Asia T-264/03 R

Jürgen Schmoldt ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottaminen – Kiireellisyys

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 28.11.2003 

Määräyksen tiivistelmä

1.     Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Pääasian tutkittavaksi ottaminen – Merkityksettömyys – Rajat

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohta)

2.     Väliaikainen oikeussuoja – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

1.     Kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta pääasian tuomioistuimessa ei periaatteessa pidä tutkia välitoimimenettelyssä, jottei se vaikuta ratkaisuun pääasian osalta. Koska on esitetty väite siitä, että kanteen, johon välitoimihakemus liittyy, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, saattaa kuitenkin osoittautua tarpeelliseksi todeta, onko olemassa tiettyjä sellaisia seikkoja, joiden perusteella tällaisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ilmeisesti täyttyvät.

(ks. 55 kohta)

2.     Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, missä määrin asiassa on tarpeen määrätä välitoimia niitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi. Asianosaisen, joka vetoaa vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon, on näytettävä toteen tällainen vahinko. Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti, sillä varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta, riittää, että vahingon syntyminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä.

(ks. 94 ja 95 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

28 päivänä marraskuuta 2003 (*)

Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottaminen – Kiireellisyys

Asiassa T-264/03 R,

Jürgen Schmoldt, kotipaikka Dallgow-Döberitz (Saksa),

Kaefer Isoliertechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Bremen (Saksa), ja

Hauptverband der Deutschen Bauindustrie eV, kotipaikka Berliini (Saksa),

edustajanaan professori H.-P. Schneider,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään K. Wiedner, avustajanaan asianajaja A. Böhlke, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantajat vaativat EY 243 artiklan nojalla tekemässään välitoimihakemuksessa kansallisten standardien ja eurooppalaisten standardien EN 13162:2001–13171:2001 samanaikaista soveltamista koskevan sellaisen ajanjakson pidentämistä, joka vahvistettiin neuvoston direktiivin 89/106/ETY täytäntöönpanoon liittyen julkaistussa 22.5.2003 annetussa komission tiedonannossa (EUVL C 120, s. 17),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1       Rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston direktiivissä 89/106/ETY (EYVL 1989 L 40, s. 12), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivien 87/404/ETY (yksinkertaiset paineastiat), 88/378/ETY (lelujen turvallisuus), 89/106/ETY (rakennusalan tuotteet), 89/336/ETY (sähkömagneettinen yhteensopivuus), 89/392/ETY (koneet), 89/686/ETY (henkilönsuojaimet), 90/384/ETY (muut kuin itsetoimivat vaa’at), 90/385/ETY (aktiiviset implantoitavat lääkinnälliset laitteet), 90/396/ETY (kaasumaisia polttoaineita käyttävät laitteet), 91/263/ETY (telepäätelaitteet), 92/42/ETY (uudet nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita käyttävät kuumavesikattilat) ja 73/23/ETY (tietyllä jännitealueella toimivat sähkölaitteet) muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/68/ETY (EYVL L 220, s. 1), pyritään muun muassa rakennusalan tuotteiden vapaata liikkuvuutta koskevien esteiden poistamiseen.

2       Direktiivin 89/106/ETY 1 artiklan 2 kohdan mukaan ”rakennusalan tuotteilla” tarkoitetaan tässä direktiivissä ”tuotteita, jotka valmistetaan käytettäviksi pysyvinä osina rakennuskohteissa mukaan lukien sekä talon- että maanrakennustyöt”.

3       Direktiivin 89/106/ETY 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että rakennusalan tuotteita voidaan saattaa markkinoille vain, jos ne sopivat suunniteltuun käyttöönsä eli jos ne ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että rakennuskohde, johon tuotteet liitetään, asennetaan, käytetään tai sijoitetaan, täyttää tietyt olennaiset vaatimukset (jäljempänä olennaiset vaatimukset), jos rakennuskohteeseen sovelletaan näitä vaatimuksia sisältäviä määräyksiä.

4       Nämä olennaiset vaatimukset vahvistetaan tavoitteen luonteisina direktiivin 89/106/ETY liitteessä I, ja ne koskevat rakennuskohteiden tiettyjä ominaisuuksia seuraavilla aloilla: mekaaninen lujuus ja vakavuus, paloturvallisuus, hygienia, terveys ja ympäristö, käyttöturvallisuus, meluntorjunta, energiansäästö ja lämmöneristys.

5       Direktiivissä 89/106/ETY säädetään lisäksi yhteisön ”teknisten eritelmien” vahvistamisesta. Direktiivin 89/106/ETY 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että Euroopan standardointikomitea (jäljempänä CEN) tai Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea voivat vahvistaa ”standardeja” tai ”teknisiä hyväksymisiä”, joita sovelletaan rakennusalan tuotteisiin. Näitä standardeja ja teknisiä hyväksymisiä kutsutaan yhdessä nimellä ”yhdenmukaistetut standardit”.

6       CEN/TC 88 on CEN:n lämmöneristetuotteista vastaava haara.

7       Yhdenmukaistetut standardit vahvistetaan komission toimeksiannosta teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL L 204, s. 37) mukaisesti, ja pysyvän rakennusalan komitean antaman lausunnon perusteella.

8       Kun Euroopan standardointijärjestöt ovat vahvistaneet tällaiset yhdenmukaistetut standardit direktiivin 89/106/ETY 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, komissio julkaisee niiden viitenumerot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9       Tuotteiden, jotka ovat sellaisten kansallisten standardien mukaiset, joilla pannaan täytäntöön yhdenmukaistetut standardit, oletetaan olevan olennaisten vaatimusten mukaiset. Direktiivin 89/106/ETY 4 artiklan 2 kohdassa säädetään näin ollen, että rakennusalan tuotteiden on katsottava soveltuvan suunniteltuun tarkoitukseensa, kun ne ominaisuuksiltaan ovat sellaisia, että rakennuskohde niitä käyttäen täyttää olennaiset vaatimukset, jos tämä kohde on suunniteltu ja rakennettu asianmukaisesti ja tuotteissa on EY-merkki. EY-merkki ilmaisee muun muassa, että rakennusalan tuotteet ovat niiden kansallisten standardien mukaisia, joilla yhdenmukaistetut standardit on pantu täytäntöön ja joiden viitenumerot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

10     Direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdassa säädetään lopuksi jäsenvaltion mahdollisuudesta riitauttaa yhdenmukaistetut standardit, kun se katsoo, että ne eivät täytä olennaisia vaatimuksia. Tässä tilanteessa kyseinen jäsenvaltio saattaa asian pysyvän rakennusalan komitean käsiteltäväksi ja esittää samalla vastalauseensa perustelut. Pysyvä rakennusalan komitea antaa tällöin lausuntonsa kiireellisenä, ja komissio ilmoittaa tämän lausunnon perusteella ja direktiivillä 98/34/EY perustettua pysyvää komiteaa (jäljempänä komitea 98/34/EY) kuultuaan jäsenvaltioille, tuleeko kyseiset standardit poistaa Euroopan unionin virallisesta lehdestä.

 Tosiseikat ja menettely

11     CEN vahvisti 23.5.2001 kymmenen lämmöneristetuotteita koskevaa standardia, joiden numerot olivat EN 13162:2001–EN 13171:2001 (jäljempänä riidanalaiset standardit).

12     Riidanalaiset standardit julkaistiin 15.12.2001 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä direktiivin 89/106/ETY täytäntöönpanoon liittyvässä komission tiedonannossa (EYVL C 358, s. 9). Tässä tiedonannossa vahvistettiin, että riidanalaiset standardit tulisivat voimaan yhdenmukaistettuina standardeina 1.3.2002 lukien. Siinä kuitenkin vahvistettiin myös 1.3.2003 saakka jatkuva ”yhdenmukaistettujen standardien ja kansallisten teknisten eritelmien samanaikainen soveltaminen”.

13     Tämän saman tiedonannon toisessa alaviitteessä täsmennettiin lisäksi yhtäältä, että samanaikaista soveltamista koskevan ajanjakson päättyessä rakennusalan tuotteiden yhdenmukaisuutta koskevan olettaman on perustuttava yhdenmukaistettuihin standardeihin, ja toisaalta, että tämän ajanjakson päättymispäivä on sama kuin ristiriidassa olevien kansallisten teknisten eritelmien poistamispäivä.

14     Saksan liittotasavalta esitti 9.8.2002 toimittamallaan kirjeellä direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastalauseen, joka koski muun muassa riidanalaisia standardeja. Saksan liittotasavalta väitti tässä vastalauseessa erityisesti, että riidanalaisten standardien perusteella ei voida olettaa, että rakennuskohteet, joissa tuotteita käytetään, vastaavat täysin olennaisia vaatimuksia.

15     Pysyvän rakennusalan komitean tilapäinen työryhmä toimitti 22.11.2002 kertomuksen, jossa todettiin, että se oli tutkinut muun muassa riidanalaisia standardeja ja laatinut tiettyjä suosituksia. Pysyvän rakennusalan komitean tilapäinen työryhmä totesi yhtäältä, että riidanalaisia standardeja voitaisiin todennäköisesti parantaa mutta että niiden soveltamista ei toisaalta ollut perusteltua lykätä EY-merkin käytön osalta.

16     Komitea 98/34 kokoontui 28. ja 29.1.2003 ja antoi myönteisen lausunnon komission päätösluonnoksesta, jossa hylättiin Saksan liittotasavallan esittämä vastalause.

17     Komissio teki 9.4.2003 lämmöneristetuotteisiin, geotekstiileihin, kiinteisiin palonsammutusjärjestelmiin ja kipsiharkkoihin ja -laattoihin liittyvien standardien viitenumeroiden julkaisemista neuvoston direktiivin 89/106/ETY mukaisesti koskevan päätöksen 2003/312/EY (EUVL L 114, s. 50), jossa se hylkäsi Saksan liittotasavallan direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän vastalauseen (jäljempänä riidanalainen päätös).

18     Komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä muun muassa, että niiden tietojen perusteella, jotka saatiin CEN:n ja kansallisten viranomaisten kuulemisen yhteydessä pysyvässä rakennusalan komiteassa ja komiteassa 98/34, ei saatu näyttöä, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että Saksan liittotasavallan väittämä vaara on perusteltu. Komissio katsoo näin ollen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa, että riidanalaisia standardeja ei poisteta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistusta standardien luettelosta.

19     Riidanalainen päätös julkaistiin 8.5.2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

20     Saksan liittotasavalta pyysi pysyvältä rakennusalan komitealta asiakirja-aineistossa määrittelemättömänä päivänä riidanalaisten standardien ja kansallisten standardien samanaikaista soveltamista koskevan ajanjakson pidentämistä 31.12.2003 saakka.

21     Saksan liittotasavallan esittämä pidentämistä koskeva pyyntö hylättiin 13. ja 14.5.2003 pidetyssä pysyvän rakennusalan komitean 57. kokouksessa. Tässä samassa kokouksessa päätettiin kuitenkin, että riidanalaisten standardien ja kansallisten standardien samanaikaista soveltamista koskevaa ajanjaksoa pidennettäisiin taannehtivasti 13.5.2003 saakka.

22     Riidanalaiset standardit julkaistiin uudelleen 22.5.2003 Euroopan unionin virallisessa lehdessä direktiivin 89/106/ETY soveltamiseen liittyvässä komission tiedonannossa (EUVL C 120, s. 17) samanaikaisesti kuin riidanalaisten standardien ja kansallisten standardien samanaikaista soveltamista koskevan ajanjakson uusi päättymispäivä.

23     J. Schmoldt, Kaefer Isoliertechnik GmbH & Co. KG ja Hauptverband der Deutschen Bauindustrie eV (jäljempänä kantajat) nostivat 28.7.2003 riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen.

24     Kantajat toimittivat samana päivänä erillisellä asiakirjalla EY 243 artiklaan perustuvan välitoimihakemuksen, jossa ne vaativat välitoimista päättävää tuomaria määräämään vastaajaa pidentämään kansallisten standardien ja riidanalaisten standardien samanaikaista soveltamista koskevaa ajanjaksoa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamaan tuomioon saakka.

25     Komissio toimitti 25.8.2003 huomautuksensa välitoimihakemuksesta. Komissio väitti huomautuksissaan muun muassa, että kantajien pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

26     Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 27.8.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan perusteella.

27     Kantajat toimittivat 9.9.2003 vastauksen komission 25.8.2003 esittämiin huomautuksiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin päätöksellä tämä vastaus liitettiin asiakirja-aineistoon, ja komissio vastasi siihen 23.9.2003.

28     Kantajien ja komission suulliset huomautukset kuultiin 14.10.2003 pidetyssä istunnossa.

 Asianosaisten vaatimukset

29     Kantajat vaativat, että välitoimista päättävä tuomari

–       velvoittaa komission pidentämään ajanjaksoa, jona kansallisia standardeja ja riidanalaisia standardeja sovelletaan samanaikaisesti

–       velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30     Komissio vaatii puolestaan, että välitoimista päättävä tuomari

–       hylkää välitoimihakemuksen

–       määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

 Oikeudellinen arviointi

31     Työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksessa on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi hakemuksessa tarkoitettujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltu (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, kun yksi niistä ei täyty (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta). Välitoimista päättävä tuomari vertailee myös tarvittaessa kyseessä olevia intressejä (asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta).

 Asianosaisten lausumat

 Välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottaminen

32     Komissio katsoo, että pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, ja tämä johtuu kahdesta seikasta.

33     Komissio katsoo ensinnäkin, että kanne nostettiin liian myöhään.

34     Komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan päivä, jona säädöksestä saadaan tieto, on kanteen nostoa koskevan määräajan alkamispäivän perusteena toissijainen säädöksen julkaisemispäivään tai sen tiedoksiantamispäivään verrattuna (asia C-122/95, Saksa v. neuvosto, tuomio 10.3.1998, Kok. 1998, s. I-973, 35 kohta). Näin on erityisesti siinä tapauksessa, että säädöksen julkaiseminen on vakiintunut käytäntö, koska kantaja voi tällöin perustellusti luottaa siihen, että säädös julkaistaan (em. asia Saksa v. neuvosto, tuomion 37 kohta).

35     Tässä asiassa tiedon saaminen riidanalaisesta päätöksestä ei ollut tällä tavalla toissijainen tapahtuma, koska sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ei ollut säädetty. Määräaika, joka oli asetettu kanteen nostamiselle kyseistä päätöstä vastaan, alkoi näin ollen nimenomaan sinä päivänä, jolloin kantajat saivat siitä tiedon, eikä sen julkaisemispäivänä. Tämä seikka estää näin ollen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohdan soveltamisen, jossa määrätään, että jos määräaika, jota sovelletaan toimielinten antamia säädöksiä vastaan nostettaviin kanteisiin, alkaa kulua säädöksen julkaisemisesta, määräajan lasketaan alkavan kulua säädöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan neljännentoista päivän päätyttyä.

36     Komissio katsoo, että koska riidanalainen päätös, joka tehtiin 9.4.2003, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 8.5.2003, kantajat saivat siitä tiedon viimeistään kyseisenä päivänä. Pääasian kanne, joka nostettiin 28.7.2003, nostettiin näin ollen kymmenen päivää liian myöhään jopa työjärjestyksessä vahvistettu etäisyyksien aiheuttama viive huomioon ottaen.

37     Komissio väittää toiseksi, että riidanalainen päätös ei koske kantajia erikseen. Schmoldt ei ensinnäkään nostanut kannettaan CEN/TC 88:n virallisena edustajana, vaan yksinomaan omissa nimissään. Komissio korostaa seuraavaksi, että vaikka riidanalainen päätös epäilemättä koskee Kaefer Isoliertechnikiä suuresti, se ei kuitenkaan koske sitä erikseen. Hauptverband der Deutschen Bauindustrien asiavaltuus ei lopuksi voi perustua Kaefer Isoliertechnikin, jota riidanalainen päätös ei koske erikseen, asiavaltuuteen eikä pelkästään siihen, että se osallistui Saksan liittotasavallan direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämään vaatimukseen.

38     Kantajat puolestaan katsovat ensiksi, että kannetta ei nostettu liian myöhään. Niiden mukaan komissio ei kiistä sitä, että riidanalaista päätöstä ei annettu tiedoksi kantajille. Kantajat saivat niiden mukaan tiedon kyseessä olevasta päätöksestä vasta, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kanne nostettiin näin ollen edellytetyssä määräajassa.

39     Kantajat katsovat toiseksi, että riidanalainen päätös koskee niitä suoraan ja erikseen.

40     Ensimmäinen kantaja eli Schmoldt toteaa yhtäältä, ettei hän osallistunut CEN/TC 88:n puheenjohtajana komission ja pysyvän rakennusalan komitean riidanalaisia standardeja koskeviin päätöksiin, ja toisaalta, että hänen osallistumisensa pysyvän rakennusalan komitean tilapäisen työryhmän kertomukseen oli näennäistä. Schmoldt katsoo näin ollen, että hänellä on asiavaltuus nostaa kanne riidanalaista päätöstä vastaan sikäli kuin häntä moititaan asian saattamisesta CEN/TC 88:n käsiteltäväksi ja CEN:n väitetystä kuulemisesta. Schmoldt korostaa myös, että hän on kolmannen kantajan eli Hauptverband der Deutschen Bauindustrien johtaja. Hän totesi lopuksi suullisessa käsittelyssä, että hän ”osallistuu Kaefer Isoliertechnikin toimintaan”.

41     Toinen kantaja eli Kaefer Isoliertechnik toteaa puolestaan, että se on merkittävä lämmöneristetuotteiden käyttäjä ja että se on joutunut Saksan lainsäädännön ja yhteisön lainsäädännön väliseen normatiiviseen konfliktitilanteeseen, mikä merkitsee sille kestämätöntä taloudellista taakkaa ja huomattavaa syrjintää suhteessa muiden jäsenvaltioiden tuottajiin. Se on lisäksi Hauptverband der Deutschen Bauindustrien Bundesfachabteilung Wärme-, Kälte-, Schall- und Brandschutzin (suojaamisesta kuumuudelta, kylmyydeltä, melulta ja tulipaloilta vastaava Saksan liittovaltion yksikkö) jäsenenä osallistunut ratkaisevasti Vorbereitender Ausschuss EG-Harmonisierungin (yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä valmisteleva saksalaiskomitea) päätökseen esittää direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastalause riidanalaisista standardeista.

42     Kolmas kantaja eli Hauptverband der Deutschen Bauindustrie toteaa lopuksi, että edustamiensa yritysten edun nimissä sen ei riidanalaisen päätöksen vuoksi ole enää mahdollista puoltaa lämmöneristetuotteita koskevien yhteisön standardien uutta mallia tai edes näiden standardien parantamista.

 Fumus boni juris

43     Kantajat katsovat, että riidanalaiset standardit eivät ole selkeät eivätkä varmat ja että niihin liittyy aukkoja olennaisten seikkojen osalta. Niillä ei tämän vuoksi voida varmistua sitä, että kyseessä olevat tuotteet soveltuvat tarkoitukseensa, eikä siitä, että ne noudattavat olennaisia vaatimuksia.

44     Tästä seuraa kantajien mukaan direktiivin 89/106/ETY 2 ja 3 artiklan rikkominen sekä oikeusvarmuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen.

45     Kantajat väittävät myös, että riidanalainen päätös loukkaa periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisessä pyritään varmistamaan ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan korkea taso, mistä EY 95 artiklan 3 kohdassa määrätään.

46     Ne väittävät lopuksi, että riidanalaiseen päätökseen liittyy muotovirheitä, koska siinä yhtäältä laiminlyödään EY 253 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta ja koska se toisaalta loukkaa olennaisia menettelymääräyksiä, koska pysyvä rakennusalan komitea ei niiden mukaan antanut direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdassa edellytettyä virallista lausuntoa. Vaikka pysyvän rakennusalan komitean tilapäisen työryhmän kertomuksessa viitataan useasti CEN/TN 88:aan, tämä elin ei lisäksi todellisuudessa osallistunut riidanalaisen päätöksen tekemiseen.

47     Komissio puolestaan katsoo lähinnä, että nämä kanneperusteet ovat perusteettomia.

 Kiireellisyys

48     Kantajat väittävät hakemuksessaan, että kiireellisyys välitoimien määräämiseen perustuu niiden puitteiden merkittävään muuttamiseen riidanalaisen päätöksen seurauksena, jossa ne harjoittavat toimintaansa, ja tätä muutosta on erittäin vaikeaa kumota myöhemmin, jos pääasian kanne hyväksytään (yhdistetyt asiat 76/89, 77/89 ja 91/89 R, RTE ym. v. komissio, määräys 11.5.1989, Kok. 1989, s. 1141, 15 ja 18 kohta ja asia C-56/89 R, Publishers Association v. komissio, määräys 13.6.1989, Kok. 1989, s. 1693, 34 ja 35 kohta). Lämmöneristetuotteita koskevien poistettujen saksalaisstandardien (jäljempänä poistetut saksalaisstandardit) soveltamista koskevan ajanjakson päättyminen merkitsi niiden mukaan itse asiassa rakennusalan tuotteiden markkinoiden täydellistä ja pysyvää muutosta.

49     Kun kantajia oli kehotettu suullisessa käsittelyssä täsmentämään kiireellisyyttä koskevia väitteitään, ne totesivat, että ne eivät vetoa vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon Schmoldtin ja Hauptverband der Deutschen Bauindustrien itsensä osalta, vaan yksinomaan kiireellisyyteen Kaefer Isoliertechnikin ja Hauptverband der Deutschen Bauindustrien jäsenten osalta.

50     Kaefer Isoliertechnik väittää erityisesti, että koska samanaikaista soveltamista koskevaa ajanjaksoa ei ole pidennetty, se ei voi ennen riidanalaisen päätöksen kumoamista löytää markkinoilta tuotteita, jotka noudattavat poistettuja saksalaisstandardeja, jotka ovat sen mukaan varmemmat kuin riidanalaiset standardit. Jos riidanalainen päätös kumotaan ja jos poistetut saksalaisstandardit otetaan uudelleen käyttöön, rakennusalan tuotteiden käyttäjillä on näin ollen huomattavia ongelmia, jotka liittyvät tarpeeseen muuttaa tai purkaa rakennelmia, jotka on rakennettu riidanalaisten standardien mukaisilla tuotteilla.

51     Kaefer Isoliertechnik totesi lisäksi suullisessa käsittelyssä, että kiireellisyys välitoimien määräämiseen on vielä ilmeisempi tilanteessa, jossa saksalaisstandardeja ei oteta tai ei voida ottaa uudelleen käyttöön riidanalaisen päätöksen kumoamisen jälkeen.

52     Komissio katsoo puolestaan, että kantajat eivät ole osoittaneet, että hakemuksessa tarkoitettu välitoimi on määrättävä kiireellisesti.

 Intressivertailu

53     Intressivertailun osalta kantajat korostavat, että hakemuksessa tarkoitettu välitoimi eli riidanalaisten standardien ja kansallisten standardien samanaikaista soveltamista koskevan ajanjakson pidentäminen turvaa yhteisön intressit, koska riidanalaisia standardeja sovelletaan edelleen yhdessä kansallisten standardien kanssa. Jäsenvaltiot, jotka katsovat voivansa panna täytäntöön ja soveltaa muutoksitta riidanalaisia standardeja eivät näin ollen joudu ottamaan uudelleen käyttöön poistettuja kansallisia standardeja.

54     Komissio katsoo puolestaan, että kantajien mainitsemat intressit eivät voi olla ensisijaisia suhteessa yhteisön intressiin suorittaa koko yhteisön lämmöneristetuotteita koskevien standardien yhdenmukaistaminen. Komissio lisää, että vaikka hakemuksessa tarkoitetut toimet rajoittuisivat Saksan liittotasavaltaan, ne vääristäisivät kilpailua ja saattaisivat estää muiden kuin saksalaisten tuotteiden pääsyn markkinoille.

 Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

55     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kysymystä kanteen tutkittavaksi ottamisesta pääasian tuomioistuimessa ei periaatteessa pidä tutkia välitoimimenettelyssä, jottei se vaikuta ratkaisuun pääasian osalta. Koska on esitetty väite siitä, että kanteen, johon välitoimihakemus liittyy, tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, saattaa kuitenkin osoittautua tarpeelliseksi todeta, onko olemassa tiettyjä sellaisia seikkoja, joiden perusteella kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ilmeisesti täyttyvät (asia T-1/00 R, Hölzl ym. v. komissio, määräys 15.2.2000, Kok. 2000, s. II-251, 21 kohta ja asia T-155/02 R, VVG International ym. v. komissio, määräys 8.8.2002, Kok. 2002, s. II-3239, 18 kohta).

56     Komissio väittää tässä asiassa, että pääasian kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi, koska kanne yhtäältä nostettiin liian myöhään ja koska riidanalanen päätös ei toisaalta koske kantajia erikseen.

57     On siis selvitettävä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella voidaan ensi arviolta katsoa, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, ja onko näiden seikkojen perusteella erityisesti mahdollista todeta ensi arviolta, että riidanalainen päätös koskee kantajia erikseen.

58     EY 230 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi – – nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen”.

59     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetus on erotettava päätöksestä sen perusteella, onko kysymyksessä yleisesti sovellettava säädös (asia 10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok. 1995, s. I-4149, 28 kohta; asia C-87/95 P, CNPAAP v. neuvosto, määräys 24.4.1996, Kok. 1996, s. I-2003, 33 kohta; asia T-114/96, Biscuiterie confiserie LOR ja Confiserie du Tech v. komissio, määräys 26.3.1999, Kok. 1999, s. II-913, 26 kohta ja asia T-45/02, DOW AgroSciences ja DOW AgroSciences v. parlamentti ja neuvosto, määräys 6.5.2003, 31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

60     Säädös on yleisesti sovellettava, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jos sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin (asia T-482/93, Weber v. komissio, tuomio 10.7.1996, Kok. 1996, s. II-609, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61     Tässä asiassa riidanalainen päätös on osoitettu jäsenvaltioille ja siinä hylätään vaatimus siitä, että tietyt direktiivin 89/106/ETY mukaisesti annetut yhdenmukaistetut standardit poistettaisiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistusta standardiluettelosta.

62     Direktiivin 89/106/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti rakennusalan tuotteet katsotaan suunniteltuun käyttöönsä soveltuviksi ja ne voidaan näin ollen saattaa Euroopan unionin markkinoille niiden kansallisten standardien perusteella, joilla yhdenmukaistetut standardit pannaan täytäntöön ja joiden viitenumerot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

63     Direktiivin 89/106/ETY mukaisesti vahvistettujen yhdenmukaistettujen standardien tavoitteena on siis määritellä niiden tuotteiden ominaisuudet, joita taloudelliset toimijat voivat myydä ja ostaa. Ne vaikuttavat näin ollen kaikkiin Euroopan unionin rakennusalan tuotteiden valmistajiin ja käyttäjiin.

64     Riidanalaista päätöstä, jonka vaikutuksesta yhdenmukaistettuja standardeja ei poisteta, sovelletaan näin ollen objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin, ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin eli kaikkiin Euroopan unionin rakennusalan tuotteiden valmistajiin ja käyttäjiin. Riidanalainen päätös on näin ollen ensi arviolta luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan yleisesti sovellettava.

65     Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että säännös, joka on luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan yleisesti sovellettava, saattaa koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä erikseen, kun se vaikuttaa tähän henkilöön tälle tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella tämä erottuu kaikista muista ja jonka perusteella tämä voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 16.5.1991, Kok. 1991, s. I-2501, 13 kohta; asia C-309/89, Codorniu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, Kok. Ep. XV, s. I-177, 19 kohta ja asia C-451/98, Antillean Rice Mills v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I-8949, 49 kohta).

66     On näin ollen selvitettävä, voidaanko tässä asiassa katsoa asiakirja-aineiston perusteella, ettei ole poissuljettua, että riidanalainen päätös koskee kantajia näille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista tämän päätöksen osalta.

 Schmoldtin pääasian kanteen tutkittavaksi ottaminen ensi arviolta

67     Osoittaakseen, että riidanalainen päätös koskee häntä erikseen, Schmoldt vetoaa siihen, että hän on CEN/TC 88:n puheenjohtaja, ja siihen, että hänen oli määrä toimia pysyvän rakennusalan komitean tilapäisen työryhmän puheenjohtajana.

68     Tämän osalta on korostettava aluksi, että CEN:n pääsihteeri ilmoitti komissiolle 11.8.2003 päivätyssä kirjeessä, että Schmoldt ei ollut toimivaltainen edustamaan tätä elintä pääasiassa, mitä Schmoldt ei ole kiistänyt. Näin ollen ilman, että on tarpeen vaatia sen kirjeen toimittamista, johon 11.8.2003 päivätyssä kirjeessä vastataan, kuten Schmoldt vaatii, vaikuttaa siltä, että Schmoldt nosti tämän kanteen täysin henkilökohtaisesti, ja sitä, onko hänellä ensi arviolta asiavaltuus riidanalaisen päätöksen osalta, on tutkittava yksinomaan hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella.

69     On muistutettava, että se, että henkilö osallistuu tavalla tai toisella yhteisön säädöksen antamiseen tai päätöksen tekemiseen johtavaan menettelyyn, voi yksilöidä tämän henkilön kyseisen säädöksen tai päätöksen osalta ainoastaan, jos sovellettavissa yhteisön säännöksissä on säädetty tietyistä tätä henkilöä koskevista menettelyllisistä takeista (asia T-60/96, Merck ym. v. komissio, määräys 3.6.1997, Kok. 1997, s. II-849, 73 kohta; asia T-109/97, Molkerei Großbraunshain ja Bene Nahrungsmittel v. komissio, määräys 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3533, 67 ja 68 kohta ja asia T-339/00, Bactria v. komissio, määräys 29.4.2002, Kok. 2002, s. II-2287, 51 kohta).

70     Tässä asiassa direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetut takeet hyödyttävät CEN:ää ja pysyvää rakennusalan komiteaa eivätkä niiden tiettyjä jäseniä tai puheenjohtajaa henkilökohtaisesti. Schmoldt ei näytä näin ollen voivan vedota henkilökohtaisesti mihinkään direktiivin 89/106/ETY menettelylliseen takeeseen eikä säännökseen, joiden huomiotta jättäminen voisi ensi arviolta yksilöidä hänet yhtäältä CEN/TC 88:n puheenjohtajana riidanalaisen päätöksen tekoaikana ja toisaalta pysyvän rakennusalan komitean tilapäisen työryhmän jäsenenä.

71     Ensi arviolta ei siis näytä siltä, että riidanalainen päätös voisi koskea Schmoldtia erikseen.

72     Schmoldt väittää toiseksi, että hänellä on asiavaltuus, koska hän on toisaalta Hauptverband der Deutschen Bauindustrien johtaja ja koska hän toisaalta ”osallistuu Kaefer Isoliertechnikin toimintaan”.

73     Sikäli kuin Schmoldtilla voisi ensi arviolta olla tällainen asiavaltuus Hauptverband der Deutschen Bauindustrien ja Kaefer Isoliertechnikin asiavaltuuden perusteella, hän saattaisi väittää ainoastaan siinä tapauksessa, että riidanalainen päätös koskee näitä kahta erikseen, että kyseinen päätös koskee myös häntä erikseen. Schmoldtin väitteet on näin ollen otettava huomioon tarkasteltaessa Kaefer Isoliertechnikin ja Hauptverband der Deutschen Bauindustrien asiavaltuutta.

74     Tässä vaiheessa ei näin ollen vaikuta siltä, että olisi olemassa seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että Schmoldtin pääasian kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, jollei Kaefer Isoliertechnikin ja Hauptverband der Deutschen Bauindustrien asiavaltuuden tarkastelusta muuta johdu.

 Kaefer Isoliertechnikin pääasian kanteen tutkittavaksi ottaminen ensi arviolta

75     Kaefer Isoliertechnik väittää ensiksi, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen, koska se on rakennusalan tuotteiden merkittävä käyttäjä ja koska se on Euroopan toiseksi suurin yritys eristystöiden alalla.

76     Tämän osalta on muistutettava ensiksi, että se, että yleisesti sovellettavalla säädöksellä voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia niille eri oikeussubjekteille, joihin sitä sovelletaan, ei ole omiaan erottamaan näitä kaikista muista toimijoista, joita asia koskee, kun säädöstä sovelletaan objektiivisesti määritellyn tilanteen perusteella (ks. mm. asia T-138/98, ACAV ym. v. neuvosto, tuomio 22.2.2000, Kok. 2000, s. II-341, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä asiassa riidanalainen päätös koskee Kaefer Isoliertechnikiä sen objektiivisen tilanteen perusteella, koska se on rakennusalan tuotteiden käyttäjä.

77     Asiakirja-aineiston perusteella ei näin ollen voida ensi arviolta katsoa, että riidanalainen päätös koskisi Kaefer Isoliertechnikiä erikseen, koska se on rakennusalan tuotteiden merkittävä käyttäjä.

78     Kaefer Isoliertechnik väittää toiseksi, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen, koska sillä oli ratkaiseva asema Saksan liittotasavallan tehdessä päätöstä esittää vastalause, joka koskee direktiivin 89/106/ETY 5 artiklan 1 kohdan perusteella riitautettuja standardeja, Hauptverband der Deutschen Bauindustrien välityksellä.

79     Kuten edellä 69 kohdassa on jo todettu, tämän osalta se, että henkilö osallistuu tavalla tai toisella yhteisön säädöksen antamiseen tai päätöksen tekemiseen johtavaan menettelyyn, voi yksilöidä tämän henkilön kyseisen säädöksen tai päätöksen osalta ainoastaan, jos sovellettavissa yhteisön säännöksissä on säädetty tietyistä tätä henkilöä koskevista menettelyllisistä takeista (edellä 69 kohdassa mainittu asia Merck ym. v. komissio, määräyksen 73 kohta).

80     Tässä asiassa direktiivissä 89/106/ETY ei säädetä, että komission on ennen kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan perustuvan päätöksen tekemistä noudatettava menettelyä, jonka kuluessa Kaefer Isoliertechnikin kaltaiset yritykset voivat vedota mahdollisiin oikeuksiin tai edes oikeuteen tulla kuulluiksi.

81     Ensi arviolta Kaefer Isoliertechnikin väite on näin ollen hylättävä.

82     Edellä esitetystä seuraa, että asiakirja-aineiston perusteella ei voida ensi arviolta katsoa, että Kaefer Isoliertechnikin pääasian kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

 Hauptverband der Deutschen Bauindustrien pääasian kanteen tutkittavaksi ottaminen ensi arviolta

83     Hauptverband der Deutschen Bauindustrie väittää, että se edustaa Saksan rakennusteollisuutta ja että sen asiavaltuus riidanalaisen päätöksen osalta perustuu yhtäältä yhden sen jäsenen eli Kaefer Isoliertechnikin asiavaltuuteen ja toisaalta siihen, että se osallistui menettelyyn, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen.

84     Ensinnäkin Hauptverband der Deutschen Bauindustrien asiavaltuuden osalta sen jäsenten oman asiavaltuuden perusteella on muistutettava, että päätöksen katsotaan koskevan yhdistystä erikseen, kun se edustaa sellaisten yritysten etuja, joilla on itsellään asiavaltuus kyseisen päätöksen osalta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T-447/93–T-449/93, AITEC ym. v. komissio, tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. II-1971, 62 kohta).

85     Tämän osalta on todettava ensiksi, että tässä vaiheessa ei ensi arviolta ole olemassa seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että Kaefer Isoliertechnikin pääasian kanne otetaan tutkittavaksi.

86     Hauptverband der Deutschen Bauindustrie ei myöskään ole vedonnut seikkoihin, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että riidanalainen päätös koskisi muita sen jäseniä erikseen.

87     Näin ollen on katsottava, että Hauptverband der Deutschen Bauindustrie ei voi ensi arviolta väittää menestyksekkäästi, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen ottaen huomioon, että sen jäsenet voivat itse nostaa kumoamiskanteen kyseistä päätöstä vastaan.

88     Toiseksi sen osalta, että Hauptverband der Deutschen Bauindustrie osallistui riidanalaisen päätöksen tekomenettelyyn, on totta, että erityisillä seikoilla, joihin kuuluu esimerkiksi yhdistyksen asema menettelyssä, joka johtaa EY 230 artiklassa tarkoitetun säädöksen antamiseen, voidaan perustella sellaisen yhdistyksen nostaman kanteen tutkittavaksi ottaminen, jonka jäseniä riidanalainen säädös ei koske suoraan ja erikseen, erityisesti, kun tämä säädös on vaikuttanut sen asemaan neuvottelijana (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy v. komissio, tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 219, Kok. Ep. IX, s. 307, 21–24 kohta ja asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I-1125, Kok. Ep. XIV, s. I-95, 28–30 kohta).

89     Tässä tilanteessa on selvitettävä, onko Hauptverband der Deutschen Bauindustrien osallistuminen Saksan liittotasavallan esittämän vastalauseen laatimiseen ensi arviolta erityinen seikka, jonka perusteella tällä yhdistyksellä voi olla edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla asiavaltuus jäsentensä etuja edustavana ammatillisena yhdistyksenä.

90     Kuten edellä 80 kohdassa on jo katsottu, tämän osalta vaikuttaa siltä, että direktiivissä 89/106/ETY ei säädetä, että komission on ennen kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohtaan perustuvan päätöksen tekemistä noudatettava menettelyä, jossa Hauptverband der Deutschen Bauindustrien kaltaiset yhdistykset voisivat vedota mahdollisiin oikeuksiin tai edes oikeuteen tulla kuulluiksi.

91     Asiakirja-aineiston perusteella ei näin ollen voida tässä vaiheessa ensi arviolta katsoa, että Hauptverband der Deutschen Bauindustrien pääasian kanne otetaan tutkittavaksi.

92     Asiakirja-aineiston perusteella ei edellä esitetyn perusteella voida ensi arviolta katsoa, että riidanalainen päätös koskee kantajia erikseen. Näin ollen ilman, että on tarpeen tutkia, onko kantajien pääasian kanne nostettu ensi arviolta liian myöhään vai ei, on katsottava, että tässä vaiheessa asiakirja-aineiston perusteella ei voida katsoa, että pääasian kanne on ensi arviolta otettava tutkittavaksi.

93     On lisäksi todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet, että hakemuksessa tarkoitettu välitoimi olisi määrättävä kiireellisesti.

94     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, missä määrin asiassa on tarpeen määrätä välitoimia niitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi (yhdistetyt asiat T-195/01 R ja T-207/01 R, Government of Gibraltar v. komissio, määräys 19.12.2001, Kok. 2001, s. II-3915, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95     Asianosaisen, joka vetoaa vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon, on näytettävä toteen tällainen vahinko (asia C-278/00 R, Kreikka v. komissio, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8787, 14 kohta). Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti, sillä varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta, riittää, että vahingon syntyminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä (asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I-2165, 38 kohta ja asia T-73/98 R, Prayon-Rupel v. komissio, määräys 15.7.1998, Kok. 1998, s. II-2769, 38 kohta).

96     Tässä asiassa kantajat ovat vedonneet kiireellisyyteen Kaefer Isoliertechnikin ja Hauptverband der Deutschen Bauindustrien jäsenten osalta. On kuitenkin korostettava, että Hauptverband der Deutschen Bauindustrie on esittänyt yksinomaan seikkoja, joilla pyritään osoittamaan, että sen jäsenistä rakennusalan tuotteiden käyttäjille voi aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Sitä mahdollisuutta ei siis ole otettu huomioon, että sen muille jäsenille ja erityisesti rakennusalan tuotteiden valmistajille voi aiheutua vahinkoa.

97     Asian kiireellisyyden osalta kantajat väittävät, että jos riidanalainen päätös kumotaan ja jos poistetut saksalaisstandardit otetaan uudelleen käyttöön, rakennusalan tuotteiden käyttäjille aiheutuu huomattavia ongelmia, jotka liittyvät tarpeeseen muuttaa tai purkaa rakennelmia, jotka on rakennettu riidanalaiset standardit täyttävillä tuotteilla.

98     Aluksi on korostettava, että tällainen vahinko riippuu siitä, ottaako Saksan liittotasavalta riidanalaisen päätöksen mahdollisen kumoamisen jälkeen uudelleen käyttöön poistamansa saksalaisstandardit. Ainoastaan siinä tapauksessa, että lämmöneristetuotteisiin sovellettavat standardit otetaan uudelleen käyttöön, kantajien on muutettava tai purettava ennen riidanalaisen päätöksen kumoamista rakennetut rakennelmat. Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet minkäänlaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida sen todennäköisyyttä, että Saksan liittotasavalta todella ottaa kyseiset standardit uudelleen käyttöön, jos riidanalainen päätös kumotaan.

99     Lisäksi vaikka katsottaisiin, että Saksan liittotasavalta todella ottaa poistetut saksalaisstandardit uudelleen käyttöön, on edelleen selvitettävä, aiheuttaako Kaefer Isoliertechnikille ja muille rakennusalan tuotteita käyttäville Hauptverband der Deutschen Bauindustrien jäsenille syntyvä tarve muuttaa rakennelmia, jotka on rakennettu riidanalaisia standardeja vastaavilla tuotteilla, niille vakavaa ja korjaamatonota vahinkoa, kuten ne väittävät.

100   Tämän osalta vaikuttaa siltä, että niille aiheutuvaa vahinkoa ei voida todeta kuin siinä tapauksessa, että rakennusalan tuotteita käyttävien yritysten on mahdotonta vaatia tavarantoimittajiltaan, että nämä jatkavat poistettujen saksalaisstandardien vaatimustason täyttävien tuotteiden myyntiä. Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan tässä vaiheessa ilmene, että kyseisten standardien poistamisen jälkeen olisi oikeudellisesti mahdotonta, että rakennusalan tuotteiden käyttäjät edellyttävät tavarantoimittajiltaan, että nämä jatkavat sellaisten tuotteiden myyntiä, jotka täyttävät paitsi direktiivin 89/106/ETY olennaiset vaatimukset myös poistettujen saksalaisstandardien vaatimustason.

101   Kaefer Isoliertechnik tosin korosti suullisessa käsittelyssä, että vaikka tällainen mahdollisuus oikeudelliselta kannalta katsottuna olisikin olemassa, se olisi kuitenkin erittäin teoreettinen, koska rakennusalan tuotteiden valmistajat päättävät erittäin todennäköisesti myydä yksinomaan tuotteita, jotka täyttävät riidanalaiset standardit.

102   Jopa olettaen, että rakennusalan tuotteiden käyttäjät eivät markkinoiden tiettyjen vaatimusten vuoksi todellakaan voi vaatia tavarantoimittajiltaan, että nämä jatkavat sellaisten tuotteiden valmistamista, jotka täyttävät poistetut saksalaisstandardit, on kuitenkin niin, että mainittu vahinko liittyy tarpeeseen muuttaa riidanalaisten standardien mukaisin tuottein rakennettuja rakennelmia ja että se on näin ollen yksinomaan taloudellinen vahinko.

103   Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkästään taloudellista vahinkoa ei poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta voida pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska se on myöhemmin rahalla korvattavissa. Taloudellinen vahinko, jota ei voida korjata pääasiassa annettavan ratkaisun täytäntöönpanolla, on sellainen taloudellinen menetys, joka voidaan korvata perustamissopimuksessa ja erityisesti EY 235 ja EY 288 artiklassa määrättyjä oikeussuojakeinoja käyttämällä (asia T-184/01 R, IMS Health v. komissio, määräys 26.10.2001, Kok. 2001, s. II-3193, 119 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104   Tällaisessa tilanteessa välitoimea voitaisiin pitää perusteltuna vain, jos ilman tällaista toimea kantaja joutuisi tilanteeseen, joka saattaisi uhata sen olemassaoloa tai muuttaa sen markkinaosuuksia korjaamattomasti (asia T-13/99 R, Pfizer Animal Health v. neuvosto, määräys 30.6.1999, Kok. 1999, s. II-1961, 138 kohta ja asia T-392/02 R, Solvay Pharmaceuticals v. neuvosto, määräys 11.4.2003, 107 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

105   Tässä asiassa Kaefer Isoliertechnik ei ole esittänyt minkäänlaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin osoittaa yhtäältä, että välitoimen määräämättä jättäminen uhkaisi sen olemassaoloa, tai toisaalta, että riidanalainen päätös muuttaisi korjaamattomasti sen markkinaosuuksia.

106   Näin ollen on katsottava, ettei Kaefer Isoliertechnik ole osoittanut, että hakemuksessa tarkoitetun välitoimen määrääminen on kiireellistä tilanteessa, jossa Saksan liittotasavalta riidanalaisen päätöksen mahdollisen kumoamisen jälkeen ottaisi uudelleen käyttöön poistetut saksalaisstandardit.

107   Sen tilanteen osalta, jossa Saksan liittotasavalta ei riidanalaisen päätöksen mahdollisen kumoamisen jälkeen ottaisi poistettuja saksalaisstandardeja uudelleen käyttöön, on lisäksi korostettava, että tämä mahdollisuus esitettiin ainoastaan erittäin yleisesti ja teoreettisesti suullisessa käsittelyssä ilman, että olisi täsmennetty, millä tavoin tästä aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa Kaefer Isoliertechnikille.

108   Näin ollen on katsottava, ettei ole osoitettu, että hakemuksessa tarkoitetun välitoimen määrääminen olisi kiireellistä.

109   Edellä esitetyn perusteella välitoimihakemus on hylättävä.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)      Välitoimihakemus hylätään.

2)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 28 päivänä marraskuuta 2003.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.