Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 62001CC0216

    Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Tizzano 22 päivänä toukokuuta 2003.
    Budéjovický Budvar, národní podnik vastaan Rudolf Ammersin GmbH.
    Ennakkoratkaisupyyntö: Handelsgericht Wien - Itävalta.
    Maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja - Jäsenvaltion ja kolmannen maan kahdenvälinen sopimus, jolla suojataan tämän kolmannen maan maantieteellisiä lähtöisyysmerkintöjä - EY 28 ja EY 30 artikla - Asetus N:o 2081/92 - EY 307 artikla - Valtioseuraanto sopimusasioissa.
    Asia C-216/01.

    Oikeustapauskokoelma 2003 I-13617

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:2003:302

    Conclusions

    JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
    ANTONIO TIZZANO
    22 päivänä toukokuuta 2003 (1)



    Asia C-216/01



    Budějovický Budvar, národní podnik
    vastaan
    Rudolf Ammersin GmbH


    (Handelsgericht Wienin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

    Maantieteelliset merkinnät – Jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä tehdyt sopimukset – Valtioseuraanto sopimusasioissa – Liittymistä ennen tehdyt sopimukset – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Henkisen omaisuuden suojelu






    I Johdanto

    1. Nyt käsiteltävässä asiassa yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään ratkaisua kysymyksiin, jotka koskevat elintarvikkeiden maantieteellisen lähtöisyysmerkinnän suojaa. Samassa yhteydessä on myös päätettävä, onko jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä maantieteellisten merkintöjen suojasta tehdyssä kansainvälisessä sopimuksessa kyse EY 307 artiklassa tarkoitetusta jäsenvaltion ennen liittymispäivää tekemästä sopimuksesta myös niiden vaikutusten osalta, joita tällä sopimuksella on kyseisen jäsenvaltion ja sellaisen valtion välisiin suhteisiin, joka on tullut sittemmin hajonneen alkuperäisen sopimusvaltion tilalle valtioseuraannon tuloksena.

    2. Kysymykset liittyvät Tšekin tasavaltaan sijoittautuneen olutpanimon ja itävaltalaisen oluen myyntiin erikoistuneen yrityksen väliseen riita-asiaan, joka koskee sitä, että viimeksi mainittu käyttää nimitystä Bud Yhdysvalloista peräisin olevasta oluesta huolimatta siitä, että Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan (jäljempänä Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta tai Tšekkoslovakia) välillä tehtiin vuosien 1976 ja 1981 välillä useita sopimuksia, joissa tämä nimitys varataan Tšekkoslovakiaan sijoittautuneille oikeussubjekteille.

    II Asiaa koskevat oikeussäännöt

    Yhteisön lainsäädäntö

    Perustamissopimuksen määräykset

    3. Kuten tiedetään, EY 28 artiklassa kielletään jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. EY 30 artiklassa puolestaan määrätään poikkeuksesta, joka koskee kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja muun muassa teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi.

    4. EY 307 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa puolestaan määrätään seuraavaa: Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta sellaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka johtuvat yhden tai useamman jäsenvaltion yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ennen 1 päivää tammikuuta 1958 tai, kun on kyse jäseneksi liittyneestä valtiosta, ennen liittymispäivää tekemästä sopimuksesta.Siltä osin kuin tällaiset sopimukset eivät ole sopusoinnussa tämän sopimuksen kanssa, asianomaiset jäsenvaltiot käyttävät kaikkia aiheellisia keinoja todettujen ristiriitojen poistamiseksi. Tällöin jäsenvaltiot tarvittaessa avustavat toisiaan ja tapauksissa, joissa se on aiheellista, vahvistavat yhteisen kannan.

    Asetus N:o 2081/92

    5. Nyt esillä olevan asian kannalta merkityksellinen on myös maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2081/92 (2) (jäljempänä asetus N:o 2081/92 tai asetus), jolla luotiin yhteisön tasolla suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja suojattuja alkuperänimityksiä koskeva yhtenäinen suojajärjestelmä.

    6. Kyseisellä asetuksella pyritään ottamaan huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotannon, valmistuksen ja jakelun tärkeä asema yhteisön taloudessa (johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale), suosimaan maataloustuotannon monipuolistumista sekä edistämään tiettyjä ominaisuuksia omaavia tuotteita (johdanto-osan toinen perustelukappale). Tätä tarkoitusta varten asetuksessa annetaan elintarvikkeiden alkuperään liittyviä suojattuja nimityksiä koskevat säännöt, joilla korvataan aiemmat kansalliset järjestelmät ja varmistetaan yhtenäinen lähestymistapa ja yhtäläiset kilpailunedellytykset (johdanto-osan seitsemäs perustelukappale); tätä järjestelmää sovelletaan tiettyihin maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin, joiden kohdalla tuotteen tai elintarvikkeen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä on yhteys (johdanto-osan yhdeksäs perustelukappale).

    7. Kuten johdannossa todetaan, asetuksella käyttöön otettu järjestelmä koskee kahdentyyppisten suojattujen merkintöjen, nimittäin suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen alkuperänimitysten, rekisteröintiä (johdanto-osan kymmenes perustelukappale). Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa annetaan seuraavat selkeät määritelmät: Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

    a) alkuperänimityksellä alueen, määrätyn paikan tai erityistapauksissa maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta,

    ─
    joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta ja

    ─
    jonka laatu tai ominaisuudet ovat olennaisesti tai yksinomaisesti maantieteellisen ympäristön, joka käsittää sen luonnon ja inhimilliset tekijät, ansiota ja jonka tuotanto, jalostus ja käsittely tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella;

    b) maantieteellisellä merkinnällä alueen, määrätyn paikan tai erityistapauksissa maan nimeä, jota käytetään nimeämään maataloustuotetta tai elintarviketta,

    ─
    joka on peräisin kyseiseltä alueelta, kyseisestä määrätystä paikasta tai kyseisestä maasta ja

    ─
    jolla on määrätty laatu, maine tai muita ominaisuuksia, jotka liittyvät tähän maantieteelliseen alkuperään ja jonka tuotanto ja/tai jalostus ja/tai käsittely tapahtuu tietyllä maantieteellisellä alueella.

    8. Komissio hyväksyy rekisteröinnin (6 artikla), jos tuotteet, joiden rekisteröimistä hakemus koskee, vastaavat tiettyjä eritelmässä lueteltuja edellytyksiä (4 ja 5 artikla).

    9. Asetuksen 12 artiklan mukaisesti asetusta voidaan tietyin edellytyksin soveltaa kolmannesta maasta lähtöisin olevaan maataloustuotteeseen tai elintarvikkeeseen, (3) sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisten sopimusten noudattamista (12 artiklan 1 kohta).

    Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä tehdyt sopimukset

    10. Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta tärkeä on myös maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden lähtöisyysmerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien nimitysten suojasta Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan välillä Wienissä 11.6.1976 tehty sopimus (jäljempänä Itävallan ja Tšekkoslovakian välinen sopimus). (4)

    11. Sopimuksessa varataan toisaalta itävaltalaisille tuotteille yksinoikeus käyttää tiettyjä itävaltalaisia alkuperänimityksiä, jotka luetellaan Prahassa 7.6.1979 tehdyn täytäntöönpanosopimuksen (jäljempänä täytäntöönpanosopimus) (5) liitteessä A, ja toisaalta tšekkiläisille ja slovakialaisille tuotteille yksinoikeus käyttää tiettyjä tšekkiläisiä tai slovakialaisia alkuperänimityksiä, jotka luetellaan täytäntöönpanosopimuksen liitteessä B.

    12. Sopimuksen 1 artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan lähtöisyysmerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden alkuperää koskevien nimitysten, jotka on lueteltu kyseisessä sopimuksessa sekä siihen kuuluvassa täytäntöönpanosopimuksessa, suoja vilpillistä kilpailua vastaan.

    13. Sopimuksen 2 artikla kuuluu seuraavasti:Lähtöisyysmerkinnöillä, alkuperänimityksillä ja muilla alkuperään viittaavilla nimityksillä tarkoitetaan kaikkia merkintöjä, jotka viittaavat välittömästi tai välillisesti tuotteiden alkuperään. Tällainen merkintä on yleensä maantieteellinen merkintä. Kyse voi kuitenkin olla myös muunlaisista merkinnöistä, jos tuotteen alkuperämaan alan toimijoiden keskuudessa kyseisellä tavalla merkityn tuotteen katsotaan viittaavan tuotteen valmistusmaahan. Nämä merkinnät voivat sisältää paitsi viittauksen siihen, että tuote on lähtöisin tietyltä maantieteelliseltä alueelta, myös tietoja tuotteen ominaisuuksista. Nämä tuotteen erityiset ominaisuudet ovat muodostuneet yksinomaan tai pääasiassa maantieteellisen alueen tai ihmisten vaikutuksesta. (6)

    14. Sopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa täsmennetään myös seuraavaa:Sopimuksen 6 artiklassa mainitussa sopimuksessa luetellut tšekkoslovakialaiset nimitykset varataan Itävallassa yksinomaan tšekkoslovakialaisille tuotteille.

    15. Sopimuksen 5 artiklassa puolestaan luetellaan ne maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden lajit, joita koskeville alkuperänimityksille sopimus takaa suojan. Näihin sisältyy olut.

    16. Suojattujen alkuperänimitysten määrittelyn osalta 6 artiklassa viitataan täytäntöönpanosopimukseen, jonka liitteessä B yksinomaan tšekkiläisille oluille varattujen nimitysten joukossa ovat muun muassa seuraavat nimitykset: ─ Bud─ Budějovické pivo─ Budějovické pivo ─ Budvar─ Budějovický Budvar.

    17. Konkreettisista suojatoimista Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen 7 artiklassa määrätään seuraavaa: 1. Jos tämän sopimuksen ─ ─ mukaisesti suojattuja nimiä ja nimityksiä käytetään elinkeinotoiminnassa näiden määräysten vastaisesti tuotteista, erityisesti niiden esillepanossa tai pakkauksessa, laskuissa, rahtikirjeissä tai muissa liikeasiakirjoissa tai mainoksissa, asiassa sovelletaan kaikkia sen sopimusvaltion, jossa suojaa haetaan, vilpitöntä kilpailua tai muutoin kiellettyjen nimitysten käytön estämistä koskevan lainsäädännön mukaisia lainkäytöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä kyseisessä lainsäädännössä säädetyin edellytyksin ja tämän sopimuksen 9 artiklan määräykset huomioon ottaen.2. Mikäli elinkeinotoiminnassa on olemassa sekaannusvaara, on sovellettava 1 kappaletta, myös jos tämän sopimuksen nojalla suojattuja nimityksiä käytetään muutetussa muodossa tai muista tuotteista kuin niistä, joille nimitys on 6 artiklassa tarkoitetun sopimuksen mukaan annettu.3. Edellä olevaa 1 kappaletta sovelletaan myös silloin, kun sopimuksen nojalla suojattuja nimityksiä käytetään käännöksinä tai siten, että niihin on lisätty viittaus tuotteen tosiasialliseen alkuperään tai niihin on lisätty lisäilmaisuja, kuten laji, tyyppi, tuotettu kuten, jäljitelmä tai jokin muu samankaltainen lisäys. (7)

    Tšekkoslovakian hajoamisen jälkeen tehdyt asiakirjat

    18. Kuten tiedetään, Tšekkoslovakia hajosi 1.1.1993, ja sen alueelle perustettiin kaksi uutta valtiota, Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta.

    19. Tšekin parlamentti antoi 17.12.1992 eli muutama päivä virallisen itsenäistymispäivän jälkeen, julistuksen, jonka mukaan Tšekin tasavalta katsoo, että sitä sitovat 1 päivästä tammikuuta 1993 lähtien kansainvälisen oikeuden voimassa olevien periaatteiden mukaisesti ja sen osoittamassa määrin ne monenväliset ja kahdenväliset sopimukset, joiden sopimuspuolena Tšekkoslovakian sosialistinen tasavalta mainittuna päivänä oli. (8)

    20. Tämän julistuksen mukaisesti Tšekin tasavallan perustuslaissa nro 4/1993 vahvistettiin myöhemmin, että Tšekin tasavallalle siirtyvät ne oikeudet ja velvollisuudet ─ ─ jotka kansainvälisen oikeuden perusteella sitoivat Tšekkoslovakian liittotasavaltaa sen hajoamispäivänä. (9)

    21. Liittokanslerin tiedonannossa Itävallan tasavallan ja Tšekin tasavallan välillä voimassa olevista kahdenvälisistä sopimuksista (BGBl 1997, III, 31.7.1997) todetaan tältä osin seuraavaa: Itävallan tasavallan ja Tšekin tasavallan ─ ─ välisiä kahdenvälisiä sopimuksia koskevan tarkastelun perusteella todettiin, että kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettujen sääntöjen nojalla 1.1.1993, jolloin Tšekin tasavallasta tuli Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan seuraajavaltio kyseisellä alueella, olivat voimassa seuraavat kahdenväliset sopimukset, joita maiden toimivaltaiset viranomaiset ovat siitä lähtien soveltaneet kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti:─ ─19. Maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden lähtöisyysmerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien nimitysten suojasta Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan välillä 11.6.1976 tehty sopimus sekä siihen kuuluva Wienissä 30.11.1977 tehty pöytäkirja (BGBl nro 75/1981).─ ─26. Maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden lähtöisyysmerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien nimitysten suojasta Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan välillä Prahassa 7.6.1979 tehty täytäntöönpanosopimus (BGBl nro 76/1981). ─ ─ (10)

    III Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

    22. Olutpanimo Budějovický Budvar (11) (jäljempänä olutpanimo Budvar tai pelkästään Budvar), jonka kotipaikka on böömiläinen kaupunki Ceské Budějovice, saksaksi Budweis (12) (Tšekin tasavalta), vie useisiin maihin, muun muassa Itävaltaan, Budweiser Budvar -olutta. (13)

    23. Rudolf Ammersin GmbH (jäljempänä Ammersin), jonka kotipaikka on Wien (Itävalta), harjoittaa tukkukauppaa. Se myy muun muassa Yhdysvalloissa valmistettua American Bud -merkkistä olutta. (14)

    24. Olutpanimo Budvar vaati 22.7.1999 päivätyssä kannekirjelmässään Handelsgericht Wieniä (Itävalta) kieltämään Ammersinia käyttämästä elinkeinotoiminnassaan oluen tai sen kanssa samankaltaisten tuotteiden yhteydessä nimitystä Bud tai samanlaisia nimityksiä, joiden suhteen on olemassa sekaannusvaara, jos kyse ei ole Budvarin tuotteista. Kantajan kanneperusteena oli tavaramerkkioikeuksien loukkaaminen (15) sekä Itävallan ja Tšekkoslovakian välisellä vuoden 1977 sopimuksella suojattujen alkuperämerkintöjen väärinkäyttö.

    25. Handelsgericht Wien määräsi vaaditut toimet 15.10.1999 tehdyllä päätöksellä, jonka Oberlandesgericht Wien sittemmin vahvisti. Revision-valitukseen Oberster Gerichtshofiin (ylin tuomioistuin, jäljempänä OGH) ei tämän jälkeen annettu lupaa.

    26. Handelsgericht Wienissä vireillä oleva asia on edennyt alustavan käsittelyvaiheen päätyttyä pääkäsittelyyn.

    27. Muistutan lisäksi, että ensin Landesgericht Salzburgissa ja sittemmin Oberlandesgericht Linzissä vireillä olleessa oikeudenkäynnissä kilpailevan yhdysvaltalaisen oluen itävaltalaista maahantuojaa vastaan Budvar vaati vastaavaa kieltomääräystä samoin kanneperustein, ja tuomari määräsi vaaditut toimet, jotka lopulta vahvistettiin OGH:n 1.2.2000 antamalla määräyksellä. (16) Kyseisessä määräyksessä OGH totesi, että American Bud -oluen maahantuonti ja kaupan pitäminen loukkasi tšekkiläistä Bud-alkuperänimitystä, jolla oli Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen mukainen suoja, ja OGH korosti myös, että tällä tavalla annettu kieltomääräys ei riko EY:n perustamissopimusta.

    28. Handelsgericht Wien, jota Oberlandesgericht Wienin antaman määräys ei suoraan sido tässä asiassa ja joka epäili kyseisen määräyksen yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa, on 26.2.2001 tehdyssä päätöksessään esittänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

    1) Onko EY 28 artiklan ja/tai asetuksen N:o 2081/92 kanssa yhteensoveltuvaa soveltaa jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräystä, jonka mukaan sellaiselle tavanomaiselle/välilliselle maantieteelliselle merkinnälle, joka ei ole alkuperämaassa alueen, paikan tai maan nimi, on annettava asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitettua harhaanjohtavuusvaarasta täysin riippumatonta tuotteen kvalifioidun maantieteellisen merkinnän absoluuttista suojaa silloin, kun tämän määräyksen soveltamisen seurauksena toisessa maassa laillisesti kaupan pidetyn tavaran tuonti voidaan estää?

    2) Päteekö tämä myös sellaisessa tapauksessa, jossa maantieteellistä merkintää, joka ei ole alkuperämaassa alueen, paikan tai maan nimi, ei käytetä alkuperämaassa tietyn tuotteen maantieteellisenä nimityksenä eikä sitä pidetä myöskään tavanomaisena/välillisenä maantieteellisenä merkintänä?

    3) Pätevätkö ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetut vastaukset myös silloin, kun kahdenvälisen sopimuksen osalta kysymys on jäsenvaltion ennen liittymistään Euroopan unioniin tekemästä sopimuksesta, jota on jäsenvaltion liityttyä Euroopan unioniin jatkettu liittohallituksen antamalla ilmoituksella alkuperäisen toisen sopimusvaltion seuraajavaltion kanssa?

    4) Velvoittaako EY 307 artiklan toinen kohta jäsenvaltiota tulkitsemaan sellaista, kyseisen jäsenvaltion ja kolmannen maan ennen jäsenvaltion liittymistä Euroopan unioniin tekemää kahdenvälistä sopimusta yhteisön oikeuden mukaisesti EY 28 artiklassa ja/tai asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitetulla tavalla siten, että kahdenvälisellä sopimuksella sellaiselle tavanomaiselle/välilliselle maantieteelliselle merkinnälle, joka ei ole alkuperämaassa alueen, paikan tai maan nimi, annetulla suojalla suojataan pelkästään harhaanjohtamista vastaan, mutta sillä ei anneta asetuksessa N:o 2081/92 tarkoitettua kvalifioidun maantieteellisen merkinnän absoluuttista suojaa?

    29. Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa ovat esittäneet pääasian kantaja ja vastaaja, Itävallan, Saksan ja Ranskan hallitukset sekä komissio.

    IV Oikeudellinen arviointi

    Tutkittavaksi ottaminen

    30. Ennen kuin paneudun ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämien kysymysten sisältöön, muistutan, että jotkut asian käsittelyyn osallistuneista ovat esittäneet epäilyksiä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen perusteista. Minusta on aiheellista käsitellä tässä näitä väitteitä, ainakin siltä osin kuin ne liittyvät koko ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen; yksittäisiin kysymyksiin liittyviä väitteitä sen sijaan käsittelen myöhemmin sopivammassa yhteydessä.

    31. Huomautan ensinnäkin, että Budvarin mukaan esitetyt kysymykset liittyvät tosiasiassa jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä voimassa olevan sopimusjärjestelmän soveltamiseen. Yhteisöjen tuomioistuinta ei siis pyydetä tulkitsemaan yhteisön oikeuden säännöksiä vaan jäsenvaltion kansalliseen oikeuteen siirrettyjä kansainvälisiä sopimuksia, mikä ei kuulu yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan.

    32. Tämä väite ei kuitenkaan mielestäni ole perusteltu. On totta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaistavana olevassa asiassa on otettava huomioon Itävallan ja Tšekin tasavallan välillä voimassa olevien sopimusten soveltaminen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämät kysymykset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti liity suoraan näiden sopimusten tulkintaan vaan perustamissopimuksen määräysten (EY 28, EY 30 ja EY 307 artikla) ja johdetun oikeuden (asetuksen N:o 2081/92) tulkintaan. Juuri tällaista tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarvitsee käsiteltävänään olevan asian ratkaisemisessa, ja se kuuluu täysin yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan EU 234 artiklan (entisen EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan) mukaisesti.

    33. Myös komissiolla on epäilyksiä ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisesta, joskin sen perusteet ovat erilaiset. Komissio väittää, että esitetyt ennakkoratkaisukysymykset koskevat hypoteettisia kysymyksiä ja ettei niitä siksi voi ottaa tutkittavaksi.

    34. Komissio katsoo itse asiassa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle yhteisön oikeuden tulkintaa koskevan kysymyksen vain sulkeakseen pois sellaisen kansallisen oikeuden tulkintavaihtoehdon, jota se ei itse hyväksy, eli juuri edellä 27 kohdassa mainitun OGH:n 1.2.2000 antaman määräyksen mukaisen tulkinnan, jonka mukaan Itävallan ja Tšekkoslovakian välisellä sopimuksella annetaan Bud-nimitykselle absoluuttinen suoja riippumatta siitä, onko sekaannusvaaraa olemassa vai ei.

    35. Mielestäni tämäkään väite ei ole perusteltu.

    36. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittäin tämä toteamus ei kuitenkaan merkitse, että käsiteltävänä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen ei olisi tarpeen vastata. Periaatteessa yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tutkimatta vain, jos on ilmeistä, että tämän tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen. (17)

    37. Ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä käy riittävän selvästi ilmi, että kansallisen tuomioistuimen kanta on sama kuin se, joka esitetään edellä mainitussa OGH:n 1.2.2000 antamassa määräyksessä, eli että kyseinen nimitys nauttii Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen nojalla absoluuttista suojaa. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen olisi Itävallan lainsäädännön nojalla määrättävä kantajan vaatimat toimet, jotka olisivat mahdollinen yhteisön sisäisen kaupan este.

    38. Näin ollen esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tarpeellisuutta ja merkitystä ei voida mielestäni epäillä. Väitteet eivät siksi mielestäni ole perusteltuja.

    Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

    39. Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetuksen N:o 2081/92 tai EY 28 ja EY 30 artiklan vastaista antaa jäsenvaltion lainsäädännössä absoluuttinen suoja sellaiselle tavanomaiselle maantieteelliselle merkinnälle, jonka kohdalla ei ole erityistä yhteyttä tuotteen alkuperän ja sen erityisten ominaisuuksien välillä, ja välilliselle maantieteelliselle merkinnälle, joka viittaa tuotteen alkuperään, mutta ei ole alueen tai paikan nimi.

    40. Tarkemmin tarkasteltuna ennakkoratkaisukysymyksessä nostetaan esille kaksi erillistä Bud-nimityksen suojaan liittyvää kysymystä, joista toinen koskee asetuksen N:o 2081/92 tulkintaa ja toinen EY 28 ja EY 30 artiklan tulkintaa. Näitä kysymyksiä arvioidaan erikseen.

    a) Bud-nimityksen suoja asetuksen N:o 2081/92 mukaan

    Tutkittavaksi ottaminen

    41. Itävallan hallituksen mukaan on kiistatonta, että kyseessä oleva kysymys on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä viitataan asetukseen N:o 2081/92, koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päätöksestä ei käy millään tavalla ilmi, että tässä asiassa tarkasteltavat nimitykset olisi rekisteröity tai että ne aiottaisiin rekisteröidä kyseisen asetuksen mukaisesti, joten kysymys niiden yhteensoveltuvuudesta kyseisen säädöksen kanssa on täysin abstrakti ja hypoteettinen.

    42. Totean heti, ettei tämä väite minusta ole perusteltu. Vaikuttaa itse asiassa siltä, että kansallinen tuomioistuin ei pyydä niinkään ennakkoratkaisua riidanalaisten merkintöjen rekisteröinnin (jota ei ole tehty) pätevyydestä asetuksen N:o 2081/92 nojalla vaan sellaista kyseistä asetusta koskevaa tulkintaa, jossa määritellään, onko Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä tehtyyn sopimukseen perustuvan elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä koskevan järjestelmän soveltaminen asetuksen vastaista.

    43. Näin ollen katson, etteivät kansallisen tuomioistuimen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämät kysymykset ole luonteeltaan hypoteettisia tai abstrakteja, eikä asianomaisen kysymyksen tutkittavaksi ottamiselle ole estettä.

    Pääasia

    ─ Asianosaisten väitteet

    44. Ainoastaan pääasian vastaaja Ammersin ehdottaa, että kysymykseen vastataan myönteisesti, koska se katsoo, että on asetuksen N:o 2081/92 vastaista soveltaa tarkasteltavana olevan järjestelmän kaltaista kansallista järjestelmää, jolla myönnetään sekaannusvaarasta riippumaton suoja välilliselle maantieteelliselle merkinnälle ja jossa nimityksen suojan ehdoksi ei aseteta välitöntä yhteyttä tuotteen alkuperän ja sen ominaisuuksien välillä.

    45. Ammersin huomauttaa ensinnäkin, että asetuksen mukaan alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen absoluuttisen suojan edellytyksenä on tuotteen ominaisuuksia koskevien tarkoin määriteltyjen edellytysten täyttyminen. Ensinnäkin tuotteen alkuperän ja sen ominaisuuksien välillä on oltava välitön yhteys (2 artikla). Toiseksi tuotteen on vastattava tiettyjä eritelmässä lueteltuja ominaispiirteitä koskevia edellytyksiä, ja tämä vastaavuus varmistetaan tiukalla tarkastusmenettelyllä (4 ja 6 artikla).

    46. Ammersin katsoo myös, että asetuksella luodun yhtenäisen järjestelmän rinnalla ei voi ylläpitää kansallista suojaa, joka on myös absoluuttinen mutta johon sovelletaan väljempiä edellytyksiä, koska muutoin vaarannetaan yhteisön järjestelmän tavoitteet, eli tiettyjä ominaisuuksia omaavien maataloustuotteiden laadun parantaminen ja yhtäläisten kilpailunedellytysten takaaminen sisämarkkinoilla.

    47. Pääasian vastaajan mukaan tätä päätelmää tukee myös asetuksen 17 artikla, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat säilyttää kansallisen suojan asetuksen mukaisesti ilmoitetuille nimityksille vain siihen saakka, kunnes päätös niiden rekisteröinnistä on tehty.

    48. Käsiteltävänä olevassa asiassa Bud-nimitystä ei siis voida enää suojata Itävallan ja Tšekkoslovakian väliseen sopimukseen perustuvalla järjestelmällä, koska nimitykselle ei ole koskaan haettu mitään yhteisön rekisteröintiä.

    49. Kaikki muut asian käsittelyyn osallistuneet katsovat päinvastoin, ettei kyseessä olevien maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan kansallisen järjestelmän ylläpitäminen ole asetuksen N:o 2081/92 vastaista.

    50. Budvar kiistää ennen kaikkea ne perusteet, jotka näyttävät olleen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lähtökohtana, ja täsmentää, että Bud-nimitys on välitön maantieteellinen merkintä, koska se on lyhenne böömiläisen Budweisin kaupungin nimestä, ja kvalifioitu, koska olut voidaan perustellusti yhdistää kyseisen Budweisin kaupungin olutperinteen maailmanlaajuiseen maineeseen. Kyseinen tšekkiläinen olutpanimo katsoo myös, että näissä olosuhteissa kolmannen maan kvalifioidulle maantieteelliselle merkinnälle kansallisessa järjestelmässä annettu suoja ei ole asetuksen N:o 2081/92 vastainen.

    51. Budvar huomauttaa toissijaisesti, että kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, ei ole asetuksen N:o 2081/92 vastaista antaa kansallisessa lainsäädännössä sekaannusvaarasta riippumatonta absoluuttista suojaa tavanomaiselle maantieteelliselle merkinnälle, jonka osalta ei edellytetä erityistä yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen alkuperän välillä, sillä tällainen maantieteellinen merkintä ei kuulu asetuksen soveltamisalaan. (18)

    52. Budvarin toissijaiseen huomautukseen yhtyvät pääosin myös Itävallan hallitus ja komissio, jotka kuitenkin esittävät sen ensisijaisena huomautuksena.

    53. Myös Saksan hallituksen mukaan Bud-nimitykselle annettu suoja ei ole missään tapauksessa asetuksen vastainen riippumatta siitä, katsotaanko nimityksen olevan tavanomainen maantieteellinen merkintä vai kvalifioitu merkintä. Nimitys ei nimittäin kummassakaan tapauksessa kuuluisi asetuksen soveltamisalaan: ensimmäisessä tapauksessa siksi, että soveltamisala rajoittuu kvalifioituihin maantieteellisiin merkintöihin, ja toisessa tapauksessa siksi, että asetusta sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioista peräisin oleviin kvalifioituihin merkintöihin, eikä sitä voida soveltaa kolmansissa maista peräisin olevien tuotteiden nimityksiin, paitsi 12 artiklassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä, eivätkä ne täyty suhteissa Tšekin tasavaltaan.

    54. Ranskan hallitus päätyy kuitenkin tarkasteltavana olevassa kysymyksessä kielteiseen vastaukseen. Se huomauttaa erityisesti, että sellainen sopimusjärjestelmä, joka Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä vallitsee, mainitaan nimenomaisesti poikkeuksena asetuksen 12 artiklassa. Tässä säännöksessä, jossa asetetaan kolmansista maista lähtöisin olevien tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskevat säännöt, rajataan selkeästi soveltamisalan ulkopuolelle kansainväliset sopimukset ja sen myötä myös Itävallan ja Tšekkoslovakian välinen sopimus ja siihen perustuva järjestelmä.

    ─ Asian arviointi

    55. Ennen kuin aloitan asian käsittelyyn osallistuneiden esittämien näkemysten arvioinnin, huomautan, että Budvar on ottanut esille ongelman, joka koskee Bud-nimityksen luokittelua Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä tehdyn sopimuksen nojalla, ja kiistänyt ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämän luokittelun (katso edellä 50 kohta).

    56. Tarkemmin tarkasteltuna tämä luokittelu edellyttää sen säännöksen tulkitsemista, jolla Itävallan lainsäädännössä on pantu täytäntöön Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen vastaava määräys. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin [EY:n] perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitetun oikeudellisen yhteistyöjärjestelmän mukaisesti kansallisten säännösten tulkinta kuuluu kansallisille tuomioistuimille eikä yhteisöjen tuomioistuimelle, (19) ja samoin niiden ─ eikä yhteisöjen tuomioistuimen ─ tehtävä on tulkita kahdenvälisten sopimusten määräyksiä, jotka sitovat jäsenvaltioita, mutta eivät kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. (20)

    57. Lisäksi on huomautettava, että EY 234 artiklassa tehdyn toimivallan jaon nojalla kyseessä olevan nimityksen luokittelu Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen mukaisesti kuuluu ensisijaisesti kansalliselle tuomioistuimelle, eikä kansallisen tuomioistuimen tulkintaa voida kyseenalaistaa yhteisöjen tuomioistuimessa.

    58. Huomautan siis tässä yhteydessä ainoastaan, että ennakkoratkaisukysymysten esittämistä koskevassa päätöksessä kansallinen tuomioistuin itse luokitteli kyseessä olevan nimityksen tavanomaiseksi ja välilliseksi, joten kyseessä olevan sopimusjärjestelmän yhteensoveltuvuutta asetuksen N:o 2081/92 kanssa on arvioitava tämän olettamuksen pohjalta.

    59. Tästä huolimatta kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on mielestäni vastattava kielteisesti, koska katson ─ toisin kuin Ammersin ja samoin kuin muut asian käsittelyyn osallistuneet, joiden huomautuksiin pääosin yhdyn ─ ettei ole asetuksen N:o 2081/92 vastaista antaa absoluuttista suojaa tavanomaiselle merkinnälle Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen mukaisesti.

    60. Muistutan lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin on jo käsitellyt tätä ongelmaa asiassa Warsteiner 7.11.2000 annetussa tuomiossa.

    61. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin täsmensi ennen muuta, että asetuksen (ETY) N:o 2081/92 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan kyseinen asetus koskee kuitenkin vain maantieteellisiä merkintöjä, joiden osalta yhtäältä tuotteen määrätyn laadun, maineen tai muiden ominaisuuksien ja toisaalta sen erityisen maantieteellisen alkuperän välillä on oltava välitön yhteys, (21) ja että näin ollen on selvää, että tavanomaiset maantieteelliset alkuperämerkinnät, joiden osalta tuotteen ominaisuuksien ja sen maantieteellisen alkuperän välillä ei kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksessä esittämän mukaisesti ole minkäänlaista yhteyttä, eivät kuulu tämän määritelmän piiriin, eikä niitä siten voida suojata asetuksen (ETY) N:o 2081/92 nojalla. (22) Tästä huolimatta yhteisöjen tuomioistuin totesi, että asetuksessa (ET) N:o 2081/92 ei kuitenkaan ole yhtään kohtaa, josta kävisi ilmi, että kyseisiä maantieteellisiä alkuperämerkintöjä ei voitaisi suojata jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, (23) ja korosti erityisesti, että asetuksella (ETY) N:o 2081/92 tavoiteltua päämäärää ei voida vaarantaa sellaisilla kyseisen asetuksen ohella sovellettavilla kansallisilla säännöillä, joilla annetaan suojaa maantieteellisille alkuperämerkinnöille, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan. (24)

    62. Vaikuttaa siltä, että vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen löytyy näistä toteamuksista. Totean siis, ettei ole asetuksen N:o 2081/92 vastaista soveltaa sellaista jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä kahdenvälistä sopimusta, jossa annetaan absoluuttinen suoja sellaiselle maantieteelliselle merkinnälle, joka ei ole kolmannessa maassa sijaitsevan alueen tai paikan nimi mutta joka viittaa kyseisen maan tietyltä alueelta tai tietystä paikasta peräisin olevaan tuotteeseen ilman, että tuotteen alkuperän ja sen ominaisuuksien välillä olisi erityistä yhteyttä.

    b) Bud-nimityksen suoja EY 28 ja EY 30 artiklan mukaan

    Asianosaisten lausumat

    63. Mitä tulee Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä tehtyyn sopimukseen perustuvan järjestelmän yhteensoveltuvuuteen EY 28 ja EY 30 artiklan kanssa, on selvää, että maantieteellisen nimityksen suoja muodostaa, tai ainakin saattaa muodostaa, EY 28 artiklassa tarkoitetun tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutuksiltaan vastaavan toimenpiteen. Koska aihetta koskeva kansallinen lainsäädäntö on hyvin vaihtelevaa, tällainen suoja voi haitata muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidettävien tuotteiden maahantuontia.

    64. Siitä, onko kyseinen toimenpide perusteltu, on kuitenkin kaksi vastakkaista näkemystä. Ammersin ei pidä toimenpidettä perusteltuna, kun taas muut asian käsittelyyn osallistuneet katsovat, että sopimusjärjestelmän soveltaminen on perusteltua.

    65. Pääasian vastaaja katsoo ensinnäkin, ettei Itävallan ja Tšekkoslovakian välisellä sopimuksella Bud-nimitykselle myönnettyä suojaa voida perustella EY 30 artiklassa tarkoitetulla teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojelemisella. Kyseinen määräys muodostaakin poikkeuksen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen: siksi sitä on tulkittava suppeasti, ja kyseistä määräystä on sovellettava vain silloin, kun se on tarpeen kyseessä olevien teollista omaisuutta koskevien oikeuksien erityisen tarkoituksen suojelemiseksi.

    66. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, maantieteellisten merkintöjen suojan erityinen tarkoitus on taata, että tietyn paikan nimen käyttö varataan kyseiselle paikalle sijoittautuneille tuottajille, mutta vain, jos alkuperänimityksellä on erityinen maine kuluttajien keskuudessa. Kyseessä olevan alkuperänimityksen kohdalla kyse ei Ammersinin mukaan ole paikan nimestä, eikä tuotteella myöskään ole minkäänlaista mainetta kuluttajien keskuudessa, joten sen suojaa ei voida perustella EY 30 artiklan nojalla.

    67. Lisäksi absoluuttisen suojan antamista tällaiselle nimitykselle ei voida perustella myöskään yleisellä edulla, joka liittyy kuluttajien suojelemiseen. Ammersinin mukaan edellä esitetyistä syistä American Bud -nimen käyttö oluen nimenä ei voi millään tavalla johtaa kuluttajia harhaan oluen alkuperän osalta eikä varsinkaan johtaa kuluttajia ajattelemaan, että kyse on Budweisin / Ceské Budějovicen oluesta.

    68. Muiden asian käsittelyyn osallistuneiden esittämien huomautusten osalta on todettava, että Budvarin mukaan kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva riita-asia ei kuulu EY 28 artiklan soveltamisalaan, koska Ammersinin kaupan pitämä olut tuodaan kolmannesta maasta, Amerikan yhdysvalloista, eikä asia liity mitenkään yhteisön sisäiseen tavarakauppaan.

    69. Budvarin samoin kuin Saksan ja Itävallan hallitusten ja komission kanta pääasiassa on, että vaikka jäsenvaltion Budin kaltaiselle maantieteelliselle merkinnälle antama suoja on mahdollinen este jäsenvaltioiden väliselle tavaroiden liikkuvuudelle, se on kuitenkin perusteltua EY 30 artiklassa tarkoitetuista teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseen liittyvistä syistä.

    70. Asian käsittelyyn osallistuneet huomauttavatkin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansainvälisiin kahdenvälisiin sopimuksiin perustuva tavanomaisten maantieteellisten merkintöjen suoja on perusteltua EY 30 artiklassa tarkoitetuista teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseen liittyvistä syistä edellyttäen, että suojatut nimitykset eivät ole tulleet yleisnimiksi alkuperävaltiossa (25) ja että niitä siis todella pidetään alkuperävaltiossa alkuperämerkintöinä. (26) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on ─ tätä korostaa etenkin Saksan hallitus ─ todeta, täyttyvätkö nämä edellytykset käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

    71. Se, voidaanko Bud katsoa tavanomaiseksi alkuperänimitykseksi, ei vaikuta millään tavalla kansalliselle tuomioistuimelle annettavaan vastaukseen. Maantieteellisen merkinnän suojan erityinen tarkoitus onkin estää tuottajia, jotka eivät ole sijoittautuneet sille paikalle, johon nimitys viittaa, käyttämästä hyväkseen nimityksen todellista tai vaikka vain mahdollista mainetta kyseiselle paikalle sijoittautuneiden tuottajien vahingoksi. Näin ollen tuotteen ominaisuuksien ja alkuperän välistä suoraa yhteyttä ei voida pitää suojan olennaisena edellytyksenä.

    72. Joka tapauksessa sekä Budvar että Saksan hallitus huomauttavat toissijaisesti, että kyseessä olevalle nimitykselle annettua suojaa voidaan kuitenkin perustella pakottavalla vaatimuksella suojata kuluttajia petoksilta ja samalla taata vilpitön kilpailu. Rinnastamiseen perustuva sekaannusvaara on olemassa, jos toimija, joka ei ole sijoittautunut Budweisiin, käyttää suojattua nimitystä, joka toimii ainakin osassa yhteismarkkinoita alkuperämerkintänä. Näissä olosuhteissa kielto pitää kaupan tällaisilla merkinnöillä varustettuja tuotteita on asianmukainen ja suojatoimi, joka on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuihin päämääriin.

    Asian arviointi

    73. Ennen kuin alan arvioida käsittelyssä esitettyjä näkemyksiä, on todettava, että kuten EY 23 artiklan 2 kohdassa selkeästi määrätään ja kuten yhteisöjen tuomioistuinkin on jo vahvistanut, EY 28 artiklassa tarkoitettua yhteisön sisäisen kaupan määrällistä rajoittamista koskevaa kieltoa sovelletaan yhtäläisesti sekä jäsenvaltioista peräisin oleviin tavaroihin että tavaroihin, jotka ovat peräisin kolmansista maista mutta jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen jäsenvaltiossa. (27)

    74. Koska tässä tapauksessa on kyse Amerikan yhdysvalloissa valmistetun oluen kaupan pitämisestä, on täsmennettävä, että senkaltaista kansallista toimenpidettä, josta tässä ennakkoratkaisukysymyksessä on kyse, on tarkasteltava EY 28 artiklan nojalla ainoastaan siltä osin kuin se koskee toisessa jäsenvaltiossa vapaaseen liikkeeseen luovutetun oluen maahantuontia Itävaltaan.

    75. Kun tämä on tullut mainituksi, siirryn arvioimaan Itävallan toimenpidettä muistuttaen ensiksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 28 artiklassa tarkoitettuina määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä pidetään kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka voivat rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti. (28)

    76. Pääasian yhteydessä korostuu suoja, jonka jäsenvaltio, Itävalta, antaa kolmannen maan, Tšekin tasavallan, maantieteelliselle nimitykselle, joka ei kuulu asetuksen N:o 2081/92 mukaisen yhteisön yhtenäisen suojan piiriin.

    77. Kun otetaan huomioon edellä todetut seikat, Itävallan järjestelmän soveltaminen voi olla este ainoastaan toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettävän oluen maahantuonnille. Vaikka vaikutus onkin rajallinen, on kuitenkin selvää, että kyseessä on EY 28 artiklassa tarkoitettu määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

    78. Tämä ei kuitenkaan ratkaise asiaa, sillä kuten on todettu, vielä on tarkasteltava, voidaanko tätä toimenpidettä perustella muilla perustamissopimuksen määräyksillä, erityisesti EY 30 artiklalla.

    79. Tältä osin katson, kuten suurin osa asian käsittelyyn osallistuneistakin, että kyseinen toimenpide on välttämätön teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi ja siten perusteltua EY 30 artiklan nojalla. Korostan erityisesti, että tämä päätelmä perustuu nimenomaan yhteisön lainsäädäntöön.

    80. Yhteisöjen tuomioistuin on jo asiassa Exportur annetussa tuomiossa ottanut kantaa tavanomaisille maantieteellisille nimityksille annettavan, kahdenväliseen sopimukseen perustuvan suojan yhteensoveltuvuuteen perustamissopimuksen kanssa. (29)

    81. Kyseisessä asiassa, jossa yhteisöjen tuomioistuinta pyydettiin arvioimaan, onko tavanomaisille maantieteellisille nimityksille annettava absoluuttinen suoja EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan, joista on tullut EY 28 ja EY 30 artikla, vastainen, yhteisöjen tuomioistuin totesi erityisesti, että suojan tavoitteena on sen estäminen, että jonkin sopimusvaltion valmistajat käyttävät jonkin toisen valtion maantieteellisiä nimiä hyötyen siten niiden yritysten, jotka ovat sijoittautuneet niille alueille tai niihin paikkoihin, joita kyseiset nimet kuvaavat, tuotteiden maineesta, (30) vaikka tuotteen alkuperän ja sen erityisten ominaisuuksien välillä ei olisikaan yhteyttä.

    82. Tämän todettuaan yhteisöjen tuomioistuin jatkoi: Tällaisen tavoitteen eli pyrkimyksen taata kilpailun vilpittömyys voidaan katsoa liittyvän 36 artiklassa [josta on tullut EY 30 artikla] tarkoitettuun teollisten ja kaupallisten oikeuksien suojelemiseen, edellyttäen, ettei kyseisistä nimistä ole Ranskan ja Espanjan välisen sopimuksen voimaantuloajankohtana tai tätä myöhäisempänä ajankohtana tullut alkuperävaltiossa yleisnimen kaltaisia. (31)

    83. On selvää, että Itävallan ja Tšekin tasavallan välisellä sopimuksella on täysin sama tavoite, koska sillä pyritään estämään johonkin toiseen valtioon sijoittautuneita toimijoita käyttämästä kaupan pitämästään oluesta tšekkiläistä maantieteellistä nimitystä, tarkemmin sanottuna merkintää, joka viittaa böömiläiseen Budweisin kaupunkiin, ja siten hyötymästä kyseisessä paikassa valmistetun oluen maineesta.

    84. Vaikuttaa siis siltä, että yhteisöjen tuomioistuimen Exportur-tuomiossa soveltamaa periaatetta voidaan soveltaa myös tähän tapaukseen ja että Itävallan toimenpidettä voidaan pitää perusteltuna, koska se on välttämätön teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi EY 30 artiklan mukaisesti.

    85. Ehdotan siis, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa tähän kysymykseen, ettei ole EY 28 ja EY 30 artiklan vastaista soveltaa sellaista jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä kahdenvälistä sopimusta, jolla annetaan absoluuttinen suoja sellaiselle maantieteelliselle merkinnälle, joka ei ole kolmannessa maassa sijaitsevan alueen tai paikan nimi, mutta viittaa kyseisen maan tietyltä alueelta tai tietystä paikasta lähtöisin olevaan tuotteeseen ilman, että tuotteen alkuperän ja sen ominaisuuksien välillä olisi erityistä yhteyttä; tämän edellytyksenä on, että suojatut nimitykset eivät ole sopimuksen tekemishetkeen mennessä tai sen jälkeen tulleet yleisnimiksi alkuperävaltiossa.

    Toinen ennakkoratkaisukysymys

    86. Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääpiirteissään, onko EY 28 ja EY 30 artiklan (tai asetuksen N:o 2081/92) vastaista varata kansallisessa lainsäädännössä kolmanteen maahan sijoittautuneille tuottajille yksinoikeus käyttää merkintää, jonka osalta ei ole alkuperämaassa erityistä yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen alkuperän välillä, ja antaa näin nimitykselle sekaannusvaarasta riippumaton absoluuttinen suoja.

    87. Kaikki asian käsittelyyn osallistuneet ovat yksimielisiä siitä, että kysymykseen on vastattava myönteisesti, koska jos kyseessä olevan merkinnän ja tuotteiden alkuperän välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä, tällainen toimenpide on EY 28 artiklan vastainen määrällinen rajoitus, eikä sitä voida perustella EY 30 artiklalla tai millään muulla säännöksellä.

    88. Minustakin vaikuttaa siltä, että tämä on ainoa vaihtoehto, koska myöskään teollisen tai kaupallisen omaisuuden suojelemista koskevaa, EY 30 artiklaan perustuvaa perustelua ei voida käyttää, koska kyseessä olevan nimityksen ei voida tosiasiassa millään tavalla katsoa kuuluvan maantieteellisten merkintöjen luokkaan.

    89. Tämä päätelmä perustuu sitä paitsi myös yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

    90. Kuten jo edellä (82 kohdassa) muistutettiin, yhteisöjen tuomioistuin sulki asiassa Exportur antamassaan tuomiossa pois mahdollisuuden perustella maantieteellisten nimitysten suojaa teollisen omaisuuden suojelemisella, jos nämä merkinnät ovat tulleet yleisnimiksi (32) eli niitä käytetään kuten nimeä, josta asetuksen N:o 2081/92 mukaisesti on tullut maataloustuotteen tai elintarvikkeen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa tämä maataloustuote tai elintarvike on alun perin tuotettu tai jossa sitä on pidetty kaupan. (33)

    91. Jos siis sellaiselle merkinnälle annettavaa suojaa, jolla alun perin on ollut yhteys tuotteen alkuperään, mutta joka on sittemmin tullut yleisnimeksi, ei voida perustella EY 30 artiklassa tarkoitetun teollisen omaisuuden suojelemisen nojalla, sitä suuremmalla syyllä tämän on katsottava koskevan nimitystä, jonka osalta tätä yhteyttä ei ole koskaan voitu osoittaa.

    92. Ei voida myöskään väittää, että tällaiselle merkinnälle annettava absoluuttinen suoja olisi välttämätön muiden yleiseen etuun liittyvien pakottavien vaatimusten vuoksi, etenkään vilpittömän kilpailun suojelemiseksi.

    93. Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän olettamuksen mukaisesti merkintä ei voi mitenkään antaa kuluttajille harhaanjohtavaa käsitystä tuotteen alkuperästä, on selvää, ettei kyseisellä nimityksellä voida edes potentiaalisesti manipuloida tuotteen asiakaskuntaa tai käyttää hyväksi sen mainetta, jota ei sellaisenaan ole olemassakaan.

    94. Näissä olosuhteissa kansallinen määräys, jolla annetaan yksinoikeus kyseisen nimityksen käyttöön tiettyyn paikkaan sijoittautuneille tuottajille, ei siis ole lainkaan tarpeen hyvän kauppatavan suojelemiseksi, vaan sillä pikemminkin annetaan näille tuottajille perusteettomia etuja kilpailijoihin nähden.

    95. Tämän todettuani minun on kuitenkin todettava olevani yhtä mieltä Budvarin sekä Saksan ja Itävallan hallitusten kanssa siitä, että Bud-nimitys ei näytä sopivan lainkaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tässä ennakkoratkaisukysymyksessä muotoilemaan hypoteesiin, koska kyseessä on selvästi lyhenne Budweisin kaupungin nimestä.

    96. Vaikuttaa itse asiassa kiistattomalta, että Bud-nimityksen käyttö oluen yhteydessä tuo mieleen tuotteen böömiläisen alkuperän ja viittaa Budweisin kaupunkiin. Ajatellaanpa vaikka kuuluisan tšekkiläisen olutpanimon toiminimeä Budweiser Budvar, jossa Budweiser on Budweisin kaupunkiin laajasti viittaava (kieliopillisesti oikein muodostettu) maantieteellinen merkintä ja Budvar sanaleikki, jossa yhdistyvät kaupungin kaksitavuisen nimen ensimmäinen tavu (Bud) ja tšekin kielen olutpanimoa tarkoittava suffiksi (var).

    97. Tästä huolimatta tosiasia on, että tällainen arviointi perustuu kuitenkin aina tosiasiaharkintaan, eikä näin ollen kuulu yhteisöjen tuomioistuimen, vaan kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, jonka on siis määritettävä, muodostaako Bud-nimitys oluen yhteydessä käytettynä viittauksen tuotteen alkuperään ja Budweisin kaupunkiin.

    98. Ehdotan siksi, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta, että on EY 28 ja EY 30 artiklan vastaista varata kansallisessa lainsäädännössä kolmanteen maahan sijoittautuneille tuottajille yksinoikeus käyttää merkintää, jonka osalta ei ole alkuperämaassa olemassa erityistä yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen alkuperän välillä, ja antaa näin nimitykselle sekaannusvaarasta riippumaton absoluuttinen suoja.

    Kolmas ennakkoratkaisukysymys

    a) Asianosaisten lausumat

    99. Kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääpiirteissään, sovelletaanko Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen mukaiseen järjestelmään EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan määräystä riippumatta siitä, että Itävalta ilmoitti sopimuksen voimassaolon jatkamisesta seuraajavaltion kanssa virallisesti vasta vuonna 1997 eli sen jälkeen, kun Itävalta oli liittynyt Euroopan yhteisöön.

    100. Budvar, Itävallan, Saksan ja Ranskan hallitukset sekä komissio päätyvät tämän kysymyksen osalta myönteiseen vastaukseen, ja huomauttavat, että Itävallan ja Tšekkoslovakian välinen sopimus tehtiin kauan ennen Itävallan liittymistä Euroopan yhteisöön 1.1.1995. Niiden mukaan se, että liittokansleri vahvisti Itävallan ja Tšekin tasavallan välillä tehtyjen sopimusten voimassaolon virallisesti vasta vuonna 1997, ei vaikuta millään tavalla EY 307 artiklan soveltamiseen, koska liittokanslerin tiedonanto oli vain julistuksenluonteinen. (34)

    101. Itävallan ja Saksan hallitukset sekä komissio huomauttavatkin, että kansainvälisessä oikeudessa määrätään edeltäjävaltion hajoamisen seurauksena syntyneiden uusien valtioiden automaattisesta seuraannosta edeltäjävaltion tekemien kahdenvälisten sopimusten osalta. Varsinkin Itävallan hallitus korostaa, että aihetta koskeva kansainvälinen tapaoikeus on kodifioitu valtioseuraantoa sopimusasioissa koskevaan vuonna 1978 tehtyyn Wienin yleissopimukseen, johon sisältyy nimenomaan automaattista seuraantoa koskeva sääntö. (35)

    102. Sekä Budvar että Ranskan hallitus huomauttavatkin, että Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen nojalla Itävallalla on paitsi mahdollisuus myös kansainvälinen velvollisuus suojella sen soveltamisalaan kuuluvia nimityksiä. Näin ollen se, että Itävaltaan alettiin soveltaa EY:n perustamissopimusta, ei EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla estä kyseisen sopimusjärjestelmän soveltamista.

    103. Ammersinin mukaan sitä vastoin EY 307 artiklan ensimmäistä kohtaa ei voida soveltaa tässä tapauksessa, koska Itävallan ja Tšekkoslovakian välinen sopimus ei sitonut Itävaltaa sillä hetkellä, kun se liittyi Euroopan yhteisöön. Ammersinin mukaan sopimus ei ollut voimassa 1.1.1993, jolloin alkuperäinen sopimusvaltio lakkasi olemasta olemassa, ja 31.7.1997, jolloin sopimuksen jatkaminen Tšekin tasavallan kanssa vahvistettiin liittokanslerin edellä mainitulla tiedonannolla, välisenä aikana.

    104. Pääasian vastaajan mukaan Tšekkoslovakian hajoamisen aikaisen yleisen kansainvälisen oikeuden sääntöjen nojalla Itävallan ja Tšekkoslovakian väliseen sopimukseen ei sovellettu automaattista seuraantoa. Käytäntö ennen edellä mainittua liittokanslerin vuoden 1997 tiedonantoa oli aina perustunut pikemminkin tabula rasa -periaatteeseen, jonka mukaan valtion hajotessa sen kanssa tehtyjen sopimusten voimassaolo lakkaa, eikä niitä jatketa, ellei tästä tehdä sopimusta uuden valtion ja toisen alkuperäisen sopimusvaltion (tässä tapauksessa Itävallan) kanssa.

    b) Asian arviointi

    105. Ennakkoratkaisukysymyksen arviointiin siirryttäessä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastaamista varten aluksi määritettävä, oliko Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä vuonna 1976 tehty sopimus voimassa Itävallan ja Tšekin tasavallan välisissä suhteissa ennen Itävallan liittymistä Euroopan yhteisöön 1.1.1995. Vain jos tähän kysymykseen voidaan vastata myöntävästi, täyttyvät EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisen edellytykset, erityisesti edellytys, jonka mukaan kysymyksessä on oltava ennen perustamissopimuksen voimaantuloa tehty sopimus ja kolmannelle maalle on johduttava siitä sellaisia oikeuksia, että se voi vaatia kyseistä jäsenvaltiota kunnioittamaan niitä. (36)

    106. Kun otetaan huomioon käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteet, erityisesti Tšekkoslovakian liittotasavallan hajoaminen 1.1.1993, ennen kyseiseen kysymykseen vastaamista on ensin tarkasteltava niitä kansainvälisen oikeuden säännöksiä, jotka koskevat sopimusten jatkumista jonkin sopimuspuolen hajoamisen yhteydessä.

    Valtioseuraantoa sopimusasioissa koskeva Wienin yleissopimus

    107. Kuten on todettu, keskustelun avainkysymyksenä on ollut valtioseuraantoa sopimusasioissa koskeva vuoden 1978 Wienin yleissopimus, johon toiset vetoavat ja jonka merkityksen toiset kiistävät.

    108. Omasta puolestani minun on huomautettava ennen muuta, että kyseinen sopimus tuli voimaan vasta 1996, ja siihen on liittynyt melko pieni määrä valtioita (17), joiden joukossa ovat Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta, mutta ei yhtäkään yhteisön nykyisistä jäsenvaltioista. Kansainvälisen sopimusoikeuden välineenä se ei siis sido jäsenvaltioita, eikä siten myöskään Itävaltaa.

    109. Kuten tiedetään, tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö kyseisen yleissopimuksen, kuten yleensä kansainvälisessä oikeudessa kodifioitujen yleissopimusten, määräykset voisi sitoa yhtä lailla myös niitä valtioita, jotka eivät ole ratifioineet sopimuksia. Itse asiassa tällaisten yleissopimusten laatimisella ja hyväksymisellä pyritäänkin pääasiassa vain vallitsevan kansainvälisen oikeuden kodifiointiin; nyt tarkasteltava sopimus ei ole tässä suhteessa poikkeus. (37) Se, ettei Itävalta ole liittynyt sopimukseen, ei siis välttämättä ole ratkaisevaa, jos voidaan osoittaa, että tämän tapauksen kannalta merkityksellisissä yleissopimuksen määräyksissä vain tunnustetaan kansainvälisen oikeuden käytössä olleet periaatteet.

    110. On siis analysoitava kyseisten määräysten sisältöä, jotta voidaan todeta, heijastavatko ne vain jo käytössä olleita periaatteita vai sisältävätkö ne uusia elementtejä.

    111. Kuten tiedetään, yleissopimuksessa tehdään ero siirtomaavallan päättymisen seurauksena syntyneiden valtioiden, joita siinä nimitetään äskettäin itsenäistyneiksi valtioiksi (24 artikla), ja muissa olosuhteissa perustettujen uusien valtioiden välillä (34 artikla)

    112. Siirtomaavallasta vapautuneiden äskettäin itsenäistyneiden valtioiden kohdalla 24 artiklassa annetaan sääntö, joka perustuu tabula rasa -periaatteeseen ja jonka periaatteena siis on, että automaattinen seuraanto ei koske siirtomaavallan aiemmin tekemiä sopimuksia. (38)

    113. Kaikissa muissa olosuhteissa, joko valtiosta irtautumisen tai valtion hajoamisen seurauksena, perustettujen uusien valtioiden osalta annetaan 34 artiklassa sen sijaan päinvastainen sääntö, jonka lähtökohtana on sopimusvelvollisuuksien jatkuvuuden periaate ja jonka edeltäjävaltion tekemiin sopimuksiin sovelletaan uuden valtion automaattista seuraantoa. (39)

    114. Tästä säännöstä on ainoastaan kaksi poikkeusta. Sopimukseen ei sovelleta seuraantoa, jos kyseessä olevat valtiot niin sopivat, tai tapauksissa, joissa sopimuksen soveltaminen uuden valtion osalta olisi ristiriidassa valtiosopimuksen kohteen ja tarkoituksen kanssa tai jyrkästi muuttaisi sopimuksen toimintaedellytyksiä.

    115. Mielestäni yleissopimuksen 34 artiklassa esitetty periaate ei kuulu kansainvälisen oikeuden yleisiin periaatteisiin.

    116. Tähän viittaavat ennen muuta kansainvälisen oikeuden toimikunnassa tehdyt yleissopimuksen valmistelutyöt. Muistutan tältä osin, että komission nimittämä erityisesittelijä, Sir Humphrey Waldock, ehdotti kansainvälistä käytäntöä koskevan analyysin pohjalta päinvastaista periaatetta kuin 34 artiklassa, toisin sanoen niin sanottua tabula rasa -periaatetta, joka sulkee pois uuden valtion automaattisen seuraannon edeltäjävaltion tekemissä sopimussuhteissa tapauksissa, joissa toiselle valtiolle aiemmin kuuluneelle alueelle perustetaan uusi valtio. (40) Ainoastaan valtioliiton hajoamisen yhteyteen ehdotettiin tästä poiketen automaattisen seuraannon periaatteeseen perustuvaa väliaikaista järjestelyä. Vasta myöhemmin ─ ja viittaamatta lainkaan käytäntöön ─ kansainvälisen oikeuden toimikunnan valmistelukomitea ulotti automaattista seuraantoa koskevan säännön koskemaan valtiosta irtautuneita tai hajonneita valtioita, mistä poikkeuksena oli, kuten edellä totesin, siirtomaavallan päättymisen seurauksena syntyneitä valtioita koskeva seuraanto (yleissopimuksen 24 artikla).

    117. Myös kodifioinnin aikaisessa yleisesti vallinneessa koulukunnassa pyrittiin sulkemaan pois automaattisen seuraannon periaate (41) ja suosimaan pääsääntöisesti tabula rasa -periaatetta, joskin tähän oli joitakin merkittäviä poikkeuksia, jotka koskivat tiettyjä sopimustyyppejä tai tiettyjä tilanteita, joihin liittyy suvereniteetin muutos. (42)

    118. Tässä kontekstissa on melko kyseenalaista, voidaanko Wienin yleissopimuksen 34 artiklassa tarkoitettua periaatetta pitää sopimuksen tekemisen aikaan käytössä olleena, kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnettuna tapasääntönä. (43)

    119. Ei voida myöskään ajatella, että pelkällä yleissopimuksessa esitettävällä päätelmällä voitaisiin ottaa käyttöön uutta tämänsisältöistä tapasääntöä. Vaikka jätettäisiin syrjään kaikki muut tällaisten välineiden luonnetta ja tehtävää koskevat pohdinnat, tätä mahdollisuutta vastaan puhuu jo kyseiseen yleissopimukseen liittyneiden valtioiden vähäinen lukumäärä: kuten edellä totesin, vain 17 valtiota on ratifioinut yleissopimuksen. (44)

    Kodifioinnin jälkeinen käytäntö kansainvälisissä suhteissa

    120. Ennen lopullisten päätelmien tekemistä on kuitenkin analysoitava vielä yleissopimuksen voimaantulon jälkeistä käytäntöä, jotta nähdään, onko sopimus edesauttanut automaattisen seuraannon periaatteeseen perustuvan tapasäännön muotoutumista.

    121. Kodifioinnin jälkeistä käytäntöä onkin melko paljon, koska kuten tiedetään, 1990-luvulla Euroopassa hajosi monia ensimmäisen ja toisen maailmansodan tuloksena syntyneitä monikansallisia valtioita. Vuoden 1991 jälkeen niin entinen Neuvostoliitto kuin entinen Jugoslaviakin hajosivat lukuisiksi itsenäisiksi valtioiksi: ensiksi mainitussa tapauksessa prosessi oli etupäässä rauhanomainen, mutta useissa tapauksissa se on ollut verinen, kuten valitettavasti viimeksi mainitussa tapauksessa. Sittemmin 1.1.1993 myös Tšekkoslovakian liittotasavallan olemassaolo lakkasi, ja alueelle syntyi rauhanomaisesti kaksi uutta valtiota, Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta.

    122. Seuraavassa pyrin esittämään yhteenvedon näiden tapahtumien seurauksena muotoutuneesta käytännöstä erityisesti kahdenvälisten sopimusten osalta. Aluksi on todettava, että mielestäni tämä käytäntö todistaa merkittävästä muutoksesta yleisen kansainvälisen oikeuden luonteessa, koska se antaa viitteitä siitä, että 1990-luvun alun jälkeen on vakiintunut kansainvälinen tapasääntö, joka perustuu kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien velvollisuuksien jatkuvuuteen, joskin sen soveltaminen on joustavampaa kuin Wienin yleissopimuksen 34 artiklassa esitetään.

    Käytäntö uusissa valtioissa

    ─ Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta

    123. Ensimmäiseksi on todettava, että kumpikin Tšekkoslovakian liittotasavallan hajoamisen seurauksena syntyneistä valtioista on ilmaissut yleisluonteisilla periaatejulistuksilla aikomuksensa siirtää edeltäjävaltion tekemät sopimukset koskemaan itseään. Tämä käy selvästi ilmi valtioiden parlamenttien itsenäistymisen yhteydessä antamista julistuksista (45) sekä Tšekin perustuslaista nro 4/1993, (46) johon on jo aiemmin viitattu.

    124. Kyseisten julistusten antamisen jälkeinen käytäntö osoittaa sitä paitsi, että valtiot ovat kautta linjan halunneet noudattaa seuraantoa, eivätkä ne toiset sopimusvaltiot, jotka olivat tehneet kansainvälisiä sopimuksia Tšekkoslovakian kanssa, ole lähtökohtaisesti vastustaneet tätä.

    ─ Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen seurauksena syntyneet tasavallat

    125. Myös suurin osa Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen seurauksena syntyneistä valtioista on ilmaissut yleisluonteisilla periaatejulistuksilla aikomuksensa jatkaa edeltäjävaltioiden kansainväliseen oikeuteen perustuvia sopimussuhteita.

    126. a) Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä on muistettava erityisesti 21.12.1991 Alma Atassa annettu julistus, jossa Itsenäisten valtioiden yhteisön silloiset jäsenvaltiot vakuuttivat takaavansa asiaa koskevien perustuslaillisten menettelyjen mukaisesti, että entisen Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton solmimiin sopimuksiin perustuvia kansainvälisiä velvollisuuksia kunnioitetaan. (47)

    127. Myöhempi käytäntö on vahvistanut pääosin kyseisessä julistuksessa ilmaistun pyrkimyksen, joskin jotkin näistä valtioista ovat noudattaneet asiassa melko varovaista lähestymistapaa.

    128. Erityisesti Azerbaidžanin, Moldavian, Turkmenistanin ja Uzbekistanin käytännöissä, jotka tosin perustuvat pääpiirteissään seuraannon soveltamiseen edeltäjävaltion kansainvälisiin velvollisuuksiin, tätä periaatetta on sovellettu lievemmin sallimalla käytännössä uuden valtion jättää seuraannon ulkopuolelle tiettyjä sopimuksia tai sopimusluokkia (ns. valikoiva seuraanto). (48)

    129. b) Baltian valtioiden, Viron, Latvian ja Liettuan käytännöillä sen sijaan ei ole merkitystä tässä yhteydessä. Vaikka nämä kolme tasavaltaa ovatkin itsenäistyttyään (uudelleen) vuonna 1991 katsoneet, etteivät entisen Neuvostoliiton tekemät sopimukset sido niitä, tätä suhtautumista ei kuitenkaan pidä tulkita valtioseuraannon periaatteen kieltämisenä. Sen taustalla on sen sijaan kyseisten tasavaltojen vaatimus, että ne tunnustetaan tsaarin Venäjästä vuonna 1918 itsenäistyneiden ja Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon vuonna 1940 liitettyjen Baltian valtioiden seuraajavaltioiksi; sopimusten alkuperäiset sopimuspuolet ovatkin suhtautuneet tähän vaatimukseen etupäässä myönteisesti, sillä monet niistä eivät koskaan tunnustaneet oikeudellisesti (de jure) valtioiden liittämistä Neuvostoliittoon vuonna 1940.

    130. c) Myös entisen Jugoslavian hajoamisen seurauksena syntyneiden valtioiden käytäntö perustuu pääpiirteissään kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien velvollisuuksien jatkuvuuteen.

    131. Varsinkin Kroatia ja Slovenia ovat avoimesti kannattaneet itsenäistymisestään lähtien seuraantoa koskevan periaatteen (49) soveltamista Jugoslavian tekemiin sopimuksiin, joskin nekin ovat pyrkineet soveltamaan tätä periaatetta lievemmin tiettyjen sopimusluokkien kohdalla (50) tai suosineet joissakin tapauksissa valikoivan seuraannon periaatetta. (51)

    ─ Toisten sopimusvaltioiden käytäntö

    132. Myös toisten sopimusvaltioiden (tai muiden toimijoiden), joita seuraanto koskee, käytäntö antaa merkittäviä viitteitä pyrkimyksestä oikeudellisten suhteiden jatkuvuuteen.

    133. Tietyt maat, kuten Saksa, Alankomaat (52) ja Euroopan ulkopuolelta Amerikan yhdysvallat, (53) näyttävät noudattavan kautta linjan valtiosta irtautuvien ja hajonneiden valtioiden yhteydessä automaattisen seuraannon periaatetta.

    134. Erityisesti Saksan hallitus on tuonut tämän kannan selvästi esille tässä ennakkoratkaisukäsittelyssä.

    135. Huomautan lisäksi, että myös yhteisön toimielinten käytäntö perustuu samaan periaatteeseen, mikä käy ilmi erityisesti yhteisön ja Tšekin tasavallan välisen assosiointisopimuksen pöytäkirjasta N:o 8 Tšekin tasavallan valtioseuraannosta ottaen huomioon Euroopan yhteisön ja Tšekin ja Slovakian liittotasavallan välisen kauttakuljetusta ja maaliikenteen infrastruktuureja koskevan kirjeenvaihdon. (54) Pöytäkirjan 1 artiklassa määrätään seuraavaa: Yhteisö ja Tšekin tasavalta ottavat itselleen kaikki edellä mainittuun kirjeenvaihtoon sisältyvät yhteisön ja entisen Tšekin ja Slovakian liittotasavallan oikeudet ja velvollisuudet, ottaen huomioon, kuten johdannossa muistutetaan, että Tšekin tasavalta on ilmoittanut, että se ottaa kantaakseen kaikki Tšekin ja Slovakian liittotasavallan ja Euroopan yhteisöjen välisistä sopimuksista aiheutuvat velvoitteet ja että Tšekin tasavalta on 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen Tšekin ja Slovakian liittotasavallan seuraajavaltio.

    136. Nämä esimerkit heijastavat pyrkimystä soveltaa sopimuksiin automaattista seuraantoa, mutta toisissa valtioissa on käytössä myös käytäntöjä, jotka eivät ole aivan näin selkeitä.

    137. Aloittakaamme Italiasta, jossa hallintoviranomaisten käytäntö näyttää perustuvan pääpiirteissään automaattisen seuraannon periaatteeseen, (55) mutta oikeuskäytäntö sen sijaan näyttää edellyttävän tämän vahvistavaa sopimusta tai uuden valtion yksipuolisesti antamaa valtioseuraantoilmoitusta, ainakin tiettyjen sopimusluokkien, kuten luovutusta koskevien sopimusten, kohdalla. (56)

    138. Lisäksi on muistettava Yhdistyneen kuningaskunnan suhtautuminen Tšekin tasavaltaan ja Slovakian tasavaltaan. Kirjeessä, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri ilmoitti Tšekin ja Slovakian tasavallan hallituksille uusien valtioiden virallisesta tunnustamisesta, ilmoitettiin Yhdistyneen kuningaskunnan olevan vakuuttunut siitä, että sen ja Tšekkoslovakian välillä aiemmin tehdyt sopimukset ovat edelleen voimassa soveltuvin osin (as appropriate). (57) Tästä täsmennyksestä voidaan todeta paitsi se, että sopimussuhteiden jatkuvuuden periaate tunnustetaan, myös pyrkimys jättää seuraannon toteuttamiseen tietty joustonvara, joka sulkee pois automaattisen soveltamisen.

    139. Myös Ranskan ja Sveitsin käytännöille on tyypillistä varovainen lähestymistapa, jonka lähtökohtana on kyllä sopimussuhteiden jatkuvuus, mutta jossa lopullisen seuraannon edellytyksenä on kuitenkin uuden valtion kanssa käytävien neuvottelujen myönteinen tulos, joten seuraanto ei ole luonteeltaan automaattinen. (58)

    140. Vaikuttaa siltä, että tämä on paitsi julistusten sisältö myös Itävallan käytäntö, josta tosin käsiteltävänä olevan asian yhteydessä on esitetty ristiriitaisia tulkintoja (katso edellä 101 sekä 103 ja 104 kohta).

    141. Itävallan OGH:n oikeuskäytäntö sekä ennen Itävallan liittymistä yhteisöön että sen jälkeen osoittaa nimittäin, että automaattisen seuraannon kieltäminen ─ joka edustaa Ammersinin korostamaa Itävallan perinteistä linjaa (59) ─ ei merkitse sopimuksiin perustuvien velvollisuuksien jatkuvuuden periaatteen kieltämistä, koska kyseisen oikeuskäytännön mukaan aikana, jolloin neuvotteluja seuraannosta käytiin, ei ollut minkäänlaista oikeudellisesti sääntelemätöntä tilaa, vaan Itävalta jatkoi sopimusten noudattamista. (60)

    142. Lisäksi ei voida jättää huomiotta sitä, että jo ennen Itävallan liittymistä yhteisöön Itävallan linja ei ollut niin johdonmukainen kuin Ammersin väittää. On nimittäin ilmennyt, että Itävallan hallitus sanoi ─ mutta vain kyseisestä hetkestä eteenpäin ─ erään Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä tehdyn kauppasopimuksen irti Tšekin tasavallan hallitukselle osoitetulla 30.11.1994 päivätyllä kirjeellä. (61)

    Asiassa noudatettava oikeusperiaate

    143. Vaikuttaa siltä, että niin uusien valtioiden kuin toisien sopimusvaltioidenkin käytäntöjen analyysi tukee edellä (122 kohdassa) ilmaistua näkemystä, että on jo muodostunut automaattisen seuraannon periaatteeseen perustuva tapasääntö, joka tosin on sisällöltään joustavampi kuin Wienin yleissopimuksen 34 artikla, sillä sitä ei sovelleta, jos jompikumpi valtioista, joita seuraanto koskee, ilmaisee päinvastaisen aikomuksen.

    144. Kuten tiedetään, käsiteltävässä asiassa ei ole mitään viitteitä siitä, että Itävalta sen paremmin kuin Tšekkikään olisi halunnut sanoa irti Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä vuonna 1976 tehtyyn sopimukseen perustuvia sopimussuhteita, vaan Tšekin vuosina 1992 ja 1993 antamat selkeät ja yksiselitteiset julistukset valtioseuraannosta Tšekkoslovakian tekemien sopimusten osalta (edellä 19 ja 20 kohta), ja liittokanslerin vuonna 1997 antamaan tiedonantoon sisältynyt ilmoitus vastaavat täysin toisiaan.

    145. Näin ollen se, että Itävalta vahvisti kyseisen sopimuksen ja siihen kuuluvien oikeudellisten toimien voimassaolon jatkamisen vasta liityttyään yhteisöön, ei mielestäni vaikuta millään tavalla EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamiseen kyseiseen sopimukseen ja siihen liittyviin oikeudellisiin toimiin.

    146. Ehdotan siis, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että Itävallan ja Tšekkoslovakian väliseen sopimukseen perustuva järjestelmä kuuluu EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan ja on siis ensisijainen yhteisön mahdollisesti erisisältöisiin säännöksiin nähden, riippumatta siitä, että Itävalta vahvisti valtioseuraannon Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen osalta virallisesti vasta vuonna 1997 Itävallan yhteisöön liittymisen jälkeen.

    Neljäs ennakkoratkaisukysymys

    147. Neljännessä ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääpiirteissään, velvoittaako EY 307 artiklan toinen kohta jäsenvaltion tuomioistuinta tulkitsemaan EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan kuuluvaa sopimusta siten, että se on yhteensoveltuva yhteisön oikeuden kanssa.

    148. Asian käsittelyyn osallistuneiden näkemyksissä ei ole tämän kysymyksen osalta todellista ristiriitaa. Lukuun ottamatta komissiota, joka ei ota kantaa aiheeseen, kaikki asian käsittelyyn osallistuneet katsovat lähtökohtaisesti, että jäsenvaltion ennen yhteisöön liittymistä tekemää kansainvälistä sopimusta on tulkittava mahdollisuuksien mukaan siten, että taataan kyseistä jäsenvaltiota sitovien velvollisuuksien noudattaminen. Tämä edellyttää kuitenkin, että kyseessä oleva sopimuksen määräys on todella monitulkintainen ja että sitä voidaan tulkita tavalla, jolla varmistetaan yhteensoveltuvuus yhteisön perustamissopimuksen kanssa.

    149. Omasta puolestani yhdyn täysin näihin huomautuksiin.

    150. Katsonkin, että sovellettaessa EY 307 artiklan toisen kohdan kaltaista määräystä, jolla pannaan konkreettisesti tällä alalla täytäntöön EY 10 artiklan mukainen lojaalin yhteistyön periaate, on käytettävä yhteisön oikeuden kanssa yhteensoveltuvaa tulkintaa.

    151. Tätä periaatetta sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon EY 307 artiklan ensimmäinen kohta, jossa nimenomaisesti tunnustetaan jäsenvaltioiden ennen yhteisöön liittymistä tekemistä sopimuksista johtuvien kansainvälisten velvollisuuksien ensisijaisuus.

    152. Tästä seuraa, että tulkitessaan näiden kansainvälisten sopimusten määräyksiä yhteisön oikeuden kanssa mahdollisimman yhteensoveltuvalla tavalla, kansallinen tuomioistuin ei saa rikkoa yleisen kansainvälisen oikeuden sopimusten tulkintaa koskevia säännöksiä, jottei EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan tehokasta oikeusvaikutusta estetä. Sopimusten määräyksiä on tulkittava ennen muuta vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklan mukaisesti. (62)

    153. Ainoastaan silloin, jos sopimustekstin merkitystä ei voida varmasti määritellä näiden kriteerien perusteella, tarvitaan todella EY 307 artiklan toisen kohdan mukaista yhteistä kantaa. Siinä tapauksessa, että sopimustekstiä voidaan tulkita monella eri tavalla, jäsenvaltion on mahdollisten tulkintojen joukossa annettava etusija sille tulkinnalle, joka soveltuu parhaiten yhteen sen yhteisövelvollisuuksien kanssa.

    154. Todettuani tämän yleisellä tasolla en katso tarpeelliseksi ottaa kantaa kysymyksen konkreettisempiin näkökohtiin sen määrittelemiseksi, voidaanko Itävallan ja Tšekkoslovakian välillä tehtyä sopimusta tulkita useammalla tavalla vai ei ja mikä näistä tulkinnoista on suositeltavin.

    155. Tämän kysymyksen selvittämiseksi olisi tulkittava sitä säännöstä, jolla Itävallan oikeusjärjestyksessä on pantu täytäntöön Itävallan ja Tšekkoslovakian välisestä sopimuksesta johtuvat kansainväliset velvollisuudet. Kuten edellä (56 kohdassa) kuitenkin jo totesin, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole yhteisöjen tuomioistuimen vaan kansallisten tuomioistuinten tehtävä tulkita riita-asioissa sovellettavia kansallisen oikeuden määräyksiä sekä kahdenvälisiä sopimuksia, jotka sitovat jäsenvaltioita, mutta eivät kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

    156. Ehdotan siis, että neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että jos jäsenvaltion ennen yhteisöön liittymistä tekemän sopimuksen, kuten alkuperämerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden nimitysten suojasta Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan välillä Wienissä 11.6.1976 tehdyn sopimuksen, merkitys on monitulkintainen, tai jos sopimusta voidaan yleisen kansainvälisen oikeuden asiaan sovellettavien määräysten nojalla tulkita useammalla eri tavalla, EY 307 artiklan toisen kohdan mukaisesti sopimuspuolena olevan jäsenvaltion on annettava etusija sille tulkinnalle, joka soveltuu parhaiten yhteen sen yhteisövelvollisuuksien kanssa.

    V Ratkaisuehdotus

    157. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Handelsgericht Wienin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

    1) Ei ole asetuksen N:o 2081/92 vastaista soveltaa sellaista jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä kahdenvälistä sopimusta, jossa myönnetään absoluuttinen suoja sellaiselle maantieteelliselle merkinnälle, joka ei ole kolmannessa maassa sijaitsevan alueen tai paikan nimi mutta joka viittaa kyseisen maan tietyltä alueelta tai tietystä paikasta peräisin olevaan tuotteeseen ilman, että tuotteen alkuperän ja sen ominaisuuksien välillä olisi erityistä yhteyttä.

    2) Ei ole EY 28 ja EY 30 artiklan vastaista soveltaa sellaista jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä kahdenvälistä sopimusta, jossa myönnetään absoluuttinen suoja sellaiselle maantieteelliselle merkinnälle, joka ei ole kolmannessa maassa sijaitsevan alueen tai paikan nimi mutta joka viittaa kyseisen maan tietyltä alueelta tai tietystä paikasta lähtöisin olevaan alkuperätuotteeseen ilman, että tuotteen alkuperän ja sen ominaisuuksien välillä olisi erityistä yhteyttä; tämän edellytyksenä on, että suojatut nimitykset eivät ole sopimuksen tekemishetkeen mennessä tai sen jälkeen tulleet yleisnimiksi alkuperävaltiossa.

    3) On EY 28 ja EY 30 artiklan vastaista varata kansallisessa lainsäädännössä kolmanteen maahan sijoittautuneille tuottajille yksinoikeus käyttää merkintää, jonka osalta alkuperämaassa ei ole olemassa erityistä yhteyttä tuotteen ominaisuuksien ja sen alkuperän välillä, ja antaa näin nimitykselle sekaannusvaarasta riippumaton absoluuttinen suoja.

    4) Maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden lähtöisyysmerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien nimitysten suojasta Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan välillä Wienissä 11.6.1976 tehtyyn sopimukseen perustuva järjestelmä kuuluu EY 307 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan ja on siis ensisijainen yhteisön mahdollisesti erisisältöisiin säännöksiin nähden, riippumatta siitä, että Itävalta vahvisti valtioseuraannon Itävallan ja Tšekkoslovakian välisen sopimuksen osalta virallisesti vasta vuonna 1997 Itävallan yhteisöön liittymisen jälkeen.

    5) Jos jäsenvaltion ennen yhteisöön liittymistä tekemän sopimuksen, eli maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden lähtöisyysmerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien nimitysten suojasta Itävallan tasavallan ja Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan välillä Wienissä 11.6.1976 tehdyn sopimuksen, merkitys on monitulkintainen tai sopimusta voidaan yleisen kansainvälisen oikeuden merkityksellisten säännösten nojalla tulkita useammalla eri tavalla, EY 307 artiklan toisen kohdan mukaisesti sopimuspuolena olevan jäsenvaltion on annettava etusija sille tulkinnalle, joka soveltuu parhaiten yhteen sen yhteisövelvollisuuksien kanssa.

    1 –
    Alkuperäinen kieli: italia.

    2 –
    EYVL L 208, s. 1.

    3 –
    Tätä asetusta sovelletaan kolmannesta maasta lähtöisin olevaan maataloustuotteeseen tai elintarvikkeeseen, jos: ─ kolmas maa voi antaa samat takeet kuin 4 artiklassa tai siinä tarkoitettuja takeita vastaavat takeet ─ kyseisessä kolmannessa maassa on 10 artiklassa säädettyä valvontajärjestelmää vastaava järjestelmä ─ kyseinen kolmas maa on valmis antamaan yhteisön suojaa vastaavan suojan vastaaville yhteisöstä lähtöisin oleville maataloustuotteille tai elintarvikkeille.

    4 –
    Alkuperämerkintöjen, alkuperänimitysten ja muiden alkuperään viittaavien maataloustuotteiden ja teollisten tuotteiden nimitysten suojasta Wienissä 11.6.1976 tehty sopimus sekä siihen kuuluva Wienissä 30.11.1977 tehty pöytäkirja (BGBl 1981, s. 75).

    5 –
    BGBl 1981, s. 76.

    6 –
    Epävirallinen käännös.

    7 –
    Epävirallinen käännös.

    8 –
    Tšekin parlamentin 17.12.1992 antama julistus kaikille maailman parlamenteille ja kansakunnille. Epävirallinen käännös.

    9 –
    Epävirallinen käännös.

    10 –
    Epävirallinen käännös.

    11 –
    Yrityksen koko nimi on Budějovický Budvar, národný podnik, Budweiser Budvar, National Corporation, Budweiser Budvar, Enterprise Nationale, ja sen merkitys on Budweisilainen olutpanimo Budvar, kansallinen yritys. Nykyinen olutpanimo syntyi, kun vuonna 1795 Budweisissa perustettu yritys Budweiser Brauberechtigten Bürgerliches Brauhaus ja vuonna 1895 niin ikään Budweisissa perustettu yritys Tschechische Aktien-Brauerei, sittemmin Budvar Tsechische Aktien-Brauerei, sulautuivat. Vuonna 1948 yritykset yhdistettiin kansallistamisen yhteydessä yhdeksi kansalliseksi yritykseksi, nimeltään Jihočeské pivovary, josta nykyinen yritys sai alkunsa vuonna 1966.

    12 –
    Jäljempänä Budweis. Budweisin kaupungissa, joka kuului ensin Böömin kuningaskuntaan ja sittemmin vuodesta 1918 Itävalta-Unkarin keisarikuntaan, on toiminut 1500-luvulta saakka kukoistava olutteollisuus.

    13 –
    Yritykset, jotka sittemmin sulautuivat nykyiseksi Budvar-olutpanimoksi, ovat valmistaneet ja myyneet vuodesta 1795 olutta, jossa on käytetty merkintöjä Budveis, Budweis, (tšekin kielellä Budějovické pivo, joka tarkoittaa Budweisin olutta), Budvar tai Budbräu (joka tarkoittaa Budin olutpanimoa, ja tšekin kielessä termi var vastaa itse asiassa saksan kielen termiä Bräu ja viittaa olutpanimotoimintaan).

    14 –
    Kyseistä olutta valmistaa yhdysvaltalainen olutpanimo Anheuser-Busch, jonka kotipaikka on Saint Louis. Olutpanimo Bavarian Brewery, josta sittemmin tuli Anheuser-Busch, on pitänyt vuodesta 1876 kaupan paikallisilla markkinoilla olutta, josta on käytetty nimitystä Budweiser, sittemmin lyhennettyä muotoa Bud. Sikäli kuin tiedetään, Anheuser-Busch sai vasta vuonna 1911 tuolloin Budweisissa toimineilta olutpanimoilta luvan käyttää nimitystä Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla. Vuonna 1939 se sai lopulta olutpanimoilta myös yksinoikeuden Budweiser-nimityksen käyttöön Yhdysvaltojen markkinoilla. Toisen maailmansodan jälkeen Anheuser-Busch alkoi kuitenkin viedä oluttaan myös Eurooppaan (näiden osalta Itävallan Oberster Gerichtshofin jäljempänä alaviitteessä 16 mainittu tuomio sekä Tribunale Federale Svizzeron 15.2.1999 antama tuomio, BGE 125 III, s. 193).

    15 –
    Onkin pantava merkille, että olutpanimo Budvar on rekisteröinyt eri maissa, muun muassa Itävallassa, lukuisia tavaramerkkejä, joihin kuuluvat Budvar, Budweiser, Budweiser Budvar, Budweiser Budbräu ja Bud.

    16 –
    OGH:n 1.2.2002 antama määräys, 4 Ob 13/00s. Teksti on saatavilla Bundeskanzleramt─ Rechtsinformationssystemin osoitteessa http://www.ris.bka.gv.at.

    17 –
    Asia C-448/98, Guimont, tuomio 5.12.2000 (Kok. 2000, s. I-10663, 22 kohta) ja asia C-66/00, Bigi, tuomio 25.6.2002 (Kok. 2002, s. I-5917, 18 ja 19 kohta).

    18 –
    Asia C-312/98, Warsteiner Brauerei, tuomio 7.11.2000 (Kok. 2000, s. I-9187, 54 kohta).

    19 –
    Tämä ilmaistaan hyvin selkeästi asiassa C-37/92, Vanacker, 12.10.1993 annetussa tuomiossa (Kok. 1993, s. I-4947, 7 kohta.)

    20 –
    Vrt. asia 130/73 Vandeweghe, tuomio 27.11.1973 (Kok. 1973, s. 1329, 2 kohta).

    21 –
    Em. asia Warsteiner, tuomion 43 kohta. Katso myös yhdistetyt asiat C-321/94, C-322/94, C-323/94 ja C-324/94, Pistre, tuomio 7.5.1997 (Kok. 1997, s. I-2343, 35 kohta).

    22 –
    Asia Warsteiner, tuomion 44 kohta.

    23 –
    Asia Warsteiner, tuomion 45 kohta.

    24 –
    Asia Warsteiner, tuomion 49 kohta.

    25 –
    Asia C-3/91, Exportur, tuomio 10.11.1992 (Kok. 1992, s. I-5529, Kok. Ep. XIII, s. I-161, 39 kohta) ja asia C-87/97, Consorzio tutela del formaggio Gorgonzola, tuomio 4.11.1999 (Kok. 1997, s. I-1301, 20 kohta).

    26 –
    Em. asia Exportur, tuomion 28, 37 ja 38 kohta.

    27 –
    Ks. mm. yhdistetyt asiat 51/71─54/71, International Fruit Company, tuomio 15.12.1971 (Kok. 1971, s. 1107, 8─10 kohta) ja asia 41/76, Donckerwolcke, tuomio 15.12.1976 (Kok. 1976, s. 1921, Kok. Ep. III, s. 257, 17 kohta).

    28 –
    Kaikkien osalta ks. asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974 (Kok. 1974, s. 837, Kok. Ep. II, s. 349, 5 kohta).

    29 –
    Kyseinen asia koski alkuperänimitysten, alkuperämerkintöjen ja tiettyjen tuotteiden nimien suojasta Madridissa 27.6.1973 allekirjoitettua Ranskan tasavallan ja Espanjan valtion välistä sopimusta.

    30 –
    Asia Exportur, tuomion 37 kohta.

    31 –
    Asia Exportur, tuomion 37 kohta.

    32 –
    Asia Exportur, tuomion 37 kohta.

    33 –
    Asetus N:o 2081/92, 3 artikla.

    34 –
    Myös OGH totesi näin em. 1.2.2000 annetussa päätöksessä (4 ob 13/00s) juuri sen Itävallan ja Tsekkoslovakian välisen sopimuksen yhteydessä, jonka soveltamista nyt tarkastellaan. Päätöstä on lainattu edellä 27 kohdassa.

    35 –
    Kyseessä on valtioseuraannosta valtiosopimusten yhteydessä Wienissä 22.8.1978 tehty yleissopimus. Yleissopimuksen osalta vrt. jäljempänä 107 kohta ja sitä seuraavat kohdat. Yleissopimuksen 34 artiklan osalta ks. jäljempänä 113 kohta.

    36 –
    Ks. mm. yhdistetyt asiat C-364/95 ja C-365/95, T. Port GmbH, tuomio 10.3.1998 (Kok. 1998, s. I-1023, 61 kohta).

    37 –
    Muistutan, että yleissopimuksen taustalla on Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen oikeuden toimikunnassa valmisteltu artikkeliluonnos, joka sittemmin viimeisteltiin YK:n yleiskokouksen varta vasten koolle kutsumassa kansainvälisessä konferenssissa.

    38 –
    Sopimuksen 24 artikla kuuluu seuraavasti: A bilateral treaty which at the date of a succession of States was in force in respect of territory to which the succession of States relates is considered as being in force between a newly independent state and the other State party when: (a) they expressly so agree; or (b) by reason of their conduct they are to be considered as having so agreed.

    39 –
    Sopimuksen 34 artikla kuuluu seuraavasti: 1. When a part or parts of the territory of a State separate to form one or more States, whether or not the predecessor State continues to exist: (a) any treaty in force at the date of the succession of States in respect of the entire territory of the predecessor State continues in force in respect of each successor State so formed; (b) any treaty in force at the date of the succession of States in respect only of that part of the territory of the predecessor State which has become a successor State continues in force in respect of that successor State alone. 2. Paragraph 1 does not apply if: (a) the States concerned otherwise agree; or (b) it appears from the treaty or is otherwise established that the application of the treaty in respect of the successor State would be incompatible with the object and purpose of the treaty or would radically change the conditions for its operation.

    40 –
    Ks. 21 artikla, Fifth report on succession in respect of treaties, Sir Humphrey Waldock, Special Rapporteur, Yearbook of the International Law Commission 1972 , volume II, New York, 1974, s. 39─.

    41 –
    Ks. artikkeliluonnoksen 20 ja 21 artikla, International Law Commission, 1191st meeting, Yearbook of the International Law Commission 1972 , volume I, New York, 1974, s. 272─.

    42 –
    Ks. tästä aiheesta: Hall, W. E., A Treatise on International Law , Higgins, A. P., Ed., Oxford, 8th. Ed., 1924 (vuoden 1979 painos, s. 114─); Oppenheim, L., International Law, A Treatise , Lauterpacht, H., Ed., Vol. I, London, 8th Ed., 1955, s. 158─, erityisesti s. 167; Akademie der Wissenschaften der UdSSR, Völkerrecht , Hamburg, 1960, s. 122─ (joskin vallankumouksen seurauksena tapahtuviin muutoksiin, siirtomaavallasta vapautuneisiin valtioihin ja muihin tapauksiin sovelletaan eri sääntöjä); Balladore Pallieri, G., Diritto Internazionale Pubblico , 8. ed., Milano, 1962, s. 224─; O'Connell, D. P., State Succession in Municipal Law and International Law , Vol II, Cambridge, 1967, s. 88─ (julkaisussa korostetaan kuitenkin evolutiiviseen itsenäisyyteen liittyvien tilanteiden erikoisluonnetta); Treves, T., La continuità dei trattati e i nuovi Stati indipendenti, Comunicazioni e Studi , XIII, 1969, s. 303─; Udokang, O., Succession of New States to International Treaties , Dobbs Ferry, N.Y., 1972, s. 412─415; Nguyen Quoc, D., Droit International Public , Paris, 1975, s. 431.

    43 –
    Tästä aiheesta ks. Shaw, M., International Law , 4th Ed., Cambridge, 1997, s. 686─.; Brownlie, I., Principles of Public International Law , 5th Ed., Oxford, 1998, s. 650, 663; Rosenne, S., Automatic Treaty Succession, Klabbers, J., Lefeber, R., Essays on the Law of Treaties , The Hague, 1998, s. 99; Doehring, K., Völkerrecht, Heidelberg, 1999, s. 75; Conforti, B., Diritto Internazionale , Napoli, 2002, s. 118─.

    44 –
    Niiden 15 allekirjoituksen, jotka olivat yleissopimuksen voimaantulon edellytyksenä, kokoon saaminen kesti yli 18 vuotta, ja sinä aikana yksi sopimuksen ratifioineista valtioista, entinen Jugoslavia, ehti hajota. Itse asiassa juuri tuon hajoamisen seurauksena syntyneiden valtioiden valtioseuraantoa koskevat ilmoitukset, joista viimeisin oli Makedonian 7.10.1996 antama ilmoitus, nostivat ratifiointien määrää tasolle, joka mahdollisti yleissopimuksen voimaantulon. Lisäksi diplomaattiseen kokoukseen, jossa sopimus hyväksyttiin, osallistui vain 70 silloisesta 160 valtiosta, ja noista 160 valtiosta vain 20 allekirjoitti sopimuksen.

    45 –
    Tšekin parlamentin julistuksen osalta katso edellä 20 kohta. Slovakian tasavallan parlamentin vastaavan julistuksen osalta ks. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, The International Law Association, Report of the Sixty-Seventh Conference (Helsinki) , London, 1996, s. 670.

    46 –
    Katso edellä 20 kohta.

    47 –
    Epävirallinen suomennos. Englanninkielinen käännös on julkaistu: 21 ILM (1992), s. 149.

    48 –
    Vrt. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 675 ja 684; lisäksi Långström, The Dissolution of the Soviet Union in the Light of the 1978 Vienna Convention on Succession of States in Respect of Treaties; Eisemann, Koskenniemi, La succession d'États: la codification à l'épreuve des faits , Académie de Droit International de la Haye, The Hague, 2000, s. 773.

    49 –
    Ks. Slovenian perustuslain 3 artikla, jota Koskenniemi lainaa artikkelissa Report of the Director of Studies of the English-speaking Section of the Centre, Eisemannin ja Koskenniemen julkaisu, s. 73, ja Kroatian tasavallan itsenäisyysjulistus, jota Ortega Terol lainaa artikkelissa The Bursting of Yugoslavia: An Approach to Practice Regarding State Succession, em. julkaisu, s. 906.

    50 –
    Kroatian osalta ks. kansainvälisiä sopimuksia koskevan 26.7.1991 hyväksytyn lain 33 §, jonka mukaan entisen Jugoslavian tekemien sopimusten valtioseuraannon edellytyksenä on niiden yhteensoveltuvuus Kroatian perustuslain tai oikeusjärjestyksen kanssa, Ortega Terol, s. 906. Ks. myös Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 685.

    51 –
    Slovenian osalta vrt. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 685, ja Ortega Terol, s. 905─.

    52 –
    Ks. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 689.

    53 –
    Vrt. Dalton, National Treaty Law and Practice: United States, American Society of International Law, National Treaty Law and Practice (toim. Leigh, Blakeslee, Ederington), Washington, 1999.

    54 –
    Eurooppa-sopimus Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tšekin tasavallan välisestä assosioinnista, pöytäkirja N:o 8 Tšekin tasavallan valtioseuraannosta ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen (yhteisö) ja Tšekin ja Slovakian liittotasavallan välisen kauttakuljetusta ja maaliikenteen infrastruktuureja koskevan kirjeenvaihdon, EYVL L 360, 31.12.1994, s. 2.

    55 –
    Esimerkkeinä voidaan mainita Tšekin tasavallan kanssa käyty kirjeenvaihto (Praha 27.10.1997─4.2.1998), jolla muutetaan Italian ja Tšekkoslovakian välillä 29.3.1990 tehtyä viisumisopimusta (GURI 15.1.1999, n. 11 suppl.), ja 24.2.1995 päivätty kirje, jolla Italia ilmoitti, ettei se kyseisestä hetkestä eteenpäin sovella Makedonian tasavaltaan Italian ja Jugoslavian väliseen kirjeenvaihtoon perustuvaa sopimusta yliopistojen ja ylemmän asteen oppilaitosten tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta, Rooma 18.2.1983 (GURI 3.5.1995, n. 101). Kummankin asiakirjan ilmeinen oletus on valtioseuraannon toteutuminen niiden sopimusten, joita muutetaan tai joiden soveltaminen keskeytetään, kohdalla.

    56 –
    Ks. Corte d'Appello Roma, 17.10.1980, Riv. dir. int. 1980, s. 882; Corte d'Appello Torino, 2.7.1993, Riv. dir. int. 1994, s. 197; Corte di Cassazione, VI sez. penale, 6.7.1995, n. 2828, Jadranko, Cass. Pen. 1996, s. 3022; Corte di Cassazione, sez. penale feriale, 17.8.1995, Gligic, Cass. Pen. 1996, s. 2629.

    57 –
    I can confirm that, as appropriate , we regard Treaties and Agreements in force to which the United Kingdom and the Czech and Slovak Federal Republic were parties as remaining in force between the United Kingdom and the Czech Republic: UKMIL 1993, Part Three: I.B.i., 65 BYIL (1994), s. 586. Kursivointi tässä.

    58 –
    Ranskan osalta vrt. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 688. Sveitsin osalta vrt. Direction de droit international public du Departement fédéral des affaires étrangères'n 30.3.1992 valtioseuraannosta entisen Jugoslavian ja entisen Neuvostoliiton kanssa tehtyjen sopimusten yhteydessä antama tiedonanto, jossa todetaan varsin selvästi seuraavaa: on constate qu'en matière de succession d'État aux traités, il n'existe aucun principe juridique universellement admis, de même qu'il n'y a pas reprise automatique par l'État successeur des droits et obligations de l'État prédécesseur. Il faut pour chaque traité examiner si la reprise des droits et obligations de l'État prédécesseur par l'État nouvellement créé est conforme aux besoins des deux parties contractuels. Cet examen dure souvent un certain temps, pendant lequel il faudra présumer, pour des raisons non pas juridiques mais pratiques, que les traités en question continuent - provisoirement -à s'appliquer. Tiedonanto on saatavilla: Pratique suisse 1992, 6.1, ja se on julkaistu myös Euroopan neuvoston julkaisussa State Practice Regarding State Succession and Issues of State Recognition (toim. Klabbers, Koskenniemi, Ribbelink, Zimmermann), The Hague, 1999, s. 321.

    59 –
    Ks. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 685─.

    60 –
    Ks. OGH 7 Ob 573/93, päätös 6.10.1993; OGH 8 Ob 590/93, päätös 20.1.1994 ja OGH 15 Os 150/95, päätös 11.1.1996. Päätökset ovat saatavilla Bundeskanzleramt─ Rechtsinformationssystemin osoitteessa http://www.ris.bka.gv.at.

    61 –
    Kirje 11030/94, 30.11.1994, ks. Association de Droit International, Rapport préliminaire sur la succession d'États en matière de traités, s. 686.

    62 –
    Wienissä 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappale.
    Top