Asia T-334/02

Viomichania Syskevasias Typopoiisis kai Syntirisis Agrotikon Proïonton AE

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

EMOTR – Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantaminen – Yhteisön taloudellisen tuen peruuttamista koskeva hakemus – Komission toimimattomuus – Laiminlyöntikanne

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 2.12.2003 

Määräyksen tiivistelmä

1.     Oikeudenkäyntimenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Määräajan ylittyminen – Anteeksiannettava erehdys – Käsite

2.     Laiminlyöntikanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Kannekelpoiset laiminlyönnit – Laiminlyönti aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskeva menettely – Tutkimatta jättäminen

(EY 226 artikla ja EY 232 artiklan kolmas kohta)

1.     Kanteen nostamisen määräaikoihin liittyvä erehdys on anteeksiannettava, jos se on seurausta itse kyseisen toimielimen menettelystä ja jos kantaja on vilpittömässä mielessä sekä noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaisesti valistuneelta toimijalta.

(ks. 35 kohta)

2.     Tutkittavaksi ei oteta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamaa laiminlyöntikannetta, jossa vaaditaan toteamaan, että jättäessään nostamatta jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen komissio on laiminlyönyt ratkaisun tekemisen, mikä on vastoin perustamissopimusta. Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota EY 232 artiklan kolmanteen kohtaan ainoastaan vaatiakseen sen toteamista, että tietty toimielin on perustamissopimuksen vastaisesti jättänyt antamatta muita säädöksiä kuin suosituksia tai lausuntoja, jotka mahdollisesti osoitetaan niille tai jotka koskevat asianomaisia henkilöitä suoraan ja erikseen. EY 226 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä ainoat toimenpiteet, joita komissio voi joutua tekemään, osoitetaan jäsenvaltioille. Lisäksi EY 226 artiklan mukaisesta järjestelmästä seuraa, että sellaisia toimenpiteitä, jotka koskisivat suoraan luonnollisia tai oikeushenkilöitä, eivät ole perusteltu lausunto, joka on ainoastaan vaihe, joka edeltää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan kanteen mahdollista nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa, eikä myöskään tällaisen kanteen tosiasiallinen nostaminen yhteisöjen tuomioistuimessa.

(ks. 44 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

2 päivänä joulukuuta 2003 (*)

EMOTR – Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantaminen – Yhteisön taloudellisen tuen peruuttamista koskeva hakemus – Komission toimimattomuus – Laiminlyöntikanne

Asiassa T-334/02,

Viomichania Syskevasias Typopoiisis kai Syntirisis Agrotikon Proïonton AE, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajanaan asianajaja I. Stamoulis, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään M. Condou-Durande, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta EY 232 artiklan nojalla toteamaan komission laiminlyöneen velvoitteensa ensiksikin, koska se ei ole aloittanut yhteisön oikeuden rikkomisesta kantajan taloudellisia intressejä loukkaavalla tavalla johtuvaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Kreikan valtiota vastaan, ja toiseksi, koska se ei ole poistanut ex tunc Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) kantajan investointihankkeen yhteisrahoitukseksi myöntämää taloudellista tukea sellaisena kuin kyseinen hanke on hyväksytty Kreikan viranomaisten 17.2.1994 tekemällä päätöksellä nro 324986/505,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit M. Jaeger ja F. Dehousse,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely

1       Viomichania Syskevasias Typopoiisis kai Syntirisis Agrotikon Proïonton AE ‑osakeyhtiö on kreikkalainen yritys, jonka toimialaan kuuluu vihannesten ja hedelmien tuotanto, pakkaaminen, standardisointi, varastointi ja myynti. Yritys on perustettu yhteisistä toimenpiteistä maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamiseksi 15 päivänä helmikuuta 1977 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 355/77 (EYVL L 51, s. 1) liittyvän parantamissuunnitelman pohjalta, ja se saa Euroopan yhteisön ja Kreikan valtion yhteisrahoitusta.

2       Kantaja on esittänyt Kreikan viranomaisille maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamisesta 29 päivänä maaliskuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 866/90 (EYVL L 91, s. 1) perusteella investointihankkeen, jonka tarkoitus oli parantaa hedelmien ja vihannesten jalostamisessa käytettäviä laitteita ja koneita. Tämä hanke oli yksi investointihankkeista, jotka esitettiin hakemuksessa, jolla Kreikan valtio haki Euroopan maatalouden ohjaus‑ ja tukirahastolta (EMOTR) tukea Kreikassa tapahtuvalle maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen toimintaohjelmalle (92.CT.EL.03). Komissio on hyväksynyt Kreikan viranomaisten hakemuksen 24.11.1992 tehdyllä päätöksellä.

3       Yrityksen hanke saatiin päätökseen syyskuussa 1993, ja Kreikan viranomaiset ovat hyväksyneet sen maatalousministeriön pääsihteerin päätöksellä nro 324986/505/17‑2‑94. Mainitun hankkeen kustannusten rahoitus 243 738 000 Kreikan drakmaa (GRD) on jaettu Euroopan yhteisön ja Kreikan valtion kesken seuraavalla tavalla: EMOTR:n osuus 85 308 000 GRD, Kreikan valtion osuus 24 373 000 GRD ja tuen saajan osuus 134 057 000 GRD.

4       Marraskuun 1994 kuluessa, kun kantaja alkoi kehittää toimintojaan, Kreikan viranomaiset antoivat torikaupan käyntiin liittyvän ministeriön määräyksen nro 10/94 sekä erityisesti liikkeen vuokraamisen ehtoihin Ateenan keskustorilta liittyvän määräyksen nro A2‑2330/26‑6‑95. Nämä määräykset ovat huomattavasti vaikeuttaneet kantajan kaupallista toimintaa, elleivät jopa tehneet sitä tyhjäksi.

5       Tämä tilanne jatkui siihen asti, kunnes useiden Kreikan maatalousministeriölle tehtyjen kantelujen jälkeen ministeriön nimittämä toimikunta totesi, että ministeriön määräykset aiheuttivat vahinkoa useille yrityksille. Tämän johdosta Kreikan viranomaiset tekivät päätöksiä, joiden tarkoituksena oli helpottaa toimitilojen vuokrausta Ateenan keskustorilta ja joilla kumottiin kyseiset säädökset. Elokuusta 1998 lähtien kantaja on vihdoinkin saanut vuokrattua toimitilat Ateenan keskustorilta.

6       Näiden seikkojen perusteella kantaja on nostanut kanteen Dioikitiko Protodikeio Athinonissa (Ateenan ensimmäisen oikeusasteen hallintotuomioistuin) saadakseen korvausta vahingosta, joka sille on aiheutunut Kreikan valtion laittomasta toiminnasta. Tuomioistuin on todennut Kreikan valtion vastuun kanteen mukaisesti.

7       Samaan aikaan kantaja on jättänyt yhteisön toimielimille useita vetoomuksia, kanteluita ja avunpyyntöjä, joiden johdosta nämä toimielimet ovat ryhtyneet erilaisiin toimenpiteisiin ja antaneet erilaisia vastauksia.

8       Kantaja on muun muassa osoittanut vuosina 2001 ja 2002 useita vetoomuksia Euroopan parlamentille.

9       Se on lisäksi tehnyt 23.11.2001, 18.2.2002 ja 30.3.2002 virallisia kanteluja komission maatalousasioista vastaavalle jäsenelle.

10     Koska kantaja ei ole mielestään saanut tyydyttävää vastausta, se on 20.5.2002 päivätyllä kirjeellä vaatinut komissiota toimimaan. Sama kirje on lähetetty myös tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF). Tässä kirjeessä se arvosteli lähinnä sitä, että komissio ei ole nostanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta Kreikan valtiota vastaan ja että komissio oli todennut vastauskirjeissään asian kuuluvan kreikkalaisten tuomioistuinten toimivaltaan.

11     Komission maatalouden pääosaston johtaja Silva Rodriguez vastasi 14.6.2002 päivätyllä kirjeellä tähän vaatimukseen seuraavasti:

”Komission jäsen Fischler on pyytänyt minua kiittämään teitä 24.5.2002 saapuneesta kirjeestänne, jossa ilmaisette aikomuksenne nostaa komissiota vastaan laiminlyöntikanne, jonka tarkoitus on velvoittaa komissio aloittamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskeva menettely Kreikan viranomaisia vastaan teidän keskinäiseen oikeudenkäyntiinne liittyen. Minun on muistutettava teitä siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. esimerkiksi asia 247/87, Star Fruit Company v. komissio) komissio ei ole velvollinen ryhtymään jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn jäsenvaltiota vastaan, ja että sillä on tältä osin ’harkintavaltaa, minkä vuoksi yksityisillä ei ole oikeutta vaatia, että tämä toimielin omaksuu tietynsuuntaisen kannan’. Näin ollen voin vain toistaa komission yksikköjen esittämän kannan, jonka mukaan niiden kreikkalaisten tuomioistuinten, joissa asiasta on nostettu kanne, on määrättävä vahingonkorvauksen määrästä, jonka Kreikan viranomaiset mahdollisesti joutuvat käsillä olevassa tapauksessa asiakkaallenne maksamaan.”

12     Lisäksi OLAF on vastannut 12.9.2002 päivätyllä kirjeellä kantajan useisiin yhteydenottoihin. Se korostaa toisaalta sitä, että asia ei kuulu sen toimivaltaan, ja toisaalta sitä, että ottaen huomioon kuluneen ajan, kantaja voi kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

13     Kantaja nosti käsillä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 28.10.2002 toimittamallaan kannekirjelmällä.

14     Vastaaja esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2003 toimitetussa erillisessä asiakirjassa oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaisesti. Kantaja esitti 13.3.2003 tätä väitettä koskevat huomautuksensa.

 Asianosaisten vaatimukset

15     Kantaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       toteaa vastaajan laiminlyöneen velvoitteensa, koska se ei ole poistanut taloudellista tukea, jonka EMOTR oli myöntänyt kantajan investointihankkeen yhteisrahoitukseksi

–       toteaa vastaajan laiminlyöneen velvoitteensa, koska se ei ole aloittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Kreikan valtiota vastaan

–       velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16     Vastaaja vaatii, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       hylkää kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymättä jäämisen takia

–       velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

17     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä.

18     Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että se on saanut tarvittavat tiedot asiakirjoista, joten suullinen käsittely ei ole tarpeen.

 Asianosaisten lausumat

19     Vastaaja tuo esiin ensinnäkin sen, että laiminlyöntikanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin vastaaja on vastannut 14.6.2002 päivätyllä kirjeellä kantajan 20.5.2002 päivätyllä kirjeellä esittämään toimintakehotukseen.

20     Toiseksi vastaaja on sitä mieltä, että kanne on nostettu liian myöhään. Se huomauttaa, että kanne on nostettu 28.10.2002, vaikka kantajan kirje, jossa vastaajaa kehotettiin toimimaan, on päivätty 20.5.2002 ja lähetetty 22.5.2002.

21     Viimeiseksi vastaaja muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa EY 232 artiklan kolmannen kohdan nojalla ainoastaan sen toteamiseksi, että toimielin on perustamissopimuksen vastaisesti jättänyt tekemättä sellaisen muun toimen kuin suosituksen tai lausunnon, joka voidaan osoittaa niille tai josta ne voisivat nostaa kumoamiskanteen (ks. erityisesti asia T‑13/94, Century Oils Hellas v. komissio, määräys 4.7.1994, Kok. 1994, s. II‑431). Se on kuitenkin sitä mieltä, että tämä edellytys ei täyty käsillä olevassa tapauksessa, koska kantaja itse asiassa moittii vastaajaa siitä, että tämä on jättänyt aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Kreikan valtiota vastaan. Kehotus aloittaa rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1) 23 artiklan mukainen menettely ei myöskään vastaajan mielestä täytä tätä edellytystä. Vastaaja korostaa nimittäin ensiksikin sitä, että tämä säännös koskee ainoastaan komission ja jäsenvaltion välisiä suhteita sekä viimeksi mainitun velvoitteita komissiota kohtaan. Edelleen se väittää, että tämä säännös ei synnytä yhtiölle mitään sellaisia oikeuksia, joihin tämä voisi vedota velvoittaakseen komission ryhtymään toimeen, joka koskee kyseistä yhtiötä suoraan ja erikseen. Lopuksi se huomauttaa, että 22.5.2002 lähetetty vaatimuskirje, jossa komissiota pyydettiin ryhtymään toimenpiteisiin, ei sisältänyt tämän suuntaista ratkaisukehotusta.

22     Kantaja kiistää, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuisivat.

23     Ensinnäkin kantaja tuo esiin, että kanteiden, joissa vaaditaan toteamaan, että vastaaja on laiminlyönyt EY 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn käynnistämisen, tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista koskeva vakiintunut oikeuskäytäntö ei sovellu käsillä olevaan tapaukseen. Kantaja korostaa, että käsillä olevassa tapauksessa vastaajan harkintavaltaa rajoittaa kolme vaatimusta, jotka edellyttävät välitöntä asioihin puuttumista ja toimintaa. Ensinnäkin kantaja korostaa, että yhteisön toimielimenä vastaajan tulee kunnioittaa perusoikeuksia, jotka Nizzassa 7 päivänä joulukuuta 2000 julistettu Euroopan unionin perusoikeuskirja (EYVL C 364, s. 1) takaa – erityisesti ammatillista vapautta (15 artikla), elinkeinovapautta (16 artikla), omistusoikeutta (17 artikla), yhdenvertaisuutta lain edessä sekä hyvän hallinnon ja syrjintäkiellon periaatteita – ja näin ollen tulla kantajan avuksi, koska komissio on myöntänyt, että Kreikan viranomaiset ovat kohdelleet tätä epäinhimillisellä tavalla. Toiseksi kantaja huomauttaa, että EY 280 artiklan mukaan vastaajan tulee suojata Euroopan yhteisön taloudellisia etuja eikä se näin ollen voi käyttää harkintavaltaansa siten, että se luopuu vaatimasta Kreikan valtiota maksamaan takaisin komission hyväksymän hankkeen yhteisrahoituksena maksettuja rahamääriä. Kolmanneksi kantaja on sitä mieltä, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan vastaajan tulee päättää taloudellisen tuen poistamisesta, silloin kun se tietää, kuten käsillä olevassa tapauksessa, että yhteisön varoilla osittain rahoitetun hankkeen yhteydessä on tapahtunut väärinkäytöksiä (ks. erityisesti asia C‑500/99 P, Conserve Italia v. komissio, tuomio 24.1.2002, Kok. 2002, s. I‑867).

24     Toiseksi kantaja kiistää vastaajan väitteen, jonka mukaan käsiteltävänä oleva kanne on menettänyt kohteensa siltä osin kuin 14.6.2002 päivätyssä kirjeessä on otettu asiaan kantaa. Se huomauttaa ensinnäkin, että asiassa 247/87, Star Fruit vastaan komissio, 14.2.1989 annettu tuomio (Kok. 1989, s. 291) ei liity asiaan, koska tämän tuomion perustana olleet tosiseikat olivat täysin erilaiset, sillä kyseessä oli Ranskan tasavallan sellaisen säännöksen kumoaminen, joka ei koskenut kantajaa. Lisäksi kantaja korostaa, että vastaajan kirjeessään esittämä kehotus kääntyä Kreikan oikeusviranomaisten puoleen on käsittämätön siitä syystä, että nämä viranomaiset eivät takaa yhteisön oikeuden noudattamista, eivät sen tulkintaa eivätkä sen soveltamista. Lopuksi kantaja esittää, että 14.6.2002 päivätty kirje on korkeintaan tietoja välittävä kirje, mutta ei missään tapauksessa kielteinen päätös.

25     Kolmanneksi kantaja esittää, että kun vastaaja on 14.6.2002 päivätyssä kirjeessään kehottanut kantajaa kääntymään kansallisten tuomioistuinten puoleen yhteisön tuomioistuinten sijaan, se on syyllistynyt yhteisön oikeuden kolminkertaiseen loukkaamiseen. Ensinnäkin vastaaja on kantajan mukaan rikkonut EY 220 artiklaa, jossa yhteisön tuomioistuimille annetaan yksinomainen toimivalta varmistaa yhteisön oikeuden noudattaminen ja joka soveltuu kantajan mielestä käsillä olevaan tapaukseen, koska yhteisön oikeuden loukkaaminen koskee asetuksen N:o 4253/88 23 artiklaa, 20.7.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2082/93 (EYVL L 193, s. 20), jolla muutettiin asetusta N:o 4253/88, 24 artiklaa, EY 5 ja EY 34 artiklaa sekä yhteisön oikeuden yhtenäisen soveltamisen periaatetta. Toiseksi vastaaja on kantajan mukaan vastannut riittämättömällä tavalla. Kolmanneksi vastaaja on kantajan mukaan riistänyt kantajalta tämän perusoikeuksien suojan.

26     Viimeiseksi kantaja kiistää vastaajan väitteen, että kanne olisi nostettu liian myöhään.

27     Kantaja on ensinnäkin sitä mieltä, että käsillä olevat olosuhteet osoittavat, että kantaja on tehnyt anteeksi annettavan erehdyksen, joka oikeuttaa sovellettavien määräaikojen ylittämisen. Kantaja muistuttaa, että se on osoittanut komission maatalousasioista vastaavalle jäsenelle 18.2.2002 ja 30.3.2002 kirjeet kannellakseen Kreikan viranomaisten petollisesta toiminnasta. Lisäksi kantaja kiinnittää huomiota siihen, että komission pääsihteeri on 23.4.2002 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut, että kantajan 23.11.2001 päiväämä kirje oli kirjattu kanteluksi nro 02/4436 SG(2002) A 3934/1. Kantaja huomauttaa edelleen, että 20.5.2002 päivätyllä kirjeellä kantaja on EY 232 artiklan mukaisesti kehottanut komissiota tekemään ratkaisun ja että viimeksi mainittu on vastannut 14.6.2002 päivätyllä kirjeellä. Kantaja huomauttaa lisäksi, että Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan puheenjohtaja on ilmoittanut kantajalle 18.6.2002 päivätyllä kirjeellä, että kantajan vetoomus voidaan ottaa käsiteltäväksi, ja että tilintarkastustuomioistuin on vastannut 15.7.2002 päivätyllä kirjeellä kantajan 20.5.2002, 24.6.2002 ja 28.7.2002 päivättyihin kirjeisiin ja ilmoittanut, että kantajan asian tulee tutkimaan se tilintarkastustuomioistuimen yksikkö, jonka toimivaltaan asia kuuluu. Lisäksi kantaja ilmoittaa, että Euroopan parlamentin jäsen Alavanos on 8.7.2002 esittänyt vastaajalle kirjallisen kysymyksen ja että viimeksi mainittu on vastauksessaan 20.9.2002 korostanut, että se ei ollut saanut Kreikan viranomaisilta virallista vastausta, että 18.2.2002 jätetyn kantelun sekä vetoomuksen nro 1075/2001 käsittely oli edelleen kesken ja että joka tapauksessa kreikkalaisten tuomioistuinten tehtävänä oli ratkaista niissä vireillä oleva riita-asia. Lopuksi kantaja ilmoittaa, että OLAF on vastannut 12.9.2002 kantajan useisiin kirjeisiin ja suositellut kääntymistä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen.

28     Kantajan mukaan tosiasiallisista olosuhteista seuraa, että se on tehnyt anteeksi annettavan erehdyksen komission 14.6.2002 päivätyn kirjeen todellisen sisällön suhteen ja että tämä erehdys muodostuu kolmesta osasta. Ensinnäkin kantaja on sitä mieltä, että 14.6.2002 päivätyn kirjeen epäselvän muotoilun takia ei ollut mahdollista havaita, että kyse oli kielteisestä päätöksestä. Toiseksi kantaja huomauttaa, että vastaaja oli täysin tietoinen niistä tosiasiallisista olosuhteista, joissa vastaaja muodosti väitetyn kannanoton, joka ilmenee 14.6.2002 päivätystä kirjeestä, joten jos vastaajan oli tarkoitus selkeästi kieltäytyä kantajan esittämästä ratkaisukehotuksesta, ei olisi ollut tarpeen jatkaa 18.2.2002 päivätyn kantelun käsittelyä. Kolmanneksi kantaja korostaa, että 14.6.2002 päivätyn kirjeen ja muiden saatujen kirjeiden välillä ei voitu todeta minkäänlaista yhteyttä.

29     Kantaja esittää, että tästä anteeksi annettavasta erehdyksestä johtuu, että kantaja on nostanut kanteen liian myöhään. Kantaja korostaa, että koska 14.6.2002 päivätyssä kirjeessä suhtauduttiin sen mielestä liian kevyesti kantajan ongelman ratkaisuun, kantaja nosti kanteen 28.10.2002. Kantaja esittää, että kulunut aika, joka ylittää sovellettavan määräajan vain 33 päivällä, on kohtuullinen. Kantaja väittää, että vaatimuskirje on lähetetty 24.5.2002 ja että 25.7.2002 on siis ollut viimeinen päivä, jolloin komissio on voinut esittää kannanottonsa. Kantajan mukaan kanteen nostamiselle varattu määräaika on siis päättynyt 25.9.2002.

30     Lopuksi kantaja huomauttaa, että Euroopan parlamentin jäsenen Alavanosin 8.7.2002 esittämään kirjalliseen kysymykseen, jossa hän tiedusteli, miten komissio aikoo tässä asiassa toimia, komissio on vastannut 20.9.2002, että se ei ollut saanut Kreikan viranomaisilta virallista vastausta ja tämän vuoksi se ei ollut voinut vahvistaa, oliko kantajan yritystoiminnan jatkumisen mahdollistava menettely aloitettu, mutta että komissio oli säännöllisesti yhteydessä Kreikan maatalousministeriöön. Komissio on myös lisännyt, että joka tapauksessa kreikkalaisten tuomioistuinten tehtävänä oli ratkaista niissä vireillä oleva riita-asia. Kantajan mukaan tässä vastauksessa, joka on annettu 96 päivää 14.6.2002 päivätyn kirjeen jälkeen, on itse asiassa kyse edellä mainitun kirjeen peruuttamisesta, koska komissio täsmentää siinä, että kantelun käsittely on vielä kesken viittaamatta 14.6.2002 päivätyssä kirjeessä antamaansa kannanottoon.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

31     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päättänyt käsitellä kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ensiksi vastaajan väitteitä siitä, että kanne on nostettu liian myöhään, ja sen jälkeen väitteitä toimintavelvollisuuden puuttumisesta.

32     EY 232 artiklan toisen kohdan mukaan laiminlyöntikanne on nostettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun vastaajan olisi pitänyt ottaa kantaa sen johdosta, että sitä on kehotettu tekemään ratkaisu.

33     Käsillä olevassa tapauksessa asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että koska ratkaisukehotus on lähetetty 22.5.2002, käsiteltävänä olevaa kannetta, joka on nostettu kirjaamoon 28.10.2002 toimitetulla kannekirjelmällä, ei ole nostettu EY 232 artiklan toisen kohdan mukaisessa määräajassa.

34     Kantaja on kuitenkin vedonnut anteeksi annettavaan erehdykseen perustellakseen kanteen nostamista liian myöhään.

35     Erehdys on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan anteeksi annettava, jos se on seurausta itse kyseisen toimielimen menettelystä ja jos kantaja on vilpittömässä mielessä sekä noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaisesti valistuneelta toimijalta (ks. erityisesti asia C‑193/01 P, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, tuomio 15.5.2003, 25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

36     Toisin kuin kantaja väittää, ei 14.6.2002 päivätty kirje, OLAF:n 12.9.2002 päivätty kirje, jossa kantajaa kehotettiin kääntymään Euroopan oikeusasiamiehen puoleen, eikä vastaajan vastaus Alavanosin kirjalliseen kysymykseen oikeuta päättelemään, että kanteen nostaminen määräajan jälkeen johtuisi hänen osaltaan anteeksi annettavasta erehdyksestä.

37     Ensinnäkin on korostettava, että 14.6.2002 päivätyssä kirjeessä vastaaja määrittelee kantansa. Tässä kirjeessä vastaaja on nimittäin ilmoittanut, että olipa sen kanta asiaan millainen tahansa, kantajalla ei ollut oikeutta vaatia, että vastaaja ottaa tietynlaisen kannan asiaan, koska vastaajalla on harkintavaltaa siinä, aloittaako se menettelyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseksi. Vastaaja on edelleen korostanut sitä, että sen mielestä riita-asian ratkaiseminen kuului niille kreikkalaisille viranomaisille, joiden käsiteltäväksi asia oli saatettu. Näin vastatessaan vastaaja on selvästi ilmoittanut kantajalle, että sillä ei ollut aikomusta antaa asiassa sellaista vastausta kuin kantaja oli toivonut.

38     Lisäksi, vaikka asia olisikin niin kuin kantaja esittää, että 14.6.2002 päivätyn kirjeen epäselvästä terminologiasta johtuen ei ollut mahdollista todeta, että kyse oli vastaajan kannanotosta, tämä ei ole kuitenkaan voinut johtaa siihen, että kantaja olisi erehtynyt siitä, mistä hetkestä kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua. Jos kantaja nimittäin oli sitä mieltä, että kirjeessä ei ollut kysymys kannanotosta, sen olisi tullut nostaa kanne EY 232 artiklan toisen kohdan mukaisen kahden kuukauden määräajan kuluessa.

39     Kantaja on edelleen väärässä vedotessaan OLAF:n 12.9.2002 päivättyyn kirjeeseen. Itse asiassa kantajan itsensä mukaan kyseinen kirje ei ole vastaus kantajan 20.5.2002 päivättyyn kirjeeseen ja siinä esitettyyn ratkaisukehotukseen, vaan se on vastaus kantajan OLAF:lle lähettämiin 30.5., 4.7., 16.7., 31.7., 6.8. ja 14.8.2002 päivättyihin kirjeisiin (kuten OLAF:n huomautusten 4.13 kohdasta ja OLAF:n kirjeessä ilmoitetusta viitteestä käy ilmi). On totta, että OLAF kirjoittaa kirjeessään, että ”kantelu tullaan siirtämään toimivaltaisten maatalous‑ ja kilpailuosastojen käsiteltäväksi, jotka ovat tietoisia asiasta ja ryhtyvät luultavasti tutkimuksiin”. Käytetyistä ilmaisuista (erityisesti sanasta ”luultavasti”) käy kuitenkin ilmi, että kyseessä on vain OLAF:n olettamus eikä varma tieto. Lisäksi ottaen huomioon OLAF:n tehtävät ja se, että se on itsenäinen suhteessa komissioon, OLAF ei ollut missään tapauksessa toimivaltainen määrittämään kolmanteen nähden, missä vaiheessa komission työt olivat, saatikka sitten tekemään komissiota tältä osin sitovia toimia.

40     Lopuksi on todettava, että vastaajan 20.9.2002 antamasta vastauksesta Euroopan parlamentin jäsenen Alavanosin kirjalliseen kysymykseen E‑2108/02 (EYVL 2003, C 52, s. 130) ei myöskään voi tehdä sitä johtopäätöstä, että kantajan osalta olisi kyse anteeksi annettavasta erehdyksestä. Tässä vastauksessa ei itse asiassa millään tavalla viitata 20.5.2002 päivätyn kirjeen sisältämään ratkaisukehotukseen. Pelkästään se seikka, että tämän vastauksen toisessa kappaleessa on todettu, että ”kyseisen yrityksen johtajan Barakakosin komissioon 18.2.2002 jättämää kantelua ja hänen tekemäänsä vetoomusta nro 1075/2001 käsitellään voimassa olevia menettelysäännöksiä noudattaen”, ei voi olla aiheuttanut minkäänlaista hämmennystä kantajassa. Itse asiassa tässä vastauksessa täsmennetään, että käsiteltävänä on vielä 18.2.2002 tehty kantelu eikä 20.5.2002 esitetty ratkaisukehotus.

41     Edellä esitetystä seuraa, että käsiteltävänä oleva väite tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta on perusteltu.

42     Lisäksi on todettava, että käsiteltävänä oleva kanne on jätettävä tutkimatta myös siksi, että vastaajalla ei ollut toimintavelvollisuutta.

43     Tältä osin on todettava, että käsiteltävänä olevassa kanteessa kantaja moittii vastaajaa ensinnäkin siitä, että se ei ole aloittanut EY 226 artiklan mukaista menettelyä Kreikan valtiota vastaan, ja toisaalta siitä, että se ei ole poistanut EMOTR:n taloudellista tukea, joka on myönnetty Kreikan viranomaisten pyynnöstä.

44     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tutkittavaksi ei oteta luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostamaa laiminlyöntikannetta, jossa vaaditaan toteamaan, että jättäessään nostamatta jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen komissio on laiminlyönyt ratkaisun tekemisen, mikä on vastoin perustamissopimusta (ks. esim. edellä 24 kohdassa mainittu asia Star Fruit v. komissio). Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota EY 232 artiklan kolmanteen kohtaan ainoastaan vaatiakseen sen toteamista, että tietty toimielin on perustamissopimuksen vastaisesti jättänyt antamatta muita säädöksiä kuin suosituksia tai lausuntoja, jotka mahdollisesti osoitetaan niille tai jotka koskevat asianomaisia henkilöitä suoraan ja erikseen (asia C‑68/95, T. Port, tuomio 26.11.1996, Kok. 1996, s. I‑6065, 58 ja 59 kohta). EY 226 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä ainoat toimenpiteet, joita komissio voi joutua tekemään, osoitetaan jäsenvaltioille (asia T‑479/93 ja T‑559/93, Bernardi v. komissio, määräys 29.11.1994, Kok. 1994, s. II‑1115, 31 kohta ja asia T‑117/96, Intertronic v. komissio, tuomio 19.2.1997, Kok. 1997, s. II‑141, 32 kohta). Lisäksi EY 226 artiklan mukaisesta järjestelmästä seuraa, että sellaisia toimenpiteitä, jotka koskisivat suoraan luonnollisia tai oikeushenkilöitä, eivät ole perusteltu lausunto, joka on ainoastaan vaihe, joka edeltää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan kanteen mahdollista nostamista yhteisöjen tuomioistuimessa, eikä myöskään tällaisen kanteen tosiasiallinen nostaminen yhteisöjen tuomioistuimessa.

45     Tästä seuraa, että kantajan vaatimus sen toteamisesta, että vastaaja on perustamissopimuksen vastaisesti jättänyt määrittämättä kantansa, koska se ei ole aloittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä Kreikan valtiota vastaan, on hylättävä, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

46     Kantajan vaatimuksesta sen toteamiseksi, että vastaaja on laiminlyönyt velvoitteensa, koska se ei ole päättänyt myönnetyn taloudellisen tuen poistamisesta, on todettava, että 20.5.2002 päivätyssä kirjeessä ei ollut tämänsisältöistä ratkaisukehotusta. Tätä vaatimusta ei näin ollen voida tutkia.

47     Lisäksi on täydellisyyden vuoksi todettava, että vaikka oletettaisiin, että 20.5.2002 päivätty kirje voitaisiin tulkita ratkaisukehotukseksi, asetuksen N:o 4253/88 23 artiklasta ei voida johtaa minkäänlaista toimintavelvollisuutta vastaajalle. Kyseisessä 23 artiklassa säädetään, että julkisten tai yksityisten hankkeenedistäjien toteuttamien toimien menestyksellisyyden takaamiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet voidakseen säännöllisesti todentaa, että Euroopan yhteisön rahoittamat toimenpiteet toteutetaan oikein, ehkäistäkseen epäkohtia ja ryhtyäkseen toimenpiteisiin niitä vastaan sekä periäkseen takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi. Lisäksi siinä säädetään, että jäsenvaltio on toissijaisesti vastuussa aiheettomasti maksettujen varojen takaisinmaksusta, jollei jäsenvaltio ja/tai välittäjä ja/tai hankkeenedistäjä voi osoittaa, ettei kyse ole niiden syyksi luettavasta väärinkäytöksestä tai laiminlyönnistä. Tästä seuraa, että jos oletettaisiin, että tästä säännöksestä voitaisiin johtaa toimintavelvollisuus, se ei kohdistuisi vastaajaan vaan jäsenvaltioihin. Asetuksen N:o 2082/93 24 artiklan 2 kohdassa, johon kantaja on kirjelmissään viitannut, säädetään taas, että ”komissio voi vähentää asianomaiseen toimintaan tai toimenpiteeseen annettua tukea tai pidättää sen, jos tutkimus paljastaa epäsäännöllisyyksiä tai sellaisen huomattavan muutoksen, jolle ei ole pyydetty komission hyväksyntää ja joka vaikuttaa toiminnan tai toimenpiteen laatuun tai niihin olosuhteisiin, joissa ne pannaan täytäntöön”. Tämän säännöksen mukaan tuen poistaminen tai pidättäminen on vastaajan mahdollisuus eikä velvollisuus (ks. vastaavasta säännöksestä asia T‑216/96, Conserve Italia v. komissio, tuomio 12.10.1999, Kok. 1999, s. II‑3139, 92 kohta, pysytetty voimassa asiassa C‑500/99 P, Conserve Italia v. komissio, tuomio 24.1.2002, Kok. 2002, s. I‑867). Joka tapauksessa on todettava, että asetus N:o 4253/88, johon kantaja viittaa, on kumottu rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1), joka on tullut voimaan 1.1.2000.

48     Edellä mainituista seikoista seuraa, että käsiteltävänä oleva kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ilman että olisi tarpeen tutkia vastaajan esittämiä muita tutkimatta jättämistä koskevia väitteitä.

 Oikeudenkäyntikulut

49     Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2)      Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 2 päivänä joulukuuta 2003.

H. Jung

J. Azizi

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: kreikka.