62001C0184

1. Tässä asiassa valittajana oleva Hirschfeldt vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan asiassa T-166/00 annetun tuomion (valituksenalainen tuomio) ja asiassa kyseessä olleet Euroopan ympäristökeskuksen tekemät kaksi päätöstä.

2. Valituksenalainen tuomio koski Euroopan ympäristökeskuksen nimittävän viranomaisen ominaisuudessa tekemää kahta päätöstä. Ensimmäinen päätös liittyi sellaisen sisäisen kilpailun peruuttamiseen, joka oli järjestetty palkkaluokan A 4 / A 5 virkamiehen nimittämiseksi Euroopan ympäristökeskukseen. Toinen päätös liittyi Hirschfeldtin tämän omasta pyynnöstä tapahtuneeseen siirtoon komissiosta Euroopan ympäristökeskukseen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla Hirschfeldtin vaatimuksen ensimmäisen päätöksen kumoamisesta ja toisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin siinä luokiteltiin Hirschfeldt palkkaluokan A 5 (eikä palkkaluokan A 4) virkamieheksi.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3. Henkilöstösäännöt sisältävät virkamiesten palvelukseen ottamista ja siirtoa koskevat yleiset säännökset.

4. Henkilöstösääntöjen 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Virkamies, joka hoitaa tilapäisesti muita tehtäviä jossakin toisessa kolmen Euroopan yhteisön toimielimessä, voi kuuden kuukauden kuluttua hakea siirtoa kyseiseen toimielimeen.

Jos sekä toimielin, josta virkamies siirtyy, että toimielin, jossa hän työskentelee tilapäisesti, suostuvat virkamiehen hakemukseen, hänen katsotaan palvelleen uransa yhteisössä jälkimmäisessä toimielimessä. Virkamies ei saa siirron perusteella mitään niistä taloudellisista eduista, joihin hän on näiden henkilöstösääntöjen mukaan oikeutettu, silloin kun hänen palvelussuhteensa yhteisön toimielimessä lopullisesti päättyy.

Jos päätös, jolla hakemukseen suostutaan, sisältää nimityksen korkeampaan palkkaluokkaan kuin se, joka asianomaisella oli alkuperäisessä toimielimessä, tämä katsotaan ylennykseksi ja voidaan tehdä ainoastaan 45 artiklassa säädetyin edellytyksin."

5. Henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

"Palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta."

6. Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Ennen toimielimessä avoinna olevan viran täyttämistä nimittävän viranomaisen on tutkittava:

a) voidaanko virka täyttää toimielimen sisäisellä ylennyksellä tai siirrolla,

b) voidaanko järjestää toimielimen sisäinen kilpailu,

c) kolmen Euroopan yhteisön muiden toimielinten virkamiesten tekemät siirtohakemukset,

ja aloitettava tämän jälkeen joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailumenettely. Kilpailumenettely vahvistetaan liitteessä III.

Kilpailumenettely voidaan myös aloittaa varallaololuettelon laatimiseksi."

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

7. Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet, sellaisina kuin ne käyvät ilmi valituksenalaisesta tuomiosta, voidaan tiivistää seuraavasti.

8. Hirschfeldt (valittaja) toimi virkamiehenä komission pääosastolla XI (nykyään ympäristöasioiden pääosasto) vuodesta 1987 vuoteen 1996. Tammikuussa 1997 hänet siirrettiin hänen omasta pyynnöstään työskentelemään tilapäisesti Euroopan ympäristökeskukseen. Hän oli tällöin palkkaluokan A 5 virkamies. Hänet nimitettiin Euroopan ympäristökeskuksen talousjohtajaksi palkkaluokan A 4 väliaikaisena toimihenkilönä huhtikuusta 1997 lähtien.

9. Euroopan ympäristökeskus julkaisi 14.9.1999 ilmoituksen sisäisestä kilpailusta palkkaluokan A 5 / A 4 virkamiehen nimittämiseksi Euroopan ympäristökeskuksen varainhoito-osaston päällikön virkaan (kilpailu EEA/T/99/1). Valittaja ilmoittautui 23.9.1999 hakijaksi tähän kilpailuun.

10. Pääosaston IX (nykyään henkilöstön ja hallinnon pääosasto) linjan A (henkilöstöpolitiikka) johtaja Bisarre osoitti 22.9.1999 Euroopan ympäristökeskuksen johtajalle Jiménez-Beltránille kirjeen, jossa hän epäili suunnitellun kilpailun laillisuutta ja sopivuutta. Hän totesi muun muassa seuraavaa:

"La décision d'ouvrir un concours pour l'emploi de responsable du département des finances me paraît - - regrettable à deux titres: elle est contraire à une politique introduite à la demande des agences et qui reste difficilement admise par la représentation du personnel de la Commission; elle ne répond pas à un besoin de service incontestable, puisque le but recherché - pourvoir l'emploi qui sera vacant en février 2000 - peut être atteint plus facilement par l'utilisation du transfert.

- -

Je ne peux donc que vous inviter à reconsidérer l'organisation du concours EEA/T/99/1 et à réexaminer la possibilité d'un transfert [du requérant à l'AEE], au grade et à l'échelon qu'il avait lors de son détachement. Comme vous l'ont déjà indiqué mes services, [l'AEE] pourra ensuite le promouvoir au grade supérieur dès que les conditions statutaires seront remplies.

- -

Si toutefois vous préfériez continuer dans la voie du concours interne, la DG [IX] se verrait au regret de ne pas s'associer à ce dernier ni à aucun de ceux que vous seriez amenés à organiser dans le futur pour pourvoir vos autres emplois permanents. Elle devrait également renoncer définitivement pour l'avenir à l'utilisation des transferts au profit de l'[AEE]."

11. Euroopan ympäristökeskus tiedotti 24.9.1999 päätöksestään peruuttaa kilpailu EEA/T/99/1 (jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös). Jiménez-Beltrán ilmoitti päätöksestä valittajalle 27.9.1999 päivätyllä kirjeellä. Hän totesi kirjeessä muun muassa seuraavaa:

"J'ai le regret de vous informer que, après la réception de cette lettre [de M. Bisarre], je n'ai pas d'autre alternative que d'annuler le concours interne pour lequel vous avez fait acte de candidature.

Au vu du contenu de cette lettre, je vous encourage vivement à demander, aussitôt que possible, votre transfert de la Commission à l'AEE, cela étant la seule possibilité pour vous de continuer à travailler pour l'agence."

12. Valittaja haki tämän jälkeen 27.10.1999 henkilöstösääntöjen 8 artiklan mukaisesti siirtoa komissiosta Euroopan ympäristökeskukseen. Komissio ilmoitti valittajalle 6.12.1999 päivätyllä kirjeellä hyväksyvänsä siirron. Se totesi kyseisessä kirjeessä, että valittaja oli palkkaluokan A 5 (1.4.1996 lähtien), tason 3 (1.8.1996 lähtien) virkamies. Valittaja siirrettiin 13.12.1999 tehdyllä päätöksellä Euroopan ympäristökeskukseen 1.11.1999 lähtien (jäljempänä toinen riidanalainen päätös). Tässä päätöksessä hänet luokiteltiin palkkaluokan A 5, tason 3 virkamieheksi.

13. Valittaja teki viralliset valitukset kahdesta riidanalaisesta päätöksestä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Euroopan ympäristökeskuksen nimittävä viranomainen hylkäsi nämä valitukset.

Valituksenalainen tuomio

14. Hirschfeldt vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan ensimmäisen riidanalaisen päätöksen ja toisen riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä luokiteltiin hänet palkkaluokan A 5, tason 3 virkamieheksi 1.11.1999 lähtien.

15. Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen osalta hän vetosi yhteen kanneperusteeseen, joka koski henkilöstösääntöjen 27 artiklaa. Hän viittasi Bisarren 22.9.1999 päivättyyn kirjeeseen ja väitti, että Euroopan ympäristökeskus päätti "toimielinten välisen sopimuksen" vuoksi täyttää varainhoito-osaston päällikön viran siirrolla sen sijaan, että se olisi järjestänyt sisäisen kilpailun tätä varten. Näin ollen palvelukseenottamismenettelyä ei ollut valittu henkilöstösääntöjen 27 artiklan edellyttämällä tavalla yksikön tarpeiden mukaisesti, vaan komission määräämän politiikan vuoksi. Koska päätös kilpailun EEA/T/99/1 peruuttamisesta oli henkilöstösääntöjen vastainen, se oli näin ollen laiton.

16. Toisen riidanalaisen päätöksen osalta hän vetosi myös yhteen kanneperusteeseen, joka koski henkilöstösääntöjen 5, 8 ja 45 artiklaa. Hän väitti, että henkilöstösääntöjen 8 artiklan mukaisesti tehdyn päätöksen, joka koski hänen siirtämistään Euroopan ympäristökeskukseen, tarkoituksena oli nimittää hänet siihen toimeen, jota hän oli hoitanut Euroopan ympäristökeskuksessa yli kaksi vuotta palkkaluokan A 4 väliaikaisena toimihenkilönä. Hän väitti myös, että Euroopan ympäristökeskuksen olisi pitänyt henkilöstösääntöjen 8 artiklan toisen kohdan mukaisesti "rekonstruoida" hänen uransa ja - ottaen huomioon, että hän oli ollut ylennyskelpoinen 1.4.1998 lähtien - tutkia mahdollisuutta ylentää hänet vuosien 1998 ja 1999 ylennysmenettelyissä.

17. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei hyväksynyt Hirschfeldtin väitteitä.

18. Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittävän viranomaisen ei tarvitse jatkaa henkilöstösääntöjen 29 artiklan mukaisesti aloittamaansa palvelukseenottamismenettelyä. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että nimittävällä viranomaisella on tämän oikeuskäytännön mukaan harkintavalta päättää palvelukseenottamismenettelyn jatkamisesta, se voi peruuttaa kilpailun, kun on epäilyksiä siitä, onko viran täyttäminen laillista kilpailu järjestämällä. Se, että tässä tapauksessa epäilyksiä esitti kolmas osapuoli eli komissio, ei vastannut "toimielinten välistä sopimusta", eikä se myöskään aiheuttanut sitä, että nimittävä viranomainen olisi käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

19. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lisäsi, että Hirschfeldtillä ei missään tapauksessa ollut intressiä vaatia ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista. Koska hänet oli nimitetty Euroopan ympäristökeskuksen varainhoito-osaston johtajan virkaan ennen kuin hän oli nostanut kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ainoastaan päätös hänen nimittämisestään palkkaluokkaan A 5 saattoi olla hänelle vastainen. Sillä, että virka oli täytetty siirrolla eikä järjestämällä kilpailu, ei voinut olla häneen tällaista vaikutusta ottaen huomioon, että 22.4.1999 julkaistu kilpailuilmoitus koski palkkaluokan A 5 / A 4 virkamiehen palvelukseen ottamista ja että tämän kilpailun seurauksena nimitettävää henkilöä ei näin ollen olisi välttämättä nimitetty palkkaluokkaan A 4.

20. Toisen riidanalaisen päätöksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että koska Hirschfeldt siirrettiin hänen omasta pyynnöstään, hänen katsotaan henkilöstösääntöjen 8 artiklan toisen kohdan mukaisesti palvelleen uransa yhteisössä Euroopan ympäristökeskuksessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannen kohdan perusteella ei voitu päätellä, että siirtoon liittyisi automaattinen oikeus ylennykseen, minkä Hirschfeldt itsekin myönsi suullisessa käsittelyssä. Väitettä, jonka mukaan Euroopan ympäristökeskuksen olisi pitänyt tutkia mahdollisuutta ylentää Hirschfeldt, ei myöskään voitu hyväksyä: virkamies voidaan henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannen kohdan mukaan ylentää ainoastaan siinä tapauksessa, että (i) virkamiehen siirto sisältää välttämättä nimityksen korkeampaan palkkaluokkaan ja että (ii) ylennys tehdään henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetyin edellytyksin. Hirschfeldtin tapauksessa ensimmäinen edellytys ei täyttynyt. Vaikka hänet oli nimitetty palkkaluokan A 4 väliaikaiseksi toimihenkilöksi Euroopan ympäristökeskukseen, hän oli kuitenkin tilapäistä siirtoa koskevien sääntöjen mukaisesti pysynyt komission palkkaluokan A 5 virkamiehenä. Hänen siirtonsa Euroopan ympäristökeskuksen A 5 / A 4 palkkaluokan virkaan ei näin ollen sisältänyt välttämättä nimitystä korkeampaan palkkaluokkaan kuin siihen, joka hänellä oli komissiossa.

21. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi Hirschfeldtin kanteen perusteettomana.

Valitus

22. Valituksessaan valittaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

- kumoaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion

- kumoaa ensimmäisen riidanalaisen päätöksen

- kumoaa toisen riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä luokiteltiin hänet palkkaluokan A 5, tason 3 virkamieheksi 1.11.1999 lähtien ja

- velvoittaa Euroopan ympäristökeskuksen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

23. Euroopan ympäristökeskus vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

- jättää valituksen tutkimatta siltä osin kuin siinä vaaditaan tosiseikkojen uudelleen määrittämistä ja toteaa sen muilta osin perusteettomaksi

- toissijaisesti, jos yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja

- velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Ensimmäinen riidanalainen päätös

- Tutkittavaksi ottaminen

24. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen toteamalla valituksenalaisen tuomion 27 kohdassa, että hänellä ei ollut intressiä vaatia ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista. Hän väittää, että jos hän olisi menestynyt kyseisellä päätöksellä peruutetussa Euroopan ympäristökeskuksen nimittävän viranomaisen velvollisuutena olisi ollut (aurait dû) nimittää hänet siihen toimeen ja palkkaluokkaan, jotka hänellä väliaikaisena toimihenkilönä oli (palkkaluokka A 4). Nimittävän viranomaisen olisi joka tapauksessa pitänyt harkita mahdollisuutta ylentää hänet henkilöstösääntöjen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

25. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä. Se huomauttaa, että henkilön intressiä kanteen nostamiseen on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitava kanteen nostamisajankohtana. Kun käsiteltävänä oleva valitus tehtiin, valittaja oli kuitenkin jo nimitetty asianomaiseen virkaan. Koska kilpailu lisäksi koski palkkaluokan A 5 / A 4 virkaa, kilpailun seurauksena nimitettävää henkilöä ei olisi välttämättä nimitetty palkkaluokkaan A 4.

26. Kuten Euroopan ympäristökeskus toteaa, valituksenalaisen tuomion 27 kohdan huomautukset siitä, että Hirschfeldtillä ei ollut intressiä vaatia ensimmäisen riidanalaisen päätöksen kumoamista, esitettiin selvästi sivumennen. Tälle saadaan vahvistus tuomion sanamuodosta ("En outre et en tout état de cause") ja siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei katsonut, että kanne oli jätettävä tutkimatta, vaan että se oli perusteeton. Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse käsiteltävänä olevassa asiassa ottaa kantaa siihen, oliko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näkemys intressistä oikeudellisesti virheellinen.

27. Rohkenisin kuitenkin väittää, että valituksenalainen tuomio perustuu liian ehdottomaan intressin käsitteen tulkintaan. Se, että valittajaa ei olisi välttämättä nimitetty palkkaluokkaan A 4, jos hän olisi menestynyt peruutetussa kilpailussa, ei mielestäni tarkoita sitä, ettei hänellä ollut intressiä vaatia tämän peruuttamisen kumoamista. Asiakirjoista ilmenee, että valittajan pätevyys ja työkokemus sekä Euroopan ympäristökeskuksen erityistarpeet huomioon ottaen tällä olisi ollut hyvät mahdollisuudet saada nimitys palkkaluokkaan A 4. Tässä tilanteessa olisi mielestäni epäasianmukaista evätä tältä oikeus nostaa kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa intressin puuttumisen vuoksi.

- Asiakysymys

28. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei katsonut, että komission 22.9.1999 päivätty kirje, jossa se epäili kilpailun EEA/T/99/1 laillisuutta ja sopivuutta, vastasi "toimielinten välistä sopimusta", ja että nimittävä viranomainen käytti kirjeen vuoksi henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan mukaista harkintavaltaansa väärin.

29. Valittaja väittää, että vaikka nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta päättää palvelukseenottamismenettelyn jatkamisesta, tätä harkintavaltaa on käytettävä yksikön edun mukaisesti. Valittaja kuitenkin väittää Jiménez-Beltránin 27.9.1999 päivättyyn kirjeeseen viitaten, että ensimmäinen riidanalainen päätös tehtiin ainoastaan siksi, että komissio oli nimenomaisesti uhannut "renoncer définitevement pour l'avenir à l'utilisation des transferts au profit de l'[AEE]". Nimittävä viranomainen ei näin ollen käyttänyt minkäänlaista harkintavaltaa eikä se myöskään toiminut henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan edellyttämällä tavalla yksikön edun mukaisesti. Valittaja väittää myös, että koska suunniteltu kilpailu olisi ollut avoin kaikille niille yhteisön virkamiehille, jotka täyttivät kilpailuilmoituksessa asetetut edellytykset, ei voida väittää, että kilpailu järjestettiin ainoastaan siksi, että hänet nimitettäisiin avoimeksi ilmoitettuun virkaan.

30. Euroopan ympäristökeskus ei hyväksy näitä väitteitä.

31. Se väittää ensinnäkin, että valittajan esittämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska se koskee valituksenalaiseen tuomioon sisältyvää tosiseikkojen määrittämistä tai tosiseikkojen arviointia. Sen mielestä kysymys siitä, aiheuttivatko komission 22.9.1999 päivätyssä kirjeessään esittämät suunniteltua kilpailua koskevat epäilykset sen, että nimittävä viranomainen käytti harkintavaltaansa väärin, ei ole oikeuskysymys, jota yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia EY 225 artiklan ja tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan nojalla.

32. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan valitusperuste on myös perusteeton. Se huomauttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että Euroopan ympäristökeskus päätti peruuttaa kilpailun EEA/T/99/1, koska kyseinen kilpailu oli - vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti - järjestetty ainoastaan tietyn virkamiehen poikkeavan hallinnollisen aseman korjaamiseksi ja tämän virkamiehen nimittämiseksi avoimeksi ilmoitettuun virkaan. On selvää, että kilpailun jatkaminen ei tässä tilanteessa olisi ollut yksikön edun mukaista, ja tämän vuoksi Euroopan ympäristökeskus saattoi peruuttaa sen.

33. Olen samaa mieltä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa siitä, että valittajan esittämä valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

34. Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että Euroopan ympäristökeskus peruutti kilpailun EEA/T/99/1, koska se epäili kilpailun laillisuutta yhteisöjen tuomioistuimen sellaisia kilpailuja koskevan oikeuskäytännön perusteella, joiden ensisijaisena tarkoituksena on tietyn hakijan nimittäminen avoimeen toimeen. Valituksenalaisen tuomion tämä kohta, joka on niiden perusteluiden mukainen, jotka esitettiin Euroopan ympäristökeskuksen nimittävän viranomaisen tekemässä päätöksessä, jolla valittajan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemä valitus hylättiin, on mielestäni tosiseikkoja koskeva toteamus, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia sitä.

35. Olen näin ollen sitä mieltä, että valittajan esittämä ensimmäinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta.

Toinen riidanalainen päätös

36. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että toinen riidanalainen päätös oli laillinen siltä osin kuin siinä nimitettiin valittaja 1.11.1999 lähtien palkkaluokkaan A 5, tasolle 3. Valittaja tukeutuu näkemyksensä tueksi kahteen väitteeseen.

37. Hän väittää ensiksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannen kohdan mukainen virkamiehen ylennys on mahdollinen ainoastaan tilanteessa, jossa siirto sisältää välttämättä nimityksen korkeampaan palkkaluokkaan ja että valittajan tapauksessa tämä edellytys ei täyttynyt. Valittajan mukaan toista riidanalaista päätöstä ei tulisi pitää päätöksenä siirtää hänet komissiosta Euroopan ympäristökeskuksen ura-alueen A 5 / A 4 avoimeen virkaan, vaan päätöksenä nimittää hänet siihen Euroopan ympäristökeskuksen virkaan, jota hän hoiti palkkaluokan A 4 väliaikaisena toimihenkilönä. Hän huomauttaa tähän liittyen, että hän haki siirtoa Euroopan ympäristökeskuksen palkkaluokan A 4 väliaikaisena toimihenkilönä, ja väittää, että perustellun luottamuksen ja oikeusvarmuuden periaatteista seuraa, että virkamies, joka tilapäisesti muita tehtäviä hoidettuaan siirretään (omasta pyynnöstään), on nimitettävä siihen virkaan ja palkkaluokkaan, jotka hänellä väliaikaisena toimihenkilönä siinä toimielimessä oli, johon hänet tilapäisesti siirrettiin. Valittajan mukaan 8 artiklan kolmannen kohdan sanamuoto tukee tätä tulkintaa, koska siinä viitataan sellaisten virkamiesten "nimitykseen", jotka siirretään heidän omasta pyynnöstään.

38. Valittaja väittää toiseksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hylätessään (implisiittisesti) hänen väitteensä, jotka koskivat henkilöstösääntöjen 8 artiklan toisen kohdan rikkomista. Hänen mukaansa tämän säännöksen, jossa todetaan, että siirretyn virkamiehen katsotaan palvelleen uransa yhteisössä siinä toimielimessä, johon hänet on siirretty, perusteella Euroopan ympäristökeskuksen nimittävän viranomaisen velvollisuutena oli hänen siirtonsa hyväksyessään tutkia, oliko hänen uransa "rekonstruoitu" asianmukaisesti ja harkita tässä yhteydessä mahdollisuutta ylentää hänet. Tämän osalta hän viittaa 26.4.1999 päivättyyn kirjeeseen, jossa Euroopan ympäristökeskuksen pääjohtaja kannusti valittajaa hakemaan siirtoa ja jossa tämä totesi, että "tämänhetkinen ura-alueenne ja palkkaluokkanne A 4 vahvistetaan ja palvelusvuotenne Euroopan ympäristökeskuksessa otetaan huomioon". Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutkinut, rekonstruoiko Euroopan ympäristökeskus valittajan uran asianmukaisesti (ja selvittikö se tämän ylennysmahdollisuuksia), se teki oikeudellisen virheen eikä perustellut tekemäänsä päätöstä riittävästi.

39. Euroopan ympäristökeskus kiistää molemmat väitteet.

40. Se väittää ensiksi, että tilapäisesti siirretyn virkamiehen viralla ja palkkaluokalla ei ole merkitystä henkilöstösääntöjen 8 artiklaa sovellettaessa. Tässä säännöksessä ei anneta virkamiehelle oikeutta saada nimitystä siihen virkaan ja palkkaluokkaan, jotka hänellä tilapäisesti siirrettynä väliaikaisena toimihenkilönä on. Henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannen kohdan sanamuodosta, jossa viitataan "palkkaluokkaan - - joka [siirretyllä virkamiehellä] oli alkuperäisessä toimielimessä", ilmenee päinvastoin, että siirrettävä virkamies pysyy tavallisesti siinä palkkaluokassa, joka hänellä siirron tapahtumahetkellä siinä toimielimessä on, josta hänet siirretään. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomiossa totesi, henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannen kohdan mukainen nimitys ylempään palkkaluokkaan on mahdollinen ainoastaan siinä tapauksessa, että päätös, jolla siirtoon myönnytään, sisältää tavallisesta poiketen välttämättä nimityksen korkeampaan palkkaluokkaan kuin se, joka virkamiehellä oli alkuperäisessä toimielimessä. Tässä tilanteessa siirtoa on pidettävä ylennyksenä, ja se voidaan näin ollen 8 artiklan kolmannen kohdan mukaan tehdä ainoastaan henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetyin edellytyksin.

41. Valittaja haki kuitenkin siirtoa virasta, joka hänellä komission palkkaluokan A 5 virkamiehenä oli, Euroopan ympäristökeskuksen palkkaluokan A 5 / A 4 toimeen, minkä vuoksi siirto ei edellyttänyt hänen nimittämistään korkeampaan palkkaluokkaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä hylätessään hänen väitteensä, jonka mukaan hänellä oli oikeus saada nimitys siihen Euroopan ympäristökeskuksen virkaan, jota hän oli hoitanut palkkaluokan A 4 väliaikaisena toimihenkilönä.

42. Euroopan ympäristökeskus ei myöskään hyväksy valittajan henkilöstösääntöjen 8 artiklan toiseen kohtaan perustuvaa väitettä, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tarkistaa, oliko Euroopan ympäristökeskuksen nimittävä viranomainen tutkinut ylennysmahdollisuuksia siirron yhteydessä. Vaikka Euroopan ympäristökeskuksen nimittävän viranomaisen on kyseisen säännöksen perusteella siirtoa seuraavien vuosien ylennysmenettelyissä tarkasteltava valittajan uraa yhteisössä ikään kuin valittaja olisi palvellut uransa Euroopan ympäristökeskuksessa, tässä säännöksessä ei velvoiteta nimittävää viranomaista tekemään siirron tapahtumahetkellä erillistä valittajan erityistilannetta koskevaa tutkimusta tämän ylentämistarkoituksessa. Euroopan ympäristökeskus noudatti valittajan osalta 8 artiklan toisen kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se tarkasteli tämän tilannetta vuoden 2000 ylennysmenettelyssä ja lisäsi tämän nimen ylennyskelpoisten virkamiesten luetteloon.

43. Euroopan ympäristökeskus katsoo tämän vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä hylätessään valittajan väitteen, jonka mukaan Euroopan ympäristökeskuksen olisi pitänyt tutkia mahdollisuutta ylentää tämä, ja että se otti riittävällä tavalla huomioon valittajan väitteet.

44. Vaikka en olekaan täysin samaa mieltä henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannen kohdan tulkinnasta kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, jonka esittämään tulkintaan Euroopan ympäristökeskus valituksessa yhtyy, ehdottamani jossain määrin erilainen lähestymistapa ei olisi johtanut siihen, että valituksenalaisessa tuomiossa olisi päädytty toisenlaiseen lopputulokseen.

45. Henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannessa kohdassa viitataan tilanteisiin, joissa siirto "sisältää" (emporte, umfaßt, gepaard gaat met, comporta, implicase, medfører) nimityksen korkeampaan palkkaluokkaan. Kuten valittaja on todennut, ei vaikuta siltä, että tämä lause koskisi pelkästään tilannetta, jossa siirto sisältää "välttämättä" nimityksen korkeampaan palkkaluokkaan. Kolmannen kohdan sanamuotoa on kuitenkin tulkittava 8 artiklan muodostamaa kokonaisuutta vasten henkilöstösääntöjen järjestelmä huomioon ottaen.

46. Erityisesti 8 artiklan toisen kohdan perusteella on selvää, että siirtojärjestelmä perustuu yhteisön virkamiesten uran jatkuvuutta koskevalle periaatteelle. Yhtäältä siirretyn virkamiehen oikeuksia ei saa loukata: virkamiehen katsotaan palvelleen uransa yhteisössä siinä toimielimessä, johon hänet on siirretty. Toisaalta siirto ei tavallisesti merkitse kyseisen virkamiehen ylennystä. Siirretty virkamies pysyy palkkaluokassa, joka hänellä siirron tapahtuessa siinä toimielimessä oli, josta hänet siirrettiin (alkuperäinen toimielin). Korkeampaan palkkaluokkaan nimittäminen on poikkeuksellista, ja siinä on noudatettava ylennystä koskevia sääntöjä.

47. Yhteisön virkamiesten ylentäminen tapahtuu säännöllisissä ylennysmenettelyissä sellaisten henkilöstösäännöissä säädettyjen yksityiskohtaisten säännösten mukaan, joilla pyritään takaamaan kaikkien ehdokkaiden yhdenvertainen kohtelu näiden ansioita vertailemalla. Säännöksiä, jotka koskevat virkamiesten ylennystä näiden menettelyjen ulkopuolella, on tulkittava suppeasti.

48. Mielestäni tästä seuraa, että henkilöstösääntöjen 8 artiklaa ei voida tulkita siten, että siinä edellytettäisiin, että virkamies ylennetään siirron yhteydessä, eikä edes siten, että tämän ylennystä pitäisi harkita muutoin kuin erityisesti 45 artiklassa säädettyjen säännöllisten menettelyjen aikana. Henkilöstösääntöjen 8 artiklan toisessa kohdassa varmistetaan, että siirto ei vaikuta haitallisesti virkamiehen ylennykseen, kun taas sen kolmannessa kohdassa ainoastaan sallitaan hänen poikkeuksellinen ylennyksensä tällaisessa tilanteessa joko todellisten hallinnollisten vaatimusten tai jonkin muun, esimerkiksi kyseisen yksikön sisäisiin järjestelyihin liittyvän, syyn vuoksi edellyttäen, että 45 artiklaa noudatetaan.

49. Henkilöstösääntöjen 8 artiklan tällainen tulkinta, joka vaikuttaa olevan yhteisön toimielinten käytännön mukainen, on perusteltavissa myös yhdenvertaista kohtelua koskevilla seikoilla. Jos virkamiehille, jotka siirretään heidän hoidettuaan tilapäisesti muita tehtäviä, myönnettäisiin joko oikeus nimitykseen siihen palkkaluokkaan, joka näillä väliaikaisina tilapäisesti siirrettyinä toimihenkilöinä oli, tai oikeus heidän erityistilanteensa tutkimiseen ylennystä varten, nämä virkamiehet hyötyisivät niihin virkamiehiin nähden, jotka siirron hakemisen sijaan päättävät pysyä siinä yhteisön toimielimessä, jonka palvelukseen heidät alun perin otettiin. Henkilöstösäännöissä ei anneta millään tavoin ymmärtää, että tällaiseen erilaiseen kohteluun pyrittiin, ja se vaikuttaa joka tapauksessa perusteettomalta.

50. En voi myöskään hyväksyä valittajan väitettä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tarkastellut hänen henkilöstösääntöjen 8 artiklan toista kohtaa koskevia väitteitään, ja että valituksenalainen tuomio on puutteellisesti perusteltu.

51. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottanutkaan nimenomaisesti kantaa henkilöstösääntöjen 8 artiklan toisen kohdan tulkintaan, se kuitenkin selvästi tarkasteli valittajan pääasiallista väitettä, jonka mukaan nimittävän viranomaisen velvollisuutena on "rekonstruoida" siirretyn virkamiehen ura ja tutkia tässä yhteydessä mahdollisuutta ylentää tämä. Todettuaan valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa, että henkilöstösääntöjen 8 artiklan kolmannesta kohdasta ei saatu tukea tälle väitteelle, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi yleisesti, että "le transfert du requérant n'a pas entraîné l'obligation, pour l'AEE, d'examiner la possibilité de le promouvoir dans les conditions prévues aux articles 8 et 45 du statut". Mielestäni tästä viimeisestä virkkeestä käy implisiittisesti ja tarpeeksi selvästi ilmi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että henkilöstösääntöjen 8 artiklan sanamuodosta ja rakenteesta kokonaisuudessaan (sen toinen kohta mukaan lukien) ei saatu tukea valittajan pääasialliselle väitteelle.

52. Mielestäni valittajan esittämä toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

Ratkaisuehdotus

53. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1) hylkää valituksen

2) velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.