YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004

Asia T‑76/03

Herbert Meister

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Henkilöstö – Yksikön johtajan uudelleensijoittaminen – Yksikön etu – Virkojen vastaavuus – Oikeus sananvapauteen – Huolenpitovelvollisuus – Perustelut – Oikeus tulla kuulluksi – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu

Täydellinen teksti ranskan kielellä II - 0000

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä SMHV:n 22.4.2002 tekemän sen päätöksen PERS‑AFFECT‑02‑30 kumoamista, jolla kantaja nimitettiin yksikön edun mukaisesti oikeudellisten asioiden varapuheenjohtajiston oikeudelliseksi neuvonantajaksi ja jolla hänen virkansa siirrettiin vastaavasti, ja toisaalta vahingonkorvausta.

Ratkaisu: SMHV velvoitetaan maksamaan kantajalle vahingonkorvausta 5 000 euroa virkavirheen johdosta. Kanne hylätään muilta osin. SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä viidesosasta kantajan oikeudenkäyntikuluja. Kantaja vastaa neljästä viidesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

Tiivistelmä

1.     Henkilöstö – Kanne – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen

(EY 233 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2.     Henkilöstö – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Hallintoviranomaisen harkintavallan rajat – Yksikön etu – Virkojen vastaavuuden noudattaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

3.     Henkilöstö – Asemapaikkaan määrääminen – Yksikköjen uudelleenorganisointi – Virkojen vastaavuuden noudattaminen

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

4.     Henkilöstö – Yksikön edun mukaisesti toteutettu sisäistä järjestäytymistä koskeva toimenpide, jolla ei rikota virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaista asemaa ja jolla ei loukata palkkaluokan ja viran vastaavuuden periaatetta – Hallintoviranomaisella ei ole velvollisuutta kuulla ennalta virkamiestä ja perustella päätöstään

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla)

5.     Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Sananvapaus – Käyttäminen – Rajat – Toimielinten perusteltujen intressien suojaaminen – Tuomioistuinvalvonta

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta)

6.     Henkilöstö – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Ulottuvuus – Rajat

7.     Henkilöstö – Sopimussuhteen ulkopuolinen hallintoviranomaisen vastuu – Virkavirhe – Yhteisön hallintoviranomaisen koko henkilöstölleen tekemä tiedonanto virkamiehen siirtoa koskevasta päätöksestä, joka on täysin sääntöjenmukainen ja joka ei koske kurinpitomenettelyä – Tiedoksi antaminen, jonka perusteella voidaan luulla, että asiassa on toteutettu luonteeltaan kurinpidollinen toimenpide – Siirron kohteena olevan virkamiehen maineeseen kohdistunut loukkaus – Henkinen kärsimys

1.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle ei kuulu henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä tehdä periaatteellisia toteamuksia tai antaa määräyksiä yhteisöjen toimielimille. Jos toimenpide kumotaan, kyseessä olevan toimielimen on silloin toteutettava EY 233 artiklan nojalla tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

(ks. 38 kohta)

Viittaukset: asia T‑243/02, J v. komissio, 25.3.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑99 ja II‑523, 4 kohta) ja asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004 (63 kohta. ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.     Toimielimillä on laaja harkintavalta organisoida yksikkönsä näille yksiköille uskottujen tehtävien mukaan ja toimielinten käytettävissä olevan henkilöstön sijoittamisessa näitä tehtäviä varten, edellyttäen kuitenkin yhtäältä, että tämä sijoittaminen tapahtuu yksikön edun mukaisesti ja toisaalta, että sillä noudatetaan virkojen vastaavuutta.

Kun otetaan huomioon toimielimillä yksikön edun arvioinnissa olevan harkintavallan laajuus, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonnan, joka koskee yksikön etua koskevan edellytyksen noudattamista, on rajoituttava koskemaan sitä, onko nimittävä viranomainen pysytellyt kohtuullisissa rajoissa ja sitä, että tämä ei ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisellä tavalla.

Toimielimellä on oikeus katsoa sillä yksikköjen organisoinnissa olevan laajan toimivallan mukaisesti, että yksikön edulla voidaan perustella virkamiehen uudelleensijoittamista koskevaa toimenpidettä, josta on päätetty kyseisen toimielimen hallinnollisten rakenteiden uudelleenorganisoinnin yhteydessä. Kun virkamies, jota asia koskee, on vastustanut tätä uudelleenjärjestelyä ja luonut tältä osin esimiehiinsä peruuttamattomasti huomattavan kiristyneet välit, yksikön edulla voidaan sitäkin suuremmalla syyllä perustella tällaista virkamiehen siirtoa koskevaa toimenpidettä.

(ks. 61, 64, 75 ja 104 kohta)

Viittaukset: asia 19/87, Hecq v. komissio, 23.3.1988 (Kok. 1988, s. 1681, 6 kohta); yhdistetyt asiat C‑116/88 ja C‑149/88, Hecq v. komissio, 7.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑599, 11 kohta); asia T‑98/96, Costacurta v. komissio, 22.1.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑21 ja II‑49, 36 kohta); asia T‑223/99, Dejaiffe v. SMHV, 12.12.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑277 ja II‑1267, 53 kohta); asia T‑51/01, Fronia v. komissio, 16.4.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑43 ja II‑187, 55 kohta) ja asia T‑103/01, Cwik v. komissio, 26.11.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑229 ja II‑1137, 30 kohta).

3.     Silloin, kun virkamiehelle uskottuja tehtäviä muutetaan, palkkaluokan ja tehtävien vastaavuuden sääntö merkitsee vertailua virkamiehen nykyisten tehtävien ja hierarkkisen aseman välillä, eikä vertailua hänen nykyisten ja entisten tehtäviensä välillä. Näin ollen mikään ei estä, että päätöksestä johtuu uusia tehtäviä, jotka ovat virkamiehen palkkaluokan mukaisia, vaikka ne eroaisivatkin hänen aikaisemmista tehtävistään ja vaikka virkamies pitäisi niitä toimenkuvaansa kaventavana. Näin ollen virkamiehen toimenkuvan tosiasiallisella kaventamisella rikotaan palkkaluokan ja tehtävien vastaavuuden sääntöä vain, jos nämä tehtävät kokonaisuudessaan ovat selvästi vaatimattomampia kuin mitä virkamiehen palkkaluokka ja toimi edellyttävät, kun otetaan huomioon niiden luonne, merkitys ja laajuus.

(ks. 113 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat T‑59/91 ja T‑79/91, Eppe v. komissio, 10.7.1992, (Kok. 1992, s. II‑2061, 49 ja 51 kohta); yhdistetyt asiat T‑78/96 ja T‑170/96, W v. komissio, 28.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑239 ja II‑745, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja em. asia Fronia v. komissio, 50 kohta.

4.     Jos yksikön edun mukaisesti toteutetulla pelkkää sisäistä järjestäytymistä koskevalla toimenpiteellä ei rikota virkamiehen henkilöstösääntöjen mukaista asemaa tai loukata palkkaluokan ja toimen vastaavuuden periaatetta, hallintoviranomaisen ei pidä kuulla asianomaista virkamiestä ennalta tai perustella päätöstään.

(ks. 132 ja 178 kohta)

Viittaukset: asia 338/82, Albertini ym. v. komissio, 17.5.1984 (Kok. 1984, s. 2123, 46 kohta); em. asia Hecq v. komissio, 7.3.1990, 14 kohta ja em. asia Cwik v. komissio, 62 kohta.

5.     Vaikka Euroopan yhteisöjen virkamiehellä tai toimihenkilöllä on täysi oikeus esittää arvostelevia huomautuksia toimielimen johdon suunnittelemasta uudelleenjärjestelystä ja käyttää täten oikeuttaan sananvapauteen, joka hänelle myönnetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa, tätä oikeutta ei voida käyttää rajoituksitta. Tältä osin kyseisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa määrätään, että sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, siten, että se voidaan asettaa tiettyjen ehtojen tai rajoitusten alaiseksi. Periaatteessa sananvapauden käytön erityisiä rajoituksia voidaan perustella myös sellaisten toimielinten oikeuksien suojaamisen lainmukaisella päämäärällä, jotka ovat vastuussa sellaisista yleistä etua koskevista tehtävistä, joiden asianmukaiseen täyttämiseen kansalaisten on voitava luottaa.

Laillisuusvalvontansa yhteydessä yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava, ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, onko asiassa noudatettu oikeudenmukaista tasapainoa sananvapautta koskevan yksilön perusoikeuden ja sen perustellun intressin välillä, joka toimielimellä on valvoa, että sen henkilöstö työskentelee sille asetettuja velvollisuuksia ja vastuuta noudattaen.

Siltä osin kuin on kyse virkamiesten sananvapautta koskevan oikeuden vertailusta toimielimillä henkilöstösääntöjen 7 artiklan nojalla olevan sen oikeuden kanssa, jonka mukaan nämä voivat sijoittaa käytössään olevan henkilöstön organisoidakseen yksikkönsä tarpeidensa mukaisesti, on todettava, että yksikön etu ja tehtävien vastaavuus muodostavat ilmeisellä tavalla edellytykset, joilla näiden oikeuksien välinen tasapaino voidaan taata. Nämä oikeudet nimittäin mahdollistavat, että kyseisellä toimielimellä on yksikköjensä organisoinnissa tarpeellinen harkintavalta yhtäältä siten, että ne voivat sijoittaa virkamiehiä toisiin tehtäviin kuin joita he alun perin hoitivat ja toisaalta kun asianomaisille virkamiehille taataan, että tällaista uudelleensijoittamista ei perustella mielivaltaisilla toteamuksilla, jotka eivät liity yksikön etuun ja että sillä ei rikota virkamiesten henkilöstösääntöjen mukaista asemaa. Näin ollen, kun uudelleensijoittamista koskevalla päätöksellä noudatetaan yksikön etua ja tehtävien vastaavuutta, sillä ei loukata asianomaisen sananvapautta.

(ks. 157–162 kohta)

Viittaukset: asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001 (Kok. 2001, s. I‑1611, 43–48 kohta).

6.     Hallinnon huolenpitovelvollisuudesta heijastuu niiden oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, joka henkilöstösäännöillä on luotu julkisen viranomaisen ja sen palveluksessa olevien virkamiesten väliseen suhteeseen. Vaikka toimivaltaisen viranomaisen on tämän periaatteen nojalla yksikön etua arvioidessaan otettava huomioon kaikki ne tekijät, jotka saattavat määrätä päätöksen sisällön, muun muassa kyseessä olevan toimihenkilön intressit, virkamiehen henkilökohtaisen edun huomioon ottaminen ei voi johtaa siihen, että nimittävää viranomaista voidaan kieltää sijoittaa virkamiestä uudelleen hänen tahtonsa vastaisesti.

(ks. 192 kohta)

Viittaukset: em. asia Costacurta v. komissio, 78 kohta ja em. asia Cwik v. komissio, 52 kohta.

7.     Sähköpostilla tehty tiedonanto, jolla yhteisön hallintoviranomaisen koko henkilöstölle ilmoitetaan virkamiehen uudelleensijoittamista koskevan sellaisen yksittäispäätöksen sisällöstä, joka on lainmukainen ja joka ei sellaisenaan muodosta kurinpitoseuraamusta, koska se on yksikön edun mukainen ja koska sillä noudatetaan tehtävien vastaavuutta, muodostaa kuitenkin virkavirheen, jonka johdosta voidaan myöntää korvauksia, koska käyttämällä ilmaisua ”vapautettu tehtävistään”, joka selvästi viittaa kurinpitomenettelyyn, tiedonannon laatija on luonut virheellisen vaikutelman siitä, että mainittu päätös muodostaisi tällaisen seuraamuksen siten, että henkilöstö tai ainakin osa siitä on voimakkaasti johdatettu uskomaan, että päätöksen vastaanottajalle määrättiin täten perusteltu kurinpitoseuraamus siirtämällä hänet toiseen yksikköön. Koska virkamies on tämän virheen takia joutunut tilanteeseen, jossa hän joutuu jatkuvasti perustelemaan työtovereilleen häntä koskevaa toimenpidettä, siitä on aiheutunut henkistä kärsimystä asianomaiselle, joka on virkamies, jonka ammatillista osaamista sekä hänen esimiehensä että työtoverinsa arvostivat.

(ks. 202–210 kohta)

Viittaukset: asia T‑100/00, Campoli v. komissio, 6.3.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A 71 ja II‑347, 76 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑338/00 ja T‑376/00, Morello v. komissio, 12.12.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑301 ja II‑1457, 150 kohta).