EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Need more search options? Use the
Advanced search
You are here
Document 62002CJ0265
Judgment of the Court (Fifth Chamber) of 5 February 2004. # Frahuil SA v Assitalia SpA. # Reference for a preliminary ruling: Corte suprema di cassazione - Italy. # Brussels Convention - Special jurisdiction - Article 5(1) - Meaning of matters relating to a contract- Contract of guarantee entered into without the knowledge of the principal debtor - Subrogation of the guarantor to the rights of the creditor - Right of recourse of the guarantor against the principal debtor. # Case C-265/02.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 5 päivänä helmikuuta 2004.
Frahuil SA vastaan Assitalia SpA.
Ennakkoratkaisupyyntö: Corte suprema di cassazione - Italia.
Brysselin yleissopimus - Erityinen toimivalta - 5 artiklan 1 kohta - Käsite sopimusta koskeva asia - Päävelallisen tietämättä tehty takaussopimus - Velkojan oikeuksien siirtyminen takaajalle - Takaajan päävelallista vastaan nostama takautumiskanne.
Asia C-265/02.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 5 päivänä helmikuuta 2004.
Frahuil SA vastaan Assitalia SpA.
Ennakkoratkaisupyyntö: Corte suprema di cassazione - Italia.
Brysselin yleissopimus - Erityinen toimivalta - 5 artiklan 1 kohta - Käsite sopimusta koskeva asia - Päävelallisen tietämättä tehty takaussopimus - Velkojan oikeuksien siirtyminen takaajalle - Takaajan päävelallista vastaan nostama takautumiskanne.
Asia C-265/02.
Oikeustapauskokoelma 2004 I-01543
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2004:77
Language
HTML
PDF
- 1.
- Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus – Soveltamisala – Yksityisoikeus – Yksityisoikeuden käsite – Takaajan lakiin perustuvan sijaantulo-oikeuden nojalla päävelallista vastaan nostama takaussopimusta koskeva kanne kuuluu käsitteen alaan
- 2.
- Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus – Erityinen toimivalta – Toimivalta sopimusasioissa – Käsite – Takaajan sijaantulo-oikeuden nojalla päävelallista vastaan nostama, kolmannen kanssa tehtyä takaussopimusta koskeva kanne – Ei kuulu käsitteen alaan, jos päävelallinen ei ole antanut lupaa sopimuksen tekemiseen
- 1.
- Kun kanteen tullien maksamisesta vastuussa olevaa maahantuojaa vastaan on lakiin perustuvan sijaantulo-oikeuden nojalla nostanut tullit tulliviranomaiselle maksanut takaaja, jonka maksu perustuu takaussopimukseen, jolla se oli sitoutunut takaamaan näille viranomaisille sen, että kuljetusliike, jonka tehtäväksi päävelallinen alun perin oli antanut velan maksamisen, maksaisi kyseiset tullit, ei ole kyse yksityisten välisiin suhteisiin sovellettaviin sääntöihin verrattuna poikkeuksellisen laajan vallan käyttämisestä, joten kanteen on katsottava kuuluvan tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella, 1 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun käsitteen ”yksityisoikeudellinen asia” alaan.
- 2.
- Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella, on tulkittava siten, että käsitteen ”sopimusta koskeva asia” piiriin ei kuulu velvoite, jonka täyttämistä kuljetusyrityksen kanssa tekemänsä takaussopimuksen perusteella tulleja maksanut, tulliviranomaisten sijaan tullut takaaja vaatii tavaroiden omistajaa vastaan nostamassaan takautumiskanteessa, jos viimeksi mainittu, joka ei ole takaussopimuksen osapuoli, ei ole antanut lupaa kyseisen sopimuksen tekemiseen.
Frahuil SA
vastaan
Assitalia SpA
(Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
«Brysselin yleissopimus – Erityinen toimivalta – 5 artiklan 1 kohta – Käsite sopimusta koskeva asia – Päävelallisen tietämättä tehty takaussopimus – Velkojan oikeuksien siirtyminen takaajalle – Takaajan päävelallista vastaan nostama takautumiskanne»
|
||||
(27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappale)
(27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohta)
- – Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään E. de March ja A.-M. Rouchaud-Joët,
- 1 Corte suprema di cassazione on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 11.4.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.7.2002, tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen kyseisen yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 5 artiklan 1 kohdan tulkinnasta, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 304, s. 1, ja muutettuna s. 77), Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 388, s. 1) sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 285, s. 1; jäljempänä Brysselin yleissopimus).
- 2 Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö Assitalia SpA (jäljempänä Assitalia) on nostanut takautumiskanteen Ranskan oikeuden mukaan perustettua Frahuil SA -nimistä yhtiötä (jäljempänä Frahuil) vastaan saadakseen takaisin ne tullit, jotka Assitalia oli maksanut kuljetusyhtiö Vegetoil Srl:n (jäljempänä Vegetoil) takaajana Frahuilin maahantuonnista.
- Sovellettavat säännökset Brysselin yleissopimus
- 3 Brysselin yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan sitä ”sovelletaan yksityisoikeudellisissa asioissa – – . Erityisesti yleissopimusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin”.
- 4 Brysselin yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Kanne sitä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa, jollei tämän yleissopimuksen määräyksistä muuta johdu.”
- 5 Saman yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa:
- 1.
- sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä; – – .”
- 6 Brysselin yleissopimuksen 53 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Tätä yleissopimusta sovellettaessa tarkoitetaan kotipaikalla myös yhtiön ja oikeushenkilön kotipaikkaa. – – ” Kansallinen oikeus
- 7 Italian siviililain (jäljempänä siviililaki) 1949 §:ssä, jonka otsikko on ”velkojan oikeuksien siirtyminen takaajalle”, säädetään takauksesta muun muassa seuraavaa: ”Kaikki ne oikeudet, jotka velkojalla oli velallista kohtaan, siirtyvät takaajalle tämän maksettua velan.”
- 8 Siviililain 1950 §:ssä, jonka otsikko on ”päävelallista vastaan nostettava kanne”, säädetään seuraavaa: ”Velan maksaneella takaajalla on takautumisoikeus päävelallista kohtaan, vaikka takaus olisi annettu velallisen siitä tietämättä.”
- 9 Frahuil, kotipaikka Marseille (Ranska), toi Italiaan kolmansista maista peräisin olevia tavaroita. Se antoi tullausmuodollisuuksien hoitamisen Vegetoilin tehtäväksi ja väittää maksaneensa sille etukäteen tätä tarkoitusta varten kannettavia tulleja vastaavan määrän.
- 10 Vegetoil ei maksanut kyseisiä tulleja, vaan käytti hyväkseen mahdollisuutta lykätä niiden maksua asettamalla testo unico delle disposizioni legislative in materia doganalen (tullausta koskeva laki), joka on hyväksytty 23.1.1973 annetulla tasavallan presidentin asetuksella nro 43 (GURI n° 80, 28.3.1973), 78 ja 79 §:n mukaisen vakuuden.
- 11 Vakuus asetettiin Vegetoilin ja Assitalian, kotipaikka Rooma, välillä Frahuilin tietämättä tehdyllä takaussopimuksella, jossa Assitalia sitoutui takausvastuuseen Vegetoiliin nähden tämän suhteessa Italian tulliviranomaisiin.
- 12 Assitalia maksoi Frahuilin suorittamasta tuonnista kannetut tullit.
- 13 Assitalia haastoi Frahuilin Tribunale di Romaan (Italia) periäkseen takaisin tulliviranomaisille maksamansa määrät. Tämä kanne perustui siviililain 1949 ja 1959 §:n säännöksiin, joissa säädetään velkojan oikeuksien siirtymisestä takaajalle ja takaajan päävelallista vastaan nostamasta kanteesta.
- 14 Frahuil kiisti Italian tuomioistuimen toimivallan perustellen tätä sillä, että Brysselin yleissopimuksen 2 artiklan mukaan kanne sitä vastaan olisi pitänyt nostaa sen valtion tuomioistuimessa, jossa sillä oli kotipaikka, eli Ranskan tuomioistuimessa.
- 15 Tribunale di Roma katsoi 20.6. ja 15.9.1995 antamallaan tuomiolla olevansa toimivaltainen. Valitusta käsitellyt Corte d’appello di Roma vahvisti tämän tuomion 24.10. ja 12.11.1997 antamallaan tuomiolla. Corte d’appello katsoi, että Italian tuomioistuimet olivat Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltaisia. Frahuilin korvausvelvollisuus Assitalialle perustui takaussopimukseen, joka siviililain säännösten mukaan oli pätevästi tehty, vaikka velallinen ei ollut siitä tiennytkään.
- 16 Frahuil on hakenut tähän muutosta Corte suprema di cassazionessa. Se on väittänyt pääasiallisesti, että velkojan oikeuksien siirtymistä takaajalle ja päävelallista vastaan nostettua takautumiskannetta ei säännellä takaussopimuksella vaan lailla, muun muassa siviililain 1949 ja 1950 §:llä. Assitalia on väittänyt, että nostettu kanne on sopimusoikeudellinen, sillä siviililain säännösten mukaan se on takaussopimuksen luonnollinen seuraus.
- 17 Koska Corte suprema di cassazione oli epävarma Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdan tulkinnasta, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen: ”Onko 27.9.1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna 9.10.1978 tehdyllä Tanskan, Irlannin ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymissopimuksella, 25.10.1982 tehdyllä Helleenien tasavallan liittymissopimuksella, 26.5.1989 tehdyllä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymissopimuksella ja 29.11.1996 tehdyllä Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymissopimuksella, tulkittava siten, että käsitteen sopimusta koskeva asia piiriin kuuluu velvoite, jonka täyttämistä kuljetusyrityksen kanssa tekemänsä takaussopimuksen perusteella tulleja maksanut, tulliviranomaisten sijaan tullut takaaja vaatii sellaista tavarat omistavaa ulkopuolista velallista vastaan nostamassaan takautumiskanteessa, joka ei ole takaussopimuksen osapuoli?”
- 18 Koska pääasian riidassa on kyse sellaisten määrien perinnästä, jotka on suoritettu tullien maksamiseksi, aluksi on syytä tutkia, kuuluuko se Brysselin yleissopimuksen soveltamisalaan.
- 19 Nyt esillä olevassa asiassa takaaja, joka on maksanut tullit tulliviranomaisille, on nostanut kanteen niiden maksamisesta vastuussa olevaa tuojaa vastaan. Takaajan maksu perustuu takaussopimukseen, jolla se oli sitoutunut takaamaan sen, että kuljetusliike, jonka tehtäväksi päävelallinen alun perin oli antanut velan maksamisen, maksaisi kyseiset tullit.
- 20 Nyt esillä olevan kaltaisessa asiassa, jossa esiintyy mitä moninaisimpia oikeussuhteita, joissa osapuolina ovat milloin viranomaiset ja yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, milloin yksinomaan yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt, on syytä yksilöidä asianosaisten välinen oikeussuhde ja tutkia nostetun kanteen perusta ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (ks. asia C-271/00, Baten, tuomio 14.11.2002, Kok. 2002, s. I-10489, 31 kohta ja asia C-266/01, Préservatrice foncière TIARD, tuomio 15.5.2003, Kok. 2003, s. I-4867, 23 kohta).
- 21 Pääasiassa vastapuolina olevien kahden yksityisoikeudellisen oikeushenkilön Frahuilin ja Assitalian välinen oikeussuhde on yksityisoikeudellinen. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kanteen nostanut asianosainen käyttää nimittäin sellaista oikeussuojakeinoa, joka sille tarjoutuu siviilioikeudellisessa säännöksessä säädetyn lakiin perustuvan sijaantulo-oikeuden vaikutuksesta. Tässä kanteessa ei ole kyse yksityisten välisiin suhteisiin sovellettaviin sääntöihin verrattuna poikkeuksellisen laajan vallan käyttämisestä, joten sen on katsottava kuuluvan Brysselin yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun käsitteen ”yksityisoikeudellinen asia” alaan (ks. vastaavasti em. asia Préservatrice foncière TIARD, tuomion 36 kohta). Sopimusta koskevan asian käsite
- 22 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käsitettä ”sopimusta koskeva asia” on tulkittava itsenäisesti tukeutuen yleissopimuksen järjestelmään ja tavoitteisiin, jotta yleissopimuksen yhdenmukainen soveltaminen kaikissa sopimusvaltioissa varmistettaisiin; tätä käsitettä ei siis voida tulkita siten, että siinä viitattaisiin siihen määritelmään, jolla sovellettavassa kansallisessa laissa luonnehditaan kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaa oikeussuhdetta (ks. mm. asia C-26/91, Handte, tuomio 17.6.1992, Kok. 1992, s. I-3967, 10 kohta; asia C-51/97, Réunion européenne ym., tuomio 27.10.1998, Kok. 1998, s. I-6511, 15 kohta; asia C-334/00, Tacconi, tuomio 17.9.2002, Kok. 2002, s. I-7357, 19 kohta ja asia C-167/00, Henkel, tuomio 1.10.2002, Kok. 2002, s. I-8111, 35 kohta).
- 23 Brysselin yleissopimuksen järjestelmässä on yleisenä periaatteena, että sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka, ovat toimivaltaisia, ja yleissopimuksessa määrätään vain poikkeuksena tästä periaatteesta ne tyhjentävästi luetellut tapaukset, joissa tapauksesta riippuen vastaaja voidaan haastaa tai hänet on haastettava toisen sopimusvaltion tuomioistuimeen. Näin ollen tästä yleisestä periaatteesta poikkeavia toimivaltasääntöjä ei voida tulkita niin, että tulkinnassa otettaisiin huomioon muita kuin yleissopimuksessa tarkoitettuja tilanteita (ks. mm. em. asiat Handte, tuomion 14 kohta ja Réunion européenne ym., tuomion 16 kohta).
- 24 Samalla tavoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tästä seuraa, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”sopimusta koskeva asia” ei voida katsoa tarkoittavan sellaista tilannetta, jossa osapuoli ei ole vapaaehtoisesti sitoutunut velvoitteeseen toiseen osapuoleen nähden (em. asia Handte, tuomion 15 kohta, em. asia Réunion européenne ym., tuomion 17 kohta ja em. asia Tacconi, tuomion 23 kohta).
- 25 Tältä osin on kiistatonta, ettei Frahuil pääasiassa ole ollut sen takaussopimuksen osapuoli, jolla Assitalia velvoittautui takaamaan sen, että Vegetoilin tullit maksettaisiin. On kuitenkin selvää, että Frahuil oli antanut Vegetoilin tehtäväksi huolehtia tullausmuodollisuuksista. Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen tutkittava Frahuilin ja Vegetoilin välistä oikeussuhdetta selvittääkseen, valtuuttiko tämä Vegetoilin Frahuilin lukuun tekemään pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen takaussopimuksen.
- 26 Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että käsitteen ”sopimusta koskeva asia” piiriin ei kuulu velvoite, jonka täyttämistä kuljetusyrityksen kanssa tekemänsä takaussopimuksen perusteella tulleja maksanut, tulliviranomaisten sijaan tullut takaaja vaatii tavaroiden omistajaa vastaan nostamassaan takautumiskanteessa, jos viimeksi mainittu, joka ei ole takaussopimuksen osapuoli, ei ole antanut lupaa kyseisen sopimuksen tekemiseen.
- 27 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
5 päivänä helmikuuta 2004(1)
Brysselin yleissopimus – Erityinen toimivalta – 5 artiklan 1 kohta – Käsite sopimusta koskeva asia – Päävelallisen tietämättä tehty takaussopimus – Velkojan oikeuksien siirtyminen takaajalle – Takaajan päävelallista vastaan nostama takautumiskanne
Asiassa C-265/02, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on saattanut yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan nojalla saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Frahuil SAvastaan
Assitalia SpA ennakkoratkaisun edellä mainitun 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 5 artiklan 1 kohdan tulkinnasta, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 304, s. 1, ja muutettuna s. 77), Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 388, s. 1) ja Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella (EYVL L 285, s. 1),YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),,
toimien kokoonpanossa: P. Jann (esittelevä tuomari), joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. W. A. Timmermans ja S. von Bahr, julkisasiamies: P. Léger,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille on esittänyt
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
EnnakkoratkaisukysymysBrysselin yleissopimuksen sovellettavuus
Oikeudenkäyntikulut
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut Corte suprema di cassazionen 11.4.2002 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti: Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella, on tulkittava siten, että käsitteen ”sopimusta koskeva asia” piiriin ei kuulu velvoite, jonka täyttämistä kuljetusyrityksen kanssa tekemänsä takaussopimuksen perusteella tulleja maksanut, tulliviranomaisten sijaan tullut takaaja vaatii tavaroiden omistajaa vastaan nostamassaan takautumiskanteessa, jos viimeksi mainittu, joka ei ole takaussopimuksen osapuoli, ei ole antanut lupaa kyseisen sopimuksen tekemiseen.|
Jann |
Timmermans |
von Bahr |
|
R. Grass |
V. Skouris |
|
kirjaaja |
presidentti |
- 1 –
- Oikeudenkäyntikieli: italia.