JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

8 päivänä joulukuuta 2005 ¹(1)

Asia C‑105/04 P

Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio,

Technische Unie BV:n,

CEF City Electrical Factors BV:n ja

CEF Holdings Ltd:n

osallistuessa asian käsittelyyn

Muutoksenhaku – Kilpailuoikeus – EY 81 artiklan 1 kohta – Sähköteknisten asennustuotteiden markkinat Alankomaissa – Tukkukauppaa käyvien yritysten yhteenliittymä – Kollektiivinen yksinoikeusjärjestely ja hintojen ja alennusten vahvistamista koskevat sopimukset – Liian pitkään kestänyt menettely

I       Johdanto

1.     Nyt käsiteltävä asia koskee Alankomaiden sähköteknisten asennustuotteiden tukkukaupan markkinoihin liittynyttä komission kartellimenettelyä. Komissio määräsi kyseisessä menettelyssä, joka kesti ensimmäisistä selvityksistä komission päätökseen yhteensä yli kahdeksan vuotta, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebiedille (jäljempänä FEG) ja sen jäsenyritykselle, Technische Unie BV:lle (jäljempänä TU) sakkoja EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisista.

2.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pysytti tätä koskeneen 26.10.1999 tehdyn komission päätöksen(2) (jäljempänä riidanalainen päätös) kaikilta osin yhdistetyissä asioissa T‑5/00 ja T‑6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ym. vastaan komissio, 16.12.2003 antamallaan tuomiolla(3) (jäljempänä valituksenalainen tuomio).

3.     Yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä on nyt valitus, jonka FEG on tehnyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta.(4) FEG on esittänyt useita valitusperusteita, joissa se vetoaa lähinnä perustelujen puuttumiseen ja EY 81 artiklan rikkomiseen, minkä lisäksi se arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta erityisesti siitä, että se ei ole määrännyt tarvittavia seuraamuksia siitä, että menettely komissiossa on kestänyt liian pitkään.

II     Asiaa koskeva lainsäädäntö

4.     EY 81 artiklassa kielletään ”sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla”.

5.     Komissio voi tällaisissa tapauksissa määrätä asianomaisille yrityksille sakkoja. Tästä säädetään neuvoston asetuksen N:o 17(5) (jäljempänä asetus N:o 17) 15 artiklan 2 kohdassa seuraavaa:

”Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on vähintään 1 000 ja enintään 1 000 000 laskentayksikköä taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:

a) rikkovat [EY 81 artiklan 1 kohtaa]; – –

– –

Sakon suuruutta määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksen vakavuuden lisäksi sen kesto.”

III  Tosiseikasto ja asian käsittelyn vaiheet

A       Tosiseikasto ja asian käsittelyn vaiheet komissiossa

6.     Nyt käsiteltävän riidan taustalla oleva kilpailuasia koskee sähköteknisten asennustuotteiden eli esimerkiksi johtojen, kaapelien ja polyvinyylikloridi‑ eli PVC‑putkien tukkumarkkinoita Alankomaissa. Komissio totesi, että näillä markkinoilla oli voimassa ns. kollektiivinen yksinoikeusjärjestely, josta yritysten yhteenliittymä FEG oli sopinut muun muassa yritysten yhteenliittymän NAVEG:n(6) kanssa niin sanotun herrasmiessopimuksen muodossa ja jolla pyrittiin estämään toimitukset muille kuin FEG:n jäsenille. Lisäksi komissio katsoi, että FEG oli rajoittanut jäsentensä vapautta vahvistaa myyntihintansa itsenäisesti.

7.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tiivistää asian taustat valituksenalaisen tuomion 3–5 kohdassa seuraavasti:

”3      CEF Holdings Ltd (jäljempänä CEF UK), joka on Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut sähköteknisten tuotteiden tukkukauppias, päätti aloittaa toiminnan Alankomaiden markkinoilla, joille se perusti vuoden 1989 toukokuussa tytäryhtiön, CEF City Electrical Factors BV:n (jäljempänä CEF BV). CEF BV ja CEF UK – – katsoivat kohtaavansa toimitusongelmia Alankomaissa ja tekivät 18.3.1991 komissiolle valituksen, jonka komissio kirjasi saapuneeksi 18.3.1991.

4      Tämä valitus koski kolmea sähkötekniikan markkinoilla toimivien yritysten yhteenliittymää ja niiden jäseniä. FEG:n lisäksi valitus koski Nederlandse Vereniging van Alleenvertegenwoordigers op Elektrotechnisch Gebiediä (Alankomaiden sähkötekniikka-alan yksinmyyntiin oikeutettujen myyntiedustajien liitto; jäljempänä NAVEG) ja Unie van de Elektrotechnische Ondernemersiä (Sähkötekniikka-alan yritysten unioni; jäljempänä UNETO).

5      CEF katsoi, että nämä yhteenliittymät ja niiden jäsenet olivat tehneet kollektiivisia ja vastavuoroisia yksinmyyntisopimuksia Alankomaiden sähköteknisten tuotteiden jakeluketjun kaikilla tasoilla. Sähköteknisten tuotteiden tukkukauppiaan on näin ollen lähes mahdotonta asettautua Alankomaiden markkinoille kuulumatta FEG:hen. CEF:n mukaan valmistajat ja niiden myyntiedustajat tai maahantuojat toimittavat tavaroita ainoastaan FEG:n jäsenille ja asennusurakoitsijat tekevät hankintansa ainoastaan FEG:n jäseniltä. CEF laajensi valituksensa kohdetta 22.10.1991 päivätyllä kirjeellään ilmiantamalla FEG:n ja sen jäsenten väliset hintoja ja hintojen alennuksia koskevat sopimukset sekä sopimukset, joilla pyrittiin estämään se, että CEF voisi osallistua tiettyihin hankkeisiin. Vuoden 1992 tammikuusta lähtien CEF valitti myös tiettyjen sähköteknisten tuotteiden valmistajien ja FEG:n jäseninä olevien tukkukauppiaiden välisistä hintoja koskevista vertikaalisista sopimuksista.”

8.     Valituksenalaisen tuomion 6–14 kohdassa todetaan lisäksi selvitysten kulusta ja komissiossa käydystä menettelystä seuraavaa:

”6      [Vuoden 1991 kesäkuun ja elokuun välisenä aikana komissio lähetti mm. FEG:lle useita tietojensaantipyyntöjä, jotka perustuivat asetuksen N:o 17 11 artiklaan.]

7      Komissio lähetti 16.9.1991 FEG:lle varoituskirjeen, joka koski tiettyjen sähköteknisten tuotteiden tavarantoimittajien painostamista olemaan toimittamatta tavaroita CEF:lle, FEG:n jäsenten toteuttamaa hintojen ja alennusten yhdenmukaistamista sekä liikevaihtorajaa, jota käytettiin FEG:n jäsenyyden ehtona.

8      Komissio esitti 27.4.1993 kysymyksiä tietyille sähköteknisten tuotteiden tavarantoimittajille asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla.

9      Komissio pyysi 10.6.1994 tietoja FEG:ltä asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla.

10      Komissio teki 8. ja 9.12.1994 asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan nojalla tarkastuksia FEG:ssä ja tietyissä sen jäsenyrityksissä, kuten TU:ssa.

11      Komissio lähetti 3.7.1996 väitetiedoksiannon FEG:lle ja seitsemälle sen jäsenyrityksistä [mm. TU:lle]. Vastauksena tähän väitetiedoksiantoon FEG esitti huomautuksia 13.12.1996 ja TU 13.1.1997.

12      FEG ja TU pyysivät useaan otteeseen komissiolta saada tutustua asiakirjoihin. Saatuaan 16.9.1997 tiedon tietyistä asiaan liittyvistä täydentävistä asiakirjoista kumpikin toimitti komissiolle 10.10.1997 täydentävän muistion vastauksena väitetiedoksiantoon.

13      Suullinen kuuleminen järjestettiin 19.11.1997 kaikkien väitetiedoksiannon adressaattien sekä FEG:n läsnä ollessa.

14      Tämän jälkeen komissio teki 26.10.1999 riidanalaisen päätöksen – – ”

B       Riidanalainen päätös

9.     Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että FEG oli rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa lähinnä kahdella tavalla, ja määräsi tämän perusteella sakkoja. Riidanalaisen päätöksen määräysosan sanamuoto on seuraava:

”1 artikla

FEG on rikkonut [EY] 81 artiklan 1 kohtaa tekemällä NAVEG:n kanssa sopimuksen sekä yhteensovittamalla menettelytapoja NAVEG:n ulkopuolisten tavarantoimittajien kanssa; nämä muodostivat kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn, jolla pyrittiin estämään toimitukset FEG:hen kuulumattomille.

2 artikla

FEG on rikkonut [EY] 81 artiklan 1 kohtaa rajoittamalla suoraan ja epäsuorasti jäsentensä vapautta määrätä myyntihintansa. Tämä toteutettiin hinnoista tehdyn sitovan sopimuksen, julkaisuista tehdyn sitovan sopimuksen ja FEG:n jäsenille jaettujen brutto‑ ja nettohintoja koskevien suositusten avulla sekä tarjoamalla jäsenille neuvottelupaikan, jossa nämä voivat keskustella hinnoista ja alennuksista.

– –

4 artikla

FEG:n on viipymättä lopetettava 1 ja 2 artiklassa tarkoitetut rikkomiset, jos se ei vielä ole niitä lopettanut.

– –

5 artikla

FEG:lle määrätään 1 ja 2 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista 4,4 miljoonan euron sakko.

– – ”

10.   Sakon määrää vahvistaessaan komissio alensi sitä 100 000 eurolla itse myöntämiensä hallinnolliseen menettelyyn liittyneiden sääntöjenvastaisuuksien perusteella, ja niihin kuului erityisesti kyseisen menettelyn liian pitkä kesto.(7)

C       Oikeudenkäyntimenettely

11.   Sekä FEG(8) että TU(9) valittivat riidanalaisesta päätöksestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, jossa ne vaativat kyseistä tuomioistuinta

–       kumoamaan riidanalaisen päätöksen(10)

–       toissijaisesti kumoamaan sakkojen vahvistamisesta annetut määräykset

–       tai ainakin alentamaan sakkojen määrää ja

–       velvoittamaan komission ja sen vaatimuksia tukeneet väliintulijat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.   FEG:n välitoimihakemus ei menestynyt.(11)

13.   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja antoi CEF BV:lle ja CEF UK:lle (jäljempänä yhdessä CEF) luvan osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia.(12)

14.   Sen jälkeen kun asiat T‑5/00 ja T‑6/00 oli yhdistetty suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 16.12.2003 valituksenalaisen tuomion, jossa se

–       hylkäsi kanteet ja

–       velvoitti kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15.   FEG vaatii nyt valituskirjelmässään, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 26.2.2004, yhteisöjen tuomioistuinta

–       kumoamaan yhdistetyissä asioissa T‑5/00 ja T‑6/00 tai ainakin asiassa T‑5/00 annetun valituksenalaisen tuomion ja kumoamaan sille osoitetun komission päätöksen kokonaan tai ainakin osittain uudella päätöksellä tai ainakin alentamaan huomattavasti FEG:lle määrättyjä sakkoja

–       toissijaisesti kumoamaan yhdistetyissä asioissa T‑5/00 ja T‑6/00 tai ainakin asiassa T‑5/00 annetun valituksenalaisen tuomion ja palauttamaan asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja

–       velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

16.   Komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta

–       jättämään valituksen kokonaan tutkimatta tai ainakin hylkäämään sen perusteettomana ja

–       velvoittamaan valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

17.   Väliintulija CEF vaatii puolestaan yhteisöjen tuomioistuinta

–       jättämään valituksen kokonaan tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, tai ainakin hylkäämään sen perusteettomana ja

–       velvoittamaan valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18.   Yhteisöjen tuomioistuimessa valitusta käsiteltiin aluksi kirjallisesti ja sittemmin 22.9.2005 – yhdessä asian C‑113/04 P kanssa – suullisesti.

IV     Toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste

19.   FEG arvostelee toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa valitusperusteessaan valituksenalaisen tuomion useita kohtia, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsittelee erikseen komission toteamuksia kartellilainsäädännön rikkomisista sekä näiden rikkomisten kestoa.

20.   Ennen kuin näitä valitusperusteita arvioidaan erikseen, on mielestäni asianmukaista muistuttaa arviointiperusteesta, joka ilmenee EY 225 artiklan 1 kohdasta ja EY 58 artiklan 1 kohdasta ja jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut vakiintuneessa oikeuskäytännössään muutoksenhakumenettelyjen yhteydessä:(13) muutoksenhaku voi koskea ainoastaan oikeudellisia kysymyksiä. Tämän vuoksi ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa ja näyttöä, eikä tosiseikaston ja näytön arviointi ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

21.   Laissa asetettuja edellytyksiä ei täytä valitus, jossa vain toistetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja väitteet, ilman että valitukseen edes sisältyisi perusteluja, joiden tarkoituksena olisi erityisesti osoittaa valituksenalaiseen tuomioon sisältyvä oikeudellinen virhe. Tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään todellisuudessa ainoastaan siihen, että kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.(14)

22.   Toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes valitusperuste on tutkittava seuraavassa edellä mainittujen seikkojen valossa.

A       Toinen valitusperuste: asianomaisten puolesta puhuvien todisteiden huomiotta jättäminen kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn osalta

23.   FEG väittää toisessa valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut syyttömyysolettamaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, kun tämä ei ole hyväksynyt tiettyjä kirjelmiä sen puolesta puhuviksi todisteiksi, kun ne oli laadittu komission selvitysten alkamisen eli komission varoituskirjeen toimittamisen jälkeen mutta ennen väitetiedoksiannon antamista.

24.   Tämä valitusperuste, joka liittyy läheisesti ensimmäiseen valitusperusteeseen, koskee erityisesti valituksenalaisen tuomion 196 ja 208 kohtaa. Niissä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi komissiolle esitettyjen kolmansilta osapuolilta peräisin olevien eri kirjelmien arvoa todisteena, ja FEG:n mielestä ne puhuvat kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn osalta esitettyjä toteamuksia vastaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee siinä yhteydessä sen päätelmän, että asianomaisilla kirjelmillä ei voitu horjuttaa komission toteamusta, jonka mukaan FEG:n ja NAVEG:n välinen herrasmiessopimus oli käytännössä pantu täytäntöön.(15)

25.   FEG vetoaa tätä vastaan siihen, että valituksenalainen tuomio on jo sellaisenaan ristiriitainen. Yhtäältä nimittäin komission varoituskirje jätetään huomiotta, kun kyseessä on käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen soveltamisen alkamisajankohdan määrittäminen. Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää siis FEG:tä syytettynä vasta väitetiedoksiannon antamisesta lähtien eikä jo varoituskirjeestä lähtien. Toisaalta FEG:tä kuitenkin kohdellaan näytön arvioinnin osalta syytettynä jo varoituskirjeestä lähtien. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei esimerkiksi hyväksy asianomaisten puolesta puhuviksi kirjelmiä, jotka ovat peräisin komission selvitysten alkamisen tai sen varoituskirjeen jälkeiseltä ajalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää riidanalaisten kirjelmien käytön sen puolesta puhuvina todisteina automaattisesti ja ilman tarkempia selvityksiä.

26.   Se, ovatko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelut ristiriitaiset, on oikeudellinen kysymys, joka voidaan sellaisenaan esittää muutoksenhaun yhteydessä.(16) Tältä osin FEG:n valitus on siis tutkittava.

27.   Toisin kuin FEG näyttää kuitenkin esittävän, kirjelmien todistusvoiman arvioinnilla ja käsittelyaikojen kohtuullisuuden arvioinnilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Vastaavasti myöskään valituksenalaisen tuomion kaksi kohtaa, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii menettelyn kestoa ja riidanalaisten kirjelmien todistusvoimaa, eivät ole minkäänlaisessa johdonmukaisessa yhteydessä keskenään, joten ne eivät ole myöskään sisällöllisesti ristiriidassa keskenään, kuten FEG väittää.

28.   Erityisesti yksistään se seikka, että tietty kirjelmä laadittiin ennen väitetiedoksiannon antamista, ei välttämättä merkitse sitä, että tämä kirjelmä olisi asianomaisen puolesta puhuva todiste. Yhtä vähän kirjelmä, joka on laadittu väitetiedoksiannon jälkeen, on välttämättä asianomaista vastaan puhuva todiste. Kirjelmää on pikemminkin tutkittava aina siten, että otetaan huomioon kaikkien yksittäiseen tapaukseen liittyvien seikkojen vaikutus sen todistusvoimaan. Oletetusti asianomaisen puolesta puhuva todiste saattaa esimerkiksi muuttua arvottomaksi sen vuoksi, että syntyy päätöksen kohteena olevien aloitteesta ja sellaisena ajankohtana, jolloin oli jo selvää, että komissiolla oli alustavia epäilyksiä kartellilainsäädännön rikkomisesta ja asianomaisia yrityksiä oli siis varoitettu (”in tempore suspecto”). Juuri tämän yksittäistapaukseen liittyvän arvioinnin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisesti virheettömällä tavalla valituksenalaisessa tuomiossa.

29.   Näin ollen toinen valitusperuste on tutkittava, mutta se on perusteeton.

B       Kolmas valitusperuste: Näytön esittäminen kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn kestosta

30.   FEG väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, koska on hyväksynyt komission näytön kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn olemassaolosta ja ennen kaikkea sen kestosta.

31.   Tämä valitusperuste liittyy erityisesti valituksenalaisen tuomion osaan, joka on otsikoitu ”Kumoamisvaatimukset”, ja sen II.B.1.b jaksoon. Siinä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii yksityiskohtaisesti, onko komissio täyttänyt riidanalaisessa päätöksessä todistustaakkaa koskevat vaatimukset, kun se on todennut, että kollektiivinen yksinoikeusjärjestely oli olemassa FEG:n ja NAVEG:n välisen herrasmiessopimuksen muodossa.(17) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee, että FEG:n ja TU:n esittämät väitteet eivät olleet omiaan ”kyseenalaistamaan riidanalaisessa päätöksessä käytettyjen aihetodisteiden vakuuttavuutta, objektiivisuutta ja yhtäpitävyyttä”.(18)

32.   Tämän lisäksi kolmannessa valitusperusteessa viitataan valituksenalaisen tuomion 401–406 kohtaan, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kilpailusääntöjen rikkomisissa on kyse ”EY 81 artiklan vakavasta rikkomisesta”,(19) ja korostaa niiden keston osalta kilpailusääntöjen rikkomisten yhtenäisyyttä.(20)

33.   FEG vetoaa siihen, että todisteet, joita komissio on esittänyt toteamuksilleen, ovat poikkeuksellisen heikkoja ja epäsuoria. Niiden avulla ei voida näyttää oikeudenmukaisella ja vakuuttavalla tavalla toteen jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa 11.3.1986 ja 25.2.1994 välisenä aikana. FEG arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta erityisesti siitä, että tämä on hyväksynyt näytön, joka perustuu vain muutamiin vähäisiin aihetodisteisiin eli neuvottelupöytäkirjoihin ja asianomaisten yritysten yhteenliittymien väliseen kirjeenvaihtoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomiotta sen, että komissio ei ole esittänyt ajanjaksolta 12.3.1986–28.2.1989 eikä ajanjaksolta 18.11.1991–25.2.1994 minkäänlaisia todisteita kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn olemassaolosta.

34.   Komissio väittää, että tämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska FEG ainoastaan toistaa väitteet, jotka se on esittänyt jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä menestyksettä. Todellisuudessa esimerkiksi valituksenalaisen tuomion 169–186 kohta koskevat lähinnä kantajien väitteitä, joilla ne kiistivät jo ensimmäisessä oikeusasteessa komission esittämien kirjelmien todistusarvon FEG:n ja NAVEG:n välisten tapaamisten osalta. Pelkkä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyjen väitteiden toistaminen ei ole sallittua.(21)

35.   Tämän lisäksi CEF väittää, että tällä valitusperusteella pyritään ainoastaan kyseenalaistamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämä tosiseikkoja koskeva arviointi. Todellisuudessa FEG:n yksittäisissä kirjelmissä esittämä yksityiskohtainen tarkastelu ja niiden todistusarvo näyttävät viittaavan tällaiseen.(22) Myös tämä puhuu sitä vastaan, että kolmas valitusperuste pitäisi tutkia.(23)

36.   Lähemmin tarkasteltuna kolmas valitusperuste ei kuitenkaan sisällä pelkkää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikoista esittämän arvioinnin arvostelua tai ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen väitteiden toistamista. FEG vetoaa lisäksi siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt tuomiossaan huomiotta laissa EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteen näyttämiselle asetetut vaatimukset eikä ole perustellut tuomiotaan sääntöjenmukaisesti tältä osin. Se, mitä todistelua koskevia vaatimuksia komission on kartellia koskevassa päätöksessään täytettävä, erityisesti se, millaisiin todisteisiin se voi perustamissopimuksen kilpailumääräysten rikkomisen todetessaan nojautua, on oikeudellinen kysymys, jonka yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia muutoksenhaun yhteydessä.

37.   Näin tulkittuna kolmas valitusperuste on siis tutkittava. Asiakysymyksen osalta sitä ei voida kuitenkaan hyväksyä.

38.   Pitää kylläkin paikkansa, että komission ei pidä näyttää toteen ainoastaan kartellin olemassaoloa vaan myös sen kesto.(24) Yhteisöjen tuomioistuin myöntää kuitenkin, että on tavanomaista, että kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa, useimmiten kolmannessa maassa, ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Kirjelmät, esimerkiksi kokouksen pöytäkirjat, ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Vastaavasti useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta.(25) On itsestään selvää, että edellä mainitut indisiot ja yhteensattumat voivat antaa tietoa paitsi kilpailunvastaisten menettelytapojen tai sopimusten olemassaolosta, myös jatkettujen kilpailunvastaisten menettelytapojen kestosta tai kilpailunvastaisten sopimusten soveltamisajanjaksosta.

39.   Nyt käsiteltävässä asiassa on tapahtunut juuri näin. Komissio on päätellyt kilpailunvastaisen kollektiivisen yksinoikeussopimuksen olemassaolon ja keston useista aihetodisteista. Edellä mainitun oikeuskäytännön perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi oikeudellista virhettä tekemättä pitää lähtökohtana sitä, että tämä näytön esittämisen tapa täytti laissa asetetut vaatimukset. Siltä osin valituksenalaisessa tuomiossa ei voida todeta myöskään perustelujen puuttumista. Vastaavasti FEG:n kolmas valitusperuste on perusteeton.

40.   Se, mitä todistusarvoa voitaisiin erikseen antaa komission esittämille aihetodisteille konkreettisessa tapauksessa myös ja erityisesti kilpailusääntöjen rikkomisten keston osalta, on lisäksi tosiseikkojen ja näytön arviointia koskeva kysymys. Kuten edellä mainittiin, tämä kysymys kuuluu – lukuun ottamatta todisteiden ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, mihin ei ole tässä yhteydessä vedottu – yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia sitä muutoksenhaun yhteydessä.

41.   Näin ollen kolmas valitusperuste on kyllä tutkittava, mutta se on perusteeton.

C       Neljäs valitusperuste: yhdenmukaistetut menettelytavat hintojen vahvistamisen yhteydessä

42.   FEG väittää neljännessä valitusperusteessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutki FEG:n perusteluja erikseen tai esittää ne virheellisessä muodossa. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut EY 81 artiklan 1 kohtaa, koska se on todennut sopimukset yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi toteamatta samalla, että nämä sopimukset olisivat ilmenneet tosiasiallisena menettelytapana.

43.   Tämä valitusperuste koskee ennen kaikkea valituksenalaisen tuomion II.D jaksoa (279–339 kohta), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsittelee komission toteamia yhdenmukaistettuja menettelytapoja FEG:n ja sen jäsenyritysten välillä hintojen vahvistamisen yhteydessä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee sen päätelmän, että FEG ja sen jäsenet ”ovat useilla käytännöillä, sopimuksilla ja päätöksillä pyrkineet yhteistoimin rajoittamaan niiden välistä hintakilpailua keskustelemalla hinnoista ja alennuksista ja tekemällä FEG:n tasolla sitovia päätöksiä hinnoista ja julkaisuista”; komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että nämä käytännöt olivat EY 81 artiklan vastaisia.(26) Lisäksi tämä neljäs valitusperuste kohdistuu myös valituksenalaisen tuomion 403–412 kohtaan, joissa käsitellään sitä, ovatko kilpailusääntöjen rikkomiset yhtenäisiä ja jatkuvia.

44.   FEG esittää erikseen viisi seikkaa, jotka muodostavat samalla tämän valitusperusteen viisi osaa

1.       Yhdenmukaistetun menettelytavan jatkaminen hintojen vahvistamisen osalta (neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa)

45.   FEG toteaa ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esittää käsittämättömät ja riittämättömät perustelut, kun se tekee valituksenalaisen tuomion 403–412 kohdassa sen päätelmän, että komission hintojen vahvistamisen osalta toteamat yhdenmukaistetut menettelytavat muodostavat yhden jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole osoittanut, onko olemassa ”kokonaissuunnitelma” ja ”sama tarkoitus”, jotka yksin voisivat tehdä useista menettelytavoista yhden jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen.

46.   Jotta eri toimenpiteitä voitaisiin pitää yhtenäisenä kilpailusääntöjen rikkomisena, edellytetään käytännössä, että ne ”kuuluvat ’kokonaissuunnitelmaan’, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä”.(27)

47.   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole missään tapauksessa jättänyt tätä edellytystä huomiotta. Se on pikemminkin omistanut valituksenalaisen tuomion 340–343 kohdassa kyseisten kilpailusääntöjen rikkomisten kokonaistarkastelulle oman erillisen jakson. Siinä se on erityisesti esittänyt, että molemmilla FEG:n osalta syyksi luetulla kilpailusääntöjen rikkomisella eli kollektiivisella yksinoikeusjärjestelyllä ja hintojen vahvistamista koskeneilla yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla oli ”sama kilpailunvastainen tarkoitus” eli ”pitää hinnat kilpailuhintoja korkeammalla tasolla”.(28) Tästä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksesta seuraa samalla implisiittisesti, että kumpikin kilpailusääntöjen rikkomisista erikseen tarkasteltuna eli kollektiivinen yksinoikeussopimus sekä hintojen vahvistamiseen liittyvät yhdenmukaistetut menettelytavat ovat kohdistuneet kyseiseen yhtenäiseen päämäärään. Tähän ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nojautuu, kun se esimerkiksi valituksenalaisen tuomion 406 kohdassa korostaa kyseisten kilpailusääntöjen rikkomisten yhtenäisyyttä.

48.   Mikäli näitä valituksenalaisen tuomion molempia kohtia luetaan yhdessä, käy ilmi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamukset täyttävät sen antaman tuomion riittäville perusteluille asetetut oikeudelliset vaatimukset. Näiden toteamusten perusteella asianomaiset henkilöt kykenevät ymmärtämään valituksenalaisen tuomion, ja yhteisöjen tuomioistuin kykenee tutkimaan sen laillisuuden muutoksenhaun yhteydessä.

49.   Neljännen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen perusteeton.

2.       Kouluille myönnetyt vakioalennukset (neljännen valitusperusteen toinen osa)

50.   FEG vetoaa toiseksi siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt kouluille suuntautuvan sähköteknisten asennustuotteiden myynnin osalta valituksenalaisen tuomion 324, 409 ja 412 kohdassa huomiotta ns. vakioalennusten ainutlaatuisuuden ja sosiaalipoliittiset perusteet, joista FEG ja sen jäsenyritykset olivat sopineet. Lisäksi kyseessä ovat olleet ainoastaan laajuudeltaan vähäiset toimitukset, joiden vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei ole näytetty toteen.

51.   FEG vetoaa tässä neljännen valitusperusteensa osassa vain näennäisesti perustelujen puuttumiseen. Todellisuudessa se mielestäni yrittää perusteluillaan saada ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan arvioinnin uudelleen yhteisöjen tuomioistuimen tutkittavaksi. Siltä osin kuin neljännen valitusperusteen toisessa osassa nojaudutaan näihin perusteluihin, tämä valitusperuste on siis jätettävä tutkimatta, koska siinä ei esitetä oikeudellisia kysymyksiä.(29)

52.   FEG vetoaa lisäksi siihen, että vuoden 1991 jälkeiseltä ajalta ei ole esitetty mitään näyttöä hintasopimuksen olemassaolosta. Näin ollen se kyseenalaistaa jälleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kilpailusääntöjen rikkomisten kestosta esittämät toteamukset. Tämä väite on tutkittava, mutta se on perusteeton samoista syistä kuin kolmannen valitusperusteen osalta esitettiin.(30)

53.   Neljännen valitusperusteen toista osaa ei näin ollen voida hyväksyä.

3.       ”Johto ja kaapeli” ‑tuotekomitean asema (neljännen valitusperusteen kolmas osa)

54.   Kolmanneksi FEG väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole esittänyt valituksenalaisen tuomion 317–323 kohdassa, onko FEG:n ”johto ja kaapeli” ‑tuotekomiteassa käytännössä harjoitettu kilpailua rajoittavia menettelytapoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tyytyy ensinnäkin pelkkiin aihetodisteisiin ja jättää lisäksi huomiotta, että kilpailunvastaisten menettelytapojen konkreettiset vaikutukset markkinoihin on näytettävä toteen.

55.   Turvautumisesta aihetodisteisiin on ensinnäkin edellä jo todettu, että tämä näytön esittämisen menetelmä on EY 81 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön mukaan sallittu.(31) Neljännen valitusperusteen kolmas osa on näin ollen tutkittava, mutta se on perusteeton.

56.   Toiseksi FEG:n kaipaamien sellaisten todisteiden osalta, jotka koskisivat hintasopimukseen liittyneiden toimenpiteiden konkreettisia vaikutuksia markkinoihin, on erotettava toisistaan seuraavat seikat.

57.   Siltä osin kuin kyseessä ovat kilpailunvastaiset sopimukset tai päätökset, ei oikeuskäytännön mukaan ylipäänsäkään edellytetä näyttöä niiden konkreettisista vaikutuksista markkinoihin. Jo pelkästään niiden kilpailunvastainen tarkoitus riittää, jotta niitä olisi pidettävä EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisena.(32)

58.   Kuten erityisesti valituksenalaisen tuomion 323 kohdasta ilmenee, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin piti tässä tapauksessa todellisuudessa lähtökohtana sitä, että ”johto ja kaapeli” ‑tuotekomitea oli käyttänyt perustana jäsentensä välistä tietojenvaihtojärjestelmää päättääkseen alennusten myöntämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta. Tämän vuoksi ei ollut tarpeen esittää konkreettista näyttöä yhdenmukaistetun menettelytavan ilmenemisestä markkinoilla.

59.   Sen sijaan siltä osin kuin kyseessä ovat varsinaiset yhdenmukaistetut menettelytavat eli nimenomaan muut kuin kilpailunvastaiset sopimukset tai päätökset, EY 81 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että näytetään toteen sekä yritysten välinen yhdenmukaistaminen että myös tätä yhdenmukaistamista vastaava käyttäytyminen markkinoilla ja syy-yhteys näiden kahden välillä.(33) Tätä edellytystä ei tosin saa tulkita siten, että jokaisen yksittäisen tapahtuman, joka viittaa osapuolten väliseen yhdenmukaistamiseen, olisi pitänyt samalla saada aikaan myös vaikutuksia markkinoilla. Pikemminkin myös useat aihetodisteet yhdessä voivat viitata siihen, että osapuolet ovat yhdenmukaistaneet menettelytapansa. Silloin riittää, että osoitetaan, että tämä osapuolten välinen yhdenmukaistaminen on kaiken kaikkiaan ilmennyt vastaavana käyttäytymisenä markkinoilla.

60.   Lainsäädännössä ei myöskään tässä tapauksessa edellytetä, että pitäisi osoittaa välitön yhteys osapuolten välisen yhdenmukaistamisen jokaisen osatekijän ja osapuolten markkinoilla ilmenevän käyttäytymisen välillä. On sen sijaan riittävää, että useiden alennuksia, hintoja, myyntimääriä ja kaupan ketjuja koskevien tietojen vaihtoon liittyvien aihetodisteiden perusteella kaiken kaikkiaan päätellään, että osapuolten menettelytavat ovat yhdenmukaistettuja, ja tämän jälkeen osoitetaan, että tämä yhdenmukaistaminen ilmeni kaiken kaikkiaan vastaavana käyttäytymisenä markkinoilla.

61.   Nimenomaan tällä tavoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on menetellyt valituksenalaisessa tuomiossaan: se on esittänyt sen 317 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ensinnäkin erilaisia aihetodisteita FEG:n jäsenten menettelytapojen yhdenmukaistamisesta. Valituksenalaisen tuomion 330 kohdasta ilmenee tämän jälkeen selvästi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt – joskin lyhytsanaisesti – toteamuksia myös yhdenmukaistetun menettelytavan ilmenemisestä markkinoilla: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa siinä erityisesti riidanalaisessa päätöksessä esitettyihin mainintoihin FEG:n jäsenyritysten hinnastojen ja julkaisujen ilmestymisestä.

62.   Tämän perusteella katson, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellut riittävästi tuomiotaan. Myös tämän toisen näkökohdan osalta neljännen valitusperusteen kolmas osa on siis tutkittava, mutta se on perusteeton.

63.   Näin ollen tätä neljännen valitusperusteen kolmatta osaa ei voida hyväksyä.

4.       Kiinteitä hintoja ja julkaisuja koskevat sitovat päätökset (neljännen valitusperusteen neljäs osa)

64.   Neljänneksi FEG arvostelee usein eri tavoin valituksenalaista tuomiota siltä osin kuin siinä tutkitaan FEG:n kiinteistä hinnoista ja julkaisuista tekemiä molempia sitovia päätöksiä (289–301 kohta).

65.   Se esittää ensinnäkin, että ns. kiinteitä hintoja koskevat FEG:n sitovat päätökset olivat jo vähän niiden hyväksymisen jälkeen vuonna 1984 voimassa enää vain paperilla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei olisi missään tapauksessa saanut tehdä sellaista päätelmää, että tällä päätöksellä sinetöity kilpailusääntöjen rikkominen olisi kestänyt sen viralliseen kumoamiseen eli 23.11.1993 saakka.

66.   Siltä osin kuin valitusperusteessa nojaudutaan tähän seikkaan, komissio vetoaa perustellusti siihen, että tämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta. FEG pyrkii nimittäin saamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja ja todisteita koskevan arvioinnin muutoksenhaun yhteydessä uuden tarkastelun kohteeksi. Yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tätä koskevaa toimivaltaa.(34)

67.   Toiseksi FEG esittää, että molemmat sitovat päätökset erottuvat oikeudellisen luonteensa vuoksi liian voimakkaasti muista hintasopimuksiin liittyneistä oletetuista kilpailusääntöjen rikkomisista, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi saanut pitää niitä kaikkia yhtenäisenä kilpailusääntöjen rikkomisena. Se väittää tässä yhteydessä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelut ovat käsittämättömiä.

68.   Siltä osin kuin valitusperusteessa nojaudutaan viimeksi mainittuun perusteluun, se on tutkittava, mutta se on asiasisällöltään perusteeton. On näet merkityksetöntä, ovatko yhdenmukaista menettelytapaa koskevan yhtenäisenä esitetyn väitteen yksittäiset osatekijät, sellaisina kuin ne on esitetty valituksenalaisen tuomion 289–339 kohdassa (sitovat päätökset, hintoja ja alennuksia koskeneet neuvottelut, samojen hinnastojen käyttö), kaikki oikeudellisesti samanlaisia. Ratkaisevaa on pikemminkin se, että jokainen yksittäinen osatekijä on todettu ja näytetty toteen sääntöjenmukaisesti ja että näiden osatekijöiden kokonaisuudesta voidaan johtaa näkemys, jonka mukaan yhdenmukaistettua menettelytapaa on jatkettu hintojen vahvistamisen osalta.

69.   Näin ollen myöskään neljännen valitusperusteen neljättä osaa ei voida hyväksyä.

5.       Hintasuositusten lähettäminen FEG:n välityksellä sen jäsenille (neljännen valitusperusteen viides osa)

70.   Todettakoon lopuksi FEG:n jäsenyrityksilleen tuoteryhmän ”muoviputket” osalta lähettämistä hintasuosituksista, että FEG arvostelee lähinnä sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole maininnut valituksenalaisen tuomion 326 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että nämä suositukset ovat täysin poikkeuksellisia ja laajuudeltaan vähäisiä, ja että se on esittänyt siten virheelliset perustelut.

71.   FEG vetoaa viidennen valitusperusteensa tässä osassa vain näennäisesti perustelujen puuttumiseen. Todellisuudessa se pyrkii perusteluillaan myös tässä yhteydessä siihen, että yhteisöjen tuomioistuin tutkisi uudelleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan arvioinnin. Näin ollen siltä osin kuin neljännen valitusperusteen viidennessä osassa nojaudutaan tähän perusteluun, valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska siinä ei esitetä mitään oikeudellisia kysymyksiä.(35)

72.   Tämän lisäksi FEG arvostelee valituksenalaisen tuomion 337 kohtaa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esittää Alankomaiden tukkumarkkinoiden hintatason yhteydessä seuraavaa: ”FEG riitauttaa väitteen, jonka mukaan hinnat eivät Alankomaissa ole korkeammat kuin naapurimaissa, mutta ei esitä vakuuttavia todisteita kyseistä väitettä vastaan”. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on FEG:n mielestä jättänyt näyttöä koskevat vaatimukset huomiotta, koska se ei edellyttänyt komissiolta todisteita hintatasosta, jonka tämä väittää vallinneen, vaan FEG:ltä todisteita päinvastaisesta tilanteesta.

73.   Näissä perusteluissaan FEG ymmärtää väärin vaatimukset, joita voidaan kohtuudella asettaa sille, että komissio toteaa markkinaolosuhteet kilpailumenettelyssä. Se jättää huomiotta erityisesti todistustaakkaa edeltävän todisteluvaatimusten vastavuoroisuuden. Komissiolla on esimerkiksi itsestään selvästi todistustaakka kaikkien päätöksessään tekemiensä toteamusten osalta. Ennen kuin puuttuminen todistustaakan jakamiseen on ylipäänsä tarpeen, molempiin osapuoliin kohdistuu kuitenkin todisteluvaatimus omien väittämiensä osalta. Komission yksityiskohtaista esitystä voidaan horjuttaa ainoastaan vähintään yhtä yksityiskohtaisella toisten osapuolten esityksellä. Todistustaakkaa koskevilla säännöillä on ylipäänsä merkitystä ainoastaan siinä tapauksessa, että molemmat osapuolet esittävät pitävät ja johdonmukaiset perustelut ja päätyvät erilaisiin lopputuloksiin.

74.   Mikäli siis komissio tekee päätöksessään objektiivisesti tarkistettavissa olevien lausumien perusteella ja käyttämänsä lähteet mainiten päätelmiä tietyillä markkinoilla vallitsevista olosuhteista, asianomaiset yritykset eivät voi horjuttaa komission toteamuksia pelkällä yksilöimättömällä kiistämisellä. Niiden on pikemminkin esitettävä yksityiskohtaisesti, miksi komission käyttämät tiedot ovat paikkansapitämättömiä, miksi ne eivät mahdollisesti ole todistusvoimaisia tai miksi komission tekemät päätelmät eivät ole johdonmukaisia. Tämä vaatimus ei ilmennä esimerkiksi FEG:n olettamaa käännettyä todistustaakkaa vaan pikemminkin normaalia todisteluvaatimusten vastavuoroisuutta.

75.   Nyt käsiteltävässä asiassa komission Alankomaiden hintatasosta riidanalaisessa päätöksessä esittämät toteamukset(36) eivät missään tapauksessa perustuneet pelkkiin väittämiin tai niiden subjektiiviseen arvioimiseen. Ne perustuivat pikemminkin kertomuksissa ja esitteissä esitettyihin konkreettisiin lausumiin, etenkin sellaisiin, jotka olivat peräisin FEG:ltä tai TU:lta itseltään. Jotta näitä komission hintatasosta esittämiä lausumia olisi kyetty horjuttamaan, FEG:ltä olisi edellytetty yksityiskohtaista vastaesitystä. Sen sijaan se ei ole esittänyt, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 337 kohdassa, ”geen serieuze bewijzen” komission lausumien horjuttamiseksi, eli se ei toisin sanoen ole tehnyt yksityiskohtaista vastaesitystä.

76.   Tässä tilanteessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi oikeudellista virhettä tekemättä ja erityisesti voimassa olevia todistustaakkasääntöjä rikkomatta tehdä sen päätelmän, että arvostelu, jota FEG oli esittänyt komission hintatasosta esittämistä toteamuksista, oli perusteetonta.

77.   Tämän vuoksi neljännen valitusperusteen viidettäkään osaa ei voida hyväksyä.

78.   Kaiken kaikkiaan neljäs valitusperuste on näin ollen osittain jätettävä tutkimatta, ja osittain se on perusteeton.

D       Viides valitusperuste: kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn laajentamisen lukeminen FEG:n syyksi

79.   FEG esittää viidennessä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta tai ainakin jättänyt sovellettavan oikeuskäytännön huomiotta, kun se on katsonut, että kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn laajentaminen NAVEG:hen kuulumattomiin tavarantoimittajiin on johtunut FEG:stä. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perustelee toteamuksiaan FEG:n mielestä käsittämättömällä tavalla.

80.   Tämä valitusperuste liittyy erityisesti valituksenalaisen tuomion 231, 236 ja 393 kohtaan.(37) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee niissä, että FEG:n esittämillä perusteluilla ei kyetty horjuttamaan toteamuksia, jotka komissio oli esittänyt kollektiivisen yksinoikeusjärjestelyn laajentamisesta NAVEG:hen kuulumattomiin tavarantoimittajiin.

81.   FEG esittää tätä vastaan lähinnä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää huomiotta sen, että FEG:llä ei ole ollut sen osalta todettujen kilpailunvastaisten menettelytapojen täytäntöönpanossa mitään omaa, sen jäsenyritysten roolista erotettavissa olevaa roolia, jonka vuoksi näiden menettelytapojen lukeminen sen syyksi olisi perusteltavissa. Myöskään komission menettelyasiakirjoihin sisältyviä sen puolesta puhuvia todisteita ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon.

82.   Kuten komissio perustellusti vastaa, FEG kyseenalaistaa tässä valitusperusteessa ensisijaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä tehdyn tosiseikkoja ja todisteita koskeneen arvioinnin. Tämä ilmenee erityisen selvästi esimerkiksi valituskirjelmän 78 kohdasta ja 81 kohdan ensimmäisestä virkkeestä: FEG arvostelee lähinnä – sen mielestä liian vähäistä – aihetodisteiden määrää ja niiden perusteella tehtyjen päätelmien oikeellisuutta. Tosiseikkojen ja todisteiden arvioiminen ei ole kuitenkaan, kuten edellä on jo todettu, oikeudellinen kysymys, joka voisi olla muutoksenhaun kohteena; se kuuluu pikemminkin – lukuun ottamatta todisteiden ottamista huomioon vääristyneellä tavalla, mihin ei tässä tapauksessa ole vedottu – yksinomaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan.(38) Tältä osin viides valitusperuste on siis jätettävä tutkimatta.

83.   Siltä osin kuin FEG haluaa tällä valitusperusteella sitä vastoin väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi jättänyt huomiotta oikeudellisesti merkityksellisen perusteen, joka koskee toteamusta, jonka mukaan se on osallistunut kilpailunvastaiseen menettelytapaan, tämä väite on kyllä tutkittava mutta samalla todettava perusteettomaksi.

84.   Oikeudellisesti merkityksellinen peruste kuuluu seuraavasti: jotta kyettäisiin pitämään lähtökohtana sitä, että yhteenliittymä samoin kuin sen jäsenet ovat osallistuneet samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen, komission on osoitettava, että yhteenliittymän käyttäytyminen voidaan erottaa sen jäsenten käyttäytymisestä.(39)

85.   Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei valitettavasti olekaan valituksenalaisen tuomion missään kohdassa ottanut tätä perustetta nimenomaisesti toteamustensa lähtökohdaksi, FEG:n arvostelemat tuomion kohdat liittyvät kuitenkin tunnistettavasti siihen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin johtaa erityisesti ensimmäisessä oikeusasteessa käsitellyistä aihetodisteista nimenomaisesti FEG:n ”suoran osallistumisen”(40) ja toteaa, että sen hallituksen jäsenten tietyistä yhteisistä toimenpiteistä ilmeni, ”etteivät ne toimineet itsenäisesti vaan kaikkien FEG:n jäsenten lukuun”.(41) Tuomiossa puhutaan ”FEG:n ja TU:n” tiettyihin NAVEG:hen kuulumattomiin tavarantoimittajiin kohdistamasta painostuksesta eikä esimerkiksi vain TU:n harjoittamasta painostuksesta.(42) Siitä ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole missään tapauksessa rinnastanut FEG:n ja sen jäsenyritysten, erityisesti TU:n, käyttäytymistä vaan on arvioinut erikseen kyseisen yritysten yhteenliittymän osallistumista kilpailunvastaisiin menettelytapoihin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä oikeudellisesti merkityksellisten perusteiden soveltamisen osalta.

86.   Kaiken kaikkiaan viides valitusperuste on tämän vuoksi osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

E       Kuudes valitusperuste: kilpailusääntöjen rikkomisten keston määrittäminen

87.   FEG väittää kuudennessa valitusperusteessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rikkoneen yhteisön oikeutta ja erityisesti asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa tai ainakin laiminlyöneen perusteluvelvollisuutensa ja loukanneen suhteellisuusperiaatetta sakkoja vahvistaessaan.

88.   Tämä valitusperuste, jonka on katsottava liittyvän kolmanteen valitusperusteeseen,(43) kohdistuu valituksenalaisen tuomion 406–413 kohtaan, joissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsittelee kartellisääntöjen riidanalaisten rikkomisten kestoa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pysyttää siinä lopuksi komission toteamukset ja katsoo, että kyseessä ovat yhtenäiset ja jatkuvat kilpailusääntöjen rikkomiset.(44)

89.   FEG väittää lähinnä, että tämä näkemys on virheellinen ja että siinä jätetään riidanalaisten yksittäisten kilpailusääntöjen rikkomisten heterogeenisuus huomiotta.

90.   On ilmeistä, että FEG pyrkii tällä valitusperusteellaan siihen, että yhteisöjen tuomioistuin tutkii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämän tosiseikkoja koskevan arvioinnin. Koska siinä ei siis ole esitetty mitään oikeudellista kysymystä, kuudes valitusperuste on jätettävä tutkimatta.(45)

V       Ensimmäinen ja seitsemäs valitusperuste: liian pitkä menettely

91.   Ensimmäinen ja seitsemäs valitusperuste muodostavat suurimman osuuden valituksesta. Niissä käsitellään seuraamuksia, joista on määrättävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteaman komission hallinnollisen menettelyn osien liian pitkän keston vuoksi. Tästä syystä molempia on käsiteltävä yhdessä.

92.   FEG väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan lähinnä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta, kun se on todennut, että hallinnollisen menettelyn osien liiallisen keston ei tässä tapauksessa pidä johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. FEG arvostelee seitsemännessä valitusperusteessaan lisäksi sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kieltäytynyt alentamasta komission määräämiä sakkoja menettelyn liian pitkän keston perusteella; se vetoaa tältä osin asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan rikkomiseen tai vähintään perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sakkojen vahvistamisen yhteydessä.

A       Valituksenalainen tuomio

93.   Ensimmäinen valitusperuste liittyy valituksenalaisen tuomion 73–94 kohtaan.

94.   Näissä kohdissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että komissiolla on velvollisuus antaa kohtuullisessa määräajassa ratkaisu hallinnollisissa menettelyissä, joita pannaan vireille kilpailun alalla asetuksen N:o 17 nojalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa niin ikään, että tällaisen määräajan ylittämisellä, jos se oletetaan näytetyn toteen, ei voida välttämättä perustella riidanalaisen päätöksen kumoamista. Kohtuullisen ajan ylittyminen voi olla kumoamisperuste vain silloin, jos on näytetty toteen, että periaatetta loukkaamalla on heikennetty kyseisten yritysten puolustautumisoikeuksia.(46)

95.   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin erottaa tässä yksittäistapauksessa komission hallinnollisen menettelyn sisällä kolme ajanjaksoa, joita kutakin se arvioi erikseen.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että menettelyn vaihe ennen väitetiedoksiantoa, joka annettiin 3.7.1996, oli liian pitkä, ja se myöntää siinä yhteydessä nimenomaisesti myös, että tämän vaiheen yli kolmen vuoden keston on katsottava johtuvan komission toimimattomuudesta.(47) Menettelyn tämän vaiheen liian pitkä kesto ei kuitenkaan sellaisenaan ole omiaan vaarantamaan puolustautumisoikeuksia, koska osapuolille ei ollut vielä tuolloin annettu mitään väitteitä tiedoksi. Vasta tällaisen väitetiedoksiannon antaminen on virallinen moite ja puolustautumisoikeuksien vaarantaminen tulee ylipäänsä kyseeseen.(48)

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei pidä liian pitkänä menettelyn 16 kuukauden pituista vaihetta, joka kului väitetiedoksiannon antamisen ja asianomaisten yritysten kuulemisen välillä.(49)

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää sen sijaan menettelyn vaihetta osapuolten kuulemisesta riidanalaisen päätöksen tekemiseen – yhteensä 23 kuukautta – liian pitkänä.(50) Asiaa tarkemmin tutkittuaan se tekee kuitenkin sen päätelmän, että kantajien puolustautumisoikeuksia ei ollut vaarannettu menettelyn viimeisen vaiheen keston vuoksi.(51)

96.   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ottaa tämän jälkeen valituksenalaisen tuomion 438 kohdassa, johon seitsemäs valitusperuste liittyy, kantaa siihen, voitaisiinko komission vahvistamia sakkoja alentaa tuomioistuimessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esittää siinä yhteydessä, että kantajat eivät olleet esittäneet mitään sellaista, jonka vuoksi sakkoa olisi ollut perusteltua alentaa vielä lisää eli myöntää sakkoon suurempi alennus kuin 100 000 euroa, jonka komissio oli jo itse antanut. Tätä koskevaa kantajien vaatimusta ei ole tämän vuoksi hyväksytty.

B       Asianosaisten pääasialliset perustelut

97.   FEG katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt kumota komission riidanalainen päätös puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta riippumatta jo sillä perusteella, että menettely kesti liian kauan.

98.   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi FEG:n mielestä joka tapauksessa pitänyt ottaa kumoamista koskeneen kysymyksen yhteydessä huomioon myös ajanjakso, joka edelsi väitetiedoksiannon antamista 3.7.1996. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen(52) oikeuskäytännöstä ilmenee, että jo tiedon antaminen syytetyille alustavan tutkimuksen vireille panemisesta heitä vastaan voitaisiin ymmärtää Euroopan ihmisoikeussopimuksen(53) 6 artiklassa tarkoitetuksi syytteeksi.(54) Tämän perusteella käsittelyaikojen kohtuullisuutta arvioitaessa merkityksellinen on jo ajanjakso, joka alkoi ensimmäisten tietojensaantipyyntöjen lähettämisestä FEG:lle ja TU:lle vuonna 1991, ja ainakin ajanjakso, joka alkoi varoituskirjeen lähettämisestä niille 16.9.1991.

99.   Puolustautumisoikeuksien osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomiotta vaikeudet, joita yrityksille aiheutuu niiden puolustuksen valmistelussa ajan kuluessa. Erityisesti yrityksen johdon ja muun henkilöstön vaihtumisen vuoksi ajan kuluessa on yhä vaikeampaa saada kuva menneistä tapahtumista ja asettaa ne asianmukaisesti silloiseen asiayhteyteensä. Lisäksi FEG kiistää sen, että sen osalta todetut kilpailusääntöjen rikkomiset olisivat jatkuneet vielä vuoden 1991 jälkeenkin.

100. Sakon suuruuden osalta FEG kiistää sen, että se ei olisi esittänyt asianmukaisia näkökohtia, joiden vuoksi sakon olennainen alentaminen olisi ollut perusteltua. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt sen mielestä ilmeisen virheen, kun se on kieltäytynyt alentamasta sakkoa enempää kuin komissio oli jo tehnyt. Se, että sakkoa oli alennettu vain vähän komission riidanalaisessa päätöksessä, perustui näet siihen olettamaan, että vastuu menettelyn liian pitkästä kestosta jakautui komission ja asianomaisten yritysten kesken.(55) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen sijaan itse todennut, että komissio oli kokonaan vastuussa menettelyn liian pitkästä kestosta.

101. Komission mielestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen sijaan toiminut valituksenalaisessa tuomiossa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ja soveltanut sitä asianmukaisesti nyt käsiteltävään asiaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erityisesti tutkinut menettelyn kestoa sekä ennen väitetiedoksiannon lähettämistä että sen jälkeen.

102. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä ei komission mielestä voida soveltaa kritiikittömästi kilpailuoikeuteen. Ennen väitetiedoksiannon antamista virallisia moitteita ei ole olemassa. Komission yksiköiden nyt käsiteltävässä asiassa lähettämän kaltainen varoituskirje eroaa perustavanlaatuisesti virallisesta väitetiedoksiannosta, joten sillä ei ole merkitystä nyt käsiteltävän kysymyksen eli sen kannalta, mistä ajankohdasta lähtien menettelyn liian pitkä kesto voi vaarantaa osapuolten puolustautumisoikeudet.

103. Komissio korostaa, että oikeuskäytännön mukaan yksinomaan hallinnollisen menettelyn kesto ei voi vielä johtaa sääntöjenvastaisuuteen eikä näin ollen riidanalaisen päätöksen kumoamiseen. Edellytetään pikemminkin konkreettista näyttöä siitä, että osapuolten puolustautumisoikeuksia on loukattu. Valittaja, jolla on tätä koskeva todistustaakka, ei ole näyttänyt tällaista loukkaamista vakuuttavasti toteen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on puolestaan komission näkemyksen mukaan käsitellyt menettelyn pitkän keston vaikutuksia FEG:n puolustautumisoikeuksiin kattavasti ja menettelyn kaikkien vaiheiden keston osalta.

104. Sakkojen mahdollisen alentamisen osalta komissio katsoo, että FEG:n esitys on jätettävä tutkimatta ja että se on ainakin perusteeton.

105. CEF:n esittämät perustelut ovat samansuuntaiset kuin komission perustelut. Niihin on CEF:n mukaan lisättävä, että FEG on päävastuussa menettelystä sellaisenaan ja että tämä menettely olisi kyetty välttämään, mikäli FEG olisi lopettanut sen osalta todetut kilpailusääntöjen rikkomiset ajoissa.

C       Arviointi

106. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta on kilpailuasioissa noudatettava asetuksen N:o 17 mukaisesti käytävissä hallintomenettelyissä, joiden päätteeksi voidaan määrätä kyseisessä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia.(56)

1.       Alustavia huomautuksia

107. Käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskeva periaate on yhteisön oikeuden yleinen periaate, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleeseen(57) ja on nyttemmin otettu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaan(58) (oikeus hyvään hallintoon).(59)

108. Vaikka asetuksessa N:o 17 tarkoitettu kartellilainsäädäntöön perustuva menettely ei ole rikosoikeudellinen menettely(60) eikä kohdistu ihmisiin vaan yrityksiin, yhteisöjen tuomioistuin nojautuu käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta siihen soveltaessaan tiiviisti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.(61) Sen mukaan käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta voidaan soveltaa jo paljon ennen virallisen syytteen nostamista. Jo se näet riittää, että henkilöä syytetäänvirallisesti jostain teosta tai että toimenpiteet, joita toteutetaan häneen kohdistuvien epäilysten vuoksi, vaikuttavat huomattavalla tavalla hänen tilanteeseensa.(62)

109. Vastaavasti myös kartellilainsäädäntöön perustuvassa menettelyssä käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta voidaan soveltaa jo paljon ennen virallista syytettä muistuttavan väitetiedoksiannon antamista. Tässä yhteydessä voidaan jättää taka-alalle se, voidaanko väitetiedoksiannon antamisen yhteydessä puhua virallisesta syyttämisestä tai milloin siitä mahdollisesti voidaan puhua. Joka tapauksessa jo komission alustavien tutkimusten yhteydessä sekä sen asetuksen N:o 17 14 artiklassa tarkoitetuilla tutkimuksilla että myös sen asetuksen N:o 17 11 artiklassa tarkoitetuilla tietojensaantipyynnöillä saattaa olla ”merkittäviä vaikutuksia” asianomaisten yritysten tilanteeseen.(63)

110. Tällaiset selvitystoimenpiteet herättävät näet yleensä asianomaisissa sen vaikutelman, että komissio epäilee niitä EY 81 tai EY 82 artiklan rikkomisesta. Tämä pätee erityisesti silloin, kun komissio antaa ymmärtää, että sille on tullut kantelu kolmannelta osapuolelta ja että tämä kantelu on herättänyt riittäviä alustavia epäilyksiä selvitysten aloittamiseksi, kuten nyt käsiteltävässä asiassa. Tällaisissa tilanteissa asianomaiselle yritykselle osoitettu tietojensaantipyyntö on jo verrattavissa syytettyjen ensimmäiseen kuulemiseen ja asianomaisessa yrityksessä tehty tarkastus syytetyn luona järjestettyyn kotietsintään.

111. Tällaisten selvitystoimenpiteiden seurauksena asianomaiset ryhtyvät yleensä jo huomattaviin ponnistuksiin puolustuksensa valmistelemiseksi ja erityisesti hankkivat itselleen asianajajan apua. Tarvittaessa täytyy myös jo tehdä varauksia mahdollisten sakkojen maksamista varten ja ottaa huomioon liikekumppanien sekä julkisuuden mahdolliset reaktiot. Tästä ajankohdasta lähtien asianomaisille aiheutuu myös epävarmuutta siitä, milloin sitä vastaan aloitettu menettely päättyy ja millaisin lopputuloksin. Niihin kohdistuu siten voimakas paine. Tässä tilanteessa käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskeva periaate antaa niille vahvan, seuraamusten vanhentumisen(64) ylittävän suojan.

112. Tämän perusteella merkityksellinen ajanjakso ratkaistaessa sitä, kestikö komission kartellilainsäädäntöön perustuva menettely liian pitkään, ei ala vasta väitetiedoksiannon antamisesta vaan jo sellaisesta komission ensimmäisestä selvitystoimenpiteestä, jolla oli merkittäviä vaikutuksia asianomaisten yritysten tilanteeseen.(65)

113. Hallinnollisen menettelyn keston arvioinnin osalta on tosin erotettava toisistaan kaksi toisiaan seuraavaa vaihetta: ensimmäinen vaihe, joka alkaa komissiolle annettujen selvitysvaltuuksien käyttämisellä ja ulottuu väitetiedoksiannon antamiseen, ja toinen vaihe, joka ulottuu väitetiedoksiannon antamisesta lopullisen päätöksen tekemiseen.(66)

114. Kuten ns. PVC II ‑tapauksessa annetusta tuomiosta ilmenee,(67) molemmissa menettelyn vaiheissa sovelletaan käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevaa periaatetta. Molemmilla vaiheilla on kuitenkin sisäinen logiikkansa: selvittämisvaltuuksien käyttämisellä alkavan väitetiedoksiannon antamista edeltävän jakson tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus ottaa tutkimustensa jälkeen kantaa menettelyn myöhempään kulkuun, kun jälkimmäisellä vaiheella pyritään antamaan sille mahdollisuus ratkaista kilpailusääntöjen rikkomista koskeva väite tyhjentävästi asianomaisten kuulemisen jälkeen. Nämä erilaiset tavoitteet vaikuttavat siihen, miten käsittelyaikojen kohtuullisuutta arvioidaan konkreettisesti menettelyn kulloisessakin vaiheessa, ja tätä tarkoitusta varten kuhunkin yksittäistapaukseen liittyviä seikkoja on punnittava yksityiskohtaisesti.(68)

115. Menettelyn ensimmäisessä vaiheessa on tämän punninnan yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon se, että komissio tarvitsee alustaviin selvityksiinsä riittävästi aikaa, jotta se kykenee järkevällä tavalla tutkimaan EY 81 tai EY 82 artiklan rikkomista koskevat epäilyt. Muussa tapauksessa aiheutuu se vaara, että komissio kartelliviranomaisena heikentyy pysyvästi perustamissopimuksen kilpailusääntöjen täytäntöönpanon osalta. Komissiolla täytyy myös olla mahdollisuus antaa tietyille komissiossa vireillä oleville menettelyille etusija muihin nähden;(69) tämä pätee ennen kaikkea mutta ei yksinomaan silloin, kun toimivaltaiset yksiköt ovat tilapäisesti ylikuormittuneet.

116. Menettelyn toisessa vaiheessa on harkinnan yhteydessä otettava huomioon, että komission selvitykset on yleensä saatettu päätökseen, kun väitetiedoksianto annetaan, ja että päätöstä tehtäessä on ainoastaan otettava huomioon asianomaisten yritysten kuulemisen yhteydessä saadut tiedot. Tässä vaiheessa komissio on vienyt menettelyn jo niin pitkälle, että olisi tämän jälkeen kohtuutonta, jos asianomaisten yritysten annettaisiin olla kohtalonsa osalta epäselvässä tilanteessa pidempään kuin on ehdottoman välttämätöntä. Vastaavasti perusteet, joita on asetettava menettelyn keston arvioimiselle, ovat ankarampia.

117. Nyt käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että komission hallinnollinen menettely kesti liian kauan kahdessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yksilöimässä kohdassa(70) – ensinnäkin ennen väitetiedoksiannon antamista ja toiseksi osapuolten kuulemisen ja riidanalaisen päätöksen tekemisen väillä.

118. Kiistanalaista on vain se, saattoiko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oikeudellista virhettä tekemättä todeta, että sen, että menettely kesti liian pitkään sekä ennen väitetiedoksiannon antamista että sen jälkeen, ei tarvinnut johtaa päätöksen kumoamiseen (ensimmäinen valitusperuste) eikä siihen, että sakkoa olisi alennettu vielä lisää (seitsemäs valitusperuste).

2.       Ensimmäinen valitusperuste: liian pitkä menettely ja kumoaminen

119. FEG ja komissio sekä komission vaatimuksia tukevat väliintulijat ovat ensimmäisen valitusperusteen osalta erimielisiä siitä, olisiko riidanalainen päätös pitänyt kumota sen vuoksi, että hallinnollisen menettelyn tietyt vaiheet kestivät liian pitkään.

a)       Kumoaminen vain silloin, kun puolustautumismahdollisuuksia on heikennetty

120. Lähtökohtana tarkastelussa pitäisi olla se, että jokainen komission aiheuttama epäasianmukainen viivytys menettelyssä merkitsee asianomaisten yritysten perustuslaissa suojattujen menettelyllisten oikeuksien loukkaamista. Tällaista loukkaamista koskeva olettamus ei myöskään edellytä sitä, että jonkinlaisen vahingon olemassaolo näytettäisiin toteen.(71)

121. Kaikista menettelyn aikana tapahtuneista virheistä ei kuitenkaan välttämättä aiheudu samoja seurauksia.(72) Komission päätöksen kumoamista osapuolten menettelyllisten oikeuksien loukkaamisen vuoksi edellytetään pikemminkin vain silloin, jos menettely olisi ilman oikeuksien loukkaamista ylipäänsä voinut johtaa(73) toiseen lopputulokseen.(74)

122. Kilpailuoikeudessa menettelyllisten oikeuksien loukkaaminen vaikuttaa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelyn lopputulokseen aina silloin, jos oikeuksien loukkaaminen on vaikeuttanut asianomaisten yritysten puolustautumista.(75)

123. Myös komission päätöksen kumoaminen menettelyn liian pitkän keston vuoksi tulee siis kyseeseen ainoastaan silloin, jos asianomaiset yritykset kykenevät osoittamaan yksityiskohtaisesti, että niiden puolustautumiselle on aiheutunut haittaa menettelyn liian pitkän keston vuoksi.(76) Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei ole vielä antanut tästä nimenomaista ratkaisua kartellilainsäädäntöön liittyvän asian osalta,(77) vastaavanlaisia näkemyksiä voidaan johtaa sen samankaltaisia menettelyjä koskevasta oikeuskäytännöstä, jossa se on jo luonut samanlaisen yhteyden käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen ja puolustautumisoikeuksien välille.(78)

124. Vastakohtaispäätelmänä komission päätöksen kumoaminen ei ole menettelyn liian pitkän kestonkaan yhteydessä oikeudellisesti välttämätöntä, jos ei yksityiskohtaisesti osoiteta, että asianomaisten yritysten puolustautumismahdollisuuksia on heikennetty, eikä näin ollen ole syytä katsoa, että menettelyn liian pitkä kesto olisi voinut vaikuttaa komission päätöksen sisältöön.(79) Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin aina ajateltavissa sakon alentaminen kohtuullisuussyistä(80) tai asianmukaisen korvauksen myöntäminen,(81) mahdollisesti tätä koskevan vaatimuksen perusteella.

125. Näin ollen FEG:n esitys on virheellinen, kun sen mukaan riidanalaisen päätöksen kumoamisen olisi pitänyt olla automaattinen seuraus jo yksinomaan menettelyn liian pitkän keston vuoksi eli riippumatta siitä, oliko puolustautumismahdollisuuksia heikennetty.

b)       Onko puolustautumismahdollisuuksia heikennetty nyt käsiteltävässä asiassa?

126. On kuitenkin vielä tutkittava, saattoiko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää nyt käsiteltävässä asiassa oikeudellista virhettä tekemättä lähtökohtana sitä, että FEG:n puolustautumismahdollisuuksia ei ollut heikennetty. FEG esittää tässä yhteydessä ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt väitetiedoksiannon antamista edeltäneen ajan huomiotta, ja toiseksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomiotta konkreettiset vaikeudet, joita yritykselle aiheutuu, kun se valmistelee puolustustaan.

127. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää valituksenalaisessa tuomiossaan perustellusti lähtökohtana sitä, että kartellitapauksessa asianomaiset yritykset kykenevät puolustautumaan komission esittämiä väitteitä vastaan vasta sen jälkeen kun ne ovat saaneet väitetiedoksiannon. Vasta tässä menettelyn (toisessa) vaiheessa, jossa komission selvitykset viedään päätökseen ja hallinnollisesta menettelystä tulee kontradiktorinen, puolustautumisoikeudet ylipäänsä tulevat esiin.(82) Asianomaiset yritykset saavat erityisesti vasta silloin mahdollisuuden tutustua asiakirjoihin ja voivat myös vasta silloin ottaa kantaa komission esittämiin väitteisiin. Menettelyn ensimmäinen vaihe on sitä vastoin omistettu komission selvityksille, eivätkä asianomaisten yritysten puolustautumisoikeudet vastaavasti tule siinä yhteydessä vielä esiin. Mikäli komissio lähestyy asianomaisia yrityksiä tässä menettelyn ensimmäisessä vaiheessa esimerkiksi esittämällä tietojensaantipyynnön, kyseessä on pelkkä selvitystoimenpide, ei kuuleminen. Myöskään asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden myöntäminen ei ole vastaavista syistä mahdollista menettelyn tässä vaiheessa, koska se saattaisi vaarantaa selvitysten tuloksellisuuden vakavalla tavalla ja pikemminkin viivästyttää kuin nopeuttaa menettelyä.

128. Vaikka siis asianomaisten yritysten puolustautumisoikeudet tulevat epäilyksettä esiin vasta väitetiedoksiannon antamisesta lähtien eli vasta menettelyn toisessa vaiheessa, sitä edeltävä hallinnollisen menettelyn ensimmäinen vaihe vaikuttaa kuitenkin asianomaisten yritysten puolustautumismahdollisuuksiin.

129. Mitä pidempään ensimmäisten selvitystoimenpiteiden ja väitetiedoksiannon antamisen välillä nimittäin kuluu, sitä todennäköisempää on, että mahdolliset asianomaisen puolesta väitteiden oikeellisuutta vastaan puhuvat todisteet ovat vain vaikeuksin hankittavissa. Saattaa tosin olla täysin mahdollista säilyttää tarvittavat tiedot kirjanpidossa ja arkistossa, jotta varustauduttaisiin viranomaisten tai tuomioistuinten mahdollisia toimenpiteitä varten.(83) Kuten FEG kuitenkin perustellusti esittää, ajan kuluessa – riippumatta siitä, ajoittuuko tämä ennen väitetiedoksiannon antamista vai sen jälkeen – saattaa kuitenkin osoittautua hankalammaksi löytää asianomaisen puolesta puhuvia todistajia erityisesti johtohenkilöstön ja yrityksen muun henkilöstön luonnollisen vaihtumisen vuoksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei selvitä tätä riittävästi tuomiossaan.(84)

130. Jo menettelyn ensimmäisen vaiheen liian pitkä kesto saattaa vaikuttaa asianomaisten yritysten myöhempiin puolustautumismahdollisuuksiin ja viime kädessä vaarantaa niiden puolustautumisoikeudet, kun niitä käytetään menettelyn toisessa vaiheessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää tämän huomiotta, kun se toteaa, että menettelyn ensimmäisen vaiheen liian pitkä kesto ei ole ”sellaisenaan omiaan” vaarantamaan asianomaisten yritysten puolustautumisoikeuksia.(85)

131. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on valituksenalaisen tuomion 86–93 kohdassa tutkinut ainoastaan sitä, ”onko menettelyn [viimeisen] vaiheen [liian pitkä] kesto vaikuttanut puolustautumisoikeuksiin”.(86) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tämän lisäksi tutkia myös, saattoiko ensimmäisen, väitetiedoksiannon antamista edeltäneen menettelyn vaiheen liian pitkä kesto heikentää asianomaisten yritysten myöhempiä puolustautumismahdollisuuksia, ja oliko erityisesti FEG osoittanut pitävästi, että sen mahdollisuuksia oli tällä tavoin heikennetty.

132. Tällainen menettelytapa ei myöskään missään tapauksessa vastaa puolustautumisoikeuksien käyttämisen aikaistamista. Asianomaisten yritysten kuuleminen ja niiden oikeus tutustua asiakirjoihin kuuluvat nyt ja jatkossakin menettelyn toiseen vaiheeseen eli väitetiedoksiannon antamisen jälkeiseen aikaan. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä, että puolustautumismahdollisuuksia on heikennetty ja siten myös puolustautumisoikeuksia loukattu jo sen vuoksi, että alustavat selvittelyt ovat kestäneet liian pitkään tai että komissio on jopa ollut pitkään toimimattomana menettelyn ensimmäisessä vaiheessa.

133. Koska valituksenalaiseen tuomioon ei sisälly mitään tätä koskevia toteamuksia, se on kumottava ja – koska asia ei ole ratkaisukelpoinen – palautettava takaisin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.       Seitsemäs valitusperuste: sakkojen alentaminen

134. Koska edellä esitetyn mukaisesti jo ensimmäinen valitusperuste johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen kokonaisuudessaan, otan seuraavassa vain toissijaisesti kantaa sakkojen mahdollista alentamista koskevaan kysymykseen, sellaisena kuin se on seitsemännen valitusperusteen kohteena.

135. FEG väittää tässä valitusperusteessaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen virheen täyttä harkintavaltaansa (EY 229 artikla ja asetuksen N:o 17 17 artikla) käyttäessään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sen mielestä jättänyt huomiotta erityisesti sen, että menettelyn liian pitkä kesto johtuu yksinomaan komissiosta eikä vastuu siitä jakaudu sen ja asianomaisten yritysten kesken, kuten komissio aluksi katsoi.(87)

136. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päättänyt täyttä harkintavaltaansa käyttäen yhteisön oikeuden rikkomisesta yrityksille määrättyjen sakkojen suuruudesta, yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei ole korvata kohtuullisuussyistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintaa omallaan, kun se käsittelee oikeuskysymyksiä valituksen yhteydessä.(88) Yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin tutkia, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tehnyt ilmeisen virheen tai loukannut suhteellisuusperiaatetta tai yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.(89) Näin ollen siltä osin kuin FEG vetoaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen virheen sakon suuruutta koskevaa harkintavaltaansa käyttäessään, sen seitsemäs valitusperuste on tutkittava.

137. Todellisuudessa tällaisen ilmeisen virheen on ensinnäkin katsottava tapahtuneen silloin, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen EY 229 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 17 17 artiklan kanssa, mukaiseen harkintavaltaansa liittyvien valtuuksien laajuuden osalta. Toiseksi ilmeinen virhe on kyseessä myös silloin, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutki ennen sakkojen suuruutta koskevan ratkaisunsa antamista kattavasti kaikkia tosiseikkoja tai väitteitä, joilla on kyseisessä yksittäistapauksessa merkitystä sen sakkojen suuruutta koskevan ratkaisun kannalta.(90)

138. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valtuuksien laajuudesta EY 229 artiklan yhteydessä on katsottava, että täyden harkintavallan yhteydessä ei sovelleta samoja arviointiperusteita kuin esimerkiksi riidanalaisen päätöksen kumoamisen yhteydessä. Täysi harkintavalta ei esimerkiksi merkitse pelkkää komission päätöksen lainmukaisuuden valvontaa. Siinä yhteydessä voidaan ottaa huomioon myös tarkoituksenmukaisuuteen ja kohtuullisuuteen liittyviä näkökohtia. Menettelylliset virheet, kuten käsittelyaikojen kohtuullisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen, voivat – kuten edellä on jo todettu(91) – merkitä perusoikeuden loukkaamista myös silloin, kun ne eivät ole vaikuttaneet komission päätöksen sisältöön eivätkä tämän vuoksi johda päätöksen kumoamiseen.

139. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nyt käsiteltävässä asiassa perustellusti myöntänyt tämän ja todennut, että sillä olisi ollut jo sen vuoksi, että komissio oli vastuussa hallinnollisen menettelyn liian pitkästä kestosta, mahdollisuus alentaa sakkoa lisää.(92) Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole näin ollen tehnyt ilmeistä virhettä.

140. Tilanne on sitä vastoin toinen siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on velvollinen ottamaan kaikki asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset tosiseikat tai väitteet kattavasti huomioon.

141. Asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiin tosiseikkoihin kuuluivat täyden harkintavallan osalta nyt käsiteltävässä asiassa erityisesti se, että komissio oli vastuussa hallinnollisen menettelyn kahden vaiheen liian pitkästä kestosta, ei siis yksinomaan siitä, että osapuolten kuulemisen ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä normaalisti tarvittava aika ylitettiin, vaan myös siitä, että se oli toimettomana yli kolme vuotta ennen väitetiedoksiannon antamista alustavien selvitysten vaiheessa.

142. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomionsa alussa komission olevan vastuussa hallinnollisen menettelyn molempien vaiheiden liian pitkästä kestosta,(93) se ottaa myöhemmin täyttä harkintavaltaansa käyttäessään huomioon ainoastaan sen, että se on vastuussa toisen vaiheen eli osapuolten kuulemisen ja riidanalaisen päätöksen tekemisen välillä kuluneen ajan liian pitkästä kestosta. Tämä ilmenee erityisen selvästi valituksenalaisen tuomion 436 kohdasta, jossa alkavat sakon suuruutta koskevat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustelut. Siinä viitataan yksinomaan valituksenalaisen tuomion 85 kohtaan eli kohtaan, jossa käsitellään komission vastuuta menettelyn liian pitkästä kestosta väitetiedoksiannon antamisen jälkeen. Siinä ei sitä vastoin viitata millään tavoin valituksenalaisen tuomion 77 kohtaan, josta ilmenee se, että komissio on vastuussa menettelyn liian pitkästä kestosta ennen väitetiedoksiannon antamista.

143. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siis laiminlyönyt ottaa huomioon myös menettelyn liian pitkän keston ennen väitetiedoksiannon antamista sen mahdollisuuden osalta, että sakkoa alennettaisiin tuomioistuimessa, se on käyttänyt EY 229 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 17 17 artiklan kanssa, mukaiseen täyteen harkintavaltaansa liittyviä valtuuksia ilmeisen virheellisesti.

144. Vaikka siis valituksenalaista tuomiota – tässä esitetyn näkemyksen vastaisesti(94) – ei kumottaisi kokonaan jo ensimmäisen valitusperusteen perusteella, se pitäisi joka tapauksessa kumota seitsemännen valitusperusteen perusteella, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt FEG:n vaatimuksen sille määrätyn sakon alentamisesta. Tässä tapauksessa asia olisi myös ratkaisukelpoinen, ja yhteisöjen tuomioistuin kykenisi perussäännön 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti ratkaisemaan asian lopullisesti itse. Yhteisöjen tuomioistuin kykenisi erityisesti antamaan lopullisen ratkaisun komission määräämän sakon alentamisesta.(95)

145. Komissio on nyt käsiteltävässä asiassa itsekin jo sakon suuruutta riidanalaisessa päätöksessä laskiessaan ottanut huomioon 100 000 euron suuruisen alennuksen. Se ei tosin ole siinä yhteydessä erottanut toisistaan päätöksessä mainittuja menettelyyn liittyneitä eri sääntöjenvastaisuuksia, joten ei ole tiedossa, mikä osuus 100 000 euron määrästä kohdistuu erityisesti menettelyn liian pitkään kestoon. Se ei ole myöskään tehnyt eroa hallinnollisen menettelyn kahden vaiheen välillä. Se ei ole myöskään ottanut lähtökohdaksi sitä, että se on yksin vastuussa menettelyn molempien vaiheiden liian pitkästä kestosta, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sittemmin totesi.(96) Näin ollen on katsottava, että FEG:n puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon komission itsensä antamassa alennuksessa.

146. Tämän vuoksi sakon alentaminen vielä lisää olisi perusteltua. Lähtökohtana voisi siinä yhteydessä olla 50 000 euron suuruinen summa, jonka yhteisöjen tuomioistuin itse vähensi asiassa Baustahlgewebe;(97) komission kyseisessä asiassa alun perin määräämä sakko on suuruusluokaltaan verrattavissa FEG:lle määrättyyn sakkoon.

147. Lisäksi nyt käsiteltävässä asiassa pitäisi antaa erityinen painoarvo sille, että komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksien perusteella vastuussa yli kolmen vuoden toimimattomuusvaiheesta. Vaikuttaa siten asianmukaiselta alentaa sakkoa jokaisen väitetiedoksiannon antamista edeltäneen täyden toimimattomuutta merkinneen vuoden osalta mainitulla 50 000 euron summalla eli yhteensä 150 000 eurolla. Lisäksi menettelyn liian pitkä kesto väitetiedoksiannon antamisen jälkeen pitäisi arvioida vielä 50 000 euron arvoiseksi. Tästä saataisiin kokonaissummaksi 200 000 euroa, jolla yhteisöjen tuomioistuin voisi alentaa sakkoa – jonka suuruus on tällä hetkellä 4 400 000 euroa.

D       Ensimmäistä ja seitsemättä valitusperustetta koskeva välipäätelmä

148. Tässä ensimmäisen valitusperusteen osalta esitetyn ratkaisun mukaan(98) valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaan ja asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

149. Mikäli yhteisöjen tuomioistuin tekisi kuitenkin – tässä esitetyn näkemyksen vastaisesti – sen päätelmän, että ensimmäinen valitusperuste on perusteeton, valituksenalainen tuomio pitäisi joka tapauksessa kumota seitsemännen valitusperusteen perusteella(99) siltä osin kuin siinä hylätään FEG:n vaatimus sille määrättyjen sakkojen kumoamisesta. Siinä tapauksessa sakkoja pitäisi alentaa ja valitus hylätä muilta osin.

VI     Oikeudenkäyntikulut

150. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista vain, jos valitus on perusteeton tai jos valitus on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti.

151. Koska asia tässä ensimmäisen valitusperusteen osalta ehdotetun ratkaisun mukaan on kuitenkin palautettava kokonaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi, oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.(100)

VII  Ratkaisuehdotus

152. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisisi asian seuraavalla tavalla:

1)      Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑5/00 ja T‑6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ym. vastaan komissio, 16.12.2003 antama tuomio kumotaan.

2)      Asia palautetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

3)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

---

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

---

2 – EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia IV/33.884 – Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ja Technische Unie) 26 päivänä lokakuuta 1999 tehty komission päätös 2000/117/EY, joka on annettu tiedoksi asiakirjanumerolla K(1999) 3439 (EYVL 2000, L 39, s. 1).

---

3 – Yhdistetyt asiat T‑5/00 ja T‑6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied ym. v. komissio, tuomio 16.12.2003 (Kok. 2003, s. II‑5761).

---

4 – Yhteisöjen tuomioistuimessa on käsiteltävänä myös TU:n samasta tuomiosta tekemä valitus (asia C‑113/04 P); vrt. kyseisessä asiassa tänään antamani ratkaisuehdotus.

---

5 – Asetus N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204). Tämä asetus on tosin sittemmin korvattu perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1). Viimeksi mainittu säädös on kuitenkin tullut voimaan vasta 1.5.2004, joten nyt käsiteltävään asiaan sovelletaan yksinomaan asetusta N:o 17.

---

6 – Nederlandse Vereniging van Alleenvertegenwoordigers op Elektrotechnisch Gebied.

---

7 – Vrt. riidanalaisen päätöksen johdanto‑osan 151–153 perustelukappale.

---

8 – Asia T‑5/00.

---

9 – Asia T‑6/00.

---

10 – TU vaati asiassa T‑6/00 lisäksi toissijaisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen päätöksen 3 artiklaan sisältyneen toteamuksen, jonka mukaan EY 81 artiklaa oli rikottu.

---

11 – Asia T‑5/00 R, FEG v. komissio, määräys 14.12.2000 (Kok. 2000, s. II‑4121) ja asia C‑7/01 P(R), FEG v. komissio, määräys 23.3.2001 (Kok. 2001, s. I‑2559).

---

12 – Yhdistetyt asiat T‑5/00 ja T‑6/00, määräys 16.10.2000.

---

13 – Vrt. esim. asia C‑37/03 P, BioID v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, tuomio 15.9.2005 (43 ja 53 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004 (Kok. 2004, s. I‑123, 47–49 kohta, ns. sementtitapaus).

---

14 – Asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, tuomio 4.7.2000 (Kok. 2000, s. I‑5291, 35 kohta); asia C‑234/02 P, Euroopan oikeusasiamies v. Lamberts, tuomio 23.3.2004 (Kok. 2004, s. I‑2803, 77 kohta) ja asia C‑286/04 P, Eurocermex v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto, tuomio 30.6.2005 (50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

15 – Vrt. myös valituksenalaisen tuomion 209 kohta.

---

16 – Asia C‑401/96 P, Somaco v. komissio, tuomio 7.5.1998 (Kok. 1998, s. I‑2587, 53 kohta) ja asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8417, 25 kohta). Vastaavasti myös asia C‑208/03 P, Le Pen v. parlamentti, tuomio 7.7.2005 (45 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

17 – Vrt. valituksenalaisen tuomion II.B.I.b jakson 141 kohta.

---

18 – Vrt. kyseisen jakson kokonaispäätelmä, erityisesti valituksenalaisen tuomion 210 kohta.

---

19 – Valituksenalaisen tuomion 402 kohta.

---

20 – Valituksenalaisen tuomion 406 kohta.

---

21 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 21 kohta.

---

22 – Myös valituskirjelmän 7 kohdan viimeinen virke voitaisiin ymmärtää tällä tavoin.

---

23 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

---

24 – Yhdistetyt asiat C‑65/02 P ja C‑73/02 P, ThyssenKrupp v. komissio, tuomio 14.7.2005 (31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

25 – Edellä alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 55–57 kohta.

---

26 – Valituksenalaisen tuomion 338 ja 339 kohta.

---

27 – Edellä alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 258 ja 260 kohta.

---

28 – Valituksenalaisen tuomion 342 kohta.

---

29 – Vrt. tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

---

30 – Vrt. tältä osin ratkaisuehdotuksen 30–41 kohta.

---

31 – Vrt. tässä ratkaisuehdotuksessa, erityisesti sen 36–40 kohdassa kolmannen valitusperusteen osalta esitetyt toteamukset.

---

32 – Edellä alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 261 kohta.

---

33 – Asia C‑49/92 P, komissio v. Anic Participazioni, tuomio 8.7.1999 (Kok. 1999, s. I‑4125, 118 kohta).

---

34 – Vrt. tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

---

35 – Vrt. tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

---

36 – Vrt. riidanalaisen päätöksen 119 perustelukappale.

---

37 – FEG viittaa lisäksi valituksenalaisen tuomion 126, 225–231, 391 ja 392 kohtaan.

---

38 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

---

39 – Yhdistetyt asiat C‑89/85, C‑104/85, C‑114/85, C‑116/85, C‑117/85 ja C‑125/85–C‑129/85, Ahlström v. komissio, tuomio 31.3.1993 ((Kok. 1993, s. I‑1307, Kok. Ep. XIV, s. I‑123, 27 kohta, ns. selluloosatapaus) ja yhdistetyt asiat T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95, T‑31/95, T‑32/95, T‑34/95, T‑35/95, T‑36/95, T‑37/95, T‑38/95, T‑39/95, T‑42/95, T‑43/95, T‑44/95, T‑45/95, T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95, T‑51/95, T‑52/95, T‑53/95, T‑54/95, T‑55/95, T‑56/95, T‑57/95, T‑58/95, T‑59/95, T‑60/95, T‑61/95, T‑62/95, T‑63/95, T‑64/95, T‑65/95, T‑68/95, T‑69/95, T‑70/95, T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Cimenteries CBR v. komissio, tuomio 15.3.2000 (Kok. 2000, s. II‑491, 1325 kohta).

---

40 – Valituksenalaisen tuomion 226 kohta.

---

41 – Valituksenalaisen tuomion 231 kohta.

---

42 – Valituksenalaisen tuomion 236 kohta.

---

43 – Vrt. tältä osin tämän ratkaisuehdotuksen 30–41 kohta.

---

44 – Vrt. erityisesti valituksenalaisen tuomion 406 ja 413 kohta.

---

45 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta.

---

46 – Valituksenalaisen tuomion 73 ja 74 kohta.

---

47 – Valituksenalaisen tuomion 77 kohta.

---

48 – Valituksenalaisen tuomion 78 ja 79 kohta.

---

49 – Valituksenalaisen tuomion 84 kohta.

---

50 – Valituksenalaisen tuomion 85 ja 93 kohta.

---

51 – Valituksenalaisen tuomion 86–93 kohta.

---

52 – Jäljempänä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

---

53 – Roomassa 4.11.1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus.

---

54 – FEG vetoaa kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissaan erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Deweer 5.2.1980 antamaan tuomioon (A‑sarja, nro 35, s. 24, 46 §), asiassa Eckle 15.7.1982 antamaan tuomioon (A‑sarja, nro 51, s. 33, 73 §) ja asiassa Hozee v. Alankomaat 22.5.1998 antamaan tuomioon (Recueil des arrêts et décisions 1998‑III, 43 §).

---

55 – Riidanalaisen päätöksen 152 perustelukappale.

---

56 – Yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P, C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002 (Kok. 2002, s. I‑8375, 179 kohta, ns. PVC II ‑tapaus).

---

57 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 21 kohta ja alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 170 ja 171 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin on tosin viitannut myös siihen, että ”kontradiktorisen periaatteen noudattamisella samoin kuin muiden Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistettujen menettelyllisten takeiden noudattamisella tarkoitetaan ainoastaan oikeudenkäyntiä ’tuomioistuimessa’” (edellä alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 70 kohta). Tästä voidaan päätellä, että ainakaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen välitön soveltaminen ei tule komission hallinnollisessa menettelyssä kyseeseen.

---

58 – EYVL 2000, C 364, s. 1. Perusoikeuskirjalla ei ole kuitenkaan sellaisenaan vielä primäärioikeuteen verrattavissa olevia sitovia oikeusvaikutuksia, mutta oikeuslähteenä se antaa kuitenkin tietoa yhteisön oikeudessa taatuista perusoikeuksista. Vrt. tästä jo asiassa C‑540/03, parlamentti v. neuvosto, tuomio 8.9.2005 (108 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja yhdistetyt asiat C‑387/02, C‑391/02 ja C‑403/02, Berlusconi ym., tuomio 14.10.2004 (alaviite 83, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); ks. vastaavasti julkisasiamies Poiares Maduron asiassa C‑181/03 P, Nardone, 29.6.2004 antama ratkaisuehdotus (51 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); julkisasiamies Mischon yhdistetyissä asioissa C‑20/00 ja C‑64/00, Booker Aquaculture ja Hydro Seafood, 20.9.2001 antama ratkaisuehdotus (Kok. 2003, s. I‑7411, 126 kohta); julkisasiamies Tizzanon asiassa C‑173/99, BECTU, 8.2.2001 antama ratkaisuehdotus (Kok. 2001, s. I‑4881, erityisesti s. I‑4883, 28 kohta) sekä julkisasiamies Léger’n asiassa C‑353/99 P, Hautala, 10.7.2001 antama ratkaisuehdotus (Kok. 2001, s. I‑9565, 82 ja 83 kohta); julkisasiamies Alber oli pidättyvämpi asiassa C‑63/01, Evans, 24.10.2002 antamassaan ratkaisuehdotuksessa (Kok. 2003, s. I‑14447, 80 kohta).

---

59 – Nyt käsiteltävään asiaan ei voida ajallisista syistä vielä soveltaa perusoikeuskirjaa, koska se julistettiin vasta riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen. Tulevaisuudessa kartellilainsäädäntöön liittyvissä menettelyissä on kuitenkin otettava huomioon, että komissio on vapaaehtoisesti velvoittautunut noudattamaan perusoikeuskirjaa eli antanut sitoumuksen (Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin julistus Nizzassa 7.12.2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston istunnossa); vrt. myös asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 37 perustelukappale.

---

60 – Vrt. tältä osin asetuksen N:o 17 15 artiklan 4 kohta.

---

61 – Edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 182 kohta.

---

62 – Ranskankielinen versio: ”La période à prendre en considération – – débute dès qu’une personne se trouve officiellement inculpée ou lorsque les actes effectués par les autorités de poursuite en raison des soupçons qui pèsent contre elle ont des répercussions importantes sur sa situation”; englanninkielinen versio: ”The period to be taken into consideration – – begins at the time when formal charges are brought against a person or when that person has otherwise been substantially affected by actions taken by the prosecuting authorities as a result of a suspicion against him”; vrt. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen täysistunnon asiassa Pedersen ja Baadsgaard v. Tanska 17.12.2004 antama tuomio (valitus nro 49017/99, 44 §); vastaavasti jo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Ringeisen 16.7.1971 antama tuomio (A‑sarja, nro 13, 110 §) ja asiassa Corigliano 10.12.1982 antama tuomio (A‑sarja, nro 57, 34 §) ja alaviitteessä 54 mainittu oikeuskäytäntö.

---

63 – Edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 182 kohta.

---

64 – Vrt. seuraamusten vanhentumisesta kartellilainsäädännössä tähän mennessä vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa 26 päivänä marraskuuta 1974 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2988/74 (EYVL L 319, s. 1) ja tulevien tapausten osalta asetuksen N:o 1/2003 25 artikla.

---

65 – Edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 182 kohta. Toista mieltä on julkisasiamies Mischo, joka esittää asiassa C‑250/99 P, PVC II, 25.10.2001 antamassaan ratkaisuehdotuksessa (Kok. 2002, s. I‑8375, 40 kohta ja sitä seuraavat kohdat), että valitusperusteiden esittämistä edeltävää ajanjaksoa ei pitäisi ottaa huomioon.

---

66 – Edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 181–183 kohta.

---

67 – Edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 182–184 kohta.

---

68 – Vrt. sovellettavista perusteista edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 187 ja 188 kohta ja alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annettu tuomio, erityisesti 29 kohta.

---

69 – Ks. vastaavasti myös asia T‑24/90, Automec v. komissio, tuomio 18.9.1992 (Kok. 1992, s. II‑2223, Kok. Ep. XIII, s. II‑65, 77 kohta) ja asia C‑119/97 P, Ufex ym. v. komissio, tuomio 4.3.1999 (Kok. 1999, s. I‑1341, 88 kohta).

---

70 – Vrt. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 95 kohta.

---

71 – Ks. esim. edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 191–200 kohta ja alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 26–48 kohta, joissa tutkimuksen kohteena on yksinomaan menettelyn keston asianmukaisuus. Vrt. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön osalta esim. alaviitteessä 62 mainitussa asiassa Corigliano annettu tuomio (31 §).

---

72 Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (asia Schouten ja Meldrum v. Alankomaat, tuomio 9.12.1994, A‑sarja, nro 304, 75 §) myöntää lähtökohtaisesti, että asianmukaista seuraamusta kohtuullista käsittelyaikaa koskevan periaatteen loukkaamisesta on etsittävä kulloisestakin oikeusjärjestyksestä: ranskan kielellä ” – – il appartient en principe aux juridictions nationales de juger ce que doit être, en vertu de leur système juridique, la sanction appropriée pour une violation, imputable à l’une des parties, de l’existence d’un ’délai raisonnable’ – – ”; englannin kielellä: ” – – it is in principle for the national courts to decide what the appropriate sanction should be under their legal system for a breach attributable to one of the parties of the ’reasonable time’ requirement – – ”.

---

73 – Vrt. mm. asia 30/78, Distillers v. komissio, tuomio 10.7.1980 (Kok. 1980, s. 2229, 26 kohta, neuvoa antavan komitean kuulemisesta); asia C‑301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990 (Kok. 1990, s. I‑307, Kok. Ep. X, s. 319, 31 kohta, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaamisesta), yhdistetyt asiat C‑465/02 ja C‑466/02, Saksa ja Tanska v. komissio, tuomio 25.10.2005 (36–40 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, sääntelykomitean kielijärjestelyistä) ja edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 315–328 kohta, asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta); vrt. lisäksi asianmukaisen oikeudellisen perustan valitsemisen ja lainsäädäntömenettelyn osalta asia C‑211/01, komissio v. neuvosto, tuomio 11.9.2003 (Kok. 2003, s. I‑8913, 52 kohta) sekä asiassa C‑94/03, komissio v. neuvosto, 26.5.2005 antamani ratkaisuehdotus (53 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

74 – Tällainen toisenlainen lopputulos voi olla esimerkiksi vähemmän vakavien kilpailusääntöjen rikkomisten toteaminen, pienemmät sakot tai myös muista seuraamuksista luopuminen.

---

75 – Vrt. esim. – asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamisen osalta – asia C‑51/92 P, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 8.7.1999 (Kok. 1999, s. I‑4235, 77 ja 82 kohta) ja edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 315–317 ja 321–323 kohta.

---

76 – Vastaavasti – asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden loukkaamisten osalta – esim. edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 318 ja 324 kohta ja alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 73–75 ja 131 kohta.

---

77 – Vrt. kuitenkin julkisasiamies Mischon edellä alaviitteessä 65 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa 25.10.2001 antaman ratkaisuehdotuksen 76, 80 ja 83 kohta.

---

78 – Vrt. tältä osin asia C‑501/00, Espanja v. komissio, tuomio 15.7.2004 (Kok. 2004, s. I‑6717, 52, 57 ja 58 kohta), joka koski EHTY‑tukitapausta, sekä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeneissa menettelyissä annetut tuomiot: asia C‑207/97, komissio v. Belgia, tuomio 21.1.1999 (Kok. 1999, s. I‑275, 25–27 kohta) ja asia C‑96/89, komissio v. Alankomaat, tuomio 16.5.1991 (Kok. 1991, s. I‑2461, 15 ja 16 kohta).

---

79 – Vastaavasti myös edellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 49 kohta, jossa yhteisöjen tuomioistuin teki sen päätelmän, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota ei pitäisi kumota sen liiallisesta kestosta huolimatta, kun mikään ei viittaa siihen, että oikeudenkäynnin kestolla olisi ollut vaikutuksia asian ratkaisun sisältöön. Vrt. lisäksi julkisasiamies Mischon edellä alaviitteessä 65 mainitussa ns. PVC‑tapauksessa antaman ratkaisuehdotuksen 75–78 kohta sekä 84 ja 85 kohta.

---

80 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 48 kohta ja 141–143 kohta. Vrt. myös tämän ratkaisuehdotuksen 136–152 kohta.

---

81 – Näin myös julkisasiamies Mischo edellä alaviitteessä 65 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa antaman ratkaisuehdotuksen 79 kohta. Vrt. vahingonkorvauskanteen mahdollisuudesta yhdistetyt asiat T‑305/94, T‑306/94, T‑307/94, T‑313/94, T‑316/94, T‑318/94, T‑325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T‑335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999 (Kok. 1999, s. II‑931, 122 kohta), joka on pysytetty edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetulla yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla (173–178 kohta).

---

82 – Vastaavasti myös vakiintunut oikeuskäytäntö; vrt. mm. edellä alaviitteessä 75 mainitussa asiassa Hercules Chemicals annetun tuomion 75 kohta ja alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 315 ja 316 kohta.

---

83 – Vastaavasti valituksenalaisen tuomion 87 kohta.

---

84 – FEG oli tuonut esiin henkilöstön vaihtuvuuteen liittyvän ongelman jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä (asia T‑5/00) kannekirjelmänsä 46 kohdassa sekä vastauskirjelmänsä 49 kohdassa, mutta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei mainitse tästä valituksenalaisessa tuomiossaan sanaakaan, ei edes epäsuorasti sen 86–93 kohdassa.

---

85 – Valituksenalaisen tuomion 78 ja 79 kohta.

---

86 – Valituksenalaisen tuomion 86 kohta; vrt. tutkimuksen laajuuden osalta myös valituksenalaisen tuomion 93 kohta.

---

87 – Riidanalaisen päätöksen 152 perustelukappale.

---

88 – Yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym., tuomio 28.6.2005 (245 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); vrt. lisäksi asia C‑310/93 P, BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 6.4.1995 (Kok. 1995, s. I‑865, 34 kohta); asia C‑291/98 P, Sarrió v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok. 2000, s. I‑9991, 73 kohta); edellä alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 129 kohta ja edellä alaviitteessä 56 mainitussa ns. PVC II ‑tapauksessa annetun tuomion 614 kohta.

---

89 – Edellä alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 365 kohta.

---

90 – Vastaavasti edellä alaviitteessä 88 mainitussa asiassa Dansk Rørindustri annetun tuomion 244 ja 303 kohta ja alaviitteessä 16 mainitussa asiassa Baustahlgewebe annetun tuomion 128 kohta.

---

91 – Vrt. tämän ratkaisuehdotuksen 120–124 kohta.

---

92 – Vrt. valituksenalaisen tuomion 436 kohta.

---

93 – Vrt. valituksenalaisen tuomion 77 ja 85 kohta.

---

94 – Vrt. tältä osin ensimmäisen valitusperusteen osalta tämän ratkaisuehdotuksen 119–133 kohdassa esittämäni toteamukset.

---

95 – Näin esim. edellä alaviitteessä 13 mainitussa ns. sementtitapauksessa annetun tuomion 384 ja 385 kohta.

---

96 – Riidanalaisen päätöksen 151–153 perustelukappale.

---

97 – Edellä alaviitteessä 16 mainittu tuomio, erityisesti 141 kohta.

---

98 – Tämän ratkaisuehdotuksen 119–133 kohta.

---

99 – Vrt. tältä osin tämän ratkaisuehdotuksen 134–147 kohta.

---

100 – Vrt. tältä osin esim. asia C‑279/98 P, Cascades v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok. 2000, s. I‑9693, 82 kohta); yhdistetyt asiat C‑83/01 P, C‑93/01 P ja C‑94/01 P, Chronopost ym. v. Ufex ym., tuomio 3.7.2003 (Kok. 2003, s. I‑6993, 45 kohta) ja asia C‑111/02 P, parlamentti v. Reynolds, tuomio 29.4.2004 (Kok. 2004, s. I‑5475, tuomiolauselman 3 kohta).