This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62005CC0003
Opinion of Advocate General Kokott delivered on 24 November 2005. # Gaetano Verdoliva v J. M. Van der Hoeven BV, Banco di Sardegna and San Paolo IMI SpA. # Reference for a preliminary ruling: Corte d'appello di Cagliari - Italy. # Brussels Convention - Judgment authorising the enforcement of a judgment given in another Contracting State - Failure of, or defective, service - Notice - Time for appealing. # Case C-3/05.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Kokott 24 päivänä marraskuuta 2005.
Gaetano Verdoliva vastaan J. M. Van der Hoeven BV, Banco di Sardegna ja San Paolo IMI SpA.
Ennakkoratkaisupyyntö: Corte d'appello di Cagliari - Italia.
Brysselin yleissopimus - Päätös, jolla toisessa sopimusvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoon on suostuttu - Tiedoksiantoa ei ole toimitettu tai sitä ei ole toimitettu asianmukaisesti - Tiedon saaminen - Muutoksenhaun määräaika.
Asia C-3/05.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Kokott 24 päivänä marraskuuta 2005.
Gaetano Verdoliva vastaan J. M. Van der Hoeven BV, Banco di Sardegna ja San Paolo IMI SpA.
Ennakkoratkaisupyyntö: Corte d'appello di Cagliari - Italia.
Brysselin yleissopimus - Päätös, jolla toisessa sopimusvaltiossa annetun tuomion täytäntöönpanoon on suostuttu - Tiedoksiantoa ei ole toimitettu tai sitä ei ole toimitettu asianmukaisesti - Tiedon saaminen - Muutoksenhaun määräaika.
Asia C-3/05.
Oikeustapauskokoelma 2006 I-01579
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2005:722
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
24 päivänä marraskuuta 2005 1(1)
Asia C‑3/05
Gaetano Verdoliva
vastaan
J. M. Van der Hoeven BV ym.
(Corte d’Appello di Cagliarin (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Brysselin yleissopimus – 36 artikla – Tiedoksiantamisen käsite – Täytäntöönpanomääräyksen virheellinen tiedoksiantaminen – Tiedon saamisen ja tiedoksiantamisen samanarvoisuus – Tiedoksiantamisen puutteiden korjaantuminen sillä, että täytäntöönpanon vastapuoli on saanut tiedon täytäntöönpanomääräyksestä – Tiedon saamisen käsite
I Johdanto
1. Corte d’Appello di Cagliari pyytää nyt käsiteltävässä asiassa yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan, 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus)(2) 36 artiklaa. Kyse on erityisesti siitä, voiko tiedon saaminen täytäntöönpanomääräyksestä aloittaa yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetun määräajan kulumisen, jos täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tiedoksi tai tiedoksianto on ollut puutteellinen.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Brysselin yleissopimus
2. Yleissopimuksen 26 artiklan mukaan sopimusvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.
3. Yleissopimuksen 27 ja 28 artiklaan sisältyy tyhjentävä luettelo perusteista, joiden täyttyessä tuomioita ei tunnusteta. Yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan tuomiota ei tunnusteta esimerkiksi silloin,
”jos haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa”.
4. Yleissopimuksen 31 artiklan mukaan sopimusvaltiossa annettu tuomio, joka siinä valtiossa on täytäntöönpanokelpoinen, on pantava täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa, kun tuomio asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi. Yleissopimuksen 34 artiklassa määrätään, että tuomioistuimen, jolta täytäntöönpanoa on pyydetty, on annettava päätöksensä varaamatta menettelyn siinä vaiheessa sille, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tilaisuutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.
5. Yleissopimuksen 35 artiklan mukaan tuomioistuimen asianomaisen virkamiehen on viivytyksettä ilmoitettava hakijalle hakemuksen johdosta annetusta päätöksestä täytäntöönpanovaltion lain mukaisesti. Jos täytäntöönpanoa koskeva hakemus on hylätty, hakija voi yleissopimuksen 40 artiklan mukaan hakea päätökseen muutosta.
6. Yleissopimuksen 36 artiklassa määrätään täytäntöönpanon vastapuolen muutoksenhakuoikeudesta seuraavaa:
”Jos täytäntöönpanoon suostutaan, vastapuoli voi kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta hakea siihen muutosta.
Jos muutoksenhakijalla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa kuin siinä, missä on annettu päätös, jolla täytäntöönpanoon on suostuttu, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, kun päätös on annettu tiedoksi hänelle joko henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan. Tätä määräaikaa ei voida pidentää etäisyyden perusteella.”
7. Yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu muutoksenhaku on Italiassa yleissopimuksen 37 artiklan mukaan osoitettava ”corte d’appellolle”. Yleissopimuksen 39 artiklassa määrätään, että ennen kuin 36 artiklassa tarkoitettu muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin mahdollisen muutoksenhakemuksen johdosta on annettu päätös, velallisen omaisuuteen ei saa kohdistaa muita täytäntöönpanotoimia kuin turvaamistoimia.
B Kansallinen lainsäädäntö
8. Codice di Procedura Civilen (siviiliprosessilaki, jäljempänä CPC) 143 §:ssä säädetään, että jos tiedoksiannon vastaanottajan asuinpaikkaa ei tiedetä, haastemiehen on suoritettava tiedoksianto toimittamalla asiakirjan jäljennös vastaanottajan viimeisen asuinpaikan kunnanvirastoon ja julkaistava se myös sen tuomioistuimen ilmoitustaululla, jossa asia käsitellään.
9. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan asiakirjan toimittaminen kunnanvirastoon ja sen julkaiseminen ilmoitustaululla ovat Corte Suprema di Cassazionen oikeuskäytännön mukaan olennaisia edellytyksiä, joten jollei näin ole menetelty, tiedoksiantamista ei ole suoritettu.(3) CPC:n 143 §:n mukaista tiedoksiantoa on Corte Suprema di Cassazionen oikeuskäytännön mukaan lisäksi ”pidettävä mitättömänä, jos haastemies ei esitä tiedoksiantopöytäkirjassa minkäänlaisia tietoja niistä tutkimuksista, joita hän on suorittanut selvittääkseen tiedoksiannon vastaanottajan asuinpaikan”.(4)
10. CPC:n 633–659 §:n summaarista menettelyä koskeviin säännöksiin sisältyy CPC:n 650 §:n säännös, joka koskee myöhässä tapahtuvaa muutoksenhakua summaarisessa menettelyssä tehtyyn päätökseen.(5) CPC:n 650 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Vastaaja voi vastustaa täytäntöönpanoa myös päätöksessä asetetun määräajan päätyttyä, jos hän näyttää toteen, ettei päätöstä ole annettu hänelle tiedoksi ajoissa siitä syystä, että tiedoksiantaminen on toimitettu sääntöjenvastaisesti tai sen toimittaminen on estynyt ennalta-arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen vuoksi.
– –
Vastustus ei ole mahdollista, jos ensimmäisestä täytäntöönpanotoimenpiteestä on kulunut kymmenen päivää.”
III Tosiseikasto ja ennakkoratkaisukysymykset
11. Arrondissementsrechtbank Den Haag (Alankomaat) velvoitti 14.9.1993 pääasiassa antamallaan yksipuolisella tuomiolla Italiassa asuvan Gaetano Verdolivan maksamaan J. M. Van der Hoeven B.V:lle (jäljempänä Van der Hoeven), jonka kotipaikka on Alankomaissa, 365 000 Alankomaiden guldenia (NLG) kasvihuoneiden toimittamisesta ja rakentamisesta.
12. Corte d’Appello di Cagliari antoi 24.5.1994 määräyksen, jonka mukaan tämä tuomio oli täytäntöönpantavissa Italian tasavallan alueella ja jossa se antoi luvan siihen, että Verdolivan omaisuutta saatiin ottaa turvaamistoimena vakuustakavarikkoon 220 miljoonan Italian liiran (ITL) määrään asti.
13. Ensimmäinen täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantoyritys, joka tehtiin Verdolivan Capoterrassa sijaitsevassa kotipaikassa, ei onnistunut, sillä ”vaikka tämä osoite on väestörekisterin mukaan edelleen Verdolivan osoite, hän on tosiasiallisesti muuttanut muualle jo yli vuosi sitten” (14.7.1994 laaditusta epäonnistuneesta tiedoksiantoyrityksestä laaditun pöytäkirjan sanamuoto).
14. Täytäntöönpanomääräys annettiin tämän jälkeen 27.7.1994 päivätyn tiedoksiantopöytäkirjan mukaan tiedoksi Italian siviiliprosessilain 143 §:n mukaisesti. Tiedoksiantopöytäkirjassa todetaan, että ”koska vastaanottajaa on mahdotonta tavoittaa ilmoitetusta osoitteesta, josta hän on muuttanut pois, olen toimittanut kunnanvirastoon jäljennöksen [täytäntöönpanomääräyksestä] ja toisen jäljennöksen olen kiinnittänyt tämän tuomioistuimen ilmoitustaululle siviiliprosessilain 143 §:ssä säädetyin tavoin”.
15. Koska Verdoliva ei vastustanut täytäntöönpanomääräystä 30 päivän kuluessa sen tiedoksiantamisesta, Van der Hoeven aloitti pakkotäytäntöönpanon osallistumalla Verdolivaa vastaan jo vireillä olleeseen täytäntöönpanomenettelyyn.
16. Verdoliva haki muutosta täytäntöönpanoon 4.12.1996 Tribunale civile di Cagliarissa ja väitti, että koska italialainen tuomioistuin ei ollut antanut täytäntöönpanomääräystä, Alankomaissa annetun tuomion täytäntöönpano oli Brysselin yleissopimuksen rikkomisen vuoksi lainvastainen. Alankomaissa annettu yksipuolinen tuomio ei myöskään ollut tunnustettavissa yleissopimuksen 27 artiklan 2 kappaleen rikkomisen vuoksi. Oikeudenkäynnin myöhemmässä vaiheessa hän väitti vielä, että Corte d’Appello di Cagliarin antamaa täytäntöönpanomääräystä ei ollut annettu hänelle tiedoksi, koska kirjelmää ei tiedoksiantopöytäkirjan vastaisesti ollut jätetty Capoterran kuntaan. Koska tiedoksiantoa ei ollut suoritettu, yleissopimuksen 36 artiklan mukainen määräaika ei ollut alkanut kulua.
17. Tribunale di Cagliari hylkäsi täytäntöönpanosta tehdyn muutoksenhaun ja sen yhteydessä tiedoksiantopöytäkirjan väärentämisestä esitetyn väitteen 7.6.2002 antamallaan tuomiolla. Se katsoi, että muutosta oli haettu liian myöhään. Oli näet katsottava, että muutoksenhaulle asetettu 30 päivän määräaika oli – kuten CPC:n 650 §:n mukaisessa summaarisessa menettelyssä – alkanut kulua viimeistään ensimmäisestä täytäntöönpanotoimenpiteestä. Oli kiistatonta, että muutosta ei ollut haettu tässä määräajassa.
18. Verdoliva on valittanut tästä tuomiosta ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen ja täydentänyt esitystään siten, että haastemies on virkavelvoitteidensa vastaisesti jättänyt ennen CPC:n 143 §:n mukaista julkisella tiedoksiannolla tapahtuvaa tiedoksiantamista tutkimatta, oliko kyseessä todellisuudessa tapaus, jossa henkilö ei ollut tavoitettavissa.
19. Corte d’Appello esittää ennakkoratkaisupyynnössään, että täytäntöönpanomääräystä voidaan pitää täytäntöönpanoperusteena vasta sen jälkeen, kun sen 30 päivän määräaika on päättynyt. Tästä syystä välttämätön täytäntöönpanoperuste puuttuu tässä tapauksessa, mikäli täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu tehokkaasti tiedoksi eikä määräaika ole alkanut kulua.
20. Lisäksi Corte d’Appello viittaa siihen, että asianosaisten kesken on kiistatonta, että valittaja tiesi ainakin alimman oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnin kuluessa täytäntöönpanomääräyksen olemassaolosta, sillä hän oli itse esittänyt sen oikeudenkäynnissä 20.6.1998. Hän ei ole sittemmin hakenut muutosta tähän määräykseen.
21. Näiden seikkojen perusteella Corte d’Appello esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset yleissopimuksen 36 artiklan tulkinnasta:
”1) Onko tiedon saaminen oikeudenkäyntiasiakirjoista Brysselin yleissopimuksessa määritelty itsenäinen käsite vai onko tämä käsite yleissopimuksen mukaan määriteltävä kansallisessa oikeusjärjestyksessä?
2) Voidaanko Brysselin yleissopimuksesta ja erityisesti sen 36 artiklasta päätellä, että 36 artiklan mukaisen täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantamisen lisäksi on olemassa muita samanarvoisia menettelytapoja?
3) Alkaako Brysselin yleissopimuksen 36 artiklassa asetettu määräaika kulua myös silloin, jos täytäntöönpanomääräyksen vastapuoli, jolle määräystä ei ole annettu tiedoksi tai jolle se on annettu tiedoksi puutteellisesti, tietää tästä päätöksestä, vai onko yleissopimusta sitä vastoin tulkittava siten, että sen mukaan täytäntöönpanomääräyksestä voidaan saada tieto vain tietyillä tavoilla?”
IV Osapuolten lausumat
22. Lausumiaan ovat oikeudenkäynnissä esittäneet Verdoliva, Italian hallitus ja komissio.
23. Verdoliva katsoo, että tiedon saaminen täytäntöönpanomääräyksestä ei korvaa yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettua tiedoksiantamista. Puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että täytäntöönpanon vastapuolella on mahdollisuus saada tieto asiasta lainmukaisen tiedoksiannon perusteella. Pelkkä tiedon saamista koskeva oletus ei riitä. Mikäli ulkomaisen tuomion täytäntöönpanomääräystä ei ole annettu pätevästi tiedoksi, sitä on pidettävä oikeudellisesti mitättömänä sillä seurauksella, että täytäntöönpanoon oikeuttavaa täytäntöönpanoperustetta ei ole olemassa.(6)
24. Italian hallitus viittaa aluksi siihen, että yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu tiedoksiantamisen käsite on ymmärrettävä suppeassa ”teknis-prosessuaalisessa” eli virallisessa mielessä, mikä ilmenee muun muassa siitä, että yleissopimuksen 36 artiklan italiankielisen version mukaan ainoastaan ”notificazione” (tiedoksianto) on mahdollinen, kun yleissopimuksen muissa määräyksissä sallitaan sen lisäksi myös pelkät ”comunicazione” (ilmoitukset). Koska itse yleissopimukseen ei sisälly virallisen tiedoksiantamisen käsitteen määritelmää, se voi perustua ainoastaan asianomaisen täytäntöönpanovaltion prosessioikeuteen. Tämä pätee myös tiedon saamisen käsitteeseen.
25. Italian hallitus esittää kansallisen tuomioistuimen toisen ja kolmannen kysymyksen osalta, että yleissopimuksessa ei sallita viralliselle tiedoksiannolle vaihtoehtoisia tapoja. Koska yleissopimuksessa viitataan virallisen tiedoksiantamisen käsitteen osalta kansalliseen lainsäädäntöön, on kansallisten tuomioistuinten tehtävänä ratkaista, vastaako sovellettavan kansallisen prosessioikeuden mukaan pelkkä tosiasiallinen tiedon saaminen täytäntöönpanomääräyksestä oikeudelliselta pätevyydeltään virallista tiedoksiantoa. Tätä ratkaisua tehdessään kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon puolustautumisoikeuksien suojelemista koskevan perustavanlaatuisen vaatimuksen.
26. Komissio ymmärtää ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen siten, että kansallinen tuomioistuin tiedustelee, edellytetäänkö yleissopimuksen 36 artiklan mukaisessa tiedoksiantamisen käsitteessä sitä, että täytäntöönpanon vastapuoli on todellisuudessa saanut tiedon täytäntöönpanomääräyksestä. Se myöntää tässä yhteydessä, että yleissopimuksella ei yhdenmukaisteta kansallisia tiedoksiantojärjestelmiä. Yleissopimuksen 20, 27 ja 36 artiklassa pyritään kuitenkin suojelemaan kattavasti puolustautumisoikeuksia menettelyn kaikissa vaiheissa sekä tuomiovaltiossa että myös täytäntöönpanovaltiossa.(7) Tämä on otettava huomioon myös kansallisissa tiedoksiantosäännöksissä.
27. Se ehdottaa, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastattaisiin siten, että yleissopimuksessa tarkoitettu tiedoksiantaminen ei lähtökohtaisesti edellytä sitä, että vastaanottaja saisi tiedon henkilökohtaisesti ja tosiasiallisesti, kunhan tämä kykenee myöhempänä ajankohtana tiedoksiantamisen perusteella alkavan muutoksenhaun määräajan päättymisestä huolimatta vetoamaan siihen, että hän ei ole saanut tietoa tiedoksiannetusta toimesta, ja puolustautumaan sitä vastaan.
28. Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys on komission mielestä muotoiltu moniselitteisesti. Niillä saatetaan ensinnäkin pyrkiä selvittämään sitä, voidaanko täytäntöönpanomääräys panna ilman tiedoksiantamista välittömästi täytäntöön ja riittääkö, että täytäntöönpanon vastapuoli saa tiedon tästä määräyksestä täytäntöönpanotoimien yhteydessä. Tämä merkitsisi yksiselitteistä puolustautumisoikeuksien loukkausta, ja kysymyksiin olisi vastattava kieltävästi.
29. Toisaalta kysymyksiin voitaisiin komission mukaan vastata myöntävästi, mikäli kyse on siitä, voisiko tällainen tiedon saaminen merkitä sitä, että lisämääräaika alkaa kulua; tämä on mahdollista, mikäli täytäntöönpanon vastapuoli ei ole kyennyt noudattamaan 36 artiklassa säädettyä kuukauden määräaikaa tiedoksiantamiseen liittyneiden sääntöjenvastaisuuksien vuoksi tai sen vuoksi, että tiedoksiantoa ei ole suoritettu hänelle henkilökohtaisesti.
30. Komission mielestä on jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi, miten ne panevat 36 artiklaan sisältyvän määräaikaa koskevan säännön täytäntöön kansallisella tasolla puolustautumisoikeuksia suojelevalla tavalla.(8) Missään tapauksessa tiedoksiantamista koskevaa vaatimusta ei voida kuitenkaan kiertää eikä 36 artiklassa asetettua määräaikaa lyhentää.
V Oikeudellinen arviointi
31. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, sisältyykö yleissopimukseen itsenäinen tiedon saamisen käsite. Yleissopimuksessa, erityisesti sen 36 artiklassa, jonka tulkinnasta on kyse tässä oikeudenkäynnissä, ei kuitenkaan ole tiedon saamisen käsitettä. Yleissopimuksen 36 artikla koskee pikemminkin ainoastaan tiedoksiantamista.
32. Kun otetaan huomioon pääasiaan liittyvän riidan tausta ja 36 artiklan sanamuoto, ensimmäinen kysymys on ymmärrettävä seuraavalla tavalla: on selvitettävä, onko tiedoksiantamisen käsite yleissopimuksen itsenäinen käsite ja vastaako tiedon saaminen tämän käsitteen mukaan tiedoksiantamista, jolloin yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleessa asetettu muutoksenhaun määräaika alkaa kulua, kun tieto on saatu.
33. Komission mielestä yhteisöjen tuomioistuimen on sitä vastoin välttämättä otettava kantaa perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, edellyttääkö yleissopimuksen 36 artiklan mukainen tiedoksiantamisen käsite yleisesti sitä, että täytäntöönpanon vastapuoli on todellisuudessa saanut tiedon täytäntöönpanomääräyksestä.
34. Tämä kysymys on kuitenkin hypoteettinen, kun otetaan pääasiaan liittyvän riidan olosuhteet huomioon. Tuomioistuin esittää kysymyksen siltä kannalta, että täytäntöönpanomääräystä ei mahdollisesti ole annettu Verdolivalle tehokkaasti tiedoksi. Näin ollen tuomioistuimen ei tarvitse antaa ratkaisua siitä, onko tiedon saamista tästä määräyksestä pidettävä sääntöjenmukaisen tiedoksiantamisen lisäedellytyksenä, vaan ainoastaan siitä, voiko tiedon saaminen täytäntöönpanomääräyksestä mahdollisesti korvata sen tiedoksi antamisen.
35. Näin tulkittuna ensimmäinen kysymys on suureksi osaksi päällekkäinen toisen ja kolmannen kysymyksen kanssa. Vaikuttaa näin ollen asianmukaiselta tutkia kaikki kolme kysymystä yhdessä.
36. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee näin ollen kaiken kaikkiaan sitä, onko yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaletta tulkittava siten, että täytäntöönpanon vastapuolen saama tieto täytäntöönpanomääräyksestä riittää muutoksenhaun määräajan alkamiseksi, mikäli täytäntöönpanomääräys on annettu virheellisesti tiedoksi.
37. Jotta tähän kysymykseen kyettäisiin vastaamaan, esitän muutamia huomautuksia yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaisen muutoksenhaun merkityksestä täytäntöönpanon vastapuolen oikeuksien suojaamisen kannalta.
A Yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetun muutoksenhaun merkitys
38. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Carron antamassaan tuomiossa, että ”yleissopimuksen 31–49 artiklalla – – otettiin sopimusvaltioita varten käyttöön yhtenäinen menettely pakkotäytäntöönpanon hyväksymistä varten. Tämän menettelyn ensimmäisessä vaiheessa, joka ei ole kontradiktorinen, täytäntöönpanon hakija voi nopeasti vaatia tuomioon perustuvan pakkotäytäntöönpanon hyväksymistä toisessa sopimusvaltiossa kuin siinä, jossa tuomio on annettu. Menettelyn toisessa vaiheessa, joka on kontradiktorinen, taataan täytäntöönpanon vastapuolen oikeudet antamalla hänelle oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla pakkotäytäntöönpano on hyväksytty”.(9)
39. Pakkotäytäntöönpanon hyväksymistä koskeva menettely on osa yleissopimuksella käyttöön otettua kokonaisjärjestelmää, jolla pyritään saattamaan yksityisoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaa liikkuvuus(10) sopusointuun puolustautumisoikeuksien suojelemisen kanssa.(11) Täytäntöönpanon vastapuolen puolustautumisoikeuksia suojellaan yhteisöjen tuomioistuimen tunnustamalla yhteisön oikeuden yleisellä periaatteella, jonka mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.(12) Tämä periaate perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan,(13) ja se on otettu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan.(14)
40. Pakkotäytäänpanon hyväksymistä koskevan menettelyn yhteydessä suojellaan vastapuolen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin erityisesti yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdalla ja 36 artiklalla. Yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan vastapuolen oikeuksien suojelemiseksi tuomiota ei tunnusteta eikä panna täytäntöön silloin, jos tuomiovaltion lainsäädännön ja yleissopimuksen antamat takeet eivät poikkeuksellisesti ole olleet riittäviä sen varmistamiseksi, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa tuomiovaltion tuomioistuimessa.(15) Sitä vastoin 36 artiklassa annetaan vastapuolelle mahdollisuus saattaa tuomion täytäntöönpanoa koskeva määräys kontradiktoriseen menettelyyn muutoksenhaussa.
41. Yleissopimuksen 36 artiklalla on näin ollen erityinen merkitys puolustautumisoikeuksien suojelemisessa tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon vaiheessa, koska se on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi välttämätön vastapaino täytäntöönpanomääräykseen liittyvälle yksipuoliselle summaariselle menettelylle, jonka yhteydessä vastapuolella ei yleissopimuksen 34 artiklan nojalla ole mahdollisuutta näkemystensä esittämiseen.
42. Vasta hakiessaan muutosta 36 artiklan nojalla vastapuoli saa mahdollisuuden esittää perusteita sille, miksi tuomiota ei pitäisi tunnustaa ja panna täytäntöön. Yleissopimuksen 36 artikla täydentää siten prosessuaaliselta kannalta 27 ja 28 artiklassa lueteltuja aineellisia epäämisperusteita.
43. Yleissopimuksen mukaan täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on tosin tutkittava nämä myös viran puolesta ennen täytäntöönpanomääräyksen antamista.(16) Yleissopimukseen ei kuitenkaan sisälly velvollisuutta tutkia ratkaisun kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja oma-aloitteisesti, joten perusteellinen tuomion tunnustamisen edellytysten selvittäminen tapahtuu vasta kontradiktorisessa menettelyssä, joka pannaan vireille 36 artiklan mukaisella muutoksenhaulla.(17)
44. Asetuksessa N:o 44/2001,(18) jota ei sovelleta vielä nyt käsiteltävään asiaan, kielletään nyttemmin jopa epäämisperusteiden tarkistaminen ennen täytäntöönpanomääräyksen antamista, joten on yksinomaan täytäntöönpanon vastapuolen tehtävänä vedota näihin epäämisperusteisiin, kun hän hakee muutosta täytäntöönpanomääräykseen.(19)
45. Erityisen tärkeä on valituksen vastapuolelle yleissopimuksen 36 artiklalla täytäntöönpanovaiheessa annettu oikeus tulla kuulluksi, kun otetaan huomioon 27 artiklan 2 kohta. Täytäntöönpanon vastapuoli saa tapauksissa, joissa sovelletaan tätä epäämisperustetta, tässä vaiheessa ensimmäisen kerran mahdollisuuden puolustautua. Ilman tätä 36 artiklalla annettua puolustautumismahdollisuutta myös 27 artiklan 2 kohdassa annettava suoja tehdään tyhjäksi, joten yksittäistapauksessa voitaisiin panna täytäntöön tuomio, joka on annettu oikeudenkäynnissä, johon vastapuolella ei ole ollut mitään mahdollisuutta osallistua.
46. Yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu kontradiktorinen menettely ei ole ainoastaan täytäntöönpanon vastapuolen ensimmäinen vaan myös viimeinen eli ainoa mahdollisuus vedota 27 ja 28 artiklan mukaisiin epäämisperusteisiin. Jotta näet suojeltaisiin 36 artiklassa asetetun muutoksenhaun määräajan käytännön tehokkuutta, täytäntöönpanon vastapuoli ei voi vedota pitäviin perusteisiin, joita hän olisi voinut esittää tämän muutoksenhaun yhteydessä, enää myöhemmässä valituksessa, jonka hän tekee konkreettisesta täytäntöönpanotoimenpiteestä.(20)
47. Yleissopimuksen 36 artiklan ehdottomalla määräajalla on siten sopimuksen kokonaisjärjestelmässä ratkaiseva merkitys täytäntöönpanon vastapuolen puolustautumismahdollisuuksien kannalta. Tämä on otettava huomioon tätä määräystä tulkittaessa ja sovellettaessa.
B Ennakkoratkaisukysymykset
48. Kun täytäntöönpano on hyväksytty, täytäntöönpanon vastapuoli voi yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen mukaan ”kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta hakea siihen muutosta”.
49. Yleissopimuksessa mainitaan siten tiedoksiantamisen käsite. Siihen ei kuitenkaan sisälly – lukuun ottamatta 36 artiklan 2 kappaleen erityistapausta, jolla ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta – yksityiskohtaisia määräyksiä tiedoksiantomenettelystä, eikä sillä siltä osin pyritä kansallisten oikeussääntöjen yhdenmukaistamiseen.(21) Täytäntöönpanomääräyksen tehokkaan tiedoksiantamisen edellytykset perustuvat siten lähtökohtaisesti kotimaisia tiedoksiantoja koskeviin täytäntöönpanovaltion säännöksiin edellyttäen, että täytäntöönpanon vastapuolella on siellä asuinpaikka.
50. Tästä huolimatta yleissopimuksen 36 artiklasta voidaan johtaa tiettyjä tiedoksiantamista koskevia sääntöjä.
– Tiedoksiantaminen ei ole korvattavissa tiedon saamisella
51. Määräajan kulumisen aloittava tapahtuma on 36 artiklan yksiselitteisen sanamuodon mukaan täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiantaminen. Kun otetaan huomioon tämän määräyksen systemaattinen asiayhteys, tarkoitus ja sanamuoto, 36 artiklan 1 kappaleessa asetettua tiedoksiantamista koskevaa vaatimusta ei voida ymmärtää millään muulla tavoin kuin teknisesti eli virallisena tiedoksiantamisena.
52. Näin ollen kansalliset oikeussäännöt, joiden mukaan tiedoksiantamista koskevaa vaatimusta ei sovelleta, mikäli vastapuoli on saanut tiedon täytäntöönpanomääräyksestä, ovat ristiriidassa 36 artiklan 1 kappaleen kanssa.
53. Sen, että yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu tiedoksiantamisen käsite on ymmärrettävä virallisesta merkityksestä, osoittaa se, että eri kieliversioissa – sikäli kuin on havaittavissa – käytetään siitä asianomaista prosessioikeudellista teknistä ilmaisua.(22)
54. Yleissopimuksen 35 artiklassa edellytetään sitä vastoin täytäntöönpanon hakijan osalta ainoastaan, että hänelle on viivytyksettä ”ilmoitettava” hakemuksen johdosta annetusta päätöksestä täytäntöönpanovaltion lain mukaisesti. Vastaavat erilaiset vaatimukset päätöksestä tiedottamiselle asetetaan hakijan ja vastapuolen osalta ranskan‑, italian‑, englannin‑, hollannin‑ ja portugalinkielisissä versioissa.(23) Myös asetukseen N:o 44/2001 sisältyy tämä ero.(24)
55. Ero täytäntöönpanon hakijalle ja vastapuolelle tapahtuvan ilmoittamisen välillä selittyy niillä erilaisilla seurauksilla, joita tähän ilmoittamiseen liittyy. Kun täytäntöönpanomääräyksen tiedoksiannosta alkaa täytäntöönpanon vastapuolen osalta kulua pakottava muutoksenhaun määräaika, päätöksen ilmoittamisesta hakijalle ei seuraa tällaisia oikeusvaikutuksia. Toisin kuin yleissopimuksen 36 artiklassa täytäntöönpanon vastapuolen osalta, 40 artiklassa ei näet aseteta hakijan osalta minkäänlaista pakottavaa määräaikaa, jota hakijan pitäisi noudattaa hakiessaan muutosta täytäntöönpanomääräyksen antamista koskevasta hakemuksesta tehtyyn hylkäävään päätökseen.(25)
56. Tästä syystä yleissopimuksessa on varmistettava ainoastaan täytäntöönpanon vastapuolen osalta, että täytäntöönpanomääräyksestä ilmoitetaan virallisella tiedoksiannolla. Tiedoksiantamista koskevalla vaatimuksella on siinä yhteydessä määräajan kulumisen aloittavan vaikutuksen kannalta kaksi tehtävää: sillä pyritään ensinnäkin suojelemaan täytäntöönpanon vastapuolen puolustautumisoikeuksia, koska virallisella tiedoksiannolla saavutetaan yleensä se, että tämä saa tiedon täytäntöönpanomääryksestä ja kykenee hakemaan siihen muutosta. Toiseksi tiedoksiantamisella on todistelutehtävä, ja se mahdollistaa muutoksenhaun määräajan kulumisen tarkan laskemisen.
57. Tulkinta, jonka mukaan tiedon saaminen rinnastettaisiin tiedoksiantoon, olisi lisäksi omiaan viemään tiedoksiantamista koskevalta vaatimukselta kokonaan pohjan. Mikäli nimittäin jo tiedon saaminen ratkaisisi, yrittäisivät täytäntöönpanon hakijat poiketa virallista tiedoksiantamista varten määrätyistä menettelytavoista.(26) Yhteisöjen tuomioistuin on jo ottanut tällä tavalla kantaa yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohtaan sisältyvään asianmukaisen tiedoksiantamisen edellytykseen ja todennut, että ”mikäli tiedoksiantaminen ei ole tapahtunut sääntöjenmukaisesti, ulkomaista tuomiota ei saa tunnustaa, riippumatta siitä, onko täytäntöönpanon vastapuoli todellisuudessa saanut tiedon menettelyn vireille panevasta asiakirjasta”.(27)
– Tiedon saamisen huomioon ottaminen tiedoksiantamisen puutteiden korjaamiseksi kansallisen oikeuden mukaisesti
58. Yleissopimuksen 36 artiklaan sen enempää kuin sen muihinkaan määräyksiin ei sisälly tiedoksiantamisen puutteiden korjaamista koskevaa sääntelyä, vaan niissä edellytetään ainoastaan täytäntöönpanomääräyksen tehokasta virallista tiedoksiantamista.
59. Se, mitä oikeudellisia seurauksia yksittäisten tiedoksiantamista koskevien määräysten rikkomiseen liittyy ja millä edellytyksillä niiden rikkominen korjaantuu ja tiedoksiantaminen voidaan kuitenkin suorittaa tehokkaasti, määräytyy siten sovellettavan kansallisen tiedoksiantamista koskevan lainsäädännön mukaisesti.(28) Kansallisten säännösten perusteella tiedoksiantamisen puutteet voivat korjautua, jos tiedoksi annettavasta kirjelmästä on tosiasiallisesti saatu tieto, ilman että tämä olisi lähtökohtaisesti ristiriidassa yleissopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen kanssa.
60. On kuitenkin rajoitettava tätä siltä osin, että täytäntöönpanovaltion kansallista lainsäädäntöä voidaan soveltaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että yleissopimuksen tavoitteet otetaan huomioon.(29) Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Pendy Plastic antamassaan tuomiossa, yleissopimuksella pyritään takaamaan täytäntöönpanon vastapuolen oikeuksien tehokas suojelu, vaikka sillä ei yhdenmukaistetakaan jäsenvaltioiden erilaisia tiedoksiantojärjestelmiä.(30) Tästä syystä täytäntöönpanovaltion lainsäädännön soveltaminen ei saa johtaa täytäntöönpanon vastapuolen oikeuksien loukkaamiseen, koska yleissopimuksella pyritään nimenomaan suojelemaan niitä.(31)
61. Kansallisen tuomioistuimen ratkaisussa on todettava, johtaako tiedon saaminen täytäntöönpanomääräyksestä kansallisen tiedoksiantamista koskevan lainsäädännön mukaan siihen, että alun perin virheellistä tiedoksiantoa on pidettävä tehokkaana virallisena tiedoksiantona, joka aloittaa muutoksenhaun määräajan kulumisen.
62. Kansallisen tuomioistuimen on vastaavia virheellisyyden korjaamista koskevia kansallisia säännöksiä soveltaessaan otettava kuitenkin huomioon yleissopimuksen 36 artiklan mukaisen tiedoksiantamista koskevan vaatimuksen suojaamistehtävä ja lopulliset vaikutukset, joita tiedoksiantamisesta alkavalla muutoksenhaun määräajalla on yleissopimuksen kokonaisjärjestelmässä täytäntöönpanon vastapuolen puolustautumismahdollisuuksiin. On varmistettava, että vastapuolen puolustautumisoikeuksia suojataan riittävällä tavalla ja että vastapuoli kykenee tosiasiallisesti hakemaan määräajassa muutosta 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
VI Ratkaisuehdotus
63. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin antaisi seuraavan vastauksen Corte d’Appellon ennakkoratkaisukysymyksiin:
Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan, 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Kreikan tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella, 36 artiklaa on tulkittava siten, että muutoksenhaun määräaika alkaa kulua vasta, kun täytäntöönpanomääräys on annettu virallisesti tiedoksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tiedoksiantamista ei etenkään voida korvata sillä, että täytäntöönpanon vastapuoli on saanut tiedon täytäntöönpanomääräyksestä. Kansallisessa oikeudessa voidaan mahdollisesti ottaa huomioon täytäntöönpanon vastapuolen saama tieto tiedoksiannon puutteiden korjaamiseksi; siinä yhteydessä on varmistettava, että täytäntöönpanon vastapuolen puolustautumisoikeuksia suojataan ja että vastapuoli kykenee tosiasiallisesti hakemaan määräajassa muutosta 36 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
1 – Alkuperäinen kieli: saksa.
2 – Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskeva, 27 päivänä syyskuuta 1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 304, s. 1; muutettu versio s. 77), Kreikan tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 388, s. 1) sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 285, s. 1). Ks. myös 26.1.1998 päivätty konsolidoitu versio (EYVL C 27, s. 1).
3 – Corte Suprema di Cassazionen tuomio nro 3527, 25.6.1979.
4 – Tuomio nro 3799, 2.5.1997 ja tuomio nro 4120, 14.5.1990.
5 – Summaarisessa menettelyssä tehty päätös on tuomioistuimen toimenpide, joka tehdään tiettyjen edellytysten täyttyessä ilman kontradiktorista menettelyä. Summaarisessa menettelyssä tehtyä päätöstä voidaan vastustaa 40 päivän kuluessa sen tiedoksi antamisesta, ja tämä johtaa mahdollisesti kontradiktoriseen menettelyyn.
6 – Verdoliva viittaa tässä yhteydessä asiassa 305/88, Lancray, 3.7.1990 annettuun tuomioon (Kok. 1990, s. I‑2725); asiassa C‑123/91, Minalmet, 12.11.1992 annettuun tuomioon (Kok. 1992, s. I‑5661) ja asiassa C‑432/93, SISRO, 11.8.1995 annettuun tuomioon (Kok. 1995, s. I‑2269).
7 – Komissio viittaa tässä yhteydessä asiassa 228/81, Pendy Plastic, 15.7.1982 annettuun tuomioon (Kok. 1982, s. 2723, 13 kohta).
8 – Komission mielestä yksi mahdollisuus on säätää henkilökohtaisesta tiedoksiantamisesta, toinen vaihtoehto lykätä määräajan alkaminen esimerkiksi siihen ajankohtaan, jona tieto on saatu tai täytäntöönpano on alkanut, ja kolmas on säätää menetetyn määräajan palauttamisesta sen päättymisen jälkeen.
9 – Asia 198/85, Carron, tuomio 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2437, 8 kohta). Vrt. myös asia 258/83, Brennero, tuomio 27.11.1984 (Kok. 1984, s. 3971, 10 kohta) ja asia 148/84, Deutsche Genossenschaftsbank, tuomio 2.7.1985 (Kok. 1985, s. 1981, 16 kohta).
10 – Ks. yleissopimuksen tämän tavoitteen osalta asia C‑7/98, Krombach, tuomio 28.3.2000 (Kok. 2000, s. I‑1935, 19 kohta); asia C‑414/92, Solo Kleinmotoren, tuomio 2.6.1994 (Kok. 1994, s. I‑2237, 20 kohta) ja asia C‑267/97, Coursier, tuomio 29.4.1999 (Kok. 1999, s. I‑2543, 25 kohta).
11 – Asia 49/84, Debaecker, tuomio 11.6.1985 (Kok. 1985, s. 1779, 10 kohta); vahvistettu edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Lancray annetun tuomion 21 kohdassa ja alaviitteessä 10 mainitussa asiassa Krombach annetun tuomion 43 kohdassa sekä viimeksi asiassa C‑522/03, Scania Finance France, 13.10.2005 annetussa tuomiossa (15 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
12 – Edellä alaviitteessä 10 mainitussa asiassa Krombach annetun tuomion 26 kohta sekä asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe, tuomio 17.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8417, 20 ja 21 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑174/98 P ja C‑189/98 P, Van der Wal, tuomio 19.1.2000 (Kok. 2000, s. I‑1, 17 kohta).
13 – Edellä alaviitteessä 12 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 20 ja 21 kohta.
14 – EYVL 2000, C 364, s. 1. Perusoikeuskirjalla ei tosin ole sellaisenaan vielä primäärioikeuteen verrattavissa olevia sitovia oikeusvaikutuksia, mutta oikeuslähteenä se antaa tietoa yhteisön oikeudessa taatuista perusoikeuksista. Vrt. tästä mm. asiassa C‑540/03, parlamentti v. neuvosto, 8.9.2005 antamani ratkaisuehdotus (108 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
15 – Asia 166/80, Klomps, tuomio 16.6.1981 (Kok. 1981, s. 1593, 7 kohta); edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Minalmet annetun tuomion 18 kohta; asia C‑172/91, Sonntag, tuomio 21.4.1993 (Kok. 1993, s. I‑1963, 38 kohta) ja alaviitteessä 11 mainitussa asiassa Scania Finance France annetun tuomion 16 kohta.
16 – Vrt. yleissopimuksen 34 artiklan 2 kappale. Vrt. myös edellä alaviitteessä 15 mainitussa asiassa Klomps annetun tuomion 7 kohta.
17 – Vrt. Kropholler, Europäisches Zivilprozessrecht, Kommentar zu EuGVÜ und Lugano-Übereinkommen, 6. painos, 1998, Artikel 34, 7 kohta; Schlosser, EuGVÜ, 1996, Artikel 34, 3 kohta; Geimer/Schütze, Europäisches Zivilverfahrensrecht, Kommentar zum EuGVÜ und zum Lugano-Übereinkommen, 1997, Artikel 34, 27 kohta.
18 – Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1).
19 – Vrt. asetuksen N:o 44/2001 41 artikla.
20 – Asia 145/86, Hoffmann, tuomio 4.2.1988 (Kok. 1988, s. 645, 30–34 kohta) ja asia C‑183/90, Van Dalfsen ym., tuomio 4.10.1991 (Kok. 1991, s. I‑4743, 34 kohta).
21 – Vrt. edellä alaviitteessä 7 mainitussa asiassa Pendy Plastic annetun tuomion 13 kohta; alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Lancray annetun tuomion 28 kohta ja alaviitteessä 11 mainitussa asiassa Scania Finance France annetun tuomion 18 kohta.
22 – Vrt. tältä osin alaviite 23.
23 – Ranskankielisen version 35 artiklassa käytetään ilmaisua ”est portée à la connaissance”, mutta 36 artiklassa ilmaisua ”signification”; italiankielisessä versiossa erotetaan toisistaan ”è communicata” ja ”notificazione”, englanninkielisessä ”bring the decision to the notice” ja ”service”, hollanninkielisessä ”wordt ter kennis gebracht” ja ”betekening”, portugalinkielisessä ”serà levada ao conhecimento” ja ”notificação”. Lisäksi joissain kieliversioissa käytetään 27 artiklan 2 kappaleessa tiedoksiantamisen käsitteen rinnalla vielä toista epäteknistä käsitettä: ”signifier” ja ”notifier” ranskankielisessä; ”notificato o communicato” italiankielisessä ja ”comunicado o notificado” portugalinkielisessä.
24 – Vrt. edellä alaviitteessä 18 mainitun asetuksen N:o 44/2001 42 artikla.
25 – Tämä ero sisältyy asetukseen N:o 44/2001, jossa muutoin yhdistetään hakijan ja vastapuolen muutoksenhaku yhteen säännökseen; vrt. asetuksen 43 artikla ja tältä osin erityisesti sen 5 kohta (mainittu alaviitteessä 18).
26 – Edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Lancray annetun tuomion 20 kohta.
27 – Edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Lancray annetun tuomion 22 kohta. Ks. myös edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Minalmet annetun tuomion 21 kohta. Asetukseen N:o 44/2001 sisältyvässä uudessa sääntelyssä ei kuitenkaan enää pidetä ratkaisevana tiedoksiantamisen asianmukaisuutta vaan sitä, että tiedoksiantaminen suoritetaan siten, että vastapuoli kykenee puolustautumaan (vrt. alaviitteessä 18 mainitun asetuksen 34 artiklan 2 kohta).
28 – Ks. tiedoksiantamiseen liittyvien puutteiden korjaamisesta yleissopimuksen 27 artiklan 2 kappaleen yhteydessä edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Lancray annetun tuomion 25–31 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin teki siinä sen päätelmän, että koska haastehakemuksen tiedoksiantaminen on osa oikeudenkäyntiä tuomiovaltiossa, myös tämän tiedoksiantamisen asianmukaisuutta ja tiedoksiantamiseen liittyvien puutteiden korjaamista koskevaan kysymykseen on vastattava tämän lainsäädännön mukaisesti ja siten, että ulkomaisiin tiedoksiantoihin liittyvät valtiosopimukset otetaan huomioon.
29 – Edellä alaviitteessä 9 mainitussa asiassa Carron annetun tuomion 14 kohta.
30 – Edellä alaviitteessä 7 mainitussa asiassa Pendy Plastic annetun tuomion 13 kohta; ks. myös edellä alaviitteessä 6 mainitussa asiassa Lancray annetun tuomion 28 kohta.
31 – Edellä alaviitteessä 9 mainitussa asiassa Carron annetun tuomion 14 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin esitti tämän toteamuksen konkreettisessa tapauksessa, joka koski yleissopimuksen 33 artiklaa, jonka menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja seuraamukset perustuvat niin ikään täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöön.