61997J0383

1 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kuluttajansuojalla perusteltava elintarvikkeiden myyntiä koskeva kielto - Rajat - Vetoaminen merkintään, joka on direktiivin 79/112/ETY vaatimusten mukainen ja jolla jo taataan kuluttajansuoja

(EY:n perustamissopimuksen 30 artikla; neuvoston direktiivi 79/112/ETY)

2 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Elintarvikkeiden merkinnät ja esillepano - Direktiivi 79/112/ETY - Velvollisuus merkitä tuotteisiin niiden myyntinimi ja niiden ainesosaluettelo

(Neuvoston direktiivin 79/112/ETY 2 artikla, 3 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 5 kohdan a alakohta)

3 Perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa on ristiriidassa sellainen kansallinen sääntely, jolla kuluttajien suojaamiseksi kielletään pitämästä kaupan sellaisia elintarvikkeita, jotka on laillisesti valmistettu ja saatettu kaupan pidettäväksi toisessa jäsenvaltiossa, kun kuluttajansuoja taataan merkinnöin, jotka vastaavat kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 79/112/ETY säännöksiä ja erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden nimityksiä ja ainesosaluetteloa.

4 Kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 79/112/ETY 3 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että elintarvikkeisiin on pakollisesti merkittävä nimi, jolla tuotetta myydään, ja luettelo ainesosista. Sellaisen myyntinimityksen käyttö, jonka perusteella ostaja ei myyntivaltiossa pysty määrittämään sitä, mikä on elintarvikkeen todellinen luonne, on ristiriidassa direktiivin 79/112/ETY 2 artiklan ja 5 artiklan 1 kohdan kanssa.

Jos lisätyn veden määrä ylittää 5 prosenttia valmiin tuotteen painosta, direktiivin 79/112/ETY 3 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan kanssa on rikottu, mikäli ainesosaluettelosta puuttuu merkintä vedestä.

Asiassa C-383/97,

jonka Amtsgericht Nordhorn (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa vastaajana on

Arnoldus van der Laan,

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit D. A. O. Edward ja M. Wathelet,

julkisasiamies: J. Mischo,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Landkreis Grafschaft Bentheim, edustajanaan piirihallinnon johtaja Henning Kammer,

- Arnoldus Van der Laan, edustajanaan asianajaja Johann Wübbena, Oldenburg,

- Kreikan hallitus, asiamiehinään valtion oikeudellisen neuvoston oikeudellinen neuvonantaja Dimitrios Papageorgopoulos ja apulaisneuvonantaja Ioannis-Konstantinos Chalkias,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Claudia Schmidt,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Van der Laanin, edustajanaan Johann Wübbena, Kreikan hallituksen, asiamiehenään Ioannis-Konstantinos Chalkias, ja komission, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Götz zur Hausen, 24.9.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 22.10.1998 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Amtsgericht Nordhorn on 30.10.1997 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 10.11.1997, esittänyt EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti ennakkoratkaisukysymyksen EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen tulkinnasta.

2 Tämä kysymys on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajana on Arnoldus Van der Laan, jota syytetään siitä, että hän on lihatuotteita myydessään rikkonut Lebensmittel- und Bedarfsgegenständegesetzin (elintarvikkeista ja välttämättömyyshyödykkeistä annettu laki, jäljempänä LMBG) 17 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohtaa ja 5 kohtaa.

Saksan lainsäädäntö

3 LMBG:n 17 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan mukaan on kiellettyä "myydä ammattimaisesti ilman riittävän täsmällisiä pakkausmerkintöjä ravinto-, nautinta- tai käyttöarvoltaan muuten kuin vain vähäisessä määrin tavallisesti myynnissä olevista elintarvikkeista eroavia elintarvikkeita".

4 Lisäksi LMBG:n 17 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan on kiellettyä "myydä ammattimaisesti elintarvikkeita käyttäen nimitystä, merkintöjä tai esillepanoa, joka on omiaan johtamaan harhaan - - ".

5 LMBG:n 33 §:stä ilmenee, että Saksan elintarvikesäännöstö on sitovien toimintaohjeiden kokoelma, jossa määrätään elintarvikkeiden valmistustavasta, koostumuksesta ja muista sellaisista ominaisuuksista, joilla on merkitystä niitä myytäessä.

6 LMBG:n 47 a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

"Poiketen 47 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksistä tässä laissa tarkoitettuja tuotteita, vaikka ne eivät täyttäisikään Saksan liittotasavallan elintarvikelainsäädännön vaatimuksia, voidaan tuoda Saksaan ja saattaa maassa myytäviksi, jos ne on lainmukaisesti valmistettu ja saatettu myyntiin toisessa yhteisön jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa muussa valtiossa taikka jos ne ovat peräisin kolmannesta valtiosta ja ne on laillisesti saatettu myyntiin yhteisön jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa muussa valtiossa. Tämän momentin ensimmäistä virkettä ei sovelleta tuotteisiin, jotka

1. ovat 8, 24 tai 30 §:ssä olevien kieltojen vastaisia taikka

2. eivät täytä muita terveydensuojelusta annettuja säännöksiä, sikäli kuin niitä ei ole hyväksytty Saksan liittotasavallassa myyntiin kelpaaviksi liittovaltion ministeriön yleisesti sovellettavalla ja Bundesanzeiger-lehdessä julkaistulla päätöksellä."

7 Jos tällaiset elintarvikkeet poikkeavat LMBG:n vaatimuksista, on tästä lain 47 a §:n 4 momentin mukaisesti asianmukaisesti ilmoitettava, mikäli se on kuluttajansuojan vuoksi tarpeen.

Pääasia

8 Bentheimer Fleischwarenvertriebs GmbH myy Saksassa lihajalosteita, joiden tuotenimet ovat Lupack, Bristol ja Benti; niitä valmistaa Alankomaissa tämän maan oikeuden mukaan perustettu yhtiö Van der Laan, Almelo, ja ne on laillisesti saatettu myyntiin tässä valtiossa. Näissä tuotteissa on seuraavat merkinnät:

"Lupack:

Sian lapaosista muotoon tehty hollanninkinkku, ei sisällä silavaa eikä kamaraa; tuotteesta 75 prosenttia sianlihaa.

Ainesosat: sianliha, vesi, sokeriaineet, suola, stabilointiaine E 450 (a), antioksidantti E 301, säilöntäaine E 250.

Bristol:

Lihajaloste: sian lavasta tehty hollanninkinkku, ei sisällä silavaa eikä kamaraa.

Ainesosat: sianliha, suola, sokeriaineet, stabilointiaine E 450 (a), antioksidantti E 301, säilöntäaine E 250.

Benti:

Sian lapaosista muotoon tehty hollanninkinkku, ei sisällä silavaa eikä kamaraa. Tuotteesta 70 prosenttia sianlihaa.

Ainesosat: sianliha, vesi, suola, sokeriaineet, stabilointiaine E 450 (a), antioksidantti E 301, säilöntäaine E 250."

9 Landkreis Grafschaft Bentheim (jäljempänä Landkreis) määräsi 13.9.1994 Arnoldus Van der Laanin maksamaan samannimisen yhtiön johtajana hallinnollisen sakon, jonka suuruus oli 7 500 Saksan markkaa; perusteena sakon määräämiselle oli LMBG:n 17 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan rikkominen. Sittemmin Osnabrückin syyttäjänvirasto saattoi asian vielä vireille tuomioistuimessa rikosasiana.

10 Tässä oikeudenkäynnissä Landkreis ja Osnabrückin syyttäjänvirasto väittivät ensinnäkin, että Bristoliksi nimetty tuote ei ollut puhdas luonnontuote vaan tietynlainen suolalihatuote (Formfleischkochpökelware), jossa Saksan elintarvikesäännöstön lihasta ja lihajalosteista annettujen sitovien ohjeiden 2.19-2.3411 kohdan ja näitä seuraavien kohtien mukaan olisi pitänyt olla pakkausmerkintä, josta olisi ilmennyt, että kyseessä on "sian lapaosista muotoon tehty kinkku".

11 Toiseksi ne vetosivat siihen, että merkintöjensä perusteella Lupack sisältää vain 75 ja Bentil vain 70 prosenttia sianlihaa. Yleisen käytännön mukaan suolalihatuotteet ovat kuitenkin 100-prosenttista sianlihaa. Oikeudenkäynnin kohteena olevat tuotteet poikkesivat siten niiden mukaan siinä määrin yleisesti kaupattavista tuotteista, että LMBG:n 17 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan mukainen pakkausmerkintä ei enää tullut kyseeseen.

12 Kolmanneksi tuotteisiin todettiin lisätyn vettä, jonka pitoisuus vaihteli Bristolissa 3,7 prosentista 18 prosenttiin ja Lupackissa 8,7 prosentista 10,6 prosenttiin; nämä pitoisuudet ylittivät suolalihatuotteille sallitun määrän.

13 Neljänneksi Landkreis ja Osnabrückin syyttäjänvirasto vetosivat siihen, että tutkitut lihanäytteet sisälsivät 87,9-88,1 prosenttia lihasmassasta saatua proteiinia Bristolin osalta ja 87,9 prosenttia Bentin osalta, mikä oli selvästi alle elintarvikesäännöstössä edellytetyn 90 prosentin pitoisuuden.

14 Lopuksi ne vetosivat vielä siihen, että vaikka Saksan elintarvikesäännöstössä edellytetään vähintään 19 prosentin proteiinipitoisuutta silavaa sisältämättömässä osassa, tutkittujen näytteiden proteiinipitoisuus vaihteli Bristolissa 15 prosentista 18,2 prosenttiin ja Lupackissa 16,6 prosentista 17,2 prosenttiin. Poikkeama vähimmäisvaatimuksesta ei siten ollut vähäinen.

15 Koska kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, onko LMBG:n 17 §:n ja Saksan elintarvikesäännöstön sitovien ohjeiden tulkinta ja soveltaminen esillä olevassa asiassa ristiriidassa perustamissopimuksen 30 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa, se on lykännyt asian käsittelyä esittääkseen yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko Landkreis Grafschaft Bentheimin ja Osnabrückin syyttäjänviraston esillä olevassa asiassa soveltama tulkinta elintarvikkeista ja välttämättömyyshyödykkeistä annetun saksalaisen lain 17 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdasta ja 5 kohdasta sekä Saksan elintarvikesäännöstön lihasta ja lihajalosteista annettujen sitovien ohjeiden 2.19-2.3411 kohdasta sekä näitä seuraavista kohdista EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen niissä määrätyn syrjintäkiellon vastainen?"

Ennakkoratkaisukysymys

16 Ennakkoratkaisukysymyksellä kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä sitä, onko perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen sääntely, jolla kuluttajien suojaamiseksi kielletään myymästä sellaisia tuotteita, jollaisista pääasiassa on kysymys.

17 Aluksi muistutettakoon, että perustamissopimuksen 30 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

18 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määrällisiä tuontirajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki kauppaa koskevat jäsenvaltioiden toimenpiteet, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti (asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok. 1974, s. 837, 5 kohta; Kok. Ep. II, s. 349).

19 Muistutettakoon lisäksi vielä, että niin sanotussa Cassis de Dijon -tapauksessa annetun tuomion (asia 120/78, Rewe-Zentral, tuomio 20.2.1979, Kok. 1979, s. 649) mukaisesti on todettava, että jos jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, 30 artiklan mukaan kiellettyinä vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä on pidettävä tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, jotka aiheutuvat siitä, että toisista jäsenvaltioista tuotavien ja niissä laillisesti valmistettavien ja kaupan pidettävien tavaroiden on täytettävä toisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset (jotka koskevat esimerkiksi tavaroiden nimitystä, muotoa, kokoa, painoa, koostumusta, ulkoasua, merkintöjä tai pakkausta), ja tällaiset toimenpiteet ovat kiellettyjä, vaikka niitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tavaroihin, jos nämä toimenpiteet eivät ole perusteltuja sellaisen yleistä etua koskevan tavoitteen vuoksi, jolle on annettava etusija tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden (yhdistetyt asiat C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomio 24.11.1993, Kok. 1993, s. I-6097, 15 kohta ja asia C-368/95, Familiapress, tuomio 26.6.1997, Kok. 1997, s. I-3689, 8 kohta).

20 Yhteisön oikeudessa ei ole yhdenmukaistettuja säännöksiä sellaisten kinkkutuotteiden valmistamisesta ja kaupan pitämisestä, jollaisista pääasiassa on kysymys. Asiakirjoista käy lisäksi ilmi, että kyseisiä tuotteita valmistetaan ja pidetään laillisesti kaupan Alankomaissa.

21 Saksan myyntikielto voidaan siten hyväksyä ainoastaan siinä tapauksessa, että se on perusteltu yleistä etua koskevan tavoitteen vuoksi.

22 On selvää, että sovellettua kieltoa ei esillä olevassa asiassa ole määrätty kansanterveyden vuoksi.

23 Sitä vastoin Landkreis ja Osnabrückin syyttäjänvirasto vetoavat kuluttajansuojaan, joka oli perusteena LMBG:n 17 §:n säätämiselle.

24 Tältä osin on syytä todeta, että kuluttajansuoja voidaan taata esimerkiksi asianmukaisin tuotemerkinnöin rajoittamatta muissa jäsenvaltioissa lainmukaisesti valmistettujen ja kaupan pidettävien tuotteiden tuontia, (asia C-269/89, Bonfait, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4169, 15 kohta).

25 Elintarvikepakkauksiin tehtävien merkintöjen osalta lähtökohdaksi on otettava kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 79/112/ETY (EYVL 1979, L 33, s. 1; jäljempänä direktiivi). Pääasian kannalta merkityksellisenä aikana direktiiviä sovellettiin sellaisena, kuin se oli viimeksi muutettuna komission 16.1.1991 antamalla direktiivillä 91/72/ETY (EYVL L 42, s. 27).

26 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Merkinnät ja tavat, joilla ne on tehty, eivät saa:

a) olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan, erityisesti:

i) elintarvikkeen ominaispiirteiden osalta ja erityisesti sen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta;

- - ".

27 Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Ainoastaan seuraavat tiedot on pakollisesti merkittävä elintarvikkeisiin edellytyksin, joista säädetään 4-14 artiklassa, ja jollei sanotuista artikloista muuta johdu:

1) nimi, jolla tuote myydään;

2) luettelo ainesosista;

- - ".

28 Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Elintarvikkeen myyntinimitys on laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä säädetty nimitys, tai jollei sellaista nimitystä ole, käyttöön vakiintunut nimitys siinä jäsenvaltiossa, jossa tuote myydään kuluttajalle tai suurtalouksille, tai elintarvikkeen ja tarvittaessa sen käytön kuvaus, joka on riittävän täsmällinen ilmaisemaan ostajalle elintarvikkeen todellisen laadun ja mahdollistaa sen erottamisen tuotteista, joihin se voitaisiin sekoittaa."

29 Direktiivin 6 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

"a) Ainesosaluettelon on sisällettävä kaikki elintarvikkeen ainesosat painon mukaan alenevassa valmistusajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Luettelon otsikon tulee sisältää ilmaisu 'ainesosat'.

Kuitenkin:

- lisätty vesi ja haihtuvat ainesosat on ilmoitettava niiden valmiissa tuotteessa olevien paino-osuuksien mukaisessa järjestyksessä; elintarvikkeeseen ainesosana lisätyn veden määrä määritetään vähentämällä valmiin tuotteen kokonaismäärästä muiden käytettyjen ainesosien kokonaismäärä. Veden määrää ei tarvitse ottaa huomioon, jos se ei valmiissa tuotteessa ylitä 5 painoprosenttia; - - ".

30 Direktiivin 15 artiklassa säädetään vielä seuraavaa:

"1. Jäsenvaltiot eivät saa estää sellaisten elintarvikkeiden kauppaa, jotka ovat tämän direktiivin säännösten mukaisia, soveltamalla kansallisia elintarvikkeiden merkintöjä ja esillepanoa koskevia säännöksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta kansallisiin säännöksiin, joita ei ole yhdenmukaistettu ja joiden perusteena on:

- kansanterveyden suojeleminen;

- petollisten toimien torjuminen, edellyttäen, etteivät sellaiset säännökset ole omiaan estämään tässä direktiivissä annettujen määritelmien ja sääntöjen soveltamista;

- teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojeleminen, alkuperämerkintöjen ja rekisteröityjen tavaramerkkien suojeleminen sekä vilpillisen kilpailun estäminen."

Tuotteen nimitys

31 Väitteistä, joiden mukaan Arnoldus Van der Laan on eri tavoin rikkonut säännöksiä, on ensinnäkin todettava, että Bristolin nimitys - Lihajaloste: sian lavasta tehty hollanninkinkku, ei sisällä silavaa eikä kamaraa - saattaa olla täsmällisyydeltään riittämätön, jotta ostaja ymmärtäisi tuotteen todellisen laadun, kuten direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

32 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 39-42 kohdassa, tällainen nimitys saattaa antaa vaikutelman, että kysymys on puhtaasta luonnontuotteesta, joka muodostuu vain yhdestä kinkun lapapalasta, vaikka todellisuudessa kysymys on sian lapaosista tehdystä kinkusta, joka on valmistettu useista lapapaloista.

33 Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että nämä kaksi tuotetta ovat luonteeltaan erilaisia ja että Bristol-nimisen tuotteen nimitys ei mahdollista sen erottamista sellaisesta tuotteesta, joka muodostuu vain yhdestä kinkun lapapalasta, niin tämä nimitys ei ole sopusoinnussa direktiivin 5 artiklan 1 kohdan kanssa, ja se on direktiivin 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan.

Ainesosat

34 Kyseisten kolmen tuotteen ainesosista ja tarkemmin sanottuna niissä olevan sianlihan ja veden osuudesta on todettava, että Lupack- ja Benti-nimisissä tuotteissa olevat merkinnät antavat kuluttajalle täsmällistä tietoa niiden lihapitoisuudesta ja toisaalta niiden avulla kuluttaja voi myös todeta, että valmiin tuotteen vesipitoisuus vaihtelee Lupackissa 5:stä 25:een painoprosenttiin ja Bentissä 5:stä 30:een.

35 Tällainen merkintä vastaa direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan vaatimuksia.

36 Sitä vastoin se, että Bristolin pakkauksessa vettä ei mainita ainesosaluettelossa, on näiden säännösten vastaista, kun vesipitoisuus valmiissa tuotteessa ylittää 5 painoprosenttia.

37 Tähän on lisättävä, että jäsenvaltio ei voi perustellusti väittää, että direktiivin 3 artiklan mukainen ainesosaluettelo olisi 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla petollinen, jolloin olisi sovellettava yhdenmukaistamattomia kansallisia säännöksiä.

38 Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 62-66 kohdassa, tällaisten säännösten soveltaminen olisi näissä olosuhteissa omiaan rajoittamaan direktiivin määritelmien ja säännösten sovellettavuutta. Lisäksi tällainen soveltaminen olisi perusteeton tavaroiden vapaan liikkumisen este.

Proteiinipitoisuus

39 Bristolin ja Bentin proteiinipitoisuudesta siinä lihassa, joka on saatu lihasmassasta, ja Bristolin ja Lupackin silavaa sisältämättömän osan proteiinipitoisuudesta, komissio on perustellusti todennut, että kysymys on tuotteiden ominaispiirteistä, jotka eivät niinkään liity niiden ainesosiin vaan pikemminkin niiden laatuun. Direktiivissä ei edellytetä, että niistä mainitaan pakkauksessa.

40 On kuitenkin tutkittava, ovatko kyseisiin tuotteisiin tehdyt merkinnät tältä osin omiaan johtamaan ostajaa harhaan direktiivin 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

41 On todettava, kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa, että vaikka saksalaiset kuluttajat odottaisivat tiettyä proteiinipitoisuutta silavaa sisältämättömässä osassa tai lihasmassasta saadussa lihassa, tällaiset odotukset eivät missään tapauksessa voi olla niin täsmällisiä, että kuluttajaa olisi johdettu harhaan, kun otetaan huomioon tosiasiallisesti mitattujen pitoisuuksien - 15 ja 87,9 prosenttia - poikkeama 19 ja 90 prosentista.

42 Tästä seuraa, että kuluttajansuoja ei oikeuta kieltämään sellaisten tuotteiden kaupan pitämistä, joiden silavattoman osan tai lihasproteiinin proteiinipitoisuus poikkeaa tällä tavoin kansallisesti säädetystä.

43 Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa on ristiriidassa sellainen kansallinen sääntely, jolla kuluttajien suojaamiseksi kielletään pitämästä kaupan sellaisia elintarvikkeita, jotka on laillisesti valmistettu ja saatettu kaupan pidettäväksi toisessa jäsenvaltiossa, kun kuluttajansuoja taataan merkinnöin, jotka vastaavat direktiivin 79/112/ETY säännöksiä ja erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden nimityksiä ja ainesosaluetteloa. Sellaisen myyntinimityksen käyttö, jonka perusteella ostaja ei myyntivaltiossa pysty määrittämään sitä, mikä on elintarvikkeen todellinen luonne, on ristiriidassa direktiivin 79/112/ETY 2 artiklan ja 5 artiklan 1 kohdan kanssa. Jos lisätyn veden määrä ylittää 5 prosenttia valmiin tuotteen painosta, direktiivin 79/112/ETY 3 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan kanssa on rikottu, mikäli ainesosaluettelosta puuttuu merkintä vedestä.

Oikeudenkäyntikulut

44 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Kreikan hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksia kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut Amtsgericht Nordhornin 30.10.1997 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa on ristiriidassa sellainen kansallinen sääntely, jolla kuluttajien suojaamiseksi kielletään pitämästä kaupan sellaisia elintarvikkeita, jotka on laillisesti valmistettu ja saatettu kaupan pidettäväksi toisessa jäsenvaltiossa, kun kuluttajansuoja taataan merkinnöin, jotka vastaavat kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/112/ETY säännöksiä ja erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden nimityksiä ja ainesosaluetteloa.

Sellaisen myyntinimityksen käyttö, jonka perusteella ostaja ei myyntivaltiossa pysty määrittämään sitä, mikä on elintarvikkeen todellinen luonne, on ristiriidassa direktiivin 79/112/ETY 2 artiklan ja 5 artiklan 1 kohdan kanssa.

Jos lisätyn veden määrä ylittää 5 prosenttia valmiin tuotteen painosta, direktiivin 79/112/ETY 3 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan kanssa on rikottu, mikäli ainesosaluettelosta puuttuu merkintä vedestä.