61999J0095

1. Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Yhteisön lainsäädäntö - Henkilöllinen soveltamisala - Jäsenvaltion alueella asuvien valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten sekä heidän perheenjäsentensä lisääminen asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan - Pätevyys

(ETY:n perustamissopimuksen 51 artikla (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 51 artikla, josta on muutettuna tullut EY 42 artikla); neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artikla ja 2 artiklan 1 kohta)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhteisön säännöstö - Yhteisön säännöstöä ei voida soveltaa täysin jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen

(Neuvoston asetus N:o 1408/71)

1. Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2001/83, pätevyyteen ei vaikuta se, että siinä lisätään sen henkilölliseen soveltamisalaan jäsenvaltion alueella asuvat valtiottomat henkilöt ja pakolaiset sekä heidän perheenjäsenensä.

Asetusta N:o 1408/71 nimittäin sovelletaan kaikkiin sen 1 artiklassa tarkoitettuihin työntekijöihin, jotka ovat jonkun jäsenvaltion kansalaisia ja jotka ovat jossain asetuksessa tarkoitetuista kansainvälisistä tilanteista, ja heidän perheenjäseniinsä.

Neuvostoa ei voi arvostella siitä, että se on ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklassa (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 51 artikla, josta on muutettuna tullut EY 42 artikla) sille annettua toimivaltaa käyttäessään ajatellut myös jäsenvaltioiden alueella asuvia valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia ottaakseen huomioon jäsenvaltioiden edellä mainitut kansainväliset sitoumukset. Jos kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät yhteensovitettaisiin jättämällä valtiottomat henkilöt ja pakolaiset sen ulkopuolelle, jäsenvaltioiden olisi kansainvälisten velvollisuuksiensa noudattamisen varmistamiseksi pitänyt ottaa käyttöön toinen yhteensovittamisjärjestelmä vain tätä hyvin rajoitettua henkilöryhmää varten.

( ks. 55-58 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta )

2. Jäsenvaltion alueella asuvat työntekijät, jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, ja heidän perheenjäsenensä eivät voi vedota asetuksessa N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 2001/83, annettuihin oikeuksiin, jos he ovat tilanteessa, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat vain tämän yhden jäsenvaltion sisälle. Näin on muun muassa silloin, kun työntekijän tilanteella on liittymiä vain kolmanteen maahan ja yhteen jäsenvaltioon.

( ks. 71-72 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta )

Yhdistetyissä asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99,

jonka Bundessozialgericht (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa

Mervett Khalil (C-95/99),

Issa Chaaban (C-96/99),

Hassan Osseili (C-97/99)

vastaan

Bundesanstalt für Arbeit,

Mohamad Nasser (C-98/99)

vastaan

Landeshauptstadt Stuttgart

ja

Meriem Addou (C-180/99)

vastaan

Land Nordrhein-Westfalen,

ennakkoratkaisun sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2001/83 (EYVL L 230, s. 6), pätevyydestä ja tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, F. Macken ja N. Colneric ja S. von Bahr sekä tuomarit C. Gulmann, D. A. O. Edward, A. La Pergola, J.-P. Puissochet, L. Sevón (esittelevä tuomari), M. Wathelet, R. Schintgen ja V. Skouris,

julkisasiamies: F. G. Jacobs,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Addou, edustajanaan Rechtsanwalt A. S. Iven (asia C-180/99),

- Ruotsin hallitus, asiamiehinään A. Kruse (asiat C-95/99-C-98/99) ja L. Nordling (asia C-180/99),

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään R. V. Magrill, avustajanaan N. Paines, QC (asiat C-95/99-C-98/99 ja C-180/99),

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. Hillenkamp (asiat C-95/99-C-98/99 ja C-180/99) ja J. Sack (asia C-180/99),

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Khalilin, Chaabanin, Osseilin ja Nasserin, edustajanaan Rechtsanwalt J. Lang, Espanjan hallituksen, asiamiehenään N. Díaz Abad, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, asiamiehenään N. Paines, ja komission, asiamiehenään J. Sack, 10.10.2000 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 30.11.2000 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Bundessozialgericht on esittänyt 15.10.1998 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet yhteisöjen tuomioistuimeen 17.3.1999 (asiat C-95/99-C-98/99) ja 17.5.1999 (asia C-180/99) EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2 päivänä kesäkuuta 1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL L 230, s. 6; jäljempänä asetus N:o 1408/71), pätevyydestä ja tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty riita-asioissa, joissa ovat vastapuolina Khalil, Chaaban, Osseili yhtäältä ja toisaalta Bundesanstalt für Arbeit, Nasser ja Landeshauptstadt Stuttgart sekä Addou ja Land Nordrhein-Westfalen ja jotka koskevat valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten sekä heidän puolisoidensa oikeutta lapsilisään ja kotihoidontukeen.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3 ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklassa (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 51 artikla, josta on muutettuna tullut EY 42 artikla)

määrätään seuraavaa:

"Neuvosto toteuttaa yksimielisesti komission ehdotuksesta sellaiset sosiaaliturva-alan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi, erityisesti ottamalla käyttöön järjestelmän, joka turvaa siirtotyöläisille ja heidän huollettavilleen sen, että:

a) kaudet, jotka eri maiden lainsäädännön mukaan otetaan huomioon oikeuden saamiseksi etuuteen ja sen säilyttämiseksi sekä etuuden määrän laskemiseksi, lasketaan yhteen;

b) etuudet maksetaan jäsenvaltioiden alueella asuville."

4 Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan d alakohdassa säädetään, että tässä asetuksessa "tarkoitetaan pakolaisella Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 allekirjoitetun pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen [Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 189, s. 150, nro 2545 (1954), jäljempänä Geneven yleissopimus] 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä".

5 Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan e alakohdassa säädetään, että tässä asetuksessa "tarkoitetaan 1. valtiottomalla henkilöllä New Yorkissa 28 päivänä syyskuuta 1954 allekirjoitetun valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen [Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 360, s. 130, nro 5158 (1960), jäljempänä New Yorkin yleissopimus] 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä".

6 Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä ja jälkeenjääneisiinsä."

7 Asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jollei tämän asetuksen erityisistä säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset."

Pääasiain oikeudenkäynnit ja ennakkoratkaisukysymykset

8 Asiassa C-95/99 pääasian kantaja Khalil ja hänen puolisonsa ovat Libanonista peräisin olevia palestiinalaisia. He pakenivat Libanonin sisällissotaa Saksaan, Khalil vuonna 1984 ja hänen puolisonsa vuonna 1986. Siitä lähtien he ovat asuneet keskeytyksettä Saksassa. Heille on kieltäydytty myöntämästä poliittisen pakolaisen asemaa.

9 Asiassa C-96/99 pääasian kantaja Chaaban ja hänen puolisonsa ovat Libanonista peräisin olevia kurdeja. He pakenivat vuonna 1985 Libanonin sisällissotaa Saksaan, jossa he ovat siitä lähtien asuneet keskeytyksettä. Heille on kieltäydytty myöntämästä poliittisen pakolaisen asemaa. Chaaban ja hänen lapsensa ovat Libanonin kansalaisia.

10 Asiassa C-97/99 pääasian kantaja Osseili ja hänen puolisonsa saapuivat Saksaan vuonna 1986. Osseililla on palestiinalaisille pakolaisille myönnetty libanonilainen matkustusasiakirja. Hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty.

11 Asiassa C-98/99 pääasian kantaja Nasserilla on palestiinalaisille pakolaisille myönnetty libanonilainen matkustusasiakirja. Hän on asunut Saksassa perheensä kanssa vuodesta 1985 alkaen. Hänelle on kieltäydytty myöntämästä poliittisen pakolaisen asemaa. Hänellä on ollut oleskelulupa 30.4.1998 alkaen.

12 Näissä asioissa esitetyistä ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että Khalilia ja hänen puolisoaan, Chaaban puolisoa sekä Osseilia ja Nasseria pidetään Saksan lainsäädännön nojalla valtiottomina henkilöinä.

13 Joulukuun 1993 ja maaliskuun 1994 välisenä aikana kyseisten pääasioiden kantajilta poistettiin oikeus saada lapsilisää sillä perusteella, että Bundeskindergeldgesetzin (liittovaltion laki lapsilisistä) uuden 1 §:n 3 momentin mukaan vain niillä ulkomaalaisilla, joilla oli oleskeluoikeus tai oleskelulupa, oli vastedes oikeus saada lapsilisää. Kyseinen säännösmuutos johtui 21.12.1993 annetusta Erste Gesetz zur Umsetzung des Spar-, Konsolidierungs- und Wachstumsprogrammsista (ensimmäinen laki säästö-, vakauttamis- ja kasvuohjelman täytäntöönpanosta, BGBl. 1993 I, s. 2353), joka tuli voimaan 1.1.1994.

14 Niistä päätöksistä, joilla pääasian kantajilta evättiin oikeus saada lapsilisää, nostamiensa kanteiden tueksi kantajat väittivät, että heitä itseään ja/tai heidän puolisoitaan on pidettävä valtiottomina henkilöinä. Siksi heidät olisi asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan nojalla pitänyt rinnastaa perhe-etuuksien saannin osalta Saksan kansalaisiin ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisiin. Näin ollen oikeutta etuuksia ei olisi pitänyt saattaa riippuvaisiksi tietynlaisesta oleskeluasiakirjasta.

15 Asioita käsitelleet kansalliset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimet ja muutoksenhakutuomioistuimet hylkäsivät kanteet.

16 Asioissa C-95/99-C-98/99 pääasioiden kantajat tekivät tämän jälkeen Revision-valituksen Bundessozialgerichtiin.

17 Asiassa C-180/99 pääasian kantaja Addou on Algerian kansalainen. Addoun lasten tavoin myös hänen puolisonsa oli asiassa merkityksellisenä aikana Marokon kansalainen. Addoun puoliso on saanut myöhemmin Saksan kansalaisuuden. Addou ja hänen puolisonsa muuttivat Algeriasta ja Marokosta Saksaan vuonna 1988. He ovat tämän jälkeen asuneet keskeytyksettä Saksassa. Heidän hakemuksensa turvapaikkaoikeuden tunnustamiseksi hylättiin, mutta he saivat helmikuussa 1994 tilapäisen oleskeluluvan ja toukokuussa 1996 oleskeluluvan.

18 Addoun puolisolla on 13.1.1994 lähtien ollut "muuna poliittisesti vainottuna" "pienen turvapaikan" johdosta Geneven yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettu pakolaisen oikeusasema. Hänellä oli tämä oikeusasema kansalaisuuden saamiseen saakka.

19 Land Norhein-Westfalen hylkäsi Addoun hakemuksen kotihoidontuen saamiseksi 13.1.1994 alkaen hänen nuorinta lastaan varten, koska hänellä ei ollut 23.7.1993 annetun Gesetz zur Umsetzung des Föderalen Konsolidierungsprogrammsin (laki liittovaltion vakauttamisohjelman täytäntöönpanosta, BGBI 1993 I, s. 944) 4 artiklalla muutetun Bundeserziehungsgeldgesetzin (liittovaltion laki kotihoidontuesta) 1 §:n 1 a momentissa edellytettyä oleskeluoikeutta tai oleskelulupaa.

20 Addoun tästä hylkäyspäätöksestä nostama kanne hylättiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, mutta hänen valituksensa kyseisestä tuomiosta hyväksyttiin muutoksenhakutuomioistuimessa. Tämä tuomioistuin nimittäin totesi, että oleskeluluvan olemassaololla ei ollut merkitystä, sillä kantaja oli pakolaiseksi tunnustetun henkilön perheenjäsenenä rinnastettava asetuksen N:o 1408/71 nojalla Saksan ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisiin.

21 Land Nordrhein-Westfalen teki kyseisestä muutoksenhakutuomioistuimen tuomiosta Revision-valituksen Bundessozialgerichtiin.

22 Bundessozialgericht pohtii kaikissa näissä riita-asioissa, kattaako EY:n perustamissopimuksessa oleva toimivaltamääräys asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 ja 3 kohdasta seuranneen valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten liittämisen tämän asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan. Kansallinen tuomioistuin katsoo tältä osin, että valtiottomilla henkilöillä ja pakolaisilla ei ole EY:n perustamissopimuksen nojalla nimenomaista oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä. EY:n perustamissopimuksen 51 artikla ja EY:n perustamissopimuksen 235 artikla (josta on tullut EY 308 artikla), jotka mainitaan Bundessozialgerichtin mukaan asetuksen N:o 1408/71 johdanto-osassa oikeusperusteina, koskevat kuitenkin työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi ja jonkin yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä.

23 Jos oletetaan, että asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rinnastamisjärjestely sallitaan EY:n perustamissopimuksessa, kansallisen tuomioistuimen mukaan on vielä ratkaistava, sovelletaanko tätä järjestelmää paitsi silloin, kun valtioton henkilö tai pakolainen siirtyy jäsenvaltiosta toiseen, myös silloin, kun hän on tullut jäsenvaltion alueelle kolmannesta valtiosta eikä ole liikkunut yhteisön alueella.

24 Bundessozialgericht katsoo, että mikäli näin on, on vielä vahvistettava, voidaanko yhdistetyissä asioissa C-245/94 ja C-312/94, Hoever ja Zachow, 10.10.1996 annettua tuomiota (Kok. 1996, s. I-4895), jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että oikeus perhe-etuuksiin ei yhteisön oikeudessa riipu siitä, kenellä perheenjäsenistä on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus näihin etuuksiin, soveltaa pääasioihin asioissa C-96/99 ja C-180/99.

25 Näiden huomioiden perusteella Bundessozialgericht päätti lykätä ratkaisun antamista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

- Asioissa C-95/99, C-97/99 ja C-98/99

"1) Sovelletaanko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 valtiottomiin henkilöihin ja heidän perheenjäseniinsä, kun heillä ei 25.3.1957 tehdyn Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan unionista 7.2.1992 tehdyllä sopimuksella, nojalla ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen?

2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Sovelletaanko asetusta N:o 1408/71 myös sellaisiin valtiottomiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä, jotka ovat tulleet jäsenvaltioon suoraan kolmannesta valtiosta eivätkä ole liikkuneet yhteisössä?"

- Asiassa C-96/99

"1) Sovelletaanko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettua asetusta (ETY) N:o 1408/71 valtiottomiin henkilöihin ja heidän perheenjäseniinsä, kun heillä ei 25.3.1957 tehdyn Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan unionista 7.2.1992 tehdyllä sopimuksella, nojalla ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen?

2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Sovelletaanko asetusta N:o 1408/71 myös silloin, kun valtioton henkilö ja hänen aviopuolisonsa, jolla on kolmannen valtion kansalaisuus, sekä muut perheenjäsenet ovat tulleet suoraan kolmannesta valtiosta eivätkä ole liikkuneet yhteisössä?

3) Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko lapsilisän kaltainen perhe-etuus myönnettävä lapsilisistä annetun lain nojalla myös silloin, kun aviopuolisoista vain se, jolla on kolmannen valtion kansalaisuus, on työntekijä, ja kun valtioton aviopuoliso, josta toinen aviopuoliso johtaa oikeutensa, ei itse ole työntekijä?"

- Asiassa C-180/99:

"1) Sovelletaanko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 pakolaisiin ja heidän perheenjäseniinsä, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, kun heillä ei 25.3.1957 tehdyn Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan unionista 7.2.1992 tehdyllä sopimuksella, nojalla ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen?

2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Sovelletaanko asetusta N:o 1408/71 myös silloin, kun työntekijänä työskentelevä pakolainen ja hänen perheenjäsenensä ovat tulleet jäsenvaltioon suoraan kolmannesta valtiosta eivätkä ole liikkuneet yhteisössä?

3) Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko Bundeserziehungsgeldgesetzin mukaisen kotihoidontuen kaltainen perhe-etuus myönnettävä myös tällaisen työntekijän puolisolle, joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen eikä työntekijä ja jota ei ole tunnustettu pakolaiseksi?"

26 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 2.7.1999 antamalla määräyksellä asiat C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 yhdistettiin työjärjestyksen 43 artiklan mukaisesti kirjallista ja suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

27 Yhteisöjen tuomioistuin myönsi Khalilille, Chaabanille, Osseilille, Nasserille ja Addoulle 11.5.2000 antamallaan määräyksellä maksuttoman oikeudenkäynnin.

Alustavia huomautuksia

28 Aluksi on huomattava, että yhtäältä asiassa C-180/99 esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian kantajan puoliso on Marokon kansalainen, ja että toisaalta Euroopan talousyhteisö ja Marokon kuningaskunta ovat tehneet Rabatissa 27.4.1976 yhteistyösopimuksen, joka on hyväksytty yhteisön nimissä 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2211/78 (EYVL L 264, s. 1). Yhteistyösopimuksen 41 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ellei sopimuksen muista määräyksistä muuta johdu, työntekijät, jotka ovat Marokon kansalaisia, ja heidän kanssaan asuvat perheenjäsenet saavat sosiaaliturvan alalla hyväkseen järjestelyn, jossa näitä työntekijöitä ei millään tavalla syrjitä sen jäsenvaltion omiin kansalaisiin nähden, jonka alueella he työskentelevät. Koska Bundessozialgericht ei ole esittänyt tätä koskevaa kysymystä, yhteisöjen tuomioistuin ei voi antaa lausuntoa kyseisen sopimuksen tulkinnasta.

Asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esitetty ensimmäinen kysymys

29 Ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että kansallinen tuomioistuin epäilee asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esittämässään ensimmäisessä kysymyksessä asetuksen N:o 1408/71 pätevyyttä siltä osin kuin siinä saatetaan sen henkilölliseen soveltamisalaan jäsenvaltion alueella asuvat valtiottomat henkilöt ja pakolaiset sekä heidän perheenjäsenensä, vaikka heillä ei EY:n perustamissopimuksen nojalla ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.

Yhteisöjen tuomioistuimelle annetuissa huomautuksissa esitetyt väitteet ja niiden perustelut

30 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio korostavat ongelman historiallista taustaa esittämällä, että jo ennen yhteisön perustamista jäsenvaltiot olivat sopineet keskenään ja kolmansiin maihin nähden kansainvälisistä velvoitteista valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia kohtaan paitsi Geneven ja New Yorkin yleissopimuksissa myös vanhuutta, työkyvyttömyyttä ja jälkeenjääneitä koskevista sosiaaliturvajärjestelmistä tehdyssä väliaikaisessa eurooppalaisessa sopimuksessa ja muita kuin vanhuutta, työkyvyttömyyttä ja jälkeenjääneitä koskevista sosiaaliturvajärjestelmistä tehdyssä väliaikaisessa eurooppalaisessa sopimuksessa (jäljempänä yhteisesti Euroopan väliaikaiset sopimukset) sekä Euroopan neuvoston jäsenten Pariisissa 11.12.1953 tekemässä sosiaali- ja lääkintäapua koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa (Euroopan sopimussarja nro 12, 13 ja 14). Samana päivänä tehdyissä kyseisten sopimusten lisäpöytäkirjoissa (Euroopan sopimussarja nro 12A, 13A ja 14A) määrätään, että sopimusten määräyksiä sovelletaan Geneven yleissopimuksessa tarkoitettuihin pakolaisiin samoin edellytyksin kuin sopimuspuolten kansalaisiin.

31 Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio huomauttavat tältä osin vielä, että jäsenvaltiossa asuvat valtiottomat henkilöt ja pakolaiset kuuluvat lisäksi siirtotyöläisten sosiaaliturvasta 25 päivänä syyskuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 3 (EYVL L 1958, 30, s. 561) henkilölliseen soveltamisalaan, ja tämän asetuksen oikeusperusteena oli ETY:n perustamissopimuksen 51 artikla. Ruotsin hallitus ja komissio lisäävät tähän, että valtiottomat henkilöt ja pakolaiset kuuluivat jo Euroopan hiili- ja teräsyhteisön muodostaneiden valtioiden hallitusten EHTY:n perustamissopimuksen 69 artiklan nojalla 9.12.1957 tekemän siirtotyöläisten sosiaaliturvaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 4 artiklan soveltamisalaan (jäljempänä vuoden 1957 eurooppalainen yleissopimus). Komission mukaan tässä yleissopimuksessa yhdistettiin Euroopan väliaikaiset sopimukset.

32 Espanjan hallitus väittää tältä samalta näkökannalta, että EY:n perustamissopimuksen 51 artikla on riittävä oikeusperuste valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten liittämiseksi asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden sosiaaliturvasäännöksiä yhteensovitettaessa on nimittäin ehdottomasti otettava huomioon Geneven ja New Yorkin yleissopimusten ratifioinnista aiheutuvat, valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia koskevat kansainvälisen oikeuden velvoitteet. Tämä toteamus vahvistettiin asiassa 35/74, Rzepa, 12.11.1974 annetussa tuomiossa (Kok. 1974, s. 1241), jossa yhteisöjen tuomioistuin sovelsi asetusta N:o 3 pakolaiseen.

33 Ruotsin hallitus täsmentää, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vapaan liikkuvuuden edistämistä koskevan pääasiallisen tavoitteen lisäksi EY:n perustamissopimuksen 51 artiklalla ja asetuksella N:o 1408/71 on tavoitteena niiden työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevien oikeussääntöjen yhteensovittaminen, joilla joko ei ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen tai jotka eivät käytä tätä oikeuttaan mutta jotka ovat tilanteessa, joka edellyttää sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista (ks. asia 182/78, Pierik, tuomio 31.5.1979, Kok. 1979, s. 1977; Kok. Ep. IV, s. 487; asia C-194/96, Kulzer, tuomio 5.3.1998, Kok. 1998, s. I-895, 31 kohta ja asia C-85/96, Martínez Sala, tuomio 12.5.1998, Kok. 1998, s. I-2691, 31 kohta).

34 Tämän hallituksen mukaan ei ole epäilystä siitä, että valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten erityisen vaikea tilanne, jolle usein on ominaista oikeudellinen epävarmuus sekä avustusjärjestelmän sekavuus, edellyttää kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista. Tämä tarve oli erityisen tärkeä toisen maailmansodan jälkeistä Eurooppaa jälleenrakennettaessa.

35 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että tavoitteena jäsenvaltion alueella asuvien valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten liittämiselle asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan oli yksinkertaisesti se, että valtiottomille henkilöille ja pakolaisille, jotka ovat saaneet oikeuden asua jäsenvaltiossa, annetaan mahdollisuus hyötyä asetuksen säännöksistä yhteenlaskettaessa tai vietäessä etuuksia asetuksen aineelliseen soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

36 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 51 artiklaa on sen historiallinen asiayhteys huomioon ottaen tulkittava siten, että siinä sallitaan jäsenvaltiossa asuvien valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten liittäminen asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan huolimatta siitä, että heillä ei ole oikeutta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen.

37 Komissio toteaa, että yhteisön sosiaaliturvalainsäädäntöä annettaessa oli yhtäältä saavutettava tunnustettu eurooppalainen taso ja toisaalta hallinnon yksinkertaistamiseksi annettava sekä jäsenvaltioiden kansalaisiin että lukumääräisesti vähäisiin valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin sovellettava yhteinen säännöstö mieluummin kuin luoda tai pitää voimassa erilliset säännöstöt. Yhteisön toimivallan näin vähäinen laajentaminen yhteisön ulkopuolisiin kysymyksiin tai asioihin, joilla ei ole tiettyä oikeusperustetta yhteisön oikeudessa, on sallittua, kun se liittyy liitännäiseen yhteisön toimivaltaan.

38 Erityisesti valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten liittäminen asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan aineellisen yhteyden vuoksi on perusteltua, sillä yhteisön lainsäätäjän oli yhteisön sosiaaliturvalainsäädäntöä annettaessa otettava huomioon tilanne, joka oli jo määritetty kansainvälisillä sopimuksilla, joissa vahvistettiin se vähimmäistaso, jota jäsenvaltiot eivät kansainvälisiä sääntelyjä suppeasti tulkittaessa voineet olla noudattamatta kyseisiä sopimuksia purkamatta.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

39 On huomattava, että valtiottomat henkilöt ja pakolaiset oli liitetty 14.6.1971 annetun asetuksen N:o 1408/71 alkuperäisen version henkilölliseen soveltamisalaan. Tätä liittämistä koskevan toimenpiteen oikeusperusteen arvioimiseksi on siis otettava huomioon kyseinen ajankohta. Asetuksen N:o 1408/71 alkuperäisen version johdanto-osasta ilmenee, että sen oikeusperusteena oli ETY:n perustamissopimuksen 7 artikla (josta on muutettuna tullut EY:n perustamissopimuksen 6 artikla, josta on muutettuna tullut EY 12 artikla) ja 51 artikla.

40 Aluksi on todettava, että ETY:n perustamissopimuksen 7 artikla, jossa yhteisön kansalaisten osalta kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä (ks. asia C-45/93, komissio v. Espanja, tuomio 15.3.1994, Kok. 1994, s. I-911, 10 kohta) ei ole merkityksellinen esillä olevien asioiden kannalta.

41 Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 laajentamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 12 päivänä toukokuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1390/81 (EYVL L 143, s. 1) eräänä oikeusperusteena on ETY:n perustamissopimuksen 235 artikla (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 235 artikla). ETY:n perustamissopimuksen 235 artikla lisättiin asetuksen N:o 1408/71 oikeusperusteisiin vasta asetuksella N:o 1390/81. Näin ollen kyseistä määräystä ei ole pidettävä asetusta N:o 1390/81 aikaisemmin annettujen asetuksen N:o 1408/71 säännösten oikeusperusteena.

42 On siis tutkittava, onko asetus N:o 1408/71 ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan vastainen siltä osin kuin sen henkilölliseen soveltamisalaan on liitetty jäsenvaltion alueella asuvat valtiottomat henkilöt tai pakolaiset sekä heidän perheenjäsenensä, vaikka heillä ei ETY:n perustamissopimuksen nojalla ole oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen.

43 Tältä osin on ensinnäkin otettava huomioon se historiallinen tausta, jossa valtiottomat henkilöt ja pakolaiset liitettiin asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan.

44 Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa tehty Geneven yleissopimus, jonka sopimuspuolia kaikki Euroopan talousyhteisön perustaneet kuusi jäsenvaltiota ovat, tehtiin 28.7.1951. Sen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään, että mikäli yleissopimus ei sisällä edullisempia määräyksiä, "on sopimusvaltion myönnettävä pakolaisille sama kohtelu, jonka kysymyksessä oleva valtio myöntää ulkomaalaisille yleensä".

45 Geneven yleissopimuksen 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan sopimusvaltiot myöntävät niiden alueella laillisesti oleskeleville pakolaisille saman kohtelun kuin valtion omille kansalaisille "sosiaaliturvan osalta (lakisääteiset määräykset työtapaturmista, ammattitaudeista, äitiydestä, sairaudesta, invaliditeetista, vanhuudesta, kuolemantapauksesta, työttömyydestä, velvollisuudesta huoltaa perhettään sekä muista tapauksista, joita kysymyksessä olevan valtion lakien mukaan sosiaaliturva koskee)", jollei niistä määräyksistä, jotka koskevat yksinomaan julkisista varoista suoritettavia etuja tai osaetuja, muuta johdu.

46 Euroopan neuvoston jäsenet allekirjoittivat 11.12.1953 väliaikaiset eurooppalaiset sopimukset, jotka Euroopan talousyhteisön perustaneet kuusi jäsenvaltiota ratifioivat. Näiden sopimusten 2 artiklassa määrätään tietyin varauksin, että sopimuspuolen kansalaiset kuuluvat toisen sopimuspuolen sosiaaliturvaa koskevien lakien ja -asetusten soveltamisalaan samoin edellytyksin kuin sen omat kansalaiset.

47 Samana päivänä allekirjoitetuissa, väliaikaisten sopimusten lisäpöytäkirjojen johdanto-osissa viitataan Geneven yleissopimuksen määräyksiin ja sopimuspuolten tahtoon soveltaa kyseisiä sopimuksia myös pakolaisiin. Lisäpöytäkirjojen 2 artiklassa määrätään, että näiden sopimusten määräyksiä sovelletaan Geneven yleissopimuksessa tarkoitettuihin pakolaisiin samoin edellytyksin kuin sopimuspuolten kansalaisiin.

48 New Yorkin yleissopimus allekirjoitettiin 28.9.1954. Euroopan talousyhteisön perustaneet kuusi jäsenvaltiota ovat sopimuspuolina myös tässä yleissopimuksessa, jonka 7 ja 24 artiklaan sisältyvät valtiottomien henkilöiden osalta vastaavat määräykset, kuin ne, joita Geneven yleissopimuksen 7 ja 24 artiklan nojalla sovelletaan pakolaisiin.

49 Kaikki kuusi perustajajäsenvaltiota olivat siis kansainvälisellä tasolla periaatteessa sitoutuneet soveltamaan sosiaaliturvaa koskevia lakeja ja asetuksia valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin muiden jäsenvaltion kansalaisia koskevin edellytyksin.

50 Tässä asiayhteydessä kyseiset jäsenvaltiot allekirjoittivat 9.12.1957 ennen ETY:n perustamissopimuksen voimaantuloa yhteistyössä kansainvälisen työjärjestön kanssa laaditun vuoden 1957 eurooppalaisen yleissopimuksen, jonka johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa vahvistetaan "periaate kaikkien sopimuspuolten kansalaisten sekä sopimuspuolen alueella asuvien valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten yhdenvertaisesta kohtelusta kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa".

51 Vuoden 1957 eurooppalainen yleissopimus perustuu sen johdanto-osan toisen perustamiskappaleen mukaan EHTY:n perustamissopimuksen 69 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot "pyrkivät keskinäisiin järjestelyihin, jotta sosiaaliturvaan liittyvät säännökset eivät estäisi työvoiman liikkuvuutta". Yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että sen määräyksiä sovelletaan "palkattuihin työntekijöihin ja näihin rinnastettaviin henkilöihin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman sopimuspuolen lainsäädännön alaisia ja jotka ovat sopimuspuolen kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat sopimuspuolen alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä ja jälkeenjääneisiinsä".

52 Euroopan talousyhteisön neuvosto antoi 25.9.1958 asetuksen 3, jonka 4 artiklan 1 kohdassa toistetaan vuoden 1957 yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan määräyksen sisältö.

53 Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohta vastaa nyt käsiteltävien asioiden kannalta merkityksellisiltä osiltaan asetuksen N:o 3 ja vuoden 1957 yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohtaa.

54 Toisaalta on huomattava, että yhteisön perusteisiin kuuluvan työntekijöiden mahdollisimman täydellisen liikkumisvapauden vahvistaminen on ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan lopullisena päämääränä, ja että tässä artiklassa neuvostolle annetun toimivallan käyttö riippuu siis siitä (asia 44/65, Singer, tuomio 9.12.1965, Kok. 1965, s. 1191, s. 1199).

55 ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklassa määrätään tältä osin kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta. Yhteensovittamisen tehokkuutta ei varmistettaisi, jos artiklaa sovellettaisiin vain työntekijöihin, jotka liikkuvat yhteisössä työtehtäviään suorittaessaan. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut asetuksen N:o 3 osalta (asia 27/69, Compagnie belge d'assurances générales sur la vie et contre les accidents, tuomio 12.11.1969, Kok. 1969, s. 405, 4 kohta; ks. myös em. asia Singer, s. 1199 ja asia 61/65, Vaassen Göbbels, tuomio 30.6.1966, Kok. 1966, s. 377, 399; Kok. Ep. I, s. 263), asetusta N:o 1408/71 sovelletaan kaikkiin sen 1 artiklassa tarkoitettuihin työntekijöihin, jotka ovat jonkun jäsenvaltion kansalaisia ja jotka ovat jossain asetuksessa tarkoitetuista kansainvälisistä tilanteista, ja heidän perheenjäseniinsä.

56 Neuvostoa ei voi arvostella siitä, että se on ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäessään ajatellut myös jäsenvaltioiden alueella asuvia valtiottomia henkilöitä ja pakolaisia ottaakseen huomioon jäsenvaltioiden edellä mainitut kansainväliset sitoumukset.

57 Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa, jos yhteensovittaminen olisi tehty jättämällä valtiottomat henkilöt ja pakolaiset sen ulkopuolelle, jäsenvaltioiden olisi kansainvälisten velvollisuuksiensa noudattamisen varmistamiseksi pitänyt ottaa käyttöön toinen yhteensovittamisjärjestelmä vain tätä hyvin rajoitettua henkilöryhmää varten.

58 Edellä esitetyn perusteella asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esitettyyn ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että kysymystä tutkittaessa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat asetuksen N:o 1408/71 pätevyyteen, siltä osin kuin siinä lisätään sen henkilölliseen soveltamisalaan jäsenvaltion alueella asuvat valtiottomat henkilöt ja pakolaiset sekä heidän perheenjäsenensä.

Asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esitetty toinen ennakkoratkaisukysymys

59 Asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esittämällään toisella kysymyksellä kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, voivatko työntekijät, jotka ovat jäsenvaltion alueella asuvia pakolaisia tai valtiottomia henkilöitä, ja heidän perheenjäsenensä vedota asetuksessa N:o 1408/71 annettuihin oikeuksiin, kun he ovat tulleet tähän jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta eivätkä ole liikkuneet yhteisössä.

Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

60 Asioissa C-95/99-C-98/99 pääasioiden kantajat väittävät, että kielto tunnustaa liityntä yhteisön oikeuteen sellaisen valtiottoman henkilön tai pakolaisen kohdalla, joka on tullut jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta, johtaisi mielettömään lopputulokseen etenkin edellä mainitussa asiassa Kulzer annetun tuomion valossa. Tämän tuomion perusteella kantajilla olisi siinä tapauksessa, että he lähtisivät Saksasta ja asettuisivat Ranskaan työskentelemään, oikeus perhe-etuuksiin paitsi Ranskan oikeuden myös Saksan oikeuden nojalla, jos he palaisivat Saksaan. Heillä olisi oikeus perhe-etuuksiin myös siinä tapauksessa, että heidän lapsensa opiskelisivat Ranskassa.

61 Espanjan hallituksen mukaan asetusta N:o 1408/71 sovelletaan myös jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta tulleisiin valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin. Tämä ilmenee ensinnäkin kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan sanamuodosta. Sitten, jos asetusta N:o 1408/71 sovellettaisiin vain työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviin tilanteisiin, ne jäsenvaltion kansalaiset, jotka ovat aina asuneet toisen jäsenvaltion alueella, jossa he työskentelevät, eivät myöskään kuuluisi asetuksen soveltamisalaan. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei asetuksen soveltamiseksi edellytetä tällaista liittymää vapaaseen liikkuvuuteen (ks. em. asiassa Kulzer annettu tuomio).

62 Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset väittävät, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, ettei asetusta N:o 1408/71 ja sen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sovelleta tapauksiin, joilla ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa yhteisön oikeuteen (ks. asia C-153/91, Petit, tuomio 22.9.1992, Kok. 1992, s. I-4973, 8-10 kohta; yhdistetyt asiat C-64/96 ja C-65/96, Uecker ja Jacquet, tuomio 5.6.1997, Kok. 1997, s. I-3171, 16 ja 17 kohta ja em. asia Kulzer, tuomion 31 kohta). Kyseistä periaatetta ei siis myöskään sovelleta valtiottomiin henkilöihin tai pakolaisiin, jotka ovat tilanteessa, josta puuttuu tällainen liittymäkohta.

63 Komissio väittää, että väliaikaisten eurooppalaisten sopimusten lisäpöytäkirjojen 2 artiklasta ilmenee, että pakolaiset on liitettävä näiden sopimusten soveltamisalaan ainoastaan, jos sopimuspuolten kansalaiset voivat vedota näihin sopimuksiin perustuviin oikeuksiin. Näitä sopimuksia ei sovelleta sen mukaan pelkkiin valtionsisäisiin yhden sopimuspuolen ja sen alueella työskentelevien omien kansalaisten välisiin suhteisiin. Pakolaiset voivat siis saada kyseiset oikeudet ainoastaan sopimuspuolten välisten rajatylittävien suhteiden yhteydessä eivätkä vastaanottavan valtion sisällä.

64 Tämä arviointi vahvistetaan komission mukaan asetusten N:o 3 ja N:o 1408/71 oikeusperusteissa. Valtiottomat henkilöt ja pakolaiset on liitetty näiden asetusten soveltamisalaan ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklaan perustuvaan lainsäätäjän toimivaltaan liittyvän aineellisen yhteyden vuoksi. Asetusta N:o 1408/71 ei sovelleta valtiottomiin henkilöihin tai pakolaisiin, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta muuhun kuin vastaanottavaan jäsenvaltioon ja jotka ovat siis tilanteessa, joka ei liity millään tavoin yhteisön oikeuteen.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

65 Valtiottomien henkilöiden ja pakolaisten sekä heidän perheenjäsentensä, jotka ovat tulleet jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta eivätkä ole liikkuneet yhteisössä, osalta on ensinnäkin huomattava, että asetusta N:o 1408/71 on tulkittava sen perusteena olevan ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan valossa.

66 ETY:n perustamissopimuksen 51 artikla koskee lähinnä jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista ja etuuksien maksamista näiden tällä tavoin yhteensovitettujen järjestelmien yhteydessä.

67 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee toisaalta, että asetuksen N:o 1408/71 tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa, että yhteisössä liikkuvia työntekijöitä koskevia jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä sovelletaan yhtenäisillä yhteisön arviointiperusteilla. Tässä tarkoituksessa asetuksessa vahvistetaan sellaisten sääntöjen kokonaisuus, jotka perustuvat muun muassa kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvan syrjinnän kieltoon sekä siihen, että työntekijä säilyttää häneen sovellettavien tai sovellettujen sosiaaliturvajärjestelmien nojalla saamansa oikeudet (ks. asia 69/79, Jordens-Vosters, tuomio 10.1.1980, Kok. 1980, s. 75, 11 kohta).

68 Yhteisöjen tuomioistuin on tosin katsonut, että se, että asetuksen N:o 3 4 artiklan 1 kohta, joka pääosiltaan on samanlainen kuin asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohta, koskee jopa henkilöitä, jotka ovat tai ovat olleet vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, osoittaa, että sen sijaan, että asetus N:o 3 koskisi vain siirtotyöläisiä sanan suppeassa merkityksessä, sitä sovelletaan kaikkiin tässä asetuksessa tarkoitetussa kansainvälisessä tilanteessa oleviin työntekijöihin ja heidän jälkeensä jääneisiin (ks. em. asia Compagnie belge d'assurances générales sur la vie et contre les accidents, tuomion 4 kohta).

69 Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuin on myöhemmin täsmentänyt, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettuja säädöksiä ei voida soveltaa toimintaan, jolla ei ole minkäänlaista liittymäkohtaa yhteisön oikeudessa tarkoitettuihin tilanteisiin ja jonka kaikki olennaiset osatekijät rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle (ks. mm. em. asia Petit, tuomion 8 kohta; yhdistetyt asiat C-225/95-C-227/95, Kapasakalis ym., tuomio 2.7.1998, Kok. 1998, s. I-4239, 22 kohta ja asia C-18/95, Terhoeve, tuomio 26.1.1999, Kok. 1999, s. I-345, 26 kohta).

70 Sosiaaliturvan osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklaa ja asetusta N:o 1408/71, etenkin sen 3 artiklaa ei sovelleta tilanteisiin, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat yhden jäsenvaltion sisälle (ks. em. asia Petit, tuomion 10 kohta).

71 Näin on muun muassa silloin, kun työntekijän tilanteella on liittymiä vain kolmanteen maahan ja yhteen jäsenvaltioon (ks. vastaavasti asia C-297/92, Baglieri, tuomio 20.10.1993, Kok. 1993, s. I-5211, 18 kohta ja asia C-60/93, Aldewereld, tuomio 29.6.1994, Kok. 1994, s. I-2991, 14 kohta).

72 Näin ollen asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esitettyyn toiseen kysymykseen on vastattava, että jäsenvaltion alueella asuvat työntekijät, jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, ja heidän perheenjäsenensä eivät voi vedota asetuksessa N:o 1408/71 vahvistettuihin oikeuksiin, jos he ovat tilanteessa, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat vain tämän yhden jäsenvaltion sisälle.

Asioissa C-96/99 ja C-180/99 esitetty kolmas ennakkoratkaisukysymys

73 Kun otetaan huomioon asioissa C-95/99-C-98/99 ja C-180/99 esitettyyn toiseen kysymykseen annettu vastaus, asioissa C-96/99 ja C-180/99 esitettyyn kolmanteen kysymykseen ei tarvitse vastata.

Oikeudenkäyntikulut

74 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Espanjan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille sekä komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Bundessozialgerichtin 15.10.1998 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä tutkittaessa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2001/83, pätevyyteen, siltä osin kuin siinä lisätään sen henkilölliseen soveltamisalaan jäsenvaltion alueella asuvat valtiottomat henkilöt ja pakolaiset sekä heidän perheenjäsenensä.

2) Jäsenvaltion alueella asuvat työntekijät, jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, ja heidän perheenjäsenensä eivät voi vedota asetuksessa N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 2001/83, annettuihin oikeuksiin, jos he ovat tilanteessa, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat vain tämän yhden jäsenvaltion sisälle.