Conclusions
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANTONIO TIZZANO
3 päivänä heinäkuuta 2003(1)
Asia C-1/02
Privat-Molkerei Borgmann GmbH & Co. KG
vastaan
Hauptzollamt Dortmund
(Finanzgericht Düsseldorfin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Maidon lisämaksu – Ostajalle toimitettuja maitomääriä koskeva vuosittainen tilitys – Tietojen toimittaminen myöhässä – Sakko – Asetuksen (ETY) N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan pätevyys
1.
Finanzgericht Düsseldorf on 19.12.2001 tekemällään päätöksellä esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen
asetuksen N:o 536/93
(2)
(jäljempänä asetus N:o 536/93) 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1001/98
(3)
(jäljempänä asetus N:o 1001/98), pätevyydestä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta erityisesti,
onko seuraamus, joka tämän säännöksen mukaan määrätään, jos ostajat ilmoittavat tuottajien niille toimittamia maitomääriä
koskevat tiedot myöhässä, suhteellisuusperiaatteen vastainen.
I
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2.
On tunnettua, että maitoalan liikatuotannon lisääntyessä vuonna 1984 Euroopan yhteisö otti maito- ja maitotuotealan yhteisen
markkinajärjestelyn yhteydessä käyttöön maidon lisämaksua koskevan järjestelmän.
(4)
Tämän järjestelmän mukaan jokaiselle jäsenvaltiolle osoitetaan vuosittain taattu kokonaiskiintiö maitoa, jonka jäsenvaltio
jakaa tilakohtaisiin kiintiöihin kutakin tuottajaa varten. Aina kun tuottaja myy hänelle osoitettua kiintiötä suuremman maitomäärän,
hänen on maksettava kiintiön ylittävästä määrästä niin sanottu lisämaksu.
3.
Kyseiseen maksuun 1.4.1993 lähtien sovellettavista säännöistä on säädetty neuvoston asetuksessa N:o 3950/92
(5)
(jäljempänä asetus N:o 3950/92). Tässä asetuksessa on lisämaksun maksamisessa tapahtuvien viiveiden välttämiseksi säädetty,
että maidon ostajien on maksettava se.
4.
Asetuksen N:o 3950/92 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa nimittäin säädetään seuraavaa:
”Toimitusten osalta maksuvelvollinen ostaja maksaa jäsenvaltion toimivaltaiselle toimielimelle ennen määritettävää päivää
ja määritettäviä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen maksettavan summan, jonka hän pidättää lisämaksun velkaa oleville tuottajille
maksetusta hinnasta, tai perii sen muulla sopivalla tavalla.”
5.
Asetuksen N:o 3950/92 10 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Lisämaksun katsotaan kuuluvan maatalousmarkkinoiden tasapainottamiseen tarkoitettuihin interventioihin ja se käytetään maitoalan
kulujen rahoittamiseen.”
6.
Asetuksen N:o 3950/92 11 artiklan mukaan on komission tehtävä antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen soveltamisesta.
Komissio on tässä tarkoituksessa antanut asetuksen N:o 536/93.
7.
Asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Ennen kunkin vuoden 1 päivää syyskuuta lisämaksun velkaa oleva ostaja maksaa toimivaltaiselle toimielimelle maksettavan summan
jäsenvaltion määrittämiä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. – – ”
8.
Tämän summan laskemisen mahdollistamiseksi kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettiin sen alkuperäisessä muodossa
seuraavaa:
”Ennen?6? –Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3950/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista
säännöistä 9 päivänä heinäkuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 1392/2001 (EYVL L 187, s. 19). kunkin vuoden 15 päivää toukokuuta ostaja antaa jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi jokaiselle tuottajalle
laaditun tiliselvityksen tai tarvittaessa jäsenvaltion päätöksen mukaisesti kokonaismäärän, 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti
tarkistetun määrän ja sellaisen maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen keskimääräisen rasvapitoisuuden, jonka tuottajat
ovat hänelle toimittaneet, sekä tilakohtaisten viitemäärien summan ja sen edustavan keskimääräisen rasvapitoisuuden, joka
näillä tuottajilla on käytettävissä.
Jos määräaikaa ei noudateta, ostajan on maksettava sakkoa, jonka suuruus on sama kuin se lisämaksu, joka peritään tuottajan
hänelle toimittaman maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen määrien 0,1 prosentin ylityksestä. Tämä sakko voi olla enintään
20 000 ecua.”
9.
Tämän kohdan toinen alakohta on kuitenkin korvattu asetuksen N:o 1001/98 1 artiklalla, jossa säädetään seuraavaa:
”Jos määräaikaa ei noudateta, ostajan on maksettava sakkoa seuraavasti:
- –
- jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan ennen 1 päivää kesäkuuta, sakko on sen maksettavan määrän suuruinen,
joka peritään, kun tuottajien ostajalle toimittama maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen määrä ylittyy 0,1 prosenttia.
Tällaisen sakon määrä ei saa olla pienempi kuin 500 ecua eikä suurempi kuin 20 000 ecua
- –
- jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan 31 päivän toukokuuta jälkeen, mutta ennen 16 päivää kesäkuuta,
sakko on sen maksettavan määrän suuruinen, joka peritään, kun tuottajien ostajalle toimittama maidon tai maitomäärää vastaavan
tuotteen määrä ylittyy 0,2 prosenttia. Tällaisen sakon määrä ei saa olla pienempi kuin 1 000 ecua eikä suurempi kuin 40 000 ecua
- –
- jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan 15 päivän kesäkuuta jälkeen, mutta ennen 1 päivää heinäkuuta,
sakko on sen maksettavan määrän suuruinen, joka peritään, kun tuottajien ostajalle toimittama maidon tai maitomäärää vastaavan
tuotteen määrä ylittyy 0,3 prosenttia. Tällaisen sakon määrä ei saa olla pienempi kuin 1 500 ecua eikä suurempi kuin 60 000 ecua
- –
- jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei toimiteta ennen 1 päivää heinäkuuta, sakko on kolmannessa luetelmakohdassa
tarkoitettu määrä[,] johon on lisätty kolme prosenttia jokaista viivästyspäivää kohti 1 päivästä heinäkuuta alkaen. Tällaisen
sakon määrä ei saa olla suurempi kuin 100 000 ecua.
Jos ostajalle toimitettu maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen määrä on alle 100 000 kilogrammaa kahdentoista kuukauden
aikana, kolmessa ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja vähimmäismääriä alennetaan kuitenkin ensimmäisen luetelmakohdan
osalta 100 ecua, toisen luetelmakohdan osalta 200 ecua ja kolmannen luetelmakohdan osalta 300 ecua.”
10.
Asetus N:o 536/93 on 31.3.2002 lukien kumottu asetuksella (EY) N:o 1392/2001 (jäljempänä asetus N:o 1392/2001).
11.
Viimeksi mainitun asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”– –
2.
Ennen?
(7)
kunkin vuoden 15 päivää toukokuuta ostaja toimittaa jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tuottajan tiliselvityksen,
josta käy ilmi ainakin ostajalle toimitetun maidon kokonaismäärä ja sen rasvapitoisuuden keskiarvo ja/tai maitoekvivalenttina
ilmaistu toimitusten määrä sekä tarvittaessa jäsenvaltion päätöksen mukaisesti kunkin tuottajan viitemäärä ja tuottajakohtainen
ominainen rasvapitoisuus, 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikaistu määrä, tilakohtaisten viitemäärien ja oikaistujen määrien
summa sekä kyseisten tuottajien tuotannon ominaisen rasvapitoisuuden keskiarvo.
Ostajan on tarvittaessa ilmoitettava, että se ei ole saanut toimituksia kuluvana kautena.
3.
Toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti toteamaa ylivoimaista estettä lukuun ottamatta siinä tapauksessa, että ostaja
ei noudata 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, ostajalle lankeaa maksettavaksi määrä, joka on maksettava viivästyspäivää kohti
silloin, kun tuottajien ostajalle toimittama maidon määrä ja maitoekvivalenttina ilmaistava määrä ylitetään 0,01 prosenttia.
Jos näitä määriä ei tiedetä, koska ilmoitusta ei ole annettu, toimivaltainen viranomainen voi arvioida määrät. Tämä määrä
ei saa olla pienempi kuin 100 euroa eikä suurempi kuin 100 000 euroa.
4.
Jos ilmoitusta ei ole tehty ennen 1 päivää heinäkuuta, 13 artiklan 3 kohdan seuraamuksia sovelletaan sen jälkeen, kun jäsenvaltion
tekemää virallista ilmoitusta seurannut 30 päivän määräaika on päättynyt, saman artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädettyjä
tapauksia lukuun ottamatta. Tämän artiklan 3 kohtaa sovelletaan virallista ilmoitusta seuraavana määräaikana.”
12.
Asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95
(8)
(jäljempänä asetus N:o 2988/95) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1.
Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi annetaan yleinen säännöstö yhteisön oikeuteen kohdistuvia väärinkäytöksiä
[koskevista] yhtenäisistä tarkastuksista sekä hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista.
2.
Väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen
toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen
hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan yhteisöjen puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen
taikka perusteettoman menon takia.”
13.
Asetuksen N:o 2988/95 2 artiklan 2 kohdassa säädetään vielä seuraavaa:
”Hallinnollista seuraamusta ei voi määrätä, jos seuraamuksesta ei ole ennen väärinkäyttöä säädetty yhteisön säännöksellä.
Jos yhteisön säännöstöihin sisältyviä hallinnollisia seuraamuksia koskevia säännöksiä muutetaan myöhemmin, sovelletaan lievempiä
määräyksiä takautuvasti.”
II
Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys
14.
Hauptzollamt Bochum (Bochumin tullitoimipaikka; jäljempänä Hauptzollamt), jonka tehtäviä hoitaa 1.1.2002 lähtien Hauptzollamt
Dortmund, kehotti 10.4.2000 päivätyllä kirjeellään Privat-Molkerei Borgmann GmbH & Co. KG:tä (jäljempänä Borgmann) esittämään
14.5.2000 mennessä asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja Milch-Garantiemengen-Verordnungin (asetus
maidon takuumääristä) 11 §:n 3 momentin mukaisen ilmoituksen kaudelta 1999/2000 ja muistutti, että ilmoitetun määräajan ylittäminen
johtaisi sakon määräämiseen.
15.
Ilmoitus, joka oli lähetetty 11.5.2000, saapui Hauptzollamtille kuitenkin vasta 16.5.2000.
16.
Ilmoituksen myöhästymisen vuoksi Hauptzollamt määräsi 29.5.2000 tekemällään päätöksellä asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan
toisen alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1001/98, perusteella Borgmannille sakon, jonka määrä oli
39 311,60 Saksan markkaa (DEM) (20 000 ecua)
(9)
eli tässä artiklassa tämäntyyppisestä myöhästymisestä säädetyn seuraamuksen enimmäismäärä.
17.
Koska päätöksestä tehty oikaisuvaatimus hylättiin, Borgmann valitti 13.7.2001 päätöksestä Finanzgericht Düsseldorfiin. Koska
Finanzgericht Düsseldorf oli epävarma edellä mainitun säännöksen pätevyydestä, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää
yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko 9.3.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna
13.5.1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1001/98, mukainen sakkojärjestelmä suhteellisuusperiaatteen vastainen tapauksissa,
joissa on kysymys ainoastaan vähäisestä määräajan ylityksestä, joka ei kaiken lisäksi ole tuottamuksellinen?”
III
Menettely yhteisöjen tuomioistuimessa
18.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Borgmann, Ranskan hallitus ja komissio. Pääasian valittaja ja komissio ovat lisäksi
osallistuneet 9.4.2002 pidettyyn istuntoon.
IV
Oikeudellinen arviointi
A
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamukset
19.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa,
sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1001/98, säädetty seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen.
20.
Aluksi se muistuttaa tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja erityisesti asiassa Molkereigenossenschaft
Wiedergeltingen 6.7.2000 annetusta tuomiosta
(10)
ilmenee, että silloin, kun arvioidaan, onko jokin seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen, on tutkittava, ettei seuraamuksella
”ylitetä – – s[itä], mikä on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista loukatulla säännöstöllä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi”,
ja erityisesti, että seuraamus ”vastaa – – tämän päämäärän tärkeyttä – – ja – – että aiheutuvat haitat eivät ole liian suuria
tavoiteltuihin päämääriin nähden”.
(11)
Asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan alkuperäiseen versioon sisältynyt seuraamussäännöstö on edellä
mainitussa asiassa annetussa tuomiossa kumottu juuri sen vuoksi, ettei se täyttänyt näitä edellytyksiä.
21.
Vaikka tämän artiklan alkuperäistä versiota on sittemmin muutettu asetuksella N:o 1001/98, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen
käsityksen mukaan seuraamusjärjestelmä on myös muutetussa muodossaan suhteellisuusperiaatteen vastainen.
22.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että muutetun järjestelmän perusteella on nimittäin mahdollista määrätä enintään
20 000 euron suuruinen sakko mistä tahansa myöhästymisestä, joka tapahtuu 14.5. olevan määräpäivän jälkeen ajanjaksona 15.5–31.5.,
ja tällainen sakko voidaan siis määrätä myös tapauksissa, joissa viivästys on vähäinen, kuten nyt esillä olevassa asiassa.
Koska asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan säännöstöllä kuitenkin pyritään varmistamaan, ettei ilmoituksen myöhästyminen
vaikuta hallinnolliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on, että lisämaksut maksettaisiin ennen 1. päivää syyskuuta, seuraamuksen,
joka voidaan määrätä, olisi oltava oikeassa suhteessa viivästyksen suuruuteen. Asetuksen N:o 1392/2001 5 artiklan 3 kohdassa,
jolla on korvattu asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan mukainen seuraamussäännöstö, nimittäin nykyään säädetään juuri
tämänsuuntaisesti.
23.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseessä oleva säännöstö on suhteeton myös muilta osin. Se on suhteeton ensinnäkin
sen vuoksi, että sen mukaan seuraamuksen määrä riippuu ostajalle toimitetuista maitomääristä eikä niiden lisämaksujen määrästä,
joita ostaja mahdollisesti joutuu maksamaan, joten seuraamus voidaan määrätä, vaikka ostaja ei olisi velvollinen maksamaan
lisämaksua.
24.
Toiseksi säännöstö ei mahdollista sen arvioimista, vaikuttaako ilmoituksen myöhästyminen todella hallinnolliseen menettelyyn,
jolla pyritään varmistamaan, että lisämaksu maksetaan kunakin vuonna ennen 1. päivää syyskuuta. Ennakkoratkaisua pyytänyt
tuomioistuin korostaa, että esimerkiksi nyt esillä olevassa asiassa valittajan koko asiakirja-aineisto oli käytettävissä jo
16.5.2000. Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, ettei kyseiselle menettelylle ole aiheutettu mitään haittaa.
25.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lopuksi, että riidanalainen säännöstö on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen
kanssa, siltä osin kuin sen mukainen seuraamus voidaan määrätä siitä riippumatta, onko ostajan käyttäytyminen tuottamuksellista,
ja silloinkin, kun kyse on ylivoimaisesta esteestä.
26.
Nyt esillä olevassa asiassa viivästys ei nimittäin ole johtunut Borgmannista vaan epätavanomaisista ja ennalta arvaamattomista
seikoista. Borgmann nimittäin oli lähettänyt ilmoituksen niin paljon ennen 15. päivää toukokuuta, että voidaan katsoa, että
se olisi postin toimiessa tavanomaisesti saapunut perille ennen mainittua päivämäärää.
27.
Koska ylivoimainen este on mainittu vapauttamisperusteena vain asetuksen N:o 1392/2001 5 artiklan 3 kohdassa, joka on tullut
voimaan pääasian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen, Borgmann ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan voi vastuusta
vapautuakseen vedota tällaisiin seikkoihin.
B
Tiivistelmä asiassa esitetyistä lausumista
28.
Borgmann yhtyy edellä esitettyihin Finanzgericht Düsseldorfin toteamuksiin. Borgmann toteaa erityisesti, että asetuksen N:o 536/93
3 artiklassa edellytettyjen tietojen toimittamisessa tapahtunutta viivästystä ei nyt esillä olevassa asiassa voida lukea
sen syyksi, koska ilmoitus oli jätetty postitoimistoon ennen määräajan päättymistä, ja sen olisi tavanomaisissa olosuhteissa
pitänyt saapua perille ennen 15. päivää toukokuuta. Johtuu yksinomaan poikkeuksellisista seikoista, että ilmoitus saapui myöhässä;
viivästys on Borgmannin mukaan joka tapauksessa merkityksetön, eikä sen vuoksi ainakaan ole perusteltua määrätä tuottamuksen
puuttuessa sellaista seuraamusta, joka Borgmannille on määrätty.
29.
Ranskan hallitus puolestaan on eri mieltä siitä perusolettamasta, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pitänyt lähtökohtana
ja jonka mukaan Borgmann ei ole noudattanut asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä määräaikaa. Ranskan hallituksen
mukaan tämä määräaika nimittäin koskee riidanalaisessa säännöksessä tarkoitetun ilmoituksen lähettämistä eikä saapumista.
30.
Siltä varalta, ettei yhteisöjen tuomioistuin hyväksy tätä ehdotusta, Ranskan hallitus yhtyy suurelta osin ennakkoratkaisua
pyytäneen tuomioistuimen toteamuksiin ja väittää, että tarkasteltavana oleva säännöstö on joka tapauksessa suhteellisuusperiaatteen
vastainen.
31.
Komissio toteaa heti aluksi puoltavansa riidanalaisen säännöksen sellaista tulkintaa, jonka mukaan 15.5. on määräpäivä säännöksessä
tarkoitetun ilmoituksen saapumiselle eikä lähettämiselle. Komissio kuitenkin myöntää, ettei Ranskan hallituksen ehdottama
tulkinta ole ristiriidassa asetuksella N:o 536/93 tavoiteltujen päämäärien kanssa.
32.
Komissio toteaa lisäksi, että – jäljempänä yksityiskohtaisemmin esiin tuotavista syistä – nyt esillä olevaan asiaan ei sovelleta
riidanalaista säännöstä vaan asetuksen N:o 1392/2001 5 artiklan 3 kohtaa, vaikka tämä on tullut voimaan vasta pääasian tosiseikkojen
tapahtumisen jälkeen.
33.
Tämän jälkeen komissio toteaa suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevista väitteistä ensinnäkin, että se ei ole riidanalaista
säännöstä antaessaan selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajoja. Komissio nimittäin katsoo, että seuraamussäännöstö, joka
sisältyy asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohtaan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1001/98, on tarpeen,
jotta ostajat, jotka eivät ole noudattaneet alkuperäistä määräpäivää 15.5., saataisiin toimittamaan omat tietonsa ennen seuraavien
määräaikojen päättymistä, jotta he välttyisivät ankarammalta seuraamukselta.
34.
Seuraavaksi komissio ottaa kantaa siihen, onko sen osoittamiseksi, että määräajan ylittämisestä on perusteltua määrätä seuraamus,
tarpeen todeta, miten viivästys on vaikuttanut lisämaksun määräämistä koskevaan hallinnolliseen menettelyyn. Komissio toteaa
tältä osin aluksi, että kaikki ostajien viivästykset lähtökohtaisesti lyhentävät aikaa, joka kansallisilla viranomaisilla
on käytettävissään lisämaksun määrän laskemiseksi, ja että ne siten vaarantavat järjestelmän moitteettoman toiminnan. Toiseksi
komissio toteaa, että jos seuraamuksen määrääminen edellyttäisi aina sen toteennäyttämistä, että määräajan ylittäminen on
vaikuttanut hallinnolliseen menettelyyn, seuraamussäännöksen ehkäisevä vaikutus ja käytännön teho vaarantuisivat erityisesti
Saksan oikeusjärjestyksen kaltaisissa oikeusjärjestyksissä, joissa menettelyyn osallistuu eri viranomaisia.
35.
Seuraamuksen laskentamenetelmän osalta komissio viittaa julkisasiamies Saggion asiassa Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen
esittämään ratkaisuehdotukseen,
(12)
jossa on jo tarkasteltu samaa kysymystä, ja väittää, että komission itsensä valitsema arviointiperuste, joka perustuu toimitettuihin
maitomääriin, on oikeassa suhteessa kyseessä olevalla säännöksellä tavoiteltuun päämäärään, koska sen perusteella seuraamuksen
määrä voidaan suhteuttaa meijereiden liiketoiminnan laajuuteen, joten se kannustaa samalla tavalla kaikkia meijereitä noudattamaan
15.5. olevaa määräpäivää.
36.
Lopuksi komissio katsoo, ettei nyt esillä olevassa asiassa tarvitse ottaa kantaa siihen, olisiko riidanalaisessa säännöstössä
pitänyt säätää poikkeuksesta, joka koskee tapauksia, joissa tiedot on toimitettu myöhässä ylivoimaisen esteen vuoksi. Komissio
nimittäin toteaa ensin, että on ostajan asia valvoa, että tiedot saapuvat toimivaltaiselle viranomaiselle ennen määräajan
päättymistä, ja huomauttaa sitten, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön
(13)
mukaan on joka tapauksessa pidettävä poissuljettuna, että postilaitoksesta johtuva vähäinen viivästys voisi olla ylivoimainen
este.
C
Asian arviointi
37.
Nyt tarkasteltavana olevalla kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko seuraamus, josta on asetuksen
N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1001/98, säädetty sen
varalta, että ostajat ilmoittavat tuottajien niille toimittamia maitomääriä koskevat tiedot myöhässä, suhteellisuusperiaatteen
vastainen.
Perusolettamat
38.
Totean alustavasti, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kysymys, joka on edellisessä kohdassa esitetty tiivistettynä,
perustuu kahteen perusolettamaan.
39.
Kysymyksessä ensinnäkin ilmeisesti pidetään lähtökohtana, että asetuksessa N:o 536/93 säädetty määräpäivä 15.5. koskee asetuksen
mukaisen ilmoituksen saapumista vastaanottajalle eikä ilmoituksen lähettämistä.
40.
Toiseksi kysymyksessä ilmeisesti pidetään selviönä, että asetuksella N:o 1392/2001 käyttöön otettua seuraamussäännöstöä, joka
on tullut voimaan pääasian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen, ei voida soveltaa nyt esillä olevaan asiaan.
41.
Kun otetaan huomioon, että Ranskan hallitus on kiistänyt ensimmäisen ja komissio toisen perusolettaman paikkansapitävyyden,
kuten edellä on todettu, ja että perusolettamat vaikuttavat käsiteltävänä olevan kysymyksen ratkaisuun, tarkastelen ensin
niiden paikkansapitävyyttä.
42.
Vasta näiden kysymysten ratkaisemisen jälkeen ryhdyn tutkimaan, onko seuraamus, josta on säädetty asetuksen N:o 536/93 3 artiklan
2 kohdan toisessa alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1001/98, suhteellisuusperiaatteen mukainen.
1) Asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen määräajan päättyminen
43.
Totean heti aluksi, ettei sen enempää riidanalaisen säännöksen sanamuodon kuin asetuksen N:o 536/93 eri kieliversioiden vertailunkaan
perusteella voida mielestäni ratkaista, onko päivämäärä 15.5. ymmärrettävä määräpäiväksi, jota ennen ostajien on
lähetettävä vaaditut tiedot, vai määräpäiväksi, jota ennen tietojen on
saavuttava kansalliselle viranomaiselle.
44.
Suurimmassa osassa asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan kieliversioita nimittäin todetaan yleisluonteisesti,
että ennen kunkin vuoden toukokuun 15. päivää ostaja ”esittää” tai ”toimittaa” toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle
jokaisen maidontuottajan osalta laaditun tiliselvityksen.
(14)
Toisissa kieliversioissa käytetyistä ilmaisuista eräät ovat sellaisia, että niiden perusteella määräpäivä näyttäisi olevan
päivä, jona tiedot on lähetettävä,
(15)
ja eräät sitä vastoin sellaisia, että niiden perusteella määräpäivä on päivä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa
tiedot.
(16)
45.
Koska kyseisen asetuksen sanamuodosta ei voida johtaa mitään yksiselitteistä vastausta, katson, että on hyväksyttävä seuraamuksen
kohteena olevalle oikeussubjektille edullisempi tulkinta. Katson siis Ranskan hallituksen tavoin, että maidon ostajalle ei
voida määrätä seuraamusta, jos hän pystyy (esimerkiksi postileiman avulla) näyttämään toteen
lähettäneensä vaaditut asiakirjat ennen määräpäivää.
46.
Riidanalaisen säännöksen tällainen tulkinta on mielestäni lisäksi paremmin sopusoinnussa syrjintäkiellon periaatteen kanssa,
koska – kuten Ranskan hallitus on perustellusti huomauttanut – sen avulla pystytään estämään se, että tiettyihin paikkoihin,
erityisesti toimivaltaisten viranomaisten toimipaikoista kaukana oleviin paikkoihin, sijoittautuneet ostajat olisivat muita
ostajia huonommassa asemassa tässä säännöksessä asetettua ilmoitusvelvollisuutta täyttäessään.
47.
Mielestäni tämä tulkinta ei aiheuta vakavaa vaaraa maitokiintiöjärjestelmän moitteettomalle toiminnalle. Se kylläkin merkitsee,
että joidenkin meijereiden tiedot voivat saapua toimivaltaisille viranomaisille joitakin päiviä 15.5. olevan määräpäivän jälkeen,
mutta – kuten komissio on istunnossa myöntänyt – se, että lisämaksu on maksettava ennen 1. päivää syyskuuta, riittää kuitenkin
turvaamaan sen, että lisämaksun määräämiseen tähtäävät hallinnolliset muodollisuudet pystytään toteuttamaan asianmukaisesti.
Mielestäni tämä käsitys saa kaiken lisäksi tukea asiassa Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen annetusta tuomiosta, jossa
yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ”vaikka 15.5. päättyvän määräajan noudattaminen on välttämätöntä järjestelmän moitteettoman
toimimisen varmistamiseksi, jotta edellä mainittujen määrien suorittaminen ajoissa voitaisiin taata, siitä ei kuitenkaan voida
päätellä, että kyseisen määräajan noudattaminen on ehdottoman välttämätöntä järjestelmän moitteettoman toimimisen kannalta,
koska – – vähäisellä määräajan ylittämisellä ei vaaranneta lisämaksun suorittamista ennen syyskuun ensimmäistä päivää”.
(17)
48.
Tältä osin totean yhteenvetona, että asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten,
että maidon ostajan katsotaan noudattavan 15.5. olevaa määräpäivää, jos hän pystyy näyttämään toteen varmasti, että hän on
lähettänyt säännöksessä vaaditut tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle ennen tätä päivämäärää.
49.
Koska tämä päätelmä merkitsee, ettei Borgmann ole ylittänyt määräaikaa, pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva riita voidaan
ratkaista jo sen avulla, joten on tarkkaan ottaen tarpeetonta käsitellä muita kysymyksiä. Siltä varalta, ettei yhteisöjen
tuomioistuin ratkaise kysymystä samalla tavalla, tarkastelen kuitenkin seuraavaksi muita edellä esiin tuotuja kysymyksiä.
2) Seuraamusjärjestelmän osalta sovellettava säännöstö
50.
Kuten edellä on todettu, komissio väittää tältä osin, että Borgmanniin sovellettava seuraamus ei määräydy asetuksen N:o 536/93
vaan asetuksen N:o 1392/2001 perusteella, vaikka viimeksi mainittu on tullut voimaan vasta pääasian tosiseikkojen tapahtumisen
jälkeen.
51.
Komissio vetoaa tältä osin ensinnäkin asetuksen N:o 2988/95 2 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan silloin, kun säännökset seuraavat
toisiaan ajallisesti, on sovellettava taannehtivasti säännöstä, jossa määrätään lievempi seuraamus sellaisesta yhteisön oikeuden
säännöksen tai määräyksen rikkomisesta, ”jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai
yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille”.
52.
Komission mukaan asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan ylittämistä on pidettävä juuri tämäntyyppisenä
rikkomisena, koska se voi
ainakin potentiaalisesti aiheuttaa vahinkoa EMOTR:lle (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto), jonka rahoitusvälineisiin lisämaksu kuuluu. On
nimittäin tunnettua, että asetuksen N:o 3950/92 10 artiklan mukaan lisämaksu käytetään maitoalan kulujen rahoittamiseen ja
että EMOTR vastaa näistä kuluista.
53.
Komissio katsoo, että asiakirja-aineistosta ilmenevien tietojen perusteella Borgmannin kannalta lievempi seuraamussäännöstö
ei ole se, josta on säädetty asetuksessa N:o 536/93, vaan se, joka on otettu käyttöön asetuksella N:o 1392/2001.
54.
Komissio toteaa edelleen, ettei tätä käsitystä vastaan voida vedota myöskään siihen, että asetuksessa N:o 536/93 säädetty
seuraamus on jo ehditty määrätä Borgmannille. Komissio nimittäin väittää tältä osin julkisasiamies Léger’n asiassa National
Farmers’ Union ym. esittämään ratkaisuehdotukseen
(18)
vedoten, että edullisemman säännöksen taannehtivaa soveltamista on pidettävä mahdottomana vain silloin, kun on kysymys jo
saavutetuista oikeudellisista tilanteista. Määrättyä seuraamusta ei nyt esillä olevassa asiassa kuitenkaan voida pitää jo
saavutettuna oikeudellisena tilanteena, koska seuraamusta koskeva päätös on pääasian oikeudenkäynnissä muutoksenhaun kohteena.
55.
Borgmann ja Ranskan hallitus eivät ole kiistäneet komission edellä esittämien lausumien paikkansapitävyyttä.
56.
Itse yhdyn komission siihen käsitykseen, että nyt esillä olevassa asiassa on asetuksen N:o 2988/95 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti
sovellettava lievempää niistä seuraamuksista, joista on säädetty asetuksessa N:o 536/93 ja asetuksessa N:o 1392/2001.
57.
En kuitenkaan voi yhtyä komission käsitykseen, jonka mukaan on yhteisöjen tuomioistuimen asia ratkaista, mikä on käytännössä
se seuraamussäännöstö, jota sovelletaan nyt esillä olevaan asiaan.
58.
Muistutan nimittäin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan antaa kansallisen
tuomioistuimen pyynnöstä sellaisia tulkintaratkaisuja, jotka ovat tarpeen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun
asian ratkaisemiseksi, kun taas kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on soveltaa – – sääntöjä, sellaisina kuin yhteisöjen
tuomioistuin on niitä tulkinnut, sen käsiteltävänä olevan asian tosiseikastoon”.
(19)
59.
Tämä tehtävienjako huomioon ottaen on siis kansallisen tuomioistuimen tehtävä laskea Borgmannille toimitettujen maitomäärien
perusteella, kuinka suuri sakko olisi asetusta N:o 1392/2001 sovellettaessa, ja verrata näin saatua sakon määrää Borgmannille
asetuksen N:o 536/93 perusteella määrätyn sakon määrään, jotta se pystyisi käytännössä ratkaisemaan, kumpi seuraamusjärjestelmä
on Borgmannille edullisempi.
3) Seuraamuksen oikeasuhteisuus
60.
Siitä riippumatta, miten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ratkaisee tämän kysymyksen, tässä vaiheessa on vielä tutkittava,
onko asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdassa säädetty seuraamus suhteellisuusperiaatteen mukainen.
61.
Totean heti aluksi, etten pidä yhtäkään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tältä osin esiin tuomista väitteistä vakuuttavana.
Viittaan erityisesti väitteisiin, jotka koskevat seuraamuksen laskentamenetelmää ja mahdollisuutta määrätä seuraamus myös
tuottamuksen puuttuessa tai tilanteessa, jossa on olemassa ylivoimainen este.
62.
Ensimmäisen kohdan osalta olen komission tavoin sitä mieltä, että ostajille toimitettuihin maitomääriin perustuva arviointiperuste
todella on oikeassa suhteessa riidanalaisella säännöksellä tavoiteltuun päämäärään, koska se ei pelkästään kannusta kaikkia
ostajia – myös niitä, jotka mahdollisesti eivät joudu maksamaan lisämaksua – antamaan lisämaksun määräämiseksi tarvittavat
tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyssä määräajassa vaan myös mahdollistaa seuraamuksen määrän suhteuttamisen ostajien
liiketoiminnan laajuuteen.
63.
Jos sakko sitä vastoin laskettaisiin – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää ehdottavan – maksettavan lisämaksun
määrän perusteella, seuraamukset eivät tosiasiassa enää kohdistuisi meijereihin, jotka ovat lähettäneet omat tietonsa liian
myöhään mutta joita ei tiliselvitysten jälkeen ole velvoitettu maksamaan lisämaksua. Tämä voisi saada jotkut meijerit laiminlyömään
hallussaan olevien tietojen esittämisen ajoissa, mikä voisi haitata maitokiintiöjärjestelmän toimintaa vakavasti.
(20)
64.
Sen osalta, onko riidanalainen säännös lainvastainen sen vuoksi, että sen mukaan seuraamus voidaan määrätä silloinkin, kun
viivästys tietojen antamisessa ei ole tahallinen, katson, ettei kysymyksellä ole merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta.
65.
Vaikka nimittäin haluttaisiin pitää lähtökohtana olettamaa, johon en – kuten olen todennut – yhdy ja jonka mukaan tietojen
on
saavuttava toimivaltaiselle viranomaiselle ennen 15. päivää toukokuuta, määräajan ylittämisen voidaan mielestäni katsoa johtuvan pelkästään
Borgmannista, koska tämä ei ollut noudattanut sellaista tavanomaista huolellisuutta, jota edellytetään siltä, jonka on noudatettava
ehdotonta määräaikaa ja jolla on kaiken lisäksi käytettävissään vain muutama päivä sitä varten.
66.
Jotta Borgmann olisi voinut olla varma tämän lopputuloksen saavuttamisesta, sen olisi sen sijasta, että se luotti tavalliseen
postiin, joka kylläkin on tehokas mutta jossa myöhästymisen vaaraa ei ole suljettu pois, turvautua vaihtoehtoisiin mutta tässä
suhteessa luotettavampiin tiedonantomenetelmiin, esimerkiksi pikalähetykseen tai faksiin.
67.
Muistutan lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on selvennetty, että ylivoimaiseen esteen tunnusmerkistö
ei täyty ”tilantees[sa], jossa huolellinen ja harkitseva henkilö olisi objektiivisesti arvioiden kyennyt välttämään – – määräajan
umpeutumisen”.
(21)
Yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti katsonut, että määräajan ylittämisestä johtuvien seurausten torjumiseksi ”ei voi[da]
myöskään vedota postipalvelujen poikkeukselliseen toimintahäiriöön”.
(22)
68.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on samalla tavalla katsonut, että ”asianomaisen on – – seurattava tarkkaan asian käsittelyn
vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja” ja että ”[postin] lähettäjälle antama
sitoumus kirjeen toimittamisesta tietyssä toimitusajassa ei voi yksinään aikaansaada sitä, että tuon toimituksen myöhästyminen
olisi kaikissa tilanteissa odottamatonta”.
(23)
69.
Edellä tarkastellut väitteet, jotka koskevat riidanalaisen seuraamussäännöstön yhteensoveltuvuutta suhteellisuusperiaatteen
kanssa, eivät vakuuta minua; sen sijaan pidän vakuuttavampana kantaa, jonka mukaan kyseinen säännöstö on suhteellisuusperiaatteen
vastainen samoista syistä kuin asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan alkuperäinen versio.
70.
Muistutan tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen antamassaan tuomiossa
kumonnut asetuksen N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan alkuperäisen version mukaisen seuraamussäännöstön, koska
”sen perusteella ei ol[lut] mahdollista muuttaa seuraamuksen määrää tiedoksiantamista koskevan määräajan ylittymisen keston
perusteella, eikä niiden vaikutusten perusteella, jotka ylittymisestä aiheutuvat ostajan velvollisuudelle maksaa maidon lisämaksuina
maksettavat määrät ennen kunkin vuoden syyskuun ensimmäistä päivää”.
(24)
Sama arvostelu kohdistuu nyt myös artiklan uuteen versioon, kuten edellä on todettu.
71.
Komissio puolustautuu tältä osin vetoamalla laajaan harkintavaltaan, joka sillä on maatalouspolitiikan alalla. Komissio toteaa
erityisesti, ettei se ole velvollinen ottamaan käyttöön järjestelmää, joka perustuisi seuraamuksen määrän päivittäiseen kasvuun,
ja että se on tämän vuoksi voinut lainmukaisesti säätää senkaltaisesta järjestelmästä, joka on otettu käyttöön riidanalaisella
säännöstöllä ja jossa seuraamuksen enimmäismäärä kasvaa jaksoittain. Vaikka viimeksi mainittu järjestelmä voi yksittäisissä
tapauksissa vaikuttaa epäoikeudenmukaisemmalta, se on komission mukaan kuitenkin perusteltu sen vuoksi, että se kannustaa
ostajia, jotka eivät ole noudattaneet alkuperäistä määräaikaa, toimittamaan tiedot ennen seuraavan ajanjakson alkua, jotta
he välttyisivät suuremmalta seuraamukselta.
72.
Komissio toteaa lisäksi, että seuraamuksen ehkäisevä vaikutus riippuu suuressa määrin taloudellisen toimijan koosta ja taloudellisista
mahdollisuuksista. Se, että on säädetty sakosta, joka on sen lisämaksun suuruinen, joka peritään, kun tuottajien toimittama
maitomäärä ylittyy 0,1 prosenttia, ei näin ollen ylitä sitä, mikä on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista sen tavoitteen saavuttamiseksi,
että ostajat saataisiin toimittamaan tiedot ajoissa.
73.
Totean kuitenkin, että nämä väitteet ja perusteet eivät kohdistu kysymyksen ytimeen, eivätkä ne ennen kaikkea pysty kumoamaan
edellä mainitussa tuomiossa esiin tuotuja vastaväitteitä.
74.
Kukaan ei nimittäin kiistä, että komissiolla on harkintavaltaa sen valitessa seuraamusjärjestelmää, joka soveltuu parhaiten
sen tavoitteen saavuttamiseen, että tuottajien toimittamia maitomääriä koskevat tiedot toimitetaan ajoissa; kukaan ei ole
kyseenalaistanut myöskään sitä, onko tarkoituksenmukaista, että sakon määrä suhteutetaan meijereiden liiketoiminnan laajuuteen.
Arvostelu kohdistuu sen sijaan siihen, että seuraamuksen määrää ei riidanalaisessa seuraamusjärjestelmässä – kuten ei sitä
edeltäneessäkään järjestelmässä – voida suhteuttaa siihen, kuinka vakavasti meijerit ovat viivästyneet niiltä vaadittujen
tietojen toimittamisessa ja miten viivästys vaikuttaa velvollisuuteen maksaa lisämaksu ennen 1. päivää syyskuuta.
75.
Vaikka pitää paikkansa, että riidanalaisen säännöksen uuden version mukaisessa seuraamussäännöstössä säädetään, että ostajalle,
joka toimittaa tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle 15.5.–31.5., määrätään huomattavasti lievempi seuraamus kuin siinä tapauksessa,
että tiedot toimitetaan 1.6.–15.6., on kuitenkin totta, ettei myöskään tämä säännöstö mahdollista sitä, että seuraamuksen
määrä suhteutettaisiin kunkin tällaisen ajanjakson sisällä viivästyksen todelliseen vakavuuteen.
76.
Tämä käy erityisen selvästi ilmi juuri nyt esillä olevassa asiassa, jossa vähäinen viivästyminen 15.5. olleesta määräpäivästä
on johtanut samaan seuraamukseen (20 000 euroa) kuin peräti 15 päivän viivästys.
77.
Siitä, että komissio itsekin epäilee riidanalaisen säännöksen yhteensoveltuvuutta suhteellisuusperiaatteen kanssa, todistaa
mielestäni kaiken lisäksi se, että komissio on asiassa Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen annetun tuomion jälkeen kumonnut
asetuksen N:o 536/93 ja ottanut asetuksella N:o 1392/2001 käyttöön seuraamusjärjestelmän, joka perustuu sakkoon, joka määrätään
kultakin 15.5. olevan määräpäivän jälkeiseltä viivästyspäivältä ja joka on sen lisämaksun suuruinen, joka on maksettava, kun
ostajalle toimitetut maitomäärät ylittyvät 0,01 prosenttia.
78.
Edellä esiin tuoduista syistä ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Finanzgericht Düsseldorfille, että asetuksen
N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1001/98, on suhteellisuusperiaatteen
vastainen, siltä osin kuin siinä säädetään, että jollei kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua määräaikaa noudateta,
ostajalle, joka toimittaa tiedot 15.5.–31.5., määrätään sakko, joka on yhtä suuri kuin maidon lisämaksu, joka on maksettava
tuottajien toimittaman maitomäärän tai maitoa vastaavan tuotteen määrän 0,1 prosentin ylityksestä, ilman, että kyseisen ajanjakson
sisällä olisi mahdollista ottaa huomioon määräajan ylityksen vakavuutta.
V
Ratkaisuehdotus
79.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Finanzgericht Düsseldorfille seuraavasti:
- 1)
- Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annetun
komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että maidon ostajan katsotaan
noudattavan 15.5. olevaa määräpäivää, jos hän pystyy näyttämään toteen varmasti, että hän on lähettänyt säännöksessä vaaditut
tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle ennen tätä päivämäärää.
- 2)
- Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annetun
komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna 13.5.1998 annetulla
komission asetuksella (EY) N:o 1001/98, on suhteellisuusperiaatteen vastainen, siltä osin kuin siinä säädetään, että jollei
kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittua määräaikaa noudateta, ostajalle, joka toimittaa tiedot 15.5.–31.5., määrätään
sakko, joka on yhtä suuri kuin maidon lisämaksu, joka on maksettava tuottajien toimittaman maitomäärän tai maitoa vastaavan
tuotteen määrän 0,1 prosentin ylityksestä, ilman, että kyseisen ajanjakson sisällä olisi mahdollista ottaa huomioon määräajan
ylityksen vakavuutta.
- 1 –
- Alkuperäinen kieli: italia.
- 2 –
- Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annettu
komission asetus (ETY) N:o 536/93 (EYVL L 57, s. 12).
- 3 –
- Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 536/93
muuttamisesta 13 päivänä toukokuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 1001/98 (EYVL L 142, s. 22).
- 4 –
- Maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta
1984 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 856/84 (EYVL L 90, s. 10).
- 5 –
- Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3950/92 (EYVL L 405, s. 1).
- 6 –
- . Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3950/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista
säännöistä 9 päivänä heinäkuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 1392/2001 (EYVL L 187, s. 19).
- 7 –
- . Asetuksen N:o 1392/2001 italiankielistä versiota, jonka aikaisemmassa versiossa on käytetty virheellistä ilmaisua ”entro il”,
on tältä osin oikaistu (EYVL L 133, s. 43).
- 8 –
- Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom)
N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1).
- 9 –
- Muuntokurssi: 1,95583.
- 10 –
- Asia C-356/97 (Kok. 2000, s. I-5461).
- 11 –
- Em. asia Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen, tuomion 35 ja 36 kohta.
- 12 –
- Komissio viittaa tältä osin julkisasiamies Saggion em. asiassa Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen 16.6.2000 esittämän
ratkaisuehdotuksen 45 kohtaan.
- 13 –
- Komissio viittaa tältä osin asiassa C-239/97, Irlanti v. komissio, 7.5.1998 annettuun määräykseen (Kok. 1998, s. I-2655) ja
asiassa T-218/01, Laboratoire Monique Rémy v. komissio, 21.3.2002 annettuun määräykseen (Kok. 2002, s. II-2139).
- 14 –
- Vrt. ranskaksi ”communique”, portugaliksi ”comunicare”, espanjaksi ”transmitirá”, ruotsiksi ”skall inge”, saksaksi ”übermittelt”
ja italiaksi ”trasmette”.
- 15 –
- Englanniksi ”shall forward”.
- 16 –
- Vrt. kreikaksi ”koinopoiei”, hollanniksi ”bezorgt” ja suomeksi ”antaa tiedoksi”.
- 17 –
- Em. asia Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen, tuomion 41 kohta.
- 18 –
- Asiassa C-354/95, National Farmers’ Union ym., 6.3.1997 esitetty ratkaisuehdotus (Kok. 1997, s. I-4562, 87 kohta).
- 19 –
- Ks. asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999 (Kok. 1999, s. I-3819, 11 kohta) ja asia C-253/99, Bacardi, tuomio
27.9.2001 (Kok. 2001, s. I-6493, 58 kohta).
- 20 –
- Vastaavasti ks. julkisasiamies Saggion em. asiassa Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen esittämä ratkaisuehdotus, 45 kohta.
- 21 –
- Ks. asia 209/83, Ferriera Valsabbia v. komissio, tuomio 12.7.1984 (Kok. 1984, s. 3089, 22 kohta). Ks. myös edellä alaviitteessä
14 mainittu asia Laboratoire Monique Rémy v. komissio, määräyksen 17 kohta.
- 22 –
- Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Irlanti v. komissio, määräyksen 9 kohta.
- 23 –
- Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Laboratoire Monique Rémy v. komissio, määräyksen 16 ja 17 kohta.
- 24 –
- Em. asia Molkereigenossenschaft Wiedergeltingen, tuomion 44 kohta.
