61997J0240

1 Maatalous - EMOTR - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen - Yhteisön lainsäädännön soveltamisessa ilmenneistä sääntöjenvastaisuuksista johtuva kieltäytyminen ottaa menoja vastattavaksi - Asianomainen jäsenvaltio kiistää virheellisyyden - Todistustaakka

(Neuvoston asetuksen N:o 729/70 8 artikla)

2 Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR) maksettavaa rahoitusta koskevat periaatteet - Menojen yhteensopivuus yhteisön sääntöjen kanssa - Jäsenvaltioille kuuluva valvontavelvollisuus

(EY:n perustamissopimuksen 5 artikla (josta on tullut EY 10 artikla); neuvoston asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohta)

1 Kun komissio kieltäytyy ottamasta tiettyjä menoja vastattavaksi EMOTR:sta sillä perusteella, että menot ovat syntyneet jäsenvaltion rikottua yhteisön sääntöjä, tämän valtion asiana on osoittaa, että komission epäämän rahoituksen saamisen ehdot ovat täyttyneet. Jäsenvaltiolla on sama todistustaakka silloin, kun komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole täyttänyt velvollisuuttaan tarkastaa oikein kysymyksessä olevia eri toimia ja periä takaisin tuensaajien aiheettomasti saamat vientituet ja tuet.

2 Asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohdassa, joka on maatalouden alalla ilmaus jäsenvaltioille EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa (josta on tullut EY 10 artikla) asetetuista velvoitteista, määritellään periaatteet, joiden mukaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden on järjestettävä EMOTR:sta rahoitettavia maatalouden interventiotoimia koskevien yhteisön päätösten täytäntöönpano ja näihin interventiotoimiin liittyvien petosten sekä sääntöjenvastaisuuksien torjunta. Siinä asetetaan jäsenvaltioille yleinen velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että rahastosta rahoitettavat toimet todella on sääntöjen mukaisesti toteutettu, vaikka tietyssä yksittäisessä yhteisön säädöksessä ei nimenomaisesti edellytettäisikään minkään tietyn valvontamenetelmän käyttöön ottamista, etenkin kun on olemassa sellaisia seikkoja, jotka ovat omiaan herättämään vakavia epäilyksiä yhteisön säädöksen suhteen tapahtuneista petoksista.

Asiassa C-240/97,

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään valtionasiamies S. Ortiz Vaamonde, prosessiosoite Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 4-6 boulevard E. Servais,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja M. Díaz-Llanos La Roche ja oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, prosessiosoite Luxemburgissa c/o C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan osittain Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1993 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 23 päivänä huhtikuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 97/333/EY (EYVL L 139, s. 30),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. J. G. Kapteyn sekä tuomarit G. Hirsch ja J. L. Murray (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 14.1.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 22.4.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Espanjan kuningaskunta on yhteisöjen tuomioistuimeen 30.6.1997 jättämällään kanteella vaatinut EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan ensimmäinen kohta) nojalla yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan osittain Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1993 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 23 päivänä huhtikuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 97/333/EY (EYVL L 139, s. 30).

2 Kanteessa vaaditaan kumoamaan päätös siltä osin kuin siinä ei hyväksytä EMOTR:n vastattavaksi 518 290 080 Espanjan pesetan (ESP) suuruista summaa voin vientitukien, 74 468 109 ESP:n suuruista summaa naudanlihan vientitukien eikä 58 804 012 ESP:n suuruista summaa hedelmien ja vihannesten (sitrushedelmien) jalostustoimenpiteitä koskevien tukien osalta.

Voin vientituet

3 Maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön 27.6.1968 annetulla neuvoston asetuksella N:o 804/68 (EYVL L 148, s. 13).

4 Tämän asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 22.12.1987 annetulla neuvoston asetuksella N:o 3904/87 (EYVL L 370, s. 1), 17 artiklassa säädetään, että niiden tuotteiden vienti, joita asetus koskee ja joihin voi kuuluu, voidaan sallia tuotteiden kansainvälisen kaupan hintojen perusteella siinä määrin kuin on tarpeen ja näiden hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

5 Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 (EYVL L 94, s. 13) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan EMOTR:n tukiosastosta rahoitetaan kolmansiin maihin tapahtuvaa vientiä varten maksettavat vientituet.

6 Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan vientituet kolmansiin maihin tapahtuvaa vientiä varten rahoitetaan EMOTR:n tukiosastosta silloin, kun ne on myönnetty yhteisön sääntöjen mukaisesti maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä.

7 Asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltiot toteuttavat kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toimenpiteet, jotka ovat tarpeen:

- rahastosta rahoitettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja niiden asianmukaisuuden varmistamiseksi,

- sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi ja niihin kohdistuvien seuraamusten toteuttamiseksi,

- sellaisten summien takaisinperimiseksi, jotka on menetetty sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien seurauksena.

- - ."

8 Asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, että yhteisö ei vastaa jäsenvaltioiden hallintoelinten tai toimielinten aiheuttamien sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien rahoituksellisista seuraamuksista.

9 Maataloustuotteiden vientituen maksamisesta ennakolta 4 päivänä maaliskuuta 1980 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 565/80 (EYVL L 62, s. 5) 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Vientitukea vastaava määrä maksetaan asianomaisen pyynnöstä välittömästi, kun tuotteet tai tavarat on asetettu tullivarastointi- tai vapaa-aluemenettelyyn vietäväksi määrätyn ajan kuluessa."

10 Komission 27.11.1987 annetussa asetuksessa N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1) annetaan maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevat yhteiset yksityiskohtaiset säännöt. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet, joiden vienti-ilmoitus on hyväksytty, on viimeistään 60 päivän kuluessa kyseisestä hyväksynnästä viety sellaisenaan yhteisön tullialueelta.

11 Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja viimeisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Vaihtelevan tai vaihtelemattoman tuen maksaminen edellyttää tuotteen yhteisön tullialueelta viennin lisäksi sitä, että tuote, jollei se ole tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, on tuotu kolmanteen maahan tai tarvittaessa tiettyyn kolmanteen maahan 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen hyväksymispäivästä:

a) kun tuotteen tosiasiallisesta määräpaikasta on vakavia epäilyksiä

tai

b) kun tuote voidaan jälleen tuoda yhteisöön, koska vietyyn tuotteeseen sovellettava tuki ja vastaavaan tuotteeseen sovellettavat tuontitullit ovat erisuuruisia vienti-ilmoituksen hyväksymispäivänä.

- -

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille sellaisenaan tuontimaana olevassa kolmannessa maassa."

12 Kyseisen asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole laadultaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia ja on tarkoitettu ihmisravinnoksi, kun niiden ominaisuudet tai kunto estävät niiden käytön tai rajoittavat huomattavasti niiden käyttöä tähän tarkoitukseen."

13 Neuvoston 4.3.1991 antama asetus N:o 595/91(1) (EYVL L 67, s. 11) koskee säännönvastaisuuksia ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperimistä yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä sekä tämän alan tiedotusjärjestelmän perustamista. Sen 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Kun jäsenvaltio katsoo, että jonkin summan koko määrää ei voida periä takaisin tai sitä ei voida odottaa, se ilmoittaa komissiolle erityisellä tiedonannolla sen summan, mitä ei saatu perittyä takaisin, sekä ne syyt, joiden vuoksi se katsoo tämän summan kuuluvan yhteisön tai jäsenvaltion vastattavaksi."

14 Tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jos komissio katsoo, että jossakin jäsenvaltiossa tai useissa jäsenvaltioissa on tehty säännönvastaisuuksia, se ilmoittaa tästä kyseiselle jäsenvaltiolle tai kyseisille jäsenvaltioille, ja tämä käynnistää tai nämä käynnistävät mahdollisimman nopeasti tutkimuksen, johon komission virkamiehet voivat osallistua."

15 Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavasti: "Kyseinen jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle viipymättä tutkimuksen perusteella tehdyt johtopäätökset."

16 Quesos Frías SA (jäljempänä Quesos Frías) teki 21.1.1992 All-Union Association for Foreign Economic Affairs "Prodintorg" -nimisen julkisen yrityksen (jäljempänä Prodintorg), jonka kotipaikka on Moskova, kanssa sopimuksen, jolla myytiin 1 550 tonnia Kaliningradiin (Venäjä) tarkoitettua voita.

17 Kauppahinta oli sopimuksen osapuolten 8.5.1992 tekemän lisäsopimuksen mukaan 1 959 Yhdysvaltain dollaria (USD) tonnilta, joka on cif-hinta Itämeren satamassa.

18 Quesos Frías täytti 28.5.1992 kolme yksittäistä tulliasiakirjaa Bilbaon tullitoimipaikassa voin viemiseksi Venäjälle ja ilmoitti niissä viennin kokonaissummaksi 3 036 450 USD.

19 Quesos Frías jätti 3.6. ja 8.7.1992 toimivaltaiselle toimielimelle Servicio Nacional de Productos Agrariosille (jäljempänä Senpa) kolme viennin ennakkomaksuhakemusta, joihin oli liitetty viennin määrään nähden 120 prosentin suuruinen vakuus ja joihin liittyvien tukien maksamisen edellytyksenä oli, että voi viedään yhteisön tullialueen ulkopuolelle.

20 Annettujen takuiden tarkastamisen jälkeen Senpa myönsi Quesos Fríasille 431 909 672 ESP:n suuruisen ennakon asetuksen N:o 565/80 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

21 Kuultuaan, että Venäjän epävakaiden poliittisten olojen takia ei voitu olla enää varmoja vientiin liittyvien riskien hallinnasta, ja koska se ei voinut enää käyttää viennin rahoittamista koskevaa luottojärjestelyä venäläisen sopijapuolena olevan elimen sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisen vuoksi, Quesos Frías etsi uutta ostajaa yhteisön tullialueen ulkopuolelta, ettei se menettäisi vientituen ennakkomaksun maksamisen mahdollistamiseksi asettamaansa vakuutta.

22 Quesos Frías myi 500 tonnia Bilbaon vapaavarastossa varastoitua voita Rossmarsh Ltd:lle; vain määränpääksi sovittiin Aleksandria (Egypti).

23 Samanaikaisesti käytyjen neuvotteluiden jälkeen Quesos Frías teki 24.11.1992 sopimuksen ranskalaisen Union Commerciale Pour lôEurope et lôAfriquen kanssa 1 050 voitonnin myynnistä Algeriaan 1 185 USD:n hintaan tonnilta, joka oli fob-hinta Bilbaossa.

24 Sopimuksen täytäntöönpano siirrettiin saman konsernin englantilaiselle Commagric UK -yhtiölle (jäljempänä Commagric), jonka kotipaikka on Lontoo.

25 Bilbaon satamassa lastattiin 21.12.1992 1 550 tonnia voita Maere-nimiseen alukseen, joka lähti 24.12.1992 määränpäänä Skikdan (Algeria) satama, johon se saapui 29.12.1992.

26 Voilastin purkaminen keskeytettiin Algerian eläinlääkintäviranomaisten tarkastuksen johdosta; tarkastuksessa oli havaittu, että joidenkin pakkausten päällä oli tahroja.

27 Quesos Frías ja Commagric sopivat 3.2.1993 tekemässään sopimuksessa myyntisopimuksen raukeamisesta. Myös Egyptiin tarkoitetun 500 tonnin suuruisen erän kauppa sovittiin raukeamaan sillä perusteella, että tavaraa oli mahdotonta toimittaa sovitussa määräajassa.

28 Voierä kuljetettiin sitten Maerella Skikdan satamasta Limassolin (Kypros) satamaan, jonne se saapui 22.2.1993. Se varastoitiin Limassolin ja Larnakan vapaavarastona toimivaan kylmävarastoon.

29 Tavara lastattiin 18.6.1993 Limassolin satamassa Reefer Sea -nimiseen alukseen, jonka määränpää oli Kaliningrad, sen jälkeen kun 1 550 tonnia voita oli myyty ruotsalaiselle Handelshuset Redline AP -nimiselle yritykselle, joka toimi Venäjälle tapahtuvan myynnin välittäjänä, mutta tavaran lopullinen vastaanottaja oli Prodintorg.

30 Tavara purettiin 5.7.1993 Kaliningradissa ja tullattiin siellä. Prodintorgille myydyn 1 550 tonnin hinnaksi vahvistettiin 936 USD tonnilta, joka oli cif-hinta Itämeren satamassa. Quesos Frías sai tästä kaupasta bruttona 200 864 500 ESP.

31 Espanjan hallitus katsoo, että esillä oleva ongelma on täysin keinotekoinen, koska komissio on kieltäytynyt varojen maksamisesta ennakolta sillä perusteella, että voin huonosta laadusta johtuen asiassa ei ole koskaan osoitettu, että voi on tosiasiallisesti viety kolmanteen maahan. Espanjan hallituksen mukaan viejän esittämä todiste ja sen kannekirjelmän liitteenä toimittamat asiakirjat todistavat täysin riittävästi tavaran lähteneen yhteisön alueelta ja lisätarkistaminen oli näiden todisteiden merkittävyyden takia turhaa. Se väittää, että voin on osoitettu täyttäneen vaaditut edellytykset riittävällä tavalla sekä silloin, kun se vietiin pois yhteisön tullialueelta, että silloin, kun se saapui lopulliseen määränpäähänsä, jossa se oli tullattu ihmisravinnoksi toimitettavaksi.

32 Komissio epäilee kolmesta syystä sitä, onko liiketoimi todella tapahtunut. Se viittaa ensinnäkin siihen, että tavara oli huonolaatuista silloin, kun sitä lastattiin Espanjassa, mistä syystä lastin purkaminen keskeytettiin Skikdan satamassa toimitetun tarkastuksen jälkeen. Komission mukaan lopulta Venäjälle myyty tavara ja se, josta alun perin maksettiin tukea, eivät ole samoja. Lopuksi se ihmettelee Quesos Fríasin voista lopulta saaman kauppahinnan alhaisuutta, sillä voi myytiin sekä kansainvälisissä sopimuksissa että määrättyä minimihintaa ostajatoimielimen kanssa alun perin sovittua hintaa alhaisemmalla hinnalla.

33 Komissio esittää, että jäsenvaltio on velvollinen suorittamaan kaikki tarkastukset, jotka ovat tarpeen viennin yhteydessä mahdollisesti ilmenevien epäilysten ja ristiriitaisuuksien poistamiseksi. Juuri jäsenvaltio pystyy parhaiten saamaan tarpeellisia tietoja ja tarkastamaan ne, ja loppujen lopuksi sen tehtävänä on esittää kyseenalaistettujen tietojen oikeellisuuden osoittamiseksi tarvittavat täydelliset todisteet ja näyttää, että komission epäilykset ovat aiheettomia.

34 Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 3665/87 4 artiklan 1 kohdasta ja 5 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet on viety sellaisenaan yhteisön tullialueelta tuotavaksi kolmanteen maahan.

35 Kyseisen asetuksen 13 artiklasta ilmenee myös, että vientituki voidaan myöntää ainoastaan viedyille tuotteille, jotka ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia.

36 Maatalouden yhteisten markkinajärjestelyiden yhteydessä jäsenvaltioille kuuluvista velvoitteista säädetään asetuksen N:o 729/70 2 ja 3 artiklassa, että EMOTR:sta voidaan rahoittaa ainoastaan voimassa olevien yhteisön sääntöjen mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä.

37 Tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että jäsenvaltioiden on toteutettava kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toimenpiteet, jotka ovat tarpeen EMOTR:sta rahoitettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja niiden asianmukaisuuden varmistamiseksi ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi ja niihin kohdistuvien seuraamusten toteuttamiseksi. Vaikka kansalliset viranomaiset voivat valita ne toimenpiteet, jotka ne katsovat tarkoituksenmukaisiksi yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi, tämä vapaus ei saa kuitenkaan vaikuttaa vaadittujen tarkastusten ja tutkimusten nopeuteen, järjestelmällisyyteen ja kokonaisvaltaisuuteen (Ks. asia C-54/95, Saksa v. komissio, tuomio 21.1.1999, Kok. 1999, s. I-35, tuomion 96 kohta).

38 Samoin on todettava, että vaikka komission tehtävänä on perustella päätös, jossa todetaan, että kyseinen jäsenvaltio ei ole suorittanut tarkastuksia tai että tarkastukset ovat olleet puutteellisia silloin, kun komissio kieltäytyy ottamasta tiettyjä menoja vastattavaksi EMOTR:sta sillä perusteella, että menot ovat syntyneet jäsenvaltion aiheuttamien yhteisön säännösten rikkomisten takia, tämän valtion asiana on osoittaa, että komission epäämän rahoituksen saamisen ehdot ovat täyttyneet (asia 347/85, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 24.3.1988, Kok. 1988, s. 1749, tuomion 14 kohta ja asia C-50/94, Kreikka v. komissio, tuomio 4.7.1996, Kok. 1996, s. I-3331, 27 kohta). Tämä oikeuskäytäntö soveltuu myös silloin, kun komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole täyttänyt velvollisuuttaan tarkastaa oikein eri toimia ja periä takaisin tuensaajien aiheettomasti saamat vientituet ja tuet.

39 Tästä seuraa, että silloin kun komissiolla on liiketoimen syntymistä koskevien tosiseikkojen tai siihen liittyvien olosuhteiden perusteella perusteltuina pitämiään epäilyksiä liiketoimen tapahtumisen suhteen, sillä on velvollisuus olla maksamatta tähän liiketoimeen liittyviä rahamääriä, ellei kyseinen jäsenvaltio esitä näiden epäilyksien poistamiseksi tarvittavaa riittävää selvitystä.

40 Kuten julkisasiamies on täysin oikein esittänyt ratkaisuehdotuksensa 55-110 kohdassa, komissio on esittänyt useita seikkoja, jotka ovat omiaan vahvistamaan, että kysymyksessä oleva tavara ei täyttänyt asetuksen N:o 3665/87 13 artiklassa säädettyjä edellytyksiä vientihetkellä eikä tavaran saapuessa määränpaikkaansa.

41 Näitä ovat muun muassa seuraavat seikat:

- Espanjan eläinlääkintäviranomaisten 17.12.1992 antama virallinen todistus, jonka mukaan voi oli alle 6 kuukautta vanhaa, mikä oli ristiriidassa sen kanssa, että on varmaa, että voi oli varastoituna jo 28.5.1992;

- Commagricin ilmaisemat varaukset, jotka koskivat voin laatua silloin, kun se lastattiin Maere-alukseen Bilbaossa;

- Algerian eläinlääkintäviranomaisten 29.12.1992 esittämät huomiot, joiden mukaan joidenkin Maere-alukseen lastattujen voipakkausten päällä oli havaittu epänormaaleja tahroja;

- Maere-aluksen kannella 2.1.1993 laadittu ristiriitainen pöytäkirja, jonka olivat allekirjoittaneet varustamoa, rahdinantajaa ja tavaran vastaanottajaa edustaneet asiantuntijat sekä aluksen kapteeni ja jossa todetaan, että joidenkin rahtiruumassa 1 olevien laatikoiden päällä oli epänormaaleja tahroja ja että samassa ruumassa haisi eltaantuneelta;

- Institut scientifique döhygiène alimentaire (tieteellinen elintarvikevalvontalaitos) totesi Commagricin teettämässä asiantuntijalausunnossa, että voista lähti eltaantunut haju, se oli maultaan eltaantunutta tai aivan lievästi hapettunutta ja siinä oli jonkun verran aika tummia tahroja; myös happo- ja peroksidiluvut olivat kohonneet, ja voissa oli hometta, itiökontaminaatiota ja kaseolyyttejä.

42 Tällaisesta lastista ei näissä olosuhteissa voida maksaa vientitukea niin kauan kuin tämän tuomion 41 kohdassa esitetyistä olosuhteista johtuvia epäilyksiä ei ole poistettu.

43 Komissiolla oli käytettävissään olevien tietojen perusteella oikeus vaatia Espanjan viranomaisia suorittamaan tarkastus asiassa.

44 Tilanteessa, jossa Espanjan viranomaisten vastauksista huolimatta oli edelleen olemassa vakavia epäilyksiä, komissiolla oli aihetta olla ottamatta näitä voin vientiin liittyviä kuluja vastattavaksi EMOTR:oon liittyvien tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä.

45 Tästä seuraa, että komission vaatimus, jonka mukaan Espanjan viranomaisten olisi pitänyt suorittaa tarkastus, oli perusteltua niiden vakavien epäilyksien johdosta, joita komissiolla oli tavaran elintarvikehygienian suhteen, kuten asiakirjoihin toimitetusta näytöstä käy ilmi; näiden viranomaisten huolimattomuus on omiaan aiheuttamaan sen, että Espanjan kuningaskunnan osalta rahoitusta korjataan EMOTR:oon liittyvien tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä.

46 Tässä tapauksessa Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt mitään konkreettista ja merkityksellistä näyttöä, jolla komission tekemä asian erittely tai siitä tehdyt johtopäätökset voitaisiin kumota. Sitä paitsi Espanjan viranomaisten esittämät todisteet perustuvat olennaisilta osin viejän esittämiin asiakirjoihin eikä viejä ole toimittanut mitään muutakaan selvitystä, joka perustuisi sen omiin tutkimuksiin, kuten julkisasiamies on täysin oikein ratkaisuehdotuksensa 103 ja 104 kohdassa esittänyt. Nämä todisteet ovat selvästi riittämättömiä poistamaan tavaran laadun osalta komissiolla olevia epäilyksiä.

47 Näin ollen on todettava, että Espanjan viranomaiset ovat jättäneet noudattamatta asetuksen N:o 729/70 8 artiklan mukaan jäsenvaltioille kuuluvia velvoitteita, koska ne eivät ryhtyneet omiin toimenpiteisiin selventääkseen niitä olosuhteita, joissa Bilbaossa lastattu, ensin Skikdaan ja sitten Limassolin kautta Kaliningradiin laivattu voilasti oli viety kolmanteen maahan, sellaiseen vientiin liittyvän vientituen maksamisen perustelemiseksi, jonka sääntöjenmukaisuuden komissio kiistää varteenotettavien ja yhdenpitävien seikkojen nojalla.

48 Edellä olevasta seuraa, että komissiolla oli EMOTR:oon liittyvien tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä oikeus kieltäytyä hyväksymästä voin vientitukeen liittyviä kuluja 518 290 080 ESP:n osalta.

Naudanlihan vientituet

49 Naudanliha-alan yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön 27.6.1968 annetulla neuvoston asetuksella N:o 805/68 (EYVL L 148, s. 24).

50 Tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaan voidaan sallia niiden tuotteiden, joita tämä asetus koskee, vienti näiden tuotteiden maailmanmarkkinanoteerausten tai -hintojen perusteella siinä määrin kuin on tarpeen, ja näiden noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan korvata vientituella.

51 Naudanliha-alan vientituen ennakolta vahvistamisesta 17 päivänä syyskuuta 1981 annetun komission asetuksen N:o 2721/81 (EYVL L 265, s. 17) 1 artiklassa täsmennetään, että asetuksen N:o 805/68 18 artiklassa säädetyt vientituet vahvistetaan ennakolta hakemuksen perusteella kaikille tämän alan tuotteille.

52 Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä yhteisön tullikoodeksi) 68 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Vastaanottamiensa ilmoitusten tutkimiseksi tulliviranomaiset voivat:

- -

b) tarkastaa tavarat sekä ottaa näytteitä niiden analysoimista tai yksityiskohtaista tutkimista varten."

53 Yhteisön tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavasti:

"Jos tarkastetaan ainoastaan osa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista, tarkastuksen tulokset koskevat kaikkia ilmoituksessa tarkoitettuja tavaroita."

54 Yhteisön tullikoodeksin 71 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos ilmoitusta ei tarkasteta, sitä tullimenettelyä koskevia säännöksiä, johon tavarat asetetaan, sovelletaan ilmoituksessa annettujen tietojen perusteella.

55 Saman asetuksen 78 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jos ilmoituksen tarkastus tai jälkitarkastus osoittaa, että kyseistä tullimenettelyä koskevia säännöksiä on sovellettu virheellisten tai puutteellisten tietojen perusteella, tulliviranomaisten on mahdollisesti annettujen säännösten mukaisesti toteutettava tilanteen korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet käytettävissään olevat uudet tiedot huomioon ottaen."

56 Asiakirjojen mukaan naudanlihan vientitukea koskeva korjaus koskee 74 468 109 ESP:n määrää ja siinä on kysymyksessä kaksi lähetystä.

Naudanlihan vienti Norsunluurannikolle

57 Rubiato Paredes SA (jäljempänä viejä) vei ensimmäisen lähetyksen Norsunluurannikolle, ja sille maksettiin 75 548 kilosta maasta vietyä naudanlihaa ennakkomaksuna 20 701 950 ESP.

58 Maksu maksettiin viejän tulli-ilmoituksen perusteella, jonka mukaan viety naudanliha oli luutonta naudanlihaa. Selvää on, että tulliviranomaiset eivät olleet tutkineet tavaraa, vaan ne yksinkertaisesti vahvistivat ilmoituksessa olleet tiedot.

59 Jälkitarkastus osoitti, että osa tavaroista ei ollut ilmoituksen mukaista, koska tulliviranomaiset olivat havainneet, että luuttoman naudanlihan sijasta mukana oli 700 kiloa muita eläimenosia kuin lihaa. Komissio vaati tämän perusteella, että asiassa on aloitettava tutkimus Espanjan tullihallinnon yksikössä. Viejä muutti ilmoitustaan, ja sen täytyi siten palauttaa tavarasta sääntöjenvastaisesti ilmoitettua osaa vastaava määrä vientituesta lisättynä 15 prosentilla.

60 Koska tavara oli jo viety, tullihallinnon yksikkö ei voinut kuitenkaan suorittaa sen osalta tutkimusta.

61 Komissio ilmoitti sitten Espanjan viranomaisille, että koska ainoa tutkittu erä koostui muista eläimenosista kuin lihasta ja koska ilmoituksen mukaan erä oli yhtenäinen, viety erä olisi pitänyt katsoa koostumukseltaan yhtenäiseksi. Arvioituaan kuitenkin, että tarkastamatta oleva osa tavaroista ei koostunut muista eläimenosista kuin lihasta, Espanjan viranomaiset kieltäytyvät perimästä vientitukea kokonaisuudessaan takaisin.

62 Tässä tilanteessa komissio päätti korjata Espanjan kuningaskunnan rahoitusta määrällä, joka vastasi suuruudeltaan viejälle maksetun vientituen määrää kokonaisuudessaan korotettuna 15 prosentilla.

63 Espanjan hallitus esittää, että yhteisön tullikoodeksin 71 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, jos ilmoitusta ei tarkasteta, tavaran sisältöä on pidettävä oikeana päinvastaisen näytön esittämiseen asti. Viejän tulli-ilmoitus voidaan siten korjata kokonaisuudessaan ainoastaan sellaisen kiistämättömän näytön perusteella, jolla ilmoitukseen otettujen tietojen oikeudellisuutta koskeva olettamus voidaan kumota, eikä pelkkien epäilyjen perusteella.

64 Komissio katsoo ensiksi, että viejä on itse toimittanut tietojen oikeellisuutta koskevan olettaman kumoavaa alustavaa näyttöä sillä, että se katsoi tarpeelliseksi muuttaa ilmoitustaan komission vaatimuksesta aloitetun tutkimuksen jälkeen. Komissio korostaa, että jos osa vietävistä tavaroista ei vastannut tätä asiakirjaa, viejän oli näytettävä, että tavaroiden loppuosa vastasi asiakirjaa, ja kansallisten hallintoviranomaisten on käynnistettävä tarpeelliset tutkimukset.

65 Komissio väittää tämän jälkeen, että suoritettujen tarkastusten tulokset voidaan tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan perusteella perustellusti ulottaa koskemaan kaikkia samaan ilmoitukseen sisältyviä tavaroita.

66 Komission mukaan toteutunutta rahoitusta koskevan korjauksen tekeminen oli täysin perusteltua, koska Espanjan viranomaiset eivät olleet menetelleet huolellisesti tutkiakseen saadun näytön.

67 On palautettava mieliin, että kun otetaan huomioon yhteisön ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako yhteisen maatalouspolitiikan alalla, on todettava, että silloin, kun on olemassa sellaisia seikkoja, jotka ovat omiaan herättämään vakavia epäilyksiä yhteisön lainsäädännön suhteen tapahtuneista petoksista, kyseisten jäsenvaltioiden on toteutettava näiden seikkojen johdosta tarkastuksia ja valvontatoimenpiteitä (ks. vastaavasti asia C-209/96, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 1.10.1998, Kok. 1998, s. I-5655, 40 kohta).

68 Tässä asiassa asiakirjavihkoon liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, kuten julkisasiamies toteaa aivan oikein ratkaisuehdotuksensa 146-155 kohdassa, että komissio on ilmoittanut Espanjan viranomaisille 6.4.1993 päivätyllä kirjeellä sellaisia täsmällisiä seikkoja, joiden johdosta Norsunluurannikolle vietyjen tavaroiden laadun osalta oli perusteltua ryhtyä tutkimustoimenpiteisiin, ja että Espanjan hallitus ei ole esittänyt tarkempia tietoja, joiden nojalla kyseisen erän tarkka koostumus olisi voitu selvittää, eikä toimittanut mitään todisteita sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta tai luonteesta, joiden perusteella koostumus voitaisiin määrittää.

69 Asiassa on todettava, että Espanjan kuningaskunta on jättänyt noudattamatta asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tällaisia tutkimuksia.

70 Tässä säännöksessä, joka on maatalouden alalla ilmaus jäsenvaltioille EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa (josta on tullut EY 10 artikla) asetetuista velvoitteista, nimittäin määritellään periaatteet, joiden mukaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden on järjestettävä EMOTR:sta rahoitettavia maatalouden interventiotoimia koskevien yhteisön päätösten täytäntöönpano ja näihin interventiotoimiin liittyvien petosten sekä sääntöjenvastaisuuksien torjunta (ks. yhdistetyt asiat 146/81, 192/81 ja 193/81, BayWa ym., tuomio 6.5.1982, Kok. 1982, s. 1503, 13 kohta). Siinä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että EMOTR:sta rahoitettavat toimet todella on sääntöjenmukaisesti toteutettu, vaikka yhteisön tietyssä yksittäisessä säädöksessä ei nimenomaisesti edellytettäisikään minkään tietyn valvontamenetelmän käyttöön ottamista (ks. asia C-8/88, Saksa v. komissio, tuomio 12.6.1990, Kok. 1990, s. I-2321, 16 ja 17 kohta).

71 Edellä esitetyn perusteella komissiolla oli siten oikeus olla ottamatta vastattavaksi Norsunluurannikolle vietyyn naudanlihaan liittyviä kuluja.

Naudanlihan vienti Beniniin

72 Toisen lähetyksen osalta on kysymyksessä Avícolas El Chico SA:n (jäljempänä viejä) Beniniin viemä naudanliha. Viennistä maksettiin vientitukea.

73 EMOTR:n toimittamien tietojen johdosta Espanjan tulliviranomaiset menivät käymään viejän luona; viejän toimitiloissa ne totesivat, että nimikkeellä "jäädytetty, luuton naudanliha, luuttomat palat, jokainen pala kääritty erikseen, koodi 0202 30 90 400" ilmoitettu tavara koostui tosiasiassa jäädytetystä naudan kaulasta ilman luuta, noin kilon suuruisina paloina, joita ei ollut kääritty erikseen.

74 Senpa lykkäsi tämän yrityksen jättämien vientitukihakemuksien käsittelyä.

75 Yritystä vaadittiin palauttamaan 11 162 098 ESP:n suuruinen määrä.

76 Komissio katsoi kuitenkin, ettei viejä eivätkä Espanjan viranomaiset voineet taata, että viety tavara kokonaisuudessaan ei ollut kunnoltaan samanlaista kuin tarkastettu osa. Se katsoi siten, että viejää oli vaadittava palauttamaan maksettu vientituki kokonaisuudessaan.

77 Espanjan hallintoviranomaiset eivät perineet takaisin tukea, minkä takia komissio teki rahoitusta koskevan korjauksen.

78 Espanjan hallitus vetoaa samoihin väitteisiin, jotka se on jo esittänyt Norsunluurannikolle viedyn naudanlihan osalta. Se lisää, että koska komissio oli hyväksynyt Espanjan viranomaisten suorittaman tarkastuksen osoitukseksi siitä, että osa ilmoituksesta ei ollut totuudenmukainen, se ei voi olla tunnustamatta saman ilmoituksen sen osan sisältöä, jonka osalta ei ole voitu näyttää, että se olisi virheellinen. Espanjan hallitus väittää vielä, että Espanjan viranomaisilla on syytä vaatia tuesta palautettavaksi ainoastaan se määrä, joka vastaa ilmoituksen sitä osaa, jonka komissio on todennut virheelliseksi.

79 Komissio väittää, että asiassa oli syytä vaatia viejää palauttamaan koko saatu tuki, koska viejä tai Espanjan viranomaiset eivät voineet taata, että vietyjen tavaroiden loppuosa ei olisi ollut kunnoltaan samanlaista kuin tarkastettu osa. Yhteisön tullikoodeksin 78 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 729/70 8 artiklan perusteella komissio katsoo, että ilmoitusten virheellisyys oli todettu jälkitarkastuksessa ja koska Espanjan tulliviranomaisilla ei ollut käytössään muita tietoja tai muuta näyttöä tämän osalta, niiden olisi pitänyt korjata tilanne luokittelemalla viety naudanliha nimikkeeseen "muut", johon kuuluva tuote ei oikeuta tukeen.

80 On todettava, että komissiolla oli hallussaan olevien tietojen valossa oikeus vaatia Espanjan tulliviranomaisia suorittamaan tarkastus lähetyksen tapahtumisen ja laadun osalta komissiolla olleiden epäilysten poistamiseksi, jotka olivat perusteltuja edellä mainittujen tietojen perusteella.

81 Siitä huolimatta, että komissio oli välittänyt Espanjan viranomaisille 6.4.1993 päivätyllä kirjeellä sellaisia täsmällisiä seikkoja, joiden johdosta Beniniin vietyjen tavaroiden laadun osalta oli perusteltua ryhtyä tutkimustoimenpiteisiin, Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt riittävää selvitystä, jonka nojalla kyseisen erän tarkka koostumus olisi voitu osoittaa, eikä toimittanut mitään todisteita sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta tai luonteesta, jonka perusteella koostumus olisi voitu määrittää.

82 Asiassa on todettava, että Espanjan kuningaskunta on jättänyt noudattamatta asetuksen N:o 729/70 8 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut sellaisia tutkimuksia.

83 Edellä olevasta seuraa, että komissiolla oli siten oikeus olla ottamatta Beniniin vietyyn naudanlihalähetykseen liittyviä kuluja vastattavaksi.

Sitrushedelmien jalostustoimenpiteitä koskevat vientituet

84 Neuvoston 18.12.1969 antamassa asetuksessa N:o 2601/69, sellaisena kuin se on muutettuna muun muassa 29.9.1975 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2483/75 (EYVL L 254, s. 5) ja 27.4.1989 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1123/89 (EYVL L 118, s. 25) säädetään mandariinien, satsumien, klementiinien ja appelsiinien jalostuksen edistämiseen tarkoitetuista erityistoimenpiteistä (EYVL L 324, s. 21; jäljempänä asetus N:o 2601/69). Tällä asetuksella otettiin käyttöön rahalliset korvaukset edistämään tiettyjen appelsiinilajien mehuksi jalostamista, mikä toteutetaan sopimusten yhteydessä, joissa tuottajille taataan vähimmäisostohinta ja jalostusteollisuudenaloille säännölliset toimitukset.

85 Asetuksen N:o 2601/69 1 artiklan mukaan 2 artiklan sääntöjen mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden osalta, joiden tarkoituksena on taata, että mandariineja, satsumia, klementiinejä ja appelsiineja käytetään paremmin niiden ominaispiirteiden mukaisesti jalostamalla niitä enemmän mehuksi, suoritetaan EMOTR:n tukiosastosta tukea 3 artiklan edellytysten ja yksityiskohtaisten soveltamissääntöjen mukaisesti.

86 Asetuksen N:o 2601/69 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavasti:

"1 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden on perustuttava yhteisön tuottajia ja jalostajia velvoittaviin sopimuksiin. Näissä, ennen kunkin markkinointivuoden alkamista allekirjoitettavissa sopimuksissa on yksilöitävä määrät, joita ne koskevat, sekä jalostajalle suunnattujen toimitusten porrastus ja tuottajille maksettava hinta. Tehdyt sopimukset on toimitettava heti niille asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden tehtävänä on tehdä jalostajille suunnattuja toimituksia koskevat laadulliset ja määrälliset tarkastukset."

87 Saman asetuksen 2 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että sopimusten mukaisesti suoritettujen toimitusten osalta vahvistetaan ennen markkinointivuoden alkua vähimmäishinta, joka jalostajien on maksettava tuottajille.

88 Asetuksen N:o 2601/69 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja viimeisessä alakohdassa säädetään seuraavasti:

"Jäsenvaltiot suorittavat 2 artiklan säännösten mukaisen sopimuksen tehneille jalostajille rahallisen korvauksen.

- -

Rahallisen korvauksen määrä vahvistetaan ennen kunkin markkinointivuoden alkamista."

89 Asetukset N:o 2601/69 ja N:o 1123/89 kumottiin sitten 12.11.1993 alkaen tiettyjen sitrushedelmien jalostuksen edistämiseen tarkoitetuista erityistoimenpiteistä 8 päivänä marraskuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 3119/93 (EYVL L 279, s. 17).

90 Kolmas Espanjan kuningaskunnan osalta tehty korjaus koskee sitrushedelmien jalostamissopimuksia.

91 EMOTR:n tarkastajat totesivat Vital Schneider -nimiseen jalostusyritykseen (jäljempänä jalostaja) tehdyn käynnin jälkeen, että sitrushedelmien tuottajien kanssa tehtyjen 78 sopimuksen päivämäärä oli merkitty useita päiviä myöhemmäksi.

92 Koska päivämäärä 9.2.1993 oli korvattu päivämäärällä 13.2.1993, kyseiseen taloudelliseen toimijaan sovellettiin 13.2.1993 sovellettavaa vähimmäishintaa, joka oli aikaisemmin määrättyä vähimmäishintaa alhaisempi.

93 Riidanalaisissa sopimuksissa mainittu hinta, jota ei ole muutettu, oli 1 985 ESP/100 kg.

94 Ennen 12.2.1993 tuottajille rahallisen korvauksen saamiseksi maksettavaksi tuleva vähimmäishinta oli 12,84 ecua/100 kg eli 2 023,62 ESP. Vähimmäishinta oli 12.2.1993 lähtien 12,56 ecua/100 kg eli 1 979,49 ESP.

95 Komissio ilmoitti Espanjan viranomaisille 18.7.1994 päivätyllä kirjeellä petosepäilyistään näiden sopimusten päivämäärien muuttamisen osalta.

96 Asiaa tutkittuaan nämä viranomaiset katsoivat, että maksettujen tukien palauttaminen ei ollut perusteltua esille tulleiden seikkojen perusteella. Komissio suoritti siitä huolimatta rahoitusta koskevan korjauksen, joka koski päivämäärien osalta muutettujen 78 sopimuksen osalta edunsaajan saamaa koko tuen määrää.

97 Espanjan kuningaskunta väittää, että tuottajien ja jalostajien välillä tehdyt sopimukset täyttävät yhteisön lainsäädännössä rahallisen korvauksen saamiseksi asetetut vaatimukset, joita ovat kauppasopimuksessa vahvistettu hinta, joka on kyseisenä markkinavuonna voimassa olleen vähimmäishinnan suuruinen tai sitä suurempi, sekä hedelmien mehuksi jalostamista koskevissa sopimuksessa tarkoitettujen hedelmien tosiasiallinen jalostaminen. Se väittää, että osapuolet päättävät itsenäisesti päivästä, jona ne päätyvät lopulliseen sopimukseen tavaran ostohinnasta. Tässä tapauksessa osapuolia ei voi arvostella siitä, että ne ovat määränneet sopimuspäivät yhteisön tuen saamista koskevien laillisten edellytysten mukaisesti, koska tämä päivämäärä ei ollut sopimuksen täytäntöönpanoa myöhäisempi ja muutoksella ei pyritty yhteisön oikeusjärjestyksen vastaisen tuloksen saavuttamiseen.

98 Komissio korostaa sitä vastoin, että sopimuksen päivämäärän muuttaminen sopimuksen tekemisen jälkeen annetussa yhteisön asetuksessa vahvistetusta hinnan muutoksesta johtuvan edun saamiseksi on petos, sillä taloudellinen toimija voi saada tällöin tukea, johon sillä ei ollut oikeutta alun perin sovittuna päivänä siksi, että sovittu hinta oli silloin voimassa ollutta vähimmäishintaa alhaisempi.

99 Alustavasti on todettava, että sopimuksen osapuolten vapaus muuttaa tekemiään sopimuksia perustuu sopimusvapauden periaatteeseen, eikä sitä voida siten rajoittaa ilman erityisiä yhteisön säädöksissä tämän osalta säädettyjä rajoituksia.

100 Tästä seuraa, että tällaista muutosta ei voida katsoa lainvastaiseksi, jos muutoksen kohde ei ole sovellettavissa olevissa yhteisön säädöksissä tarkoitetun päämäärän vastainen ja jos se ei aiheuta petosvaaraa.

101 Tässä tapauksessa asetuksen N:o 2601/69 ensimmäisestä perustelukappaleesta käy ilmi, että sen tarkoituksena on helpottaa yhteisön appelsiinituotannon vakavia menekkivaikeuksia muun muassa lisäämällä yhteisön markkinamahdollisuuksia jalostamalla näitä hedelmiä enemmän mehuksi.

102 Saman asetuksen toisessa perustelukappaleessa täsmennetään, että tiettyjen appelsiinilajien mehuksi jalostamisen edistämiseen kannustavan taloudellisen järjestelyn päämääränä on varmistaa säännölliset toimitukset jalostusteollisuudelle siten, että tuottajalle taataan vähimmäishinta.

103 Tästä seuraa, että asetuksen tarkoituksena on kannustaa jalostajia maksamaan appelsiinien tuottajille vähimmäishinta, joka on vahvistettu suhteessa yhteisön lainsäätäjän tietyin määräpäivin vahvistamaan viitehintaan.

104 Vaikka tässä tapauksessa osapuolet ovat korvanneet alun perin mainitun päivämäärän uudella päivämäärällä sopimuksissa, joiden muita lausekkeita ei ole muutettu, sopimukset ovat edelleen yhteisön säännösten taloudellisten tavoitteiden mukaisia. Tältä osin sopimukset täyttävät asiaa koskevassa lainsäädännössä asetetut edellytykset, koska tavarat on myyty yhteisön säännöksistä ilmenevään vähimmäishintaan ja koska sopimuksen osapuolet ovat sopineet tämän hinnan yhteisesti valitsemansa päivän mukaiseksi.

105 Mitä sitten tulee petoksen vaaraan, joka tällaisesta muutoksesta saattaa aiheutua yhteisön talousarvion suhteen, on selvää, että toisaalta muutos on tehty tosiseikkoja vastaavalla tavalla samalla kun markkinointivuosi ja kyseisten sopimusten täytäntöönpano eivät olleet vielä alkaneet, ja toisaalta osapuolet saivat vapaasti sopia sopimusten raukeamisesta ainoana tarkoituksenaan allekirjoittaa ne uudelleen samanlaisin lausekkein päivämääränä, jona jalostaja saattoi saada yhteisön tukea.

106 Sitä paitsi komissio ei ole esittänyt sellaisia seikkoja, jotka voisivat tukea sen väitteitä, joiden mukaan Espanjan viranomaisten jalostajan menettelyjä koskeva arviointi olisi omiaan edistämään petoksia tai vähentämään valvonnan tehokkuutta.

107 Näin ollen on todettava, että 9.2.1993 tehtyjen 78 sopimuksen osalta, joihin on merkitty myöhäisempi päivämäärä 13.2.1993, tehty komission arviointi ei ole perusteltu. Näin ollen kantajan kannekirjelmän tämä vaatimuskohta on hyväksyttävä kumoamalla päätös N:o 97/333/EY siltä osin kuin siinä ei hyväksytä otettavaksi lopullisesti vastattavaksi EMOTR:sta 58 804 012 ESP:n määrää, joka vastaa Espanjan kuningaskunnan sitrushedelmien jalostustoimenpiteistä rahallisena korvauksena maksamaa määrää.

Oikeudenkäyntikulut

108 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Saman artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään kuitenkin, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettavaksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Koska sekä Espanjan kuningaskunnan että komission vaatimukset on hyväksytty osittain, on määrättävä, että molemmat asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

109 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1993 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 23 päivänä huhtikuuta 1997 tehty komission päätös 97/333/EY kumotaan siltä osin kuin siinä ei hyväksytä EMOTR:n lopullisesti vastattavaksi 58 804 012 ESP:n määrää, joka vastaa Espanjan kuningaskunnan sitrushedelmien jalostustoimenpiteistä rahallisena korvauksena maksamaa määrää.

2) Kanne hylätään muilta osin.

3) Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) - Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.