61999J0396

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi kanteen perusteltavuudesta - Huomioon otettava tilanne - Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä

(EY 226 artikla)

$$Arvioitaessa EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen yhteydessä sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia.

( ks. 31 kohta )

Yhdistetyissä asioissa C-396/99 ja C-397/99,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään B. Doherty ja D. Triantafyllou, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Helleenien tasavalta, asiamiehinään N. Dafniou ja S. Chala, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

joissa kantaja vaatii Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen ja direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta 16 päivänä tammikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/2/EY (EYVL L 20, s. 59) ja kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun komission direktiivin 90/388/ETY (EYVL L 192, s. 10), sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna direktiivillä 96/2/EY, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole määräajassa toteuttanut kaikkia direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 1 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä direktiivin 90/388/ETY 3 a artiklan toisen ja kolmannen kohdan kanssa, noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: toisen jaoston puheenjohtaja N. Colneric, joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), R. Schintgen, V. Skouris ja J. N. Cunha Rodrigues,

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 31.5.2001 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.10.1999 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Kreikan tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen ja direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta 16 päivänä tammikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/2/EY (EYVL L 20, s. 59) ja kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun komission direktiivin 90/388/ETY (EYVL L 192, s. 10), sellaisena kuin kyseinen direktiivi on muutettuna direktiivillä 96/2/EY (jäljempänä direktiivi 90/388/ETY), mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole määräajassa toteuttanut kaikkia direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 1 kohdan, kun sitä luetaan yhdessä direktiivin 90/388/ETY 3 a artiklan toisen ja kolmannen kohdan kanssa, noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

Sovellettava lainsäädäntö

2 Direktiivillä 96/2/EY on tarkoitus vapauttaa kilpailu matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän markkinoilla, ja sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saa kieltäytyä myöntämästä toimilupia DCS 1800 -standardin mukaisesti toimiville matkaviestinjärjestelmille viimeistään 1 päivästä tammikuuta 1998 alkaen.

3 Direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät saa kieltäytyä myöntämästä toimilupia yleisesti saatavia Telepoint-sovelluksia varten, joihin luetaan mukaan DECT-standardin mukaisesti toimivat järjestelmät, kyseisen direktiivin voimaantulosta lähtien. Tämä voimaantulo tapahtuu direktiivin 5 artiklan mukaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun direktiivi on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, eli 15.2.1996.

4 Direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot säätävät tarvittaessa tämän artiklan täytäntöönpanemisen edellyttämistä toimenpiteistä ottaen huomioon tarpeen varmistaa asianomaisilla markkinoilla kilpailevien operaattoreiden välinen tehokas kilpailu.

5 Direktiivin 90/388/ETY 2 artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden, joissa muiden telepalvelujen kuin puhelinliikenteen toimittaminen on säädetty toimilupa- tai ilmoitusmenettelyn alaiseksi olennaisten vaatimusten noudattamiseksi, on varmistettava, että toimiluvan myöntämisen edellytykset ovat puolueettomia ja avoimia että niillä ei syrjitä ketään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista. Kielteiset päätökset on perusteltava ja kaikkiin kielteisiin päätöksiin on oltava mahdollista hakea muutosta.

6 Direktiivin 90/388/ETY 3 a artiklassa säädetään seuraavaa:

"Edellä 2 artiklan toisessa kohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi jäsenvaltioiden on matkaviestinjärjestelmiä ja henkilökohtaisia viestinjärjestelmiä koskeviin toimilupiin ja yleisiin lupiin liittyviä edellytyksiä määritellessään varmistettava seuraavaa:

i) Toimilupien myöntämisen edellytyksiin ei saa sisältyä muita kuin olennaisten vaatimusten perusteella oikeutettuja edellytyksiä ja, yleisön käyttöön tarkoitettujen järjestelmien osalta, kaupallisten säännösten muodossa olevia julkisia palveluja koskevia määräyksiä 3 artiklan mukaisesti.

ii) Matkaviestinverkon operaattoreiden toimilupien myöntämisen edellytysten on taattava avoin ja tasapuolinen käytäntö yhteisomistettujen kiinteiden verkkojen operaattoreiden ja matkaviestinverkon operaattoreiden välillä.

iii) Toimilupien myöntämisen edellytyksiin ei saa sisältyä epäoikeutettuja teknisiä rajoituksia. Erityisesti jäsenvaltiot eivät saa estää toimilupien yhdistelmiä tai rajoittaa erityisiä taajuuksia käyttävien erilaisten tekniikoiden tarjontaa, jos käytettävissä on monistandardilaitteistoa.

Jos taajuuksia on käytettävissä, jäsenvaltioiden on myönnettävä toimilupia avointen ja syrjimättömien menettelytapojen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa myönnettävien matkaviestinjärjestelmien ja henkilökohtaisten viestinjärjestelmien toimilupien lukumäärää ainoastaan olennaisten vaatimusten perusteella suhteellisuusperiaatteen oikeuttamalla tavalla, ja ainoastaan, jos taajuusalue ei ole saatavissa.

Toimilupien myöntämismenettely voi koskea 3 artiklassa tarkoitettuja kaupallisten säännösten muodossa olevia julkisiin palveluihin liittyviä määräyksiä, sikäli kuin valitaan vähiten kilpailua rajoittava ratkaisu. Kaupallisiin säännöksiin liittyvät asianmukaiset edellytykset voidaan liittää myönnettyihin toimilupiin.

- - "

Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

7 Presidentin määräyksellä 437/1995 Organismos Tilepikoinonion Ellados AE:lle (Kreikan valtiollinen televiestintäyhtiö; jäljempänä OTE) annettiin Kreikassa 5.12.1995 toimilupa DCS 1800 -standardin mukaisesti toimiville digitaalisille matkaviestinpalveluille sekä yleinen toimilupa yleisesti saataville sellaisille Telepoint-palveluille, joissa käytetään CT2- ja DECT-teknologiaa.

8 Toimiluvat myönnettiin ilman, että asiasta olisi ilmoitettu tai esitetty tarjouspyyntö etukäteen, ja siten myös ilman, että muille yhtiöille olisi annettu mahdollisuus ilmoittautua näiden toimilupien tai samanlaisen toimiluvan hakijoiksi. DCS 1800 -toimilupa siirrettiin myöhemmin OTE:n tytäryhtiölle CosmOTE:lle.

9 Komissiolle tehtiin 29.7.1997 kaksi kantelua, joista toinen koski OTE:lle myönnetyn DCS 1800 -toimiluvan myöntämisedellytyksiä ja toinen sille myönnettyjen sellaisia palveluja koskevien toimilupien myöntämisedellytyksiä, joissa käytetään yhdistettyä DECT-teknologiaa. Komissio siirsi nämä kantelut Kreikan viranomaisille 5.9.1997 ja pyysi näitä esittämään huomautuksensa kanteluissa esitetyistä väitteistä.

10 Kreikan hallitus ilmoitti 28.11.1997 päivätyssä kirjeessään komissiolle DCS 1800 -toimiluvan osalta, että ainoastaan kolmasosa taajuusalueesta oli annettu OTE:lle, jolloin tällä taajuusalueella vapaaksi jäi 2 x 50 MHz, joita muut DCS 1800 -operaattorit voisivat käyttää. Kreikan hallitus esitti, että ennen kuin se myöntää uusia DCS 1800 -toimilupia, sen oli varmistettava, että myöntäminen ei estä vapaata kilpailua matkapuhelinliikennemarkkinoilla, koska tällaisten toimilupien myöntäminen lähitulevaisuudessa voi vahvistaa jo toimivien kahden GSM-operaattorin määräävää asemaa ja vaarantaa siten CosmOTE:n tekemät suuret investoinnit.

11 Sen väitteen osalta, jonka mukaan DECT-toimilupia olisi kieltäydytty myöntämästä, Kreikan hallitus ilmoitti komissiolle, että se ei ollut evännyt kantelijalta toimilupaa ja että se parhaillaan käsitteli sille tehtyä hakemusta.

12 Näiden vastausten johdosta komissio lähetti Kreikan hallitukselle DCS-toimilupien myöntämättä jättämistä koskevan virallisen huomautuksen 28.4.1998 ja DECT-toimilupien myöntämistä jättämistä koskevan virallinen huomautuksen 12.5.1998.

13 Kreikan hallitus ilmoitti 31.7.1998 päivätyssä vastauksessaan komissiolle, että direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohdan täytäntöönpano Kreikan oikeudessa oli saatettu päätökseen 26.5.1998 annetulla presidentin määräyksellä 124/1998 (FEK A' 103; jäljempänä määräys 124/1998), jonka 3 ja 7 §:n nojalla voidaan rajoittaa matkaviestintoimilupien ja henkilökohtaista viestintää koskevien toimilupien myöntämistä, kun rajoittaminen johtuu käytettävissä olevien taajuuksien puuttumisesta ja kun rajoittaminen on perusteltua suhteellisuusperiaatteen kannalta, ja tällöin on otettava huomioon haitallisten häiriöiden välttämisen, sijoitusten edistämisen ja kilpailun ylläpitämisen tarve. Kreikan viranomaiset ilmoittivat tässä samassa kirjeessä myös, että ne valmistelivat määräystä DCS 1800 -toimilupien ja DECT-toimilupien myöntämismenettelystä ja -edellytyksistä ja että tämä määräys tultaisiin pian hyväksymään.

14 Kreikan hallitus ilmoitti 29.9.1998 päivätyllä kirjelmällään komissiolle, että sillä ei ole mahdollisuutta järjestää tarjouskilpailuja DCS 1800- ja DECT-standardin mukaisia matkaviestinpalveluja koskevien muiden toimilupien myöntämiseksi, sillä vaikka taajuuksia oli käytettävissä, niitä ei voitu antaa käytettäviksi, koska ei ollut olemassa asianmukaista järjestelmää, jonka avulla voitaisiin valvoa, ettei niitä käytetä lainvastaisesti.

15 Komissio katsoi, että tämän voitiin katsoa johtuvan siitä, että Kreikan hallitus oli viivytellyt taajuuksien valvontaa koskevaa järjestelmää luodessaan, ja lähetti sille 17.12.1998 kaksi perusteltua lausuntoa, joissa se kehotti Kreikan hallitusta toimimaan perusteltujen lausuntojen mukaisesti niiden vastaanottamisesta laskettavan kahden kuukauden määräajassa.

16 Kreikan hallitus antoi vastauksensa 23.2.1999 päivätyssä kirjeessä. DCS 1800 -toimilupien epäämisen osalta Kreikan hallitus ilmoitti komissiolle, että se oli aloittanut neuvottelut kolmen matkaviestintäyrityksen kanssa niiden voimassa olevien toimilupien muuttamisesta, laajentamisesta tai yhdenmukaistamisesta sekä GSM 900- ja DCS 1800 -järjestelmiä varten käytettävissä olevan taajuusalueen käyttämisestä ja että se oli tällä välin valmistelemassa tarpeellisia säännöksiä. Kreikan hallitus ilmoitti uudelleen, että sen noudattaman politiikan soveltaminen edellyttäisi, että käytettävissä olisi tietyillä laatuominaisuuksilla varustettu taajuusalue, ja että se suunnitteli radiotaajuuksien hallinnointijärjestelmän luomista. DECT-toimilupien epäämisen osalta kyseinen hallitus toisti perustelunsa, jonka mukaan taajuutta ei ollut käytettävissä sen vuoksi, että ei ollut olemassa sopivaa valvontajärjestelmää, joka olisi mahdollistanut sen, että käyttäjät olisivat voineet käyttää taajuusaluetta tehokkaasti.

17 Näiden vastausten jälkeen komissio päätti nostaa nämä kanteet.

18 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 1.12.1999 työjärjestyksen 43 artiklan nojalla antamalla määräyksellä asiat C-396/99 ja C-397/99 on yhdistetty suullista käsittelyä ja tuomiota varten.

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

19 Komissio väittää kanteissaan, että Kreikan tasavalta on jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, koska se ei ole säätänyt niistä edellytyksistä, säännöistä ja menettelytavoista, jotka koskevat toimilupien myöntämistä DCS 1800- ja DECT -standardin mukaisten matkaviestinpalvelujen tarjoajille, vaikka käytettävissä olisi objektiivisesti tarkastellen ollut taajuusalue, ja koska se näin ollen on estänyt direktiiviin 96/2/EY perustuvien oikeuksien käyttämisen, sillä ne, joita asia koskee ja jotka eivät ole tietoisia käyttöedellytyksistä eivätkä myöskään valintaperusteista, eivät voi esittää hakemustaan tai tehdä tarjousta. Tämä este on ristiriidassa direktiivin 96/2/EY kanssa, sillä kyseisen direktiivin mukaan näiden toimilupien myöntämiselle voidaan asettaa rajoituksia vain, jos direktiivissä luetellut olennaiset edellytykset täyttyvät eli jos nämä rajoitukset muun muassa liittyvät käytettävissä olevien taajuuksien puuttumiseen ja jos ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Määräyksen 124/1998 ei voida katsoa riittävän varmistamaan direktiivin 96/2/EY asianmukaista täytäntöönpanoa, koska tässä määräyksessä ei säädetä toimilupien myöntämisen edellytyksistä eikä myöntämismenettelystä.

20 Vastineessaan Kreikan hallitus väittää, että komission kanteet ovat jääneet vaille kohdetta sen jälkeen, kun 24.11.1999 tehty ministeriön päätös 78574 (FEK B' 2117; jäljempänä päätös 78574) julkaistiin; tässä päätöksessä säädetään telekommunikaatiosektorin organisaatiosta ja toiminnasta 30 päivänä tammikuuta 1997 annetun lain 2246/94 (FEK A' 172) 3 §:n 4 momentin I A kohdassa säädetyn kaltaisesta erityisten toimilupien myöntämismenettelystä ja sillä muodollisesti, selvästi ja tyhjentävästi täydennetään määräyksellä 124/1998 käyttöönotettua lainsäädäntöä, joka koskee erityisten toimilupien myöntämistä.

21 Lisäksi Kreikan hallitus esittää, että jotta puututtaisiin tilanteeseen, jolle on tyypillistä kilpailun puuttuminen, ja luotaisiin edellytykset tehokkaalle kilpailulle, direktiivin 96/2/EY säännökset annettiin pitäen lähtökohtana sitä, että matkapuhelinmarkkinoilta puuttuivat kilpailun edellytykset. Niinpä ensimmäinen tarpeellinen toimenpide oli Kreikan hallituksen mukaan niiden esteiden ja sekä yksin- että erityisoikeuksien poistaminen, jotka rajoittavat mahdollisuutta päästä kyseisille markkinoille, ja siten asiaa koskevien erityisten toimilupien myöntäminen siltä osin kuin tällaisten erityisten toimilupien olemassaoloa voidaan perustella olennaisilla vaatimuksilla.

22 Tällaista viitetilannetta ei kuitenkaan voida soveltaa Kreikan markkinoihin, koska sen soveltaminen edellyttäisi, että kiinteän puhelinliikenteen erityis- ja yksinoikeuksien haltijat tai niiden tytäryhtiöt olisivat ensimmäisinä päässeet matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän palvelujen markkinoille. Kreikan markkinoilla erityis- ja yksinoikeuksia on nimittäin myönnetty yhtiöille, jotka eivät olleet mitenkään sidoksissa OTE:hen. Huomattavasti toisistaan poikkeavat edellytykset johtuvat tästä seikasta. Kreikan hallituksen mukaan direktiivissä 96/2/EY luotua järjestelmää ja velvollisuuksia samoin kuin sitä, kuinka kyseinen hallitus on tätä direktiiviä soveltanut, on tulkittava siten, että otetaan huomioon nämä edellytykset.

23 Vastauksessaan komissio esittää, että Kreikan markkinoilla esiintyvästä kilpailusta ja päätöksen 78574 tekemisestä huolimatta on yhä katsottava, että direktiiviä 96/2/EY rikotaan.

24 Vastauksessaan Kreikan hallitus esittää, että myös siinä tapauksessa, että kilpailun edellytykset eivät täyttyisi siitä syystä, että jollekin elimelle on myönnetty tiettyjä etuja, tällaisen seikan toteaminen ei välttämättä merkitse, että tietyltä ehdokkaalta estettäisiin pääsy markkinoille, mikäli kyseiset edut voivat olla johtamatta markkinoiden rajoittamiseen. Tältä osin on tarpeen, että kysymystä tarkastellaan tapauskohtaisesti yksilölliset seikat huomioon ottaen. Komissio on menetellyt virheellisesti ja ennenaikaisesti päätellessään, että lisätaajuuden suunniteltu myöntäminen tehtäisiin mielivaltaisesti.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

25 On palautettava mieliin, että direktiivillä 96/2/EY on tarkoitus ottaa käyttöön lainsäädäntöä, jonka nojalla voidaan käyttää matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän tarjoamat mahdollisuudet siten, että poistetaan mahdollisimman nopeasti kaikki yksin- ja erityisoikeudet ja että poistetaan matkapuhelinverkko-operaattoreiden osalta sekä rajoitukset, jotka koskevat vapautta käyttää kyseisiä verkkoja ja kehittää niitä operaattoreiden toimilupien tai muiden lupien kattamien toimintojen harjoittamiseksi, että kilpailun vääristymät ja mahdollistetaan se, että nämä operaattorit voivat hallita kulunsa.

26 Tämän tavoitteen mukaisesti direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät 1.1.1998 alkaen saa kieltäytyä myöntämästä toimilupia DCS 1800 -standardin mukaisesti toimiville matkaviestinjärjestelmille, ja kyseisen artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät 15.2.1996 alkaen saa kieltäytyä myöntämästä toimilupia DECT-standardin mukaisesti toimiville järjestelmille.

27 Kilpailun vapaus matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän markkinoilla edellyttää, että mahdollisuutta päästä näille markkinoille rajoitetaan vain olennaisten vaatimusten perusteella ja ainoastaan taajuusalueen käytettävissä oloa koskevien pakottavien syiden perusteella. Jos pääsyn edellytyksenä on toimiluvan saaminen, tämä tilanne edellyttää, että lupaa haluavat tuntevat noudatettavan menettelytavan ja luvan myöntämiselle asetetut kriteerit. Juuri tämän vuoksi direktiivin 90/388/ETY 2 artiklan toisessa kohdassa ja 3 a artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön avoimia ja julkisia toimilupien myöntämismenettelyjä ja että toimiluvat myönnetään objektiivisten ja syrjimättömien kriteereiden perusteella.

28 Tältä osin on ensiksi todettava, että määräyksessä 124/1998 säädetään vain mahdollisuudesta rajoittaa matkaviestinjärjestelmien ja henkilökohtaista viestintää koskevien järjestelmien osalta myönnettävien toimilupien määrää, kun taajuusalue on käytetty loppuun, kielletään epäoikeutettujen teknisten rajoitusten asettaminen siinä tapauksessa, että taajuuksia on käytettävissä, ja säädetään yleisistä suuntaa-antavista kriteereistä, joiden perusteella DCS 1800- ja DECT-standardia käyttäviä järjestelmiä koskevat toimiluvat on myönnettävä, mutta siinä ei millään tavalla säädetä tämän tarkoituksen edellyttämistä säännöistä eikä menettelytavoista.

29 Lisäksi on korostettava, että sillä, millainen Kreikan matkaviestintämarkkinoiden ja henkilökohtaisen viestinnän markkinoiden rakenne oli direktiivin 96/2/EY voimaantulohetkellä ja niinä päivämäärinä, joina valtiot eivät enää voineet kieltäytyä myöntämästä DCS 1800- ja DECT-toimilupia, ei ole merkitystä tämän riita-asian ratkaisun kannalta; tämän riita-asian kohteena on sen toteaminen, että Kreikan tasavalta ei ole toteuttanut edellä mainitussa direktiivissä säädettyjen standardien mukaisten uusien toimilupien myöntämisen edellyttämiä toimenpiteitä.

30 Velvollisuutta myöntää uusia toimilupia ei tosin ole, jos taajuuksia ei ole käytettävissä, mutta nyt esillä olevassa asiassa ei ole kyse tällaisesta tilanteesta. Kreikan hallitus nimittäin myöntää, että käytettävissä oli taajuusalue kummallekin kyseessä olevalle matkaviestinjärjestelmälle.

31 Kreikan hallituksen mainitseman päätöksen 78574 osalta on todettava, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteensa, otetaan huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (ks. erityisesti asia C-69/99, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10979, 22 kohta ja asia C-266/99, komissio v. Ranska, tuomio 8.3.2001, Kok. 2001, s. I-1981, 38 kohta).

32 On kuitenkin selvää, että 24.11.1999 tehty päätös 78574 on tullut voimaan tämän tuomion 15 kohdassa mainituissa perustelluissa lausunnoissa asetetun kahden kuukauden määräajan päättymisen jälkeen. Niinpä tätä päätöstä ei voida näiden kanteiden yhteydessä ottaa huomioon kanteiden paikkansapitävyyttä arvioitaessa.

33 Edellä esitetystä seuraa, että Kreikan tasavalta ei ollut antanut perustelluissa lausunnoissa asetetussa määräajassa kaikkia direktiivissä 96/2/EY edellytettyjä, DCS 1800- ja DECT-standardien mukaisesti toimivien matkaviestinpalvelujen tarjoajille myönnettäviä toimilupia koskevia sääntöjä eikä ottanut käyttöön tällaisten toimilupien myöntämismenettelyjä.

34 Näin ollen on todettava, että Kreikan tasavalta ei ole noudattanut direktiivien 96/2/EY ja 90/388/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kaikkia direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä direktiivin 90/388/ETY 3 a artiklan toisen ja kolmannen kohdan kanssa, noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä.

Oikeudenkäyntikulut

35 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Kreikan tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska Kreikan tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Helleenien tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän osalta 16 päivänä tammikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/2/EY ja kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun komission direktiivin 90/388/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säädetyssä määräajassa antanut kaikkia direktiivin 96/2/EY 2 artiklan 1 ja 2 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä direktiivin 90/388/ETY 3 a artiklan toisen ja kolmannen kohdan kanssa, noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä.

2) Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.