1

HT 36 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Ennen tässä sopimuksessa määrätyn taloudellisen seuraamuksen määräämistä tai uhkasakon tuomitsemista komission on varattava sille, jota asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa.

– –”

2

HT 47 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Komissio voi hankkia tehtävänsä toteuttamiseksi tarvitsemansa tiedot. Se voi toimittaa tarpeelliset tarkastukset.

– –”

3

HT 65 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Kiellettyjä ovat yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan suoraan tai välillisesti estämään, rajoittamaan tai vääristämään tavanomaista kilpailua yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla pyritään:

2.   Komissio antaa kuitenkin luvan tiettyjä tuotteita koskeviin erikoistumissopimuksiin taikka yhteisosto- tai yhteismyyntisopimuksiin, jos [tietyt edellytykset täyttyvät] – –

3.   Komissio voi 47 artiklan määräysten mukaisesti hankkia kaikki tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat tiedot joko esittämällä erityisen pyynnön osapuolille, joita asia koskee, tai antamalla asetuksen, jossa mainitaan, minkälaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat on annettava sille tiedoksi.

4.   Sopimukset ja päätökset, jotka ovat 1 kohdan mukaan kiellettyjä, ovat mitättömiä, eikä niihin voida vedota jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

Jollei oikeudesta saattaa asia yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi muuta johdu, ainoastaan komissiolla on toimivalta ratkaista, onko tällainen sopimus tai päätös sopusoinnussa tämän artiklan kanssa.

5.   Komissio voi määrätä yritykselle, joka on tehnyt mitättömän sopimuksen, taikka välitysmenettelyssä tai seuraamusmaksun tai boikotin avulla taikka muilla keinoin soveltanut tai yrittänyt soveltaa mitätöntä sopimusta tai päätöstä taikka sopimusta, jota koskeva lupa on evätty tai peruutettu, tai joka on hankkinut luvan vääriksi tai harhaanjohtaviksi tietämiensä tietojen avulla taikka osallistunut tämän artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyihin menettelytapoihin, sakon tai uhkasakon, joka on tämän artiklan 1 kohdan mukaan kielletyn sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan kohteena olleista tuotteista kertyneen liikevaihdon määrä enintään kaksinkertaisena; jos sopimuksen, päätöksen tai menettelytavan tarkoituksena kuitenkin on rajoittaa tuotantoa, teknistä kehitystä tai investointeja, sakkojen enimmäismäärä voidaan korottaa 10 prosenttiin kyseisten yritysten vuosittaisesta liikevaihdosta ja uhkasakkojen enimmäismäärä 20 prosenttiin päivittäisestä liikevaihdosta.”

4

HT 97 artiklan mukaan EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23.7.2002.

5

Komissio antoi 18.6.2002 tiedonannon EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksista kilpailuasioiden käsittelyyn (EYVL C 152, s. 5; jäljempänä 18.6.2002 annettu tiedonanto).

6

Tämän 18.6.2002 annetun tiedonannon 2 kohdassa tarkennetaan, että tiedonannon tarkoitus on seuraava:

7

18.6.2002 annetun tiedonannon 31 kohdassa, joka on jaksossa, joka koskee niitä erityisongelmia, joita siirtyminen EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesta järjestelmästä EY:n perustamissopimuksen mukaiseen järjestelmään aiheuttaa, todetaan seuraavaa:

”Soveltaessaan sopimuksiin yhteisön kilpailusääntöjä komissio voi havaita, että EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alalla on rikottu kilpailusääntöjä. Tässä tapauksessa rikkomiseen sovelletaan soveltamisen ajankohdasta riippumatta sen tapahtumahetkellä voimassa olleita aineellisen oikeuden säännöksiä. Menettelyihin sovelletaan EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen joka tapauksessa EY:n lainsäädäntöä – –.”

8

Komissio suoritti lokakuusta joulukuuhun 2000 HT 47 artiklan mukaisesti tarkastuksia betoniterästä valmistavissa italialaisyrityksissä sekä italialaisten terästeollisuuden yritysten yhteenliittymässä. Se osoitti niille myös tietojensaantipyyntöjä HT 47 artiklan nojalla.

9

Komissio aloitti 26.3.2002 hallinnollisen menettelyn ja antoi väitetiedoksiannon HT 36 artiklan nojalla. Esillä olevien asioiden kantajat kuuluivat väitetiedoksiannon adressaatteihin.

10

Kantajat esittivät väitetiedoksiantoon liittyviä kirjallisia huomautuksia. Kaikki kantajat asian T-80/03 kantajaa lukuun ottamatta pyysivät saada ilmaista näkemyksensä suullisesti. Kuulemismenettelyistä vastaava neuvonantaja järjesti tätä varten kuulemisen 13.6.2002.

11

Komissio esitti 12.8.2002 täydentäviä väitteitä, jotka oli osoitettu alkuperäisen väitetiedoksiannon adressaateille. Tässä täydentävässä väitetiedoksiannossa, joka perustui 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 19 artiklan 1 kohtaan, komissio selitti kantansa, joka koski menettelyn jatkamista EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

12

Kantajat esittivät kirjallisia huomautuksia täydentävästä väitetiedoksiannosta. Toinen kuuleminen, johon jäsenvaltioiden asiamiehet osallistuivat, järjestettiin 30.9.2002.

13

Komissio teki 17.12.2002 päätöksen C(2002) 5087 lopullinen HT 65 artiklan mukaisesta menettelystä (COMP/37.956 – Betoniteräs; jäljempänä riidanalainen päätös).

14

Riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa todetaan seuraavaa:

”Ottaen huomioon Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 65 artiklan,

ottaen huomioon komissiolle toimitetut tiedot ja sen virkamiesten HT 47 artiklan nojalla suorittamat tarkastukset,

ottaen huomioon kirjalliset ja suulliset huomautukset, jotka on esitetty HT 36 artiklan nojalla asianosaisten nimissä ja niiden lukuun,

kuultuaan kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

– –”

15

EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen oikeudellisten seurausten osalta komissio viittasi ensiksi riidanalaisen päätöksen 331 perustelukappaleessa 18.6.2002 annetun tiedonannon 31 kohtaan.

16

Komissio tutki seuraavaksi riidanalaisen päätöksen 333–344 perustelukappaleessa, voitaisiinko HT 65 artiklan soveltaminen moitittuun käyttäytymiseen riitauttaa lex mitior -periaatteen perusteella.

17

Se muistutti tämän osalta riidanalaisen päätöksen 335 perustelukappaleessa, että ”ne kaksi EHTY:n perustamissopimuksen määräystä, jotka voitaisiin teoriassa luokitella vähemmän suotuisiksi, [olivat yhtäältä] HT 65 artiklan 1 kohta, koska sen mukaan rikkomisen olemassaolo ei edellyt[tänyt] (toisin kuin EY 81 artiklan 1 kohdassa), että kilpailua rajoittava kartelli voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – – ja [toisaalta] HT 65 artiklan 5 kohta, koska siinä määrät[tiin] mahdollisuudesta määrätä sakkoja, joiden enimmäismäärä vastaa kartellin kohteena olleilla tavaroilla toteutettua liikevaihtoa kaksinkertaisena (mistä ei EY-oikeudessa puolestaan määrätä asetuksen N:o 17 15 artiklassa) – –”.

18

Todettuaan riidanalaisen päätöksen 337–341 perustelukappaleessa, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettu kartelli saattoi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, komissio totesi kyseisen päätöksen 343 perustelukappaleessa, että ”se [oli] ilmoittanut virallisesti osapuolille, että – – se ei aikonut määrätä yhdellekään yritykselle sakkoa, joka ylittäisi 10 prosenttia EHTY-tuotteilla Euroopan unionin alueella toteutetusta vuotuisesta liikevaihdosta”, ja että ”tämä yläraja (josta määrätään joka tapauksessa HT 65 artiklan 5 kohdassa, kun on kyse sopimuksista, joilla esillä olevan asian tavoin pyritään myös rajoittamaan tuotantoa) [oli] lisäksi suotuisampi yrityksille kuin yläraja 6.2.1962 annetun asetuksen N:o 17 15 artiklassa, jossa säädetään ylärajaksi 10 prosenttia kaikilla tavaroilla maailmanlaajuisesti toteutetusta vuotuisesta liikevaihdosta”.

19

Se päätteli riidanalaisen päätöksen 344 perustelukappaleessa, että ”in concreto EY:n perustamissopimuksen soveltaminen ei olisi suotuisampaa ja näin ollen vaikka katsottaisiin, että lex mitior -periaatetta voitaisiin soveltaa, tähän periaatteeseen ei kuitenkaan voitaisi vedota sen riitauttamiseksi, että EHTY:n aineellisoikeudellisia sääntöjä sovelletaan käyttäytymiseen, josta tämän päätöksen adressaatteja moititaan”.

20

Komissio selitti riidanalaisen päätöksen 348–352 perustelukappaleessa seuraavaa toimivallastaan soveltaa EHTY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen:

21

Tutkittuaan riidanalaisen päätöksen 358–513 perustelukappaleessa HT 65 artiklan 1 kohdan soveltamista siinä mainittujen yritysten ja yritysten yhteenliittymän käyttäytymiseen, komissio vahvisti 514 perustelukappaleessa seuraavaa:

”HT 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio antaa luvan erikoistumissopimuksiin taikka yhteisosto- tai yhteismyyntisopimuksiin tai luonteeltaan tai vaikutuksiltaan täysin vastaaviin sopimuksiin, jos ne täyttävät määritellyt edellytykset. Tässä päätöksessä kuvaillulle kilpailua rajoittavalle kartellille ei voida antaa lupaa, koska se ei vastaa sopimustyyppejä, joita varten tämä lupa voidaan antaa. Kyseessä on itse asiassa kartelli, joka koskee hintojen vahvistamista tai määrittämistä, tuotannon rajoittamista tai valvontaa ja markkinoiden jakamista. Lisäksi pyyntöä EHTY:n perustamissopimuksen tässä artiklassa määrätyn luvan saamiseksi ei ole esitetty.”

22

HT 65 artiklan 5 kohdan soveltamisen osalta komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 515–518 perustelukappaleessa seuraavaa:

23

Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa:

”[Kyseiset yksitoista yritystä ja yritysten yhteenliittymä, joihin kantajat kuuluvat,] ovat ottaneet käyttöön yhtenä kokonaisuutena pidettävän, monitahoisen ja jatketun kartellin, jonka tarkoituksena tai vaikutuksena oli hintojen vahvistaminen ja joka johti myös tuotannon tai myynnin yhdenmukaistettuun rajoittamiseen tai valvomiseen, tankoina tai rullina olevan betoniteräksen Italian markkinoilla.

Koska tämän kartellin tavoitteena oli tavanomaisen kilpailun rajoittaminen tai vääristäminen yhteismarkkinoilla, se on HT 65 artiklan 1 kohdan vastainen.”

24

Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kantajat asioissa T-27/03, T-46/03, T-58/03, T-79/03, T-80/03 ja T-97/03 osallistuivat kartelliin 6.12.1989–27.6.2000 ja kantaja osallistui asiassa T-98/03 6.12.1989–4.7.2000.

25

Riidanalaisen päätöksen 2 artiklasta ilmenee, että kyseisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille yrityksille, joihin kantajat kuuluvat, määrättiin yhteensä 85,04 miljoonan euron sakot.

26

Kantajat nostivat nämä kanteet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 31.1. ja 10.3.2003 välisenä aikana jättämillään kannekirjelmillä.

27

Kantajat asioissa T-79/03 ja T-46/03 pyysivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 8. ja 15.5.2003 jättämillään erillisillä asiakirjoilla riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

28

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T-79/03 R, IRO vastaan komissio, 5.8.2003 (Kok. 2003, s. II-3027) ja asiassa T-46/03 R, Leali vastaan komissio, 20.10.2003 (Kok. 2003, s. II-4473) antamilla määräyksillä välitoimihakemukset hylättiin ja oikeudenkäyntikuluista määrättiin päätettäväksi myöhemmin.

29

Kussakin asiassa Italian tasavalta pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 16.6.2004 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajan vaatimuksia.

30

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtajan 27.7.2004 antamalla määräyksellä Italian tasavalta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan kantajan vaatimuksia kussakin asiassa. Se esitti huomautuksensa suullisessa käsittelyssä suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

31

Kantaja asiassa T-46/03 esitti uuden riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan pyynnön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 18.10.2005 toimittamallaan asiakirjalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän pyynnön asiassa T-46/03 R II, Leali vastaan komissio, 24.1.2006 antamallaan määräyksellä (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa (Kok. 2006, s. II-9*)).

32

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti työjärjestyksen 14 artiklan 1 kohdan mukaan neljännen jaoston esityksestä asianosaisia työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti kuultuaan siirtää asian laajennetun ratkaisukokoonpanon ratkaistavaksi.

33

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja päätti 6.7.2006 antamallaan määräyksellä asianosaisia kuultuaan asioiden T-27/03, T-46/03, T-58/03, T-79/03, T-80/03, T-97/03 ja T-98/03 yhdistämisestä suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

34

Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti kuulla asianosaisia ensinnäkin kanneperusteesta, joka koskee komission toimivallan puuttumista riidanalaisen päätöksen tekemiseen. Se esitti työjärjestyksen 64 artiklassa määrättynä prosessinjohtotoimena kirjallisen kysymyksen komissiolle, joka vastasi siihen asetetussa määräajassa.

35

Asianosaisten lausumat sekä niiden vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 19.9.2006 pidetyssä istunnossa.

36

Asiassa T-27/03 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

37

Asiassa T-46/03 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

38

Asiassa T-58/03 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

39

Asiassa T-79/03 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

40

Asiassa T-80/03 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

41

Asioissa T-97/03 ja T-98/03 kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

42

Komissio vaatii kussakin asiassa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

43

Vaatimustensa tueksi kukin kantaja vetoaa kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että komissiolla ei ollut toimivaltaa todeta HT 65 artiklan rikkomista riidanalaisen päätöksen tekohetkellä.

44

Tämän kanneperusteen yhteydessä esitetyt eri väitteet voidaan ryhmitellä neljään osaan. Ensimmäinen osa, johon vedotaan kussakin asiassa, perustuu siihen, että komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa EHTY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Toinen osa, joka mainitaan asioissa T-27/03, T-46/03 ja T-58/03, perustuu 18.6.2002 annetun tiedonannon lainvastaisuuteen, koska sillä väitetysti pidennetään HT 65 artiklan soveltamista EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeiseen aikaan. Kolmas osa, johon vedotaan asioissa T-27/03, T-79/03, T-97/03 ja T-98/03, koskee menettelyn lainvastaista jatkamista asetuksen N:o 17 perusteella EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Neljäs osa, johon vedotaan asioissa T-46/03, T-58/03, T-97/03 ja T-98/03, koskee lex mitior -periaatteen loukkaamista. Ensiksi on tutkittava tämän kanneperusteen ensimmäistä osaa.

45

Kussakin asiassa kantaja muistuttaa, että yhteisön toimien on perustuttava nimenomaiseen oikeusperustaan. Kantajat huomauttavat, että riidanalaisessa päätöksessä viitataan yksinomaan EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiin ja erityisesti sen 65 artiklaan. Koska riidanalaisen päätöksen tekohetkellä 17.12.2002 EHTY:n perustamissopimus ei enää kuulunut yhteisön oikeusjärjestykseen, tämä sopimus ei niiden mukaan voinut enää muodostaa kyseisen päätöksen oikeusperustaa.

46

Ne selittävät, että HT 97 artiklan mukaisesti EHTY:n perustamissopimuksella käyttöön otettu oikeusjärjestys lakkasi automaattisesti ja kokonaan olemasta olemassa 23.7.2002. Koska komissiolle toimivallan antaneet määräykset eivät enää olleet voimassa, sillä ei kantajien mukaan ollut riidanalaisen päätöksen tekohetkellä toimivaltaa soveltaa HT 65 artiklaa. Tämä asia ei siis koske lakien seuraantoa yhden oikeusjärjestyksen sisällä, vaan ongelmaa, joka koskee sopimuksen voimassaolon päättymistä ja siihen liittyvää oikeusjärjestyksen häviämistä.

47

Kantajien mukaan yksinomaan EHTY:n perustamissopimuksen allekirjoittajavaltiot voivat suvereenisti päättää, voivatko Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) oikeudet, velvollisuudet ja etuoikeudet siirtyä Euroopan yhteisölle ja millä edellytyksin tämä voi tapahtua. Kantajat asioissa T-27/03, T-79/03, T-80/03, T-97/03 ja T-98/03 viittaavat tältä osin kansainväliseen oikeuteen ja erityisesti 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, osa 788, s. 354) 54 ja 70 artiklaan. Kansainvälisen oikeuden periaatteet muodostavat niiden mukaan pätevän lähteen, johon voidaan tukeutua yhteisön oikeuden säännösten tulkinnassa (asia C-286/90, Poulsen ja Diva Navigation, tuomio 24.11.1992, Kok. 1992, s. I-6019, Kok. Ep. XIII, s. I-191, 9 kohta ja asia T-115/94, Opel Austria v. neuvosto, tuomio 22.1.1997, Kok. 1997, s. II-39, 89–95 kohta).

48

Tässä asiayhteydessä kantajat asioissa T-46/03, T-58/03, T-79/03 ja T-80/03 toteavat yhtäältä, että komissio totesi 27.9.2000 päivätyssä tiedonannossa COM/2000/588 lopullinen, jonka otsikko oli ”Rakenteellinen vuoropuhelu EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä”, että ”kaikkien [EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymiseen liittyvien] pohdintojen lähtökohtana on oltava se, että jäsenvaltiot eivät halua jatkaa EHTY:n mukaisen järjestelmän ja sen toimielinten toimintaa EHTY:n perustamissopimuksessa vahvistetun määräajan jälkeen”.

49

Toisaalta kaikki kantajat mainitsevat jonkin pöytäkirjan, päätöksen tai asetuksen, jonka jäsenvaltiot tai neuvosto ovat nimenomaisesti tehneet tai antaneet säännelläkseen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen seurauksia. Kyseessä ovat seuraavat asiakirjat:

50

Jäsenvaltiot eivät puolestaan ole kantajien mukaan toteuttaneet minkäänlaisia toimenpiteitä, joilla jatkettaisiin EHTY:n perustamissopimuksella käyttöön otettujen kilpailusääntöjen voimassaoloa tai säädettäisiin niitä koskevasta siirtymäkauden järjestelmästä. Koska EHTY:n perustamissopimuksen allekirjoittajavaltiot eivät ole tehneet minkäänlaista päätöstä HT 65 artiklan soveltamisesta kyseisen perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, komissiolla ei kantajien mukaan ole enää toimivaltaa soveltaa tätä määräystä. Toisin sanoen kun komissio teki riidanalaisen päätöksen, se jatkoi kantajien mukaan HT 65 artiklan, joka ei ollut enää voimassa, voimassaoloa, vaikkei ollut olemassa minkäänlaista säädöstä, jossa sille olisi annettu nimenomaisesti toimivalta toimia näin.

51

Kantajat asioissa T-46/03, T-58/03, T-79/03, T-80/03, T-97/03 ja T-98/03 väittävät, että EHTY:n, EY:n ja Euratomin perustamissopimusten yhteisestä inspiraation lähteestä ja siitä vaatimuksesta huolimatta, että niitä tulkitaan loogisen johdonmukaisuuden kriteerien mukaan, ne ovat erillisiä ja itsenäisiä sopimuksia, joissa myönnetään erillistä ja hyvin määriteltyä toimivaltaa yhteisön toimielimille. Erikseen tarkasteltuna kukin sopimus muodostaa kantajien mukaan kattavan ja itsenäisen normijärjestelmän, jonka täysimääräinen ja kattava täytäntöönpano ja soveltaminen tapahtuu niiden omissa puitteissa. EU 3 artikla ja EY 305 artikla ovat niiden mukaan osoitus eri sopimusten itsenäisyydestä.

52

Komission väitteen, joka perustuu 8.4.1965 tehtyyn sopimukseen Euroopan yhteisöjen yhteisestä neuvostosta ja yhteisestä komissiosta (jäljempänä sulautumissopimus), joka on tällä välin kumottu Amsterdamin sopimuksen 9 artiklalla, osalta kantajat asioissa T-46/03, T-58/03, T-79/03, T-80/03, T-97/03 ja T-98/03 korostavat, että toimielinten sulautumisesta huolimatta eri yhteisöt pysyivät erotettuina ja erillisinä. Niiden mukaan komissio käytti edelleen erillistä toimivaltaa ja toimi erillisen toimivallan nojalla sen mukaan, minkä yhteisön puitteissa se toimi (asia C-327/91, Ranska v. komissio, tuomio 9.4.1994, Kok. 1994, s. I-3641). Niiden mukaan olisi ristiriitaista väittää, että kilpailun ala olisi siirtynyt automaattisesti EHTY:n perustamissopimuksen järjestelmästä EY:n perustamissopimuksen järjestelmään yhteisön väitetyn yhteisen oikeusjärjestyksen vuoksi, kun muilla eri aloilla tarvitaan kantajien mukaan jäsenvaltioiden nimenomainen päätös.

53

Kantajat asioissa T-46/03 ja T-58/03 riitauttavat niin ikään EHTY:n perustamissopimuksen luokittelun lex specialikseksi (riidanalaisen päätöksen 348 perustelukappale) suhteessa EY:n perustamissopimukseen, koska EHTY:n perustamissopimus allekirjoitettiin ennen EY:n perustamissopimusta. Oikeuskäytäntö, johon komissio viittaa vastineessaan, ei kantajien mukaan koske lainkaan tilannetta, jossa EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy, vaan siinä yksinomaan vahvistetaan, että EHTY:n perustamissopimuksen tarkoituksena oli ainoastaan terästeollisuuden markkinoiden sääntely, kun taas EY:n perustamissopimus säänteli kaikkia muita aloja. Joka tapauksessa vaikka EHTY:n perustamissopimus olisi lex specialis suhteessa EY:n perustamissopimukseen, EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen seuraus olisi kantajien mukaan ollut se, että komission olisi pitänyt soveltaa EY 81 artiklaa riidanalaisessa päätöksessä.

54

EY 305 artiklan, jossa komission mukaan vahvistetaan EHTY:n perustamissopimuksen lex specialis -luonne, osalta kantajat asioissa T-97/03 ja T-98/03 väittävät, että kyseessä on kattava yhteensoveltuvuuslauseke, joka on tyypillinen tapaoikeudelle ja joka on kodifioitu Wienin yleissopimuksen 30 artiklan 2 kohdassa. EY 305 artiklalla pyritään näin ollen välttämään se, että myöhäisemmällä sopimuksella eli EY:n perustamissopimuksella olisi etusija aikaisempaan sopimukseen eli EHTY:n perustamissopimukseen nähden aloilla, joita tämä jälkimmäinen sääntelee. Tässä määräyksessä ei kuitenkaan kantajien mukaan anneta komissiolle toimivaltaa soveltaa EHTY:n perustamissopimusta sen voimassaolon päättymisen jälkeen.

55

Komissio väittää, että EY:n perustamissopimus ja EHTY:n perustamissopimus kuuluvat yhteen ja samaan oikeusjärjestykseen, joka on yhteisön oikeusjärjestys (yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 1/91, 14.12.1991, Kok. 1991, s. I-6079, Kok. Ep. XI, s. I-565, 21 kohta). Se selittää, että tämän yhteisen oikeusjärjestyksen vuoksi yhteisöjen tuomioistuimet ovat tulkinneet EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten määräyksiä EY:n perustamissopimuksen määräyksiin viitaten sellaisten yhteisten periaatteiden perusteella, joita kaikissa yhteisöjen perustamissopimuksissa noudatetaan (asia C-221/88, Busseni, tuomio 22.2.1990, Kok. 1990, s. I-495, Kok. Ep. X, s. 341, 16 ja 21 kohta). Näin ollen HT 65 artiklaa on sen mukaan tulkittu yhdenmukaisesti EY 81 artiklan kanssa (asia 13/60, Geitling Ruhrkohlen-Verkaufsgesellschaft ym. v. korkea viranomainen, tuomio 18.5.1962, Kok. 1962, s. 165 ja asia T-141/94, Thyssen Stahl v. komissio, tuomio 11.3.1999, Kok. 1999, s. II-347, 262, 266 ja 277 kohta).

56

Yhteisön yhteinen oikeusjärjestys saa sen mukaan lisäksi vahvistuksen yhteisestä toimielinjärjestelmästä. Komissio viittaa tältä osin sulautumissopimukseen sekä EU 1 artiklan 3 kohtaan, EU 3 artiklan 1 kohtaan ja EU 48 ja EU 49 artiklaan.

57

Komissio huomauttaa, että yhteisön oikeusjärjestyksessä EHTY:n perustamissopimus on lex specialis, joka poikkeaa lex generaliksesta, joka on EY:n perustamissopimus. Se viittaa tältä osin EY 305 artiklan 1 kohtaan sekä oikeuskäytäntöön (asia 239/84, Gerlach, tuomio 24.10.1985, Kok. 1985, s. 3507, 9–11 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 1/94, 15.11.1994, Kok. 1994, s. I-5267, Kok. Ep. XVI, s. I-237, 25–27 kohta; julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotus asiassa C-128/92, Banks, tuomio 13.4.1994, Kok. 1994, s. I-1209, I-1212, 8 kohta; asia T-6/99, ESF Elbe-Stahlwerke Feralpi v. komissio, tuomio 5.6.2001, Kok. 2001, s. II-1523, 102 kohta ja asia T-374/00, Verband der freien Rohrwerke ym. v. komissio, tuomio 8.7.2003, Kok. 2003, s. II-2275, 68 kohta). Komissio väittää, että lex specialiksen voimassaolon päätyttyä 23.7.2002 lex generalis, jonka muodostaa EY:n perustamissopimus, sai täysimääräisesti takaisin vis expansivansa, jota EY 305 artikla oli rajoittanut koko EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon ajan, joten alat, jotka kuuluivat aiemmin EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, kuuluivat EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen EY:n perustamissopimuksen vastaavien määräysten soveltamisalaan. Komissio viittaa tämän osalta riidanalaisen päätöksen 348 perustelukappaleeseen.

58

Viittauksessa kansainväliseen oikeuteen ja erityisesti Wienin yleissopimuksen 54 ja 70 artiklaan jätetään komission mukaan huomiotta yhteisön oikeusjärjestyksen sui generis -luonne (asia 6/64, Costa, tuomio 15.7.1964, Kok. 1964, s. 1141, Kok. Ep. I, s. 211 ja yhdistetyt asiat 90/63 ja 91/63, komissio v. Luxemburg ja Belgia, tuomio 13.11.1964, Kok. 1964, s. 1217). Yhteisön yhteisen oikeusjärjestyksen ja EHTY:n ja EY:n perustamissopimusten välisen lex specialis–lex generalis -suhteen vuoksi EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen seurauksia ei komission mukaan säännellä kansainvälisen oikeuden säännöin, vaan niitä on arvioitava yhteisön oikeusjärjestyksessä olemassa olevien määräysten valossa.

59

Kantajien sen argumentaationsa tueksi mainitsemalla oikeuskäytännöllä, jonka mukaan kansainvälistä oikeutta voidaan myös soveltaa yhteisön oikeuden alalla, ei komission mukaan ole merkitystä, koska se koskee yhteisön ja kolmansien maiden välisiä suhteita eikä yhteisön oikeusjärjestyksen sisällä syntyneitä suhteita.

60

EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyessä siirtyminen EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesta järjestelmästä EY:n perustamissopimuksen mukaiseen järjestelmään tapahtui komission mukaan automaattisesti sen periaatteen perusteella, että samaan oikeusjärjestykseen kuuluvat säännöt seuraavat ajallisesti toisiaan. Komissio muistuttaa tältä osin, että menettelysääntöjen katsotaan yleensä soveltuvan kaikkiin niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin, toisin kuin aineellisoikeudellisten sääntöjen, joiden ei tavallisesti tulkita koskevan ennen niiden voimaantuloa syntyneitä tilanteita (yhdistetyt asiat 212/80–217/80, Salumi, tuomio 12.11.1981, Kok. 1981, s. 2735, 9 kohta; yhdistetyt asiat C-121/91 ja C-122/91, CT Control (Rotterdam) ja JCT Benelux v. komissio, tuomio 6.7.1993, Kok. 1993, s. I-3873, 22 kohta ja asia C-61/98, De Haan, tuomio 7.9.1999, Kok. 1999, s. I-5003, 13 kohta).

61

Komissio väittää soveltaneensa näiden periaatteiden mukaisesti EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen asetuksen N:o 17 menettelysääntöjä. Aineellisoikeudellisten määräysten osalta riidanalainen päätös koskee sen mukaan kartellia, joka pantiin täytäntöön vuoteen 2000 saakka. Ainoa määräys, jota riidanalaisen päätöksen adressaatit rikkoivat, oli sen mukaan näin ollen HT 65 artiklan 1 kohta. Toisin sanoen riidanalaisessa päätöksessä ei mainita EY 81 artiklaa, koska HT 65 artikla oli aineellisoikeudellinen määräys, joka oli voimassa silloin, kun kilpailunvastainen käyttäytyminen tapahtui. Komissio väittää vielä, että se, että hallinnolliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena oli HT 65 artiklan soveltaminen tosiseikkoihin, jotka olivat tapahtuneet EHTY:n perustamissopimuksen ollessa voimassa, tarvittiin aika, joka ylitti EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon, ei voi johtaa siihen, että HT 65 artiklalta poistetaan sen tehokas vaikutus ennen kyseisen perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä ja tehdään tehottomaksi velvollisuus, jonka mukaan kilpailun dynamiikkaa ei pidä vääristää ja joka asetetaan tässä artiklassa suoraan kaikille talouden toimijoille.

62

HT 65 artiklan soveltaminen kilpailusääntöjen rikkomisiin, joihin on syyllistytty ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä, on siis komission mukaan looginen ja yhdenmukainen seuraus periaatteista, jotka koskevat sitä, että säännöt seuraavat ajallisesti toisiaan saman oikeusjärjestyksen sisällä. Se korostaa, että se saattoi tehdä riidanalaisen päätöksen lainmukaisesti, koska se oli edelleen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä elin, jolla oli toimivalta EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaan soveltaa kilpailusääntöjä. Se korostaa myös, että se tyytyi soveltamaan EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiä, joilla on ilmeinen vastine EY:n perustamissopimuksessa. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on itse soveltanut komission mukaan edelleen HT 65 artiklaa sen voimassaolon päättymisen jälkeen tosiseikkoihin, jotka tapahtuivat sen ollessa yhä voimassa (ks. esim. yhdistetyt asiat C-172/01 P, C-175/01 P, C-176/01 P ja C-180/01 P, International Power ym. v. NALOO, tuomio 2.10.2003, Kok. 2003, s. I-11421, 168 kohta ja asia C-179/99 P, Eurofer v. komissio, tuomio 2.10.2003, Kok. 2003, s. I-10725, 22–26 kohta).

63

Rakenteellista vuoropuhelua EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen koskeva tiedonanto koskee komission mukaan käyttäytymistä ja tilanteita, jotka voivat tapahtua EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Riidanalaisessa päätöksessä tyydytään puolestaan osoittamaan kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolo ja määräämään seuraamus käyttäytymisestä aikana, jona EHTY:n perustamissopimus oli täysimääräisesti voimassa.

64

Kantajien sen argumentaation tueksi, jonka mukaan ilman jäsenvaltioiden tai neuvoston nimenomaista päätöstä komissiolla ei ollut enää toimivaltaa soveltaa HT 65 artiklaa kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, edellä 49 kohdassa mainittujen eri säädösten osalta komissio väittää, että päätöksen 2002/234 tekeminen liittyy siihen, että EHTY:n varojen siirtäminen Euroopan yhteisölle ei voinut tapahtua automaattisesti, koska EY:n perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä, joiden mukaan EHTY:n oikeudet ja velvollisuudet siirtyisivät automaattisesti Euroopan yhteisölle. Nimenomaisen päätöksen puuttuessa EHTY:n varat olisi palautettu komission mukaan jäsenvaltioille EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymispäivänä (ks. päätöksen 2002/234 ensimmäinen perustelukappale ja komission 6.9.2000 antama tiedonanto COM(2000) 518 lopullinen). Jäsenvaltioiden piti siis antaa ad hoc -säädös, joka sitten konkretisoitui Nizzan sopimuksen pöytäkirjalla C, EHTY:n varojen siirtämiseksi Euroopan yhteisölle. Sen sijaan EHTY:n soveltamisalaan kuulunut kilpailun suojeleminen hiili- ja teräsalalla siirtyi automaattisesti Euroopan yhteisön järjestelmään EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyessä sen rajoituksen päättymisen vaikutuksesta, joka EY 305 artiklassa asetetaan lex generaliksen vis expansivalle.

65

Päätöksen 2002/595 osalta komissio selittää, että tarve säännellä EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen seurauksia kansainvälisiin sopimuksiin jäsenvaltioiden nimenomaisella päätöksellä syntyi ensinnäkin poliittisesta tahdosta pysyttää kyseisissä sopimuksissa määrätty ”erityisjärjestelmä” EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluneiden tuotteiden osalta myös EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen ja toiseksi siitä, että Euroopan yhteisön oli mahdotonta julistautua automaattisesti EHTY:n seuraajaksi suhteissa kolmansiin maihin EY:n perustamissopimuksen määräysten perusteella, koska näitä jälkimmäisiä ei voitu sitoa EY 305 artiklan kaltaisella yhteisön oikeusjärjestyksen ”sisäisellä” säännöllä. Päätöksellä 2002/595 siirrettiin siis nimenomaisesti Euroopan yhteisölle EHTY:n oikeudet ja velvollisuudet sen suhteissa kolmansiin maihin. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen seurauksista EHTY:n tekemille kansainvälisille sopimuksille 19.7.2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/596/EY (EYVL L 194, s. 36) 1 artikla vahvisti komission mukaan tämän siirron. Komissio lisää, että tämän jälkimmäisen päätöksen 2 artiklan mukaisesti sen oli ilmoitettava kolmansille maille kyseisestä siirrosta ja neuvoteltava tarvittaessa sopimuksiin tehtävistä muutoksista.

66

Asetukseen N:o 963/2002 perustuvasta kantajien väitteestä komissio toteaa, että tämän asetuksen antaminen oli tarpeen, koska Euroopan yhteisön kauppapolitiikan hoitoa luonnehtii päätöksentekoprosessi, joka poikkeaa EHTY:n perustamissopimuksessa määrätystä prosessista. Ensimmäisessä tapauksessa toimivalta on komission mukaan myönnetty neuvostolle ja toisessa tapauksessa komissiolle. Komissio väittää näin ollen asettaneensa HT 74 artiklan ja polkumyynnillä muista kuin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 28.11.1996 tehdyn komission päätöksen N:o 2277/96/EHTY (EYVL L 308, s. 11) 14 artiklan mukaisesti väliaikaisia ja lopullisia polkumyyntitulleja. Lisäksi asetuksen N:o 963/2002 antaminen perustuu komission mukaan yhteisön velvollisuuksiin tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) VI artiklan soveltamisen yhteydessä. Asianomaiset tahot kolmansissa maissa ovat kiinnostuneita tietämään, päättyikö 18 kuukauden enimmäismääräaika polkumyynnin vastaiselle menettelylle EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyessä. Koska neuvosto katsoi, että kolmannet valtiot eivät voineet olla täysin tietoisia EY 305 artiklan ulottuvuudesta eivätkä lakien seuraannon periaatteen soveltamisen vaikutuksista, kun otetaan erityisesti huomioon kahden perustamissopimuksen välinen toimielimiin liittyvä ero, se antoi komission mukaan asetuksen N:o 963/2002. Se, että sekä EHTY:n että EY:n perustamissopimuksessa elin, jolla on toimivalta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kilpailun suojelemiseksi, on sama eli komissio, mahdollisti siirtymisen sopimuksesta toiseen yleisten oikeusperiaatteiden perusteella. Asetuksen N:o 963/2002 antaminen liittyy komission mukaan lopuksi siihen, että toisin kuin päätöksillä, joissa todetaan kilpailusääntöjen rikkomisia, EHTY:n perustamissopimuksessa määrätyillä polkumyyntitoimenpiteillä vahvistetaan tulevaisuutta varten järjestelmä, joka liittyy polkumyynnin kohteena oleviin tuotteisiin, minkä vuoksi niillä on vaikutuksia, jotka voivat ilmetä jopa EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

67

Niin ikään EHTY-terästilastojärjestelmän jatkamisesta EHTY-sopimuksen voimassaolon päätyttyä 30.9.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1840/2002 (EYVL L 279, s. 1) ja kolmansista maista peräisin olevan kivihiilen tuonnin valvonnasta yhteisössä 27.2.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 405/2003 (EUVL L 62, s. 1) koskevat sen mukaan käyttäytymistä ja tilanteita EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Riidanalainen päätös rajoittuu komission mukaan puolestaan rikkomisen olemassaolon osoittamiseen ja seuraamuksen määräämiseen ajanjaksolta, jona EHTY:n perustamissopimus oli täysimääräisesti voimassa.

68

Asetuksessa N:o 1407/2002 otetaan komission mukaan käyttöön tukijärjestelmä EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien alojen osalta yksinomaan EY:n perustamissopimuksen puitteissa. Se sisältää aineellisoikeudellisia sääntöjä ja menettelysääntöjä tukien arvioimiseksi EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohdan siirtymäjärjestelmästä, jota sovellettiin 31.12.2002 saakka, säädettiin sen mukaan sen välttämiseksi, että samana vuonna sovellettaisiin peräkkäin kahta tukijärjestelmää eli jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä 28.12.1993 tehdyn komission päätöksen N:o 3632/93/EHTY (EYVL L 329, s. 12) järjestelmää 23.7.2002 saakka ja asetuksen N:o 1407/2002 järjestelmää tämän päivämäärän jälkeen, mikä olisi voinut aiheuttaa vaikeuksia yrityksille.

69

Komissio väittää lopuksi, että sillä on edelleen toimivalta todeta HT 65 artiklan rikkomisia sikäli kuin ne eivät ole vanhentuneita.

70

Aluksi on muistutettava, että yhteisöjen perustamissopimuksilla on perustettu uusi oikeusjärjestys, jonka hyväksi jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan yhä laajemmilla aloilla ja jonka oikeussubjekteja ovat sekä valtiot että niiden kansalaiset (edellä 55 kohdassa mainittu yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 1/91, 21 kohta).

71

Tässä yhteisön oikeusjärjestyksessä toimielimillä on yksinomaan rajoitettua erityistoimivaltaa (yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/00, 6.12.2001, Kok. 2001, s. I-9713, 5 kohta ja asia C-93/00, parlamentti v. neuvosto, tuomio 13.12.2001, Kok. 2001, s. I-10119, 39 kohta). Tämän vuoksi yhteisön säädösten johdanto-osassa mainitaan oikeusperusta, jossa asianomaiselle toimielimelle annetaan toimivalta toimia asianomaisella alalla. Asianmukaisen oikeusperustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys (em. yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 2/00, 5 kohta).

72

Esillä olevassa asiassa riidanalaisessa päätöksessä, joka tehtiin EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon jo päätyttyä, todetaan HT 65 artiklan 1 kohdan rikkominen ja asetetaan tätä määräystä väitetysti rikkoneille yrityksille sakko. Tämän kanneperusteen yhteydessä esitettyjen väitteiden valossa on ensinnäkin yksilöitävä oikeusperusta, johon riidanalainen päätös perustuu. Toiseksi tutkitaan, annettiinko käytetyssä oikeusperustassa komissiolle toimivalta todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkominen ja määrätä siitä seuraamus riidanalaisen päätöksen tekohetkellä.

73

On todettava, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa on yksinomaan viittauksia EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiin eli HT 65, HT 47 ja HT 36 artiklaan.

74

On yhtäältä muistutettava, että HT 47 artiklassa annetaan komissiolle toimivalta hankkia tehtävänsä toteuttamiseksi tarvitsemansa tiedot ja toimittaa tarkastuksia, ja toisaalta, että HT 36 artiklassa velvoitetaan komissio kuulemaan asianomaisia ennen taloudellisten seuraamusten määräämistä tai uhkasakkojen tuomitsemista. Viittaukset näihin määräyksiin riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa liittyvät siis menettelyn kuluessa ja ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä toteutettuihin toimiin.

75

HT 65 artiklan osalta on todettava, että paitsi että se sisältää aineellisoikeudellisen määräyksen, joka on osoitettu yrityksille ja yritysten yhteenliittymille ja jossa kielletään tietty kilpailunvastainen käyttäytyminen (1 kohta), se muodostaa myös oikeusperustan komission toiminnalle. HT 65 artiklan 4 kohdassa annetaan komissiolle toimivalta todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomisia. Lisäksi HT 65 artiklan 5 kohdassa annetaan komissiolle lupa määrätä sakkoja yrityksille, jotka ovat rikkoneet HT 65 artiklan 1 kohtaa.

76

Johdanto-osassa mainittujen määräysten valossa on katsottava, että riidanalaisen päätöksen, jossa todetaan HT 65 artiklan 1 kohdan rikkominen ja jossa määrätään sakkoja yrityksille, joiden väitetään rikkoneen tätä määräystä, oikeusperusta on HT 65 artiklan 4 kohta rikkomisen toteamiseksi ja HT 65 artiklan 5 kohta sakon määräämiseksi. Komissio lisäksi myönsi suullisessa käsittelyssä, että viittaus HT 65 artiklaan riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa liittyi tämän määräyksen 4 ja 5 kohtaan.

77

Komissio kuitenkin väitti suullisessa käsittelyssä, että riidanalaisen päätöksen oikeusperusta oli myös asetus N:o 17.

78

Tämän osalta on muistutettava, että asetuksen N:o 17, joka on tällä välin kumottu [EY 81] ja [EY 82] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 43 artiklalla, 3 artiklassa annetaan komissiolle toimivalta todeta EY 81 ja EY 82 artiklan rikkomisia, ja sen 15 artiklan 2 kohdassa tälle samalle toimielimelle annetaan toimivalta määrätä sakkoja yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, jotka ovat osallistuneet tällaisiin rikkomisiin.

79

On todettava, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa tai sen perusteluissa ei viitata asetuksen N:o 17 3 artiklaan tai sen 15 artiklan 2 kohtaan oikeusperustana. Riidanalaisen päätöksen 335 ja 343 perustelukappaleeseen sisältyvät ainoat viittaukset asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaan koskevat keskustelua lex mitiorista HT 65 artiklan 5 kohdan soveltamisen perustelemiseksi esillä olevassa asiassa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan sijaan.

80

Suullisessa käsittelyssä komissio luokitteli ensiksi viittauksen puuttumisen asetukseen N:o 17 riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa tekniseksi virheeksi, sitten muotovirheeksi ja vielä kirjoitusvirheeksi. Se selitti seuraavaksi, että riidanalaista päätöstä on tarkasteltava 12.8.2002 päivätyn toisen väitetiedoksiannon valossa, jonka se väitti perustaneensa asetukseen N:o 17. Lopuksi vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen komissio yksilöi riidanalaisen päätöksen kohdat, jotka sen mukaan osoittavat, että riidanalainen päätös perustuu asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja 15 artiklan 2 kohtaan. Kyseessä on sen mukaan yhtäältä maininta neuvoa-antavasta komiteasta johdanto-osassa ja toisaalta riidanalaisen päätöksen 335, 342, 343, 345, 346, 348–350, 352 ja 353 perustelukappale.

81

On siis tutkittava, osoittavatko edellisessä kohdassa mainitut seikat oikeudellisesti riittävällä tavalla, että komissio perusti riidanalaisen päätöksen myös asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja sen 15 artiklan 2 kohtaan, vaikkei se maininnut nimenomaisesti tätä riidanalaisessa päätöksessä.

82

Ensiksi on muistutettava, että kun komissiolta oli kysytty tästä seikasta suullisessa käsittelyssä, se myönsi, että edellä 80 kohdassa mainituissa eri perustelukappaleissa olevat toteamukset viittaavat sovellettavaan aineelliseen oikeuteen (335, 342 ja 343 perustelukappale) tai sovellettaviin menettelysääntöihin (352 ja 353 perustelukappale), eivätkä ne koske erityisesti sen toimivaltaa todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkominen ja määrätä siitä seuraamuksia EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päätyttyä. Se myönsi seuraavaksi, että 345 ja 346 perustelukappaleessa yksinomaan toistetaan argumentaatio, jonka kantajat olivat esittäneet hallinnollisessa menettelyssä.

83

Toiseksi riidanalaisen päätöksen 348 ja 349 perustelukappaleesta on todettava, että ne sisältävät yleisiä viittauksia lex specialikseen, sulautumissopimukseen ja EY 305 artiklaan mutta eivät mitään toteamusta siitä, että riidanalainen päätös perustuisi asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja sen 15 artiklan 2 kohtaan.

84

Kolmanneksi viittaus neuvoa-antavaan komiteaan johdanto-osassa koskee viittausta menettelyn vaiheeseen, josta säädetään asetuksen N:o 17 10 artiklan 3 kohdassa, ja se siis vahvistaa, että komissio sovelsi asetuksen N:o 17 menettelysääntöjä EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, kun taas viittaukset HT 36 ja HT 47 artiklaan samassa johdanto-osassa vahvistavat, että ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä sovellettiin EHTY:n perustamissopimuksen menettelysääntöjä.

85

Viittaus neuvoa-antavaan komiteaan ei kuitenkaan osoita mitenkään, että komissio olisi myös perustanut tässä asiassa toimivaltansa asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja sen 15 artiklan 2 kohtaan. Komissio viittasi johdanto-osassa oikeusperustana, jota se käytti todetakseen asianomaisen rikkomisen ja määrätäkseen siitä seuraamuksia, ainoastaan HT 65 artiklaan. Tältä osin on muistutettava, että komissio myönsi suullisessa käsittelyssä, että johdanto-osan viittaus HT 65 artiklaan liittyi sen 4 kohtaan rikkomisen toteamiseksi ja sen 5 kohtaan sakon määräämiseksi.

86

Neljänneksi suullisessa käsittelyssä komissio korosti erityisesti 350 perustelukappaleen ensimmäistä virkettä, joka osoittaa sen mukaan implisiittisesti mutta varmasti, että riidanalainen päätös perustuu asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja sen 15 artiklan 2 kohtaan.

87

Tältä osin on muistutettava, että riidanalaisen päätöksen 350 perustelukappale kuuluu seuraavasti:

”Lex specialiksen voimassaolon päättymisen seuraukset on kuitenkin täsmennettävä niiden määräysten osalta, joissa komissiolle annetaan toimivalta määrätä seuraamuksia. Tässä tilanteessa rikkomisen tapahtumahetkellä voimassa olleen aineellisen oikeuden soveltaminen vaikuttaa perustellulta, kun taas menettelyyn sovelletaan sen jälkeen annettuja menettelysääntöjä.”

88

Aluksi on todettava, että riidanalaisen päätöksen 350 perustelukappale koskee yksinomaan komission toimivaltaa määrätä sakkoja. Kyseisen 350 perustelukappaleen ensimmäisessä virkkeessä viitataan yksinomaan ”määräyksiin, joissa komissiolle annetaan toimivalta määrätä seuraamuksia”. Kyseisen perustelukappaleen toisessa virkkeessä, jossa pitäisi selittää enemmän komission toimivaltaa lex specialiksen voimassaolon päättymisen valossa, ei täsmennetä, mitkä ovat ”määräykset, joissa komissiolle annetaan toimivalta määrätä seuraamuksia”. Siinä mainitaan yksinomaan sovellettava aineellisoikeudellinen lainsäädäntö ja sovellettavat menettelysäännöt, eikä siinä puututa kysymykseen komission toimivallasta ”määrätä seuraamuksia”.

89

Riidanalaisen päätöksen 350 perustelukappaleessa ei siis täsmennetä, mitkä ovat ”määräykset, joissa komissiolle annetaan toimivalta määrätä seuraamuksia.” Erikseen tarkasteltuna 350 perustelukappaleen ensimmäinen virke voisi viitata asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaan tai HT 65 artiklan 5 kohtaan.

90

Kun riidanalaisen päätöksen 350 perustelukappaletta kuitenkin tarkastellaan yhdessä riidanalaisen päätöksen 8 jakson, joka koskee sakon määräämistä ja jonka otsikko on ”HT 65 artiklan 5 kohdan soveltaminen”, kanssa, on ilmeistä, että komissio perusti toimivaltansa määrätä sakkoja tässä asiassa HT 65 artiklan 5 kohtaan. Näin ollen 515 perustelukappaleessa muistutetaan, että ”HT 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti komissio voi määrätä sakkoja [asianomaisille] yrityksille”.

91

Riidanalaisen päätöksen 515–518 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi yhtä selvästi, että riidanalainen päätös perustui yksinomaan HT 65 artiklan 4 ja 5 kohtaan. Mainitussa 516 perustelukappaleessa toistetaan kirjaimellisesti 4 kohdan sanamuoto sen selittämiseksi, että komissiolla on toimivalta todeta, että Federacciai, yritysten yhteenliittymä, on syyllistynyt kilpailusääntöjen rikkomiseen, mutta sillä ei ole toimivaltaa HT 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrätä tälle sakkoa. HT 65 artiklan 5 kohdassa annetaan komissiolle yksinomaan toimivalta määrätä sakkoja yrityksille eikä yritysten yhteenliittymille. Jos riidanalainen päätös perustuisi asetukseen N:o 17, kuten komissio väittää, tällainen oikeudellinen arviointi olisi ollut merkityksetön. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ei tehdä minkäänlaista eroa yritysten ja yritysten yhteenliittymien välillä, kun on kyse komission toimivallasta määrätä sakkoja.

92

Myös riidanalaisen päätöksen 7 jakso, jonka otsikko on ”HT 65 artiklan 2 kohdan soveltumattomuus”, osoittaa, että komissio perusti riidanalaisen päätöksen HT 65 artiklaan eikä asetuksen N:o 17 säännöksiin. Näin ollen riidanalaisen päätöksen 514 perustelukappaleessa komissio tarkasteli sitä, voisiko se antaa luvan riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettuun kartelliin HT 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio ei kuitenkaan viitannut asetuksen N:o 17 9 artiklan 1 kohtaan, jossa sille annetaan toimivalta myöntää poikkeuksia, vaan se perusti toimivaltansa yksinomaan HT 65 artiklan 2 kohtaan.

93

Mitä tulee viidenneksi riidanalaisen päätöksen tarkasteluun 12.8.2002 päivätyn toisen väitetiedoksiannon valossa, on todettava, että komissio myöntää siinä aloittaneensa uuden menettelyn asetuksen N:o 17 perusteella ja viittaa lisäksi nimenomaisesti kyseisen asetuksen 3 artiklaan (täydentävän väitetiedoksiannon 2 kohta).

94

Tämä seikka sellaisenaan ei kuitenkaan riitä sen toteamiseksi, että riidanalaisen päätöksen oikeusperusta on asetuksen N:o 17 3 artikla ja 15 artiklan 2 kohta. On päinvastoin katsottava, että se, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osassa ei viitata millään tavoin asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja 15 artiklan 2 kohtaan, sekä se, että päätöksen perusteluissa ei viitata millään tavoin kyseisiin säännöksiin, perustuu pikemminkin komission tietoiseen valintaan. Tässä asiassa ei voida katsoa, että komissio olisi sen jälkeen, kun se aloitti kantajien kanssa keskustelun kiistellystä viittauksesta asetukseen N:o 17 oikeusperustana täydentävän väitetiedoksiannon perusteella, yksinkertaisesti unohtanut mainita tämän oikeusperustan riidanalaisessa päätöksessä.

95

Kuudenneksi riidanalaisen päätöksen tämän tulkinnan näyttää vahvistavan se seikka, että käsiteltävinä olevissa asioissa neljä seitsemästä kantajasta eli kantajat asioissa T-27/03, T-46/03, T-58/03 ja T-80/03 perustivat selvästi kannekirjelmänsä olettamalle, jonka mukaan riidanalainen päätös perustui HT 65 artiklan 4 ja 5 kohtaan. Ainoastaan kaksi kantajaa eli kantajat asioissa T-97/03 ja T-98/03 perustivat argumentaationsa toteamukseen, jonka mukaan riidanalainen päätös perustui asetukseen N:o 17, ja ne katsoivat, että siinä ei anneta komissiolle minkäänlaista tähän liittyvää toimivaltaa. Lopuksi kantaja asiassa T-79/03 on epämääräinen oikeusperustan osalta ja tarkastelee kahta näkemystä eli näkemystä, jonka mukaan riidanalainen päätös perustuu HT 65 artiklan 4 ja 5 kohtaan, ja näkemystä, jonka mukaan se perustuu asetukseen N:o 17, ja päättelee, että komissiolla ei missään tapauksessa ollut toimivaltaa.

96

Tämän osalta on todettava, että vastineissaan asioissa, joissa kantajat olivat katsoneet kannekirjelmissään, että riidanalainen päätös perustui HT 65 artiklan 4 ja 5 kohtaan, komissio ei milloinkaan vahvistanut, että näiden kantajien argumentaatio perustui virheelliseen olettamaan. Missään näissä asioissa jätetyissä vastineissa tai vastauksissa ei ole nimenomaista viittausta asetuksen N:o 17 3 artiklaan tai sen 15 artiklan 2 kohtaan riidanalaisen päätöksen oikeusperustana. Ainoat viittaukset asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaan komission kirjelmissä koskevat keskustelua lex mitiorista sen perustelemiseksi, että tässä asiassa sovellettiin HT 65 artiklan 5 kohtaa eikä asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa.

97

Kantaja asiassa T-27/03 totesi näin ollen vastineesta tiedon saatuaan seuraavaa vastauksensa 5 kohdassa:

”Komissio näyttää siis myöntävän ehdottomasti, että i) riidanalaisen päätöksen oikeusperusta oli yksinomaan HT 65 artikla ja ii) sille määrättiin sakot yksinomaan tämän määräyksen perusteella. Kaikki muu eli komission esittämät muut väitteet yhteisön yhteisestä oikeusjärjestyksestä ja kriteereistä, jotka koskevat lakien seuraantoa, osoittautuvat akateemisiksi, yleisiksi ja merkityksettömiksi näkemyksiksi, joiden osalta ei vaikuta soveliaalta koetella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kärsivällisyyttä niihin vastaamiseksi.”

98

Lisäksi asiassa T-79/03, jossa kantaja on epämääräinen sen oikeusperustan osalta, johon riidanalainen päätös perustuu, komissio ei mitenkään selventänyt keskustelua tältä osin.

99

Komissio toteaa näin ollen seuraavaa vastineen 58 kohdassa asiassa T-79/03: ”Kantajan päättelyn lähtökohta on virheellinen: sen mukaan komissio käytti asetuksen N:o 17 menettelysääntöjä HT 65 artiklassa tarkoitetun sakon määräämiseksi. – – On – – huomattava, että sakkoa ei määrätty asetuksen N:o 17 perusteella, vaan HT 65 artiklan 5 kohdan nojalla, kuten päätöksessä selvästi todetaan.” Se lisää alaviitteessä, että ”toisin kuin kantaja väittää, päätöksen 5 jaksosta (335 perustelukappale ja [sitä seuraavat perustelukappaleet]) ilmenee selvästi, että komissio sovelsi asetusta N:o 17”. Vastauksessaan kantaja asiassa T-79/03 toteaa närkästyneenä seuraavaa kirjelmänsä 33 kohdassa:

”– – komissio toimii jälleen ristiriitaisesti ja tällä kertaa muutaman rivin välein, mikä osoittaa, miten vaikeaa on tukea oikeudellisesti epäjohdonmukaista näkemystä. Se nimittäin väittää vastineen 58 kohdassa – – kappaleen lopussa, että sakkoa ei määrätty asetuksen 17 perusteella, vain lisätäkseen tämän jälkeen alaviitteessä, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee selvästi, että siinä sovellettiin asetusta N:o 17.”

100

Komissio totesi siis ensimmäistä kertaa selvästi vasta suullisessa käsittelyssä ja yksinomaan vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, että sen mukaan riidanalainen päätös perustui myös asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja sen 15 artiklan 2 kohtaan.

101

Tässä tilanteessa kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt näkemykset sekä nimenomaiset viittaukset oikeusperustaan, jonka riidanalaisessa päätöksessä muodostavat HT 65 artiklan 4 ja 5 kohta (riidanalaisen päätöksen johdanto-osa sekä sen 515–518 perustelukappale), sekä viittauksen täydellinen puuttuminen asetuksen N:o 17 3 artiklaan ja 15 artiklan 2 kohtaan oikeusperustana, on todettava, että riidanalainen päätös perustui yksinomaan HT 65 artiklan 4 ja 5 kohtaan.

102

On syytä muistuttaa, että EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaa oli rajattu aineellisesti. EHTY:n perustamissopimus koski yksinomaan kahta tuotetta eli hiiltä ja terästä, jotka määritellään HT 81 artiklassa ja EHTY:n perustamissopimuksen liitteessä I. Koska ETY:n perustamissopimus (josta on tullut EY:n perustamissopimus) on laadittu yleistä sanamuotoa noudattaen, minkä vuoksi sitä sovelletaan kaikkiin talouden aloihin ja siis periaatteessa myös EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin (ks. vastaavasti edellä 57 kohdassa mainittu lausunto 1/94, 27 kohta), EY:n perustamissopimuksen laatijat sisällyttivät tähän sopimukseen määräyksen, jolla pyrittiin välttämään EY:n perustamissopimuksen määräysten ensisijaisuus suhteessa EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiin.

103

Näin ollen EY 305 artiklan 1 kohdassa täsmennetään seuraavaa:

”[EY:n perustamis]sopimuksella ei muuteta [EHTY:n] perustamissopimuksen määräyksiä, varsinkaan jäsenvaltioiden oikeuksia tai velvollisuuksia, [EHTY:n] toimielinten valtuuksia eikä mainitussa sopimuksessa hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden toiminnasta annettuja määräyksiä koskevilta osin.”

104

Tästä seuraa, että yhteismarkkinoiden toiminnan osalta EHTY:n perustamissopimuksen säännöt ja kaikki sen soveltamisesta annetut säännökset olivat edelleen voimassa EY:n perustamissopimuksen määräyksistä huolimatta (ks. edellä 57 kohdassa mainittu asia Gerlach, tuomion 9 kohta ja yhdistetyt asiat C-74/00 P ja C-75/00 P, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, tuomio 24.9.2002, Kok. 2002, s. I-7869, 100 kohta).

105

Kuitenkin siltä osin kuin esiin nousseista kysymyksistä ei ole määrätty EHTY:n perustamissopimuksen määräyksissä tai EHTY:n perustamissopimuksen perusteella annetuissa säännöstöissä, EY:n perustamissopimusta ja sen soveltamisesta annettuja säännöksiä voitiin soveltaa EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin jopa ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä (asia 328/85, Deutsche Babcock, tuomio 15.12.1987, Kok. 1987, s. 5119, 10 kohta ja edellä 104 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, tuomion 100 kohta; edellä 57 kohdassa mainittu lausunto 1/94, 27 kohta).

106

On myös muistutettava, että HT 97 artiklan mukaisesti EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23.7.2002. Koska EY:n perustamissopimuksen soveltamisala on yleinen, EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan aiemmin kuuluneet alat kuuluvat 24.7.2002 lähtien EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan.

107

Riidanalainen päätös tehtiin 17.12.2002 HT 65 artiklan 4 kohdan nojalla HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteamisen osalta ja HT 65 artiklan 5 kohdan nojalla niiden sakkojen osalta, joita määrättiin yrityksille, joiden väitettiin osallistuneen HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomiseen.

108

Komissio selittää toimivallastaan tehdä riidanalainen päätös HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen riidanalaisen päätöksen 348 perustelukappaleessa, että ”EY:n perustamissopimus ja EHTY:n perustamissopimus kuuluvat samaan eli yhteisön oikeusjärjestykseen, jossa tämä jälkimmäinen sopimus oli 23.7.2002 saakka lex specialis”. Se viittaa riidanalaisen päätöksen 349 perustelukappaleessa EY 305 artiklan 1 kohtaan ja yhteiseen toimielinjärjestelmään (sulautumissopimus ja EU 3 artikla). Korostaakseen yhteisön yhteistä oikeusjärjestystä komissio muistuttaa vastineissaan, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat tulkinneet EHTY:n ja Euratomin perustamissopimusten määräyksiä EY:n perustamissopimuksen määräyksiin viitaten sellaisten yhteisten periaatteiden perusteella, joita kaikissa yhteisöjen perustamissopimuksissa noudatetaan (edellä 55 kohdassa mainittu asia Busseni, tuomion 16 ja 21 kohta).

109

EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyessä siirtyminen EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesta järjestelmästä EY:n perustamissopimuksen mukaiseen järjestelmään kilpailun alalla tapahtui komission mukaan automaattisesti samaan oikeusjärjestykseen kuuluvien sääntöjen seuraannon periaatteen perusteella (edellä 60 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Salumi, tuomion 9 kohta; edellä 60 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat CT Control (Rotterdam) ja JCT Benelux v. komissio, tuomion 22 kohta ja edellä 60 kohdassa mainittu asia De Haan, tuomion 13 kohta). Riidanalaisen päätöksen 331 perustelukappaleessa, jossa viitataan 18.6.2002 päivätyn tiedonannon 31 kohtaan, komissio selitti, että ”sovellettava aineellisoikeudellinen lainsäädäntö” on ”lainsäädäntö, joka oli voimassa rikkomisen muodostavien tekojen tapahtumahetkellä”, ja että ”menettelyllisellä tasolla sovellettava lainsäädäntö EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen [on] EY-lainsäädäntö”. Riidanalaisen päätöksen 350 perustelukappaleessa komissio lisäsi, että ”tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa olleen aineellisoikeudellisen lainsäädännön soveltaminen vaikuttaa perustellulta”, ja se väittää riidanalaisen päätöksen 352 perustelukappaleessa, että ”sovellettavat menettelysäännöt ovat säännöt, jotka ovat voimassa asianomaisen toimenpiteen hyväksymishetkellä.”

110

On siis tutkittava, voidaanko edellä mainittujen seikkojen perusteella päätellä, että HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdassa myönnettiin riidanalaisen päätöksen tekohetkellä komissiolle toimivalta tehdä kyseinen päätös.

111

Tämän osalta on muistutettava, että EHTY:n perustamissopimus oli EY 305 artiklan 1 kohdan nojalla lex specialis, joka poikkesi lex generaliksesta, joka on EY:n perustamissopimus (julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotus edellä 57 kohdassa mainitussa asiassa Banks, 8 kohta; edellä 57 kohdassa mainittu asia ESF Elbe-Stahlwerke Feralpi v. komissio, tuomion 102 kohta ja edellä 57 kohdassa mainittu asia Verband der freien Rohrwerke ym. v. komissio, tuomion 68 kohta).

112

Se, että EHTY:n perustamissopimus oli lex specialis, johti siihen, että kyseisen sopimuksen voimassaolon päättyessä lex generalista alettiin soveltaa automaattisesti. Komissio totesi näin ollen riidanalaisen päätöksen 348 perustelukappaleessa perustellusti, että ”24.7.2002 lähtien aloihin, jotka kuuluivat aiemmin EHTY:n perustamissopimuksen, sen menettelymääräysten ja johdetun oikeuden soveltamisalaan, sovelletaan vastaavia oikeussääntöjä, jotka perustuvat EY:n perustamissopimukseen”. Kilpailun alalla tämä toteamus merkitsee sitä, että yritysten ja yritysten yhteenliittymien käyttäytyminen, joka kuului aiemmin EHTY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, voi kuulua 24.7.2002 lähtien EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamisalaan.

113

Tämä kanneperuste ei kuitenkaan koske millään tavoin EY 81 artiklan soveltamista terästeollisuuden alan kartelliin EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Se koskee komission toimivaltaa todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkominen ja määrätä siitä seuraamuksia HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdan perusteella.

114

EHTY:n perustamissopimuksen lex specialis -luonne suhteessa EY:n perustamissopimukseen ei tue mitenkään komission väitettä, jonka mukaan sillä olisi edelleen toimivalta perustaa päätös lex specialikseen sen voimassaolon päättymisen jälkeen. Tämän osalta on muistutettava, että EY 305 artiklan 1 kohdassa, josta yhteisöjen tuomioistuimet ovat päätelleet EHTY:n perustamissopimuksen lex specialis -luonteen suhteessa EY:n perustamissopimukseen, vahvistetaan ainoastaan EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen 23.7.2002, koska siinä määrätään, että EY:n perustamissopimuksen määräyksillä ei muuteta EHTY:n perustamissopimuksen määräyksiä, ja että HT 97 artiklassa määrätään nimenomaisesti kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymisestä edellä mainittuna päivänä.

115

Myöskään yhteisön yhteinen oikeusjärjestys, johon komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 349 perustelukappaleessa ja jonka se johtaa yhteisestä toimielinjärjestelmästä ja yhteisöjen eri perustamissopimuksissa olevien määräysten yhdenmukaisen tulkinnan tarpeesta, ei anna komissiolle toimivaltaa todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomista ja määrätä sakkoa asianomaisille yrityksille HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdan perusteella EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Tämän osalta on korostettava, että sulautumissopimuksessa käyttöön otetusta yhteisestä toimielinjärjestelmästä huolimatta yhteisöt eivät ole milloinkaan sulautuneet toisiinsa. Lisäksi eri perustamissopimusten aineellisoikeudellisten määräysten yhdenmukaisella tulkinnalla ei ole mitään vaikutusta eri toimielimille eri sopimuksissa myönnettyyn toimivaltaan. Toimielimet voivat kunkin perustamissopimuksen puitteissa käyttää yksinomaan sitä toimivaltaa, joka niille on kyseisessä sopimuksessa annettu (ks. vastaavasti asia C-176/03, komissio v. neuvosto, tuomio 13.9.2005, Kok. 2005, s. I-7879, 38–53 kohta).

116

Sääntöjen seuraantoa ohjaaviin periaatteisiin perustuvan väitteen osalta oikeuskäytännöstä ilmenee, että oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen takaamiseksi yhteisön aineellisoikeudellisia sääntöjä on tulkittava siten, että ne eivät lähtökohtaisesti koske tilanteita, jotka olivat syntyneet ennen niiden voimaantuloa, kun taas menettelysääntöjä sovelletaan välittömästi (edellä 60 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Salumi, tuomion 9 kohta; edellä 60 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat CT Control (Rotterdam) ja JCT Benelux v. komissio, tuomion 22 kohta ja edellä 60 kohdassa mainittu asia De Haan, tuomion 13 kohta; asia T-42/96, Eyckeler & Malt v. komissio, tuomio 19.2.1998, Kok. 1998, s. II-401, 55 kohta ja asia T-180/01, Euroagri v. komissio, tuomio 28.1.2004, Kok. 2004, s. II-369, 36 kohta).

117

On kuitenkin todettava, että kysymys toimielimen toimivallasta edeltää kysymystä siitä, mitä aineellisoikeudellisia sääntöjä ja menettelysääntöjä sovelletaan. Kun on ensin määritetty, että toimielimellä on toimivalta antaa säädös perustamissopimuksen tietyn määräyksen tai johdetun oikeuden tietyn säännöksen perusteella, on toiseksi määritettävä sovellettavat aineellisoikeudelliset säännöt ja menettelysäännöt niiden periaatteiden mukaisesti, jotka ohjaavat sääntöjen seuraantoa.

118

Tämän osalta on korostettava, että määräyksen, joka muodostaa toimen oikeusperustan ja jossa toimielimelle annetaan toimivalta antaa asianomainen toimi, on oltava voimassa toimen antamishetkellä (asia C-269/97, komissio v. neuvosto, tuomio 4.4.2000, Kok. 2000, s. I-2257, 45 kohta; ks. myös vastaavasti asia T-310/00, MCI v. komissio, tuomio 28.9.2004, Kok. 2004, s. II-3253, 78–114 kohta). Periaatteet, jotka ohjaavat sääntöjen seuraantoa, voivat puolestaan johtaa sellaisten aineellisoikeudellisten määräysten soveltamiseen, jotka eivät ole enää voimassa, kun yhteisön toimielin antaa toimen.

119

Kun komissio viittasi riidanalaisen päätöksen 331 ja 350–352 perustelukappaleessa periaatteisiin, jotka ohjaavat sääntöjen seuraantoa, perustellakseen toimivaltansa riidanalaisen päätöksen tekemiseen, se sekoitti keskenään yrityksille suunnatun aineellisoikeudellisen määräyksen eli HT 65 artiklan 1 kohdan ja komission toiminnan oikeusperustan eli HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdan. Se päätteli automaattisesti sovellettavasta aineellisoikeudellisesta määräyksestä toimivaltansa tehdä päätös sellaisen määräyksen perusteella, jonka voimassaolo oli tällä välin päättynyt. Näin ollen kun oli kyse komission toimivallasta, se totesi vielä suullisessa käsittelyssä sovellettavasta aineellisesta oikeudesta ja menettelysäännöistä, että ”kaksi ensimmäistä – – ovat käytännöllisesti katsoen samoja” ja että ”toimivallan myöntäminen liittyy läheisesti [sovellettavaan] aineelliseen oikeuteen”.

120

Kuitenkin koska yhtäältä edellä 118 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että toimen oikeusperustan muodostavan määräyksen on oltava voimassa toimen antamishetkellä, ja toisaalta HT 97 artiklan mukaisesti HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdan voimassaolo oli päättynyt 23.7.2002, komissio ei voinut enää perustaa toimivaltaa kyseisiin määräyksiin, joiden voimassaolo oli päättynyt riidanalaisen päätöksen tekohetkellä, todetakseen HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomisen ja määrätäkseen sakkoja yrityksille, joiden väitettiin osallistuneen kyseiseen rikkomiseen.

121

Komission väitteestä, jonka mukaan yhteisöjen tuomioistuin on itse soveltanut edelleen HT 65 artiklaa sen voimassaolon päättymisen jälkeen, on lopuksi todettava, että komission mainitsemissa tuomioissa (edellä 62 kohta) yhteisöjen tuomioistuin harjoitti laillisuusvalvontaansa, joka koski komission EHTY:n perustamissopimuksen perusteella antamia säädöksiä, kun tämä sopimus oli vielä voimassa. Nämä tuomiot eivät siis tue komission argumentaatiota, jonka mukaan sillä oli edelleen toimivalta tehdä päätös EHTY:n perustamissopimuksen määräyksen perusteella kyseisen perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

122

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä ja että riidanalainen päätös on lainvastainen. Riidanalaiseen päätökseen liittyvä sääntöjenvastaisuus ei kuitenkaan ole niin ilmeinen, että asioissa T-27/03 ja T-80/03 esitetyt vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen toteamista mitättömäksi, olisi hyväksyttävä (ks. vastaavasti asia C-137/92 P, komissio v. BASF ym., tuomio 15.6.1994, Kok. 1994, s. I-2555, 52 kohta).

123

Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava kantajien osalta.

124

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska vastaaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien välitoimimenettelyihin asioissa T-46/03 ja T-79/03 liittyvät oikeudenkäyntikulut kantajien vaatimusten mukaisesti.

125

Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Italian tasavalta vastaa siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

Asiaa koskevat oikeussäännöt

EHTY:n perustamissopimuksen määräykset

Komission tiedonanto EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksista kilpailuasioiden käsittelyyn

Hallinnollinen menettely

Riidanalainen päätös

Menettely

Asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Asianosaisten lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Alustavia huomautuksia

Oikeusperusta, johon riidanalainen päätös perustuu

Komission toimivalta todeta HT 65 artiklan 1 kohdan rikkominen ja määrätä siitä seuraamuksia EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen

– EHTY:n ja EY:n perustamissopimusten välinen suhde

– Annettiinko HT 65 artiklan 4 ja 5 kohdassa komissiolle toimivalta tehdä riidanalainen päätös

Oikeudenkäyntikulut