1

Ranskan Champagnen alueella valmistetulla kuohuviinillä on yhteisössä suojattu nimitys ”määritellyllä alueella tuotettu laatuviini” (tma-laatuviini) erityisesti määritetyillä alueilla tuotettuja laatuviinejä koskevista erityissäännöksistä 16.3.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 823/87 (EYVL L 84, s. 59), sellaisena kuin se on muutettuna, sekä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdan nojalla julkaistun tma-laatuviinien luettelon (EYVL 1999, C 46, s. 113) nojalla.

2

Viinien ja rypäleen puristemehun kuvausta ja esittelyä koskevista yleisistä säännöistä 24.7.1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2392/89 (EYVL L 232, s. 13) 29 artiklan 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tuontiviinin kuvauksessa ei voida käyttää pöytäviinin tai tma-laatuviinin kuvaukseen käytettyä maantieteellisen yksikön taikka yhteisössä määritettyä alueen nimeä sen tuottajamaan kielellä, jossa tämä yksikkö tai alue sijaitsee, tai muulla kielellä.”

3

Tämän asetuksen 29 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Poikkeukset 2 kohdasta voidaan sallia, kun yhteisössä tuotetun viinin maantieteellinen nimi on sama kuin kolmannessa maassa sijaitsevan maantieteellisen yksikön nimi, jos tätä nimeä käytetään kyseisessä maassa viinin kuvaukseen vanhojen ja jatkuvien käyttötarkoitusten mukaisesti ja jos sen käytöstä on säädetty kyseisessä maassa.”

4

Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17.5.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (EYVL L 179, s. 1) 81 ja 82 artiklassa kumottiin asetus N:o 823/87 ja asetus N:o 2392/89 siten, että kumoaminen oli voimassa 1.8.2000 lähtien. Siirtymäkauden toimenpiteistä kunnes asetuksen N:o 1493/1999 mukaiset lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön 24.7.2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1608/2000 mukaan, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 24.4.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 699/2002 (EYVL L 109, s. 20), asetuksen N:o 1493/1999 tietyistä säännöksistä poiketen asetuksen N:o 823/87 tiettyjen säännöksen ja koko asetuksen N:o 2392/89 soveltamista on kuitenkin jatkettu 31.5.2002 saakka, kunnes asetuksen N:o 1493/1999 täytäntöönpanotoimenpiteet on saatettu päätökseen ja otettu käyttöön.

5

Komissio antoi 29.4.2002 asetuksen (EY) N:o 753/2002 asetuksen N:o 1493/1999 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen viinituotteiden kuvauksen, nimityksen, tarjontamuodon ja suojauksen osalta (EYVL L 118, s. 1). Tätä asetusta, sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2002 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2086/2002 (EYVL L 321, s. 8), on sovellettu 1.8.2003 lähtien.

6

Asetuksen N:o 753/2002 48 artiklalla kumotaan asetus N:o 1608/2000, mutta asetuksen N:o 753/2002 47 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään kuitenkin, että eräistä asetuksen N:o 1493/1999 säännöksistä poiketen tiettyjä asetuksen N:o 823/87 säännöksiä sekä asetusta N:o 2392/89 kokonaisuudessaan sovelletaan 31.7.2003 saakka.

7

Asetuksen N:o 1493/1999 52 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jos jäsenvaltio käyttää määritellyn alueen nimeä tma-laatuviinin tai tma-laatuviiniksi jalostettavan viinin kuvauksessa, nimeä ei saa käyttää sellaisten viinialan tuotteiden kuvaukseen, joita ei ole tuotettu kyseisellä alueella, eikä sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joita ei kuvata kyseisellä nimellä asiaa koskevien yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti. Tätä sovelletaan myös silloin, kun jäsenvaltio on käyttänyt paikallisen hallintoalueen, sen osan tai paikkakunnan nimeä yksinomaan tma-laatuviinin tai tma-laatuviiniksi jalostettavan viinin kuvaukseen.

Jäsenvaltiot voivat tietyissä tuotanto-olosuhteissa, jotka niiden on määritettävä, sallia, että määritellyn alueen nimeen liitetään valmistustapaan tai tuotetyyppiin viittaavia yksityiskohtia tai viiniköynnöslajikkeen nimi tai sen synonyymi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tma-laatuviinien erityistyyppejä koskevien yhteisön säännösten soveltamista.”

8

Nimitys ”Champagne”, joka koskee Ranskan Champagnen alueen viinejä, on tma-laatuviinien luettelossa, joka on julkaistu asetuksen N:o 1493/1999 54 artiklan 5 kohdan mukaisesti (EUVL 2006, C 41, s. 1, viimeisimmässä muodossaan).

9

Asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Maailman kauppajärjestöön (WTO) kuuluvasta kolmannesta maasta tuotavan viinin, mukaan luettuina ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini ja sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu, päällysmerkinnässä voi olla asetuksen (EY) N:o 1493/1999 liitteessä VII olevan A kohdan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen merkinnän nimi, jos sen avulla viinin voidaan tunnistaa olevan peräisin kolmannen maan alueelta tai tähän alueeseen kuuluvalta alueelta silloin, kun tuotteen tietty laatu, maine tai muu erityispiirre voidaan yhdistää olennaisesti kyseiseen maantieteelliseen alkuperään.”

10

Saman säännöksen 3 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maantieteelliset merkinnät eivät saa aiheuttaa sekaannusta tma-laatuviinin, pöytäviinin tai kolmannen maan ja yhteisön välisessä sopimuksessa olevaan luetteloon sisältyvän muun tuontiviinin kuvauksessa käytetyn maantieteellisen merkinnän kanssa.

Eräitä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka ovat tma-laatuviinin, pöytäviinin tai tuontiviinin kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten merkintöjen homonyymejä, voidaan käyttää edellytyksin, joilla varmistetaan, että ne erottuvat toisistaan ottaen huomioon, että asianomaisia tuottajia on kohdeltava tasavertaisesti eikä kuluttajia saa johtaa harhaan.

– –

Kyseiset merkinnät ja käyttöedellytykset esitetään liitteessä VI.”

11

Asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna 20.2.2004 annetulla komission asetuksella N:o 316/2004 (EUVL L 55, s. 16), säädetään seuraavaa:

”Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kolmannen maan maantieteellistä merkintää voidaan käyttää tuontiviinin päällysmerkinnöissä, vaikka asianomainen viini olisi saatu vain 85-prosenttisesti siltä tuotantoalueelta korjatuista rypäleistä, jonka nimeä se kantaa.”

12

Nimitys ”Champagne” ei Sveitsissä Vaudin kantonissa sijaitsevan Champagnen kunnan viinien osalta sisälly liitteeseen VI, jonka otsikkona on ”36 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen homonyymisten maantieteellisten merkintöjen ja niiden käyttöedellytysten luettelo”.

13

Champagnen kunta sijaitsee Sveitsissä Vaudin kantonissa Bonvillarsin viininviljelyalueella. Champagnen kunnan alueella tuotetaan puhtaista Chasselas-rypäleistä valkoviiniä, joka on kuohumatonta viiniä ja jota myydään nimityksellä ”Champagne”.

14

Euroopan yhteisö ja Sveitsin valaliitto allekirjoittivat 21.6.1999 seitsemän sopimusta, joihin kuuluu Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimus maataloustuotteiden kaupasta (EYVL 2002, L 114, s. 32; jäljempänä sopimus).

15

Sopimuksen liitteessä 7 olevassa 5 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tämän liitteen mukaisesti varmistaakseen 6 artiklassa tarkoitettujen ja osapuolten alueilta peräisin olevien 2 artiklassa tarkoitettujen viinialan tuotteiden kuvauksessa ja esittelyssä käytettävien nimitysten vastavuoroisen suojan. Tässä tarkoituksessa kumpikin osapuoli ottaa käyttöön aiheelliset oikeudelliset keinot maantieteellisen merkinnän tai perinteisen merkinnän tehokkaan suojan takaamiseksi sekä sen estämiseksi, että maantieteellistä tai perinteistä merkintää käytetään kuvaamaan viinialan tuotetta, jota kyseinen merkintä ei koske.

2.   Osapuolen suojatut nimitykset varataan yksinomaan osapuolen alueelta peräisin oleville tuotteille, joihin niitä sovelletaan, ja niitä voidaan käyttää ainoastaan kyseisen osapuolen lainsäädännössä säädetyin edellytyksin

– –

4.   Jos maantieteelliset merkinnät ovat toistensa homonyymejä:

– –

5.   Jos perinteinen merkintä on toisen merkinnän homonyymi:

– –

8.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyä yksinomaista suojaa sovelletaan tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa yhteisön luettelossa tarkoitettuun nimitykseen ’Champagne’. Kyseinen yksinomainen suoja ei kuitenkaan estä käyttämästä kahden vuoden siirtymäkauden ajan nimitystä ’Champagne’ Sveitsissä olevasta Vaudin kantonista peräisin olevien eräiden viinien kuvauksessa ja esittelyssä, jos kyseisiä viinejä ei pidetä kaupan yhteisön alueella eikä kuluttaja voi erehtyä viinialan tuotteen tosiasiallisesta alkuperästä.”

16

Sopimuksen liitteessä 7 olevassa 6 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Seuraavat nimitykset ovat suojattuja:

17

Sveitsin valaliiton ratifiointiasiakirja jätettiin 16.10.2000 eli sen jälkeen kun sopimus oli hyväksytty Sveitsin valaliiton liittokokouksessa 8.10.1999 ja kansanäänestyksessä 21.5.2000.

18

Sopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön nimissä seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa 4.4.2002 tehdyllä neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (EYVL L 114, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös).

19

Sopimus tuli sen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti voimaan 1.6.2002.

20

Kantajat ovat nostaneet nyt käsiteltävän kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 1.7.2002 toimittamallaan kannekirjelmällä.

21

Neuvosto ja komissio esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 16. ja 30.10.2002 toimittamillaan erillisillä asiakirjoilla.

22

Ranskan tasavalta pyysi 25.10.2002 saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen neuvoston ja komission vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän hakemuksen 18.11.2002 antamallaan määräyksellä.

23

Ranskan tasavalta jätti 20.1.2003 väliintulokirjelmänsä, joka koski yksinomaan tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymistä.

24

Kantajat jättivät oikeudenkäyntiväitteitä koskevat huomautuksensa 3.2.2003 ja huomautuksensa väliintulokirjelmästä 24.3.2003. Neuvosto ja komissio luopuivat esittämästä huomautuksia väliintulokirjelmästä.

25

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 17.6.2003 antamallaan määräyksellä käsitellä oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä ja kehotti työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia vastaamaan kirjelmissään tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin. Tätä kehotusta noudatettiin määräajassa.

26

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

27

Neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

28

Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

29

Ranskan tasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

30

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksen 113 artiklan nojalla milloin tahansa omasta aloitteestaan ja asianosaisia kuultuaan ratkaista 114 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, onko asia jätettävä tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttumisen vuoksi, ja näihin edellytyksiin kuuluvat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan neljännessä kohdassa vahvistetut kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset (asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I-1125, Kok. Ep. XIV, s. I-95, 23 kohta; asia T-114/96, Biscuiterie-confiserie LOR ja Confiserie du Tech v. komissio, määräys 26.3.1999, Kok. 1999, s. II-913, 24 kohta ja asia T-194/95, Area Cova ym. v. neuvosto, määräys 8.7.1999, Kok. 1999, s. II-2271, 22 kohta).

31

Lisäksi työjärjestyksen 111 artiklassa määrätään, että jos yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen ratkaisemaan kannetta tai jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai kanne on selvästi täysin perusteeton, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

32

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi tässä tapauksessa saaneensa kirjallisessa käsittelyssä esitettyjen asiakirjojen ja asianosaisten antamien selvityksien perusteella riittävät tiedot. Koska asiakirja-aineisto sisältää kaikki tarvittavat seikat ratkaisun antamiseksi ja asianosaisia on kuultu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättää näin ollen, että suullisen käsittelyn aloittaminen ei ole tarpeen.

33

Neuvosto ja komissio väittävät, että sopimuksen liitteessä 7 oleva 5 artiklan 8 kohta (jäljempänä samppanjalauseke) ei ole kantajille vastainen toimi. Se, että nimitystä ”Champagne” ei voida käyttää sellaisten viinien kuvauksessa ja esittelyssä, joita tietyt kantajista tuottavat, perustuu yksinomaan siihen, että sopimuksen 5 artiklan 1–3 kohtaa ja 6 artiklaa sekä liitteessä 7 olevaa lisäystä 2 luetaan yhdessä. Samppanjalausekkeen ainoana vaikutuksena on siis ottaa käyttöön Vaudin kantonin tiettyjen viinien hyväksi kahden vuoden siirtymäkausi, jonka aikana sanan ”Champagne” käyttö sallitaan sillä edellytyksellä, että näitä viinejä ei myydä yhteisön alueella eikä kuluttajaa johdeta harhaan viinin todellisesta alkuperästä.

34

Komissio päättelee tästä, että siltä osin kuin kantajat vaativat riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä hyväksytään samppanjalauseke, nyt käsiteltävät vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

35

Kantajat väittävät, että vaikka yleisesti viinituotteiden nimitysten yksinomainen suoja perustuu sopimuksen liitteessä 7 olevaan 5 artiklan 1–3 kohtaan, samppanjalausekkeessa määrätään ankarammasta järjestelystä nimityksen ”Champagne” osalta. Kun näet muiden viinialan tuotteiden osalta homonyymejä koskeva poikkeus on voimassa sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 4 ja 5 kohdassa määrätyin edellytyksin, samppanjalausekkeen vaikutuksesta kielletään siirtymäkauden päätyttyä kaikenlainen nimityksellä ”Champagne” varustettujen tuotteiden myynti ja siten suljetaan pois mahdollinen homonyymejä koskeva poikkeus, johon Champagnen kunnasta peräisin olevien viinien osalta olisi voitu vedota.

36

Koska samppanjalausekkeella evätään kantajilta mahdollisuus vedota homonyymejä koskevaan poikkeukseen Champagnen kunnasta peräisin olevien viinien hyväksi, riidanalaisten määräysten kumoamisesta seuraisi EY 233 artiklan nojalla, että yhteisön toimielimet pakotettaisiin toteuttamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ja siten aloittamaan Sveitsin valaliiton kanssa uudet neuvottelut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämien vaatimusten mukaisesti. Kantajat katsovat näin ollen, että samppanjalauseke vaikuttaa suoraan niiden asemaan.

37

On todettava, että nyt käsiteltävän kanteen nimenomaisena tarkoituksena on riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoaminen siltä osin kuin siinä hyväksytään samppanjalauseke. Vain toissijaisesti ja siltä varalta, että kyseisellä päätöksellä hyväksytyt seitsemän alakohtaista sopimusta muodostavat erottamattoman kokonaisuuden, kanteessa vaaditaan myös riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä hyväksytään sopimuskokonaisuus ja kuusi muuta alakohtaista sopimusta.

38

Tästä seuraa, että jo vaatimustensa sanamuodon mukaan kantajat pitävät ainakin muodollisesti itselleen vastaisena toimena samppanjalauseketta ja että ne vaativat riidanalaisen päätöksen kumoamista vain siltä osin kuin sillä hyväksytään kyseinen lauseke, joten päävaatimuksena pidetään päätöksen osittaista kumoamista ja toissijaisena vaatimuksena kyseisen päätöksen kumoamista kaikilta osin. Kantajat näet kuvaavat vaaditun kumoamisen laajuutta koskevaa kysymystä siten, että se riippuu ainoastaan siitä, ovatko riidanalaisella päätöksellä hyväksytyt seitsemän sopimusta erotettavissa toisistaan, eikä siten vaikuta sen määräyksen yksilöimiseen, jonka kantajat arvioivat olevan itselleen vastainen.

39

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos kantajalla on intressi saada riitautettu toimenpide kumotuksi (yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 59 kohta; asia T-102/96, Gencor v. komissio, tuomio 25.3.1999, Kok. 1999, s. II-753, 40 kohta; asia T-212/00, Nuove Industrie Molisane v. komissio, tuomio 30.1.2002, Kok. 2002, s. II-347). Tällainen intressi on olemassa vain, jos toimenpiteen kumoamisella itsellään on oikeusvaikutuksia (ks. asia T-310/00, MCI v. komissio, tuomio 28.9.2004, Kok. 2004, s. II-3253, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tai toisen muotoilun mukaan, että kanteen tuloksena sen nostajalle voi koitua jotakin hyötyä (asia T-28/02, First Data ym. v. komissio, määräys 17.10.2005, Kok. 2005, s. II-4119, 34 kohta).

40

Näin ollen on selvitettävä, vaikuttaako samppanjalauseke kantajien oikeuksiin heidän vahingokseen, jotta kyettäisiin ratkaisemaan, onko heillä intressi saada riidanalainen päätös kumotuksi siltä osin kuin sillä hyväksytään kyseinen lauseke, koska kumoaminen on heidän kanteensa kohde.

41

Tässä yhteydessä on todettava, että sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 2 kohdan mukaan yhden sopimuspuolen suojatut nimitykset varataan tältä sopimuspuolelta peräisin oleville tuotteille, joihin niitä sovelletaan. Liitteessä tarkoitetut suojatut nimitykset luetellaan 6 artiklassa.

42

Sopimuksen liitteessä 7 olevan 6 artiklan a kohdan mukaisesti yhteisöstä peräisin olevien viinituotteiden osalta näillä nimityksillä tarkoitetaan

43

Saman liitteen 6 artiklan b kohdan määräysten mukaan Sveitsistä peräisin olevien viinituotteiden osalta näillä nimityksillä tarkoitetaan

44

Kyseisessä lisäyksessä 2 on mainittu Ranskan appelation d’origine contrôlée -nimitys (jäljempänä valvottu alkuperänimitys) ”Champagne” sopimuksen liitteessä 7 olevassa 6 artiklan a kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuna maantieteellisenä merkintänä.

45

Nimitys ”Champagne” ei kuitenkaan kuulu lisäyksessä 2 mainittuihin Sveitsistä peräisin olevien viinialan tuotteiden suojattuihin nimityksiin sveitsiläisenä maantieteellisenä merkintänä eikä perinteisenä sveitsiläisenä merkintänä, eikä kyseisessä lisäyksessä mainita myöskään mitään sopimuksen liitteessä 7 olevan 6 artiklan b kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuista erityisilmaisuista. Koska nimitys ”Champagne” ei ole myöskään Sveitsiä tarkoittava nimi, on siis katsottava, että se ei ole sopimuksen liitteessä 7 tarkoitettu suojattu sveitsiläinen nimitys.

46

On muistettava, että sopimuksen liitteessä 7 olevassa 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa määrätään, että ”silloin kun kaksi tämän liitteen mukaisesti suojattua nimitystä ovat toistensa homonyymejä, suoja myönnetään molemmille, jos kuluttaja ei voi erehtyä viinialan tuotteen tosiasiallisesta alkuperästä”. Samoin tämän liitteen 5 artiklan 5 kohdan a alakohdassa määrätään, että ”silloin kun kaksi tämän liitteen mukaisesti suojattua merkintää ovat toistensa homonyymejä, suoja myönnetään molemmille, jos kuluttaja ei [voi] erehtyä viinialan tuotteen tosiasiallisesta alkuperästä”.

47

Siten sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisia homonyymejä koskevia poikkeuksia, jotka kantajat katsovat itseltään evätyn samppanjalausekkeen vuoksi, voidaan soveltaa vain silloin, kun on olemassa kaksi homonyymistä merkintää, joita suojataan sopimuksen liitteen 7 nojalla.

48

Edellä on esitetty, että nimitys ”Champagne” ei ollut sopimuksen liitteen 7 nojalla suojattu sveitsiläinen nimitys.

49

Tästä seuraa, että se, että kantajien on mahdotonta vedota mihinkään sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisista homonyymejä koskevista poikkeuksista, perustuu jo näiden määräysten rakenteeseen ja siihen, että nimitys ”Champagne” ei ole sopimuksen liitteessä 7 tarkoitettu valvottu sveitsiläinen nimitys.

50

Kantajat tekevät siten virheen väittäessään, että samppanjalausekkeella evättäisiin niiltä mahdollisuus vedota mihinkään sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisista homonyymejä koskevista poikkeuksista.

51

On näet muistettava, että kyseisen lausekkeen sanamuoto on seuraava:

”Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyä yksinomaista suojaa sovelletaan tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa yhteisön luettelossa tarkoitettuun nimitykseen ”Champagne”. Kyseinen yksinomainen suoja ei kuitenkaan estä käyttämästä kahden vuoden siirtymäkauden ajan nimitystä ”Champagne” Sveitsissä olevasta Vaudin kantonista peräisin olevien eräiden viinien kuvauksessa ja esittelyssä, jos kyseisiä viinejä ei pidetä kaupan yhteisön alueella eikä kuluttaja voi erehtyä viinialan tuotteen tosiasiallisesta alkuperästä.”

52

Samppanjalausekkeen ainoana vaikutuksena siten on se, että kahden vuoden siirtymäkauden ajan sallitaan tiettyjen Vaudin kantonista peräisin olevien viinien myynti yhteisön alueen ulkopuolella nimityksellä ”Champagne”. Samppanjalausekkeella järjestetään näin ollen tiettyjen Vaudin kantonista peräisin olevien viinien hyväksi yksinomainen suoja, jonka saa sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 1–3 kohdan nojalla kyseisen liitteen lisäyksessä 2 olevassa yhteisön luettelossa tarkoitettu nimitys ”Champagne”, minkä ilmaisee myös kyseisen lausekkeen ensimmäinen virke sekä adverbi ”kuitenkaan” toisen virkkeen alkuosassa.

53

Näin ollen on todettava, että sen lisäksi, että kantajille ei olisi mitään hyötyä riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin sillä hyväksytään samppanjalauseke, minkä lisäksi siitä olisi niille jopa haittaa, koska kumoamisella poistettaisiin siirtymäkausi, joka päätöksessä vahvistetaan niiden hyväksi. Tältä osin kantajilla ei ole mitään oikeussuojan tarvetta samppanjalausekkeen osalta, joten niiden kanne on tällä perusteella jätettävä tutkimatta.

54

On kuitenkin todettava, että kantajien vaatimusten suppean muotoilun lisäksi niiden esittämistä perusteista ilmenee, että ne itse asiassa riitauttavat niille sopimuksen nojalla asetetun kiellon, jonka mukaan ne eivät saa myydä Vaudin kantonin Champagnen kunnasta peräisin olevia viinejä nimityksellä ”Champagne” samppanjalausekkeen mukaisen kahden vuoden siirtymäkauden päätyttyä.

55

Kuten edellä on esitetty, on niin, että vaikka samppanjalauseke ei ole tämän kiellon oikeudellinen perusta, sopimuksessa velvoitetaan tosiasiallisesti sen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 1–6 kohdan sekä saman liitteen lisäyksen 2 nojalla Sveitsin valaliitto takaamaan yhteisön nimitykselle ”Champagne” yksinomainen suoja ja suljetaan pois kokonaan mahdollisuus saada homonyymejä koskeva poikkeus viineille, jotka ovat peräisin Vaudin kantonin Champagnen kunnasta. Todettakoon lisäksi, että samppanjalausekkeen ensimmäisessä virkkeessä korostetaan nimenomaisesti tätä seikkaa, kun sen mukaan tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyä yksinomaista suojaa sovelletaan tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa yhteisön luettelossa tarkoitettuun nimitykseen ’Champagne’”, joten se on nimenomainen ilmaisu järjestelystä, joka perustuu siihen, että nimitys ”Champagne” on kirjattu ainoaan niiden nimitysten luetteloon, joita suojataan yhteisöstä peräisin olevien viinialan tuotteiden osalta.

56

Tästä seuraa, että kanne on todellisuudessa katsottava kohdistetuksi yhteisön nimityksen ”Champagne” yksinomaista suojaa koskevaa järjestelyä vastaan, sellaisena kuin se ilmenee sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 1–6 kohdasta ja lisäyksestä 2 ja jota samppanjalauseke ja erityisesti sen ensimmäinen virke nimenomaisesti ilmentävät. On myös todettava, että sen lisäksi, että neuvosto ja komissio ovat esittäneet perusteltuja vastaväitteitä siitä, onko samppanjalauseke kantajille vastainen toimi, niiden kirjelmistä ilmenee, että ne ovat ymmärtäneet kanteen näin, joten se, että kantajat ovat määritelleet epätäsmällisesti itselleen vastaisen toimen, ei ole vaikuttanut kontradiktoriseen menettelyyn.

57

Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisen myös sikäli kuin kanteen kohteena on riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoaminen siltä osin kuin siinä hyväksytään yhteisön nimityksen ”Champagne” yksinomaisen suojan järjestely sellaisena kuin se ilmenee sopimuksen liitteessä 7 olevasta 5 artiklan 1–6 kohdasta ja lisäyksestä 2 (jäljempänä sopimuksen riidanalaiset määräykset).

58

Tässä yhteydessä on tehtävä ero sen mukaan, tarkoitetaanko vaikutuksia, joita kantajille aiheutuu sopimuksen riidanalaisista määräyksistä Sveitsin alueella, vai vaikutuksia, joita niille aiheutuu yhteisön alueella.

59

Neuvosto vetoaa siihen, että Sveitsin valaliitto ei kuulu yhteisöön ja että näin ollen siihen ei EY 299 artiklan 1 kohdan mukaisesti voida soveltaa mitään yhteisön päätöstä eikä toimea. Riidanalainen päätös ei siis voi aiheuttaa sopimuksen ottamista osaksi Sveitsin oikeusjärjestystä, kun otetaan huomioon, että kyseisellä päätöksellä ei olisi siellä mitään vaikutuksia.

60

Neuvosto muistuttaa, että Wienissä 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen (jäljempänä Wienin yleissopimus) 26 artiklan nojalla jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä ja kyseisen yleissopimuksen 29 artiklassa määrätään, että jollei muuta tarkoitusta ilmene valtiosopimuksesta tai muuta ole osoitettu, valtiosopimus on jokaista osapuolta sitova sen koko alueen osalta. Näin ollen jokaisen osapuolen on noudatettava yhtäältä Sveitsin valaliiton ja toisaalta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä 21.6.1999 allekirjoitettuja seitsemää sopimusta ja pantava nämä sopimukset täytäntöön, ja niiden soveltaminen Sveitsin alueella kuuluu yksinomaan Sveitsin viranomaisille.

61

Neuvosto huomauttaa tässä yhteydessä, että sopimuksen 16 artiklassa täsmennetään, että sopimusta sovelletaan alueilla, joilla Euroopan yhteisön perustamissopimusta sovelletaan, sekä Sveitsin valaliiton alueella, ja että kyseisen sopimuksen liitteessä 7 olevassa 5 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että ”kumpikin osapuoli ottaa käyttöön aiheelliset oikeudelliset keinot maantieteellisen merkinnän tai perinteisen merkinnän tehokkaan suojan takaamiseksi sekä sen estämiseksi, että maantieteellistä tai perinteistä merkintää käytetään kuvaamaan viinialan tuotetta, jota kyseinen merkintä ei koske”.

62

Neuvosto päättelee tästä, että kyseistä sopimusta sovelletaan Sveitsin alueella vain sen päätöksen nojalla, jonka Sveitsi on tehnyt sopimuksen ratifioimisesta Sveitsin perustuslain määräysten mukaisesti, ja sen oikeusjärjestykselle ominaisten edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Ainoastaan Sveitsin viranomaiset ovat toimivaltaisia ja vastuussa aiheellisten oikeudellisten keinojen käyttöön ottamisesta, jotta Sveitsin alueella voidaan soveltaa sopimuksen liitteessä 7 olevassa 5 artiklassa tarkoitettuja oikeuksia ja velvoitteita, jotka ovat mahdollisesti sovellettavissa kantajien tilanteeseen. Neuvosto korostaa, että vaikka Sveitsin valaliitossa on, kuten yhteisössäkin, monistinen järjestelmä, jonka mukaisesti kansainväliset sopimukset otetaan osaksi oikeusjärjestystä, tällä valtiolla on kuitenkin itsenäiset säännöt, joissa määritetään, miltä osin sopimuksella, jonka osapuolena se on, annetaan oikeuksia yksityisille, joten sen tuomioistuimet saattavat omaksua yhteisön tekemien sopimusten määräysten välittömän sovellettavuuden osalta erilaisia ratkaisuja kuin yhteisön tuomioistuimet. Neuvosto mainitsee tässä yhteydessä esimerkkinä tällaisesta erilaisuudesta Sveitsin liittovaltion tuomioistuimen asiassa Bosshard Partners Intertrading vastaan Sunlight AG 25.1.1979 antaman tuomion.

63

Neuvosto toteaa lopuksi, että kantajien mainitsemalla oikeuskäytännöllä, joka koskee sitä, onko yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemän sopimuksen määräystä pidettävä välittömästi sovellettavana, ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, koska riidanalaista päätöstä ei sovelleta kantajien tilanteeseen. Neuvosto huomauttaa lisäksi, että se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin mahdollisesti kumoaisi riidanalaisen päätöksen, ei Wienin yleissopimuksen 46 artiklan mukaan johtaisi sopimuksen kumoamiseen, joten Sveitsin viranomaisilla olisi edelleen velvollisuus noudattaa sitä ja Sveitsin viranomaisten sopimuksen täytäntöön panemiseksi toteuttamat toimenpiteet pysyisivät voimassa.

64

Komissio toteaa, että riidanalaisen päätöksen tarkoituksena on ratifioida yhteisön nimissä ja lukuun seitsemän sopimusta, jotka allekirjoitettiin 21.6.1999 Sveitsin valaliiton kanssa, ja siten saattaa ne sovellettaviksi yhteisön alueella.

65

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että sopimus, jonka neuvosto ja/tai komissio on tehnyt perustamissopimuksen määräysten mukaisesti, on yhteisön osalta yhteisön toimielimen toimenpide ja että sopimuksen tultua voimaan sen määräykset ovat erottamaton osa yhteisön oikeusjärjestystä (asia 181/73, Haegeman, tuomio 30.4.1974, Kok. 1974, s. 449, Kok. Ep. II, s. 283, 4 ja 5 kohta ja asia 12/86, Demirel, tuomio 30.9.1987, Kok. 1987, s. 3719, Kok. Ep. IX, s. 177, 7 kohta).

66

Toimielinten toimilla on lähtökohtaisesti sama soveltamisala kuin perustamissopimuksella, johon ne perustuvat. Esimerkiksi EY 299 artiklan 1 kohdan nojalla yhteisön toimielimen toimea ei voida soveltaa kolmannen valtion alueella eikä se voi vaikuttaa tämän valtion alueella kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti syntyneisiin ja siellä käytettyihin oikeuksiin.

67

Sopimuksen riidanalaisia määräyksiä sovelletaan ja voidaan soveltaa kantajiin siten ainoastaan Sveitsin viranomaisten hyväksymän ratifioimisasiakirjan nojalla, kun ne ilmaisevat siinä virallisesti suostumuksensa siihen, että sopimus sitoo niitä, ja sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen soveltamiseksi alueellaan sopimuksen 14 ja 16 artiklan mukaisesti.

68

Komissio päättelee tästä, että riidanalaista päätöstä eli yhteisön nimissä ja lukuun hyväksyttyä ratifiointiasiakirjaa ei voida soveltaa Sveitsin alueella ja että sen kohteena ei ole – eikä sen seurauksena voi olla – kantajien toiminnan säänteleminen Sveitsissä eikä minkäänlaisten kieltojen asettaminen niille. Siten riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen ei vaikuta millään tavoin niiden tilanteeseen Sveitsin alueella, jota edelleen säännellään vain Sveitsin viranomaisten päätöksin, joten kantajilla ei ole sen mielestä tarvetta saada riidanalainen päätös kumotuksi.

69

Väliintulijana oleva Ranskan tasavalta väittää, että riidanalainen päätös on päätös, jolla on tehty seitsemän 21.6.1999 allekirjoitettua sopimusta komission nimissä. Päätöksen tarkoituksena on saattaa ne sovellettaviksi yhteisön alueella. EY 299 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että yhteisön toimielimen toimea voidaan soveltaa vain yhteisön jäsenvaltioiden alueella mutta ei minkään kolmannen valtion alueella. Tätä toimea ei siten voida soveltaa Sveitsin alueella, joten riidanalainen päätös ei voi vaikuttaa kantajien oikeuksiin. Jotta näitä sopimuksia voitaisiin soveltaa Sveitsin alueella, edellytettäisiin näet ensin sitä, että tämän valtion viranomaiset ratifioivat ne.

70

Lisäksi asetuksen liitteessä 7 olevassa 5 artiklan 1 kohdassa täsmennetään maantieteellisten merkintöjen osalta, että ”kumpikin osapuoli ottaa käyttöön aiheelliset oikeudelliset keinot maantieteellisen merkinnän tai perinteisen merkinnän tehokkaan suojan takaamiseksi sekä sen estämiseksi, että maantieteellistä tai perinteistä merkintää käytetään kuvaamaan viinialan tuotetta, jota kyseinen merkintä ei koske”. Siten ainoastaan Sveitsin viranomaisten päätös voi vaikuttaa kantajien oikeuksiin ja velvollisuuksiin Sveitsissä.

71

Kantajat väittävät, että oikeuskäytännön mukaan jokainen neuvoston toimi, jolla hyväksytään kansainvälinen sopimus, on itsessään toimi, josta voidaan nostaa kanne EY 230 artiklan nojalla (asia C-327/91, Ranska v. komissio, tuomio 9.8.1994, Kok. 1994, s. I-3641, Kok. Ep. XVI, s. I-471, 16 kohta; asia C-122/95, Saksa v. neuvosto, tuomio 10.3.1998, Kok. 1998, s. I-973, 41 ja 42 kohta ja EY 228 artiklan nojalla 13.12.1995 annettu yhteisöjen tuomioistuimen lausunto 3/94, Kok. 1995, s. I-4577, 22 kohta).

72

Niiden mielestä neuvoston ja komission väitteet perustuvat virheelliseen lähtökohtaan, jonka mukaan yhteisön toimella ei luonteensa puolesta voisi olla vaikutuksia yhteisön alueen ulkopuolella. Toimi, jolla yhteisö tekee sopimuksen jonkin kolmannen valtion kanssa, on näet edellytyksenä sille, että kyseinen sopimus voi ylipäänsä olla olemassa kansainvälisellä tasolla. Tässä tapauksessa sopimuksesta on siis tullut sitova vasta sen jälkeen, kun Sveitsin liittoneuvosto teki 16.10.2000 päätöksen sen ratifioimisesta ja Euroopan yhteisön neuvosto teki 4.4.2002 päätöksen kyseisen sopimuksen hyväksymisestä. Ei siis pidä paikkaansa, että ainoastaan se, että Sveitsin valaliitto ratifioi sopimuksen riidanalaiset määräykset, vaikuttaisi kantajiin, koska mikäli riidanalaista päätöstä ei olisi, kantajilta ei evättäisi oikeutta myydä viiniä, jota ne valmistavat nimityksellä ”Champagne”.

73

Kantajat korostavat tässä yhteydessä, että riidanalainen päätös tehtiin sen jälkeen kun Sveitsin valaliitto oli ratifioinut sopimuksen. Ennen tämän päätöksen tekemistä Sveitsin valaliittoa ei siten koskenut sopimuksen riidanalaisista määräyksistä johtuva velvoite, ja tämä velvoite syntyi vasta kyseisen päätöksen, joka oli sopimuksen voimaantulon edellytyksenä, tekemisen jälkeen. Se, että kantajat eivät saa jatkaa kunnallisen nimityksen ”Champagne” käyttöä, perustuu siis välittömästi riidanalaiseen päätökseen.

74

Se, että toimen lainvastaisuus johtuu kahden tekijän yhdistymisestä eli yhteisön ja Sveitsin valaliiton ratifiointipäätöksistä, ei merkitse kantajien mielestä sitä, että kumpaakaan näistä kahdesta tekijästä ei voitaisi riitauttaa kumoamiskanteella, mihin neuvoston näkemys johtaisi.

75

Yhteisöjen tuomioistuinkin on tutkinut kumoamiskanteita, jotka on nostettu toimista, joilla on hyväksytty kansainvälisiä sopimuksia, tekemättä eroa niiden ulkoisten tai sisäisten vaikutusten välillä (edellä 71 kohdassa mainittu asia Ranska v. komissio; 71 kohdassa mainittu asia Saksa v. neuvosto; asia C-29/99, komissio v. neuvosto, tuomio 10.12.2002, Kok. 2002, s. I-11221 ja asia C-281/01, komissio v. neuvosto, tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. I-12049).

76

Mikäli noudatettaisiin neuvoston näkemystä, yhteisön toimielimet voisivat myös vapaasti rikkoa yhteisön oikeussääntöjä, erityisesti perusoikeuksia, jos ne toimisivat ulkoisen toimivaltansa perusteella ja jos kyseisellä toimella olisi vaikutuksia vain jonkin kolmannen valtion alueella.

77

Kantajat väittävät, että neuvoston esittämässä tulkinnassa EY 299 artiklasta jätetään huomiotta se, että soveltamisala yhteisön oikeusjärjestyksen alueella ylittää jäsenvaltioiden yhteenlasketut alueet ja ulottuu kaikkiin paikkoihin, joissa jäsenvaltio millä tahansa perusteella toimii yhteisölle annetun toimivallan alalla. Yhteisö on siten toimivaltainen määräämään seuraamuksia yhteisön ulkopuolisista yhteisjärjestelyistä tai kieltämään yhteisön ulkopuoliset yrityskeskittymät (yhdistetyt asiat 89/85, 104/85, 114/85, 116/85, 117/85 ja 125/85–129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 27.9.1988, Kok. 1988, s. 5193, Kok. Ep. IX, s. 671; asia C-306/96, Javico, tuomio 28.4.1998, Kok. 1998, s. I-1983 ja edellä 39 kohdassa mainittu asia Gencor v. komissio).

78

Tässä tapauksessa samppanjalausekkeen sanamuodosta ilmenee kantajien mukaan nimenomaisesti, että sillä pyritään vaikuttamaan sekä yhteisön alueeseen että Sveitsin alueeseen. Sillä näet kielletään nimityksen ”Champagne” käyttäminen Sveitsin alueella, vaikka se on Sveitsin oikeuden nojalla varattu Vaudin kantonin Champagnen kunnan viininviljelijöille. Kantajat vetoavat tässä yhteydessä siihen, että Ranskan tasavallan ja Sveitsin valaliiton Bernissä 14.5.1974 allekirjoittamassa alkuperämerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevassa sopimuksessa (jäljempänä Ranskan ja Sveitsin välinen sopimus) sallittiin sen 2 §:n 3 momentin mukaisen homonyymejä koskeneen poikkeuksen nojalla tämän nimityksen käyttäminen Vaudin kantonin Champagnesta peräisin olevien viinien yhteydessä. Samppanjantuottajatkaan eivät ole kiistäneet tätä.

79

Lisäksi Wienin yleissopimuksen 46 artiklassa, johon neuvosto vetoaa väitteidensä tueksi, määrätään vain, että valtio ei voi mitätöidäkseen antamansa suostumuksen vedota siihen, että sen suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen on ilmaistu loukkaamalla sen sisäisen oikeuden määräyksiä, jotka koskevat toimivaltaa valtiosopimusten tekemiseen. Tämä tapaus ei koske mitenkään nyt käsiteltävään asiaan liittyvää tilannetta, jossa on loukattu perusoikeutta. Kyseisen yleissopimuksen 46 artiklassa ei missään tapauksessa määrätä tilanteesta, jossa loukkaus on ilmeinen, kuten tässä tapauksessa, koska sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä loukataan ilmeisellä ja vakavalla tavalla kantajien omistusoikeutta ja liiketoiminnan vapaata harjoittamista koskevaa oikeutta. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen tekisi myös sopimuksen riidanalaisista määräyksistä täysin arvottomia, eikä sopimuspuolten tarvitsisi Wienin yleissopimuksen 60 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti enää noudattaa niitä.

80

Ne muistuttavat lopuksi neuvoston väitteestä, jonka mukaan sopimuksen riidanalaiset määräykset eivät koskisi kantajia suoraan, että yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhteisön toimi koskee kantajaa suoraan, jos sillä on välitön vaikutus häneen, ilman että toimen jälkeen tarvittaisiin mitään kansallisten tai yhteisön viranomaisten harkintavaltaan perustuvaa toimintaa. Pelkän täytäntöönpanotoimen olemassaolo ei katkaise yhteisön toimen ja kantajan välistä suoraa yhteyttä (yhdistetyt asiat 41/70–44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, Kok. 1971, s. 411).

81

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa näin ollen, että jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (asia C-386/96 P, Dreyfus v. komissio, tuomio 5.5.1998, Kok. 1998, s. I-2309, 43 kohta).

82

Kantajat siis myöntävät, että ainoastaan annetut täytäntöönpanosäännökset voisivat vaikuttaa asianosaisten oikeusasemaan siinä tapauksessa, että kyseessä olisi toimenpide, jolla tosiasiallisesti jätettäisiin valtioille, jotka vastaavat sen täytäntöönpanosta kansallisessa oikeusjärjestyksessään, paljon harkintavaltaa.

83

Tämä ei niiden mielestä kuitenkaan päde nyt käsiteltävään asiaan, koska samppanjalauseke on selvä, täsmällinen ja yksiselitteinen eikä siinä jätetä minkäänlaista harkintavaltaa sopimuksen riidanalaisten määräysten tosiasiallisen täytäntöönpanon ja soveltamisen varmistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisessa. Neuvosto ja komissio korostavat lisäksi itsekin sitä, että Sveitsin valaliiton on sopimuksen 14 artiklan nojalla toteutettava kaikki yleiset tai erityiset toimenpiteet varmistaakseen sopimuksen noudattamisen, jotta se ei joudu tästä vastuuseen kansainvälisellä tasolla.

84

Yhteisön oikeuden rikkominen ei perustu myöskään Sveitsin mahdolliseen käyttäytymiseen vaan sopimuksen riidanalaisiin määräyksiin, joissa Sveitsi velvoitetaan toteuttamaan toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sopimuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, samalla tavoin kuin asiassa C-476/98, komissio vastaan Saksa, jossa annettiin tuomio 5.11.2002 (Kok. 2002, s. I-9855).

85

Kantajat arvioivat siis, että riidanalaisesta päätöksestä aiheutuu niitä koskevia oikeusvaikutuksia ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kanteen eikä kansainvälisiä sopimuksia koskevalla asiayhteydellä ole tältä osin merkitystä, koska yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että yhteisölle kansainvälisellä tasolla annettu toimivalta ei voi jäädä EY 230 artiklassa tarkoitetun tuomioistuinvalvonnan ulkopuolelle (edellä 71 kohdassa mainitut asiat Ranska v. komissio ja Saksa v. neuvosto).

86

Aluksi on muistutettava siitä, että jotta kanne voitaisiin tutkia EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, riidanalaisen toimen on oltava toimielimen toimi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi (yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. I-1375, 62 kohta; asia T-87/96, Assicurazioni Generali ja Unicredito v. komissio, tuomio 4.3.1999, Kok. 1999, s. II-203, 37 kohta; ks. vastaavasti myös asia 22/70, komissio v. neuvosto, ns. AETR-tapaus, tuomio 31.3.1971, Kok. 1971, s. 263, Kok. Ep. I, s. 553 ja edellä 71 kohdassa mainittu asia Ranska v. komissio, tuomion 14 kohta).

87

Vaikka sopimusta, joka on tehty yhtäältä yhteisön ja toisaalta kolmannen valtion tai kansainvälisen järjestön välillä, ei näiden yksiköiden yhteisen tahdon ilmaisevana instrumenttina voida pitää toimielinten toimena eikä siitä siten voida nostaa kannetta EY 230 artiklan nojalla, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimi, jolla toimivaltainen yhteisön toimielin on päättänyt tehdä kyseisen sopimuksen, on tässä samassa artiklassa tarkoitettu toimielinten toimi, joten siitä voidaan nostaa kumoamiskanne (ks. vastaavasti edellä 71 kohdassa mainitut asiat Ranska v. komissio, tuomion 17 kohta; lausunto 3/94, 22 kohta ja Saksa v. neuvosto, tuomion 42 kohta).

88

Tästä seuraa, että kantajien kanteen kohteena voi olla ainoastaan riidanalaisen päätöksen kumoaminen ja että kanne voidaan tutkia ainoastaan siltä osin kuin tällä päätöksellä on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajien etuihin muuttamalla niiden oikeusasemaa selvästi.

89

Tässä yhteydessä on muistettava, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 2 artiklan 1 kappaleessa ilmaistu valtioiden täysivaltaisuuden periaate merkitsee sitä, että on lähtökohtaisesti kunkin valtion tehtävänä antaa lainsäädäntöä alueellaan, ja vastaavasti sitä, että valtio lähtökohtaisesti voi yksipuolisesti asettaa pakottavia sääntöjä vain omalla alueellaan. Samoin yhteisön osalta on korostettava, että EY 299 artiklan nojalla ja tässä määräyksessä lueteltuja tiettyjä alueita koskevien erityissääntöjen mukaan EY:n perustamissopimusta sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden alueella.

90

Tästä seuraa, että perustamissopimuksen nojalla toteutetulla toimielinten toimella, joka on yhteisön yksipuolinen toimi, ei voida luoda oikeuksia ja velvollisuuksia näin määritellyn alueen ulkopuolella. Siten riidanalaisen päätöksen soveltamisalana voi olla vain kyseinen alue, eikä sillä voi olla mitään oikeusvaikutuksia Sveitsin alueella. Ainoastaan sopimuksella, josta edellä esitetyn perusteella ei voida nostaa kannetta, voidaan luoda oikeusvaikutuksia Sveitsin alueella tämän valtion oikeusjärjestyksen omien sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun se on ratifioitu siellä sovellettavien menettelyjen mukaisesti.

91

On siis katsottava, että neuvoston ja komission yhteisön nimissä ja lukuun tekemällä riidanalaisella päätöksellä ei muuteta kantajien oikeusasemaa Sveitsin alueella, koska tätä tilannetta säännellään vain tämän valtion täyttä toimivaltaansa käyttäessään hyväksymillä oikeussäännöillä. Vahingolliset vaikutukset, joita kantajat väittävät sopimuksesta aiheutuvan itselleen Sveitsin alueella, johtuvat näet ainoastaan siitä, että kun Sveitsin valaliitto päätti täysivaltaisesti ratifioida kyseisen sopimuksen, se suostui siihen, että sopimus sitoo sitä, ja sitoutui kyseisen sopimuksen 14 artiklan mukaisesti toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet pannakseen täytäntöön sopimuksesta seuraavat velvoitteet, joihin kuuluvat sopimuksen riidanalaisista määräyksistä johtuvat velvoitteet.

92

Tämä on myös sopimuksen 16 artiklan mukaista, sillä siinä määrätään, että sopimusta sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa määrätyin edellytyksin alueilla, joilla kyseistä sopimusta sovelletaan, sekä Sveitsin valaliiton alueella, kun kyseistä artiklaa luetaan yhdessä sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen kanssa, jonka mukaan osapuolet ratifioivat tai hyväksyvät sopimuksen omia menettelyjään noudattaen.

93

Pelkästään se seikka, että sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen virallisen voimaantulomääräyksen perusteella riidanalainen päätös on aiheuttanut sen voimaantulon, koska kyseisen virkkeen mukaan sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä, kun viimeinen ilmoitus ratifiointiasiakirjojen tallettamisesta tai seitsemän alakohtaisen sopimuksen hyväksymisestä on annettu, ei voi vaikuttaa millään tavoin edellä esitettyyn yleisperiaatteeseen, jonka mukaan jokainen valtio on lähtökohtaisesti yksin toimivaltainen antamaan yksipuolisesti pakottavia sääntöjä alueellaan. Vaikka myönnettäisiin, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen aiheuttaisi sopimuksen 17 artiklan nojalla sopimuksen täytäntöönpanon lykkäämisen, on todettava yhtäältä, että tilanne olisi tällainen myös, jos Sveitsin valaliitto kumoaisi sopimuksen ratifioinnista tehdyn päätöksen, ja toisaalta erityisesti, että tämä tilanne olisi vain tavanomainen seuraus sopimuksen voimaantuloa koskevista menettely- ja muotovaatimuksista, eikä sen perusteella voida tietenkään tehdä sitä päätelmää, että riidanalaisen päätöksen soveltamisala ulottuisi Sveitsin alueeseen.

94

Vaikka on todettu, että yhteisölle kansainvälisellä tasolla annetun toimivallan käyttäminen ei voi jäädä EY 230 artiklassa tarkoitetun tuomioistuinten harjoittaman laillisuusvalvonnan ulkopuolelle (edellä 71 kohdassa mainittu asia Ranska v. komissio, tuomion 16 kohta), on korostettava, että mikäli kanne tässä tapauksessa otettaisiin tutkittavaksi siltä osin kuin se koskee sopimuksen riidanalaisten määräysten vaikutuksia Sveitsin alueella, yhteisöjen tuomioistuin antaisi ratkaisun kolmannelle maalle annettujen oikeuksien tai sen omaksumien velvoitteiden laillisuudesta yhteisön oikeuden kannalta, vaikka ne perustuvat kansainväliseen sopimukseen, jonka kyseinen valtio on vapaasti ja täyttä toimivaltaansa käyttäen tehnyt ulkosuhteitaan hoitaessaan. Tällainen valvonta jää selvästi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle, sellaisena kuin se on määritelty EY:n perustamissopimuksessa.

95

Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaisella päätöksellä ei ole mitään sitovia oikeusvaikutuksia, jotka saattaisivat muuttaa kantajien oikeusasemaa Sveitsin alueella, eikä se tällä perusteella ole toimi, josta voitaisiin nostaa kanne EY 230 artiklan nojalla. Näistä syistä kantajien väitteet, joilla ne pyrkivät osoittamaan, että päätös koskee niitä suoraan EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, on hylättävä täysin asiaankuulumattomina, sillä se, että päätös koskee niitä suoraan, edellyttäisi ensin sitä, että riidanalaisella toimella on niihin kohdistuvia sitovia oikeusvaikutuksia.

96

Nyt käsiteltävä kanne on siten jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee riidanalaisen päätöksen kumoamista Sveitsin alueen osalta.

97

Neuvosto väittää, että Ranskan Champagnen alueelta peräisin oleva viini saa yhteisössä yksinomaista suojaa tma-laatuviininä, mitä ei muuteta millään tavoin sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä.

98

Neuvosto lisää vastinekirjelmässään vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin, että asetuksen N:o 753/2002 36 artiklassa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä maantieteellisen merkinnän nimi voi olla yhteisöön tuodun viinin päällysmerkinnöissä, ja sen nojalla tällainen maantieteellinen merkintä ei saa aiheuttaa sekaannusta tma-laatuviinin, pöytäviinin tai kolmannen maan ja yhteisön välisessä sopimuksessa olevaan luetteloon sisältyvän muun tuontiviinin kuvauksessa käytetyn maantieteellisen merkinnän kanssa.

99

Neuvosto katsoo tässä tapauksessa, että asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua homonyymejä koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa viineihin, jotka ovat peräisin Vaudin kantonin Champagnen kunnasta, kun otetaan huomioon se ilmeinen sekaannusvaara, jonka tämä homonyymisyys aiheuttaa kuluttajien parissa. Lisäksi Ranskan valvotun alkuperänimityksen erittäin merkittävä asema ja maine tekisivät tällaisen nimityksen jakamisen erityisen epäoikeudenmukaiseksi, toisin kuin tässä säännöksessä edellytetään.

100

Neuvosto huomauttaa lisäksi, että yhdellekään kolmannen valtion maantieteelliselle merkinnälle ei ole annettu 36 artiklan 3 kohdan nojalla lupaa siihen, että sitä voitaisiin käyttää yhteisön alueella. Asetuksen N:o 753/2002 liite VI, jossa viitataan maantieteellisiin ja perinteisiin merkintöihin, joille voidaan myöntää homonyymejä koskeva poikkeus, on näet tyhjä. Siten sveitsiläisellä maantieteellisellä merkinnällä ”Champagne” ei ole missään tapauksessa tämän asetuksen mukaista homonyymejä koskevaa poikkeusta, joten kantajilla ei ole lupaa myydä Champagnen kunnasta peräisin olevia viinejä kyseisellä nimityksellä.

101

Neuvosto väittää näin ollen, että sekä ennen sopimuksen tekemistä että sen jälkeen valvotulle alkuperänimitykselle ”Champagne” annettavasta suojasta ja käyttöä koskevista säännöistä yhteisössä on säädetty asetuksella N:o 1493/1999 ja asetuksella N:o 753/2002. Lisäksi neuvosto esittää, että vaikka näillä asetuksilla on järjestetty kantajille mahdollisuus käyttää nimitystä ”Champagne” viineille, jotka ovat peräisin Vaudin kantonissa olevasta Champagnen kunnasta, tätä mahdollisuutta ei ole muutettu sopimuksella, jossa ei anneta sääntöjä suojasta, jota kunkin sopimuspuolen on annettava omille maantieteellisille merkinnöilleen alueellaan. Näin ollen riidanalaisella päätöksellä ei oteta käyttöön mitään uutta määräystä, joka koskisi Sveitsistä nimikkeellä ”Champagne” yhteisön alueelle tuotujen viinien myyntiä, joten kyseinen päätös ei koske kantajia suoraan.

102

Tätä päätelmää ei kumoa Ranskan ja Sveitsin välinen sopimus, jossa tunnustetaan vain yksi nimitys ”Champagne” eli nimitys, jolla tarkoitetaan Ranskan Champagnen alueelta peräisin olevia kuohuviinejä. Kyseisen sopimuksen 2 §:n 3 momentissa vahvistetaan näet poikkeus 1 momentin mukaisista velvoitteista seuraavin sanamuodoin:

”Jos jokin 1 momentin perusteella suojatuista nimityksistä vastaa Ranskan tasavallan alueen ulkopuolella olevan alueen tai paikkakunnan nimeä, 1 momentti ei estä sitä, että nimitystä käytetään tällä alueella tai tällä paikkakunnalla valmistetuista tuotteista tai tavaroista. Pöytäkirjassa voidaan kuitenkin antaa täydentäviä määräyksiä.”

103

Tämän määräyksen seurauksena on siis se, että Sveitsin valaliitto voi poiketa sen 1 momentin mukaisesta velvoitteesta, jonka mukaan nimitys ”Champagne” varataan ”Sveitsin valaliiton alueella ranskalaisille tuotteille tai tavaroille”. Tämän määräyksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan määrittää suojaa, joka on annettava nimitykselle ”Champagne” Ranskan alueella, eikä sillä näin ollen puututa viinialan tuotteita koskevaan yhteisön lainsäädäntöön, jossa varataan tämä valvottu alkuperänimitys yhteisön alueella tietyille Ranskan Champagnen alueen viineille.

104

Neuvosto on lisäksi väittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa, että kantajat eivät ole osoittaneet oikeudellisesti riittävällä tavalla, että nimitystä ”Champagne” suojattiin valvottuna alkuperänimityksenä Sveitsin oikeuden nojalla.

105

Viinin viljelyä ja viinin maahantuontia koskevassa Sveitsin liittoneuvoston 7.12.1998 antamassa määräyksessä viitataan näet kolmen tyyppisiin nimityksiin: alkuperänimitykseen, valvottuun alkuperänimitykseen ja alkuperämerkintään. Tämän asetuksen nojalla alkuperänimitys varataan viineille, joita valmistetaan rypäleistä, jotka kerätään asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta ja joiden luonnollinen sokeripitoisuus on mahdollisimman pieni. Sitä vastoin valvotun alkuperänimityksen on täytettävä alkuperänimityksen osalta säädetyn sokeripitoisuuden lisäksi ”kantonin määräämät lisävaatimukset”, joiden on koskettava ainakin ”tuotantoalueiden rajaamista – –, viiniköynnöksiä – –, viljelymenetelmiä – –, luonnollista sokeripitoisuutta – –, pinta-alayksikköä kohti laskettua enimmäissatoa – –, viininvalmistusmenetelmiä ja aistinvaraista analysointia ja tutkimusta”.

106

Neuvosto myöntää, että Vaudin kantonista peräisin olevien viinien alkuperänimityksistä 19.6.1985 annetun asetuksen (jäljempänä Vaudin kantonista peräisin olevien viinien alkuperänimityksistä annettu asetus) 16 §:n mukaan ”tietyn kunnan alueelta kerätyllä viinillä on oikeus tämän kunnan nimitykseen”. Tämä oikeus on kuitenkin ristiriidassa tämän asetuksen jälkeen eli 7.12.1998 viinin viljelyä ja viinin maahantuontia koskevan Sveitsin liittoneuvoston määräyksen kanssa, sillä siinä varataan valvotut alkuperänimitykset viineille, jotka täyttävät ankarammat laatuvaatimukset kuin pelkästään sen kunnallisiin nimityksiin liittyvän edellytyksen, jonka mukaan 51 prosenttia viinistä on kerättävä kyseisen kunnan alueelta.

107

Neuvosto lisää, että Vaudin kantonin viinien valvotuista alkuperänimityksistä 28.6.1995 annetun asetuksen 3 §:n mukaan Vaudin kantonista peräisin olevien viinien alkuperänimitykset on varattu ainoastaan valvotun alkuperänimityksen omaaville viineille ja että valvotulla alkuperänimityksellä tarkoitetaan perinteisiä maantieteellisiä merkintöjä tai Vaudin kantonin viinien laadusta 26.3.1993 annetun asetuksen 1–4 §:ssä tarkoitettuun ryhmään 1 kuuluvien viinien nimiä.

108

Neuvosto esittää tässä yhteydessä, että Vaudin kantonin viinien laadusta 26.3.1993 annetun asetuksen 1 §:n mukaan viininviljelyalueen, tuotantopaikan tai tuotantopaikan osan (kunta, viinitila, linna, luostari, maatila, maa-alue tai paikkakunta) alkuperänimitys voi olla vain viineillä, jotka ovat peräisin viinisadoista, jotka ovat saavuttaneet tietyt luonnollisen sokeripitoisuuden vähimmäismäärät, jotka vahvistetaan rypälelajikkeittain ja nimityksittäin. Neuvosto korostaa, että vaikka nimitys ”Bonvillars” on nimitysten luettelossa, tämä ei päde nimitykseen ”Champagne”.

109

Neuvosto arvioi näin ollen, että nimitys ”Champagne” ei ole valvottu alkuperänimitys eikä alkuperänimitys vaan pelkkä maantieteellinen merkintä, joka ei liity millään tavoin laatuun eikä maineeseen. Tämä nimitys merkitsee näet Sveitsin oikeudessa vain täysin maantieteellistä vaatimusta eli vaatimusta, jonka mukaan viinin on oltava vähintään 51-prosenttisesti peräisin rypäleistä, jotka on kerätty Champagnen kunnasta.

110

Tämän tulkinnan vahvistaa tuotannon rajoittamisesta ja viinisadon virallisesta valvonnasta 16.7.1993 annettu Vaudin kantonin asetus. Neuvosto huomauttaa, että tämän asetuksen 1 §:n mukaan viinitiloja koskevasta kantonin rekisteristä saadaan tiedot kunkin omistajan viininviljelyaloista, ja kyseisen asetuksen 3 §:n mukaan rekisterissä on ilmoitettava Vaudin kantonin viinien alkuperänimityksistä annetussa asetuksessa tarkoitettu nimitys. Kantajien esittämässä viinitiloja koskevassa kantonin rekisterissä ilmaistaan selvästi, että nimitys, joka myönnetään kaikille kantajille, on ”Bonvillars”.

111

Komissio puolestaan väittää, että nimityksen ”Champagne” käyttö yhteisön alueella on ollut pitkään varattuna Ranskan Champagnen alueelta peräisin oleville viineille, mitä ei muuteta millään tavoin sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä.

112

Komissio väittää vastauksena ensimmäisen oikeusasteen kirjallisiin kysymyksiin, että 1.8.2003 saakka voimassa olleen asetuksen N:o 2392/89 29 artiklan 3 kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitettu homonyymejä koskeva poikkeus voitiin myöntää komission päätöksellä saman artiklan 2 kohdan säännöksistä tehtävää poikkeusta koskeneen hakemuksen perusteella. Tällaista hakemusta ei ollut esitetty Sveitsin Champagnen kunnasta peräisin olevien viinien osalta.

113

Myös 1.8.2003 lähtien voimassa olleen asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä homonyymejä koskevaa poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan sillä edellytyksellä, että kolmas valtio tunnustaa asianomaisen maantieteellisen merkinnän ja suojaa sitä sellaisenaan tekijän- ja teollisoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista 15.4.1994 tehdyn sopimuksen (EYVL L 336, s. 214; jäljempänä TRIPS-sopimus) 24 artiklan 9 kohdan mukaisesti; kyseisen kohdan mukaan ”mikään tässä sopimuksessa ei velvoita suojaamaan maantieteellisiä merkintöjä, joita ei suojata tai joiden suoja lakkaa niiden alkuperämaassa tai joita on lakattu käyttämästä tuossa maassa”.

114

Koska Sveitsin valaliitto ei ole tarkoittanut suojata maantieteellistä merkintää ”Champagne” Vaudin kantonissa sopimuksen yhteydessä, asetuksen N:o 753/2002 mukaista homonyymejä koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa. Myös kyseisen asetuksen liite VI, jossa mainitaan kolmansien maiden merkinnät ja homonyymisten maantieteellisten merkintöjen käytännön edellytykset, on tyhjä, koska yhtään homonyymejä koskevaa hakemusta ei ole tähän mennessä jätetty.

115

Komissio on lisäksi ilmoittanut vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, joka koski sitä, oliko Champagnen kunnalle myönnetty kunnallinen valvottu alkuperänimitys, että Vaudin kantonin viinien alkuperänimityksistä annetusta asetuksesta ilmeni, että nimitys ”Champagne” oli vain tavanomainen alkuperämerkintä eikä siihen sisältynyt minkäänlaista teollisoikeutta eikä kaupallista oikeutta, koska sovellettavassa Sveitsin lainsäädännössä ei ole lainkaan tunnustettu eikä määritetty tämän kunnan alueella valmistettavien viinien ominaisuuksia.

116

Komissio toteaa lopuksi, että kantajat myöntävät itsekin, että ne eivät ole koskaan myyneet valmistamaansa viiniä nimityksellä ”Champagne” yhteisön alueella vaan että ne vievät noin tuhat pulloa vuodessa yhteisöön nimityksellä ”Arquebuse”, mikä osoittaa, että yhteisön lainsäädännön mukaista homonyymejä koskevaa poikkeusta ei ole koskaan sovellettu niihin.

117

Komissio päättelee edellä esitetystä, että riidanalaisella toimella ei muuteta kantajien oikeusasemaa yhteisön alueella, joten niillä ei ole oikeussuojan tarvetta kyseisen toimen osalta.

118

Riidassa väliintulijana oleva Ranskan tasavalta esittää, että Ranskan Champagnen alueen viiniä suojataan yhteisössä tma-laatuviininä ja että sille annetaan tällä perusteella yksinoikeus nimitykseen ”Champagne”. Riidanalainen toimi ei siten vaikuta suoraan kantajien oikeusasemaan, joten kanne on jätettävä tutkimatta.

119

Ranskan hallitus katsoo lisäksi, että sovellettavan Sveitsin lainsäädännön nojalla kuntaa koskeva merkintä muistuttaa merkintää, jolla täsmennetään viinin alkuperää yhden ainoan yksikön muodostavan tuotantopaikan alueella, eikä tällaista merkintää voida rinnastaa alkuperänimitykseen. Alkuperänimitys merkitsee näet sitä, että tietyt tuotteen ominaisuuksia koskevat edellytykset täyttyvät, ja nämä edellytykset ovat olemassa nimityksen ”Bonvillars” osalta mutta eivät Champagnen kunnan osalta. Ranskan tasavalta korostaa tässä yhteydessä, että päinvastaisessa tapauksessa tämä kunta mainittaisiin erikseen Vaudin kantonin viinien alkuperänimityksiä koskevassa asetuksessa, mutta näin ei ole. Se arvioi siten, että ei ole osoitettu, että olisi olemassa Sveitsin oikeudessa suojattava valvottu alkuperänimitys ”Champagne”.

120

Kantajat kiistävät neuvoston, komission ja Ranskan tasavallan sen väitteen oikeellisuuden, jonka mukaan sopimuksen riidanalaiset määräykset eivät muuttaisi niiden oikeusasemaa yhteisön alueella. Ne väittävät tässä yhteydessä, että vaikka nimitys ”Champagne” onkin yhteisön oikeudessa tarkoitettu valvottu alkuperänimitys, tämä ei ole estänyt niiden valmistaman Vaudin kantonista peräisin olevan viinin myyntiä yhteisössä. Kantajat nojautuvat samppanjantuottajien edustajan kirjeisiin ja väittävät, että samppanjantuottajatkaan eivät ole vastustaneet Vaudin kantonin Champagnen kunnan alueella tuotetun viinin myymistä nimityksellä ”Champagne”.

121

Kantajat ovat täsmentäneet vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, että tarkastuksessa ilmeni, että kannekirjelmässä mainittu noin 1000 Champagnen kunnassa valmistetun viinipullon vuosittainen vienti Belgiaan ei ole tapahtunut nimityksellä ”Champagne” vaan nimityksellä ”Arquebuse”.

122

Kantajat korostavat kuitenkin, että asetuksen N:o 2392/89 26 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan nojalla homonyymien osalta kolmannesta maasta peräisin olevan viinin nimitystä voidaan käyttää, jos tätä nimeä käytetään kyseisessä maassa viinin kuvaukseen vanhojen ja jatkuvien käyttötarkoitusten mukaisesti ja jos sen käytöstä on säädetty kyseisessä maassa, mikä on selvästi tilanne tässä tapauksessa. Sillä, että tämän asetuksen 29 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuspäätösten tekemisestä homonyymejä koskevan poikkeuksen saamiseksi, ei ole merkitystä tässä tapauksessa, koska Ranskan ja Sveitsin välisen sopimuksen 2 §:n 3 momentissa annetaan ilman eri toimenpiteitä homonyymejä koskeva poikkeus. Tästä määräyksestä näet ilmenee, että jos jokin ensimmäisen momentin nojalla suojatuista nimityksistä vastaa Ranskan tasavallan alueen ulkopuolella sijaitsevan alueen tai paikkakunnan nimeä, tämä suoja ei estä sitä, että tätä nimitystä käytetään tällä alueella tai tällä paikkakunnalla valmistetuista tuotteista tai tavaroista. Tämän vahvistaa myös Vaudin kantonin Conseil d’État’n 22.12.2003 antama lausunto.

123

Kantajat korostavat, että asetuksen N:o 753/2002 36 artiklassa säädetään myös, että tiettyjä merkintöjä, jotka ovat tma-laatuviinin kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten merkintöjen homonyymejä, voidaan käyttää edellytyksin, joilla varmistetaan, että ne erottuvat toisistaan, kun otetaan huomioon, että asianomaisia tuottajia on kohdeltava tasavertaisesti eikä kuluttajia saa johtaa harhaan. On kiistatonta, että kantajien valmistamista viineistä käytetty nimitys ”Champagne” on TRIPS-sopimuksen 22 artiklassa, johon sopimuksen liitteessä 7 olevassa 3 artiklassa viitataan, tarkoitettu maantieteellinen merkintä. Lisäksi se, että kantajat käyttävät tätä nimitystä, täyttää asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan edellytykset, joten kyseisellä nimityksellä on homonyymejä koskeva poikkeus. Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, että tämän asetuksen liitteessä VI ei mainita mitään nimitystä, koska kaikki muunlaiset tulkinnat veisivät tämän asetuksen 36 artiklalta kokonaan merkityksen ja niillä laiminlyötäisiin TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 3 kohtaan perustuvat yhteisön velvoitteet. Asetus N:o 753/2002 on joka tapauksessa tullut sovellettavaksi vasta 1.1.2003 alkaen eli sopimuksen voimaantulon jälkeen. Koska sopimuksessa suljetaan pois homonyymejä koskeva poikkeus Champagnen kunnasta peräisin olevien viinien osalta, Sveitsin valaliiton ei olisi voitu edellyttää vaativan tätä poikkeusta asetuksen N:o 753/2002 yhteydessä.

124

Kantajat esittävät nimityksen ”Champagne” suojasta sovellettavan Sveitsin oikeuden perusteella, että Vaudin kantonin viinien valvotuista alkuperänimityksistä 28.6.1995 annetun asetuksen 16 §:n mukaan jonkin kunnan alueella kerätyllä viinillä on oikeus tämän kunnan nimitykseen.

125

Ne esittävät tältä osin, että Vaudin kantoniin kuuluu kuusi viininviljelyaluetta. Niiden maantieteellinen ulottuvuus on määritelty kyseisen asetuksen 2 §:ssä, jossa täsmennetään, että Bonvillarsin alue kattaa kaikki Grandsonin hallintoalueen viininviljelykunnat sekä Yverdonin hallintoalueen kunnat Montagnyn ja Valuyres-sous-Montagnyn. Nämä kuusi aluetta muodostuvat 26 tuotantopaikasta, jotka käsittävät 148 viininviljelykuntaa. Tämän asetuksen 13–15 §:n mukaisesti näistä alueista kolme muodostaa kukin yhden tuotantopaikan. Ei voi vallita epätietoisuutta siitä, mihin tuotantopaikkaan näillä yhden tuotantopaikan muodostavilla kolmella alueella, joihin Bonvillarsin alue kuuluu, sijaitsevat kunnat kuuluvat, koska viininviljelyalue ja tuotantopaikka ovat samat. Tämä selittää sen, miksi Vaudin kantonin viinien valvotuista alkuperänimityksistä 28.6.1995 annetussa asetuksessa ei mainita nimenomaisesti näitä kuntia. Kyseisen asetuksen 16 §:n mukaan näistä kunnista peräisin olevan viinin tuottajilla on kuitenkin oikeus käyttää näiden kuntien nimiä tuotteidensa nimityksenä.

126

Kantajat korostavat, että Vaudin kantonin Conseil d’État vahvisti kahdella 8.1. ja 22.12.2003 antamallaan lausunnolla, että Sveitsin oikeuden mukaan nimitys ”Champagne” oli kunnallinen valvottu alkuperänimitys. Kantajat arvioivat tässä yhteydessä, että neuvoston väite, jonka mukaan sveitsiläinen nimitys ”Champagne” ei ole valvottu alkuperänimitys vaan tavanomainen alkuperänimitys, on joka tapauksessa asiaankuulumaton. Koska kyseinen nimitys on näet kantajien erityinen oikeus, asetuksen N:o 2392/89 ja asetuksen N:o 753/2002 mukaisen homonyymejä koskevan poikkeuksen soveltamisen kannalta on merkityksetöntä, onko sillä Sveitsin oikeuden nojalla ylempi, alempi tai samantasoinen asema kuin ranskalaisella nimityksellä ”Champagne”.

127

Neuvosto ja komissio esittävät Ranskan tasavallan tukemana lähinnä, että suoja, joka myönnetään yhteisön oikeuden nojalla viineille, jotka on valmistettu Ranskan Champagnen alueella, merkitsee sitä, että kantajat eivät saa myydä viiniään nimityksellä ”Champagne” yhteisön alueella. Sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä ei näin ollen muuteta kantajien oikeusasemaa kyseisellä alueella.

128

Tässä yhteydessä on muistettava, että edellä 86 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kantaja voi nostaa kanteen EY 230 artiklan nojalla ainoastaan sillä edellytyksellä, että riidanalaisella toimella on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttamalla tämän oikeusasemaa selvästi.

129

On siis tärkeää ratkaista, oliko kantajille ennen sopimuksen riidanalaisten määräysten voimaantuloa sovelletun yhteisön oikeuden nojalla mahdotonta myydä valmistamaansa viiniä yhteisössä nimityksellä ”Champagne”, kuten neuvosto, komissio ja Ranskan tasavalta väittävät, jolloin sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä ei muuteta niiden oikeusasemaa selvästi.

130

Tästä näkökulmasta on todettava, että kuten edellä 4–6 kohdassa on esitetty, kantajien tilanteeseen sovellettava voimassa ollut asetus oli kanteen nostamispäivänä 10.7.2002 asetus N:o 2392/89.

131

Kyseisen asetuksen 29 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuontiviinin kuvauksessa ei voida käyttää pöytäviinin tai tma-laatuviinin kuvaukseen käytettyä maantieteellisen yksikön taikka yhteisössä määritetyn alueen nimeä sen tuottajamaan kielellä, jossa tämä yksikkö tai alue sijaitsee, tai muulla kielellä.

132

Kuten edellä 1 kohdassa on esitetty, Ranskan Champagnen alueella valvotulla alkuperänimityksellä ”Champagne” valmistetuilla viineillä oli kanteen nostamishetkellä yhteisössä tma-laatuviinin nimitys, mitä kantajatkaan eivät kiistä.

133

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 2392/89 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti kanteen nostamishetkellä nimitystä ”Champagne” ei voitu lähtökohtaisesti käyttää minkään tuontiviinin nimityksenä eikä erityisesti Vaudin kantonin Champagnen kunnassa valmistetun viinin nimityksenä.

134

Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 2392/89 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti poikkeukset saman artiklan 2 kohdasta voidaan sallia, kun yhteisössä tuotetun viinin maantieteellinen nimi on sama kuin kolmannessa maassa sijaitsevan maantieteellisen yksikön nimi, jos tätä nimeä käytetään kyseisessä maassa viinin kuvaukseen vanhojen ja jatkuvien käyttötarkoitusten mukaisesti ja jos sen käytöstä on säädetty kyseisessä maassa.

135

Kyseisen säännöksen mukaista homonyymejä koskevaa poikkeusta ei siis sovelleta ilman eri toimenpiteitä vaan poikkeusta koskevan nimenomaisen päätöksen jälkeen. Komissio on esittänyt tältä osin vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen yhtäältä, että tällaista päätöstä olisi pitänyt edeltää tätä koskeva hakemus, ja toisaalta, että minkäänlaista poikkeusta koskevaa hakemusta ei ollut esitetty Vaudin kantonin Champagnen kunnan alueelta peräisin olevien viinien osalta.

136

On lisäksi todettava, että vaikka kantajat väittivät aluksi, että niitä ei ollut sovellettavan yhteisön oikeuden nojalla koskaan estetty myymästä viiniään nimityksellä ”Champagne” yhteisössä, ne eivät ole sittemmin kiistäneet, että asetuksen N:o 2392/89 mukainen homonyymejä koskeva poikkeus edellytti poikkeusta koskevan päätöksen tekemistä, eivätkä väittäneet, että tästä olisi tehty jonkinlainen päätös, eivätkä edes, että Vaudin kantonin Champagnen kunnan alueella valmistettuja viinejä koskeva poikkeushakemus olisi esitetty.

137

Vaikka kantajat alun perin väittivät myyvänsä Belgiassa vuosittain noin tuhat pulloa nimityksellä ”Champagne”, ne ovat myös täsmentäneet vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, että tarkastuksen perusteella nämä pullot oli todellisuudessa myyty nimityksellä ”Arquebuse”. Kantajat eivät ole myöskään esittäneet näyttöä siitä, että niiden tuotteita olisi muuten viety yhteisöön nimityksellä ”Champagne” tai millään muullakaan nimityksellä.

138

Sen lisäksi, että edellä esitetystä ilmenee, että kantajien väitteet vaikuttavat sekavilta tai jopa ristiriitaisilta, on todettava, että nämä eivät ole kyenneet kiistämään komission sen väitteen oikeellisuutta, jonka mukaan Vaudin kantonin Champagnen kunnan alueella valmistetun viinin osalta ei ollut kanteen nostamispäivänä tehty minkäänlaista päätöstä asetuksen N:o 2392/89 29 artiklan 2 kohdan mukaista kieltoa koskevasta poikkeuksesta, joten kantajilla oli oikeudellinen este myydä tuotteitaan nimityksellä ”Champagne”. Kantajien itsensä tekemien tarkastusten mukaan vaikuttaa niiden alun perin esittämien väitteiden vastaisesti siltä, että ne eivät ole todellisuudessa myyneet viiniään yhteisössä nimityksellä ”Champagne”.

139

Tästä seuraa, että vaikka sen mukaisesti kuin edellä 41–49 kohdassa on esitetty, sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä taataan yhteisön alueella yksinoikeus nimitykseen ”Champagne” tietyille Ranskan Champagnen alueella valmistetuille viineille ja kielletään siten tiettyjen Vaudin kantonin Champagnen kunnassa valmistettujen viinien myynti tällä nimityksellä yhteisön alueella, kantajien oikeusasema oli tällainen jo silloin, kun 1.6.2002 tehty sopimus tuli voimaan ja kun kanne nostettiin 10.7.2002.

140

Vaikka ei ole tarpeen määrittää, voivatko kantajat vedota hyväksyttävästi oikeussuojan tarpeeseen asetuksen N:o 753/2002 soveltamisesta aiheutuvan oikeusaseman perusteella, kun otetaan huomioon se, että vaikka tätä asetusta sovellettiin vasta 1.8.2003 lähtien eli kanteen nostamisen jälkeen, se tuli voimaan 11.5.2002 eli ennen kanteen nostamista, on todettava, että kyseisen asetuksen nojalla niillä ei olisi myöskään missään tapauksessa oikeutta myydä Vaudin kantonin Champagnen kunnassa valmistamaansa viiniä yhteisössä nimityksellä ”Champagne”.

141

On näet muistettava, että asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”Maailman kauppajärjestöön (WTO) kuuluvasta kolmannesta maasta tuotavan viinin – – päällysmerkinnässä voi olla – – maantieteellisen merkinnän nimi, jos sen avulla viinin voidaan tunnistaa olevan peräisin kolmannen maan alueelta tai tähän alueeseen kuuluvalta alueelta silloin, kun tuotteen tietty laatu, maine tai muu erityispiirre voidaan yhdistää olennaisesti kyseiseen maantieteelliseen alkuperään”.

142

Asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan mukaan ”edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut maantieteelliset merkinnät eivät saa aiheuttaa sekaannusta tma-laatuviinin – – kuvauksessa käytetyn maantieteellisen merkinnän kanssa”. Tässä säännöksessä säädetään kuitenkin seuraavasta homonyymejä koskevasta poikkeuksesta:

”Eräitä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka ovat tma-laatuviinin – – kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten merkintöjen homonyymejä, voidaan käyttää edellytyksin, joilla varmistetaan, että ne erottuvat toisistaan ottaen huomioon, että asianomaisia tuottajia on kohdeltava tasavertaisesti eikä kuluttajia saa johtaa harhaan.

– –

Kyseiset merkinnät ja käyttöedellytykset esitetään liitteessä VI.”

143

Siten edellä mainittua homonyymejä koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa ilman eri toimenpiteitä, vaan se edellyttää sitä, että asetuksen N:o 753/2002 liitteeseen VI kirjataan sekä kolmansien maiden sellaiset maantieteelliset merkinnät, jotka ovat sellaisten tma-laatuviinien kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten merkintöjen homonyymejä, jotka voivat saada tämän nimityksen, että edellytykset, joilla varmistetaan, että nämä maantieteelliset merkinnät erottuvat toisistaan.

144

Kuten neuvosto ja komissio ovat huomauttaneet, on todettava, että asetuksen N:o 753/2002 liite VI on tällä hetkellä tyhjä eikä siinä siten mainita nimitystä ”Champagne” niiden kolmansien maiden maantieteellisten merkintöjen joukossa, joille voidaan myöntää homonyymejä koskeva poikkeus.

145

Tästä seuraa, että myöskään asetuksen N:o 753/2002 säännöksissä ei missään tapauksessa anneta kantajille lupaa myydä valmistamiaan viinejä nimityksellä ”Champagne”.

146

Lisäksi on todettava, että tämän asetuksen 36 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 316/2004, jota on sovellettu 1.2.2004 alkaen, kolmannen maan maantieteellistä merkintää ”voidaan käyttää tuontiviinin päällysmerkinnöissä, vaikka asianomainen viini olisi saatu vain 85-prosenttisesti siltä tuotantoalueelta korjatuista rypäleistä, jonka nimeä se kantaa”. Lisäksi tästä sanamuodosta ja asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 1 kohdan rakenteesta ilmenee implisiittisesti, että ennen asetuksella N:o 316/2004 tehtyä muutosta, jolla sallittiin jopa sellaisten viinien osalta, jotka oli saatu vain 85-prosenttisesti siltä tuotantoalueelta korjatuista rypäleistä, jonka nimeä ne kantavat, kyseistä aluetta vastaavan maantieteellisen merkinnän käyttäminen, maantieteellinen merkintä tuontiviinin päällysmerkinnöissä sallittiin vain sillä edellytyksellä, että tämä viini oli valmistettu kokonaan rypäleistä, jotka olivat peräisin siltä maantieteelliseltä alueelta, jonka nimeä se kantoi.

147

Vaikka kantajat väittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, että Vaudin kantonin viinien alkuperänimityksistä annetun asetuksen 16 §:n mukaan nimitys ”Champagne” oli tunnustettu ja suojattu tämän kunnan alueelta peräisin olevien viinien osalta, on todettava, että kun tämä säännös luetaan kokonaan, siitä ilmenee, että sen toisen momentin perusteella ”kunnalliseen nimitykseen on oikeus myös viinillä, joka on kerätty suurimmaksi osaksi (vähintään 51 prosenttia) tämän kunnan alueelta ja muilta osin siltä tuotantopaikalta, johon kyseinen kunta kuuluu”.

148

Ilman että on edes tarpeen antaa ratkaisua nimityksen ”Champagne” täsmällisestä luonteesta ja luonnehdinnasta, on siis todettava, että tämä nimitys on tunnustettu Sveitsin oikeudessa viineille, jotka ovat peräisin suurimmaksi osaksi Vaudin kantonin Champagnen kunnan alueelta, joten se ei täytä asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna, implisiittisesti asetettuja edellytyksiä, joiden mukaan ainoastaan viinejä, jotka on saatu vähintään 85-prosenttisesti siltä tuotantoalueelta korjatuista rypäleistä, jonka nimeä se kantaa, eli tässä tapauksessa Vaudin kantonin Champagnen kunnasta, voidaan myydä tämän tuotantoalueen maantieteellisellä merkinnällä. Tämän nimityksen ei voida sitä suuremmalla syyllä katsoa tarkoittavan viinejä, jotka ovat kokonaan peräisin rypäleistä, jotka on kerätty siltä tuotantoalueelta, joiden nimi niillä on.

149

Toisin kuin kantajat alun perin väittivät, sen lisäksi, että viinit, joilla oli Sveitsin oikeuden nojalla oikeus nimitykseen ”Champagne”, eivät siis ole koskaan saaneet asetuksen N:o 2392/89 29 artiklan 3 kohdan eivätkä asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan mukaista homonyymejä koskevaa poikkeusta, vaikuttaa mahdottomalta, että nämä viinit voisivat saada tulevaisuudessa jälkimmäisen säännöksen mukaisen homonyymejä koskevan poikkeuksen, jos riidanalainen päätös olisi kumottava, koska edellytykset, jotka on asetettu Sveitsin oikeudessa, jotta viini voisi saada kunnallisen nimityksen ”Champagne”, ovat riittämättömät, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 5 kohdan mukainen rypäleiden alkuperää koskeva vaatimus.

150

Ei voida myöskään katsoa, että kantajien oikeusaseman mahdollinen muutos, joka johtuisi esimerkiksi niiden edellytysten muuttumisesta, joiden täyttyessä myönnetään Vaudin kantonin kunnallinen nimitys ”Champagne”, merkitsisi sitä, että kanne olisi tutkittava, mitä kantajatkaan eivät väitä. On näet muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajan oikeussuojan tarvetta ei voida arvioida myöhemmän hypoteettisen tapahtuman perusteella (ks. asia T-16/96, Cityflyer Express v. komissio, tuomio 30.4.1998, Kok. 1998, s. II-757, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151

Edellä esitetystä ilmenee, että riidanalaisella päätöksellä ei muuteta kantajien oikeusasemaa selvästi yhteisön alueella, joten niillä ei ole oikeussuojan tarvetta sen osalta.

152

Mikään muukaan kantajien esittämä väite ei ole omiaan kyseenalaistamaan tätä päätelmää.

153

Ne tyytyvät lähinnä väittämään, että sillä, että asetuksen N:o 753/2002 liitteessä VI ei mainita mitään nimitystä, ei ole merkitystä ja että siihen, että maantieteellinen merkintä saa homonyymejä koskevan poikkeuksen, riittää 36 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisten edellytysten täyttyminen. Toisenlainen tulkinta veisi tämän asetuksen 36 artiklalta kokonaan merkityksen ja olisi TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 3 kohdasta johtuvien yhteisön velvoitteiden vastaista.

154

Tämä väite on selvästi täysin perusteeton.

155

Yhtäältä on näet ensinnäkin todettava, että asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että siinä mainituin edellytyksin ”eräät maantieteelliset merkinnät” voivat saada homonyymejä koskevan poikkeuksen, ja toiseksi, että 36 artiklan 3 kohdan viimeisessä alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että maantieteelliset merkinnät, joille myönnetään homonyymejä koskeva poikkeus ja jotka täyttävät kyseisen artiklan 2 kohdassa asetetut edellytykset, ”esitetään liitteessä VI”. Tästä seuraa, että homonyymejä koskevan poikkeuksen saaneen maantieteellisen merkinnän kirjaaminen kyseiseen liitteeseen VI ei ole ainoastaan informatiivista ja vapaaehtoista, vaan se on pakottava muotovaatimus, joka edellyttää sitä, että ensin tutkitaan, että maantieteellinen merkintä täyttää asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa asetetut edellytykset sekä edellytykset, joilla varmistetaan, että maantieteelliset merkinnät, jotka ovat homonyymejä, eroavat toisistaan. Toisin kuin kantajat väittävät, tämä tulkinta on ainoa tämän asetuksen 36 artiklan 3 kohdan rakenteen ja sanamuodon mukainen tulkinta, erityisesti sen vuoksi, että 36 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa poikkeuksena 36 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan periaatteesta, jonka mukaan kolmansien maiden maantieteelliset merkinnät eivät saa aiheuttaa sekaannusta tma-laatuviinin kuvauksessa käytetyn maantieteellisen merkinnän kanssa, on tulkittava suppeasti.

156

Toisaalta väitteestä, jonka mukaan tämä tulkinta olisi yhteensopimaton TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 3 kohdan kanssa, on todettava, että kantajat ovat päinvastoin korostaneet kannekirjelmässä lähinnä, että toisin kuin sopimuksen riidanalaisissa määräyksissä, asetuksessa N:o 753/2002 ei kielletty ehdottomasti käyttämästä tiettyjen tuontiviinien yhteydessä maantieteellisiä merkintöjä, jotka olivat tma-laatuviineissä käytettävien maantieteellisten merkintöjen homonyymejä, joten se oli oikeasuhteinen toimenpide.

157

Jos siis kantajien väitettä, joka on otettu niiden neuvoston ja komission oikeudenkäyntiväitteistä esittämiin huomautuksiin ja joka perustuu TRIPS-sopimukseen, on pidettävä asetusta N:o 753/2002 koskevana lainvastaisuusväitteenä, sitä on pidettävä oikeudenkäynnin aikana esitettynä uutena väitteenä ja se on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

158

Kantajat eivät missään tapauksessa osoita eivätkä edes selitä, miten edellä esitetty tulkinta asetuksesta N:o 753/2002 olisi TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 3 kohdan vastainen. TRIPS-sopimuksen objektiivinen ja täydellinen tutkimus osoittaa lisäksi päinvastoin, että asetus N:o 753/2002 on tämän sopimuksen maantieteellisten merkintöjen suojaan liittyvien määräysten mukainen. On näet todettava yhtäältä, että tämän sopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa määritellään maantieteelliset merkinnät merkinnöiksi, jotka osoittavat tavaran olevan peräisin Maailman kauppajärjestön (WTO) tietyn jäsenen alueelta tai tietyltä seudulta taikka paikkakunnalta tuolla alueella, ja tavaran tunnettu laatu, maine tai muu luonteenpiirre liittyy olennaisella tavalla sen maantieteelliseen alkuperään. Lisäksi sen 23 artiklan 3 kohdassa määrätään, että tilanteessa, jossa viineille on useita samannimisiä maantieteellisiä merkintöjä, jokaiselle merkinnälle annetaan suojaa, ellei TRIPS-sopimuksen 22 artiklan 4 kohdan määräyksistä muuta johdu, ja tämän määräyksen mukaan maantieteellisille merkinnöille annetaan suojaa sellaisia maantieteellisiä merkintöjä vastaan, jotka, vaikkakin ovat kirjaimellisesti ottaen tosia mitä tulee alueeseen, seutuun tai paikkakuntaan, josta tavarat ovat peräisin, synnyttävät yleisössä virheellisesti käsityksen, että tavarat ovat peräisin toiselta alueelta.

159

Toisin kuin kantajat näyttävät väittävän, TRIPS-sopimuksessa ei siis velvoiteta millään tavoin WTO:n jäseniä takaamaan yleisesti ja ehdottomasti kaikkien samannimisten maantieteellisten merkintöjen suojaa, vaan siinä määrätään, että suojaa ei anneta maantieteelliselle merkinnälle, joka synnyttää virheellisesti käsityksen, että tuotteet ovat peräisin jostain toisesta sopimusvaltiosta. Lisäksi TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaisesti jokaisen jäsenen tulee päättää niistä käytännön ehdoista, joiden perusteella kyseessä olevat samannimiset merkinnät, joita suojataan, erotetaan toisistaan, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasapuolinen kohtelu ja se, että kuluttajia ei johdeta harhaan.

160

On todettava, että asetuksella N:o 753/2002 käyttöön otettu järjestelmä on nimenomaan tällainen. Yhtäältä näet tämän asetuksen 36 artiklan 1 kohdan mukaan WTO:hon kuuluvasta kolmannesta maasta tuotavan viinin päällysmerkinnässä voi olla maantieteellisen merkinnän nimi, jos sen avulla viinin voidaan tunnistaa olevan peräisin kolmannen maan alueelta tai joltain kyseisen kolmannen maan seudulta tai paikkakunnalta silloin, kun tuotteen tietty laatu, maine tai muu erityispiirre voidaan yhdistää olennaisesti kyseiseen maantieteelliseen alkuperään, ja tässä edellytyksessä toistetaan lähes sananmukaisesti TRIPS-sopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa oleva maantieteellisen merkinnän määritelmä. Toisaalta samalla tavoin kuin TRIPS-sopimuksen 22 artiklan 4 kohdassa, asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdassa säädetään, että WTO:hon kuuluvien kolmansien maiden maantieteelliset merkinnät eivät saa aiheuttaa sekaannusta tma-laatuviinin kuvauksessa käytetyn maantieteellisen merkinnän kanssa.

161

Asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan säännöksestä, jonka mukaan poikkeuksena periaatteesta, jonka mukaan kolmansien maiden maantieteelliset merkinnät, jotka aiheuttavat sekaannusta tma-laatuviinin kuvauksessa käytetyn maantieteellisen merkinnän kanssa, ovat kiellettyjä, eräitä kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka ovat tma-laatuviinin kuvauksessa käytettyjen maantieteellisten merkintöjen homonyymejä, voidaan käyttää edellytyksin, joilla varmistetaan, että ne erottuvat toisistaan, kun otetaan huomioon, että asianomaisia tuottajia on kohdeltava tasavertaisesti eikä kuluttajia saa johtaa harhaan, on todettava, että se sisältyy samanlaisena TRIPS-sopimuksen 23 artiklan 3 kohdan toiseen virkkeeseen.

162

Vaatimusta, joka perustuu edellä esitetyn mukaisesti asetuksen N:o 753/2002 36 artiklan 3 kohdan viimeiseen alakohtaan ja jonka mukaan kolmansien maiden maantieteelliset merkinnät, joille on myönnetty homonyymejä koskeva poikkeus, ja edellytykset, joilla varmistetaan, että ne erottuvat tma-laatuviinien merkitsemisessä käytetyistä maantieteellisistä merkinnöistä, on esitettävä kyseisen asetuksen liitteessä, ei voida missään tapauksessa pitää TRIPS-sopimuksen määräysten kanssa yhteensopimattomana. Sen lisäksi, että TRIPS-sopimuksessa ei millään tavoin määrätä siitä, että homonyymejä koskevaa poikkeusta sovellettaisiin ilman eri toimenpiteitä eli ilman minkään viranomaisen toimintaa kaikkiin sen edellytykset täyttäviin samannimisiin maantieteellisiin merkintöihin, siinä todetaan nimenomaisesti, että ”jokaisen jäsenen tulee päättää niistä käytännön ehdoista, joiden perusteella kyseessä olevat samannimiset merkinnät erotetaan toisistaan”, joten kyseisille jäsenille jätetään tiettyä harkintavaltaa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, joiden perusteella homonyymejä koskeva poikkeus myönnetään.

163

Toiseksi kantajat katsovat, että sillä, että asetuksen N:o 2392/89 29 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuspäätösten tekemisestä siinä tarkoituksessa, että tietyille maantieteellisille merkinnöille myönnetään homonyymejä koskeva poikkeus, ei ole merkitystä, koska Ranskan ja Sveitsin välisessä sopimuksessa sallittiin nimenomaisesti se, että nimitystä ”Champagne” käytetään tietyistä viineistä, jotka ovat peräisin Vaudin kantonin Champagnen kunnasta. Kyseisen sopimuksen 2 §:n 3 momentissa määrätään näet homonyymejä koskevasta poikkeuksesta ilman eri toimenpiteitä eli, ilman että tästä pitäisi tehdä päätöstä. Tämän on vahvistanut myös Vaudin kantonin Conseil d’État 22.12.2003 päivätyssä lausunnossaan.

164

Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka oletettaisiin, että Ranskan ja Sveitsin välistä sopimusta pitäisi tulkita siten kuin kantajat väittävät, niiden esittämä väite voisi olla kanteen tutkittavaksi ottamisen hyväksyttävä peruste vain sillä edellytyksellä, että maantieteellisten merkintöjen homonyymejä koskevaan poikkeukseen liittyviä tämän sopimuksen määräyksiä olisi sovellettava huolimatta asetuksen N:o 2392/89 ja sittemmin asetuksen N:o 753/2002 antamisesta.

165

On muistettava, että EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan EY:n perustamissopimuksen määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen EY:n perustamissopimuksen voimaantuloa tekemästä sopimuksesta.

166

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän määräyksen tarkoituksena on täsmentää kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti, että perustamissopimuksen soveltaminen ei vaikuta kyseessä olevan jäsenvaltion velvoitteeseen kunnioittaa aikaisemmasta sopimuksesta kolmansille valtioille johtuvia oikeuksia ja noudattaa vastaavasti omia velvollisuuksiaan. Siten sen määrittelemiseksi, voiko aikaisempi kansainvälinen sopimus estää yhteisön oikeussäännön soveltamisen, on tutkittava, asetetaanko kansainvälisessä sopimuksessa kyseessä olevalle jäsenvaltiolle sellaisia velvollisuuksia, joiden noudattamista sopimuksessa osapuolina olevat kolmannet valtiot voivat vielä vaatia (yhdistetyt asiat C-364/95 ja C-365/95, T. Port, tuomio 10.3.1998, Kok. 1998, s. I-1023, 60 kohta ja asia T-3/99, Banatrading v. neuvosto, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. II-2123, 70 kohta).

167

Siten kahden edellytyksen on täytyttävä, jotta yhteisön oikeuden oikeussäännön soveltaminen voisi estyä kansainvälisen sopimuksen takia: kysymyksessä on oltava ennen EY:n perustamissopimuksen voimaantuloa tehty sopimus ja kolmannelle maalle on johduttava siitä sellaisia oikeuksia, että se voi vaatia kyseistä jäsenvaltiota kunnioittamaan niitä (edellä 166 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat T. Port, tuomion 61 kohta ja asia Banatrading v. neuvosto, tuomion 71 kohta).

168

Tässä tapauksessa Ranskan ja Sveitsin välinen sopimus, johon kantajat nojautuvat, on tehty vuonna 1974 eli EY:n perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen. Näin ollen kantajat eivät voi vedota tehokkaasti Ranskan ja Sveitsin välisen sopimuksen määräyksiin estääkseen asetuksen N:o 2392/89 ja sittemmin asetuksen N:o 753/2002 soveltamisen. Väite on näin ollen hylättävä tehottomana.

169

Joka tapauksessa on todettava, että Ranskan ja Sveitsin välisen sopimuksen 2 §:n 1 momentissa määrätään, että ”jos jäljempänä 2–4 momentissa ei toisin määrätä, tämän sopimuksen liitteessä A mainittuja nimityksiä käytetään Sveitsin valaliiton alueella vain ranskalaisissa tuotteissa tai tavaroissa, ja niitä voidaan käyttää siellä vain Ranskan tasavallan lainsäädännössä asetetuin edellytyksin”.

170

Tämän sopimuksen 3 §:n 1 momentissa määrätään vastavuoroisesti, että ”jos jäljempänä 2–4 momentissa ei toisin määrätä, tämän sopimuksen liitteessä B mainittuja nimityksiä käytetään Ranskan tasavallan alueella vain sveitsiläisissä tuotteissa tai tavaroissa, ja niitä voidaan käyttää siellä vain Sveitsin lainsäädännössä asetetuin edellytyksin”.

171

Vaikka liitteeseen A sisältyy Ranskan valvottu alkuperänimitys ”Champagne”, liitteessä B ei mainita samannimistä Vaudin kantonin kunnallista nimitystä.

172

Siten näiden määräysten mukaan yhtäältä nimitys ”Champagne” on varattu Sveitsin alueella yksinomaan ranskalaisille tuotteille, tämän rajoittamatta 2 §:n 2–4 momentin soveltamista, ja toisaalta Vaudin kantonin kunnallista nimitystä ”Champagne” ei suojata millään tavoin Ranskan alueella.

173

Tästä seuraa, että vaikka Vaudin kantonin Champagnen kunnasta peräisin oleviin viineihin voitaisiin soveltaa Ranskan ja Sveitsin välisen sopimuksen 2 §:n 3 momenttia, jossa määrätään, että ”jos jokin 1 momentin perusteella suojatuista nimityksistä vastaa Ranskan tasavallan alueen ulkopuolella olevan seudun tai paikkakunnan nimeä, 1 momentti ei estä sitä, että nimitystä käytetään tällä seudulla tai tällä paikkakunnalla valmistetuista tuotteista tai tavaroista”, tämä merkitsee ainoastaan poikkeusta yksinomaisesta suojasta, joka myönnetään Ranskan valvotulle alkuperänimitykselle ”Champagne” Sveitsin alueella tämän sopimuksen 2 §:n 1 momentin ja liitteen A nojalla. Tästä homonyymejä koskevasta poikkeuksesta ei kuitenkaan seuraa, että Ranskan alueella sallittaisiin Vaudin kantonin Champagnen kunnasta peräisin olevien viinien myynti nimityksellä ”Champagne”, sillä sen mahdollistaisi ainoastaan kirjaaminen kyseisen sopimuksen liitteeseen B.

174

Lisäksi kantajien itsensä esittämästä Vaudin kantonin toimielimistä ja ulkosuhteista vastaavan osaston osastopäällikön ja Champagnen kunnan viranomaisten välisestä kirjeenvaihdosta sekä erityisesti C. R:n 8.9.1998 päivätystä kirjeestä ilmenee, että sopimuksesta neuvoteltaessa Ranskan ja Sveitsin välistä sopimusta ei tulkinnut tällä tavoin ainoastaan Ranskan tasavalta vaan myös Sveitsin valaliitto, joka tiedusteli syitä, joiden vuoksi Vaudin kantonin nimitys ”Champagne” oli jätetty pois Ranskan ja Sveitsin välisen sopimuksen luetteloista ja pöytäkirjasta.

175

Tästä seuraa, että kantajien väite, jonka mukaan Ranskan ja Sveitsin välinen sopimus antaisi niille luvan myydä Ranskan alueella Champagnen kunnasta peräisin olevia viinejä nimityksellä ”Champagne”, on perusteeton.

176

Lisäksi on merkittävää, että kuten edellä todettiin, silloin kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti kantajia näyttämään toteen väitteensä, jonka mukaan ne veisivät ulkomaille noin 1000 pulloa vuodessa nimityksellä ”Champagne”, ne eivät ainoastaan jättäneet esittämättä näyttöä, kuten laskuja, jotka olisivat osoittaneet, että ne olisivat myyneet tuotantonsa tällä nimityksellä Ranskassa, vaan lisäksi ne väittivät, että olennainen osa tästä viennistä suuntautui Belgiaan nimityksellä ”Arquebuse”.

177

Kantajien esittämällä asianajotoimiston kirjeellä, joka oli osoitettu Bonvillarsin viininviljelijöiden yhdistykselle, ei ole merkitystä niiden oikeusaseman selvittämisen kannalta, eikä sitä voida myöskään missään tapauksessa tulkita siten, että se osoittaisi, että samppanjantuottajat eivät olisi vastustaneet kantajien tuottaman viinin myymistä nimityksellä ”Champagne”. Siitä ilmenee näet enintään, että sen jälkeen kun Comité interprofessionnel du vin de Champagne oli omaksunut erittäin ankaran näkemyksen, jonka perusteella Bonvillarsin yhdistystä uhattiin syytteillä, se totesi, että sen tarkoituksena ei ollut estää ”Champagnen kunnasta tulevien tuotteiden valmistusta vaan ainoastaan estää kaikki tarpeettomat väärinymmärrykset erityisesti tulevaisuudessa”, samalla kun se ehdotti tapaamista ”tulevan tilanteen selkeyttämiseksi”. Koska kantajat eivät ole esittäneet mitään muita täsmennyksiä siitä huolimatta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti niille tämänsisältöisen kirjallisen kysymyksen erityisesti tämän tapaamisen sisällöstä tai tuloksesta, tästä ei voida päätellä, että Comité interprofessionnel du vin de Champagne ei olisi vastustanut sitä, että kantajan viemien viinien kuvauksessa käytettäisiin Ranskan alueella nimitystä ”Champagne”.

178

Edellä esitetyn perusteella sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä ei muuteta kantajien oikeusasemaa selvästi, joten riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

179

On vielä todettava, että ei voida katsoa, että riidanalainen päätös koskisi kantajia erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

180

On näet muistettava, että sopimuksen riidanalaisilla määräyksillä, jotka hyväksytään riidanalaisella päätöksellä, varataan tuotteille, jotka ovat peräisin yhteisöstä, sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 2 kohdan nojalla yksinoikeus suojattuun alkuperänimitykseen ”Champagne” yhteisön lainsäädännössä asetetuin edellytyksin. Koska lisäksi sen mukaisesti kuin edellä 41–49 kohdassa on esitetty, niiden Sveitsin nimitysten joukossa, joita suojataan sopimuksen perusteella ja jotka mainitaan sen lisäyksessä 2, ei mainita nimitystä ”Champagne”, sopimuksen liitteessä 7 olevan 5 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaista homonyymejä koskevaa poikkeusta ei voida soveltaa ranskalaiseen nimitykseen ”Champagne”, joka mainitaan Ranskasta peräisin olevana tma-laatuviininä sopimuksessa tarkoitettujen suojattujen yhteisön nimitysten joukossa.

181

Tästä seuraa, että sopimuksen riidanalaisten määräysten vaikutuksesta kielletään kaikenlainen nimityksen ”Champagne” käyttö sellaisten viinien osalta, jotka eivät ole peräisin yhteisöstä, erityisesti Ranskasta, ja jotka eivät täytä edellytyksiä, jotka yhteisön lainsäädännössä asetetaan sille, että viini voi saada tma-laatuviininimityksen ”Champagne”. Näin ollen sopimuksen riidanalaisia määräyksiä sovelletaan samalla tavalla kaikkiin – nykyisiin ja tuleviin – henkilöihin, jotka valmistavat tai myyvät viinialan tuotteita, jotka eivät voi saada tma-laatuviininimitystä ”Champagne” erityisesti sillä perusteella, että ne eivät ole peräisin Ranskan Champagnen alueelta, ja heidän joukossaan kaikkiin Sveitsistä peräisin oleviin viinialan tuotteiden valmistajiin. Sopimuksen riidanalaiset määräykset ovat siten yleisesti sovellettava toimenpide, jota sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin (ks. vastaavasti asia T-397/02, Arla Foods ym. v. komissio, määräys 13.12.2005, Kok. 2005, s. II-5365, 52 ja 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

182

Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että ominaispiirteidensä ja soveltamisalansa perusteella normatiivinen säännös ei voisi koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä erikseen. Tilanne on tällainen, kun kyseinen toimi vaikuttaa kyseisiin henkilöihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, erityisesti s. 223, Kok. Ep. I, s. 181; asia C-309/89, Codorníu v. neuvosto, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994, s. I-1853, Kok. Ep. XV, s. I-177, 19 ja 20 kohta ja asia T-370/02, Alpenhain-Camembert-Werk ym. v. komissio, määräys 6.7.2004, Kok. 2004, s. II-2097, 56 kohta).

183

Tässä tapauksessa kantajat väittävät olevansa tällaisessa tosiasiallisessa tilanteessa yhtäältä sen vuoksi, että samppanjalauseke on sisällytetty sopimukseen siinä tarkoituksessa, että sillä säännellään tiettyä sopimuksen tekohetkellä yksilöitävissä olleen ja yksilöidyn tuottajien ryhmän tilannetta, ja että yhtäältä ainoastaan niillä on erityinen oikeus alkuperänimitykseen ”Champagne” Sveitsin oikeuden nojalla.

184

Näiden väitteiden perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että sopimuksen riidanalaiset määräykset koskisivat kantajia erikseen.

185

Kuten edellä on esitetty, näiden määräysten ainoana tarkoituksena ei näet ole Vaudin kantonin Champagnen kunnasta peräisin olevien viinien tuottajien erityistilanteen säänteleminen, vaan niillä pyritään yleisesti takaamaan nimityksen ”Champagne” käyttöä koskeva yksinoikeus sellaisille Ranskasta peräisin oleville viineille, joilla on tämä nimitys yhteisön oikeuden perusteella. Ainoastaan sopimuksen liitteessä 7 olevassa 5 artiklan 8 kohdassa viitataan ”Vaudin kantonista peräisin olevien eräiden viinien” erityistilanteeseen ja myönnetään väliaikainen poikkeus, jonka perusteella sanaa ”Champagne” voidaan käyttää niiden kuvaukseen ja esittelyyn siinä määrätyin edellytyksin. Pelkästään se seikka, että tässä määräyksessä vahvistetaan siirtymäkauden järjestelmä, joka on edullisempi ”Vaudin kantonista peräisin olevien eräiden viinien” kannalta, ei ole sellaisenaan omiaan heikentämään päätelmää, jonka mukaan sopimuksen riidanalaiset määräykset, joilla vahvistetaan yksinoikeus nimitykseen ”Champagne”, ovat yleisesti sovellettava toimenpide, joka ei koske kantajia erikseen.

186

Toisaalta kantajien oikeus saada sveitsiläinen nimitys ”Champagne” ei voisi myöskään antaa niille erillistä intressiä riitauttaa sopimuksen riidanalaiset määräykset, eikä ole edes tarpeen antaa ratkaisua tämän nimityksen täsmällisestä luonteesta ja laadusta. Toisin kuin yksinoikeus tavaramerkkiin, joka kantajalla oli edellä 182 kohdassa mainitussa asiassa Codorníu vastaan neuvosto, jossa antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin korosti tältä osin, että kantaja oli rekisteröinyt kuviomerkin Gran Cremant de Codorníu Espanjassa vuonna 1924 ja käyttänyt tätä merkkiä perinteisesti sekä ennen tätä rekisteröintiä että sen jälkeen, kantajien oikeus käyttää nimitystä ”Champagne” perustuu Sveitsin lainsäädäntöön, jossa annetaan kaikille yrityksille, joiden tuotteet täyttävät säädetyt maantieteelliset ja laadulliset vaatimukset, oikeus myydä niitä nimityksellä ”Champagne” ja evätään tämä oikeus kaikilta, joiden tuotteet eivät täytä näitä edellytyksiä, jotka ovat samat kaikkien yritysten osalta (ks. vastaavasti asia T-109/97, Molkerei Großbraunshain ja Bene Nahrungsmittel v. komissio, määräys 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3533, 50 kohta ja asia T-381/02, Confédération générale des producteurs de lait de brebis et des industriels de Roquefort v. komissio, määräys 13.12.2005, Kok. 2005, s. II-5337, 51 kohta).

187

Kuten sopimuksen riidanalaisissa määräyksissä, sovellettavassa Sveitsin lainsäädännössäkään ei siis tarkoiteta yksinomaan kantajia, vaan sillä on oikeusvaikutuksia myös määrittelemättömään määrään sellaisia tuottajia sekä Sveitsissä että kolmansissa maissa, jotka haluavat myydä Sveitsin alueella tuotteitaan nimityksellä ”Champagne” nyt tai tulevaisuudessa.

188

Siten pelkästään se, että kantajilla on tähän asti ollut oikeus kunnalliseen nimitykseen ”Champagne” tiettyjen valmistamiensa viinien osalta, ei ole omiaan johtamaan siihen päätelmään, että sopimuksen riidanalaiset määräykset koskisivat niitä erikseen, koska tämä johtuu siitä, että objektiivisesti määriteltyyn tilanteeseen sovelletaan yleisesti sovellettavaa toimenpidettä eli alkuperänimitystä koskevaa Sveitsin lainsäädäntöä, jonka oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti kuvattuun henkilöryhmään eli kaikkiin yrityksiin, jotka valmistavat tuotetta, jolla on tiettyjä objektiivisesti määriteltyjä ominaisuuksia (ks. vastaavasti edellä 186 kohdassa mainittu asia Molkerei Großbraunshain et Bene Nahrungsmittel v. komissio, määräyksen 51 kohta).

189

Tämän toteamuksen vahvistaa lisäksi Vaudin kantonin Conseil d’État’n 8.1.2003 antama lausunto, jonka kantajat ovat itse esittäneet ja jonka mukaan ”kaikilla viininviljelijöillä tai viininviljelijöiden yhdistyksillä, jotka tuottavat viiniä rypäleistä, jotka kerätään Champagnen kunnan pelloilta, on oikeus tähän nimitykseen. Tällä perusteella Bonvillarsin viininviljelijöiden yhdistys käyttää muun muassa nimitystä ’champagne’ viineistä, joita se myy ja jotka ovat peräisin tästä kunnasta. Kellään muulla Vaudin kantonin viininviljelijällä ei ole oikeutta käyttää tätä nimitystä, ellei hän ole Champagnen kunnan alueella sijaitsevien viinitilojen omistaja tai vuokraaja tai ellei hän myy viiniä, jota saadaan tästä kunnasta peräisin olevista rypäleistä”.

190

Tässä yhteydessä on vielä muistutettava siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säädöksen yleiseen sovellettavuuteen ja siten sen normatiivisuuteen ei vaikuta se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määritellä niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin säädöstä sovelletaan tiettynä ajankohtana, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, jos on selvää, että säädöstä sovelletaan sen tarkoituksen mukaisesti siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (ks. asia C-41/99 P, Sadam Zuccherifici ym. v. neuvosto, tuomio 31.5.2001, Kok. 2001, s. I-4239, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös asia C-447/98 P, Molkerei Großbraunshain ja Bene Nahrungsmittel v. komissio, määräys 26.10.2000, Kok. 2000, s. I-9097, 64 kohta).

191

Edellä esitetystä seuraa, että sopimuksen riidanalaisten määräysten ei voida katsoa koskevan kantajia erikseen, joten myös niiden kanteet on jätettävä tällä perusteella tutkimatta.

192

Kantajien väite, joka koskee oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ei voi muuttaa tätä päätelmää, koska yhteisöjen tuomioistuin on selvästi todennut EY 230 artiklan neljännessä kohdassa asetetun edellytyksen, jonka mukaan toimen on koskettava henkilöä erikseen, osalta, että vaikka tätä viimeksi mainittua edellytystä onkin tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen valossa ottaen huomioon eri tekijät, joiden perusteella kantaja voidaan yksilöidä, tällaisen tulkinnan perusteella kyseistä edellytystä, josta määrätään nimenomaisesti perustamissopimuksessa, ei voida sivuuttaa ilman, että ylitettäisiin yhteisöjen tuomioistuimille perustamissopimuksella myönnetty toimivalta (asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok. 2002, s. I-6677, 44 kohta).

193

Kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä loukataan omistusoikeutta, liiketoiminnan vapaata harjoittamista koskevaa oikeutta sekä suhteellisuusperiaatetta, minkä vuoksi yhteisölle syntyy sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu.

194

Näiden periaatteiden loukkaaminen on aiheuttanut niille vahinkoa, joka koostuu yhtäältä kuluista, joita niille aiheutuu siitä, että ne joutuvat tulemaan viinimarkkinoille jollain muulla nimityksellä kuin nimityksellä ”Champagne”, ja toisaalta saamatta jäävästä voitosta, joka johtuu siitä, että niiden valmistaman viinin hintaa on todennäköisesti alennettava noin 4 CHF pullolta, jos tällä hetkellä vuosittain nimityksellä ”Champagne” myytäviltä 150000 pullolta evätään tämä nimitys. Kantajat varaavat kuitenkin itselleen oikeuden esittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle tarkempia numerotietoja, kun riidanalaisen päätöksen ensimmäiset vaikutukset ovat ilmenneet niiden osalta.

195

Syy-yhteys toimielinten moititun käyttäytymisen ja aiheutuneen vahingon välillä johtuu siitä, että Ranskan tasavalta on saanut neuvoston ja komission neuvottelemaan sopimuksen riidanalaiset määräykset. Ilman tämän jäsenvaltion painostusta Sveitsin valaliitto ei olisi koskaan suostunut näihin määräyksiin, mihin se on kuitenkin ollut pakotettu saadakseen seitsemän kahdenvälistä sopimusta allekirjoitetuiksi.

196

Koska Sveitsin viranomaiset ovat velvollisia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sopimuksen riidanalaisten määräysten täytäntöön panemiseksi, vahinko johtuu yhteisöstä samalla tavoin kuin todettiin asiassa T-174/00, Biret International vastaan neuvosto, 11.1.2002 annetussa tuomiossa (Kok. 2002, s. II-17, 33 ja 34 kohta).

197

Kantajien mielestä on tässä yhteydessä merkityksetöntä, että Sveitsin valaliitto on sopimuksen osapuolena yhteisvastuussa vahingosta, koska kaikki edellytykset sille, että vahinko korvataan kantajille, täyttyvät (asia 23/59, Feram v. korkea viranomainen, tuomio 17.12.1959, Kok. 1959, s. 501).

198

Neuvosto ja komissio katsovat, että yksikään yhteisön vastuun syntymisen edellytyksistä ei täyty tässä tapauksessa. Ne väittävät erityisesti, että koska riidanalaisella päätöksellä ei ole oikeusvaikutuksia kantajien tilanteeseen, aiheutuneeksi väitetyn vahingon ja riidanalaisen päätöksen väitetyn lainvastaisuuden välinen syy-yhteys puuttuu. Riidanalaisella päätöksellä ei näet ensinnäkään luoda mitään uutta velvoitetta kantajille yhteisön alueella, ja toiseksi mahdollinen vahinko, jota kantajille on saattanut aiheutua Sveitsin alueella, johtuu Sveitsin viranomaisten toiminnasta joko siinä yhteydessä, kun ne julistivat sopimuksen alueellaan sovellettavaksi, tai siinä yhteydessä, kun ne hyväksyivät lainsäädännön, jolla pantiin täytäntöön sitoumukset, joihin ne olivat suostuneet kyseisen sopimuksen nojalla, sillä sopimuksessa jätettiin niille siihen liittyviä yksityiskohtia koskeva valinnanvapaus.

199

Komissio lisää, että painostuksella, jota Ranskan tasavalta on mahdollisesti harjoittanut samppanjalausekkeen sisällyttämiseksi sopimukseen, ei ole merkitystä. Neuvottelut ovat vain valmistelevia toimia, eivätkä ne voi olla vahingon syynä, sillä ainoastaan sen seurauksena oleva lainsäädäntötoimi voisi olla vahingonkorvausta koskevan oikeuden kohteena. Koska Sveitsin valaliitto on ratifioinut sopimuksen täysivaltaisena valtiona, kantajien, jotka arvioivat kärsineensä vahinkoa kyseisen sopimuksen vuoksi, on käännyttävä Sveitsin viranomaisten puoleen.

200

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntyminen edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä: toimielinten moitittu toiminta on yhteisön oikeuden vastaista, vahinko on syntynyt ja väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia 26/81, Oleifici Mediterranei v. ETY, tuomio 29.9.1982, Kok. 1982, s. 3057, 16 kohta; asia T-175/94, International Procurement Services v. komissio, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. II-729, 44 kohta; asia T-336/94, Efisol v. komissio, tuomio 16.10.1996, Kok. 1996, s. II-1343, 30 kohta ja asia T-267/94, Oleifici Italiani v. komissio, tuomio 11.7.1997, Kok. 1997, s. II-1239, 20 kohta). Jos yksi näistä edellytyksistä jää täyttymättä, vaatimus on kokonaisuudessaan hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun muita edellytyksiä (asia C-146/91, KYDEP v. neuvosto ja komissio, tuomio 15.9.1994, Kok. 1994, s. I-4199, 19 kohta ja asia T-170/00, Förde-Reederei v. neuvosto ja komissio, tuomio 20.2.2002, Kok. 2002, s. II-515, 37 kohta).

201

Tässä tapauksessa vahingonkorvausvaatimukset on aluksi tutkittava kolmannen edellytyksen eli syy-yhteyttä väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä koskevan edellytyksen osalta. Oikeuskäytännössä edellytetään tämän edellytyksen osalta, että väitetty vahinko on väitetyn toiminnan välitön seuraus (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 64/76, 113/76, 167/78, 239/78, 27/79, 28/79 ja 45/79, Dumortier frères ym. v. neuvosto, tuomio 4.10.1979, Kok. 1979, s. 3091, 21 kohta; asia T-168/94, Blackspur ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 18.9.1995, Kok. 1995, s. II-2627, 49 kohta ja asia T-13/96, TEAM v. komissio, tuomio 29.10.1998, Kok. 1998, s. II-4073, 74 kohta).

202

Kantajat katsovat, että vahinko, joka koostuu kuluista, joita niille aiheutuu siitä, että ne joutuvat tulemaan viinimarkkinoille jollain muulla nimityksellä kuin nimityksellä ”Champagne”, ja saamatta jäävästä voitosta, joka johtuu siitä, että niiden tuotteiden hinnan voidaan ennakoida alenevan, kun niiltä evätään tämä nimitys, johtuu välittömästi siitä, että neuvosto ja komissio ovat tehneet riidanalaisen päätöksen, jolla hyväksytään sopimuksen riidanalaiset määräykset.

203

Vastaavalla tavalla kuin kumoamisvaatimusten osalta esitettiin, seuraavassa on tutkittava kantajien tilanne yhteisön alueella ja Sveitsin alueella.

204

Yhteisön alueen osalta edellä 130–139 kohdasta ilmenee, että sopimuksen riidanalaiset määräykset eivät ole vaikuttaneet kantajien tilanteeseen, sillä niitä koski asetuksen N:o 2392/89 nojalla jo sopimuksen voimaan tullessa kielto myydä tuotteitaan nimityksellä ”Champagne”. Kuten edellä 140–150 kohdassa on esitetty, tämä kielto ilmenee myös asetuksesta N:o 753/2002, jota on sovellettu 1.8.2003 lähtien.

205

Tästä seuraa, että riidanalainen päätös ei voi olla yhteisön alueella sen vahingon syy, jota kantajat väittävät kärsineensä, koska se, sellaisena kuin kantajat sen yksilöivät, johtuu jo sovellettavasta yhteisön lainsäädännöstä. Tässä yhteydessä on myös todettava, että kun kantajat ovat myyneet tuotteitaan nimityksellä ”Arquebuse” Belgiassa, ne ovat jo ennen sopimuksen voimaantuloa joutuneet vakiinnuttamaan asemansa yhteisön markkinoilla käyttämällä eri nimitystä.

206

Sveitsin alueen osalta edellä 91 kohdasta ilmenee, että väitetyt vahingolliset vaikutukset, joita sopimuksella olisi kantajiin nähden, perustuvat yksinomaan siihen, että kun Sveitsin valaliitto on päättänyt täysivaltaisesti allekirjoittaa ja ratifioida kyseisen sopimuksen, se on suostunut siihen, että sopimus sitoo sitä, ja sitoutunut kyseisen sopimuksen 14 artiklan mukaisesti toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen siitä johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanon, ja niihin ovat kuuluneet sopimuksen riidanalaisista määräyksistä johtuvat velvoitteet.

207

Tästä seuraa, että mahdollisen vahingon, jota kantajille on saattanut aiheutua Sveitsin alueella toimenpiteistä, joita Sveitsin viranomaiset ovat toteuttaneet sopimuksen täytäntöön panemiseksi, ei voida katsoa johtuvan yhteisöstä, joten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan kannetta, jossa vaaditaan sen korvaamista.

208

Vaikka pitää paikkansa, että kun Sveitsin valaliitto on allekirjoittanut ja ratifioinut sopimuksen, se on sitoutunut kansainvälisen oikeuden mukaisesti varmistamaan sen täyden täytäntöönpanon, missä yhteydessä sillä ei ole harkintavaltaa, tämä velvoite perustuu kuitenkin Sveitsin valaliiton aikaisemmin neuvotteluissa, joiden päätteeksi sopimus tehtiin, ja laajemmin sen ulkosuhteiden hoitamisessa täysvaltaisesti tekemään valinnan ilmaisuun.

209

Kantajien väite, jonka mukaan Sveitsin valaliitolla ei olisi ollut viime kädessä muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sopimuksen riidanalaiset määräykset, koska muutoin seitsemän alakohtaisen sopimuksen tekeminen olisi kariutunut, ei siis voi johtaa siihen, että väitetyn vahingon katsottaisiin johtuvan yhteisöstä. Vaikka näet oletettaisiin, että tämä väite perustuu toteen näytettyyn seikkaan, on todettava, että se, että Sveitsin valaliitto on hyväksynyt kyseiset määräykset, kuuluu osana niihin neuvotteluihin, jotka perustuvat vastavuoroisiin myönnytyksiin ja etuihin ja joiden päätteeksi tämä valtio on kyennyt päättämään vapaasti ja täysivaltaisesti siitä, että se luopuu puolustamasta kunnallista nimitystä ”Champagne”, kun se on ottanut huomioon kokonaisvaltaisen intressin, joka sillä oli sekä sopimuksen että yleisemmin seitsemän alakohtaisen sopimuksen tekemiseen.

210

Tätä seikkaa tukee lisäksi liittovaltion ulkoasiainosaston osastopäällikön 24.3.1999 päivätty kirje, joka oli osoitettu viininviljelijöiden ja -tuottajien yhdistykselle ja jossa korostetaan seuraavaa:

”Tulkintanne mukaan maatalous ’maksaa hinnan huonoista sopimuksista’, joita on tehty Euroopan unionin kanssa taloutemme muiden alojen hyväksi. Liittovaltion neuvosto ei yhdy tähän näkemykseen, sillä 26.2.1999 hyväksyttyjen sopimusten yksityiskohtainen tutkimus on osoittanut, että maatalousalalla tehty sopimus on sinänsä tasapainoinen ja tarjoaa Sveitsin maataloudelle mielenkiintoisia mahdollisuuksia viedä tuotteitaan Euroopan unionin edustamille yli 370 miljoonan kuluttajan markkinoille.”

211

Sillä kysymyksellä, perustuiko yhteisön sopimuksen riidanalaisia määräyksiä koskeneiden neuvottelujen yhteydessä omaksuma näkemys Ranskan tasavallan haluun suojata Ranskan valvottua alkuperänimitystä ”Champagne”, ei ole tässä yhteydessä mitään merkitystä. Oikeudellisesti sen näkemyksen tietämisellä, joka Ranskan tasavallalla on saattanut olla sopimusneuvotteluissa, ei ole näet merkitystä, koska ainoastaan yhteisö ja Sveitsin valaliitto ovat sopimuksen osapuolina.

212

Lopuksi on huomautettava, että koska Sveitsin alueella väitteiden mukaan aiheutunut vahinko johtuu viime kädessä tämän valtion viranomaisista, toimivaltaisten Sveitsin tuomioistuinten on annettava ratkaisu mahdollisesta oikeudesta korvaukseen, joka suoritettaisiin vahingosta, jonka kyseiset viranomaiset ovat kantajille aiheuttaneet.

213

Ei ole siis tarpeen antaa ratkaisua neuvoston ja komission esittämistä prosessinedellytysten puuttumista koskevista väitteistä (ks. vastaavasti asia C-23/00 P, neuvosto v. Boehringer, tuomio 26.2.2002, Kok. 2002, s. I-1873, 52 kohta ja asia C-233/02, Ranska v. komissio, tuomio 23.3.2004, Kok. 2004, s. I-2759, 26 kohta), vaan nyt käsiteltävät vahingonkorvausvaatimukset on hylättävä oikeudellisesti ilmeisen perusteettomina siltä osin kuin ne koskevat vahinkoa, jonka väitetään aiheutuneen yhteisön alueella, ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivallan puuttumisen vuoksi siltä osin kuin ne koskevat vahinkoa, jonka väitetään aiheutuneen Sveitsin alueella.

214

Kanne on näin ollen hylättävä kaikilta osin, ilman että kantajien vaatimusten viidettä osaa olisi tarpeen hyväksyä.

215

Kantajat ovat hakeneet 7.3.2007 päivätyllä kirjeellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta lupaa esittää uusia perusteita työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla.

216

Ne vetoavat siihen, että neuvosto on tehnyt 20.12.2005 päätöksen 2006/232/EY Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen viinikauppasopimuksen tekemisestä (EUVL 2006, L 87, s. 1), ja tästä päätöksestä ilmenee niiden mukaan, että kyseisessä valtiossa puolittain yleisniminä pidettäviä nimityksiä voi edelleen olla niiden tuotteiden päällysmerkinnöissä, joita ne kuvaavat, sillä edellytyksellä, että ne liittyvät kokonaisuuteen, joka on hyväksytty. Kantajat väittävät näin ollen, että tietyt Yhdysvaltojen viininviljelijät voisivat tietyin edellytyksin käyttää alueellaan nimitystä ”Champagne”. Tämä seikka osoittaa niiden mielestä riidanalaisen päätöksen suhteettomuuden ja syrjivyyden.

217

Tästä on riittävää todeta, että kantajien väitteet koskevat yksinomaan kanteen asiakysymystä, joten niillä ei voida kyseenalaistaa edellä todettua kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista eikä sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta puuttuu osittain toimivalta antaa ratkaisua korvauskanteesta, joka koskee sellaista vahinkoa, jonka väitetään aiheutuneen Sveitsin alueella. Lisäksi siltä osin kuin näillä väitteillä pyritään osoittamaan, että yhteisö on mahdollisesti tehnyt virheen, joka on sen vahingon syynä, jota kantajat väittävät itselleen aiheutuneen yhteisön alueella, niillä ei voida myöskään kyseenalaistaa sitä edellä todettua seikkaa, että tämän vahingon ja väitetyn virheen väliltä puuttuu syy-yhteys yhteisön alueen osalta.

218

Päätökseen 2006/232 perustuvat kantajien väitteet on siis joka tapauksessa hylättävä, ilman että olisi tarpeen ratkaista, täyttyvätkö työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa asetetut tutkittavaksi ottamisen edellytykset tässä tapauksessa.

219

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, niiden on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja kantajat on velvoitettava korvaamaan neuvoston ja komission oikeudenkäyntikulut niiden esittämien vaatimusten mukaisesti.

220

Ranskan tasavalta vastaa omista kuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa: