Asia T-86/03

Holcim (Ranska) SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano – Sakon määräämistä kantajalle koskevan päätöksen kumoaminen – Komission kieltäytyminen maksamasta korkoja sakon määrälle – Vahingonkorvaus

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (toinen jaosto) 4.5.2005 

Määräyksen tiivistelmä

1.     Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Tuomio, jolla kumotaan yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätty sakko tai alennetaan sitä – Täytäntöönpanotoimien toteuttamista koskeva velvollisuus – Ulottuvuus – Aiheettomasti maksetun määrän palauttaminen ja viivästyskorkojen maksaminen

(EY 233 artikla)

2.     Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Tuomio, jolla kumotaan yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätty sakko tai alennetaan sitä – Täytäntöönpanotoimien toteuttamista koskevan velvollisuuden laiminlyönti – Käytettävissä olevat oikeussuojakeinot

(EY 232, EY 233, EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)

3.     Vahingonkorvauskanne – Kanteen nostamisen määräajat – Viiden vuoden vanhentumisaika – Toimielimille osoitettu vahingonkorvausvaatimus, jonka jälkeen ei ole nostettu kumoamiskannetta eikä laiminlyöntikannetta – Vaikutuksettomuus

(EY 230 ja EY 232 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artikla)

1.     Tuomion, jolla kumotaan yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrätty sakko tai alennetaan kyseisen sakon määrää, täytäntöönpanon varmistamista koskevat komission EY 233 artiklan mukaiset velvoitteet käsittävät ensiksi komission velvoitteen palauttaa kokonaan tai osittain kyseisen yrityksen maksaman sakon määrä siltä osin kuin tämä maksu on katsottava kumoamispäätöksen nojalla aiheettomaksi. Tämä velvoite koskee aiheettomasti maksetun sakon pääoman lisäksi myös tälle määrälle maksettavaa viivästyskorkoa.

Tästä seuraa, että koska komissio ei ole maksanut lainkaan viivästyskorkoa tuomion perusteella palautetun sakon pääomalle, se ei ole toteuttanut tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavaa toimenpidettä ja laiminlyö näin ollen EY 233 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

(ks. 30 ja 31 kohta)

2.     Oikeussuojakeinoihin, joita asianosainen voi käyttää tapauksessa, jossa komission väitetään laiminlyöneen EY 233 artiklan mukaiset velvoitteensa sellaisen tuomion täytäntöönpanemiseksi, jolla kumotaan yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrätty sakko tai alennetaan kyseisen sakon määrää, kuuluvat vaihtoehtoisesti joko EY 232 artiklassa tarkoitettu laiminlyöntikanne tai EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu vahingonkorvauskanne.

(ks. 33 kohta)

3.     Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklaa, joka koskee toimielinten sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien kanteiden nostamista koskevaa määräaikaa, ei saa tulkita siten, että henkilön, joka osoittaa toimivaltaiselle toimielimelle vaatimuksen ennen siinä tarkoitetun viiden vuoden vanhentumisajan päättymistä, on katsottava menettäneen oikeutensa, jollei hän nosta vahingonkorvauskannetta joko EY 230 artiklan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa tapauksessa, jossa tästä vaatimuksesta kieltäytymistä koskeva päätös annetaan hänelle tiedoksi, tai EY 232 artiklan toisen kohdan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa tapauksessa, jossa asianomainen toimielin ei ole antanut ratkaisua kahden kuukauden kuluessa tämän vaatimuksen esittämisestä.

Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan toisen ja kolmannen virkkeen sanamuodosta käy ilmi, että tämän määräyksen tarkoituksena ei ole lyhentää viiden vuoden vanhentumisaikaa, vaan sen tarkoituksena on suojella asianomaisia estämällä tiettyjen ajanjaksojen sisällyttäminen kyseisen määräajan laskentaan. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan kolmannen virkkeen tarkoituksena on siten ainoastaan lykätä viiden vuoden määräajan päättymistä, kun EY 230 tai EY 232 artiklassa tarkoitettu määräaika alkaa kulua ennen määräajan päättymistä nostetun kanteen tai esitetyn vaatimuksen vuoksi. Kyseisen virkkeen soveltaminen ei voi missään tapauksessa lyhentää 46 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua viiden vuoden vanhentumisaikaa.

(ks. 38 ja 39 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)

4 päivänä toukokuuta 2005 (*)

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano – Sakon määräämistä kantajalle koskevan päätöksen kumoaminen – Komission kieltäytyminen maksamasta korkoja sakon määrälle – Vahingonkorvaus

Asiassa T-86/03,

Holcim (Ranska) SA, entinen Groupe Origny SA, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajanaan asianajaja M.‑P. Hutin-Houillon, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään R. Lyal ja C. Ingen‑Housz, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii EY 233 ja EY 288 artiklan nojalla sen vahingon korvaamista, jonka se väittää aiheutuneen itselleen siitä, että komissio kieltäytyi maksamasta sille viivästyskorkoa määrälle, joka palautettiin sille sakon määräämistä kantajalle koskevan päätöksen kumoavan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion johdosta,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Tosiseikat

1       Komissio teki 30.11.1994 päätöksen 94/815/EY EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta (asiat IV/33.126 ja IV/33.322 – Sementti) (EYVL L 343, s. 1; jäljempänä sementtipäätös), jolla se totesi erityisesti, että Cedest SA on osallistunut joukkoon rikkomisia yhteisön sementtimarkkinoilla, ja määräsi sille 2 522 000 ecun suuruisen sakon.

2       Groupe Origny SA (jäljempänä Origny), jolle Cedestin oikeudet ovat siirtyneet, nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 17.2.1995 toimittamallaan kannekirjelmällä, joka kirjattiin numerolla T‑38/95, kanteen tämän päätöksen kumoamiseksi.

3       Origny maksoi 5.5.1995 Cedestille määrätyn sakon määrän kokonaisuudessaan.

4       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi yhdistetyissä asioissa T‑25/95, T‑26/95, T‑30/95?T‑32/95, T‑34/95?T‑39/95, T‑42/95?T‑46/95, T‑48/95, T‑50/95?T‑65/95, T‑68/95?T‑71/95, T‑87/95, T‑88/95, T‑103/95 ja T‑104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, 15.3.2000 antamallaan tuomiolla (Kok. 2000, s. II‑491; jäljempänä sementtituomio) sementtipäätöksen 1 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 9 artiklan Orignyn osalta sekä velvoitti komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut asiassa T‑38/95.

5       Origny ilmoitti komissiolle 24.5.2000 faksitse yksityiskohtaiset tiedot pankkitilistä, jolle 2 522 000 euron pääoma olisi sementtituomion perusteella maksettava; sen mukaan kyseiselle määrälle oli maksettava viivästyskorkoa päivämäärän 7.5.1995 ja pääoman maksamisen väliseltä ajalta.

6       Komissio siirsi 27.7.2000 edellä mainitulle tilille 2 522 000 euron summan ottamatta huomioon vaatimusta maksaa viivästyskorko.

7       Origny toisti 16.11.2000 päivätyssä kirjeessään komissiolle viivästyskoron maksamista koskevan vaatimuksensa esittäen päivämäärään 27.7.2000 perustuvan uuden laskelman.

8       Komissio vastasi Orignylle 29.12.2000 päivätyllä kirjeellä, ettei se katsonut voivansa maksaa vaadittuja korkoja, koska mikään yhteisön säännös tai yleinen oikeusperiaate ei velvoita maksamaan viivästyskorkoa tarkasteltavana olevan kaltaisessa tapauksessa.

9       Asiassa T‑171/99, Corus UK vastaan komissio, 10.10.2001 annetussa tuomiossa (Kok. 2001, s. II‑2967; jäljempänä asiassa Corus annettu tuomio) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että silloin, kun tuomiossa kumotaan tai pienennetään yritykselle EHTY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättyä sakkoa, on komission velvollisuus HT 34 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen nojalla palauttaa sekä perusteettomasti maksetun sakon pääoma että tälle määrälle kertyneet viivästyskorot (ks. tuomion 52 ja 53 kohta).

10     Viitaten asiassa Corus annettuun tuomioon Origny väittää komissiolle osoitetussa 21.3.2002 päivätyssä kirjeessään, että koska komissio ei ole maksanut sille viivästyskorkoa sementtituomion perusteella palautetulle pääomalle, komissio ei ole toteuttanut kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavaa toimenpidettä EY 233 artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi se kehotti komissiota tarkastelemaan vaatimusta uudelleen.

11     Komissio ei ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin tämän kirjeen eikä myöskään 3.6.2002 päivätyn muistutuskirjeen johdosta.

 Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

12     Kantaja nosti tämän kanteen EY 233 ja EY 288 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 6.3.2003 jätetyllä kannekirjelmällä.

13     Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       velvoittaa komission maksamaan kantajalle 1 488 287,50 euron määrän viivästyskorkoa

–       lisää tähän viivästyskorkojen määrään päivämäärän 27.7.2000 ja annettavan tuomion antamisajankohdan väliseltä ajalta kertyvän määrän

–       toteaa, että näihin kahteen määrään lisätään korko tämän tuomion antamisesta alkaen siihen asti, kunnes maksu on kokonaisuudessaan suoritettu.

14     Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen, jossa se vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       jättää kanteen tutkimatta

–       velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

15     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 21.7.2003 jätetyissä oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä ja pitää kiinni kanteensa muista vaatimuksista.

16     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamon 20.12.2004 päivätyllä kirjeellä asianosaisia pyydettiin esittämään kirjalliset huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C‑123/03 P, komissio vastaan Greencore, 9.12.2004 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa; jäljempänä asiassa Greencore annettu tuomio) mahdollisesta merkityksestä käsiteltävänä olevan oikeusriidan ratkaisun kannalta. Kantaja noudatti tätä kehotusta kirjaamoon 14.1.2005 jättämällään kirjeellä ja komissio 18.1.2005 jättämällään kirjeellä.

 Tutkittavaksi ottaminen

17     Työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan jatkokäsittely on suullinen, jollei yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että asiakirja-aineisto tarjoaa sille riittävät tiedot tarkasteltavana olevassa asiassa ja ettei ole tarpeen aloittaa suullista käsittelyä.

 Asianosaisten lausumat

18     Komissio huomauttaa, että vaikka EY 288 artiklan toiseen kohtaan perustuva vahingonkorvauskanne on tosin itsenäinen kanne yhteisön oikeussuojakeinojen järjestelmässä siten, että kumoamisvaatimuksen tutkimatta jättämisestä ei itsessään seuraa korvausvaatimuksen tutkimatta jättämistä, vahingonkorvauskanne on kuitenkin oikeuskäytännön mukaan jätettävä tutkimatta, kun sillä todellisuudessa pyritään lainvoimaisen yksittäispäätöksen peruuttamiseen ja kun, jos se otettaisiin tutkittavaksi, sen seurauksena olisi tämän päätöksen oikeusvaikutusten tyhjäksi tekeminen (ks. asia 175/84, Krohn v. komissio, tuomio 26.2.1986, Kok. 1986, s. 753, Kok. Ep. VIII, s. 495, 32 ja 33 kohta; asia T‑514/93, Cobrecaf ym. v. komissio, tuomio 15.3.1995, Kok. 1995, s. II‑621, 58 ja 59 kohta; asia T‑180/00, Astipesca v. komissio, tuomio 17.10.2002, Kok. 2002, s. II‑3985, 139 kohta ja yhdistetyt asiat T‑44/01, T‑119/01 ja T‑126/01, Vieira ja Vieira Argentina v. komissio, tuomio 3.4.2003, Kok. 2003, s. II‑1209, 213 kohta).

19     Komissio teki tarkasteltavana olevassa asiassa 29.12.2000 yksittäispäätöksen viivästyskoron maksamista koskevan kantajan vaatimuksen hylkäämisestä. Tästä päätöksestä tuli lainvoimainen, koska kantaja ei nostanut kumoamiskannetta EY 230 artiklan nojalla kahden kuukauden määräajan, jota pidennettiin pitkien etäisyyksien vuoksi, kuluessa päätöksen ilmoittamisesta.

20     Edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti tämä vahingonkorvauskanne pitäisi siten jättää tutkittavaksi ottamatta, koska sillä pyritään tekemään tyhjiksi tämän päätöksen oikeusvaikutukset velvoittamalla komissio maksamaan viivästyskorko, josta se kieltäytyi.

21     Asiassa Greencore annettua tuomiota koskevissa huomautuksissaan komissio väittää, että kyseisessä tuomiossa päinvastoin vahvistetaan väite, jonka se esitti tämän kanteen yhteydessä. Koska kantaja ei reagoinut määräajassa 29.12.2000 tehtyyn päätökseen, jolla komissio nimenomaisesti kieltäytyi maksamasta 16.11.2000 päivätyllä kirjeellä vaadittua viivästyskorkoa, se ei voi enää riitauttaa tätä kieltäytymistä nostamalla kumoamiskanteen tai vahingonkorvauskanteen sillä perusteella, että 21.3.2002 esitettyyn uuteen vaatimukseen ei vastattu.

22     Kantaja väittää kanteessaan, että viivästyskoron maksaminen kumoamistuomion perusteella palautetun sakon pääomasta muodostaa sellaisen kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavan toimenpiteen, joka komission on toteutettava EY 233 ja EY 288 artiklan nojalla, vaikka mitään yhteisön vastuun syntymisen aiheuttavaa virheellistä menettelyä ei voitaisi todeta. Koska komissio ei ole toteuttanut sellaista toimenpidettä, vahingonkorvauskanne on tämän vuoksi mahdollinen EY 233 artiklan toisen kohdan ja EY 288 artiklan nojalla.

23     Oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan kantaja kiistää sen, että edellä 18 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Vieira ja Vieira Argentina vastaan komissio annettu tuomio, johon komissio vetoaa, olisi asian kannalta merkityksellinen. Asiassa, jossa tämä tuomio annettiin, Vieira Argentinan nostamaa vahingonkorvauskannetta ei otettu tutkittavaksi. Tutkimatta jättämisen perusteena oli, että kanteessa pyrittiin todellisuudessa saamaan summa, jolla olisi kompensoitu sellaisen taloudellisen tuen pidättämispäätöksen oikeusvaikutukset, jota vastaan kantaja ei ollut nostanut kumoamiskannetta määräajassa, vaikka sellainen kanne olisi menestyessään johtanut kyseisten oikeusvaikutusten poistumiseen, kun otetaan huomioon täytäntöönpanotoimet, jotka komission olisi pitänyt toteuttaa EY 233 artiklan nojalla (ks. tuomion 215 kohta). Tarkasteltavana olevassa asiassa kantaja kuitenkin nosti kumoamiskanteen sementtipäätöstä vastaan juuri määräajassa. Sementtituomiolla kumottiin tämä päätös, ja vaadittujen korkojen maksaminen oli ainoastaan yksi niistä toimista, jotka komission olisi kantajan mukaan pitänyt toteuttaa kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi. Vahingonkorvauskanteen tarkoituksena on siten seuraamuksen määrääminen komissiolle sen vuoksi, ettei se ole noudattanut EY 233 artiklan ensimmäisen kohdan mukaista velvoitettaan, ja vahingonkorvauskanne eroaa kumoamiskanteesta siinä, että sillä pyritään tietyn toimenpiteen poistamisen asemesta korvauksen saamiseen vahingosta, jonka toimielin on aiheuttanut tehtäviään suorittaessaan (ks. asia T‑178/98, Fresh Marine v. komissio, tuomio 24.10.2000, Kok. 2000, s. II‑3331, 45 kohta).

24     Kantaja toteaa lisäksi, että EY 233 artiklan toisen kohdan mukaan asianomaisen toimielimen on korvattava kumotusta lainvastaisesta toimesta mahdollisesti aiheutunut lisävahinko. Tältä osin EY 233 artiklassa ei aseteta vahingon korvaamisen edellytykseksi, että olemassa on alun perin kumotusta lainvastaisesta toimesta erillinen uusi virhe, vaan siinä määrätään, että tästä toimesta aiheutunut, sen kumoamisen jälkeen jäljelle jäävä vahinko on korvattava ja että hallinnon on pantava kumoamistuomio täytäntöön (asia C‑259/96 P, neuvosto v. De Nil ja Impens, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. I‑2915, 2 kohta).

25     Tarkasteltavana olevassa asiassa kantaja ei tarkkaan ottaen pyri kanteellaan saamaan korvausta sekä 29.12.2000 tehdystä päätöksestä, joka koski kieltäytymistä vaaditun viivästyskoron maksamisesta, vaan sementtipäätöksestä. Tämä vahinko jatkui viimeksi mainitun päätöksen kumoamisen jälkeen, koska komissio pani sementtituomion täytäntöön puutteellisesti, kun otetaan huomioon EY 233 artiklan ensimmäinen kohta. Loogisesti ajatellen seuraamusten määrääminen sellaisen puutteellisen täytäntöönpanon perusteella edellyttää EY 233 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua vahingonkorvauskannetta.

26     Asiassa Greencore annettua tuomiota koskevissa huomautuksissaan kantaja väittää, että kyseinen tuomio ei ole merkityksellinen tarkasteltavana olevan oikeusriidan ratkaisun kannalta, koska yhteisöjen tuomioistuin antoi siinä ratkaisun EY 230 artiklan nojalla nostetun kumoamiskanteen eikä – kuten tarkasteltavana olevassa asiassa – EY 233 ja EY 288 artiklan nojalla nostetun vahingonkorvauskanteen johdosta.

27     Kantaja toteaa lisäksi, että kun otetaan huomioon toisaalta HT 34 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen ja EY 233 artiklan ja toisaalta HT 34 artiklan toisen kohdan ja EY 288 artiklan välinen vastaavuus, asiassa Corus annettu tuomio vahvistaa vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja sen, että se on perusteltu tarkasteltavana olevan kaltaisessa tapauksessa. Sen sijaan kumoamiskanne ei ole mainitun tuomion perusteella asianmukainen oikeussuojakeino viivästyskoron maksamista koskevan vaatimuksen esittämiseksi tällaisessa tapauksessa.

28     Koska vahingonkorvauskanteen vanhentumisaika on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu – tarkasteltavana olevassa asiassa siitä, ettei komissio ole pannut sementtituomiota täytäntöön kaikilta osin –, tämä kanne on kantajan mukaan otettava tutkittavaksi.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

29     Sen selvittämiseksi, voidaanko tämä vahingonkorvauskanne ottaa tutkittavaksi, on ensin määritettävä toisaalta komission EY 233 artiklan mukaiset velvoitteet sellaisen tuomion täytäntöönpanon osalta, jolla kumotaan yritykselle perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrätty sakko tai alennetaan kyseisen sakon määrää, ja toisaalta mainitun yrityksen käytettävissä olevat oikeussuojakeinot tapauksessa, jossa komission väitetään laiminlyöneen kyseisten velvoitteiden noudattamisen.

30     Sellaisen tuomion täytäntöönpanoa, jolla kumotaan yritykselle perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella määrätty sakko tai alennetaan kyseisen sakon määrää, koskevat komission EY 233 artiklan mukaiset velvoitteet käsittävät ensiksi komission velvoitteen palauttaa kokonaan tai osittain kyseisen yrityksen maksaman sakon määrä siltä osin kuin tämä maksu on katsottava kumoamispäätöksen nojalla aiheettomaksi. Tämä velvoite koskee aiheettomasti maksetun sakon pääoman lisäksi myös tälle määrälle maksettavaa viivästyskorkoa (ks. analogisesti HT 34 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen vastaavan määräyksen osalta asia Corus, tuomion 52 ja 53 kohta).

31     Tästä seuraa, että koska komissio ei ole maksanut lainkaan viivästyskorkoa tuomion perusteella palautetun sakon pääomalle, se ei ole toteuttanut tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavaa toimenpidettä ja laiminlyö näin ollen EY 233 artiklan mukaisia velvoitteitaan (ks. analogisesti asia Corus, tuomion 58 kohta).

32     Tässä yhteydessä on syytä täsmentää, että vaikka vahinko, jonka kantaja väittää aiheutuneen itselleen siitä, että siltä evättiin mahdollisuus käyttää 2 522 000 euron määrää 5.5.1995 ja 27.7.2000 välisenä aikana, johtuu sementtipäätöksen tekemisestä, väitetty virhe ei tämän kanteen yhteydessä johdu kyseisen päätöksen tekemisestä, vaan sen sijaan siitä, ettei komissio ole maksanut viivästyskorkoa kyseiselle määrälle sementtituomion täytäntöön panemiseksi (ks. analogisesti asia Corus, tuomion 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

33     Oikeuskäytännön mukaan oikeussuojakeinoihin, joita asianosainen voi käyttää tapauksessa, jossa komission väitetään laiminlyöneen kyseisten velvoitteiden noudattamisen, kuuluvat vaihtoehtoisesti joko EY 232 artiklassa tarkoitettu laiminlyöntikanne (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2181, 22–24 ja 32 kohta; asia Greencore, tuomion 46 kohta; julkisasiamies Jacobsin asiassa Greencore antaman ratkaisuehdotuksen, jota ei ole vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 22 kohta; asia T‑387/94, Asia Motor France ym. v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996, s. II‑961, 40 kohta ja yhdistetyt asiat T‑297/01 ja T‑298/01, SIC v. komissio, tuomio 19.2.2004, 31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tai EY 233 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu vahingonkorvauskanne (ks. vastaavasti asia T‑84/91, Meskens v. parlamentti, tuomio 8.10.1992, Kok. 1992, s. II‑2335, 81 kohta, joka vahvistettiin asiassa C‑412/92 P, parlamentti v. Meskens, 9.8.1994 annetulla tuomiolla, Kok. 1994, s. I‑3757; asia T‑48/97, Frederiksen v. parlamentti, tuomio 28.9.1999, Kok. H. 1999, s. I‑A‑167 ja II‑867, 96 kohta; asia T‑11/00, Hautem v. EIP, tuomio 12.12.2000, Kok. 2000, s. II‑4019, 43 ja 51 kohta ja asia T‑161/03, Cascades v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan määräys 4.11.2003, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. analogisesti myös HT 34 artiklan toinen kohta ja asiassa Corus annetun tuomion 49 kohta).

34     Näihin kahteen vaihtoehtoiseen oikeussuojakeinoon sovelletaan kumpaankin erityisiä edellytyksiä ja menettelyllisiä vaatimuksia.

35     Jos osapuoli valitsee laiminlyöntikanteen tarjoaman oikeussuojakeinon, sen on mukauduttava siihen, mitä EY 232 artiklan toisessa kohdassa määrätään. Kyseisen kohdan mukaan

”[laiminlyöntikanne] otetaan käsiteltäväksi vain, jos kyseistä toimielintä on ensin kehotettu tekemään ratkaisu. Jollei toimielin ole määritellyt kantaansa kahden kuukauden kuluessa mainitusta kehotuksesta, kanne voidaan panna vireille uuden kahden kuukauden määräajan kuluessa”.

36     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että kyseinen toimielin kieltäytyy antamasta ratkaisua esitetyn vaatimuksen mukaisesti, merkitsee laiminlyönnin korjaavaa kannan määrittelyä, ja tämä kieltäytyminen on EY 230 artiklassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi (ks. esim. edellä 33 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa Asteris ym. v. komissio annetun tuomion 32 ja 33 kohta).

37     Jos se, jota asia koskee, sen sijaan valitsee vahingonkorvauskanteen tarjoaman vaihtoehtoisen oikeussuojakeinon, hänen on mukauduttava yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan määräyksiin, joiden mukaan

”vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu. Vanhentumisaika keskeytyy, jos asia pannaan vireille yhteisöjen tuomioistuimessa tai jos vahinkoa kärsinyt sitä ennen esittää asiassa vaatimuksen asianomaiselle yhteisöjen toimielimelle. Viimeksi mainitussa tapauksessa asia on pantava vireille EY – – 230 artiklan – – mukaisesti kahden kuukauden kuluessa; tarvittaessa sovelletaan EY – – 232 artiklan toisen kohdan – – määräyksiä”.

38     Tätä määräystä ei saa kuitenkaan tulkita siten, että henkilön, joka osoittaa toimivaltaiselle toimielimelle vaatimuksen ennen määräyksessä tarkoitetun viiden vuoden vanhentumisajan päättymistä, on katsottava menettäneen oikeutensa, jollei hän nosta vahingonkorvauskannetta joko EY 230 artiklan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa tapauksessa, jossa tästä vaatimuksesta kieltäytymistä koskeva päätös annetaan hänelle tiedoksi, tai EY 232 artiklan toisen kohdan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa tapauksessa, jossa asianomainen toimielin ei ole antanut ratkaisua kahden kuukauden kuluessa tämän vaatimuksen esittämisestä.

39     Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan toisen ja kolmannen virkkeen sanamuodosta käy ilmi, että tämän määräyksen tarkoituksena ei ole lyhentää viiden vuoden vanhentumisaikaa, vaan sen tarkoituksena on suojella asianomaisia estämällä tiettyjen ajanjaksojen sisällyttäminen kyseisen määräajan laskentaan. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan kolmannen virkkeen tarkoituksena on siten ainoastaan lykätä viiden vuoden määräajan päättymistä, kun EY 230 tai EY 232 artiklassa tarkoitettu määräaika alkaa kulua ennen määräajan päättymistä nostetun kanteen tai esitetyn vaatimuksen vuoksi. Kyseisen virkkeen soveltaminen ei voi missään tapauksessa lyhentää 46 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua viiden vuoden vanhentumisaikaa (yhteisöjen tuomioistuimen entisen perussäännön (EY) 43 artiklan samanlaisen määräyksen osalta ks. yhdistetyt asiat 5/66, 7/66 ja 13/66–24/66, Kampffmeyer ym. v. ETY:n komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.7.1967, Kok. 1967, s. 317 ja 337, jäljempänä asiassa Kampffmeyer annettu tuomio; asia 11/72, Giordano v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5.4.1973, Kok. 1973, s. 417, jäljempänä asiassa Giordano annettu tuomio, 5–7 kohta ja asia T‑106/98, Fratelli Murri v. komissio, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 4.8.1999, Kok. 1999, s. II‑2553, 29 kohta).

40     Koska väitetty virhe koskee tarkasteltavana olevassa asiassa sitä, ettei komissio ole toteuttanut sementtituomion täytäntöön panemiseksi tarvittavaa toimenpidettä, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu viiden vuoden vanhentumisaika päättyi 15.3.2005 jälkeen, kun otetaan huomioon, että asianomaisella toimielimellä on oltava kohtuullinen aika EY 233 artiklan mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi (ks. analogisesti HT 34 artiklan toinen kohta ja asiassa Corus annetun tuomion 44 kohta).

41     On totta, että sen sijaan, että kantaja olisi nostanut suoraan vahingonkorvauskanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, kuten se olisi voinut tehdä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan nojalla, kantaja kääntyi ensin komission puoleen lähettämällä ensin faksin 24.5.2000 ja sen jälkeen kirjeen 16.11.2000, joissa komissiota kehotettiin maksamaan viivästyskorko.

42     Siltä osin kuin kantajan 24.5.2000 lähettämä faksi voidaan katsoa EY 232 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetuksi kehotukseksi tehdä ratkaisu ja koska komissio ei määritellyt kantaansa tämän kehotuksen johdosta kahden kuukauden määräajan kuluessa, kantaja olisi voinut panna laiminlyöntikanteen vireille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa uuden kahden kuukauden määräajan kuluessa EY 232 artiklan toisen kohdan toisen virkkeen nojalla.

43     Joka tapauksessa koska 29.12.2000 päivätyssä komission kirjeessä, kuten sen sanamuodosta käy ilmi (ks. edellä 8 kohta), ilmaistiin selvästi komission kieltäytyminen 16.11.2000 esitetyn pyynnön noudattamisesta, kantaja olisi voinut panna vireille kumoamiskanteen tätä toimenpidettä vastaan EY 230 artiklan nojalla (ks. edellä 36 kohta).

44     Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että asiassa Greencore annetussa tuomiossa (47 kohta) yhteisöjen tuomioistuin nimenomaisesti katsoi, että komission kirje, jolla kielletään yrityksen oikeus vaatia viivästyskorkoa edellä 43 kohdassa kuvailtua tilannetta olennaiselta osin vastaavassa tilanteessa, sisältää kieltäytymisen koronmaksusta ja muodostaa näin ollen EY 230 artiklassa tarkoitetun kannekelpoisen toimen.

45     Huomautettakoon lisäksi, että samassa asiassa Greencore annetussa tuomiossa (46 kohta) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että sillä, että asianomainen yritys ei ollut käyttänyt EY 232 artiklassa määrättyä menettelyä edellä 42 kohdassa kuvailtua tilannetta olennaiselta osin vastaavassa tilanteessa, ei ollut merkitystä myöhemmin nostetun kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta.

46     Kun otetaan huomioon edellä 39 kohdassa mainittu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, mitään edellä 41–43 kohdassa mainituista seikoista ei voida kuitenkaan pitää merkityksellisenä tämän vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten arvioinnin kannalta.

47     Asiassa Greencore annetusta tuomiosta ei seuraa, että yhteisöjen tuomioistuin olisi antanut ratkaisun yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan soveltamista koskevasta tapauksesta eikä varsinkaan, että se olisi muuttanut asioissa Kampffmeyer ja Giordano antamiinsa tuomioihin perustuvaa oikeuskäytäntöä.

48     Tämän vuoksi on pidettävä toteen näytettynä, ettei tarkasteltavana olevassa asiassa vahingonkorvauskannetta vastaan voida esittää mitään sellaista oikeudenkäyntiväitettä, joka perustuu joko sen laiminlyöntikanteen nostamisoikeuden vanhentumiseen, jonka kantaja mahdollisesti voi nostaa, kun komissio ei ole vastannut sen 24.5.2000 lähettämään faksiin, tai sen kumoamiskanteen nostamisoikeuden vanhentumiseen, jonka asianomainen voi nostaa, kun sen 16.11.2000 esittämä vaatimus nimenomaisesti hylättiin.

49     Tätä päätelmää ei kyseenalaista komission mainitsema oikeuskäytäntö (ks. edellä 18 kohta), jonka nojalla vahingonkorvauskanne on jätettävä tutkimatta, kun sillä todellisuudessa pyritään lainvoimaisen yksittäispäätöksen peruuttamiseen ja kun sen seurauksena olisi tämän päätöksen oikeusvaikutusten tyhjäksi tekeminen, jos se otettaisiin tutkittavaksi.

50     Kun otetaan huomioon periaate, jonka mukaan vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, tätä oikeuskäytäntöä voidaan itse asiassa perustella, kuten kantaja perustellusti huomauttaa (ks. edellä 23 kohta), poikkeuksellisesti sillä, että asianosainen olisi voinut EY 230 artiklan nojalla vaatia kumoamaan toimenpiteen, josta hän lisäksi väittää – kyseisen toimenpiteen vastaisen kumoamiskanteen määräajan päätyttyä – aiheutuneen itselleen vahinkoa. Tätä oikeuskäytäntöä voidaan siten soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että väitetty vahinko johtuu yksinomaan lainvoimaiseksi tulleesta hallinnollisesta yksittäispäätöksestä, jota vastaan asianosainen olisi voinut nostaa kumoamiskanteen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä 18 kohdassa mainitussa asiassa Krohn vastaan komissio (tuomion 32 kohta), että lainvoimaiseksi tulleen hallintopäätöksen olemassaolo ei voi estää vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamista, ja rajasi (tuomion 33 kohta) olettamuksen koskemaan poikkeustapausta, jollaisesta tilanteesta ei tässä tapauksessa ole kyse.

51     Tarkasteltavana olevassa asiassa kantajan väittämä vahinko ei johdu 29.12.2000 päivätystä komission kirjeestä eikä mistään muusta hallinnollisesta yksittäispäätöksestä, josta kantaja olisi voinut valittaa, vaan siitä, että komissio ei toteuttanut sementtituomion täytäntöön panemiseksi tarvittavaa toimenpidettä ja laiminlöi siten EY 233 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Koska kantaja ei voi nostaa kumoamiskannetta tällaista velvoitteiden noudattamatta jättämistä vastaan, komission mainitsema oikeuskäytäntö on merkityksetön tarkasteltavana olevassa asiassa.

52     Asiassa Greencore (ks. edellä 45 kohta) annetun tuomion 46 kohdan osalta huomautettakoon myös, että sillä, että kantaja ei ole käyttänyt EY 232 artiklassa tarkoitettua menettelyä velvoittaakseen komission maksamaan vaaditut korot, ei ole merkitystä tämän vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta.

53     Edellä esitetyn perusteella komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä perusteettomana ja asian käsittelyä on jatkettava.

 Oikeudenkäyntikulut

54     Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Komission esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

2)      Asetetaan määräaika, jonka kuluessa komissio voi esittää vastineen.

3)      Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 4 päivänä toukokuuta 2005.

H. Jung

J. Pirrung

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.