Asia C-417/02

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Helleenien tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 85/384/ETY – Arkkitehdin tutkintojen tunnustaminen – Rekisteröintimenettely Kreikan teknisessä kamarissa (Technico Epimelitirio Elladas) – Velvollisuus esittää asiakirja, jossa todistetaan, että kyseessä oleva pätevyystodistus kuuluu vastavuoroista tunnustamista koskevaan järjestelmään

Tuomion tiivistelmä

1.        Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä – Väitteiden pelkästään muodollinen muuttaminen perustellun lausunnon antamisen jälkeen kansallisen lainsäädännön muuttamisen takia – Hyväksyttävyys

(EY 226 artikla)

2.        Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Arkkitehdit – Tutkintotodistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen tunnustaminen – Velvollisuus esittää asiakirja, jossa todistetaan, että pätevyystodistus on kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön säännösten mukainen – Yhteisön kansalaisten, joilla ei ole kansallista tutkintoa, rekisteröintihakemusten käsittelyn viipyminen kansallisessa teknisessä kamarissa, mitä ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivi 85/384)

1.        EY 226 artiklan nojalla nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä komission perustellun lausunnon ja kanteen on perustuttava samoihin väitteisiin. Kyseinen vaatimus ei kuitenkaan merkitse, että perustellussa lausunnossa ja kanteessa mainittujen kansallisten säännösten pitäisi kaikissa tapauksissa vastata toisiaan täydellisesti. Kun lainsäädäntöä on muutettu näiden kahden menettelyvaiheen välillä, riittää, että oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä riitautetulla lainsäädännöllä käyttöön otettu järjestelmä on kokonaisuudessaan pysytetty niillä uusilla toimenpiteillä, joita jäsenvaltio on toteuttanut perustellun lausunnon antamisen jälkeen ja jotka riitautetaan kanteessa.

(ks. 17 kohta)

2.        Jäsenvaltio ei noudata tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi annetun direktiivin 85/384 mukaisia velvoitteitaan, kun se yhtäältä antaa ja pitää voimassa lainsäädäntöä, jossa säädetään, että arkkitehdin ammatin harjoittamista koskevan luvan saamisen yhtenä edellytyksenä on se, että henkilö esittää sen jäsenvaltion, josta hän on peräisin tai josta hän tulee, toimivaltaisen viranomaisen vahvistuksen siitä, että muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat ovat kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä, ja toisaalta, kun se sallii sen, että kansallinen tekninen kamari, johon rekisteröityminen on välttämätön edellytys arkkitehdin ammatin harjoittamiseksi, käsittelee hakemukset ja rekisteröi yhteisön kansalaiset, joilla on ulkomailla myönnettyjä todistuksia, jotka olisi tunnustettava edellä mainitun direktiivin nojalla, huomattavalla viiveellä.

(ks. 18 kohta ja tuomiolauselma)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2004 (*)

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 85/384/ETY – Arkkitehdin tutkintojen tunnustaminen – Rekisteröintimenettely Kreikan teknisessä kamarissa (Technico Epimelitirio Elladas) – Velvollisuus esittää asiakirja, jossa todistetaan, että kyseessä oleva pätevyystodistus kuuluu vastavuoroista tunnustamista koskevaan järjestelmään

Asiassa C-417/02,

jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta,

joka on nostettu 19.11.2002 ,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään M. Patakia, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Helleenien tasavalta, asiamiehenään E. Skandalou, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit A. Rosas, S. von Bahr, K. Lenaerts ja K. Schiemann (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 4.3.2004 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 30.3.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut kanteen, jossa se vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 10 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/384/ETY (EYVL L 223, s. 15) mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut 22.3.1993 presidentin asetuksen 107/1993 (jäljempänä asetus 107/1993) 3 §:n 1 momentin c kohdan ja 3 §:n 2 momentin ja pitänyt sen voimassa ja koska se on sallinut sen, että Techniko Epimelitirio Elladas (Kreikan tekninen kamari, jäljempänä tekninen kamari), johon rekisteröityminen on välttämätön edellytys arkkitehdin ammatin harjoittamiseksi Kreikassa, kieltäytyy järjestelmällisesti rekisteröimästä yhteisön kansalaisia, joiden muualla kuin Kreikassa myönnetyt todistukset olisi tunnustettava direktiivin 85/384 nojalla.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt ja oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

2        Direktiivin 85/384 2–9 artiklassa säädetään yleisistä säännöistä, jotka koskevat toiminnan harjoittamisen aloittamista arkkitehtuurin alalla. Vastavuoroista tunnustamista koskevan järjestelmän toiminnan helpottamiseksi direktiivin 85/384 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava mahdollisimman pian samanaikaisesti sekä muille jäsenvaltioille että komissiolle luettelo alueellaan annettavista tutkintotodistuksista, todistuksista ja muista muodollista kelpoisuutta osoittavista asiakirjoista, jotka täyttävät 3 ja 4 artiklassa säädetyt vaatimukset, sekä laitoksista, jotka antavat niitä. Saman 7 artiklan 2 kohdan nojalla komissio antaa kyseiset luettelot tiedoksi yleisölle julkaisemalla ne Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (jäljempänä EYVL) kolmen kuukauden määräajan kuluttua niiden toimittamisesta.

3        Direktiivin 85/384 10 artikla koskee sellaisten muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen, jotka antavat oikeuden aloittaa toiminnan harjoittaminen arkkitehtuurin alalla, tunnustamista saavutettujen oikeuksien nojalla. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tunnustettava kyseisen direktiivin 11 artiklassa luetellut tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka toinen jäsenvaltio on myöntänyt jäsenvaltioiden kansalaisille, jos näillä kansalaisilla tämän saman direktiivin tiedoksi antamisen ajankohtana jo on kyseinen pätevyystodistus tai jos he aloittavat kyseisen tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun muodollista kelpoisuutta osoittavan asiakirjan saamiseen tähtäävän opiskelun viimeistään kolmantena lukuvuonna mainitusta tiedoksi antamisesta, vaikka pätevyystodistus ei täyttäisikään mainitun direktiivin II luvussa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia, siten, että todistukset jäsenvaltion alueella antavat arkkitehtuurin alalla samat oikeudet toiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin valtion itsensä antamat tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat.

4        Direktiivin 85/384 20 artiklan 1 kohdassa säädetään, että menettely, jossa käsitellään asianomaisen oikeutta ryhtyä harjoittamaan toimintaa arkkitehtuurin alalla, on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kaikkien asianomaista koskevien asiakirjojen esittämisestä; tämä ei koske viivytystä, joka johtuu tämän menettelyn päätyttyä tehdystä muutoksenhausta.

5        Asetus 107/1993 annettiin Kreikassa muun muassa direktiivin 85/384 täytäntöönpanemiseksi.

6        Asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdassa säädettiin teknisen kamarin myöntämän arkkitehdin ammatin harjoittamista koskevan luvan saamisen yhdeksi edellytykseksi se, että henkilö esittää jäsenvaltion, josta hän on peräisin tai josta hän tulee, vahvistuksen siitä, että tutkintotodistus tai muu muodollista kelpoisuutta osoittava asiakirja täyttää mainitun asetuksen vaatimukset. Asetusta 107/1993 muutettiin 17.10.2000 annetulla asetuksella 272/2000 (jäljempänä muutettu asetus 107/1993). Muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdassa vaaditaan vastedes, että sen jäsenvaltion, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee, toimivaltaiset viranomaiset antavat saman vahvistuksen tapauksissa, joissa muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa ja sitä myöntänyttä oppilaitosta ei ole nimenomaisesti mainittu muutetun asetuksen 107/1993 13 §:n liitteissä. Kyseisissä liitteissä mainitaan kaikki tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka ovat mukana komission direktiivin 85/384 7 artiklan 2 kohdan nojalla EYVL:ssä julkaisemassa luettelossa.

7        Asetuksen 107/1993 3 §:n 2 momentissa määrättiin henkilöille, jotka hakivat rekisteröintiä teknisessä kamarissa, velvollisuus toimittaa kreikankieliset viralliset käännökset asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista. Muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 2 momentissa puolestaan säädetään lisäksi, että näistä asiakirjoista on laadittava viralliset käännökset kreikaksi tai sen maan, josta henkilö on kotoisin tai josta hän tulee, toimivaltaisten viranomaisten on käännettävä ne kreikaksi.

8        Tutkittuaan sille toimitettuja asiakirjoja ja useita valituksia, jotka koskevat käytäntöä teknisessä kamarissa, jonka väitetään vuodesta 1996 lähtien kieltäytyneen järjestelmällisesti rekisteröimästä yhteisön kansalaisia, joilla on direktiivin 85/384 mukaisesti hyväksytty tutkintotodistus, komissio ilmoitti Kreikan hallitukselle katsovansa direktiivin 85/384 täytäntöönpanon ja soveltamisen puutteelliseksi. Sen jälkeen kun komissio oli kehottanut Helleenien tasavaltaa esittämään huomautuksensa, se lähetti 24.2.2000 tälle jäsenvaltiolle EY 226 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti perustellun lausunnon, jossa se kehotti sitä täyttämään direktiivistä 85/384 johtuvat velvoitteensa kahden kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksisaannista.

9        Tutkittuaan Kreikan hallituksen antamia vastauksia komissio katsoi, että perustellussa lausunnossa todettu yhteisön oikeuden rikkominen jatkui ja se päätti nostaa esillä olevan kanteen.

 Kanne

10      Komissio on esittänyt kanteessaan kolme väitettä. Antamassaan vastauskirjelmässä komissio on kuitenkin luopunut väitteestään, joka koskee muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 2 momenttia.

 Ensimmäinen väite, joka koskee muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohtaa

Asianosaisten lausumat

11      Ensimmäisellä väitteellään komissio arvostelee Kreikan hallitusta siitä, että se on säätänyt muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdassa velvollisuudesta, joka ei ole direktiivin 85/384 säännösten mukainen. Komission mukaan direktiivin 85/384 27 artiklassa säädetään nimittäin, että sellaista vahvistusta voidaan vaatia ainoastaan poikkeustapauksissa, jos on perusteltua aihetta epäilykseen. Näin ei ole kuitenkaan kyseessä olevan velvollisuuden osalta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on paikata ne huomattavat viiveet, joita on todettu muutetussa asetuksessa 107/1993 olevien liitteiden ajan tasalle saattamisessa. Viimeinen ajantasaistaminen koski siten, yli kymmenen kuukauden viiveellä, ainoastaan komission 4.12.1999 annettua tiedonantoa.

12      Kreikan hallitus väitti vastineessaan, että muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdan tarkoituksena oli hakijoiden hyväksi helpottaa toimivaltaisen viranomaisen noudattamaa rekisteröintimenettelyä tapauksessa, jossa kyseisen direktiivin ja asetuksen ajantasaistettujen liitteiden välillä on ajallinen ero. Kyseinen ero johtuu Kreikan hallituksen mukaan tavanomaisista määräajoista, jotka ovat välttämättömiä muutetun asetuksen 107/1993 13 §:n liitteiden ajantasaistamisessa.

13      Hallitus nojautui lisäksi direktiivin 85/384 johdanto-osan 15. perustelukappaleeseen, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat määrätä, että henkilön on muodollisten pätevyystodistusten lisäksi esitettävä sen maan toimivaltaisen viranomaisen, josta hän on peräisin tai josta hän tulee, antama todistus siitä, että kyseiset pätevyystodistukset ovat sellaisia, joita kyseisessä direktiivissä tarkoitetaan.

14      Vastauksessaan Kreikan hallitus sitä vastoin ilmoitti, että vastauksena komission esittämään väitteeseen muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohtaa tarkistettaisiin. Näin ollen velvollisuus esittää kyseinen vahvistus poistettaisiin ja asianomainen henkilö voisi tyytyä ilmoittamaan sen EYVL:n viitetiedot, jossa hänen todistuksensa nimi mainitaan, jos Kreikan vastaavaa ministeriön päätöstä ei ole vielä julkaistu. Hallitus ilmoitti myöhemmin yhteisöjen tuomioistuimelle, että presidentin asetus, jolla kumottiin muutettu asetus 107/1993 ja jolla tehtiin edellä kuvatut muutokset, julkaistiin 17.2.2004.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

15      Komission esittämistä oikeudellisista perusteluista ilmenee, että ensimmäinen väite koskee muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohtaa. On kuitenkin huomattava, että komission perusteltu lausunto koskee kyseisen säännöksen versiota ennen siihen tehtyjä muutoksia. Ensimmäisen väitteen tutkittavaksi ottamista koskeva kysymys, jota Kreikan hallitus ei ole ottanut esille, on niin ollen otettava käsiteltäväksi viran puolesta.

16      Yhteisöjen tuomioistuin voi oikeuskäytäntönsä nojalla nimittäin tutkia viran puolesta, täyttyvätkö EY 226 artiklan edellytykset jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamiselle (asia C-362/90, komissio v. Italia, tuomio 31.3.1992, Kok. 1992, s. I-2353, 8 kohta).

17      Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että komission perustellun lausunnon ja kanteen on perustuttava samoihin väitteisiin. Kyseinen vaatimus ei kuitenkaan merkitse, että perustellussa lausunnossa ja kanteessa mainittujen kansallisten säännösten pitäisi kaikissa tapauksissa vastata toisiaan täydellisesti. Kun lainsäädäntöä on muutettu näiden kahden menettelyvaiheen välillä, riittää, että oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä riitautetulla lainsäädännöllä käyttöön otettu järjestelmä on kokonaisuudessaan pysytetty niillä uusilla toimenpiteillä, joita jäsenvaltio on toteuttanut perustellun lausunnon antamisen jälkeen ja jotka riitautetaan kanteessa (asia C-105/91, komissio v. Kreikka, tuomio 17.11.1992, Kok. 1992, s. I-5871, 13 kohta).

18      Esillä olevassa tapauksessa on todettava, että asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohtaan sisältyvä olennainen vaatimus, nimittäin vaatimus esittää vahvistus siitä, että esitetyt pätevyystodistukset ovat kyseisessä asetuksessa tarkoitettuja, toistuu muutetun asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdassa. Tästä seuraa, että esillä olevassa kanteessa asetuksen 107/1993 alkuperäinen sanamuoto on aineellisen tutkinnan kohteena. Tästä seuraa myös, että väite otetaan tutkittavaksi.

19      Pääasian osalta on todettava, että asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdan vaatimuksella asianomaiset velvoitettiin esittämään lisänäyttöä, josta direktiivissä 85/384 ei säädetä. Kyseisen velvollisuuden lannistava vaikutus oli vastoin tavoitetta, joka on sijoittautumisoikeuden tehokkaan käyttämisen helpottaminen ja joka pyritään saavuttamaan ja takaamaan direktiivillä 85/384 ja EY 43 artiklalla.

20      Muutetussa asetuksessa 107/1993 olevien liitteiden ajantasaistamisen tavanomaisilla viiveillä, joihin Kreikan hallitus on vedonnut, ei voida perustella esteitä, joita on arkkitehdin ammatin harjoittamisen aloittamiselle Kreikassa. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sellaiset valtion sisäiset vaikeudet, jotka liittyvät lakien ja asetusten laatimisen olosuhteisiin, eivät voi vapauttaa jäsenvaltioita yhteisön oikeuden mukaisista velvoitteistaan (ks. mm. asia C-374/98, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10799, 13 kohta).

21      Kreikan hallituksen direktiivin 85/384 johdanto-osan 15. perustelukappaletta koskevan väitteen osalta on todettava, että kyseisen perustelukappaleen sanamuotoa ei itsessään voi käyttää oikeudellisena perustana vaatimukselle sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee, antaman vahvistuksen esittämisestä.

22      Siltä osin kuin Kreikan hallitus on antanut lainsäädäntöä, jolla on kumottu velvollisuus esittää vahvistus, jonka ovat antaneet sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee, on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteensa, otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (ks. erityisesti asia C-384/97, komissio v. Kreikka, tuomio 25.5.2000, Kok. 2000, s. I-3823, 35 kohta).

23      Tässä tapauksessa perusteltu lausunto, jossa Helleenien tasavaltaa kehotettiin toteuttamaan lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa, lähetettiin sille 24.2.2000. Kreikan hallitus julkaisi kuitenkin vasta helmikuussa 2004 presidentin asetuksen, jolla kumottiin velvollisuus esittää kyseessä oleva vahvistus.

24      Komission ensimmäinen väite on siis hyväksyttävä.

 Toinen väite, joka koskee teknisen kamarin käytäntöä

Asianosaisten lausumat

25      Toisella väitteellään komissio tuo esille, että teknisen kamarin hallintokäytäntö on osoituksena soveltamisesta, joka ei ole direktiivin 85/384 mukaista, koska kyseinen kamari ei käsittele rekisteröintihakemuksia direktiivissä 85/384 määrätyissä määräajoissa tai edes ilmoita hakijoille perusteluita heidän rekisteröintinsä epäämiselle. Komissio ilmoittaa, että se on 5.11.2001 päivätyllä kirjeellään tiedustellut tekniseltä kamarilta, missä vaiheessa ovat eräiden arkkitehtien seitsemästä kymmeneen kuukautta aikaisemmin tekemät rekisteröintihakemukset, joihin ei ollut tullut vastauksia. Hakijat, joita asia koski, eivät olleet saaneet vielä 1.4.2002 mennessä mitään vastausta.

26      Kreikan hallitus ei kiistä sellaisten hallinnollisten toimintahäiriöiden mahdollisuutta teknisessä kamarissa, joilla voi olla seurauksia arkkitehdin ammattia harjoittamaan hakevien henkilöiden hakemusten käsittelyajoille, mutta se väittää, että kun otetaan huomioon maanjäristysten yleisyys Kreikassa, teknisen kamarin on tutkittava asiakirjat huolellisesti, jotta se voi varmistua asianomaisten asiantuntemuksesta, joka koskee maanjäristyksiin liittyvien riskien torjuntaa.

27      Yhteisöjen tuomioistuin kehotti Kreikan hallitusta toimittamaan kirjallisena tarkat tiedot, jotka koskevat tekniselle kamarille osoitettujen hakemusten käsittelyä, ja ilmaisemaan kunkin hakemuksen osalta päivämäärä, jolloin hakemus on tehty ja jolloin se on rekisteröity sekä mahdollisesti päivämäärä, jolloin kyseinen kamari on pyytänyt hakijalta lisäselvitystä.

28      Kreikan hallitus ilmoitti 21.1.2004 päivätyssä vastauksessaan, että kyseiseen päivään mennessä oli jätetty 41 rekisteröintihakemusta. Hakemuksia tutkittaessa ilmenee, että

–        9 arkkitehtia oli rekisteröity

–        2 arkkitehtia oli ilmoittanut luopuvansa rekisteröinnistään

–        14 arkkitehtia, jotka olivat tehneet hakemuksensa vuosina 1988–2002 ja täydentäneet hakemustaan, oli rekisteröity 8.1.2004 tehdyllä päätöksellä

–        12 asiakirjaa, jotka koskivat hakemuksia, jotka oli tehty vuosina 1992–2002, oli jäänyt vaillinaisiksi

–        vuonna 2003 oli tehty 4 hakemusta, joissa ei ollut mukana vaadittuja asiakirjoja.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

29      Yhteisöjen tuomioistuin toteaa ottaen huomioon Kreikan hallituksen 21.1.2004 päivätyllä vastauksellaan toimittamat tiedot, että perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä niistä edellä mainitusta 14 arkkitehdista, joiden rekisteröintimenettely oli saatettu päätökseen 8.1.2004, 8 arkkitehdin osalta menettely oli kestänyt yli kolme kuukautta, koska kyseiset hakemukset oli tehty vuosina 1989, 1995, 1996, 1997 ja 1998.

30      Mitä tulee edellä mainittuihin 12 muuhun hakemukseen, virallinen kirje, jossa asianomaisia kehotettiin täydentämään hakemustaan, lähetettiin vasta 30.12.2002, vaikka asianomaisista kuusi hakijaa oli jättänyt hakemuksensa kukin osaltaan vuosina 1992, 1995, 1997, 1998, 1999 ja 2000. On siis pääteltävä, että päivämääränä, joka on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiselle merkityksellinen, eli kaksi kuukautta 24.2.2000 annetun perustellun lausunnon tiedoksiantamisen jälkeen, tekniseltä kamarilta ei ollut tullut minkäänlaista virallista yhteydenottoa kyseessä oleville kuudelle henkilölle – joista osa oli jättänyt hakemuksensa useita vuosia aikaisemmin – jossa heitä olisi kehotettu täydentämään hakemustaan ja jossa heille olisi ilmaistu, mitkä asiakirjat puuttuvat.

31      Tältä osin on huomattava, että direktiivin 85/384 20 artiklassa edellytetään, että menettely, jossa käsitellään asianomaisen oikeutta ryhtyä harjoittamaan toimintaa arkkitehtuurin alalla, on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kaikkien asianomaista koskevien asiakirjojen esittämisestä. Tästä vaatimuksesta voidaan poiketa ainoastaan muutoksenhaun yhteydessä tai direktiivin 85/384 17 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, eli silloin, kun on välttämätöntä ryhtyä tutkimaan asiakirjoja uudelleen, jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on yksityiskohtaisia tietoja vakavasta seikasta, joka on tapahtunut ennen kuin kyseinen henkilö sijoittautui tähän valtioon, tai jos se tietää, että direktiivin 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus sisälsi virheellistä tietoa. Tässä tapauksessa sille jäsenvaltiolle, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, ilmoitetaan asiasta ja se voi ryhtyä tarkistamaan kyseisten tietojen todenperäisyyttä. Sen jäsenvaltion, jonka puoleen on käännytty, on toimitettava vastauksensa kolmen kuukauden määräajassa.

32      Kreikan hallitus ei ole vedonnut yhteenkään edellä mainituista poikkeuksista.

33      Sillä, että on välttämätöntä varmistua hakijoiden maanjäristyksiin liittyvien riskien torjuntaa koskevasta asiantuntemuksesta, mihin Kreikan hallitus on vedonnut perustellakseen hakemusten käsittelyssä esiintyneitä viiveitä, ei voida perustella yhtäältä niin pitkiä arkkitehtien rekisteröinnin käsittelyaikoja tai toisaalta todettua viivettä, jolla asianomaisia on pyydetty esittämään puuttuvia asiakirjoja.

34      Tehokas ja nopea rekisteröintimenettely on yksi direktiivin 85/384 tavoitteista. Siten tarve rekisteröidä henkilöt mahdollisimman nopeasti koskee hakemusten käsittelymenettelyä kokonaisuudessaan ja edellyttää samalla myös, että asianomaisia kehotetaan mahdollisimman nopeasti täydentämään hakemuksiaan toimittamalla lisäselvitystä. Kyseinen velvollisuus on myös yksi niistä velvollisuuksista, jotka johtuvat EY 43 artiklasta, jonka tavoitteena on poistaa sijoittautumisvapauden rajoitukset.

35      Kreikan hallitus ei ole esittänyt mitään syitä, joilla voitaisiin perustella hakemusten käsittelyn viivästymistä toimivaltaisissa viranomaisissa, eikä se ole esittänyt mitään seikkoja, jotka osoittaisivat, että kyseinen viivästyminen olisi johtunut asianomaisten laiminlyönneistä.

36      Komission toinen väite on niin ollen hyväksyttävä.

 Oikeudenkäyntikulut

37      Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Komissio on vaatinut Helleenien tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska Helleenien tasavalta on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Helleenien tasavalta ei ole noudattanut tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 10 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/384/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut 22.3.1993 presidentin asetuksen 107/1993 3 §:n 1 momentin c kohdan ja pitänyt sen voimassa ja koska se on sallinut sen, että Techniko Epimelitirio Elladas (Kreikan tekninen kamari), johon rekisteröityminen on välttämätön edellytys arkkitehdin ammatin harjoittamiseksi Kreikassa, käsittelee hakemukset ja rekisteröi jäsenvaltioiden kansalaiset, joiden muualla kuin Kreikassa myönnetyt todistukset olisi tunnustettava direktiivin 85/384 nojalla, huomattavalla viiveellä.

2)      Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: kreikka.