YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)

10 päivänä joulukuuta 2008

Asia T-57/99

Albert Nardone

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Vahingonkorvauskanne – Ammattitauti – Altistuminen asbestille ja muille aineille

Aihe: Kanne, jossa vaaditaan sen vahingon korvaamista, jonka kantaja väittää kärsineensä komission virheellisestä toiminnasta, kun se altisti kantajan pölyiselle ja asbestin saastuttamalle ilmalle.

Ratkaisu: Komissio velvoitetaan maksamaan Albert Nardonelle korvauksena 66 000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Henkilöstösääntöihin perustuva kiinteämääräinen korvaus – Täydentävää korvausta koskeva hakemus, joka perustuu toimielimen vastuun perustana olevaan tuottamukseen

(Henkilöstösääntöjen 73 artikla)

2.      Virkamiehet – Työkyvyttömyys – Hallinnon velvollisuus selvittää irtisanoutuvan virkamiehen työkyky – Tällaista velvollisuutta ei ole

(Henkilöstösääntöjen 78 artikla)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen käsite – Oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa aiheutuneet kustannukset – Nämä kustannukset eivät kuulu käsitteen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Yksityisille oikeuksia antavan oikeussäännön riittävän ilmeinen rikkominen

(EY 288 artiklan toinen kohta)

1.      Ammattitautiin sairastuneella virkamiehellä on oikeus hakea täydentävää korvausta yleisen lainsäädännön mukaan ainoastaan siinä tapauksessa, että henkilöstösääntöjen 73 artiklalla käyttöön otettu järjestelmä ei mahdollista asianmukaista korvausta. Tätä oikeussääntöä, jonka tarkoituksena on välttää kaksinkertaisen korvauksen suorittaminen virkamiehille, sovelletaan järjestelmällisesti, eikä siinä lähtökohtaisesti sallita mitään poikkeuksia tai eri vapauksia. Siten mahdollisesti saadut henkilöstösääntöjen mukaiset suoritukset on otettava huomioon arvioitaessa korvattavaa vahinkoa, koska niillä korvataan sama vahinko kuin se, jonka korvaamista vaaditaan vahingonkorvauskanteen yhteydessä.

Vahingonkorvauskanne on ennenaikainen, jos ei ole vielä mahdollista arvioida sen henkilöstösääntöjen mukaisen korvauksen asianmukaisuutta, jota kantaja voisi vaatia. Vaikka on normaalisti virkamiehen kannalta nopeampaa ja edullisempaa osoittaa, että hänellä on oikeus henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitettuun kiinteämääräiseen korvaukseen, kuin osoittaa, että sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun syntymiselle välttämättömät edellytykset täyttyvät, tilanne ei ole aina tällainen. Prosessiekonomian periaate edellyttää kussakin erityistapauksessa asiaan vaikuttavien eri tekijöiden punnitsemista, ja yhteisöjen tuomioistuimen on asetettava tämän periaatteen mukaisesti yleiseen lainsäädäntöön perustuvan vahingonkorvauskanteen tutkimisen edellytykseksi se, että kaikkiin henkilöstösääntöjen 73 artiklassa säädettyihin henkilöstösääntöjen mukaisiin vahingonkorvauskeinoihin on turvauduttu. Tällainen kanne voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi, jos henkilöstösääntöihin perustuvan korvauksen saamiseen tähtäävä menettely kestää liian pitkään. Lisäksi siinä tapauksessa, että tällaisen kanteen yhteydessä myönnettävä korvaus korvaisi vahingot, joiden korvaamista vaaditaan myös henkilöstösääntöjen 73 artiklan mukaisen korvausjärjestelmän yhteydessä, tämän korvauksen määrästä pitäisi korvausten päällekkäisyyden estävän säännön nojalla vähentää kantajalle mahdollisesti myönnettävät henkilöstösääntöjen mukaiset suoritukset.

(ks. 53–58 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, 9.9.1999 (Kok. 1999, s. I‑5251, 23 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/95, Lucaccioni v. komissio, 14.5.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑203 ja II‑627, 72 kohta) ja asia T‑300/97, Latino v. komissio, 15.12.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑259 ja II‑1263, 94 ja 95 kohta).

2.      Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tai mistään muustakaan yhteisön oikeuden lähteestä ei ilmene, että yhteisön toimielimellä olisi yleinen velvollisuus selvittää virkamiehen työkyky, jos hän lähtee vapaaehtoisesti toimielimen palveluksesta.

Jos virkamies arvioi, että hänen terveydentilansa edellyttää sitä, että hän jättää tehtävänsä, hänen on esitettävä ennen lähtöään henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukainen hakemus 78 artiklassa tarkoitetun työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä. Mikäli hän ei menettele näin, hän on yksin vastuussa siitä, että hänelle ei ole suoritettu työkyvyttömyyseläkettä, mikäli oletetaan, että hänelle olisi pitänyt tällainen eläke suorittaa.

(ks. 130 ja 131 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑59/01, Nardone v. komissio, 26.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑55 ja II‑323, 38 ja 40 kohta).

3.      Asianajajalle henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitetun oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn vaiheessa suoritetuista palveluista maksettavat palkkiot eivät ole korvattavia oikeudenkäyntikuluja. Henkilöstösääntöjen mukaisen oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä koskevan järjestelmän tarkoitus on, että virkamiestä ei edusteta tässä vaiheessa, koska tämän tilanteen vastineena on se, että hallinto ei saa tulkita hallinnollisia valituksia suppeasti, vaan sen on päinvastoin tutkittava ne avoimesti. Näin ollen virkamies ei voi poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta saada korvausta vahingonkorvauskanteen yhteydessä neuvonantajilleen suorittamistaan palkkioista.

(ks. 139 ja 140 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑84/91 DEP, Meskens v. parlamentti, 5.7.1993 (Kok. 1993, s. II‑757, 14 kohta ); asia T‑34/03, Hecq v. komissio, 6.5.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑143 ja II‑639, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja yhdistetyt asiat T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, Cwik v. komissio, 13.12.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑411 ja II‑1865, 199 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

4.      Sopimussuhteen ulkopuolisen Euroopan yhteisön vastuun syntyminen edellyttää ensinnäkin, että osoitetaan, että yksityisille oikeuksia antavaa oikeussääntöä on rikottu riittävän ilmeisellä tavalla. Vaatimuksesta, jonka mukaan oikeussäännön rikkomisen on oltava riittävän ilmeinen, on todettava, että ratkaiseva peruste sille, että sen voitaisiin katsoa täyttyneen erityisesti silloin, kun asianomaisella yhteisön toimielimellä on laaja harkintavalta, on se, että tämä toimielin on ylittänyt harkintavaltansa rajat ilmeisellä ja vakavalla tavalla. Jos tällä toimielimellä on vain hyvin vähäistä harkintavaltaa tai sitä ei ole lainkaan, jo pelkkä yhteisön oikeuden rikkominen voi riittää riittävän ilmeisen oikeussäännön rikkomisen toteamiseksi.

Edellytykset, jotka koskevat yhteisön vastuun syntymistä virkamiehille ja entisille virkamiehille yhteisön oikeuden rikkomisen vuoksi aiheutuneista vahingoista, eivät saa ilman erityisiä perusteluja poiketa edellytyksistä, joita sovelletaan yhteisön vastuuseen muita yksityisiä kohtaan.

Yhteisön toimielimen terveydenhoitoyksikön on huolenpitovelvoitteen nojalla ilmoitettava virkamiehelle häntä koskevista asiakirjoista esiin tulleen sairauden olemassaolosta ja varoitettava häntä hänen terveydelleen vaarallisista menettelytavoista, mikä edellyttää sitä, että hänelle ilmoitetaan kaikki tätä koskevat merkitykselliset tiedot. Terveydenhoitoyksikön on myös varoitettava virkamiestä riskitekijöistä, jotka saattavat aiheuttaa sairauden ilmenemisen. Näiden velvollisuuksien mahdollinen laiminlyönti saattaa aiheuttaa kyseisen toimielimen vastuun syntymisen. Huolenpitovelvollisuus on siten oikeussääntö, jonka rikkominen saattaa aiheuttaa Euroopan yhteisön vastuun syntymisen.

Komissio syyllistyy tuottamukseen, jota on pidettävä sillä olevan huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntinä, jos se velvoittaa virkamiehen työskentelemään epäterveellisissä olosuhteissa eikä toteuteta toimenpiteitä, joilla niitä voitaisiin parantaa, vaikka asiantuntijalääkäri on kiinnittänyt useaan kertaan sen huomion tähän tilanteeseen.

(ks. 162, 164, 166 ja 171–173 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑352/98 P, Bergaderm ja Goupil v. komissio, 4.7.2000 (Kok. 2000, s. I‑5291, 41, 43 ja 44 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑36/89, Nijman v. komissio, 25.9.1991 (Kok. 1991, s. II‑699, 36 ja 37 kohta); asia T‑90/95, Gill v. komissio, 18.12.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑471 ja II‑1231, 34 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑198/95, T‑171/96, T‑230/97, T‑174/98 ja T‑225/99, Comafrica ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, 12.7.2001 (Kok. 2001, s. II‑1975, 134 kohta).