YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

28 päivänä lokakuuta 2004

Yhdistetyt asiat T‑219/02 ja T‑337/02

Olga Lutz Herrera

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstöasia – Avoin kilpailu – Kokeisiin pääsyn epääminen – Kilpailuilmoitus – Ikäraja

Täydellinen teksti espanjan kielellä II - 0000

Aihe: Kanteet, joissa vaaditaan kilpailun KOM/A/6/01 valintalautakunnan 31.7.2001 tekemän sen päätöksen ja kilpailun KOM/A/10/01 valintalautakunnan 20.12.2001 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla kantaja jätettiin hyväksymättä kyseisten kilpailujen kokeisiin sillä perusteella, ettei hän täyttänyt ikärajaa koskevaa edellytystä, ja toissijaisesti kumoamaan kantajan kilpailujen KOM/A/6/01 ja KOM/A/10/01 valintakoelautakuntien päätöksistä tekemien hallinnollisten valitusten hylkäämisestä tehdyt päätökset.

Ratkaisu: Kanteet hylätään. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.     Henkilöstö – Kanne – Kilpailun valintalautakunnan tekemästä hyväksymättä jättämistä koskevasta päätöksestä nostettu kanne – Mahdollisuus vedota kilpailuilmoituksen sääntöjenvastaisuuteen hyväksymättä jättämistä koskevan päätöksen riitauttamiseksi – Edellytykset

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

2.     Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseenottomenettely – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

3.     Henkilöstö – Kilpailu – Organisaatio – Hyväksymisedellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Ikärajan vahvistaminen, joka voidaan hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäinen kohta ja 29 artiklan 1 kohta; liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan g alakohta)

4.     Yhteisön oikeus – Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan ulottuvuus

5.     Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Syrjintäkiellon yleinen periaate – Ikärajan vahvistaminen, joka voidaan hyväksyä lainmukaisesti tavoiteltuihin päämääriin nähden

(Neuvoston direktiivi 2000/78)

6.     Henkilöstö – Kilpailu – Kilpailuun osallistumisen epääminen – Asianomainen ei voi vedota muiden kilpailujen hyväksymisedellytyksiin

1.     Kilpailun hakija voi esittää kilpailun valintalautakunnan tekemästä päätöksestä, jolla häneltä evättiin kilpailuun osallistuminen, nostetun kanteen tueksi kanneperusteita, jotka liittyvät sellaisen kilpailuilmoituksen väitettyyn lainvastaisuuteen, jota ei ole riitautettu ajoissa, silloin kun kyseessä olevien kanneperusteiden ja riidanalaisen päätöksen perusteluiden välillä on olemassa kiinteä yhteys.

(ks. 45 ja 47 kohta)

Viittaukset: asia T‑60/92, Noonan v. komissio, 16.9.1993 (Kok. 1993, s. II‑911), vahvistettu asialla C‑448/93 P, komissio v. Noonan, 11.8.1995 (Kok. 1995, s. I‑2321).

2.     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen palvelukseenottomenettelyitä koskevissa asioissa tehtyihin päätöksiin harjoittama valvonta rajoittuu nimittävälle viranomaiselle myönnetyn harkintavallan vuoksi sen tarkistamiseen, että hallintoviranomaisten käyttämät menettelyt ovat sääntöjenmukaiset, että hallintoviranomaisen päätöksensä perustana käyttämät tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitävät ja että hallinnolliseen päätökseen ei liity ilmeistä arviointivirhettä tai oikeudellista virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.

(ks. 59 kohta)

Viittaukset: asia T‑1/90, Perez-Mínguez Casariego v. komissio, 20.3.1991 (Kok. 1991, s. II‑143, 56 kohta).

3.     Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan g alakohdasta seuraa, että henkilöstösäännöissä sallitaan yhteisön toimielimille, että ne vahvistavat vapaaehtoisesti palvelukseenottomenettelyissään sekä kilpailuilmoituksissa täsmennettävän ikärajan että tätä rajaa koskevan poikkeuksen sellaisia toimihenkilöitä varten, jotka täyttävät yhden vuoden toimielimen palveluksessa oloa koskevan edellytyksen. Näin ollen henkilöstösäännöissä ei kielletä ikärajoja, vaan päinvastoin säädetään mahdollisuudesta, jonka käyttäminen kuuluu jokaisen toimielimen harkintavaltaan.

Henkilöstösäännöissä myönnetään toimielimille laaja harkintavalta kilpailujen järjestämistä koskevissa asioissa. Henkilöstösääntöjen ja muun muassa sen 27 artiklan ensimmäisen kohdan ja 29 artiklan 1 kohdan säännösten noudattamista koskevin varauksin nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta niiden pätevyyttä koskevien kriteerien määrittämistä varten, joita avoimena olevat toimet edellyttävät ja kilpailun edellytysten ja järjestelyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittämistä varten, joka tapahtuu näiden kriteerien perusteella ja yksikön edun mukaisesti.

Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa ei säädetä yhteisön valintamenettelyille sitä edellytystä, että olisi varmistuttava, että palvelukseen otetut henkilöt valitaan ilman ikään perustuvaa erottelua. Siltä osin kuin on kyse henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdasta, jossa vahvistetaan avoimena olevien toimien täyttämisessä noudatettavia menettelyitä koskevat säännöt, tässä säännöksessä ei myöskään aseteta minkäänlaista tämänsuuntaista velvollisuutta.

Toimielimillä kilpailujen järjestämisessä olevan harkintavallan käyttäminen, erityisesti kun on kyse ikärajan vahvistamisesta kilpailuihin hyväksymisen erityiseksi edellytykseksi, ei ole ristiriidassa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan ja 29 artiklan 1 kohdan säännösten kanssa.

(ks. 78 ja 80–84 kohta)

Viittaukset: asia 90/74, Deboeck v. komissio, 16.10.1975 (Kok. 1975, s. 1123, 29 kohta); asia T‑132/89, Gallone v. neuvosto, 16.10.1990 (Kok. 1990, s. II‑549, 27 kohta); asia T‑56/89, Bataille ym. v. parlamentti, 8.11.1990 (Kok. 1990, s. II‑597, 42 kohta) ja asia T‑214/99, Carrasco Benítez v. komissio, 21.11.2000 (Kok. H. 2000, s. I‑A‑257 ja II‑1169, 52 kohta).

4.     Euroopan unionin perusoikeuskirjassa laaditaan luettelo Euroopan unionin perusoikeuksista yhteisön kansalaisten oikeuksien suojaamisen takaamiseksi. Vaikka on totta, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat useaan otteeseen viitanneet perusoikeuskirjaan kansalaisten oikeuksien tunnustamisen ja suojaamisen innoituksen lähteenä ja yhteisön oikeusjärjestelmässä taattujen oikeuksien viitekriteerinä, asian laita on kuitenkin siten, että tällä hetkellä (siis lokakuussa 2004) kyseessä on lausuma, joka ei ole sitova.

(ks. 87 ja 88 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat T‑377/00, T‑379/00, T‑380/00, T‑260/01 ja T‑272/01, Philip Morris International ym. v. komissio, 15.1.2003 (Kok. 2003, s. II‑1, 122 kohta).

5.     Vahvistaessaan palvelukseenottomenettelyissään ikärajoja, komissio pyrkii tavoitteeseen, että urakehitys olisi mahdollista sekä virkamiehille, jotka tulevat työskentelemään pitkään sen palveluksessa, että niille, jotka on otettu palvelukseen korkeammalla iällä, ja että voidaan taata, että virkamiehet toimivat tehtävissään vähimmäisajan, joka liittyy henkilöstösäännöissä eläkkeiden osalta vahvistettuihin oikeuksiin, toisin sanoen, että ylläpidetään yhteisön eläkekassan taloudellista tasapainoa. Tämä vahvistaminen on näiden tavoitteiden kannalta kohtuullinen ja oikeasuhteinen. Näin ollen ei voida katsoa, että sillä loukataan syrjintäkiellon yleistä periaatetta tai rikotaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettua direktiiviä 2000/78.

(ks. 95–100 kohta)

Viittaukset: asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004 (83 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

6.     Toimielimen määritellyn henkilöryhmän hyväksi toteuttamiin toimenpiteisiin ei voida vedota henkilöstösäännöistä johtuvan oikeudellisen velvoitteen puuttuessa tukemaan kanneperustetta, joka koskee sitä, että toisen toimielimen virkamiehet ovat loukanneet yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Samoin tietyn kilpailun hakija, jota ei ole hyväksytty, ei voi tehokkaasti vedota muiden, erilaisten menettelytapojen mukaisesti järjestettyjen ja eri tavoitteita tavoittelevien kilpailujen hyväksymisedellytyksiin.

(ks. 110 ja 112 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat C‑193/87 ja C‑194/87, Maurissen ja Union syndicale v. tilintarkastustuomioistuin, 18.1.1990 (Kok. 1990, s. I‑95, 26 ja 27 kohta); asia T‑82/92, Cortes Jiménez ym. v. komissio, 3.3.1994 (Kok. H. 1994, s. I‑A‑69 ja II‑237, 44 kohta) ja asia T‑101/96, Wolf v. komissio, 6.11.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑351 ja II‑949).