Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Judgment of the Court (Fourth Chamber) of 16 December 2004. # Commission of the European Communities v Republic of Austria. # Failure of a Member State to fulfil obligations - Workers' protection - Health and safety of workers - Manual handling of loads where there is a risk of injury to workers. # Case C-358/03.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16 päivänä joulukuuta 2004. Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Työntekijöiden suojelu - Työntekijöiden turvallisuus ja terveys - Käsin tapahtuva taakkojen käsittely, johon liittyy työntekijöiden vahingoittumisen vaara. Asia C-358/03.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 16 päivänä joulukuuta 2004. Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Itävallan tasavalta. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Työntekijöiden suojelu - Työntekijöiden turvallisuus ja terveys - Käsin tapahtuva taakkojen käsittely, johon liittyy työntekijöiden vahingoittumisen vaara. Asia C-358/03.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Työntekijöiden suojelu – Työntekijöiden turvallisuus ja terveys – Käsin tapahtuva taakkojen käsittely, johon liittyy työntekijöiden vahingoittumisen vaara
Tuomion tiivistelmä
Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Direktiivien täytäntöönpano – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Sisäistä oikeusjärjestystä
koskevia perusteluja ei voida hyväksyä
(EY 226 artikla)
Jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan eikä myöskään liittovaltion
järjestämiseen liittyviin seikkoihin vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut direktiivissä säädettyjä velvoitteita
ja määräaikoja. Tältä osin liittovaltio ei voi vedota siihen, että sen perustuslaissa kielletään sitä toteuttamasta direktiivin
täytäntöönpanotoimenpiteitä osavaltion sijasta ja että ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimen antamalla tuomiolla sille voidaan
antaa toimivalta ryhtyä direktiivin täytäntöönpanoon.
Vaikka jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus parhaaksi katsomallaan tavalla jakaa sisäisesti lainsäädäntövaltuudet, jäsenvaltio
on kuitenkin EY 226 artiklan nojalla yhteisöön nähden yksin vastuussa siitä, että yhteisön oikeudessa asetettuja velvoitteita
noudatetaan.
(ks. 12 ja 13 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto) 16 päivänä joulukuuta 2004(1)
Asiassa C-358/03,jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 19.8.2003,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään D. Martin ja H. Kreppel, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajana,
vastaan
Itävallan tasavalta, asiamiehenään E. Riedl, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),,
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit N. Colneric (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues,
julkisasiamies: A. Tizzano, kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1
Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistunta toteamaan, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut
terveyttä ja turvallisuutta varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista sellaisessa käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä,
johon liittyy erityisesti työntekijän selän vahingoittumisen vaara, 29 päivänä toukokuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin
90/269/ETY (neljäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 156, s. 9) mukaisia
velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin täysimääräisen noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia
määräyksiä tai koska se ei ainakaan ole ilmoittanut niistä komissiolle.
Asiaa koskevat oikeussäännöt ja oikeudenkäyntiä edeltävä menettely
2
Kuten direktiivin 90/269 1 artiklan 1 kohdan sanamuodosta käy ilmi, siinä asetetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset
sellaiselle taakkojen käsittelylle käsin, johon liittyy erityisesti työntekijöiden selän vahingoittumisen vaara.
3
Kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät
lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992 ja niiden on ilmoitettava tästä
komissiolle viipymättä. Itävallan tasavallalle, josta tuli yhteisön jäsen 1.1.1995, asetettu kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa
koskeva määräaika päättyi sinä päivänä, kun kyseinen jäsenvaltio liittyi yhteisöön.
4
Koska Itävallan tasavalta ei ollut ilmoittanut, että se oli antanut kaikki direktiivin 90/269 noudattamisen edellyttämät säännökset
ja koska komissiolla ei ollut tiedossaan mitään muitakaan seikkoja, joiden perusteella se olisi voinut päätellä tämän jäsenvaltion
toteuttaneen tältä osin tarpeelliset toimenpiteet, komissio aloitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan
menettelyn.
5
Koska komissio katsoi, että kyseistä direktiiviä ei ollut pantu täytäntöön Kärntenissä osavaltion ja kuntien palveluksessa
olevien toimihenkilöiden suojelemisen eikä Burgenlandissa ja Kärntenissä maataloutta ja metsänhoitoa harjoittavien tuotantolaitosten
työntekijöiden suojelemisen osalta, se toimitti 19.12.2002 Itävallan tasavallalle perustellun lausunnon, jossa se kehotti
tätä toteuttamaan perustellun lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksiantamisesta.
6
Koska komissio ei ollut tyytyväinen Itävallan viranomaisilta saamiinsa vastauksiin, se nosti tämän kanteen.
Kanne
7
Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan,
on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä (ks.
mm. asia C-147/00, komissio v. Ranska, tuomio 15.3.2001, Kok. 2001, s. I-2387, 26 kohta ja asia C-173/01, komissio v. Kreikka,
tuomio 4.7.2002, Kok. 2002, s. I-6129, 7 kohta).
8
Itävallan hallitus väittää, että direktiivin 90/269 täytäntöönpanon laiminlyöntiä koskeva väite ei ole perusteltu siltä osin
kuin kysymys on Burgenlandin osavaltiosta vuonna 2000 annetun asetuksen vuoksi, josta ilmoitettiin komissiolle 24.10.2000.
9
Vastauskirjelmässään komissio myönsi nämä tosiseikat.
10
Koska perusteltu lausunto oli annettu 19.12.2002, kanne on näin ollen Burgenlandia koskevilta osin hylättävä.
11
Vaikka Itävallan hallitus ei Kärntenin osavaltion osalta kiistä sitä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, josta
sitä moititaan, se väittää kuitenkin, että direktiivin 90/269 täydelliseksi täytäntöönpanemiseksi maatalous- ja metsätyöntekijöitä
koskevilta osin tarpeellisen asetuksen julkaisemisen oli määrä tapahtua vuoden 2003 lopulla. Direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteitä,
jotka on tarkoitettu osavaltion, kuntien ja kunnallisten järjestöjen toimihenkilöiden suojelemisen turvaamiseksi, toteuttamista
koskevan vaatimuksen osalta liittovaltio oli säännöllisesti ilmoittanut Kärntenin osavaltion toimivaltaisille viranomaisille
niiden velvollisuuksista tässä asiassa.
12
Tässä yhteydessä Itävallan hallitus korostaa, että Itävallan perustuslaissa kielletään liittovaltiota toteuttamasta direktiivin
täytäntöönpanotoimenpiteitä osavaltion sijasta ja että ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimen antamalla tuomiolla voidaan liittovaltiolle
antaa toimivalta ryhtyä direktiivin täytäntöönpanoon.
13
Tämän osalta on todettava, että jäsenvaltio ei yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voi sisäisen
oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan eikä myöskään liittovaltion järjestämiseen liittyviin seikkoihin
vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja määräaikoja (ks. erityisesti
asia C-111/00, komissio v. Itävalta, tuomio 11.10.2001, Kok. 2001, s. I-7555, 12 kohta). Vaikka jokaisella jäsenvaltiolla
on oikeus parhaaksi katsomallaan tavalla jakaa sisäisesti lainsäädäntövaltuudet, jäsenvaltio on kuitenkin EY 226 artiklan
nojalla yhteisöön nähden yksin vastuussa siitä, että yhteisön oikeudessa asetettuja velvoitteita noudatetaan (asia C-87/02,
komissio v. Italia, tuomio 10.6.2004, 38 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
14
Näin ollen on katsottava, että komission kanne, siltä osin kuin se koskee Kärntenin osavaltiota, on perusteltu.
15
Edellä esitetyn perusteella on yhtäältä todettava, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 90/269 mukaisia
velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia tai hallinnollisia
määräyksiä Kärntenin osavaltiossa, ja toisaalta hylättävä kanne muilta osin.
Oikeudenkäyntikulut
16
Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut
jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista
ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi. Koska komission kanne on hyväksytty vain osittain, kumpikin
asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1)
Itävallan tasavalta ei ole noudattanut terveyttä ja turvallisuutta varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista sellaisessa
käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä, johon liittyy erityisesti työntekijän selän vahingoittumisen vaara, 29 päivänä
toukokuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/269/ETY (neljäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
erityisdirektiivi) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut tämän direktiivin noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia
tai hallinnollisia määräyksiä Kärntenin osavaltiossa.
2)
Kanne hylätään muilta osin.
3)
Euroopan yhteisöjen komissio ja Itävallan tasavalta vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.