Asia C-207/04

Paolo Vergani

vastaan

Agenzia delle Entrate, Ufficio di Arona

(Commissione tributaria provinciale di Novaran esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Sosiaalipolitiikka – Miesten ja naisten samapalkkaisuus – Lähtökorvaus – Iän perusteella määräytyvä verotus – Verotuksellinen etuus

Julkisasiamies D. Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus 12.5.2005 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.7.2005 

Tuomion tiivistelmä

1.     Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Samapalkkaisuus – Palkan käsite – Veronhuojennus ei kuulu käsitteen alaan

(EY 141 artikla)

2.     Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Tasa-arvoinen kohtelu – Direktiivi 76/207 – Palvelussuhteen lakkauttamisen käsite sisältää työsuhteen vapaaehtoista päättämistä koskevan järjestelmän

(Neuvoston direktiivin 76/207 5 artiklan 1 kohta)

3.     Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Direktiivi 76/207 – Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä – Direktiivi 79/7 – Kansallinen säännös, jossa työsuhteen päättymisen yhteydessä myönnetään verotuksellinen etuus siten, että naiset saavat etuuden eri iässä kuin miehet – Sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivit 76/207 ja 79/7)

1.     EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan käsitteeseen kuuluvat kaikki etuudet, jotka maksetaan rahana tai luontoisetuna, välittömästi tai tulevaisuudessa, jos työnantaja maksaa ne, suoraan tai välillisesti, työntekijälle hänen suorittamastaan työstä. EY 141 artiklan soveltamisalaan ei näin ollen kuulu työntekijälle veronhuojennuksena myönnettävä etuus, joka perustuu siihen, että työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettaviin määriin sovelletaan puoleen alennettua veroastetta, niiltä osin kuin tällaista etuutta ei maksa työnantaja.

(ks. 22 ja 23 kohta)

2.     Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun direktiivin 76/207 5 artiklan 1 kohdassa oleva ilmaisu ”palvelussuhteen lakkauttaminen” on ymmärrettävä laajasti siten, että se sisältää työntekijän ja hänen työnantajansa välisen työsuhteen päättymisen silloinkin, kun kyse on työsuhteen vapaaehtoista päättämistä koskevasta järjestelmästä.

(ks. 27 kohta)

3.     Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annettua direktiiviä 76/207 on tulkittava siten, että sen vastainen on kansallinen säännös, jossa myönnetään työntekijöille, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta, kun kyse on naisista, ja 55 vuotta, kun kyse on miehistä, työsuhteen vapaaehtoiseen päättämiseen liittyvänä kannustimena etuus, joka perustuu siihen, että työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettaviin määriin sovelletaan puoleen alennettua veroastetta.

Koska tällainen erilainen kohtelu merkitsee sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää, siihen ei voida soveltaa minkäänlaista poikkeusta direktiivin 76/207 nojalla eikä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä annetun direktiivin 79/7 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Viimeksi mainitussa säännöksessä säädettyä, sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevaan kieltoon kohdistuvaa poikkeusta on tulkittava suppeasti, eikä sitä voida soveltaa veronhuojennukseen, joka ei ole sosiaaliturvaetuus, vaan ainoastaan eläkeiän määrittelyyn vanhuus‑ ja työeläkkeen myöntämiseksi sekä sen mahdollisten muihin sosiaaliturvaan kuuluviin etuuksiin kohdistuvien vaikutusten määrittelyyn.

(ks. 33–35 kohta ja tuomiolauselma)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

21 päivänä heinäkuuta 2005 (*)

Sosiaalipolitiikka – Miesten ja naisten samapalkkaisuus – Lähtökorvaus – Iän perusteella määräytyvä verotus – Verotuksellinen etuus

Asiassa C-207/04,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Commissione tributaria provinciale di Novara (Italia) on esittänyt 26.4.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.5.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Paolo Vergani

vastaan

Agenzia delle Entrate, Ufficio di Arona,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari), K. Schiemann, E. Juhász ja E. Levits,

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.4.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       Vergani, edustajinaan avvocato S. Monguzzi ja avvocato P. Fasano,

–       Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään A. Aresu ja N. Yerrell,

kuultuaan julkisasiamiehen 12.5.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 141 artiklan ja miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40) tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Vergani ja Agenzia delle Entrate, Ufficio di Arona (jäljempänä veroviranomainen) ja joka koskee työsuhteen vapaaehtoisen päättämisen perusteella maksettavan lähtökorvauksen verotusta, joka määritetään iän perusteella.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisön lainsäädäntö

3       EY 141 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.      Jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka.

2.      Tässä artiklassa palkalla tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna.

– – ”

4       Direktiivin 76/207 1 artiklan 1 kohdan mukaan tämän direktiivin tarkoituksena on toteuttaa jäsenvaltioissa miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu mahdollisuuksissa työhön, uralla etenemiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä työoloissa samoin kuin saman artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla sosiaaliturvassa.

5       Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan jäljempänä, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi tai välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella.”

6       Saman direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisella työoloihin, palvelussuhteen lakkauttamisen perusteet mukaan lukien, tarkoitetaan, että miehille ja naisille on taattava samat ehdot ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

a)      kaikki tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan;

– – ”

7       Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (EYVL 1979, L 6, s. 24) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan:

a)      lakisääteisiin järjestelmiin, jotka antavat turvaa seuraavien tapausten varalta:

–       sairaus,

–       työkyvyttömyys,

–       vanhuus,

–       työtapaturmat ja ammattitaudit,

–       työttömyys;

b)      sosiaalihuoltoon niiltä osin kuin sillä täydennetään a alakohdassa tarkoitettuja järjestelmiä tai korvataan ne.”

8       Kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa todetaan, että tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi eikä välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella.

9       Saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, ettei direktiivi rajoita jäsenvaltioiden oikeutta jättää sen soveltamisalan ulkopuolelle eläkeiän määrittelyä vanhuus- ja työeläkkeen myöntämiseksi sekä sen mahdollisia vaikutuksia muihin etuuksiin.

 Kansallinen lainsäädäntö

10     Italian säännökset, jotka koskevat eläkkeelle pääsyä koskevia ikärajoja, sisältyvät työkyvyttömyyseläkettä, vanhuuseläkettä ja perhe-eläkettä koskevan pakollisen eläkevakuutusjärjestelmän uudistamisesta 4.4.1952 annetun lain nro 218 (Gazzetta ufficiale della Repubblica italiana; jäljempänä GURI, nro 89, 15.4.1952, Supplemento ordinario) 9 §:ään. Kyseisen säännöksen mukaan oikeus jäädä eläkkeelle on 60 vuotta täyttäneillä miespuolisilla työntekijöillä ja 55 vuotta täyttäneillä naispuolisilla työntekijöillä edellyttäen, että he ovat molemmissa tapauksissa maksaneet eläkemaksuja vaaditun ajan ja vaaditun suuruisina.

11     Erityisiä säännöksiä on säädetty sellaisten yritysten työntekijöitä varten, jotka Comitato interministeriale per il coordinamento della politica industriale (teollisuuspolitiikan yhteensovittamisesta vastaava ministeriöiden välinen komitea) on julistanut kriisitilassa oleviksi yrityksiksi. Laissa nro 155, joka on annettu 23.4.1981 (GURI nro 114, 27.4.1981, Supplemento ordinario), säädetään mainittujen työntekijöiden mahdollisuudesta päästä varhaiseläkkeelle siten, että miehillä on tämä mahdollisuus 55 vuotta täytettyään ja naisilla 50 vuotta täytettyään.

12     Tasavallan presidentin 22.12.1986 antaman asetuksen nro 917 (GURI nro 302, 31.12.1986, Supplemento ordinario), sellaisena kuin se on muutettuna 2.9.1997 annetulla asetuksella (decreto legislativo) nro 314 (GURI nro 219, 19.9.1997, Supplemento ordinario; jäljempänä asetus nro 917/86) 17 §:n 4 bis momentissa säädetään seuraavaa:

”16 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitettuihin suorituksiin, jotka maksetaan kannustimena työsuhteen vapaaehtoisen päättämisen perusteella 50 vuotta täyttäneille naispuolisille työntekijöille ja 55 vuotta täyttäneille miespuolisille työntekijöille, sovellettava veroaste on puolet siitä veroasteesta, jota sovelletaan verotettaessa työsuhteen päättyessä maksettavaa palkkaa ja 16 §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitettuja muita korvauksia.”

13     Pääasiaan liittyvien tapahtumien jälkeen asetuksen nro 917/86 17 §:stä on 12.12.2003 annetulla asetuksella (decreto legislativo) nro 344 (GURI nro 291, 16.12.2003, Supplemento ordinario) tullut asetuksen nro 917/86 19 §.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

14     Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Vergani on valittanut Commissione tributaria provinciale di Novaraan päätöksestä, jolla veroviranomaiset ovat kieltäytyneet palauttamasta hänelle luonnollisten henkilöiden tuloveroa (imposta sul reddito delle persone fisiche), joka hänen maksettavakseen oli määrätty.

15     Vergani väitti kansallisessa tuomioistuimessa, että veroaste, jota luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa sovelletaan asetuksen nro 917/86 17 §:n 4 bis momentin mukaisesti, merkitsee perusteetonta epätasa-arvoista kohtelua. Vergani ehdotti, että asiassa esitettäisiin ennakkoratkaisupyyntö yhteisöjen tuomioistuimelle.

16     Kansallinen tuomioistuin huomauttaa, että pääasia ei koske vanhuus- ja työeläkkeisiin liittyvää sosiaaliturvajärjestelmää, koska Vergani ei sovellettavat ikärajat ja eläkemaksut huomioon ottaen ole vielä työuransa lopussa.

17     Kansallinen tuomioistuin toteaa, että kun otetaan huomioon voimassa olevat yhteisön oikeuden määräykset ja säännökset, asetuksen nro 917/86 17 §:n 4 bis momentissa säädettyä epätasa-arvoista kohtelua ei voida mitenkään perustella.

18     Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee näin ollen, että pääasia koskee sellaisen lähtökorvauksen verotusta, jota 50 vuotta vaan ei 55 vuotta täyttäneelle miespuoliselle työntekijälle maksetaan, kun hän vapaaehtoisesti päättää työsuhteensa.

19     Commissione tributaria provinciale di Novara on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Rikotaanko asetuksen nro 917/86 17 §:n 4 bis momentilla, jonka mukaan annetaan samanlaisten edellytysten täyttyessä verotuksellinen etuus säätämällä, että sellaisiin kannustimena maksettaviin suorituksiin, jotka vapaaehtoisesti työsuhteensa päättäville 50 vuotta täyttäneille naispuolisille työntekijöille ja 55 vuotta täyttäneille miespuolisille työntekijöille maksetaan tässä yhteydessä, sovelletaan puoleen alennettua veroastetta (50 prosenttia), [EY] 141 artiklaa – – ja direktiiviä 76/207, onko tämä säännös niiden kanssa ristiriidassa tai luodaanko sillä näillä määräyksillä ja säännöksillä kiellettyä miesten ja naisten epätasa-arvoista kohtelua?”

 Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi

20     Kansallinen tuomioistuin haluaa kysymyksellään selvittää, onko EY 141 artiklaa ja direktiiviä 76/207 tulkittava siten, että niiden kanssa on ristiriidassa sellainen säännös, josta on kyse pääasiassa ja jossa myönnetään työntekijöille, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta, kun kyse on naisista, ja 55 vuotta, kun kyse on miehistä, työsuhteen vapaaehtoiseen päättämiseen liittyvänä kannustimena etuus, joka perustuu siihen, että työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettaviin määriin sovelletaan puoleen alennettua veroastetta.

 EY 141 artiklan ja direktiivin 76/207 soveltamisalat

21     Aluksi on tarkistettava, kuuluuko sellaisen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen veronhuojennuksen myöntäminen, joka liittyy työsuhteen vapaaehtoisen päättämisen yhteydessä maksettavien korvausten verottamiseen ja joka määräytyy työntekijän iän perusteella, EY 141 artiklan tai direktiivin 76/207 soveltamisalaan.

22     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan käsitteeseen kuuluvat kaikki etuudet, jotka maksetaan rahana tai luontoisetuna, välittömästi tai tulevaisuudessa, jos työnantaja maksaa ne, suoraan tai välillisesti, työntekijälle hänen suorittamastaan työstä (ks. mm. asia C-262/88, Barber, tuomio 17.5.1990, Kok. 1990, s. I-1889, Kok. Ep. X, s. 425, 12 kohta ja asia C-167/97, Seymouth-Smith ja Perez, tuomio 9.2.1999, Kok. 1999, s. I-623, 23 kohta).

23     Pääasiassa kyseessä olevaa etuutta, eli veronhuojennusta, ei maksa työnantaja. Tällainen etuus ei näin ollen kuulu EY 141 artiklan soveltamisalaan.

24     Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, joihin Vergani on vedonnut tukeakseen vastakkaista luokittelua (asia 12/81, Garland, tuomio 9.2.1982, Kok. 1982, s. 359, 4 kohta; em. asia Barber, tuomion 10 kohta ja asia C-33/89, Kowalska, tuomio 27.6.1990, Kok. 1990, s. I-2591, 7 kohta), eivät ole ristiriidassa edellä esitetyn arvioinnin kanssa, koska kyseiset tuomiot koskevat sellaisia etuuksia, joita työnantaja maksaa työntekijälle työntekijän suorittamasta työstä.

25     Sen osalta, kuuluuko direktiivin 76/207 soveltamisalaan sellaisen veronhuojennuksen myöntäminen, joka liittyy työsuhteen vapaaehtoisen päättämisen yhteydessä maksettavien korvausten verottamiseen ja joka määräytyy työntekijän iän perusteella, on muistettava, että kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisella työoloihin, palvelussuhteen lakkauttamisen perusteet mukaan lukien, tarkoitetaan, että miehille ja naisille on taattava samat ehdot ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

26     Kun direktiivin 76/207 5 artiklan 1 kohtaa luetaan kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan – jonka nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan – valossa, 5 artiklan 1 kohta on ymmärrettävä siten, että siinä tarkoitetaan myös kyseisissä valtioissa sovellettavia palvelussuhteen lakkauttamisen ehtoja.

27     Palvelussuhteen lakkauttamisen käsite on direktiivin 76/207 osalta ymmärrettävä laajassa merkityksessä siten, että se sisältää työntekijän ja hänen työnantajansa välisen työsuhteen päättymisen silloinkin, kun kyse on työsuhteen vapaaehtoista päättämistä koskevasta järjestelmästä (ks. vastaavasti asia 19/81, Burton, tuomio 16.2.1982, Kok. 1982, s. 555, 9 kohta).

28     Kansallinen tuomioistuin on viitannut asetuksen nro 917/86 17 §:n 4 bis momenttiin ja selittänyt, että pääasiassa kyseessä oleva verotuksellinen etuus myönnetään, ”jotta kannustettaisiin sellaisten naispuolisten työntekijöiden, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta, ja sellaisten miespuolisten työntekijöiden, jotka ovat täyttäneet 55 vuotta, vapaaehtoista lähtöä työelämästä”.

29     Edellä esitetystä seuraa, että sellainen verotusjärjestelmä, josta on kyse pääasiassa ja joka määritetään työntekijän iän perusteella, on direktiivin 76/207 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu palvelussuhteen lakkauttamista koskeva ehto.

 Syrjinnän olemassaolo

30     Direktiivin 76/207 5 artiklan 1 kohdan mukaan miehillä ja naisilla on oltava samat palvelussuhteen lakkauttamisen ehdot ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

31     Erilainen kohtelu, joka seuraa siitä, että puoleen alennettua verotusta, joka kohdistuu sellaisiin määriin, jotka maksetaan työsuhteen päättymisen yhteydessä, sovelletaan 50 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin, jos kyse on naisista, mutta 55 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin, jos kyse on miehistä, merkitsee työntekijöiden sukupuoleen perustuvaa epätasa-arvoista kohtelua.

32     Kun otetaan huomioon Italian hallituksen ja Euroopan yhteisöjen komission esittämät huomautukset, on tutkittava, koskeeko tällaista erilaista kohtelua poikkeus, josta säädetään direktiivin 79/7 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jonka mukaan kyseinen direktiivi ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta jättää sen soveltamisalan ulkopuolelle eläkeiän määrittelyä vanhuus- ja työeläkkeen myöntämiseksi sekä sen mahdollisia vaikutuksia muihin etuuksiin.

33     Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun otetaan huomioon tasa-arvoisen kohtelun periaatteen perustavanlaatuinen merkitys, direktiivin 79/7 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta direktiivin soveltamisalaan sosiaaliturvan alalla on tulkittava suppeasti (ks. mm. asia 152/84, Marshall, tuomio 26.2.1986, Kok. 1986, s. 723, Kok. Ep. VIII, s. 477, 36 kohta ja asia C-328/91, Thomas ym., tuomio 30.3.1993, Kok. 1993, s. I-1247, 8 kohta). Tätä säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan eläkeiän määrittelyyn vanhuus- ja työeläkkeen myöntämiseksi sekä sen mahdollisten muihin sosiaaliturvaan kuuluviin etuuksiin kohdistuvien vaikutusten määrittelyyn (ks. asia 151/84, Roberts, tuomio 26.2.1986, Kok. 1986, s. 703, 35 kohta; ks. vastaavasti myös asia C-303/02, Haackert, tuomio 4.3.2004, Kok. 2004, s. I-2195, 30 kohta). Kyseistä sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevaan kieltoon kohdistuvaa poikkeusta ei näin ollen voida soveltaa sellaiseen veronhuojennukseen, josta on kyse pääasiassa ja joka ei ole sosiaaliturvaetuus.

34     Koska voidaan todeta yhtäältä, että pääasiassa kyseessä olevassa säännöksessä säädetty erilainen kohtelu perustuu välittömästi sukupuoleen, ja toisaalta, ettei direktiivi 76/207 sisällä poikkeusta, jota käsiteltävänä olevassa asiassa voitaisiin soveltaa tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen, on katsottava, että kyseinen erilainen kohtelu merkitsee sukupuoleen perustuvaa välitöntä syrjintää.

35     Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että direktiiviä 76/207 on tulkittava siten, että sen vastainen on pääasiassa kyseessä olevan kaltainen säännös, jossa myönnetään työntekijöille, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta, kun kyse on naisista, ja 55 vuotta, kun kyse on miehistä, työsuhteen vapaaehtoiseen päättämiseen liittyvänä kannustimena etuus, joka perustuu siihen, että työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettaviin määriin sovelletaan puoleen alennettua veroastetta.

 Oikeudenkäyntikulut

36     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/207/ETY on tulkittava siten, että sen vastainen on pääasiassa kyseessä olevan kaltainen säännös, jossa myönnetään työntekijöille, jotka ovat täyttäneet 50 vuotta, kun kyse on naisista, ja 55 vuotta, kun kyse on miehistä, työsuhteen vapaaehtoiseen päättämiseen liittyvänä kannustimena etuus, joka perustuu siihen, että työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettaviin määriin sovelletaan puoleen alennettua veroastetta.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: italia.