YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

7 päivänä helmikuuta 2007

Asia T-175/04

Donal Gordon

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Kumoamiskanne – Urakehitystä koskeva kertomus – Pysyvä ja täydellinen työkyvyttömyys – Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen – Vahingonkorvauskanne – Tutkimatta jättäminen

Aihe: Kanne, jossa yhtäältä vaaditaan sellaisen 11.12.2003 tehdyn päätöksen kumoamista, jolla hylättiin valitus, joka oli tehty 28.4.2003 tehdystä päätöksestä, jolla vahvistettiin kantajasta laadittu urakehitystä koskeva kertomus ajalta 1.7.2001–31.12.2002, ja toisaalta korvausta kantajalle aiheutuneesta vahingosta

Ratkaisu: Lausunnon antaminen kumoamisvaatimuksen osalta raukeaa. Vahingonkorvauskanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Oikeussuojaintressi

(Henkilöstösääntöjen 53, 78, 90 ja 91 artikla; liitteessä VIII oleva 14 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset

(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

1. Koska urakehitystä koskeva kertomus vaikuttaa lähtökohtaisesti arvioidun henkilön intresseihin vain siihen saakka, kunnes hän lopettaa työskentelynsä lopullisesti, virkamiehellä ei ole enää intressiä nostaa kannetta tällaisesta kertomuksesta tai jatkaa sen ajamista työskentelyn lopettamisen jälkeen, ellei hän osoita sellaisen erityisen seikan olemassaoloa, jonka perusteella hänellä olisi henkilökohtainen ja edelleen ajankohtainen intressi saada se kumotuksi.

Kun kyseessä on virkamies, joka on jäänyt eläkkeelle asian käsittelyn aikana uransa lähtökohtaisesti lopullisesti katkaisseen pysyvän ja täydellisen työkyvyttömyyden vuoksi, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 14 artiklan mukainen mahdollisuus palata toimeen on vain yksi epävarma seikka, joka luo ainoastaan hypoteettisen ja siten riittämättömän intressin, jotta voitaisiin todeta, että riidanalaisen kertomuksen kumoamatta jättäminen vaikuttaisi hänen oikeusasemaansa. Tässä yhteydessä sillä, onko hän lopettanut työskentelyn vapaaehtoisesti vai ei, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko hänellä oikeussuojan tarve.

Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ei voi myöskään antaa kantajalle oikeutta saada yhteisöjen tuomioistuimia antamaan ratkaisua tällaisesta kumoamisvaatimuksesta, sillä se sisältää ainoastaan oikeuden saattaa tuomioistuinten käsiteltäväksi sellaiset yhteisön toimielinten toimet, jotka ovat kantajalle vastaisia, koska ne vaikuttavat hänen intresseihinsä.

(ks. 28, 32–34 ja 37 kohta)

Viittaukset: asia 204/85, Stroghili v. tilintarkastustuomioistuin, 21.1.1987 (Kok. 1987, s. 389, 11 kohta); asia C-379/03 P, Pérez Escolar v. komissio, 1.10.2004 (41 ja 42 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia T-97/94, N v. komissio, 30.11.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑621 ja II‑1879, 26 ja 27 kohta); asia T-276/02, Forum 187 v. komissio, 2.6.2003 (Kok. 2003, s. II‑2075, 50 kohta); asia T‑105/03, Dionyssopoulou v. neuvosto, 31.5.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑137 ja II‑621, 20 kohta) ja yhdistetyt asiat T-200/03 ja T-313/03, V v. komissio, 21.2.2006 (184 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2. Jotta täytettäisiin yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetut vaatimukset, kanteen, jossa vaaditaan korvausta vahingoista, joita yhteisön toimielimen väitetään aiheuttaneen, on sisällettävä seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä käyttäytyminen, josta kantaja syyttää toimielintä, syyt, joiden vuoksi hän arvioi, että käyttäytymisen ja hänelle aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon luonne ja laajuus. Sitä vastoin vaatimus, jolla pyritään minkä tahansa korvauksen saamiseen, ei ole riittävän täsmällinen, joten se on jätettävä tutkimatta.

Tämä pätee virkamiehen kannekirjelmään, jossa hän tyytyy vain vaatimaan uralleen, terveydelleen ja hyvinvoinnilleen aiheutuneen vahingon korvaamista mutta ei ilmoita sen suuruutta eikä ilmoita riittävän täsmällisesti seikkoja, joiden perusteella voitaisiin määrittää sen laajuus, tai osoita taikka edes väitä, että olisi olemassa erityisiä seikkoja, jotka olisivat voineet vapauttaa kantajan esittämästä tällaisia täsmennyksiä.

Kun vaaditaan symbolista tai varsinaista korvausta henkisestä kärsimyksestä, kantajan tehtävänä on täsmentää väitetyn henkisen kärsimyksen laatu toimielimen moititun käyttäytymisen kannalta ja tarkentaa tämän jälkeen edes likimääräisesti arviota koko tästä vahingosta.

(ks. 42–45 kohta)

Viittaukset: asia 5/71, Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto, 2.12.1971 (Kok. 1971, s. 975, 9 kohta); asia T‑64/89, Automec v. komissio, 10.7.1990 (Kok. 1990, s. II‑367, 75–77 kohta); asia T‑37/89, Hanning v. parlamentti, 20.9.1990 (Kok. 1990, s. II‑463, 82 kohta); asia T‑505/93, Osório v. komissio, 1.7.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑179 ja II‑581, 33 ja 35 kohta); asia T‑112/94, Moat v. komissio, 15.2.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑37 ja II‑135, 32, 37 ja 38 kohta) ja asia T‑157/96, Affatato v. komissio, 29.1.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑41 ja II‑97, 38 kohta).