62002CC0060

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 62002CC0060 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 62002CC0060

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Ruiz-Jarabo Colomer 5 päivänä kesäkuuta 2003.
Rikosoikeudenkäynti vastaan X.
Ennakkoratkaisupyyntö: Landesgericht Eisenstadt - Itävalta.
Väärennetyt ja laittomasti valmistetut tavarat - Rikosoikeudellisten seuraamusten puuttuminen väärennettyjen tavaroiden kauttakuljetuksen osalta - Yhteensoveltuvuus asetuksen N:o 3295/94 kanssa.
Asia C-60/02.

Oikeustapauskokoelma 2004 I-00651

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2003:326

Language of the case

HTML

PDF

Conclusions

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
DÁMASO RUIZ-JARABO COLOMER
5 päivänä kesäkuuta 2003(1)

Asia C-60/02

Montrex Rolex SA ym.

(Landesgericht Eisenstadtin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Väärennetyt ja laittomasti valmistetut tavarat – Rikosoikeudellisten seuraamusten määräämättä jättäminen ulkoisessa passituksessa – Yhteensoveltuvuus asetuksen N:o 3295/94 kanssa

Johdanto

1. Tutkintatuomioistuimena (2) toimiva Landesgericht Eisenstadt haluaa tietää, onko väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen, viennin, jälleenviennin tai suspensiomenettelyyn asettamisen kieltämistä koskevista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3295/94 (3) (jäljempänä tuoteväärennösasetus) vastaisena pidettävä sellaista kansallista säännöstä, jossa ei määrätä seuraamuksia tällaisten tavaroiden asettamisesta ulkoista passitusta koskevaan tullimenettelyyn.

2. Tässä asiassa on kaksi erityispiirrettä: toisaalta ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kiistanalaisesta kansallisesta säännöksestä esittämä tulkinta ei ole riidaton; toisaalta säännöstä olisi Landesgerichtin arvion mukaan moitittava laiminlyönnistä. Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus muistuttaisi tällöin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista.

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

3. Kuten ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, tämän ennakkoratkaisukysymyksen perustana olevat tosiseikat tapahtuivat marraskuun 2000 ja heinäkuun 2001 välisenä aikana; ne voidaan tiivistää seuraavasti.

4. Montres Rolex SA, joka on erilaisten kelloja koskevien tavaramerkkien haltija, pyysi marraskuussa 2000 tuomioistuimen suorittaman esitutkinnan aloittamista tuntematonta rikoksentekijää vastaan. Se pyysi takavarikoimaan erän sen tavaramerkillä luvattomasti varustettuja kelloja ja tuhoamaan kellot menettelyn päätyttyä. Yrityksen mukaan tavaroiden alkuperämaa oli Italia ja määrämaa Puola.

5. Tommy Hilfiger Licensing Inc ja La Chemise Lacoste SA (4) pyysivät heinäkuussa 2001 vastaavan esitutkinnan aloittamista niiden tavaramerkeillä ilman oikeudenhaltijoiden lupaa varustettujen vaatetavaroiden osalta ja kyseisten vaatetavaroiden tuhoamista. Samoihin aikoihin Guccio Gucci SpA ja The Gap Inc pyysivät aloittamaan erilaisten Slovakiaan matkalla olleiden nahka- ja vaatetavaroiden osalta tuomioistuimen suorittaman esitutkinnan niiden tavaramerkkioikeuden epäiltyjä loukkaajia vastaan, toisin sanoen erään yrityksen, jonka sääntömääräinen kotipaikka on Peking (Kiina), liikkeenjohtajaa tai vastuunalaista haltijaa tai erään Bratislavaan (Slovakia) sijoittautuneen yrityksen vastuunalaista haltijaa vastaan. Kummassakin tapauksessa kyse oli pääasian asianomistajien mukaan Kiinasta peräisin olleista ja Slovakiaan matkalla olleista tavaroista. Kuten edellä mainituissa tapauksissa, yritykset pyysivät tavaroiden takavarikoimista ja tuhoamista.

6. Kaikki oletetut jäljitelmät pysäytettiin Kittseen tullitoimipaikassa.

Asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö

7. Tulliviranomaiset ottivat tavarat haltuunsa tuoteväärennösasetuksen nojalla.

8. Asetuksen tavoitteena on estää väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden markkinoille saattaminen ja mahdollistaa tätä varten sellaisten tavaroiden laitonta kauppaa ehkäisevien toimenpiteiden toteuttaminen (johdanto-osan toinen perustelukappale). Näin ollen asetuksessa määritetään toisaalta edellytykset, joilla tulliviranomaisten on toteutettava toimenpiteitä, kun väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi epäiltyjä tavaroita ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, vietäviksi tai jälleenvietäviksi tai todetaan suspensiomenettelyyn asetettujen tavaroiden tarkastuksen yhteydessä (1 artiklan 1 kohdan a alakohta), ja toisaalta toimenpiteet, jotka toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava näiden tavaroiden osalta, kun niiden on todettu tosiasiallisesti olevan väärennettyjä tai laittomasti valmistettuja (1 artiklan 1 kohdan b alakohta).

9. Takavarikkomenettelyn perusteella väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi todettujen tavaroiden luovutus vapaaseen liikkeeseen, vienti, jälleenvienti ja suspensiomenettelyyn asettaminen on kielletty (2 artikla).

10. Asetuksen 3 artiklan mukaan tavaramerkin ja/tai oikeuden haltija, tekijänoikeuden, lähioikeuden tai mallioikeuden haltija (jäljempänä oikeudenhaltija) voi esittää tulliviranomaisen toimivaltaiselle yksikölle kirjallisen hakemuksen, jossa se pyytää tulliviranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi epäilemiensä tavaroiden osalta. Tähän hakemukseen on sisällytettävä tavaroiden täsmällinen kuvaus ja todistus siitä, että hakija on oikeudenhaltija. Toimivaltaiset tulliviranomaiset käsittelevät sen jälkeen hakemuksen ja antavat hakijalle viipymättä kirjallisen tiedon päätöksestä.

11. Tuoteväärennösasetuksen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että kun tullitoimipaikka, jolle on annettu tieto oikeudenhaltijan hakemusta koskevasta myönteisestä päätöksestä, toteaa hakijaa tarvittaessa kuultuaan, että tavarat vastaavat päätöksen kohteena olevista väärennetyistä tai laittomasti valmistetuista tavaroista annettua kuvausta, sen on lykättävä tavaran luovutusta tai otettava kyseiset tavarat haltuunsa.

12. Asetuksen 8 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla loukatun oikeuden haltijan on voitava, rajoittamatta kuitenkaan tämän mahdollisuutta käyttää muita oikeuskeinoja, pyytää tuhoamaan tai asettamaan markkinoiden ulkopuolelle väärennetyt tavarat tai toteuttamaan mitä tahansa muita toimenpiteitä, joilla pyritään tosiasiallisesti estämään niitä henkilöitä, joita asia koskee, saamasta toiminnastaan taloudellista hyötyä.

13. Asetuksen 11 artikla kuuluu seuraavasti:

”Jokaisen jäsenvaltion on määrättävä seuraamukset 2 artiklan säännösten rikkomisesta. Näiden seuraamusten on oltava riittävän suuria, jotta kyseisiä säännöksiä pyritään noudattamaan.”

14. Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (5) (jäljempänä tullikoodeksi) 84 artiklan 1 kohdan mukaan ”suspensiomenettelyllä” tarkoitetaan muiden kuin yhteisötavaroiden osalta muun muassa ulkoista passitusmenettelyä.

15. Tullikoodeksin 91 artiklan 1 kohdan mukaan ”ulkoisessa passitusmenettelyssä on seuraavien tavaroiden voitava liikkua yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen:

a): muut kuin yhteisötavarat tuontitullitta tai ilman muita maksuja ja niihin sovellettavia kauppapoliittisia toimenpiteitä;

b): yhteisötavarat, joihin kohdistetaan niiden vientiä kolmansiin maihin edellyttävä yhteisön toimenpide ja vastaavat vientiä koskevat tullimuodollisuudet”.

Asiassa sovellettava Itävallan lainsäädäntö

16. Markenschutzgesetzin (tavaramerkkilaki, jäljempänä MSchG) (6) 60 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään rangaistavaksi teoksi tavaramerkin loukkaaminen liiketoiminnassa ja, tietyin edellytyksin, ammatin harjoittamisessa (1 momentti) sekä nimen, toiminimen, jonkin yrityksen erityisen tunnuksen tai tätä tunnusta muistuttavan merkin käyttäminen oikeudettomasti tavaroiden tai palvelujen tunnuksena 10 a §:n mukaan sellaisella tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan sekaannusta liiketoiminnassa (2 momentti).

17. MSchG:n 10 a §:n mukaan merkin käyttämistä tavaran tai palvelun tunnuksena on erityisesti: merkin kiinnittäminen tavaroihin, niiden esillepanoon taikka esineisiin, joihin palvelu kohdistuu tai sen on määrä kohdistua (1 kohta), tällä merkillä varustettujen tavaroiden tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai niiden hallussapito tässä tarkoituksessa taikka palvelujen tarjoaminen tai tuottaminen tällä merkillä (2 kohta), tavaroiden maahantuonti tai maastavienti tällä merkillä (3 kohta) sekä tämän merkin käyttäminen liiketoimintaan liittyvissä asiakirjoissa, ilmoituksissa tai mainonnassa (4 kohta).

Ennakkoratkaisukysymys

18. Landesgericht Eisenstadt päätti 17.1.2002 yhdistää kolme edellä mainittua asiaa ja esittää EY 234 artiklan nojalla seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen: (7)

”Onko valtion sisäisen oikeuden säännös – tässä tapauksessa tavaramerkkilain 60 §:n 1 ja 2 momentti verrattuna sen 10 a §:ään – joka on tulkittavissa siten, että tavaramerkkilainsäädännön vastaisesti valmistettujen/levitettyjen tavaroiden pelkkä kauttakuljetus ei ole rangaistava, väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen, viennin, jälleenviennin tai suspensiomenettelyyn asettamisen kieltämistä koskevista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3295/94 2 artiklan, sellaisena kuin se on 25.1.1999 annetussa neuvoston asetuksessa N:o 241/1999, vastainen?”

Asian käsittelyn vaiheet yhteisöjen tuomioistuimessa

19. Montres Rolex SA:n, Guccio Gucci SpA:n ja The Gap Inc:n edustajat, Itävallan ja Suomen hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia yhteisöjen tuomioistuimessa. Suullista käsittelyä ei ole pidetty.

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta

20. Pääasiassa asianomistajina olevat yritykset, jotka ovat pyytäneet tavaroiden takavarikoimista, vastustavat ennakkoratkaisupyynnön esittämistä ja muistuttavat, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen. (8) Nämä edellytykset eivät täyty ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen suorittamassa esitutkinnassa, jonka tarkoituksena on ainoastaan selvittää tosiseikat ja joko luopua rikosoikeudellisista toimista tai suorittaa syyteharkinta ja aloittaa selvittämistoimet pääasiassa.

21. Edellä esitetty väite on torjuttava nykyisen oikeuskäytännön perusteella.

22. Yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi jo asiassa Pretore di Salò (9) 11.6.1987 antamassaan tuomiossa ennakkoratkaisupyynnön sellaisen alustavan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä, jonka tarkoituksena oli päättää toimien keskeyttämisestä, haasteen antamisesta tai syytteistä vapauttamisesta mutta jolla ei vahvistettu sellaista menettelyllistä tilannetta, johon ei voi hakea muutosta, ja joka ei kansallisen oikeuden mukaan edes ollut perustavanlaatuisten takeiden alainen lainkäyttötoimi. (10) Yhteisöjen tuomioistuin vastasi asiassa Pardini (11) 21.4.1988 antamassaan tuomiossa sellaisessa välitoimimenettelyssä esitettyihin kysymyksiin, jossa välitoimi voidaan vahvistaa, sitä voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa.

Yhteisöjen tuomioistuin on lukuisia kertoja antanut ennakkoratkaisun tuntemattomaan rikoksentekijään kohdistuvassa asiassa.12 –Ks. asia 110/76, Pretore di Cento, tuomio 5.5.1977 (Kok. 1977, s. 851); asia 228/87, Pretura unificata di Torino, tuomio 22.9.1988 (Kok. 1988, s. 5099); asia C-373/90, X, tuomio 16.1.1992 (Kok. 1992, s. I-131) ja yhdistetyt asiat C-74/95 ja C-129/95, X, tuomio 12.12.1996 (Kok. 1996, s. I-6609). Se on kieltäytynyt ottamasta tutkittavaksi kysymyksiä ainoastaan siltä osin kuin ne oli esittänyt oikeudenkäynnin asianosaisena olleen yleisen syyttäjän edustaja, joka voi pyytää tuomioistuimelta vain todisteiden selvittämistä.13 –Ks. edellisessä alaviitteessä mainitussa asiassa X 12.12.1996 annettu tuomio. Näin ei ole nyt esillä olevassa asiassa.

Kuten pääasian asianomistajien väitteistä ja ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, Landesgerichtin on sen sijaan ratkaistava, onko aiheellista panna vireille sellainen oikeudenkäynti, joka voi mahdollisten rikosoikeudellisten seuraamusten ohella johtaa haltuun otettujen tavaroiden takavarikoimiseen ja tuhoamiseen. Kyse on siis nimenomaan lainkäyttötoimesta.

23. Sitä paitsi oikeuskäytännössä vahvistetaan, että vaikka voi olla eduksi, että asiaan liittyvät tosiseikat selvitetään ja puhtaasti kansallisen oikeuden alaan kuuluvat oikeudelliset kysymykset ratkaistaan ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä yhteisöjen tuomioistuimelle, kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää, missä käsittelyn vaiheessa sen on syytä esittää ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen tuomioistuimelle. (14)

24. Näin ollen katson, että yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen antamaan ratkaisun Landesgericht Eisenstadtin esittämään kysymykseen.

Pääasia

25. Komissio on aiheellisesti todennut, ettei tosiseikoista voida selkeästi päätellä, mihin tullimenettelyyn tavarat on kussakin tapauksessa asetettu. Itse asiassa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viitatessaan Montres Rolex SA:n pyynnöstä aloitettuihin toimiin kuvaa Italian ja Slovakian välistä kauppaa, joka ei kuulu tuoteväärennösasetuksen soveltamisalaan, mikäli kyse on yhteisön alueella vapaaseen liikkeeseen jo luovutetuista tavaroista.

26. Kun otetaan huomioon esitetyn kysymyksen sisältö sekä ennakkoratkaisupyyntöön ja pääasian asianomistajien huomautuksiin sisältyvien selvitysten luonne, on kuitenkin syytä olettaa, että tavaroihin sovellettiin ulkoista passitusmenettelyä.

27. Pääasiassa ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko kansallinen säännös, joka ”on tulkittavissa” siten, että väärennettyjen tavaroiden pelkkä kauttakuljetus ei ole rangaistava, tuoteväärennösasetuksen vastainen.

28. Tällä tavoin muotoiltuun kysymykseen ei ole helppo vastata.

29. Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisuja yhteisön oikeuden tulkinnasta. Toisin kuin joidenkin tässä menettelyssä esitettyjen huomautusten perusteella voitaisiin olettaa, ennakkoratkaisupyynnön esittäneellä tuomioistuimella ei näytä olevan epäilystä tuoteväärennösasetuksen sisällöstä.

30. Kuten totesin jo asiassa Polo/Lauren (15) 6.4.2000 annetun tuomion yhteydessä, kirjaimellisen tulkinnan perusteella ei ole epäilystäkään siitä, etteikö asetus kattaisi nyt esillä olevan asian kaltaisia asioita. Asetuksen nimestä, sen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ja sen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdasta käy ilmi, että sen tarkoituksena on säännellä tulliviranomaisten toteuttamia toimenpiteitä, kun väärennetyiksi tai laittomasti valmistetuiksi epäiltyjä tavaroita ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, vietäviksi tai jälleenvietäviksi tai kun ne todetaan suspensiomenettelyyn asetettujen tavaroiden tarkastuksen yhteydessä. ”Suspensiomenettely” on tekninen käsite, jolla tarkoitetaan yleisesti tullikoodeksin 84 artiklan 1 kohdan mukaan ”tullivarastointia”, ”sisäistä jalostusta suspensiojärjestelmää soveltaen”, ”tullivalvonnassa tapahtuvaa jalostusta”, ”väliaikaista maahantuontia” ja ”ulkoista passitusta” koskevia tullimenettelyitä.

Tullikoodeksissa niin ikään määritellään ”ulkoinen passitus” sen sisällön perusteella. Ulkoisessa passituksessa on muiden kuin yhteisötavaroiden voitava liikkua yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen tuontitullitta tai ilman muita maksuja ja niihin sovellettavia kauppapoliittisia toimenpiteitä (yhteisön tullikoodeksin 91 artiklan 1 kohdan a alakohta). Näin ollen tuoteväärennösasetusta on tarkoitus soveltaa nimenomaisesti yhteisön tullialueen kautta kulkeviin, kolmannesta maasta peräisin oleviin ja toiseen kolmanteen maahan matkalla oleviin tavaroihin.

31. Toisaalta tuoteväärennösasetuksessa tarkoitetaan ”väärennetyillä tavaroilla” kaikkia tavaroita, jotka on luvattomasti varustettu sellaisella tavaramerkillä, joka eri tavoin ”yhteisön lainsäädännön tai sen jäsenvaltion, jossa pyyntö tulliviranomaisille toimenpiteiden toteuttamiseksi on tehty, lainsäädännön mukaan loukkaa tavaramerkin haltijan oikeuksia” (1 artiklan 2 kohdan a alakohta).

32. Näin ollen tuoteväärennösasetuksen kirjaimellisesta tarkastelusta seuraa, ilman että perustellulle epäilylle jää tilaa, että sen säännöksiä on sovellettava siinä tapauksessa, että yhteisön ulkoisessa passituksessa on kolmannesta maasta peräisin olevia ja toiseen kolmanteen maahan matkalla olevia väärennetyiksi epäiltyjä tavaroita.

33. Asetuksen N:o 241/1999 (16) antaminen ei suinkaan kumoa tätä kirjaimellista tulkintaa vaan pikemminkin vahvistaa sen. Kyseisessä asetuksessa nimittäin noudatetaan tältä osin samaa rakennetta kuin asetuksessa N:o 3842/86 (17) ja asetuksessa N:o 3295/94 laajentamalla kansallisten viranomaisten toimimismahdollisuus koskemaan yhä useampia tullimenettelyitä.

34. Tuoteväärennösasetuksenkaan pätevyyttä ei voida kyseenalaistaa. Yhteisöllä on EY 133 artiklan (asetuksen antamishetkellä perustamissopimuksen 113 artiklan) mukaisesti oikeus ottaa käyttöön yhteinen säännöstö suspensiomenettelyn ja ulkoisen passituksen yhteydessä tapahtuvaa tuoteväärennösten valvontaa varten. Yhteisöllä on tämän artiklan nojalla toimivalta sopia yhtenäisistä periaatteista menettelyssä, jossa muut kuin yhteisötavarat tai sellaiset vientiin tarkoitetut tavarat, joiden tullimuodollisuudet on suoritettu, voivat liikkua yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen, sekä säätää siitä, että väärennetyiksi ja laittomasti valmistetuiksi epäillyt tavarat pysäytetään tulliin niiden kauttakuljetuksen aikana tulliviranomaisten suorittamin toimenpitein.

35. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tämän Polo vastaan Lauren -tuomiossa. (18)

36. Tällaiseen asetuksen soveltamisalan tulkintaan ei luonnollisesti vaikuta se, minkä menettelyn (siviilioikeudellisen, rikosoikeudellisen, hallinnollisen) yhteydessä asetukseen vedotaan.

37. Sitä paitsi tuoteväärennösasetuksen 11 artiklan ensimmäisessä virkkeessä ja sen 2 artiklassa säädetään, että jokaisen jäsenvaltion on määrättävä seuraamukset väärennettyjen tai laittomasti valmistettujen tavaroiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, vientiä, jälleenvientiä ja suspensiomenettelyyn asettamista koskevan kiellon rikkomisesta.

38. Edellä todetusta voidaan päätellä, että jos jäsenvaltiolla ei olisi sellaista säännöstä, jonka nojalla pystytään määräämään seuraamuksia jostakin 11 artiklassa tarkoitetusta toiminnasta, kyse ei olisi niinkään yhteisön oikeuden noudattamiseen liittyvästä ongelmasta vaan mahdollisesta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, jota varten asianmukainen kanava on EY 226 ja EY 227 artiklan mukainen menettely.

Edellä mainittu suositus pitää paikkansa etenkin silloin, kun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen syynä on riittävän säännöksen puuttuminen, kuten nyt esillä olevassa asiassa. Tämä on rinnastettavissa tilanteeseen, jossa olemassa olevat kansalliset säännökset ovat yhteisön oikeuden vastaisia. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta voi käytännössä merkitä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista.19 –Esimerkiksi soveltuu asiassa 43/75, Defrenne II, 8.4.1976 annettu tuomio (Kok. 1976, s. 455, Kok. Ep. III, s. 63), jossa kansallisen järjestelmän katsottiin olevan sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevan yhteisön kiellon vastainen ja joka vastasi vaikutuksiltaan perussopimusten rikkomisen toteamista.

39. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan tuomioistuimen suorittama esitutkinta edellyttää, että väitetty menettely käsittää rangaistavan teon. Sitä paitsi Itävallassa perustuslain asemassa olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa (20) kielletään rankaiseminen teosta, jota ei tekohetkellä pidetty rikoksena. Tämä perusperiaate vahvistetaan myös Itävallan rikoslain (Strafgesetzbuch) 1 §:n 1 momentissa.

40. MSchG:n 60 §:n 1 ja 2 momentissa rangaistaan tavaramerkin loukkaamisesta sekä nimen, toiminimen, jonkin yrityksen erityisen tunnuksen tai tätä tunnusta muistuttavan merkin käyttämisestä oikeudettomasti ja tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan sekaannusta liiketoiminnassa, tavaroiden tai palvelujen tunnuksena 10 a §:n mukaan. Viimeksi mainitussa säännöksessä, jossa määritellään merkin käyttäminen tavaramerkkinä, viitataan tavaroiden maahantuontiin ja maastavientiin muttei ulkoiseen passitusmenettelyyn. (21)

41. Silti – kuten Landesgericht toteaa – rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate (nullum crimen, nulla poena sine lege) huomioon ottaen ei voida väittää, että pelkkä kauttakuljetus olisi tavaramerkin käyttämistä liiketoiminnassa, sillä sitä ei voida pitää maahantuontina eikä maastavientinä.

42. Itävallan hallitus puolestaan katsoo, että MSchG:n 10 a §:ssä oleva luettelo on yksinomaan esimerkinomainen. Ilmaisun ”erityisesti” (insbesondere) käyttäminen on ymmärrettävä tällä tavoin. (22) Tästä voidaan päätellä, että kyseisen säännöksen vastaista ei ole, että kansallinen tuomioistuin katsoo tuoteväärennösasetuksen 2 artiklan mukaisesti, että väärennettyjen tavaroiden kauttakuljetus on erottamiskykyisen merkin käyttämistä.

43. Ei liene epäilystäkään, että rikosoikeudellisen legaliteettiperiaatteen ensisijaisuus sekä tämän periaatteen seuraus eli syytetyn vahingoksi tehtävän laajentavan tulkinnan kielto (23) on jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen mukainen periaate ja että kyse on sen vuoksi yhteisön oikeuden yleisestä periaatteesta.

44. Vaikka kansallisen oikeuden tulkinta kuuluu yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle, on syytä huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen oikeuden säännöksiä on tulkittava oikeusjärjestyksen sallimissa rajoissa yhteisön säännöksen sisältö ja tavoite huomioon ottaen sillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. (24)

45. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin todennut, että tälle kansallisen tuomioistuimen velvoitteelle tukeutua direktiivin sisältöön kansalliseen oikeuteensa liittyviä sääntöjä tulkitessaan on yhteisön oikeuteen kuuluvista yleisistä oikeusperiaatteista, erityisesti oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteista johtuvat rajoituksensa. Direktiivillä ei voi itsessään ja sen soveltamiseksi annetusta jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla sellaista vaikutusta, että direktiivin säännöksiä rikkovien henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu syntyisi tai ankaroituisi pelkästään direktiivin perusteella. (25)

46. Se seikka, että jäsenvaltio ei ole säätänyt rangaistavaksi toimintaa, jota olisi yhteisön oikeuden mukaan pidettävä lainvastaisena, voi enintään merkitä tämän valtion osalta mahdollista jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, josta komissio tai toinen jäsenvaltio voi nostaa kanteen EY 226 tai EY 227 artiklan perusteella; sitä vastoin kyseisen jäsenvaltion oikeussubjekteja vastaan ei voida tämän perusteella nostaa syytettä seikoista, jotka yhteisön oikeuden mukaan ovat lainvastaisia mutta joita ei ole säädetty rangaistaviksi kansallisessa lainsäädännössä.

47. Lopuksi on vielä korostettava, että vaikka mainitsemani oikeuskäytäntö koskee direktiivejä, se pätee yhtä lailla tuoteväärennösasetuksen 11 artiklan kaltaisiin säännöksiin, jotka velvoittavat jäsenvaltioita tuloksen osalta.

48. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi edellä mainittujen ohjeiden lisäksi antaa muita täsmennyksiä puuttumatta kansallisten säännösten tulkintaan, jonka EY 234 artiklassa määrätty työnjako siltä nimenomaan kieltää.

Ratkaisuehdotus

49. Landesgericht Eisenstadtille on näin ollen vastattava seuraavasti:

1): Väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen, viennin, jälleenviennin tai suspensiomenettelyyn asettamisen kieltämistä koskevista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3295/94 11 artiklaa voidaan soveltaa silloin, kun kahden Euroopan yhteisöön kuulumattoman valtion välillä passitettavat tavarat väliaikaisesti pysäytetään tulliin niiden kauttakuljetuksen aikana jossakin jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaisten suorittamin toimenpitein.

2): Kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallisen oikeuden säännöksiä oikeusjärjestyksen sallimissa rajoissa yhteisön säännöksen sisältö ja tavoite huomioon ottaen sillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi.

3): Tällä yhteisön oikeuden mukaista tulkintaa koskevalla velvollisuudella ei voi itsessään ja sen soveltamiseksi annetusta jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla sellaista vaikutusta, että velvollisuutta rikkovien henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu syntyisi tai ankaroituisi pelkästään tämän velvollisuuden perusteella.

1 –: Alkuperäinen kieli: espanja.

2 –: Landesgericht (Itävalta) on yleinen tuomioistuin, joka käsittelee ensimmäisessä oikeusasteessa kaikki sellaiset siviili- ja rikosoikeudelliset asiat, jotka eivät kuulu Bezirksgerichtin (piirituomioistuin) toimivaltaan, sekä muutoksenhaut viimeksi mainitun tuomioistuimen ratkaisuihin.

3 –: EYVL L 341, s. 8. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna 25.1.1999 annetulla neuvoston asetuksella N:o 241/1999 (EYVL L 27, s. 1).

4 –: Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ilmoitti 8.3.2003, että La Chemise Lacoste SA oli luopunut kanteesta.

5 –: EYVL L 302, s. 1.

6 –: Bundesgesetzblatt 260/1970.

7 –: Sellaisena kuin se on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen 4.3.2002 lähettämin korjauksin.

8 –: Asia 138/80, Borker, määräys 18.6.1980 (Kok. 1980, s. 1975, 4 kohta); asia 318/85, Greis Unterweger, määräys 5.3.1986 (Kok. 1986, s. 955, 4 kohta) ja asia C-111/94, Job Centre, tuomio 19.10.1995 (Kok. 1995, s. I-3661, 9 kohta).

9 –: Asia 14/86 (Kok. 1986, s. 2545, Kok. Ep. IX, s. 111). Erityisesti 7 kohta julkisasiamies Mancinin ratkaisuehdotuksen mukaisesti.

10 –: Ks. Italian hallituksen huomautukset suullista käsittelyä varten laaditussa kertomuksessa.

11 –: Asia 338/85 (Kok. 1988, s. 2041).

12 –: Ks. asia 110/76, Pretore di Cento, tuomio 5.5.1977 (Kok. 1977, s. 851); asia 228/87, Pretura unificata di Torino, tuomio 22.9.1988 (Kok. 1988, s. 5099); asia C-373/90, X, tuomio 16.1.1992 (Kok. 1992, s. I-131) ja yhdistetyt asiat C-74/95 ja C-129/95, X, tuomio 12.12.1996 (Kok. 1996, s. I-6609).

13 –: Ks. edellisessä alaviitteessä mainitussa asiassa X 12.12.1996 annettu tuomio.

14 –: Yhdistetyt asiat 36/80 ja 71/80, Irish Creamery Milk Suppliers Association ym., tuomio 10.3.1981 (Kok. 1981, s. 735, Kok. Ep. VI, s. 29, 5–8 kohta); asia 72/83, Campus Oil, tuomio 10.7.1984 (Kok. 1984, s. 2727, Kok. Ep. VII, s. 615, 10 kohta); asia C-66/96, Høj Pedersen ym., tuomio 19.11.1998 (Kok. 1998, s. I-7327, 45 ja 46 kohta) ja asia C-236/98, JämO, tuomio 30.3.2000 (Kok. 2000, s. I-2189, 30 ja 31 kohta).

15 –: Asia C-383/98, Kok. 2000, s. I-2519 (jäljempänä Polo Lauren -tuomio).

16 –: Mainittu tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 3.

17 –: Tuoteväärennösten luovutuksen vapaaseen liikkeeseen kieltävistä toimenpiteistä 1 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3842/86 (EYVL L 357, s. 1).

18 –: Mainittu edellä 30 kohdassa.

19 –: Esimerkiksi soveltuu asiassa 43/75, Defrenne II, 8.4.1976 annettu tuomio (Kok. 1976, s. 455, Kok. Ep. III, s. 63), jossa kansallisen järjestelmän katsottiin olevan sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevan yhteisön kiellon vastainen ja joka vastasi vaikutuksiltaan perussopimusten rikkomisen toteamista.

20 –: ”Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavissa ollutta rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä.”

21 –: Ks. edellä 17 kohta.

22 –: Ks. edellä 17 kohta.

23 –: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan yleissopimuksen 7 artiklassa ei rajoituta pelkästään kieltämään rikoslainsäädännön soveltamista taannehtivasti syytetyn haitaksi, vaan siinä vahvistetaan lisäksi yleisesti periaate, jonka mukaan ainoastaan laissa voidaan määritellä rikokset ja rangaistukset, sekä periaate, jonka mukaan rikoslakia ei voida tulkita laajentavasti syytetyn vahingoksi, mistä olisi kysymys esimerkiksi analogiatulkinnassa (asiassa Kokkinakis v. Helleenien tasavalta 25.5.1993 annettu tuomio (A 260-1 1993)).

24 –: Ks. asia 157/86, Murphy ym., tuomio 4.2.1988 (Kok. 1988, s. 673, Kok. Ep. IX, s. 353. 11 kohta); asia C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990 (Kok. 1990, s. I-4135, Kok. Ep. X, s. 599, 8 kohta); asia C-334/92, Wagner Miret, tuomio 16.12.1993 (Kok. 1993, s. I-6911, Kok. Ep. XIV, s. I-525, 20 kohta); asia C-91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I-3325, Kok. Ep. XVI, s. I-1, 26 kohta); asia C-165/91, Van Munster, tuomio 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I-4661, 34 kohta); yhdistetyt asiat C-240/98–C-244/98, Océano Grupo Editorial ja Salvat Editores, tuomio 27.6.2000 (Kok. 2000, s. I-4941, 30 kohta) ja asia C-262/97, Engelbrecht, tuomio 26.9.2000 (Kok. 2000, s. I-7321, 39 kohta).

25 –: Edellä mainitussa asiassa Pretore di Salò annetun tuomion 20 kohta; asia 80/86, Kolpinghuis Nijmegen, tuomio 8.10.1987 (Kok. 1987, s. 3969, Kok. Ep. IX, s. 215, 13 kohta); asia C-168/95, Arcaro, tuomio 26.9.1996 (Kok. 1996, s. I-4705, 37 kohta) ja edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa X 12.12.1996 annetun tuomion 24 kohta sekä julkisasiamies Jacobsin 13.12.1989 esittämä ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C-206/88 ja C-207/88, Vessoso ja Zanetti (Kok. 1990, s. I-1461, ratkaisuehdotuksen 24 ja 25 kohta) ja 18.6.1996 esittämäni ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C-74/95 ja C-129/95, X (Kok. 1996, s. I-6612, ratkaisuehdotuksen 43–64 kohta).

Top

Choose the experimental features you want to try