61998J0458

1. Muutoksenhaku Valitusperusteet Tutkittavaksi ottamisen edellytykset Sillä, että valitusperuste ei koske ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointia kokonaisuudessaan, ei ole merkitystä

(EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan ensimmäinen kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2. Muutoksenhaku Valitusperusteet Peruste, joka esitetään ensimmäistä kertaa vasta muutoksenhaun yhteydessä, jätetään tutkimatta

(EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artikla)

3. Kumoamiskanne Kumoamistuomio Vaikutukset Velvollisuus toteuttaa toimenpiteet tuomion täytäntöön panemiseksi Laajuus Polkumyyntiasetuksen kumoaminen Tutkimuksen uudelleen aloittaminen Viitejakso

(EY:n perustamissopimuksen 174 ja 176 artikla (joista on tullut EY 231 ja EY 233 artikla); neuvoston asetuksen N:o 2423/88 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 13 artikla)

4. Yhteisön oikeus Periaatteet Puolustautumisoikeudet Puolustautumisoikeuksien noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä

1. EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että muutoksenhaussa on ilmoitettava täsmällisesti ne kohdat, joiden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota arvostellaan, sekä tuomion kumoamista koskevan vaatimuksen tueksi esitetyt oikeudelliset perustelut.

Se seikka, että valituksessa tai valitusperusteessa ei viitata kaikkiin niihin syihin, joiden perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut kantaa tiettyyn kysymykseen ei aiheuta kyseisen perusteen tutkimatta jättämistä.

( ks. 6567 kohta )

2. Jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta yhteisöjen tuomioistuimessa vaatimuksilleen perusteita, joihin hän ei ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus laajentaa kannettaan yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. Yhteisöjen tuomioistuin on siten valitusasioissa toimivaltainen tutkimaan ainoastaan arvioinnit, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista.

( ks. 74 kohta )

3. Perustamissopimuksen 174 ja 176 artiklan (joista on tullut EY 231 ja EY 233 artikla) mukaan toimielimen, jonka säädös on kumottu, on toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Säädöksen kumoamista koskevan tuomion noudattamiseksi ja tuomion täytäntöön panemiseksi kokonaisuudessaan toimielimen on noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa, myös sen antamiseen johtaneita perusteluja, jotka ovat tuomiolauselmalle tarvittava tuki, koska ne ovat välttämättömät määritettäessä tuomiolauselman täsmällistä sisältöä. Nämä perustelut nimittäin yksilöivät, mikä säännös täsmällisesti ottaen on katsottu lainvastaiseksi, ja toisaalta ne osoittavat, mitkä ovat täsmällisesti ottaen tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, ja asianomaisen toimielimen on otettava nämä perustelut huomioon korvatessaan kumotun toimen toisella toimella.

Tällaisen toimen korvaamiseen tähtäävää menettelyä voidaan siten jatkaa juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui.

Kun kyse on asetuksen, jolla otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, kumoamisesta sellaisten aiheutuneen vahingon arviointia koskevien olosuhteiden perusteella, jotka ovat syntyneet polkumyynnin vastaisen menettelyn aikana ja jotka eivät koske menettelyn aloittamista eivätkä vaikuta siihen, komissiolla on oikeus syventää vahingon arviointia edelleen vireillä olevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä.

Viiteajanjakson valinnan osalta on todettava, että polkumyyntitullin käyttöönottoa koskevan perusasetuksen N:o 2423/88 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ajanjakso on ohjeellinen eikä sitova. Lisäksi toimielimillä on laaja harkintavalta erityisesti siltä osin kuin on kyse vahingon toteamiseksi polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä huomioon otettavan ajanjakson määrittämisestä. Lopuksi on huomattava, että perusasetuksen systematiikasta käy ilmi, että vahinkoa on arvioitava sen ajankohdan valossa, jona mahdollinen suojatoimenpiteiden käyttöönottoa koskeva säädös annettiin. Polkumyyntitullien määrääminen ei nimittäin ole aiempaan toimintaan liittyvä seuraamus vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Polkumyyntitulleja ei siten yleensä ottaen kyseisen polkumyyntiasetuksen 13 artiklan mukaan saa ottaa käyttöön eikä korottaa taannehtivasti.

Tutkimus on siten tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan kyseistä yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä. Polkumyyntitullin käyttöönottoa koskevan perusasetuksen N:o 2423/88 7 artiklan mukaan kuitenkin tutkimuksen aloittaminen, olipa kyse sitten polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta tai sellaisen asetuksen uudelleentarkastelusta, jolla otettiin käyttöön polkumyyntitulleja, edellyttää aina sitä, että on olemassa riittävästi todisteita polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaolosta. Sama pätee myös tutkimuksen uudelleen aloittamiseen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen kumoavan tuomion jälkeen, kun polkumyynnin vastainen menettely on edelleen vireillä.

( ks. 8082 kohta, 8485 kohta, 8892 kohta ja 94 kohta )

4. Yhteisöjen toimielinten on tiedonantovelvollisuuttaan täyttäessään toimittava tarvittavalla huolellisuudella pyrkiessään antamaan yrityksille, joita asia koskee, siltä osin kuin liikesalaisuuden kunnioittaminen taataan edelleen, tietoja, jotka ovat tarpeen niiden etujen puolustamisen kannalta ja valitessaan tarvittaessa viran puolesta asianmukaisia menettelytapoja tällaiseen tiedottamiseen. Yrityksille, joita asia koskee, on joka tapauksessa annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti oma kantansa niiden tosiseikkojen paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä asian kannalta sekä niistä olosuhteista, joihin asiassa on vedottu, samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena.

( ks. 99 kohta )

Asiassa C-458/98 P,

Industrie des poudres sphériques, kotipaikka Annemasse (Ranska), edustajanaan asianajaja C. Momège, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto A. May, 398 route d'Esch,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu viides jaosto) asiassa T-2/95, Industrie des poudres sphériques vastaan neuvosto, 15.10.1998 antaman tuomion (Kok. 1998, s. II-3939) kumoamista,

ja jossa valittajan vastapuolena ja muina osapuolina ovat:

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja S. Marquardt, avustajanaan barrister P. Bentley, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston ylijohtaja A. Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet N. Khan ja X. Lewis, prosessiosoite Luxemburgissa c/o saman yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

Péchiney électrométallurgie, kotipaikka Courbevoie (Ranska),

ja

Chambre syndicale de l'électrométallurgie et de l'électrochimie, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat O. d'Ormesson ja O. Prost, Pariisi,

väliintulijoina ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. A. O. Edward sekä tuomarit P. J. G. Kapteyn, A. La Pergola, P. Jann ja H. Ragnemalm (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: G. Cosmas,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.3.2000 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Industrie des poudres sphériques, entiseltä toiminimeltään Extramet Industrie (jäljempänä IPS), on yhteisöjen tuomioistuimeen 16.12.1998 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-2/95, Industrie des poudres sphériques vastaan neuvosto, 15.10.1998 antamaan tuomioon (Kok. 1998, s. II-3939; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla on hylätty valittajan kanne, jossa oli vaadittu lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä peräisin olevan kalsium-metallin tuonnissa 19 päivänä lokakuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2557/94 (EYVL L 270, s. 27; jäljempänä riidanalainen asetus) kumoamista.

Asiaa koskeva lainsäädäntö

2 Polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 2423/88 (EYVL L 209, s. 1; jäljempänä perusasetus) käy ilmi, että polkumyynnin vastaiseen menettelyyn kuuluu useita vaiheita, joista yksi on tutkimusvaihe.

3 Perusasetuksen 7 artiklan otsakkeena on "Tutkimuksen aloittaminen ja sen kulku".

4 Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

"Jos kuulemisten jälkeen on ilmeistä, että on riittävä näyttö siitä, että menettelyn aloittaminen on perusteltua, komission on välittömästi:

a) ilmoitettava menettelyn aloittamisesta Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä; tässä ilmoituksessa yksilöidään kyseinen tuote ja kyseiset maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista sekä täsmennetään, että kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot on toimitettava komissiolle tiedoksi; komissio asettaa ilmoituksessa määräajan, jonka kuluessa osapuolet, joiden etua asia koskee, voivat saattaa tietoon näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää komissiolta suullista kuulemista 5 kohdan mukaisesti;

b) tehtävä virallinen ilmoitus asiasta sellaisille viejille ja tuojille, joita komissio tietää asian koskevan, sekä viejämaan ja valituksen tekijöiden edustajille;

c) aloitettava tutkimus yhteisön tasolla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; tämä tutkimus kohdistuu sekä polkumyynnillä tai vientituella tapahtuneeseen tuontiin että siitä aiheutuneeseen vahinkoon, ja se on toteutettava 28 kohdan mukaisesti; polkumyynnillä tai vientituella tapahtunutta tuontia koskeva tutkimus käsittää tavallisesti vähintään kuuden kuukauden ajanjakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista."

5 Perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

"a) Valituksen tekijä sekä sellaiset tuojat ja viejät, joita asian tiedetään koskevan, sekä viejämaan edustajat voivat tutustua kaikkiin tietoihin, jotka ne osapuolet, joita tutkimus koskee, ovat toimittaneet komissiolle, lukuun ottamatta yhteisön tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot liittyvät heidän etujensa puolustamiseen eivätkä ne ole 8 artiklassa tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkimuksessaan. Tätä varten ne, joita asia koskee, osoittavat komissiolle kirjallisen hakemuksen, josta selviää, mitä tietoja pyydetään.

b) Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejät ja tuojat sekä vientituella tapahtuneen tuonnin ollessa kyseessä viejämaan edustajat voivat pyytää, että heille annetaan tietoja niistä tärkeimmistä tosiseikoista ja havainnoista, joiden perusteella on tarkoitus suositella lopullisten tullien määräämistä tai väliaikaisten tullien vakuutena olleiden määrien lopullista kantamista.

c) i) Pyydettäessä tietoja b alakohdan mukaisesti

aa) pyynnöt on osoitettava kirjallisina komissiolle,

".

6 Perusasetuksen 13 artiklan otsakkeena on "Tulleja koskevat yleiset säännökset", ja sen 4 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja ei saa ottaa käyttöön eikä korottaa taannehtivasti. "

Oikeudenkäynnin perustana olevat tosiseikat ja asian käsittely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

7 IPS on yritys, joka on erikoistunut tuottamaan primäärikalsium-metallista reaktiivisiksi metallirakeiksi hajotettua kalsium-metallia. Primäärikalsium-metallia tuotetaan viidessä valtiossa eli Ranskassa (Péchiney électrométallurgie -niminen yhtiö; jäljempänä PEM), Kiinassa, Venäjällä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

8 Primäärikalsium-metallia hankkiakseen IPS otti alun perin yhteyttä yhteisössä toimivaan tuottajaan eli PEM:ään. IPS toi primäärikalsium-metallia myös Kiinasta ja Neuvostoliitosta.

9 Komissio aloitti Chambre syndicale de l'électrométallurgie et de l'électrochimien (jäljempänä Chambre syndicale) vuonna 1987 PEM:n puolesta jättämän valituksen johdosta polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 23 päivänä heinäkuuta 1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2176/84 (EYVL L 201, s. 1) mukaisen polkumyynnin vastaisen menettelyn.

10 Komissio määräsi tämän jälkeen nyt kyseessä olevalle tuotteelle 10,7 prosentin suuruisen väliaikaisen polkumyyntitullin väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Neuvostoliitosta peräisin olevan kalsium-metallin tuonnissa 17 päivänä maaliskuuta 1989 annetulla asetuksella (ETY) N:o 707/89 (EYVL L 78, s. 10).

11 Väliaikaisen polkumyyntitullin voimassaoloajan päättyessä neuvosto määräsi kyseiselle tuotteelle 21,8 prosentin ja 22 prosentin suuruiset lopulliset polkumyyntitullit lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Neuvostoliitosta peräisin olevan kalsium-metallin tuonnissa ja väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta tästä tuonnista 18 päivänä syyskuuta 1989 annetulla asetuksella (ETY) N:o 2808/89 (EYVL L 271, s. 1).

12 Valittaja nosti 27.11.1989 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati kyseisen asetuksen kumoamista.

13 Asiassa C-358/89, Extramet Industrie vastaan neuvosto, 16.5.1991 annetussa tuomiossa (Kok. 1991, s. I-2501; jäljempänä asia Extramet I) todettiin, että kyseisen kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyivät.

14 Yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa C-358/89, Extramet Industrie vastaan neuvosto, 11.6.1992 antamallaan tuomiolla (Kok. 1992, s. I-3813; jäljempänä asia Extramet II) asetuksen N:o 2808/89 sillä perusteella, että yhteisön toimielimet eivät olleet ensinnäkään todellisuudessa tutkineet, oliko kyseisessä asetuksessa tarkoitetun tuotteen yhteisön tuottaja eli PEM itse myötävaikuttanut aiheutuneeseen vahinkoon kieltäytymällä myymästä tuotetta, ja toiseksi ne eivät olleet osoittaneet, ettei vahinko ollut johtunut valittajan väittämistä seikoista, minkä vuoksi ne eivät olleet määritelleet vahinkoa asianmukaisesti.

15 Asiassa Extramet II annetun tuomion jälkeen PEM lähetti 1.7.1992 komissiolle muistion tukeakseen tutkimuksen uudelleen aloittamista koskevaa vaatimustaan ja teknisluonteisen selvityksen yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon arvioinnista (jäljempänä vahingosta 1.7.1992 tehty selvitys).

16 Komissio katsoi, että tutkimus oli lain nojalla aloitettava uudelleen, minkä vuoksi se kehotti IPS:ää 17.7.1992 päivätyllä kirjeellään esittämään huomautuksensa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta. Tässä kirjeessään komissio ilmoitti, että se oli pyytänyt PEM:ää esittämään huomautuksensa samasta asiasta.

17 IPS ilmoitti 14.8.1992 päivätyllä kirjeellään pitävänsä virheellisenä komission tulkintaa oikeudellisesta mahdollisuudesta aloittaa tutkimus uudelleen. IPS pyysi, että sille osoitettaisiin asianmukaisessa muodossa oleva kannekelpoinen päätös.

18 IPS uudisti 21.8.1992 päivätyllä kirjeellään tämän viimeksi mainitun pyyntönsä.

19 IPS sai 14.10.1992 komissiolta vahingosta 1.7.1992 tehdyn selvityksen.

20 Komissio julkaisi 14.11.1992 ilmoituksen polkumyynnin vastaisesta menettelystä, joka koski Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä peräisin olevan kalsium-metallin tuontia (EYVL C 298, s. 3; jäljempänä polkumyynnin vastaista menettelyä koskeva ilmoitus).

21 Komissio ilmoitti 18.11.1992 päivätyllä kirjeellään IPS:lle ilmoituksen julkaisemisesta ja pyysi tätä palauttamaan sille kyselylomakkeita 30 päivän kuluessa. Komissio totesi, että uusi tutkimusajanjakso alkaisi 1.7.1991 ja päättyisi 31.10.1992.

22 IPS esitti 23.12.1992 päivätyllä kirjeellään komissiolle huomautuksensa vahingosta 1.7.1992 tehdystä selvityksestä.

23 Komissio pyysi 29.7.1993 päivätyllä kirjeellään IPS:ää ilmoittamaan sille kaikki seikat, jotka voisivat olla sille avuksi ratkaisunteossa erityisesti vahingon osalta. IPS vastasi 12.8.1993 päivätyllä kirjeellään, ettei sillä ollut esittävänä uutta tietoa tältä osin, koska tilanne ei ollut juurikaan muuttunut sen 23.12.1992 päivätyn kirjeen jälkeen.

24 Komissio antoi 21.4.1994 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä peräisin olevan kalsium-metallin tuonnissa asetuksen N:o 892/94 (EYVL L 104, s. 5; jäljempänä väliaikainen asetus).

25 IPS jätti 31.5.1994 huomautuksensa väliaikaisesta asetuksesta ja esitti useita varauksia sen osalta. Komissio vastasi näihin huomautuksiin 14.6.1994 päivätyllä kirjeellään.

26 Komissio ilmoitti 11.8.1994 IPS:lle keskeiset seikat ja harkintaperusteet, joiden nojalla se aikoi ehdottaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamista Kiinan kansantasavallasta ja Venäjältä peräisin olevan kalsium-metallin tuonnissa.

27 Neuvosto antoi 19.10.1994 komission ehdotuksesta riidanalaisen asetuksen.

28 IPS nosti 9.1.1995 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati riidanalaisen asetuksen kumoamista sekä toissijaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan, että asetusta ei voitu soveltaa IPS:ään. Lisäksi IPS vaati neuvoston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29 Neuvosto vaati kanteen hylkäämistä ja IPS:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Neuvostoa väliintulijoina tukeneet komissio, PEM ja Chambre syndicale vaativat kanteen hylkäämistä ja IPS:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien PEM:n ja Chambre syndicalen väliintulosta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Valituksenalainen tuomio

Tutkittavaksi ottaminen

30 Neuvosto ja komissio väittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, etteivät IPS:n kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyneet.

31 Komissio ilmoitti, että esillä olleessa asiassa ei ollut asiassa Extramet I annetussa tuomiossa todetun kaltaisia sellaisen erityisen tilanteen tunnusmerkkejä, jonka perusteella kantaja erottuisi kaikista muista talouden toimijoista. Komissio katsoi, ettei tässä asiassa ollut olemassa tekijää, joka oli erottanut valittajan tilanteen sellaisten itsenäisten tuottajien tilanteesta, jotka olivat olleet kantajina muissa asioissa, eli vaikeuksia, joita sillä oli hankkia tuotetta yhteisön ainoalta tuottajalta eli PEM:ltä.

32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että yhteisöjen tuomioistuin ei asiassa Extramet I antamassaan tuomiossa ollut perustanut kanteen tutkittavaksi ottamista yksinomaan kantajan vaikeuksiin hankkia tuotetta yhteisön ainoalta tuottajalta. Todellisuudessa yhteisöjen tuomioistuin oli perustanut päätöksensä eri seikkoihin, jotka erityisen tilanteen tunnusmerkkeinä erottivat kantajan kaikista muista talouden toimijoista (52 kohta).

33 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi näiden olosuhteiden olleen edelleen voimassa ja otti kanteen tutkittavaksi todeten, että riidanalainen asetus koski IPS:ää suoraan ja erikseen (54 kohta).

Aineellinen kysymys

34 Kantaja esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostamansa kanteen tueksi seitsemän kanneperustetta, jotka koskivat ensinnäkin perusasetuksen 5 artiklan ja 7 artiklan 9 kohdan rikkomista sekä oikeusvoiman periaatteen loukkaamista ja hallinnollisen toimen lailliseksi korjaamista koskevien edellytysten huomiotta jättämistä, toiseksi perusasetuksen 7 ja 8 artiklan rikkomista sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamista, kolmanneksi perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ja 2 artiklan 12 kohdan rikkomista ja tuotteiden samankaltaisuuden osalta tehtyä ilmeistä arviointivirhettä, neljänneksi perusasetuksen 4 artiklan rikkomista ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa koskevaa ilmeistä arviointivirhettä, viidenneksi perusasetuksen 12 artiklan rikkomista ja ilmeistä arviointivirhettä, kuudenneksi EY:n perustamissopimuksen 190 artiklan (josta on tullut EY 253 artikla) rikkomista ja seitsemänneksi harkintavallan väärinkäyttöä.

Ensimmäinen kanneperuste

35 IPS jakoi ensimmäisen kanneperusteensa kolmeen osaan. Ensinnäkään tutkimuksen aloittamisella uudelleen ei ollut mitään oikeudellista perustaa, koska siitä ei ollut säädetty perusasetuksessa. Toiseksi sillä loukattiin oikeusvoiman periaatetta siten, että siinä oikeusvarmuuden periaatteen vastaisesti korjattiin lailliseksi yhteisöjen tuomioistuimen pätemättömäksi toteama menettely. Kolmanneksi, vaikka yhteisön oikeudessa hyväksyttäisiin tällaista lailliseksi korjaamista koskeva periaate, tutkimuksen uudelleen aloittamista eli lailliseksi korjaamista koskevat edellytykset eivät täyttyneet kyseisessä asiassa.

36 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että sitä, että perusasetuksessa ei ollut erityisiä säännöksiä kumoamistuomion oikeusvaikutuksista, ei voitu tulkita siten, että yhteisön toimielimiltä evättäisiin mahdollisuus aloittaa uudelleen sekä tutkimus että menettely, jonka yhteydessä kumotut lopulliset toimenpiteet oli annettu. EY:n perustamissopimuksen 176 artiklan (josta on tullut EY 233 artikla) mukaan asianomaisen toimielimen on nimittäin toteutettava tarvittavat toimenpiteet kumoamistuomion johdosta. Näin ollen sellaisen säädöksen kumoaminen, jolla päätetään useita vaiheita käsittävä hallinnollinen menettely, ei välttämättä johda riidanalaisen säädöksen antamista edeltävän koko menettelyn pätemättömäksi toteamiseen, riippumatta kumoamistuomion aineellisista tai menettelyä koskevista perusteluista (91 kohta).

37 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korosti, että asiassa Extramet II antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin kumosi asetuksen N:o 2808/89 sillä perusteella, etteivät yhteisön toimielimet olleet määritelleet vahinkoa asianmukaisesti. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen toteama lainvastaisuus ei vaikuttanut tutkimusta edeltäneisiin alustaviin toimenpiteisiin eikä muun muassa perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn aloittamiseen (94 kohta). Komissio saattoi siten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan hyväksyttävästi aloittaa menettelyn uudelleen kaikkien niiden menettelyä koskevien asiakirjojen perusteella, joihin yhteisöjen tuomioistuimen toteama pätemättömyys ei ollut vaikuttanut. Koska komissio kuitenkin päätti suorittaa uuden tutkimuksen, joka koski toista viiteajanjaksoa, oli tutkittava, oliko käsiteltävässä asiassa noudatettu perusasetuksesta ilmeneviä edellytyksiä (95 kohta).

38 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdasta ilmeni, että sellaisten seikkojen olemassaolo, jotka osoittavat yhteisön tuotannonalalle vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä harjoitettavan, on polkumyyntiä koskevan yhteisön toimen välttämätön ja riittävä aineellinen edellytys (97 kohta) ja yhteisön toimielimillä on laaja harkintavalta, kun ne määrittelevät vahingon toteamiseksi huomioon otettavan ajanjakson (96 kohta).

39 Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komissio ei voinut minkään seikan perusteella olettaa, että polkumyyntiä olisi lakattu harjoittamasta tai että yhteisön tuotannonalalle ei enää aiheutuisi vahinkoa. Sitä vastoin komissio oli saanut PEM:ltä muistion, jossa tuettiin tutkimuksen panemista uudelleen vireille, sekä vahingosta 1.7.1992 tehdyn selvityksen (98 kohta). Komissio ei siis ollut ylittänyt harkintavaltaansa päättäessään jatkaa jo vuonna 1989 aloitettua menettelyä ja suorittaessaan uuden tutkimuksen toisen viiteajanjakson perusteella (99 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi näillä perusteilla, että ensimmäinen kanneperuste oli perusteeton (100 kohta).

40 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lisäksi, että tutkimusajanjakson muuttamisella ei ollut loukattu IPS:n oikeuksia, jotka se perustaa menettelyn aloittamiseen vuonna 1989 (101 kohta).

Toinen kanneperuste ja sitä seuraavat kanneperusteet

41 IPS:n toinen kanneperuste koski perusasetuksen 7 ja 8 artiklan rikkomista ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista, ja myös tämä kanneperuste oli jaettu kolmeen osaan.

42 Kanneperusteen ensimmäinen osa koski puolustautumisoikeuksien loukkaamista, koska vahingosta 1.7.1992 tehty selvitys oli toimitettu kantajalle tiedoksi vasta 14.10.1992.

43 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että IPS oli myöntänyt, ettei vahingosta 1.7.1992 tehdyn selvityksen sisältöä ollut välttämätöntä tuntea eikä se ollut estänyt IPS:ää esittämästä näkökantaansa siitä, onko komissiolla ollut oikeus aloittaa tutkimus uudelleen (110 kohta) ja että IPS oli voinut joka tapauksessa 14.10.1992 lähtien esittää näkökantansa tutkimuksen uudelleen aloittamista koskevien aineellisten edellytysten olemassaolosta (111 kohta). Näin ollen sillä, että vahingosta 1.7.1992 tehty selvitys annettiin tiedoksi 14.10.1992, ei loukattu IPS:n menettelyllisiä oikeuksia (112 kohta).

44 Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että koska kantaja ei ollut tehnyt perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti esitettyä pyyntöä saadakseen tiedoksi vahingosta 1.7.1992 tehdyn selvityksen, komissiolla ei ollut kyseisen säännöksen perusteella ollut velvollisuutta saattaa selvityksen sisältöä IPS:n tietoon (113 kohta).

45 Toisen kanneperusteen toinen osa koski perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan rikkomista ja saman asetuksen 8 artiklan huomioon ottamatta jättämistä, ja tässä yhteydessä IPS väitti komission menetelleen virheellisesti siinä, ettei tämä ollut toimittanut sille tiettyjä PEM:n esittämiä asiakirjoja ja erityisesti PEM:n La Roche-de-Ramen tehtaalla suoritetusta teknisestä työstä 5.8.1993 tehtyä selvitystä (jäljempänä 5.8.1993 tehty tekninen selvitys).

46 Katsottuaan, että komissio ei ollut täyttänyt tietojen antamista koskevia velvollisuuksiaan 5.8.1993 tehdyn teknisen selvityksen osalta (142 kohta), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että IPS oli kuitenkin voinut esittää huomautuksensa tätä selvitystä kohtaan ajoissa eli ennen riidanalaisen asetuksen antamista muuten paitsi kolmen sellaisen luottamuksellisen seikan osalta, joita ei ollut toimitettu sille tiedoksi ja joista sille ei ollut laadittu yhteenvetoa. IPS ei kuitenkaan ole kiistänyt väitettä siitä, että näistä kolmesta luottamuksellisesta seikasta olisi ollut mahdoton laatia yhteenvetoa, joka ei olisi ollut luottamuksellinen. IPS ei myöskään ole väittänyt, etteikö sillä olisi ollut mahdollisuutta esittää näkökantaansa 5.8.1993 tehdystä teknisestä selvityksestä sen vuoksi, ettei näitä kolmea luottamuksellista seikkaa ollut annettu tiedoksi (143 ja 144 kohta). Kanneperusteen toinen osa oli näin ollen hylättävä.

47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi myös toisen kanneperusteen kolmannen osan sekä muut kanneperusteet, jotka IPS oli esittänyt. Kanne hylättiin näin ollen kokonaisuudessaan, ja IPS velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Muutoksenhaku

48 IPS vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, ratkaisee asian lopullisesti ja velvoittaa neuvoston, komission ja kaikki väliintulijat korvaamaan välitoimimenettelyssä sekä pääasiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja tässä oikeudenkäynnissä syntyneet oikeudenkäyntikulut.

49 IPS väittää ensinnäkin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut väärin EY:n perustamissopimuksen 174 artiklaa (josta on tullut EY 231 artikla) ja 176 artiklaa sekä perusasetusta todetessaan, että komissio saattoi pätevästi jatkaa menettelyä uudelleen toisen viiteajanjakson perusteella. Lisäksi IPS katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta soveltaessaan perustamissopimuksen 176 artiklaa.

50 IPS korostaa toiseksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon puolustautumisoikeuksia koskevan perusperiaatteen ja muun muassa perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan katsoessaan, että menettelyn yhteydessä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet eivät olleet heikentäneet IPS:n puolustautumisoikeuksia. Se väittää etenkin, että sen menettelyllisiä oikeuksia on loukattu, koska vahingosta 1.7.1992 tehty selvitys ja 5.8.1993 tehty tekninen selvitys on toimitettu sille tiedoksi liian myöhään.

51 Neuvosto vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää IPS:n valituksen ja velvoittaa IPS:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

52 Komissio vaatii vastavaatimuksenaan, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja toteaa, että IPS:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät olleet täyttyneet. Toissijaisesti komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää valituksen. Joka tapauksessa komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

IPS:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostaman kanteen tutkittavaksi ottaminen

53 Komissio väittää vastavaatimuksessaan, että IPS:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostama kanne olisi pitänyt jättää tutkimatta. Se toteaa, että valituksenalaisen tuomion siinä osassa, joka koskee kanteen tutkittavaksi ottamista, on oikeudellinen virhe, siltä osin kuin siinä on sovellettu asiassa Extramet I annettua tuomiota, ja että tämän osan perustelut ovat ristiriitaiset tai riittämättömät.

54 Komissio väittää, että valituksenalaisen tuomion 53 kohdan toteamus "komissio ei kiistä sitä, että PEM ei kykene toimittamaan vakiolaatuista primäärikalsium-metallia, jolla olisi kantajan toivomat ominaisuudet, mikä osoittaa selvästi, että kantajalla on edelleen vaikeuksia hankkia tuotetta PEM:ltä" on ristiriidassa muiden tosiseikkoja koskevien, yksityiskohtaisempien toteamusten kanssa, jotka on esitetty tuomion 219, 235, 249256 ja 308 kohdassa ja jotka koskevat tuotteiden samankaltaisuutta ja PEM:n halukkuutta toimittaa tuotetta IPS:lle.

55 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossaan esittämät toteamukset asian aineellisista kysymyksistä ovat komission mukaan täysin yhdenmukaisia niiden syiden kanssa, joiden perusteella se vaati kanteen tutkimatta jättämistä. Komissio arvioi, että jollei hintakysymystä oteta huomioon, IPS saattoi muiden toimijoiden tavoin todellisuudessa hankkia itselleen tuotetta PEM:ltä. Jos asiassa Extramet I annettua tuomiota olisi sovellettu asianmukaisella tavalla, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettu kanne olisi pitänyt jättää tutkimatta, koska mikään ei erottanut IPS:ää näistä muista toimijoista.

56 Tältä osin on aiheellista todeta, että valituksenalaisen tuomion 53 kohdan toteamus, jonka mukaan IPS:llä oli edelleen vaikeuksia hankkia tuotetta PEM:ltä, ei ole ristiriidassa tuomion sellaisten muiden kohtien kanssa, joihin komissio viittaa. Valituksenalaisen tuomion 53 kohdassa esitettyä toteamusta tukevat muun muassa tuomion 249256 kohdat, joista käy ilmi, että PEM ei ollut kyennyt täyttämään IPS:n teknisiä vaatimuksia kyseisen tuotteen osalta. Näin ollen on syytä katsoa, ettei komissio ole osoittanut minkäänlaisen ristiriidan olemassaoloa valituksenalaisen tuomion 53 kohdan ja saman tuomion muiden kohtien välillä.

57 On syytä todeta, että valituksenalaisessa tuomiossa samoin kuin asiassa Extramet I annetussa tuomiossa kanteen tutkittavaksi ottaminen ei perustunut yksinomaan kantajan vaikeuksiin hankkia tuotetta yhteisön ainoalta tuottajalta vaan eri tekijöihin, jotka loivat kyseisen toimenpiteen osalta erityisen tilanteen ja siten erottivat IPS:n kaikista muista talouden toimijoista.

58 On siten katsottava, että komissio ei ole osoittanut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt virheen ottaessaan asian tutkittavaksi.

59 Komission vastavaatimus on siis hylättävä.

Valituksen tutkittavaksi ottaminen

60 Komission mukaan tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty ensimmäisen valitusperusteen osalta siitä syystä, että siinä väitetään oikeudellinen virhe tehdyn ainoastaan valituksenalaisen tuomion 91, 95, 97 ja 99 kohdassa, vaikka näissä kohdissa ei ole tyhjentävästi ilmaistu syitä, joiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on hylännyt ensimmäisen, asetuksen kumoamista koskevan kanneperusteen. Valituksenalaisen tuomion 101 kohdassa esitetään nimittäin yksi syy lisää eli se seikka, että tutkimuksen uudelleen aloittamista koskeva komission menettely on tarjonnut IPS:lle samat menettelylliset takeet, jotka sillä olisi ollut, jos komissio olisi aloittanut uuden tutkimuksen PEM:n tekemän uuden valituksen johdosta. Komission mukaan valituksesta ei käy riittävän selvästi ilmi, että se kohdistuu valituksenalaisen tuomion 101 kohtaan, eivätkä ainakaan perusteet, joiden vuoksi tätä kohtaa tarkoitettaisiin.

61 IPS:n vastattua komissiolle tästä seikasta komissio katsoo, että valittajan väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi valituksenalaisen tuomion 101 kohdassa vääristänyt tosiseikkoja, on esitetty ensi kertaa vasta valittajan vastauskirjelmässä. Se vaatii siis, ettei väitettä oteta tutkittavaksi sillä perusteella, ettei asian käsittelyn kuluessa saa vedota uuteen perusteeseen.

62 Komissio väittää lisäksi, että IPS:n ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä esittämä väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi jättänyt noudattamatta suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta perustamissopimuksen 176 artiklaa soveltaessaan, on itse asiassa uusi peruste, joka on muutoksenhaussa jätettävä tutkimatta.

63 Toisen valitusperusteen osalta komissio toteaa ensinnäkin, että perusteen se osa, jonka mukaan perusasetuksen 7 artiklan 4 kohtaa on rikottu, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että vahingosta 1.7.1992 tehdyn selvityksen liian myöhään tapahtunut tiedoksianto ei ole heikentänyt IPS:n menettelyllisiä oikeuksia, on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että IPS:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämässä kannekirjelmässä ei selvityksen saamisen osalta viitattu kyseiseen artiklaan.

64 Siltä osin kuin on kyse 5.8.1993 tehdystä teknisestä selvityksestä, komissio katsoo, että IPS pyrkii ottamaan esiin tosiseikkakysymyksen, joka koskee PEM:n halukkuutta toimittaa tuotetta IPS:lle ja jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo ratkaissut, minkä vuoksi kysymys on muutoksenhaussa jätettävä tutkimatta.

65 Aluksi on todettava, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan muutosta yhteisön tuomioistuimelta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin ja muutoksenhaun perusteena saadaan käyttää yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta puuttuvaa toimivaltaa, asian käsittelyssä yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunutta oikeudenkäyntivirhettä, joka on hakijan edun vastainen, tai yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tapahtunutta yhteisön oikeuden rikkomista. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdassa täsmennetään, että valituskirjelmässä on mainittava oikeudelliset perusteet ja väitteet, joihin vedotaan.

66 Näistä kahdesta määräyksestä johtuu, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, mihin kohtiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota valitus kohdistuu, sekä ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin kumoamisvaatimuksen tueksi vedotaan.

67 On aiheellista todeta, että se seikka, että valituksessa tai valitusperusteessa ei viitata kaikkiin niihin syihin, joiden perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt ratkaisunsa asiassa, ei aiheuta kyseisen perusteen tutkimatta jättämistä.

68 Komission väite, jonka mukaan ensimmäinen valitusperuste olisi jätettävä tutkimatta sillä perusteella, ettei siinä riittävän selkeästi viitata valituksenalaisen tuomion 101 kohtaan, on pelkästään tästä syystä hylättävä.

69 On sitä paitsi huomattava, kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa, että IPS kohdistaa valituksensa valituksenalaisen tuomion 101 kohtaan riittävän täsmällisesti, sillä ensimmäisessä valitusperusteessa viitataan ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 87102 kohdassa esitettyihin perusteluihin, millä perusteella katsotaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on rikkonut yhteisön oikeutta, ja toiseksi valituksen 98 kohta kohdistuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomionsa 101 kohdassa esittämään toteamukseen, jonka mukaan tutkimusjakson muuttaminen ei ollut loukannut IPS:n oikeuksia.

70 IPS:n väitteestä, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi vääristänyt tosiseikkoja valituksenalaisen tuomion 101 kohdassa, on aiheellista todeta, kuten komissio ilmoittaakin, että työjärjestyksen 42 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

71 Tältä osin riittää, kun todetaan, että IPS:n vastauskirjelmässään esittämä väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi vääristänyt tosiseikkoja, ei perustu tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, jotka olisivat tulleet esille valituksen jättämisen ja valittajan vastauskirjelmän antamisen välisenä aikana. Ensimmäinen valitusperuste on siis jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä väitetään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vääristäneen tosiseikkoja valituksenalaisen tuomion 101 kohdassa.

72 IPS:n suhteellisuusperiaatteeseen ja luottamuksensuojan periaatteeseen perustuvien väitteiden tutkimatta jättämisen osalta on sen sijaan aiheellista todeta seuraavaa.

73 IPS on kyllä arvostellut tutkimusajanjakson muuttamista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, mutta se ei ole väittänyt, että tämä muutos olisi ollut suhteellisuusperiaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen vastainen. Vaikka valituksessa väitetään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi loukannut näitä periaatteita tulkitessaan perustamissopimuksen 176 artiklaa, todellisuudessa, kuten komissio onkin todennut, valituksessa väitetään pelkästään, että kyseisiä periaatteita on loukattu riidanalaisella asetuksella.

74 Jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta yhteisöjen tuomioistuimessa vaatimuksilleen perusteita, joihin hän ei ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus laajentaa kannettaan yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. Yhteisöjen tuomioistuin on näin ollen valitusasioissa toimivaltainen tutkimaan ainoastaan arvioinnit, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista (ks. vastaavasti asia C-136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio 1.6.1994, Kok. 1994, s. I-1981, 59 kohta ja asia C-7/95 P, Deere v. komissio, tuomio 28.5.1998, Kok. 1998, s. I-3111, 62 kohta).

75 On siis aiheellista päätyä siihen, että ensimmäinen valitusperuste on myös jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä väitetään, että suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu.

76 Toisen valitusperusteen osalta on syytä todeta, että vaikka IPS ei ole nimenomaisesti maininnut perusasetuksen 7 artiklan 4 kohtaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämissään perusteluissa, jotka koskivat vahingosta 1.7.1992 tehdyn selvityksen toimittamista itselleen, kyseinen tuomioistuin on tulkinnut IPS:n perusteluja samalla tavalla kuin jos tämä olisi viitannut kyseiseen säännökseen.

77 Siltä osin kuin on kyse 5.8.1993 tehdystä teknisestä selvityksestä, riittää, kun todetaan, että IPS on vedonnut siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltunut yhteisön oikeutta väärin, tarkemmin sanoen ei ole kunnioittanut puolustautumisoikeuksia, mikä on seikka, joka täyttää tutkittavaksi ottamisen edellytykset muutoksenhaun yhteydessä.

78 On näin ollen aiheellista todeta, että IPS:n ensimmäinen valitusperuste otetaan tutkittavaksi, lukuun ottamatta väitteitä, jotka koskevat suhteellisuusperiaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, sekä väitettä, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vääristänyt tosiseikkoja valituksenalaisen tuomionsa 101 kohdassa, ja että toinen valitusperuste otetaan kokonaisuudessaan tutkittavaksi.

Ensimmäinen valitusperuste

79 IPS väittää ensimmäisen valitusperusteensa yhteydessä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut perustamissopimuksen 174 ja 176 artiklaa sekä perusasetusta väärin todetessaan, että komissio saattoi asiassa Extramet II annetusta tuomiosta huolimatta aloittaa uudelleen tutkimuksen uuden viiteajanjakson perusteella ilman uuden polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamista.

80 Tältä osin on syytä muistuttaa, että perustamissopimuksen 174 ja 176 artiklan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

81 Säädöksen kumoamista koskevan tuomion noudattamiseksi ja tuomion täytäntöön panemiseksi kokonaisuudessaan toimielimen on noudatettava paitsi tuomion tuomiolauselmaa, myös sen antamiseen johtaneita perusteluja, jotka ovat tuomiolauselmalle tarvittava tuki, koska ne ovat välttämättömät määritettäessä tuomiolauselman täsmällistä sisältöä. Nämä perustelut nimittäin yksilöivät, mikä säännös tai määräys täsmällisesti ottaen on katsottu lainvastaiseksi, ja toisaalta ne osoittavat, mitkä ovat täsmällisesti ottaen tuomiolauselmassa todetun lainvastaisuuden syyt, ja asianomaisen toimielimen on otettava nämä perustelut huomioon korvatessaan kumotun toimen toisella toimenpiteellä (yhdistetyt asiat 97/86, 193/86, 99/86 ja 215/86, Asteris ym. v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2181, 27 kohta).

82 Tällaisen toimen korvaamiseen tähtäävää menettelyä voidaan siis jatkaa juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui (asia C-415/96, Espanja v. komissio, tuomio 12.11.1998, Kok. 1998, s. I-6993, 31 kohta).

83 Yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa Extramet II antamallaan tuomiolla asetuksen N:o 2808/89 sen jälkeen, kun se oli todennut tämän tuomion 19 kohdassa, etteivät yhteisön toimielimet olleet määritelleet asianmukaisella tavalla yhteisön tuotannolle aiheutunutta vahinkoa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei ollut käynyt ilmi, että yhteisön toimielimet olisivat todellisuudessa tutkineet, oliko PEM itse myötävaikuttanut aiheutuneeseen vahinkoon kieltäytymällä myymästä tuotetta, ja että toiseksi ne eivät olleet osoittaneet, ettei vahinko johtunut seikoista, jotka valittaja oli tuonut esiin.

84 Asetuksen N:o 2808/89 kumoaminen perustui näin ollen olosuhteisiin, jotka olivat syntyneet polkumyynnin vastaisen menettelyn tarkemmin sanottuna tutkimuksen aikana. Nämä olosuhteet eivät koskeneet menettelyn aloittamista eivätkä vaikuttaneet siihen.

85 On siis aiheellista päätyä siihen, että komissio saattoi asiassa Extramet II annetun tuomion tuomiolauselmaa tai perusteluita loukkaamatta syventää vahingon arviointia edelleen vireillä olleen polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä.

86 On kuitenkin ratkaistava, onko komissio toiminut perusasetuksessa edellytetyllä tavalla polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä ja etenkin silloin, kun se suoritti tutkimuksen alkuperäiseen tutkimukseen valitusta viiteajanjaksosta poikkeavan ajanjakson perusteella.

87 IPS väittää muun muassa, että viiteajanjakson muuttaminen on vastoin perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jonka mukaan polkumyyntiä koskeva tutkimus käsittää tavallisesti vähintään kuuden kuukauden ajanjakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista.

88 Tältä osin on ensinnäkin syytä todeta, että perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ajanjakso on ohjeellinen eikä sitova (ks. mutatis mutandis asia 246/87, Continentale Produkten-Gesellschaft Erhardt-Renken, tuomio 12.5.1989, Kok. 1989, s. 1151, 8 kohta).

89 On lisäksi aiheellista todeta, että toimielimillä on laaja harkintavalta erityisesti siltä osin kuin on kyse vahingon toteamiseksi polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä huomioon otettavan ajanjakson määrittämisestä (ks. erityisesti asia C-69/89, Nakajima v. neuvosto, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2069, 86 kohta).

90 Lopuksi on huomattava, että perusasetuksen systematiikasta käy ilmi, että vahinkoa on arvioitava sen ajankohdan valossa, jona mahdollinen puolustautumistoimia aikaansaanut säädös hyväksyttiin (asia C-121/86, Epicheiriseon Metalleftikon Viomichanikon kai Naftiliakon ym. v. neuvosto, tuomio 28.11.1989, Kok. 1989, s. 3919, 35 kohta).

91 Polkumyyntitullien määrääminen ei ole aiempaan toimintaan liittyvä sanktio vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Polkumyyntitulleja ei näin ollen perusasetuksen 13 artiklan mukaan saa ottaa käyttöön eikä korottaa taannehtivasti.

92 Tutkimus on siis tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan kyseistä yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä.

93 Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on siis toiminut oikeutetusti ja perusasetuksen tavoitteiden mukaisesti valitessaan viiteajanjaksoksi 1.7.199131.10.1992 eli ajanjakson, joka edelsi 14.11.1992 julkaistua polkumyynnin vastaista menettelyä koskevaa ilmoitusta.

94 Tämän valinnan osalta on kuitenkin huomautettava, että perusasetuksen 7 artiklan mukaan tutkimuksen aloittaminen, olipa kyse sitten polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta tai sellaisen asetuksen uudelleentarkastelusta, jolla otettiin käyttöön polkumyyntitulleja, edellyttää aina sitä, että on olemassa riittävästi todisteita polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon olemassaolosta (asia C-245/95 P, komissio v. NTN ja Koyo Seiko, tuomio 10.2.1998, Kok. 1998, s. I-401, 38 kohta). Sama pätee myös tutkimuksen uudelleen aloittamiseen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta annetun asetuksen kumoavan tuomion jälkeen, kun polkumyynnin vastainen menettely on edelleen vireillä.

95 Tässä yhteydessä on syytä täsmentää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen todenneen valituksenalaisen tuomionsa 98 kohdassa, että PEM oli asiassa Extramet II annetun tuomion jälkeen saattanut ajan tasalle heinäkuussa 1987 tekemäänsä valitukseen sisältyneet tiedot ja toimittanut yksityiskohtaisen analyysin eri seikoista, joihin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottaminen oli perustunut, eli normaaliarvosta ja vientihinnasta, hintavertailusta, polkumyyntimarginaalista ja vahingosta ajanjaksona vuodesta 1987 joulukuuhun 1991 eli viimeisimpänä ajanjaksona, josta oli käytettävissä numeerisia tietoja.

96 Näissä olosuhteissa on aiheellista päätyä siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole soveltanut väärin perustamissopimuksen 174 ja 176 artiklaa eikä perusasetuksen säännöksiä todetessaan valituksenalaisen tuomionsa 99 kohdassa, että komissio saattoi jatkaa jo aikaisemmin toisen viiteajanjakson perusteella aloitettua menettelyä, koska alkuperäistä menettelyä ei ollut todettu pätemättömäksi asiassa Extramet II annetulla tuomiolla ja polkumyynti oli jatkunut edelleen.

Toinen valitusperuste

97 IPS väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomiotta puolustautumisoikeuksia koskevan perusperiaatteen ja muun muassa perusasetuksen 7 artiklan 4 kohdan katsoessaan, että menettelyn yhteydessä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet eivät olleet heikentäneet IPS:n puolustautumisoikeuksia.

98 IPS väittää etenkin, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska vahingosta 1.7.1992 tehty selvitys on toimitettu sille tiedoksi liian myöhään. Lisäksi IPS ilmoittaa, että 5.8.1993 tehty tekninen selvitys toimitettiin sille vasta 21.5.1994 eli yli kuukausi sen jälkeen kun väliaikainen asetus oli annettu.

99 Tältä osin on syytä muistuttaa, että yhteisöjen toimielinten on tiedonantovelvollisuuttaan täyttäessään toimittava tarvittavalla huolellisuudella pyrkiessään antamaan yrityksille, joita asia koskee, siltä osin kuin liikesalaisuuden kunnioittaminen taataan edelleen, tietoja, jotka ovat tarpeen niiden etujen puolustamisen kannalta ja valitessaan tarvittaessa viran puolesta asianmukaisia menettelytapoja tällaiseen tiedottamiseen. Yrityksille, joita asia koskee, on joka tapauksessa annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana oma kantansa niiden tosiseikkojen paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä asian kannalta sekä niistä olosuhteista, joihin asiassa on vedottu, samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. I-3187, 17 kohta).

100 Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse vahingosta 1.7.1992 tehdystä selvityksestä, on aiheellista huomauttaa, että se on toimitettu IPS:lle kuukautta ennen polkumyynnin vastaista menettelyä koskevan ilmoituksen julkaisemista 14.11.1992. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomionsa 111 kohdassa, IPS oli kyennyt esittämään näkökantansa menettelyn jatkamista koskevien aineellisten edellytysten olemassaolosta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on siis perustellusti todennut valituksenalaisen tuomionsa 112 kohdassa, että IPS:n puolustautumisoikeuksia ei ollut tältä osin loukattu.

101 On myös aiheellista täsmentää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomionsa 142 kohdassa todennut, että komissio ei ollut täyttänyt tietojen antamista koskevia velvollisuuksiaan 5.8.1993 tehdyn teknisen selvityksen osalta ja että tämä selvitys toimitettiin IPS:lle vasta 21.5.1994 eli väliaikaisen asetuksen antamisen jälkeen ja että tällöin sen oli toimittanut PEM.

102 Koska IPS on voinut esittää näkökantansa 5.8.1993 tehtyyn tekniseen selvitykseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä asian kannalta ajoissa eli ennen riidanalaisen asetuksen antamista eikä ole osoitettu, että liian myöhään tapahtunut tiedoksi antaminen olisi heikentänyt IPS:n puolustautumisoikeuksia, on aiheellista todeta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustellusti päätynyt valituksenalaisen tuomionsa 143 ja 144 kohdassa siihen, että IPS:n menettelyllisiä oikeuksia ei ollut loukattu tässä yhteydessä.

103 On lopulta syytä huomauttaa, ettei ole osoitettu, että IPS:n puolustautumisoikeuksia olisi loukattu muilla tiedonsaantia koskevilla sääntöjenvastaisuuksilla.

104 Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

105 Valitus on edellä esitetyn perusteella hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

106 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota 118 artiklan nojalla sovelletaan muutoksenhakuun, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

107 Koska neuvosto on vaatinut IPS:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska IPS on hävinnyt asian, IPS velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut. PEM ja Chambre syndicale, jotka eivät ole vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Valitus hylätään.

2) Industrie des poudres sphériques velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3) Péchiney électrométallurgie, Chambre syndicale de l'électrométallurgie et de l'électrochimie ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan.