Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

1. Bács-Kiskun Megyei Bíróság (Bács-Kiskunin ”lääninoikeus”, Unkari) on ennakkoratkaisupyynnöllään esittänyt kysymyksen siitä, onko kansallinen moottoriajoneuvoista perittävä rekisteröintimaksu ristiriidassa a) EY 23 ja EY 25 artiklan kanssa, joissa kielletään tullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut jäsenvaltioiden välillä, b) EY 90 artiklan kanssa, jossa kielletään muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita syrjivä sisäinen verotus, tai c) kuudennen arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdan(2) kanssa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita kuin liikevaihtoveron luonteisia veroja, tulleja ja maksuja, edellyttäen, että nämä eivät aiheuta rajan ylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa. Kyseessä oleva maksu peritään ajoneuvosta, kun se otetaan ensi kertaa liikenteeseen jäsenvaltiossa, ja sen suuruus määräytyy ajoneuvon teknisten ominaisuuksien sekä ympäristöluokituksen perusteella sen arvosta riippumatta.

2. Sama rekisteröintimaksu on kyseessä myös asiassa C‑290/05, Nádasdi, jossa myös esitetään ratkaisuehdotus tänään. Tuossa asiassa kyse on kuitenkin käytetyistä ajoneuvoista perittävästä rekisteröintimaksusta ja sen yhteensopivuudesta EY 90 artiklan kanssa.

Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

Perustamissopimuksen määräykset ja lainsäädäntö

3. EY 23 artiklassa(3) määrätään seuraavaa:

”1. Yhteisön perustana on tulliliitto, joka käsittää kaiken tavaroiden kaupan ja merkitsee, että vienti‑ ja tuontitullit sekä kaikki vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä – – .

2. Tämän osaston 25 artiklan – – määräyksiä sovelletaan jäsenvaltioista peräisin oleviin tuotteisiin sekä sellaisiin kolmansista maista tuleviin tuotteisiin, jotka ovat jäsenvaltiossa vapaassa vaihdannassa.”

4. EY 25 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tuonti‑ ja vientitullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut ovat kiellettyjä jäsenvaltioiden välillä. Tämä koskee myös fiskaalisia tulleja.”

5. EY 90 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät määrää muiden jäsenvaltioiden tuotteille minkäänlaisia korkeampia välittömiä tai välillisiä sisäisiä maksuja, kuin ne välittömästi tai välillisesti määräävät samanlaisille kotimaisille tuotteille.

Jäsenvaltiot eivät liioin määrää muiden jäsenvaltioiden tuotteille sellaisia sisäisiä maksuja, joilla välillisesti suojellaan muuta tuotantoa.”

6. Kuudennen direktiivin 33 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön vakuutussopimusveroja, peli‑ ja uhkapeliveroja, valmisteveroja, rekisteröintimaksuja ja yleisesti ottaen muita kuin liikevaihtoveron luonteisia veroja, tulleja ja maksuja, jos nämä verot, tullit ja maksut eivät aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita, erityisesti voimassa oleviin valmisteveron alaisten tuotteiden hallussapidosta, liikkuvuudesta ja tarkastuksista annettuihin yhteisön säännöksiin sisältyviä yhteisön säännöksiä.”

Oikeuskäytäntö

7. Yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut näitä oikeussääntöjä oikeuskäytännössään jo useita kertoja erityisesti sellaisten kansallisten verojen osalta, jotka kannetaan muista jäsenvaltioista tuoduista moottoriajoneuvoista.

8. Todettakoon heti, että yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, ettei EY 25 artiklan määräyksiä, jotka koskevat vaikutukseltaan vastaavia maksuja, eikä EY 90 artiklan määräyksiä, jotka koskevat syrjivää sisäistä verotusta, voida soveltaa yhdessä, mikä merkitsee sitä, ettei samaa verorasitusta voida lukea kuuluvaksi samaan aikaan kumpaankin näistä kategorioista.(4)

9. Verorasituksen, joka liittyy moottoriajoneuvojen rekisteröintiin ja jota ei kanneta kyseisen veron käyttöönottaneen jäsenvaltion rajan ylittämisen johdosta vaan ajoneuvon ensirekisteröinnin yhteydessä tässä jäsenvaltiossa, on katsottava kuuluvan yleisen sisäisen tavaroiden verotusjärjestelmän piiriin, jolloin sitä on tarkasteltava EY 90 artiklan kannalta.(5)

10. Käytettyjen autojen verotukseen EY 90 artiklan perusteella liittyvä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö(6) on esitetty olennaisimmilta osin asiassa Nádasdi antamani ratkaisuehdotuksen 4–22 kohdassa, mihin tässä viitataan.

11. Tämän oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että jotta kertaluonteinen kansallinen, kustakin ajoneuvosta rekisteröinnin yhteydessä kannettu vero olisi yhteensopiva EY 90 artiklan kanssa, on se siltä osin kuin se kohdistuu käytettyihin autoihin laskettava siten, etteivät muista jäsenvaltioista peräisin olevat käytetyt autot joudu syrjinnän kohteeksi. Tällaisesta verosta aiheutuva verorasitus ei näin ollen saa olla maahantuotujen käytettyjen autojen osalta suurempi kuin se rasitus, joka johtuu sellaisen vastaavan ajoneuvon hinnassa jäljellä olevasta veron osuudesta, joka on tätä ennen aikaisemmassa vaiheessa rekisteröity ensimmäisen kerran samassa jäsenvaltiossa.

12. Näissä tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin totesi myös, että veron kantamisen yksityiskohtaiset säännöt on myös otettava huomioon kun arvioidaan veron yhteensopivuutta EY 90 artiklan kanssa ja että ympäristönsuojelullisen päämäärän tavoitteleminen ei vapauta jäsenvaltiota velvollisuudesta välttää syrjintää ja että arvonalennusta ei tarvitse erikseen mitata kussakin yksittäisessä tapauksessa, mutta se voidaan perustaa asteikkoihin tai taulukoihin, jotka rakentuvat relevanteille perusteille asianmukaisen arvion saamiseksi ajoneuvon alentuneesta arvosta, ja että auton omistajalla pitää olla mahdollisuus riitauttaa tällaisten asteikkojen tai taulukoiden soveltaminen tilanteissa, joissa niillä ei kyetä ottamaan huomioon kyseessä olevan yksittäisen ajoneuvon todellisia ominaisuuksia.

13. Uusien ajoneuvojen verotus kuuluu EY 90 artiklan soveltamisalaan ainoastaan niissä tapauksissa, jolloin on olemassa myös kansallista ajoneuvotuotantoa. Silloinkaan kun verotus ei ole avoimesti muista jäsenvaltioista tuotuja ajoneuvoja syrjivä, mikä olisi selkeästi tämän määräyksen vastainen tilanne, voi kyseeseen tulla kuitenkin se, onko vero rakenteeltaan sellainen, että sillä on välillisesti syrjivä tai suojeleva vaikutus. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että verotusjärjestelmää ei voida pitää syrjivänä ainoastaan sen vuoksi, että vain maahantuodut tuotteet ja erityisesti muista jäsenvaltioista peräisin olevat tuotteet kuuluvat ankarimmin verotettavaan luokkaan, edellyttäen että eriytetty verokanta ei johda kotimaassa valmistettujen ajoneuvojen suosimiseen suhteessa muista jäsenvaltioista peräisin oleviin ajoneuvoihin.(7)

14. EY 90 artiklan toisessa kohdassa kielletään sellainen sisäinen verotus, joka merkitsee ”sellaisten tuotteiden välillistä suojelevaa verokohtelua, jotka, vaikkeivät ne ole samanlaisia kuin kotimaiset tuotteet [EY 90] artiklan ensimmäisen kohdan mukaisessa merkityksessä, kuitenkin kilpailevat tiettyjen kotimaisten tuotteiden kanssa vaikkakin vain osittain, välillisesti tai mahdollisesti”.(8) Oikeuskäytännössä ei ole tapauksia, joissa olisi katsottu tai edes väitetty, että maahantuotujen ajoneuvojen verotus johtaisi muiden tuotteiden kuin moottoriajoneuvojen välilliseen suojelemiseen.

15. Yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että veron katsominen liikevaihtoveroksi kuudennen arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riippuu siitä, onko verolla ne keskeiset ominaispiirteet, joita direktiivissä tarkoitetaan. Tällaisia keskeisiä ominaispiirteitä ovat seuraavat: vero kannetaan yleisesti tavaroita tai palveluja koskevista liiketoimista; vero määräytyy suhteellisena osuutena siitä hinnasta, jonka verovelvollinen saa toimittamistaan tavaroista ja palveluista vastikkeena; vero kannetaan aikaisempien liiketoimien lukumäärästä riippumatta kussakin tuotanto‑ ja jakeluportaassa vähittäismyynti mukaan lukien ja kunkin liiketoimen yhteydessä verovelvollisen suorittamasta verosta vähennetään edellisten liiketoimien yhteydessä maksettu vero niin, että vero kohdistuu kussakin vaiheessa vain tämän vaiheen arvonlisään ja että vero jää lopulta kuluttajan maksettavaksi.(9)

16. Asiassa Siilin antamassaan tuomiossa(10) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Suomen autoverosta suoritettava vero – jossa suoritettava määrä on prosentuaalinen osuus autoverosta, joka lasketaan ajoneuvon verotusarvon perusteella – ei ollut keskeisiltä ominaisuuksiltaan arvonlisäveron kaltainen. Ensiksi siitä syystä, että se ei ole yleinen vero, koska sen tarkoituksena ei ole kattaa kaikkia kyseisessä jäsenvaltiossa suoritettavia liiketoimia, vaan se koskee ainoastaan rajoitettua tavararyhmää eli tiettyä ajoneuvoja. Toiseksi veron määrää ei lasketa suhteellisena osuutena tavaroiden hinnasta, vaan se määräytyy vain välillisesti ajoneuvon hinnan perusteella. Kolmanneksi tätä veroa ei ole suoritettava jokaisessa tuotanto‑ ja jakeluportaassa, vaan ainoastaan autoveroa kannettaessa, eikä se kohdistu tuotanto‑ ja jakeluketjun tietyn vaiheen arvonlisään vaan kokonaisarvoon.

Asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö

17. Ennakkoedellytyksenä Unkarissa maantieliikenteessä käytettäväksi tarkoitetun henkilöauton tai asuntoauton(11) rekisteröinnille on se, että rekisteröintimaksu (regisztrációs adó) on suoritettu. 

18. Ennen 1.2.2004 tällaisista ajoneuvoista kannettiin kulutusvero (fogyasztási adó). Se oli kertasuoritteinen, prosentuaalisena osuutena ajoneuvon ilmoitetusta arvosta tiettyjen ajoneuvon käyttöominaisuuksien perusteella laskettu vero.

19. Tuosta päivämäärästä alkaen kulutusvero korvattiin vuonna 2003 annetulla lailla nro CX (rekisteröintimaksusta annettu laki) käyttöönotetulla rekisteröintimaksulla. Rekisteröintimaksu peritään kiinteämääräisenä kussakin ajoneuvoluokassa. Ajoneuvot on jaettu luokkiin pääasiallisesti moottorin tyypin(12) ja tehon sekä ympäristöluokituksen perusteella.(13) Museoautoilla ja muilla ajoneuvoilla on oma luokituksensa. Maksun suuruus ei riipu ajoneuvon arvosta. Sitä sovelletaan erotuksetta maahan tuotuihin ajoneuvoihin (uusiin sekä käytettyihin) sekä Unkarissa valmistettuihin ajoneuvoihin.

20. Moottoriajoneuvoista kannetaan muitakin veroja ja maksuja (vuotuinen käyttövero mukaan lukien). Näistä muista veroista poiketen rekisteröintimaksu palautetaan, jos ajoneuvo poistetaan käytöstä.

Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisupyyntö

21. Pääasian kantaja, Ilona Németh pani vireille 28.12.2004 rekisteröintimaksumenettelyn Saksasta ostamansa Ford Mondeo ‑mallisen auton(14) osalta. Autossa oli dieselmoottori ja sen ympäristöluokitus oli 7. Tällä perusteella veroviranomainen määräsi rekisteröintimaksuksi 390 000 HUF (n. 1 550 euroa).

22. Németh vastusti päätöstä väittäen, että maksun periminen oli yhteisön oikeuden vastaista. Hän katsoi, että rekisteröintimaksua oli pidettävä lähinnä tuontitullin kaltaisena ja sellaisena yhteisössä kielletty EY 23 ja EY 25 artiklalla. Vaihtoehtoisesti hän väitti, että sitä voitaisiin pitää EY 90 artiklassa kiellettynä kansallisena verona tai kuudennen arvonlisäverodirektiivin 33 artiklassa kiellettynä liikevaihtoverona.

23. Veroviranomainen pysytti päätöksensä, koska se katsoi, että sen velvollisuutena oli soveltaa kansallista lakia eikä päättää siitä, oliko kansallinen oikeus yhteisön oikeuden vastainen.

24. Németh on vireillä olevassa kansallisessa oikeudenkäynnissä hakenut muutosta tähän päätökseen. Hän väittää edelleen, että rekisteröintimaksusta annetun lain säännökset, joita veroviranomaisen on sovellettava, ovat yhteisön oikeuden vastaisia. Veroviranomainen väittää puolestaan, että lailla säädetyt säännökset ovat sitovia eikä niissä jätetä sille minkäänlaista harkintavaltaa.

25. Näiden väitteiden johdosta kansallinen tuomioistuin, joka kertoo käsittelevänsä asiaa ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena tällaisissa kysymyksissä, on päättänyt pyytää ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

”1) Voidaanko unkarilaisen rekisteröintimaksun kaltaista jäsenvaltiossa kannettavaa maksua pitää tullina tai tullia vaikutukseltaan vastaavana maksuna?

2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voidaanko unkarilaisen rekisteröintimaksun kaltaista jäsenvaltiossa kannettavaa maksua, jonka suorittaminen on edellytyksenä henkilöautojen rekisteröimiselle ja käyttöönotolle, pitää jonkinlaisena tuontiverona?

3) Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko unkarilaisen rekisteröintimaksun kaltainen jäsenvaltiossa kannettava maksu EY 90 artiklan tai [kuudennen] direktiivin – – 33 artiklan ede llytysten mukainen vai onko tämä maksu yhteisen arvonlisäverojärjestelmän vastainen?

4) Onko tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden mukaan katsottava, että unkarilaisen rekisteröintimaksun kaltainen jäsenvaltiossa kannettava maksu täyttää yhteisön oikeuden mukaiset edellytykset, silloin kun uudesta ja käytetystä henkilöautosta suoritettava rekisteröintimaksu – ottamatta huomioon henkilöautojen ympäristönsuojelullista luokitusta – on samanlainen, ei millään tavoin heijasta käytetyn auton arvonlaskua ja on täysin riippumaton auton käyttöönoton ajankohdasta tai siitä, kuinka kauan aikaa sitä on (laillisesti) käytetty liikenteeseen?”

26. Kumpikaan asianosaisista ei ole esittänyt pyyntöä, jossa yksilöidään syyt siihen, miksi asianomainen haluaa tulla kuulluksi. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 a artiklan nojalla asiassa ei pidetty suullista käsittelyä.

Oikeudellinen arviointi

Esitetyt ennakkoratkaisukysymykset

27. Unkarin hallitus esittää epäilynsä siitä, täyttävätkö esitetyt kysymykset tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei ole sen mukaan riittävällä tavalla perustellut tarvettaan saada ennakkoratkaisu, erityisesti kolmannen (kansallisen lainsäädännön yhteensopivuus EY 90 artiklan ja kuudennen direktiivin 33 artiklan kanssa) ja neljännen (sellaisen kansallisen maksun yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa yleensä, jossa ei oteta huomioon ajoneuvon arvon alennusta) kysymyksen osalta.

28. Se vetoaa yhteisön oikeuskäytäntöön ja toteaa, että on välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin antaa edes vähäisen selostuksen niistä syistä, joiden perusteella se on valinnut ne yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset, joiden tulkintaa se pyytää, ja siitä, miten nämä oikeussäännöt ja pääasiassa sovellettava kansallinen lainsäädäntö liittyvät toisiinsa. Ilman tällaisia tietoja yhteisöjen tuomioistuin jää vaille niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joiden avulla se voi antaa hyödyllisen vastauksen kysymyksiin. Toimitettujen tietojen on lisäksi oltava sellaisia, että jäsenvaltioiden hallitukset ja muut osapuolet voivat esittää huomautuksensa.(15)

29. Vaikka Unkarin hallituksen epäilykset ovat ymmärrettäviä, ne eivät mielestäni riitä perustelemaan sitä, ettei esitettyihin kysymyksiin voitaisi vastata. Ei ainoastaan Unkarin hallitus itse vaan myös Puolan hallitus ja komissio ovat pystyneet esittämään huomautuksensa kaikkiin neljään kysymykseen, vaikka niitä on pitänyt jonkin verran tulkita ja muotoilla uudelleen. Yhteisöjen tuomioistuin voi vastaavasti omaksua saman lähestymistavan.

30. Ensimmäinen ja toinen kysymys koskevat kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta EY 23 ja EY 25 artiklan sekä tuonnin verottamisen kanssa. Näitä on tarkasteltava yhdessä.

31. Kolmas kysymys koskee kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta yhtäältä EY 90 artiklan ja toisaalta kuudennen direktiivin 33 artiklan kanssa. Näitä on tarkasteltava erikseen.

32. Viimeisessä eli neljännessä kysymyksessä pohditaan yhteensopivuutta tällä hetkellä voimassa olevan yhteisön oikeuden kanssa. Siinä ei yksilöidä sitä, miltä osin yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa pitäisi arvioida, ja tämän vuoksi se pitäisi mielestäni rajata ennakkoratkaisupyynnössä mainittuihin säännöksiin, eli niihin, jotka ovat kolmen ensimmäisen kysymyksen perusteena. Tämä kysymys koskee kuitenkin erityisesti sitä, ettei järjestelmässä oteta huomioon käytettyjen autojen arvon alennusta. Tällä on merkitystä ainoastaan syrjivän sisäisen verotuksen osalta ja siten rekisteröintimaksun yhteensopivuudesta EY 90 artiklan kanssa. Tämän vuoksi se kuuluu kolmannen kysymyksen ensimmäiseen osaan.

Tuonnin verotus (ensimmäinen ja toinen kysymys)

33. Németh katsoo huomautuksissaan erityisesti,(16) että rekisteröintimaksu on itse asiassa verorasitus, joka on vaikutukseltaan tuontitullin kaltainen. Hänen väitteensä ja niiden perustelut voidaan esittää tiivistetysti seuraavalla tavalla.

34. Rekisteröintimaksua ei peritä ajoneuvon käytöstä. Muu erillinen vero(17) täyttää tämän tehtävän ja käytöstä kannettavana verona se palautetaan silloin kun ajoneuvo otetaan pois liikenteestä vaikka vain väliaikaisestikin. Rekisteröintimaksu kyllä palautetaan – kuten tuontitulli, mihin se on verrattavissa – kun ajoneuvo viedään uudelleen maasta. On keinotekoista väittää, että rekisteröintimaksun aiheuttamana tapahtumana olisi se, kun ajoneuvo otetaan liikenteeseen eikä sen maahantuonti, koska vain hyvin harvoja ja merkityksettömiä tapauksia lukuun ottamatta ajoneuvon maahantuonnin ainoana tarkoituksena on käyttää sitä tieliikenteessä. Valtion tulonsaannin jatkumisen varmistamiseksi kulutusvero otettiin käyttöön tuontitullin lakkaamisen korvaamiseksi(18) ja se korvattiin myöhemmin rekisteröintimaksulla. Ajoneuvon rekisteröintiin Unkarissa liittyy muitakin menettelyjä ja kustannuksia, eikä rekisteröintimaksu itse asiassa liity rekisteröintivaatimuksiin. Peritty summa liittyy vain löyhästi ja välillisesti siihen, kuinka vakavasti ajoneuvo vahingoittaa ympäristöä: moottorin tehon vuoksi se liittyy ajoneuvon arvoon ja sitä voidaan siten pitää arvonlisäverona, aivan kuten tuontitullinakin. Rekisteröintimaksun käyttöönottamisen jälkeen käytettyjen autojen tuonti Unkariin romahti Némethin esittämien lukujen mukaan 74,3 prosentilla, mikä osoittaa, että se toimii kaupan rajoituksena ja sillä on sama vaikutus kuin tuontitullilla.

35. Unkarin ja Puolan hallitukset sitä vastoin ovat komission kanssa yhdessä sitä mieltä, että Unkarin rekisteröintimaksu ei ole EY 23 ja EY 25 artiklassa kielletty tuontitulli eikä vaikutukseltaan vastaava maksu tai mikään muukaan tuonnista kannettava vero. Niiden käsitykseen on yhdyttävä eikä Némethin väitteissä ole mitään mikä voisi vaikuttaa tähän.

36. Asiassa De Danske Bilimportører ja asiassa Weigel(19) todettiin, että veroa tai maksua, joka liittyy moottoriajoneuvojen rekisteröintiin , ei lähtökohtaisesti kanneta kyseisen veron käyttöönottaneen jäsenvaltion rajan ylittämisen johdosta vaan ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä tässä jäsenvaltiossa. Tällaisen veron tai maksun on katsottava kuuluvan yleisen sisäisen tavaroiden verotusjärjestelmän piiriin. Sitä on tämän vuoksi tarkasteltava EY 90 artiklan kannalta.

37. Asiassa käy lisäksi ilmi, että rekisteröintimaksu peritään sekä Unkariin tuoduista ajoneuvoista että Unkarissa valmistetuista ajoneuvoista siten, että sovelletaan samoihin kriteereihin perustuvia samaa verokantaa.(20) Tämä tekee selväksi sen, että maksun perusteena oleva tapahtuma ei millään tavalla liity tuontiin tai rajan ylittämiseen.

38. Németh on epäilemättä oikeassa väittäessään, että rekisteröintimaksu peritään käytännössä kaikista ajoneuvoista hyvin pian sen jälkeen kun ne on tuotu maahan. On kuitenkin totta, kuten hän itsekin myöntää, että jotkin ajoneuvot jäävät tämän maksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Jotkin ajoneuvot on tarkoitettu käytettäväksi muualla kuin julkisilla liikenneväylillä, jotkin ainoastaan esille pantaviksi museoon tai kokoelmiin, joistakin ehkä käytetään vain varaosat. Näihin ryhmiin kuuluvia ajoneuvoja ei tarvitse rekisteröidä käytettäväksi liikenteessä eikä niistä tämän vuoksi tarvitse maksaa maahan tuonnin jälkeen rekisteröintimaksua.

39. Muut rekisteröintimaksun ominaispiirteet, joihin Németh on viitannut ja joiden hän väittää osoittavan, että kyse on tuontitullin kaltaisesta maksusta, eivät vaikuta kantaani.

40. Ensiksi se, että rekisteröintimaksu voidaan maksaa takaisin vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa tuontitulli saatetaan palauttaa,(21) ei millään tavoin osoita sitä, että ne peritään saman tapahtuman perusteella. Németh myöntää, että rekisteröintimaksu voidaan palauttaa myös siinä tapauksessa, että ajoneuvo varastetaan tai se tuhoutuu, mitkä eivät puolestaan tapahtumina ole omiaan johtamaan missään järjestelmässä tullin palauttamiseen.

41. Toiseksi merkityksetöntä on myös se, että rekisteröintimaksu on ehkä ainakin osittain otettu käyttöön yhteisön jäsenvaltioiden välisessä kaupassa tuontitullien lopettamisesta johtuvan tulonmenetyksen kattamiseksi. Kaiken verotuksen ensisijaisena tarkoituksena on tulon hankkiminen. Jonkin veron luonne ei määrää sitä, minkälainen on luonteeltaan jokin toinen vero, joka on otettu käyttöön sen sijaan tässä tarkoituksessa.

42. Kolmanneksi, vaikka rekisteröintimaksu liittyy jossain määrin ajoneuvon arvoon ja vaikka tämä tekisi siitä arvolle lasketun (ad valorem) maksun, kuten tuontitullin, on kuitenkin niin, että monet muut verot ja maksut – kuten valmisteverot ja arvonlisävero – ovat myös arvoperusteisia veroja tai niissä on vahva arvoon perustuva osatekijä ja kuitenkin ovat osa puhtaasti sisäistä verotusjärjestelmää.

43. Lopuksi on todettava, että vaikka rekisteröintimaksun käyttöönotto on johtanut käytettyjen ajoneuvojen tuonnin romahdukseen Unkarissa ja vaikuttanut rajoittavasti kauppaan, ei tämä sellaisenaan ole relevantti seikka sille, että rekisteröintimaksua olisi arvioitava EY 23 ja EY 25 artiklan perusteella. Näissä artikloissa ei kielletä kaikkia kauppaa rajoittavia toimenpiteitä, vaan mikä tahansa ”yksipuolisesti asetettu vero tai maksu, jonka perusteena on valtion rajan ylittäminen – – riippumatta veron tai maksun nimikkeestä ja kantamistavasta”.(22) EY 28 artiklassa kielletään ”määrälliset tuonnin rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet”. Siitä riippumatta, ettei yhteisöjen tuomioistuinta ole pyydetty tutkimaan rekisteröintimaksua EY 28 artiklan kannalta, oikeuskäytännössä on vakiintuneesti todettu, etteivät EY 28 artiklan soveltamisalaan ”kuulu muissa erityismääräyksissä tarkoitetut kaupan esteet ja että EY 23 ja EY 25 sekä EY 90 artiklassa tarkoitetut veronluonteiset tai vaikutuksiltaan tullia vastaavat kaupan esteet eivät kuulu EY 28 artiklassa olevan kiellon piiriin”.(23)

44. Näin ollen, koska Unkarin rekisteröintimaksu on selkeästi veronluonteinen maksu eikä sitä kanneta sillä perusteella, että ajoneuvot, joihin se kohdistuu, ylittävät valtion rajan, on sitä tarkasteltava EY 90 artiklan kannalta.

Syrjivä sisäinen verotus (kolmannen kysymyksen ensimmäinen osa ja neljäs kysymys)

45. Asiassa Nádasdi annetussa ratkaisuehdotuksessa tarkasteltiin Unkarin rekisteröintimaksun ominaispiirteitä EY 90 artiklan ensimmäisen kohdan kannalta siltä osin kuin maksu kohdistuu käytettyihin autoihin. Päädyin siinä seuraavanlaiseen ratkaisuehdotukseen:

”1) Sen ratkaisemiseksi, onko vero, joka kannetaan moottoriajoneuvoista, kun ne otetaan ensi kertaa liikenteeseen tietyssä jäsenvaltiossa, yhteensopiva EY 90 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa siltä osin kuin sitä sovelletaan käytettyihin autoihin, kyseisen veron vaikutusta tällaisten vastikään toisesta jäsenvaltiosta maahan tuotujen ajoneuvojen hintaan on verrattava vaikutukseen, joka on verosta jäljellä olevalla osuudella samanlaisten käytettyjen ajoneuvojen hinnassa, jotka on jo otettu liikenteeseen ensin mainitussa jäsenvaltiossa ja joista on jo aikaisemmin kannettu sama vero. Vertailulla käytettyihin autoihin, jotka on jo otettu liikenteeseen jäsenvaltiossa ennen kyseisen veron käyttöönottoa, ei ole merkitystä.

2) Vero, joka kannetaan käytetyistä moottoriajoneuvoista, kun ne otetaan ensi kertaa liikenteeseen tietyssä jäsenvaltiossa, ja jonka määrä lasketaan siten, että ajoneuvon todellista arvonalennusta ei oteta huomioon, eli kun veroa sovelletaan tällaisiin toisista jäsenvaltioista tuotuihin ajoneuvoihin, se ylittää sen veron osuuden, joka on jäljellä sellaisten samanlaisten käytettyjen autojen arvossa, jotka on jo rekisteröity maan alueella, on kyseisen veron liikaa kannetun osan osalta yhteensopimaton EY 90 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa.

3) Tähän yhteensopimattomuuteen ei vaikuta se, että kyseisellä verolla on ympäristönsuojelullisia tavoitteita, eikä se, että se kannetaan yksinomaan ympäristönsuojelun kannalta oleellisten objektiivisten perusteiden mukaan.”

46. Niiden syiden osalta, joiden vuoksi päädyttiin tähän johtopäätökseen, viitataan asiassa annettuun ratkaisuehdotukseen. Esillä olevassa asiassa ei ole esitetty mitään, mikä olisi omiaan muuttamaan siinä omaksuttua näkemystä.

47. Koska ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kolmannessa kysymyksessä pyydetään ohjeita sen osalta, onko kansallista sääntelyä pidettävä yhteensopivana EY 90 artiklan kanssa kokonaisuutena, ja koska vasta sen neljännessä kysymyksessä nimenomaisesti viitataan käytettyihin ajoneuvoihin, on arviointia kuitenkin täydennettävä ja tarkasteltava sitä, että maksu peritään uusista ajoneuvoista, sekä sitä, miten tätä on arvioitava EY 90 artiklan kannalta.

48. Uusien ajoneuvojen osalta näyttää oikeudenkäynnin asiakirja-aineisto osoittavan, että rekisteröintimaksu ei ole millään tavalla erilainen suhteessa Unkarissa valmistettuihin ajoneuvoihin tai ajoneuvoihin, jotka on valmistettu muualla. Asiassa ei ole esitetty, että se suosisi kotimaassa valmistettujen ajoneuvojen myyntiä suhteessa muista jäsenvaltioista tuotujen ajoneuvojen myyntiin.(24) Tästä seuraa, ettei viimeksi mainituista kanneta suurempaa sisäistä veroa kuin samanlaisista kotimaisista tuotteista ja että maksu näyttää ainakin siltä osin kun sitä sovelletaan uusiin ajoneuvoihin olevan yhteensopiva EY 90 artiklan kanssa.

49. EY 90 artiklan toisessa kohdassa kielletään sisäinen verotus, joka välillisesti suojelee kotimaisia tuotteita, jotka ovat kilpailutilanteessa maahantuotujen tuotteiden kanssa, vaikka ne eivät olisikaan samanlaisia tuotteita ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

50. Esillä olevassa asiassa kyseessä olevat maahantuodut tuotteet ovat sekä uusia että käytettyjä henkilö‑ ja asuntoautoja. Unkarissa on samanlaisia kotimaisia tuotteita. Asiassa ei ole esitetty, että olisi olemassa muita kuin samanlaisia tuotteita, jotka ”kuitenkin kilpailevat tiettyjen [tuotujen] tuotteiden kanssa vaikkakin vain osittain, välillisesti tai mahdollisesti”.(25) On vaikea kuvitella, mitä tällaiset tuotteet voisivat olla. Tämän vuoksi ei ole tarpeen suorittaa arviointia EY 90 artiklan toisen kohdan kannalta.

Kuudennen direktiivin 33 artikla (kolmannen kysymyksen toinen osa)

51. Ennakkoratkaisupyynnöstä ja Némethin viittauksesta tähän säännökseen käy ilmi, että Németh katsoo, että Unkarin rekisteröintimaksu saattaa loukata kuudennen direktiivin 33 artiklan 1 kohtaa, koska se voidaan katsoa liikevaihtoveroksi.

52. Säännös on kuitenkin muotoiltu siten, ettei sitä voida pitää pelkkänä välittömänä liikevaihtoverojen kieltona. Siinä sallitaan jäsenvaltioiden pitää voimassa tai ottaa käyttöön ”muita kuin liikevaihtoveron luonteisia veroja, jos nämä verot, tullit ja maksut eivät aiheuta rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa”. Kansallisen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee sitä, voidaanko kyseessä olevan rekisteröintimaksun katsoa olevan yhteensopiva tämän säännöksen kanssa. Tämän vuoksi nyt tarkastellaan kumpaakin näistä seikoista ilman että laajempi selvitys kuitenkaan on tarpeen.

53. On selvää, että Unkarin rekisteröintimaksulla ei ole niitä neljää keskeistä arvonlisäveron ominaispiirrettä, joiden olemassaoloa yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti edellyttänyt veron katsomiseksi kuudennessa direktiivissä kielletyksi liikevaihtoveroksi. Nämä ominaispiirteet ovat seuraavat:

– vero kannetaan yleisesti tavaroita tai palveluja koskevista liiketoimista

– vero määräytyy suhteellisena osuutena siitä hinnasta, jonka verovelvollinen saa toimittamistaan tavaroista ja palveluista vastikkeena

– vero kannetaan aikaisempien liiketoimien lukumäärästä riippumatta kussakin tuotanto‑ ja jakeluportaassa vähittäismyynti mukaan lukien ja

– kunkin liiketoimen yhteydessä verovelvollisen suorittamasta verosta vähennetään edellisten liiketoimien yhteydessä maksettu vero niin, että vero kohdistuu kussakin vaiheessa vain tämän vaiheen arvonlisään ja vero jää lopulta kuluttajan maksettavaksi.

54. Edellä kuvatulla rekisteröintimaksulla ei ole mitään näistä ominaisuuksista. Sitä sovelletaan ainoastaan rajattuun tavararyhmään eli henkilö‑ ja asuntoautoihin. Se ei määräydy suhteellisena osuutena näiden tavaroiden hinnasta, vaan se peritään sellaisten teknisten ominaisuuksien perusteella vahvistettujen asteikkojen mukaisesti, joihin voi kuulua sekä kalliita uusia ajoneuvoja että voimakkaan arvon alennuksen kärsineitä käytettyjä ajoneuvoja. Se kannetaan yhden kerran ajoneuvon olemassaolon aikana, hetkellä, jolloin se otetaan ensi kerran liikenteeseen Unkarissa. Minkäänlaisia säännöksiä vastaavan aikaisemmin suoritetun veron vähentämisestä ei myöskään ole olemassa.

55. Toiseksi, kuten edellä on selostettu, rekisteröintimaksun periminen ei aiheuta minkäänlaisia rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia. Merkityksellisenä tapahtumana on ensimmäinen liikenteeseen ottaminen Unkarissa. Ajoneuvot on voitu tuoda muihin tarkoituksiin kuin käytettäväksi yleisessä tieliikenteessä rekisteröintimaksua perimättä. Maksu peritään myös Unkarissa valmistetuista ajoneuvoista, jotka eivät ylitä minkään valtion rajaa.

Ratkaisuehdotus

56. Edellä esitetyn perusteella katson, että yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi vastata Bács-Kiskun Megyei Bíróságin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Kysymys 1 ja 2

– Moottoriajoneuvoista peritty maksu niitä ensi kertaa liikenteeseen otettaessa tietyssä jäsenvaltiossa ei niiden valmistuspaikasta ja siitä, ettei sitä peritä maahantuoduista ajoneuvoista, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi liikenteessä, riippumatta ole EY 23 ja EY 25 artiklassa tarkoitettu tuontitulli tai tätä vaikutukseltaan vastaava maksu eikä siitä aiheudu kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rajanylitykseen liittyviä muodollisuuksia.

Kysymys 3 (ensimmäinen osa) ja kysymys 4

– Silloin kun tällainen maksu peritään siinä jäsenvaltiossa valmistetuista uusista autoista, joka maksun on ottanut käyttöön, ja muissa jäsenvaltioissa valmistetuista autoista ja jos sillä ei suosita kotimaisten tuotteiden myyntiä suhteessa ulkomaisten tuotteiden myyntiin, on maksu tältä osin yhteensopiva EY 90 artiklan kanssa.

– Vero, joka kannetaan käytetyistä moottoriajoneuvoista, kun ne otetaan ensi kertaa liikenteeseen tietyssä jäsenvaltiossa, ja jonka määrä lasketaan siten, että ajoneuvon todellista arvonalennusta ei oteta huomioon, eli kun veroa sovelletaan tällaisiin toisista jäsenvaltioista tuotuihin ajoneuvoihin, se ylittää sen veron osuuden, joka on jäljellä sellaisten samanlaisten käytettyjen autojen arvossa, jotka on jo rekisteröity maan alueella, on kyseisen veron liikaa kannetun osan osalta yhteensopimaton EY 90 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa.

– Koska ei ole muita sellaisia kotimaisia tuotteita, jotka eivät ole samanlaisia kuin uudet tai käytetyt moottoriajoneuvot, mutta jotka kuitenkin kilpailisivat niiden kanssa vaikkakin vain osittain, välillisesti tai mahdollisesti, ei ole tarpeen arvioida tällaista maksua EY 90 artiklan toisen kohdan kannalta.

Kysymys 3 (toinen osa)

– Maksu, joka peritään ainoastaan henkilö‑ ja asuntoautoista ja joka peritään teknisten ominaisuuksien perusteella vahvistettujen asteikkojen mukaisesti ainoastaan yhden kerran silloin, kun ajoneuvo otetaan ensi kerran liikenteeseen jäsenvaltiossa, ja jota koskevissa säännöissä ei lausuta mitään vastaavan aikaisemmin suoritetun veron vähentämisestä, ei voida pitää neuvoston kuudennen direktiivin 77/388/ETY 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna liikevaihtoverona.

(1) .

(2)  – Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1, jota on useita kertoja muutettu; jäljempänä kuudes direktiivi).

(3)  – Nyt EY 23, EY 25 ja EY 90 artiklassa olevat kiellot sisältyivät aikaisemman EY:n perustamissopimuksen 9, 12 ja 95 artiklaan, joihin viitataan aikaisemmassa oikeuskäytännössä. Jäljempänä käytetään kuitenkin nykyisin voimassa olevaa numerointia selkeyden vuoksi.

(4)  – Ks. esim. asia C‑387/01, Weigel, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I‑4981, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(5)  – Ks. esim. asia C‑383/01, De Danske Bilimportører, tuomio 17.6.2003 (Kok. 2003, s. I‑6065, 34 kohta) ja edellä alaviitteessä 4 mainittu asia Weigel, tuomion 65 kohta.

(6)  – Asia C‑47/88, komissio v. Tanska, tuomio 11.12.1990 (Kok. 1990, s. I‑4509); asia C‑345/93, Nunes Tadeu, tuomio 9.3.1995 (Kok. 1995, s. I‑479); asia C‑375/95, komissio v. Kreikka, tuomio 23.10.1997 (Kok. 1997, s. I‑5981); asia C‑393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001 (Kok. 2001, s. I‑1327) ja asia C‑101/00, Siilin, tuomio 19.9.2002 (Kok. 2002, s. I‑7487) ja edellä alaviitteessä 4 mainittu asia Weigel.

(7)  – Ks. esim. asia C‑113/94, Casarin, tuomio 30.11.1995 (Kok. 1995, s. I‑4203, 17 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen).

(8)  – Yhdistetyt asiat C‑367/93–C‑377/93, Roders, tuomio 11.8.1995 (Kok. 1995, s. I-2229, 38 kohta).

(9)  – Ks. edellä alaviitteessä 6 mainittu asia Siilin, tuomion 98 ja 99 kohta.

(10)  – Edellä alaviitteessä 6 mainittu asia Siilin, tuomion 101 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(11)  – Muita säännöksiä, joilla ei tässä ole merkitystä, saatetaan soveltaa muun tyyppisiin ajoneuvoihin. Jäljempänä ilmaisua ”ajoneuvo” käytetään osoittamaan ainoastaan henkilö‑ tai asuntoautoa, joihin rekisteröintimaksua sovelletaan.

(12)  – Bensiini‑ tai dieselmoottori.

(13)  – Kyseessä on luokitus 1–10, joka vaikuttaa perustuvan lähinnä pakokaasu‑ ja meluhaittaan. Ympäristönsuojelullisesti parempi suoritus sijoittaa ajoneuvon korkeampaan luokkaan. Rekisteröintimaksussa otetaan huomioon ainoastaan se, sijoittuuko ajoneuvo luokan 5 alapuolelle (suurempi maksu) vai luokkaan 5 tai sen yläpuolella olevaan luokkaan (pienempi maksu).

(14)  – Unkarin hallituksen mukaan auto oli ostettu käytettynä, mutta tämä ei ole erityisesti ennakkoratkaisupyynnössä eikä Némethin huomautuksissa esillä.

(15)  – Asia C‑445/01, Simoncello ja Boerio, tuomio 25.3.2003 (Kok. 2003, s. I‑1807, 22 ja 23 kohta); asia C‑167/94, Grau Gomis, tuomio 1995 (Kok. 1995, s. I‑1023, 9 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑438/03, C‑439/03, C‑509/03 ja C‑2/04, Cannito ym., tuomio 2004 (Kok. 2004, s. I‑1605, 8 kohta).

(16)  – Németh on riitauttanut useita rekisteröintimaksun ominaisuuksia. Hänen väitteistään monet koskevat yleisiä perusteita periä erillinen rekisteröintimaksu ja sitä, millä tavoin se lasketaan. Tässä hänen väitteensä esitetään vain tiivistetysti siltä osin kuin ne liittyvät siihen onko maksua pidettävä yhteensopivana niiden yhteisön oikeussääntöjen kanssa, joiden tulkintaa kansallinen tuomioistuin on pyytänyt.

(17)  – Gépjárműadó, joka otettiin käyttöön vuonna 1991 annetulla lailla nro LXXXII.

(18)  – Huomattava on kuitenkin, että kulutusvero otettiin käyttöön Unkarissa vuonna 1991, kun taas Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioista peräisin oleva tuontitulli poistettiin asteittain vuosina 1994–2001.

(19)  – Mainittu edellä alaviitteessä 5, ks. edellä 9 kohta.

(20)  – Tätä ei mainita esillä olevassa asiassa esitetyissä asiakirjoissa, mutta asiassa Nádasdi esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että autoja valmistaa Unkarissa Magyar Suzuki Rt.

(21)  – Tai jossa Unkarin tuontitulli voitiin aiemmin palauttaa, koska vaikuttaa todennäköiseltä, että Némethin väite viittaa pikemminkin siihen kuin yleiseen, nyt Unkarissa yhtenä yhteisön jäsenvaltioista sovellettavaan tulliin.

(22)  – Ks. esim. asia C‑234/99, Nygård, tuomio 23.4.2002 (Kok. 2002, s. I‑3657, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(23)  – Ks. edellä alaviitteessä 5 mainittu asia De Danske Bilimportører, tuomion 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(24)  – Ks. edellä 13 kohta.

(25)  – Ks. edellä 14 kohta.