YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhden tuomarin kokoonpano)

28 päivänä syyskuuta 2004

Asia T‑216/03

Mario Paulo Tenreiro

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Tehtäväkierto – Ylentämättä jättäminen – Ansioiden vertailu

Täydellinen teksti ranskan kielellä II - 0000

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission 14.8.2002 julkaistu päätös, jossa esitetään luettelo vuonna 2002 palkkaluokkaan ylennettävistä virkamiehistä, sikäli kuin kantajaa ei mainita kyseisessä luettelossa.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.     Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus – Kanneperusteet ja perustelut, jotka eivät sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.     Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite –Ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon merkitsemättä jättäminen – Valmisteleva toimenpide, kun virkamiesten, joita ei ole merkitty luetteloon, ylentämiselle ei ole estettä

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.     Henkilöstö – Ylennys – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

4.     Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Todistustaakka

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

5.     Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Menettelytavat – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

6.     Henkilöstö – Ylennys – Perusteet – Ansiot – Virkaiän ja iän huomioon ottaminen – Toissijainen luonne

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

7.     Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Sellaisten virkamiesten automaattinen ylentäminen, jotka olivat edellisellä kierroksella ansioituneimpien virkamiesten luettelossa, on lainvastaista – Mainitussa luettelossa olemisen huomioon ottamisen hyväksyttävyys – Edellytys

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

8.     Henkilöstö – Ylennys – Syrjintäkiellon periaate – Virkamiehet, jotka on siirretty toisiin tehtäviin

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

9.     Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Menettelytavat – Turvautuminen menetelmiin, joilla pyritään poistamaan eri arvioijien tekemistä arvioista johtuva subjektiivisuus, on laillista

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.     Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen hallinnollisen valituksen ja sen jälkeen nostettavan kanteen vastaavuutta koskeva säännön mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimille esitetyn väitteen on tutkimatta jättämisen uhalla oltava sellainen, joka on jo esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana, jotta nimittävällä viranomaisella on ollut tilaisuus tutkia riittävän tarkasti ne väitteet, jotka asianomainen esittää riidanalaista päätöstä vastaan. Tällä säännöllä on sama tarkoitus kuin oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä, jonka tavoitteena on mahdollistaa sovinto virkamiesten tai toimihenkilöiden ja hallinnon välillä syntyneissä erimielisyyksissä.

Vaikka yhteisöjen tuomioistuimissa esitetyt vaatimukset eivät saa sisältää muita kuin samoihin perusteisiin perustuvia riitauttamisperusteita, joihin on vedottu valituksessa, näitä riitauttamisperusteita voi kuitenkin laajentaa yhteisöjen tuomioistuimissa esittämällä kanneperusteita ja perusteluja, jotka eivät välttämättä sisälly valitukseen mutta liittyvät siihen läheisesti.

(ks. 38–40 kohta)

Viittaukset: asia 242/85, Geist v. komissio, 20.5.1987 (Kok. 1987, s. 2181, 9 kohta); asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989 (Kok. 1989, s. 99, 10 kohta); asia 133/88, Del Amo Martinez v. parlamentti, 14.3.1989 (Kok. 1989, s. 689, 9 ja 10 kohta); asia T‑57/89, Alexandrakis v. komissio, 29.3.1990 (Kok. 1990, s. II‑143, 8 kohta) ja asia T‑175/03, Schmitt v. AER, 7.7.2004, (42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.     Virkamiehen merkitseminen luetteloon ura-alueen virkamiehistä, jotka on arvioitu ansioituneimmiksi ylennyksen saamisen kannalta, on ainoastaan valmisteleva toimenpide eikä siis ole virkamiehelle vastainen toimi. Sikäli kuin nimittävällä viranomaisella ei ole ehdotonta velvollisuutta ylentää tähän luetteloon merkittyä virkamiestä, merkitseminen sellaisenaan ei vaikuta suoraan sen, jota asia koskee, oikeudelliseen asemaan, koska hänen ylentämistään koskeva mahdollinen päätös on edelleen tekemättä. Toisen virkamiehen merkitseminen ei vaikuta myöskään sellaisten virkamiesten asemaan, joita ei ole merkitty luetteloon, koska vasta luetteloon merkityn virkamiehen tosiasiallinen ylentäminen vaikuttaa heidän asemaansa. Mainitun luettelon säännönmukaisuus voidaan siis riitauttaa ylennyskierroksen lopussa tehdyn päätöksen riitauttamisen yhteydessä.

Päätös, jolla virkamies jätetään merkitsemättä mainittuun luetteloon, muuttaisi virkamiehen, jota ei ole merkitty luetteloon, oikeudellista asemaan suoraan ja olisi tällaisen virkamiehen kannalta virkamiehelle vastainen toimi ainoastaan, jos nimittävä viranomainen katsoisi ylennyskomitean työskentelyn johdosta laaditun luettelon sitovan itseään siten, että se estäisi sellaisten virkamiesten ylentämisen, jotka eivät ole tässä luettelossa.

(ks. 47 ja 48 kohta)

Viittaukset: asia T‑82/89, Marcato v. komissio, 5.12.1990 (Kok. 1990, s. II‑735, 40 ja 52 kohta) ja asia T‑187/98, Cubero Vermurie v. komissio, 3.10.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑195 ja II‑885, 3 kohta).

3.     Verratessaan niiden virkamiesten ansioita, jotka otetaan huomioon ylennyspäätöksen yhteydessä, nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, ja tällä alueella yhteisöjen tuomioistuinten laillisuusvalvonnan on rajoituttava ainoastaan sen selvittämiseen, onko hallinto, ottaen huomioon ne keinot ja perusteet, joihin se on voinut perustaa arvionsa, pitäytynyt sallituissa rajoissa, ja ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen väärin. Tuomioistuimet eivät siten voi arvioida virkamiesten, jotka otetaan huomioon ylennyspäätöksen yhteydessä, ansioita ja pätevyyttä nimittävän viranomaisen asemesta.

(ks. 50 kohta)

Viittaukset: asia 140/87, Bevan v. komissio, 15.3.1989 (Kok. 1989, s. 701, 34 kohta); asia T‑262/94, Baiwir v. komissio, 6.6.1996 (Kok. H. 1996, s. I‑A‑257 ja II‑739, 66 ja 138 kohta); asia T‑221/96, Manzo-Tafaro v. komissio, 5.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑115 ja II‑307, 16 kohta) ja asia T‑157/99, Griesel v. neuvosto, 13.7.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑151 ja II‑699, 41 kohta).

4.     Ennen ylennyspäätöstä tehtävää todellista ansioiden vertailua koskevan todistustaakan osalta kantajan, joka kyseenalaistaa sen, että tällainen vertailu on tosiasiassa tehty, on esitettävä vertailun tekemättä jättämistä koskevan väitteensä tueksi ainakin siinä määrin yhtäpitävät todisteet, että kyseessä olevan toimielimen kuuluu esittää näyttö siitä, että vertailu on suoritettu.

(ks. 59 kohta)

Viittaukset: asia T-25/90, Schönherr v. TSK, 30.1.1992 (Kok. 1992, s. II‑63, 25 kohta) ja yhdistetyt asiat T-188/01 ja T-190/01, Tsarnavas v. komissio, 19.3.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑95 ja II‑495, 115 kohta).

5.     Ylennysmenettelyssä nimittävällä viranomaisella on toimivalta vertailla arviointikertomuksia ja ylentämiskelpoisten virkamiehien ansioita sopivimpana pitämänsä menetelmän avulla, kunhan valittu menetelmä takaa sen, että virkamiesten ansioiden vertailu tapahtuu yksikön edun mukaisesti, yhdenvertaisilla perusteilla ja vertailukelpoisia tietolähteitä käyttäen.

(ks. 68 kohta)

Viittaukset: asia T‑78/92, Perakis v. parlamentti, 30.11.1993 (Kok. 1993, s. II‑1299, 14 kohta) ja asia T‑557/93, Rasmussen v. komissio, 13.7.1995 (Kok. H. 1995, s. I‑A‑195 ja II‑603, 20 kohta).

6.     Vaikka ylennyskelpoisten virkamiesten ansiot muodostavat määräävän perusteen kaikissa ylennyksissä, nimittävä viranomainen voi siinä tapauksessa, että ansiot ovat tasavertaiset, ottaa toissijaisesti huomioon muita seikkoja, kuten virkamiesten iän ja virkaiän palkkaluokassa ja yksikössä.

(ks. 79 kohta)

Viittaukset: asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑125 ja II‑609, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

7.     Käytäntö, joka muodostuu siitä, että edellisen ylennyskierroksen ansioituneimpien luettelossa oleva virkamies, jota ei kuitenkaan ole ylennetty, ylennetään automaattisesti, on henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetyn ylennyskelpoisten virkamiesten ansioiden vertailua koskevan periaatteen vastainen.

Ansioiden vertailua koskeva edellytys ei kuitenkaan estä sitä, että nimittävä viranomainen voi ottaa huomioon sen seikan, että virkamies oli ansioituneimpien virkamiesten luettelossa jo aikaisemmalla ylennyskierroksella, koska jokaisen ehdokkaan ansioita arvioidaan suhteessa muiden virkamiesten ansioihin. Tästä seuraa, että edellisen ylennyskierroksen ”jäännöksen” huomioon ottamista ei voida kieltää sikäli kuin nimittävä viranomainen ei anna sille liiallista painoarvoa.

(ks. 82 ja 84 kohta)

Viittaukset: asia T‑76/98, Hamptaux v. komissio, 25.3.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑59 ja II‑303, 44 kohta).

8.     Yhteisön toimielimien on varmistettava, että tehtäväkierto ei haittaa siihen osallistuvien virkamiesten urakehitystä. Näiden toimielimien on siten valvottava, että toiseen tehtävään siirrettyä virkamiestä ei rangaista ylennyskierroksella siitä, että hänet on siirretty.

Virkamies ei kuitenkaan voi osoittaakseen, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, pätevästi verrata nykyistä tilannettaan tilanteeseen, jossa hän ainoastaan väittää, että hän olisi, jos häntä ei olisi siirretty toiseen tehtävään. Kun kyseessä on täysin hypoteettinen virkamiehen tilanne, ei ole mahdollista määrittää konkreettisesti, millaiset ylennysmahdollisuudet virkamiehellä olisi ollut, koska tällaiset ylennysmahdollisuudet ovat liian epävarmoja.

(ks. 92 ja 95 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 126/75, 34/76 ja 92/76, Giry v. komissio, 27.10.1977 (Kok. 1977, s. 1937, 27 ja 28 kohta); asia 785/79, Pizziolo v. komissio, 5.5.1983 (Kok. 1983, s. 1343, 16 kohta) ja em. asia Cubero Vermurie v. komissio, 68 ja 69 kohta.

9.     Nimittävän viranomaisen ylennysten myöntämisessä käyttämää menettelyä, joka muodostuu vertailusta yhtäältä kahteen eri pääosastoon kuuluvien virkamiesten analyyttisten arviointien keskiarvoon ja toisaalta heidän omien pääosastojensa analyyttisten arvioiden keskiarvoon, sikäli kuin tällaisella menetelmällä pyritään poistamaan eri arvioijien tekemistä arvioinneista johtuva subjektiivisuus, on pidettävä laillisena.

(ks. 97 kohta)

Viittaukset: em. asia Cubero Vermurie v. komissio, 85 kohta.