Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Judgment of the Court (First Chamber) of 14 October 2004.#Commission of the European Communities v French Republic.#Failure of a Member State to fulfil obligations - Directive 92/50/EEC - Procedure for the award of public service contracts - Assistance to the maître d'ouvrage for a sewage treatment plant - Award to the successful candidate in an earlier design contest without prior publication of a contract notice in the OJEC.#Case C-340/02.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14 päivänä lokakuuta 2004. Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/50/ETY - Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettely - Vedenkäsittelylinjan rakennuttajan avustaminen - Sopimuksen tekeminen aikaisemman suunnittelukilpailun voittajan kanssa julkaisematta ennakolta hankintailmoitusta EYVL:ssä. Asia C-340/02.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14 päivänä lokakuuta 2004. Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ranskan tasavalta. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/50/ETY - Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettely - Vedenkäsittelylinjan rakennuttajan avustaminen - Sopimuksen tekeminen aikaisemman suunnittelukilpailun voittajan kanssa julkaisematta ennakolta hankintailmoitusta EYVL:ssä. Asia C-340/02.
1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Kohde – Perusteltu lausunto
– Sisältö – Oikeusriidan kohteen rajaaminen
(EY 226 artikla)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 92/50
– Hankintamenettelyn ratkaiseminen – Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate ja menettelyn avoimuuden periaate – Sopimuksen
kohteen ja sopimuksen tekoperusteiden selkeä määrittäminen
(Neuvoston direktiivin 92/50 3 artiklan 2 kohta)
3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt – Direktiivi 92/50
– Hankintamenettelyn ratkaiseminen – Neuvottelumenettely julkaisematta ennakolta hankintailmoitusta – Hyväksymisedellytykset
– Sopimuksen tekeminen suunnittelukilpailun tuloksena – Rajat – Monivaiheinen hanke – Ensimmäistä vaihetta koskeva kilpailu
– Toista vaihetta koskevan sopimuksen tekemistä kyseisen kilpailun voittajan kanssa ei voida hyväksyä
(Neuvoston direktiivin 92/50 11 artiklan 3 kohdan c alakohta)
1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena
on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää yhteisön oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus
puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan.
EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan näin ollen kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä
menettelyssä. Kanteen on näin ollen perustuttava samoihin syihin ja perusteisiin kuin perusteltu lausuntokin, jossa on mainittava
johdonmukaisesti ja yksityiskohtaisesti ne syyt, joiden vuoksi komissio on päätynyt katsomaan, että asianomainen jäsenvaltio
on jättänyt noudattamatta jotakin perustamissopimuksen mukaista velvoitettaan.
(ks. 25–27 kohta)
2. Palvelujen tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate, josta säädetään julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen
yhteensovittamisesta annetun direktiivin 92/50 3 artiklan 2 kohdassa, ja siitä johtuva avoimuuden periaate edellyttävät, että
kunkin sopimuksen kohde ja sen tekoperusteet määritetään selvästi.
Tällaisen vaatimuksen on täytyttävä silloin, kun sopimuksen kohdetta ja sen tekoperusteita on pidettävä ratkaisevina tekijöinä
määritettäessä, mitä direktiivin mukaista menettelyä on sovellettava, ja arvioitaessa näin valitun menettelyn mukaisten edellytysten
täyttymistä.
(ks. 34 ja 35 kohta)
3. Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 92/50 11 artiklan
3 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan neuvottelumenettelyä noudattavat hankintaviranomaiset voivat poiketa ennakolta tehtävää
julkaisemista koskevasta velvollisuudesta silloin, kun sopimus tehdään suunnittelukilpailun tuloksena ja kun se on tehtävä
suunnittelukilpailun voittajan kanssa, tai jos voittajia on useita, näistä jonkun kanssa, on tulkittava suppeasti; sen, joka
haluaa vedota kyseiseen säännökseen, on näytettävä toteen, että olosuhteet, joiden johdosta poikkeus on perusteltu, ovat todella
olemassa.
Erityisesti on todettava, että kyseisessä säännöksessä käytetty ilmaisu ”tehdään suunnittelukilpailun tuloksena” tarkoittaa
sitä, että suunnittelukilpailun ja kyseessä olevan sopimuksen välillä on oltava välitön toiminnallinen yhteys.
Tällainen yhteys puuttuu monivaiheisessa hankkeessa sellaisen suunnittelukilpailun, joka koskee ensimmäistä vaihetta ja joka
järjestetään tätä vaihetta koskevan sopimuksen tekemiseksi, ja seuraavaa vaihetta koskevan sellaisen sopimuksen väliltä, jonka
osalta hankintaviranomainen on varannut itselleen pelkän mahdollisuuden tehdä tämä sopimus kyseisen suunnittelukilpailun voittajan
kanssa.
(ks. 37, 38, 40 ja 41 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto) 14 päivänä lokakuuta 2004(1)
Asiassa C-340/02,jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu
24.9.2002,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään M. Nolin, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajana,
vastaan
Ranskan tasavalta, asiamiehinään G. de Bergues, S. Pailler ja D. Petrausch,
vastaajana,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),,
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit S. von Bahr ja K. Schiemann (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: L. A. Geelhoed, kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,ottaen huomioon asianosaisten esittämät huomautukset,
Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut
julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston
direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1; jäljempänä direktiivi) eikä varsinkaan sen 15 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan,
koska Communauté urbaine du Mans (jäljempänä CUM) on tehnyt tutkimussopimuksen, jolla on muun muassa tarkoitus avustaa Chauvinièren
puhdistamon vedenkäsittelylinjan rakennuttajaa, julkaisematta hankintailmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2
Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa
on vähintään 200 000 ecua.”
3
Direktiivin 8 artiklan mukaan direktiivin liitteessä I A lueteltuja palveluja koskevat sopimukset on tehtävä kyseisen direktiivin
III–VI osaston säännösten mukaisesti.
4
Direktiivin 15 artiklan 2 kohta sisältyy direktiivin V osastoon, jonka otsikkona on ”Julkistamista koskevat yhteiset säännöt”,
ja siinä säädetään seuraavaa:
”Hankintaviranomaisten, jotka haluavat tehdä julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen noudattaen avointa tai rajoitettua
menettelyä taikka 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa noudattaen neuvottelumenettelyä, on julkaistava aiettaan koskeva
ilmoitus.”
5
Direktiivin 11 artiklan 3 kohta sisältyy direktiivin III osastoon, jonka otsikkona on ”Sopimusten tekomenettelyjen valinta
ja suunnittelukilpailujen säännöt”, ja sen nojalla voidaan poiketa velvollisuudesta julkaista ennakolta hankintailmoitus.
Kyseisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Hankintaviranomaiset voivat julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia tehdessään noudattaa neuvottelumenettelyä julkaisematta
ennakolta sopimusta koskevaa ilmoitusta seuraavissa tapauksissa:
– –
c)
sopimus tehdään suunnittelukilpailun tuloksena ja se on noudatettavien sääntöjen mukaan tehtävä suunnittelukilpailun voittajan
kanssa, tai jos voittajia on useita, näistä jonkun kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa kaikki suunnittelukilpailun voittajat
on kutsuttava osallistumaan neuvotteluihin
– – ”
6
Direktiivin 1 artiklan g alakohdassa säädetään seuraavaa:
”[Tässä direktiivissä] ’suunnittelukilpailuilla’ tarkoitetaan kansallisia menettelyjä, joilla hankintaviranomainen voi hankkia
pääasiassa seutusuunnittelun, kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin tai maanrakennuksen taikka tietojenkäsittelyn alalla suunnitelman
tai ehdotuksen, jonka tuomaristo valitsee kilpailulla, jossa voidaan antaa palkintoja.”
Tosiseikat
7
CUM esitti useita tarjouspyyntöjä palvelujen suorituksista, jotka koskivat Chauvinièren puhdistamon muutostöitä.
8
Tätä varten laadittiin työsuunnitelma, jossa oli seuraavat kolme vaihetta:
–
ensimmäinen vaihe: vedenkäsittelylinjan toteuttamiskelpoisuuden tutkimus Chauvinièren puhdistamon muuttamiseksi eurooppalaisten
ympäristönormien mukaiseksi
–
toinen vaihe: tutkimussopimus, joka koski 1) rakennuttajan avustamista laadittaessa ensimmäisessä vaiheessa valittuun ratkaisuun
perustuvaa yksityiskohtaista teknistä ohjelmaa, 2) rakennusurakan kaikista ympäristövaikutuksista tehtävän tutkimuksen laatimista
ja 3) rakennuttajan avustamista tarkasteltaessa kolmanteen vaiheeseen kuuluvan menettelyn mukaisesti esitettyjä tarjouksia
–
kolmas vaihe: rakennusurakan suunnittelu ja toteutus.
9
Kaksi hankintailmoitusta julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisen lehden S‑sarjan numerossa 233, 30.11.1996, ja S-sarjan
numerossa 239, 10.12.1998.
10
Ilmoitus, joka julkaistiin 30.11.1996, koski rajoitettua tarjouspyyntömenettelyä sellaisen suunnittelukilpailun järjestämiseksi,
jonka aiheena oli ensimmäisen vaiheen mukainen toteuttamiskelpoisuuden tutkimus. Tässä suunnittelukilpailussa maksettiin palkintona
jokaiselle siihen valitulle kolmelle osallistujalle 200 000 Ranskan frangia (FRF) eli yhteensä 600 000 FRF.
11
Kyseisen ilmoituksen 2 kohdassa todettiin myös, että ensimmäistä vaihetta koskevan suunnittelukilpailun voittajaa ”voidaan
pyytää tekemään ehdotuksensa toteuttamiseksi yhteistyötä sellaisen tutkimussopimuksen mukaisesti, jolla on [muun muassa] tarkoitus
avustaa rakennuttajaa” toisen vaiheen ensimmäisessä ja kolmannessa osassa.
12
Ilmoitus, joka julkaistiin 10.12.1998, koski kolmatta vaihetta.
Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely
13
Komissio pyysi 7.10.1999 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisia esittämään huomautuksensa niistä edellytyksistä ja yksityiskohtaisista
säännöistä, joiden mukaisesti edellä mainitut tarjouspyyntömenettelyt järjestettiin.
14
Koska Ranskan viranomaiset eivät vastanneet virallisesti kyseiseen kirjeeseen, komissio osoitti niille 3.8.2000 virallisen
huomautuksen, jossa esitetyt kolme väitettä koskivat direktiivin 27 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 2 kohdan ja 36 artiklan
1 kohdan rikkomista.
15
Ranskan viranomaiset kiistivät 21.11.2000 päivätyllä kirjeellä kaikki komission esittämät väitteet. Komissio ei tyytynyt tähän
vastaukseen, minkä vuoksi se lähetti 26.7.2001 päivätyllä kirjeellä perustellun lausunnon, jossa se toisti väitteensä.
16
Ranskan viranomaiset vastasivat tähän perusteltuun lausuntoon 4.2.2002 päivätyllä kirjeellä ja myönsivät siinä, että komission
ensimmäinen ja kolmas väite ovat perusteltuja.
17
Näin ollen komissio päätti nostaa käsiteltävänä olevan kanteen, joka koskee vain perustellussa lausunnossa esitettyä toista
väitettä.
KanneAsianosaisten lausumat
18
Kanteessaan komissio väittää, että rakennuttajan avustamista koskenut sopimus, joka oli toisen vaiheen kohteena ja jonka arvo
oli 4 502 137,90 FRF, koski muita kuin 30.11.1996 julkaistulla ilmoituksella käynnistettyyn suunnittelukilpailuun liittyneitä
palveluja. Näin ollen kyseinen sopimus olisi komission mukaan pitänyt julkistaa ja kilpailuttaa direktiivin V ja VI osaston
mukaisten julkistamista ja osallistumista koskevien yhteisten sääntöjen mukaisesti. Komissio väittää, että kyseinen sopimus
kuitenkin tehtiin ensimmäisessä vaiheessa toteuttamiskelpoisuustutkimuksen laatimiseksi järjestetyn suunnittelukilpailun voittajan
kanssa ilman, että sopimus olisi yhteisön laajuisesti julkistettu tai kilpailutettu uudelleen.
19
Komissio väittää, että vuonna 1996 julkaistuun hankintailmoitukseen sisältynyt maininta, jonka mukaan suunnittelukilpailun
voittajaa voidaan pyytää tekemään yhteistyötä rakennuttajan avustamiseksi toisessa vaiheessa, on merkityksetön, eikä hankintaviranomainen
voi missään tapauksessa sen nojalla kiertää direktiivin mukaisia velvollisuuksiaan.
20
Komissio lisää, että direktiivissä vahvistettu tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että sopimuksen kohde
määritetään selvästi ja ettei sitä voida menettelyn aikana laajentaa. Kyseinen periaate edellyttää komission mukaan myös sitä,
että sopimuksen tekemisen perusteet määritetään selvästi. Komissio kuitenkin väittää, ettei suunnittelukilpailun voittajalla
ollut mitään varmuutta muiden palvelujen suorittamisesta sellaisen myöhemmän sopimuksen mukaisesti, joka koskisi rakennuttajan
teknistä avustamista, eikä myöskään mitään oikeutta tällaiseen sopimukseen ja että lisäksi tällaisen myöhemmän sopimuksen
tekemiseksi ei ollut määritetty mitään perusteita.
21
Ranskan hallitus väittää vastineessaan ensinnäkin, että 30.11.1996 julkaistussa hankintailmoituksessa ja tarjouskilpailusäännöksissä,
joihin kyseisessä ilmoituksessa viitattiin lisätietoja varten, ilmaistiin täysin selvästi CUM:n pyrkimys varata itselleen
mahdollisuus tehdä suunnittelukilpailun voittajan kanssa tutkimussopimus, joka koskisi rakennuttajan avustamista. Ranskan
hallitus väittää, että rakennuttajan avustamista koskenut sopimus voitiin näin ollen tehdä suunnittelukilpailun voittajan
kanssa ilman, että ennakolta julkaistaisiin uusi hankintailmoitus.
22
Ranskan hallitus väittää toiseksi, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei direktiivin 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan
ollut velvollisuutta julkaista ennakolta hankintailmoitusta.
23
Komission väite siitä, että rakennuttajan avustamista koskeneen sopimuksen tekemisen perusteita ei ehdokkaiden yhdenvertaisen
kohtelun periaatteen vastaisesti määritetty 30.11.1996 julkaistussa hankintailmoituksessa, on Ranskan hallituksen mukaan jätettävä
tutkimatta, koska se esitettiin ensimmäistä kertaa vasta kanteessa ja koska näin ollen kyseinen hallitus ei voinut puolustautua
sitä vastaan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä.
24
Komissio väittää tästä viimeksi mainitusta seikasta, ettei kyse ole uudesta väitteestä vaan huomautuksesta, joka tukee komission
kantaa, nimittäin sitä, että sopimus koski vain suunnittelukilpailua.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta Tutkittavaksi ottaminen
25
On syytä palauttaa mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on
antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää yhteisön oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus
puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan (ks. erityisesti asia C-152/98, komissio v. Alankomaat,
tuomio 10.5.2001, Kok. 2001, s. I-3463, 23 kohta ja asia C-439/99, komissio v. Italia, tuomio 15.1.2002, Kok. 2002, s. I-305,
10 kohta).
26
Tästä seuraa ensinnäkin se, että EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa
oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Kanteen on näin ollen perustuttava samoihin syihin ja perusteisiin kuin perusteltu
lausuntokin. Siltä osin kuin väitettä ei ole esitetty perustellussa lausunnossa, sitä ei voida ottaa tutkittavaksi yhteisöjen
tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä (ks. erityisesti em. asia komissio v. Italia, tuomion 11 kohta).
27
Toiseksi on todettava, että perustellussa lausunnossa on mainittava johdonmukaisesti ja yksityiskohtaisesti ne syyt, joiden
vuoksi komissio on päätynyt katsomaan, että asianomainen jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta jotakin EY:n perustamissopimuksen
mukaista velvoitettaan (ks. erityisesti asia C‑207/96, komissio v. Italia, tuomio 4.12.1997, Kok. 1997, s. I-6869, 18 kohta
ja em. asia komissio v. Italia, tuomio 15.1.2002, 12 kohta).
28
Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että komissio katsoi perustellun lausunnon 20 ja 21 kohdassa toisen väitteensä
osalta, että ”hankintailmoitukseen sisältyvä maininta siitä mahdollisuudesta, joka ’suunnittelukilpailun voittajalla on tehdä
yhteistyötä valituksi tulleen ehdotuksen toteuttamiseksi’ – – , ei antanut suunnittelukilpailun voittajalle mitään varmuutta
muiden palvelujen suorittamisesta sellaisen myöhemmän sopimuksen mukaisesti, joka koskisi rakennuttajan teknistä avustamista,
eikä myöskään mitään oikeutta tällaiseen sopimukseen” ja ” – – että hankintaviranomainen toimi virheellisesti jättäessään
soveltamatta julkistamis- ja kilpailuttamismenettelyä niihin rakennuttajan avustamista koskeneisiin eri palveluihin, jotka
oli suoritettava kyseessä olleita muutostöitä koskeneen kokonaissuunnitelman toisessa vaiheessa”.
29
Näin ollen on katsottava, että kun komissio väitti, että rakennuttajan avustamista koskeneen sopimuksen tekemisen perusteita
ei ehdokkaiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti määritetty 30.11.1996 julkaistussa hankintailmoituksessa, se
vain selitti perustellun lausunnon 20 ja 21 kohdassa esitettyä väitettä esittämättä uutta väitettä. Tästä seuraa, että Ranskan
hallituksen esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
30
Käsiteltävänä olevassa kanteessaan komissio moittii Ranskan viranomaisia lähinnä siitä, että nämä tekivät toisessa vaiheessa
rakennuttajan avustamista koskeneen sopimuksen soveltamatta direktiivin mukaista tarjouspyyntömenettelyä.
31
Aluksi on syytä todeta, että on varmaa, että direktiivin soveltamisedellytykset täyttyivät käsiteltävänä olevassa asiassa.
Toiseen vaiheeseen kuuluneet tutkimukset ja rakennuttajan avustaminen nimittäin ovat direktiivin 8 artiklassa ja direktiivin
liitteessä I A tarkoitettuja palveluja. Lisäksi direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa vahvistettu sopimuksen vähimmäisarvo ylittyi.
32
Näin ollen kyseisiä palveluja koskenut sopimus voitiin direktiivin 8 artiklan nojalla tehdä vain noudattamalla direktiivin
III osaston säännöksiä ja erityisesti sen 11 artiklaa ja 15 artiklan 2 kohtaa. Hankintaviranomaisilla oli tämän viimeksi mainitun
säännöksen nojalla velvollisuus julkaista hankintailmoitus.
33
Ranskan hallitus kuitenkin väittää, että 30.11.1996 julkaistun ilmoituksen mukainen mahdollisuus tehdä toiseen vaiheeseen
kuulunut sopimus suunnittelukilpailun voittajan kanssa vapautti hankintaviranomaisen velvollisuudesta julkaista ennakolta
uusi ilmoitus kyseisen sopimuksen tekemisestä.
34
Tällaista väitettä ei voida hyväksyä. Palvelujen tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka vahvistetaan direktiivin
3 artiklan 2 kohdassa, ja siitä johtuva avoimuuden periaate (ks. vastaavasti asia C-87/94, komissio v. Belgia, tuomio 25.4.1996,
Kok. 1996, s. I-2043, 51–53 kohta ja asia C-324/98, Telaustria ja Telefonadress, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10745,
61 kohta) nimittäin edellyttävät, että kunkin sopimuksen kohde ja sen tekemisen perusteet määritetään selvästi.
35
Tällaisen vaatimuksen on täytyttävä silloin, kun sopimuksen kohdetta ja sen tekemisen perusteita on pidettävä ratkaisevina
tekijöinä määritettäessä, mitä direktiivin mukaista menettelyä on sovellettava, ja arvioitaessa näin valitun menettelyn mukaisten
edellytysten täyttymistä.
36
Tästä seuraa käsiteltävänä olevassa asiassa, että pelkästään se, että toista vaihetta koskenut sopimus oli mahdollista tehdä
sellaisten perusteiden mukaan, jotka oli vahvistettu toisen sopimuksen eli ensimmäistä vaihetta koskeneen sopimuksen tekemistä
varten, ei merkitse sitä, että kyseinen sopimus olisi tehty jonkin direktiivissä säädetyn menettelyn mukaisesti.
37
Ranskan hallitus vetoaa vielä direktiivin 11 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan neuvottelumenettelyä noudattavat hankintaviranomaiset
voivat poiketa ennakolta tehtävää julkaisemista koskevasta velvollisuudesta tietyissä tyhjentävästi luetelluissa tapauksissa.
Näin on direktiivin 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan asia erityisesti silloin, kun ”sopimus tehdään suunnittelukilpailun
tuloksena ja se on noudatettavien sääntöjen mukaan tehtävä suunnittelukilpailun voittajan kanssa, tai jos voittajia on useita,
näistä jonkun kanssa – – ”.
38
Tämän osalta on syytä palauttaa mieleen, kuten komissio perustellusti korostaa, että kyseistä säännöstä on tulkittava suppeasti,
koska se on poikkeus perustamissopimuksessa olevasta perussäännöstä, ja että sen, joka haluaa vedota kyseiseen säännökseen,
on näytettävä toteen, että olosuhteet, joiden johdosta poikkeus on perusteltu, ovat todella olemassa (ks. yhdistetyt asiat
C-20/01 ja C‑28/01, komissio v. Saksa, tuomio 10.4.2003, Kok. 2003, s. I-3609, 58 kohta).
39
Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa, osa toisen vaiheen palveluista ei käsiteltävänä olevassa asiassa
sisälly suunnittelukilpailun käsitteeseen sellaisena kuin se määritellään direktiivin 1 artiklan g alakohdassa, jossa viitataan
”suunnitelmaan tai ehdotukseen”. On nimittäin todettava, että vaikka toisen vaiheen ensimmäistä osaa (rakennuttajan avustaminen
laadittaessa ensimmäisessä vaiheessa valittuun ratkaisuun perustuvaa yksityiskohtaista teknistä ohjelmaa) voitaisiin ehkä
pitää direktiivin 1 artiklan g alakohdassa tarkoitettuna suunnitelmana tai ehdotuksena, toisen vaiheen kolmatta osaa ei sitä
vastoin voida pitää tällaisena suunnitelmana tai ehdotuksena. On nimittäin täysin selvää, että rakennuttajan avustaminen tarkasteltaessa
kolmanteen vaiheeseen kuuluvan menettelyn mukaisesti esitettyjä tarjouksia ei ole direktiivin 1 artiklan g alakohdassa tarkoitettu
suunnitelma tai ehdotus.
40
Joka tapauksessa on katsottava, että direktiivin 11 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisedellytykset
eivät täyty käsiteltävänä olevassa asiassa. Kyseisen säännöksen sanamuodosta nimittäin ilmenee selvästi, että ilmoituksen
julkaisemisvelvollisuudesta voidaan poiketa vain silloin, kun sopimus tehdään suunnittelukilpailun tuloksena ja kun se on
tehtävä suunnittelukilpailun voittajan kanssa, tai jos voittajia on useita, näistä jonkun kanssa.
41
Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, direktiivin 11 artiklan 3 kohdan c alakohdassa käytetty ilmaisu
”tehdään suunnittelukilpailun tuloksena” tarkoittaa sitä, että suunnittelukilpailun ja kyseessä olevan sopimuksen välillä
on oltava välitön toiminnallinen yhteys. Koska kyseessä oleva suunnittelukilpailu koski ensimmäistä vaihetta ja järjestettiin
tätä vaihetta koskeneen sopimuksen tekemiseksi, toisen vaiheen sopimusta ei voida katsoa tehdyn kyseisen suunnittelukilpailun
tuloksena.
42
Lisäksi on todettava, että 30.11.1996 julkaistun hankintailmoituksen 2 kohtaan sisältyvässä lausekkeessa on ainoastaan kyse
mahdollisuudesta, eikä velvollisuudesta, tehdä toisen vaiheen sopimus ensimmäistä vaihetta koskeneen suunnittelukilpailun
voittajan kanssa. Näin ollen ei voida väittää, että toisen vaiheen sopimus on tehtävä suunnittelukilpailun voittajan kanssa,
tai jos voittajia on useita, näistä jonkun kanssa.
43
Käsiteltävänä olevassa asiassa ei näin ollen voida soveltaa direktiivin 11 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädettyä poikkeusta
velvollisuudesta julkaista hankintailmoitus.
44
Edellä esitetystä seuraa, että toisessa vaiheessa ei julkaistu direktiivin säännösten mukaista hankintailmoitusta, vaikka
kyseinen vaihe kuului tämän direktiivin soveltamisalaan.
45
Edellä esitetyn perusteella on syytä todeta, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin eikä varsinkaan sen 15
artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska CUM on tehnyt tutkimussopimuksen, jolla on tarkoitus avustaa Chauvinièren
puhdistamon vedenkäsittelylinjan rakennuttajaa, julkaisematta hankintailmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
Oikeudenkäyntikulut
46
Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, ja koska Ranskan tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1)
Ranskan tasavalta ei ole noudattanut julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta
18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY eikä varsinkaan sen 15 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan,
koska Communauté urbaine du Mans on tehnyt tutkimussopimuksen, jolla on tarkoitus avustaa Chauvinièren puhdistamon vedenkäsittelylinjan
rakennuttajaa, julkaisematta hankintailmoitusta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
2)
Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.