61997J0059

1 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Rasva-ala - Oliiviöljy - Kulutustuki - Vakuuden asettamista edellyttävä tuen ennakkomaksu - Vakuuden vapauttamisen edellytys - Tukioikeuden toteaminen ennalta - Uusien vakuuksien asettamisella vakuuden vapauttamisen jälkeen ei ole merkitystä sen kannalta, että kansalliset viranomaiset ovat rikkoneet vakuuden vapauttamisen edellytystä koskevia säännöksiä

(Komission asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 571/91 1 artiklan 19 kohdalla)

2 Maatalous - EMOTR - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen - Kieltäytyminen hyväksymästä rahoitettavaksi yhteisön säännösten rikkomisesta aiheutuneita menoja - Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei hyväksy kieltäytymistä - Todistustaakka

1 Oliiviöljyn kulutustukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdasta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 571/91 1 artiklan 19 kohdalla, seuraa, että mikäli kunkin hyväksytyn yrityksen tukioikeuden vahvistavan jäsenvaltion toimivaltaisen valvontaviranomaisen toimittamien tietojen perusteella toimivaltainen kansallinen viranomainen toteaa sääntöjenvastaisuuksia, tukioikeutta ei voida vahvistaa ja ennakkomaksun saamiseksi asetettu vakuus menetetään niiden määrien osalta, joiden kohdalla tuen edellytyksiä ei ole noudatettu. Tuen saannin edellytykset eivät täyty eikä yrityksen ennakkomaksun saamiseksi asettamaa vakuutta voida vapauttaa, mikäli on olemassa vakavia epäilyjä tukea hakeneen yrityksen toimien sääntöjenmukaisuudesta.

Kyseisessä säännöksessä edellytetään, että suoritettujen tuen ennakkomaksujen osalta on voimassa vakuus, kunnes oikeus tukeen on voitu vahvistaa. Tämän vuoksi toimivaltaisten kansallisten viranomaisten vapauttaessa mainitun säännöksen vastaisesti yrityksen alkuperäisen vakuuden, vaikka on olemassa vakavia epäilyjä yrityksen toimien sääntöjenmukaisuudesta, uusien vakuuksien asettamisella alkuperäisen vakuuden vapauttamisen jälkeen ei ole merkitystä sen kannalta, että nämä viranomaiset ovat toimineet vastoin säännöksiä.

2 Kun komissio kieltäytyy hyväksymästä EMOTR:n rahoitettavaksi eräitä menoja sillä perusteella, että ne ovat aiheutuneet yhteisön säännösten rikkomisesta, johon jäsenvaltion on syyllistynyt, on jäsenvaltion asiana näyttää toteen, että evätyn rahoituksen saamisen edellytykset täyttyvät. Komission ei tarvitse näyttää toteen jäsenvaltioiden antamien tietojen virheellisyyttä, vaan riittää, että komissio osoittaa, että sillä on vakavia ja järkiperäisiä epäilyjä. Tällainen komission todistustaakan huojennus selittyy sillä, että juuri jäsenvaltio voi parhaiten kerätä ja tarkistaa EMOTR:n tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten tarvittavat tiedot, ja juuri jäsenvaltion asiana on siten esittää tarkat ja täydelliset todisteet ilmoittamiensa lukujen todenmukaisuudesta ja tarvittaessa komission laskelmien virheellisyydestä. Komission on riitatapauksessa näytettävä toteen maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten rikkominen, ja kun se on tämän tehnyt, jäsenvaltion on tarvittaessa osoitettava, että komissio on tehnyt virheen määrittäessään, mitä taloudellisia seurauksia rikkomisella on.

Asiassa C-59/97,

Italian tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston osastopäällikkö, professori U. Leanza, avustajanaan valtionasiamies G. De Bellis, prosessisoite Luxemburgissa Italian suurlähetystö, 5 rue Marie-Adélaïde,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja E. de March, prosessisoite Luxemburgissa oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1992 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien sekä tiettyjen varainhoitovuoden 1993 menojen tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehdyn päätöksen 96/311/EY muuttamisesta 20 päivänä marraskuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 96/701/EY (EYVL L 323, s. 26) osittaista kumoamista,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: ensimmäisen jaoston puheenjohtaja P. Jann, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. Gulmann, D. A. O. Edward, L. Sevón ja M. Wathelet (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: S. Alber,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 18.6.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 17.9.1998 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Italian tasavalta on nostanut EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.2.1997 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan osittain Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta varainhoitovuonna 1992 rahoitettuja menoja koskevien jäsenvaltioiden tilien sekä tiettyjen varainhoitovuoden 1993 menojen tarkastamisesta ja hyväksymisestä tehdyn päätöksen 96/311/EY muuttamisesta 20 päivänä marraskuuta 1996 tehty komission päätös 96/701/EY (EYVL L 323, s. 26; jäljempänä riidanalainen päätös).

2 Kanteessa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista vain siltä osin kuin komissio on siinä vahvistanut, ettei se hyväksy EMOTR:n rahoitettavaksi varainhoitovuoden 1992 osalta 11 934 331 913 Italian liiran (ITL) suuruista oliiviöljyn kulutustukea. Tämä rahoitusta koskeva korjaus koskee 82 asiaa, joissa on kyse yrityksille ennakkoon suoritetusta tuesta, jota komissio pitää aiheettomasti maksettuna ja jonka osalta vakuudet eivät enää olleet voimassa ja jota kansalliset viranomaiset eivät olleet vielä perineet takaisin.

Yhteisön säännökset

3 Rasva-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevat perussäännökset ovat rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä syyskuuta 1966 annetussa neuvoston asetuksessa N:o 136/66/ETY (EYVL 1966, 172, s. 3025).

4 Asetuksen N:o 136/66/ETY 11 artikla on yhteisössä tuotetun ja markkinoille saatettavan oliiviöljyn kulutustukijärjestelmän peruste. Siinä - sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.1980 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1917/80 (EYVL L 186, s. 1) ja 19.7.1988 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2210/88 (EYVL L 197, s. 1) - säädettiin tämän tapauksen kannalta ratkaisevana ajankohtana seuraavaa:

"1. Jos tuottajan tavoitehinta vähennettynä tuotantotuella on korkeampi kuin oliiviöljyn edustava markkinahinta, yhteisössä tuotetulle ja markkinoille saatetulle oliiviöljylle myönnetään kulutustukea. Tämä tuki on näiden kahden hinnan välisen erotuksen suuruinen.

- - "

5 Markkinointivuonna 1991/1992 sovellettavista oliiviöljyn kulutustukea koskevista yleisistä säännöistä säädettiin 19.12.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 3089/78 (EYVL L 369, s. 12), jota on viimeksi muutettu 17.11.1987 annetulla neuvoston asetuksella N:o 3461/87 (EYVL L 329, s. 1).

6 Asetuksen N:o 3089/78 1 artiklan mukaan kulutustukea myönnetään ainoastaan hyväksytyille oliiviöljyn pakkausyrityksille, ja hyväksymisen edellytyksenä on asetuksen 2 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyminen. Saman asetuksen 5 artiklan ja 6 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus kulutustukeen syntyy, kun oliiviöljy lähtee pakkausyrityksestä, jonka on jätettävä määritettävin määräajoin tukihakemus.

7 Asetuksen N:o 3089/78 7 artiklassa täsmennetään, millaista valvontaa jäsenvaltioiden on harjoitettava, ja siinä todetaan seuraavaa:

"Jäsenvaltiot perustavat valvontajärjestelmän, jolla taataan, että tuote, jolle tukea haetaan, täyttää tuen saamisen edellytykset.

- - "

8 Saman asetuksen 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Tuki maksetaan, kun sen jäsenvaltion nimeämä valvontaelin, jossa tuote pakataan, on todennut, että tuen myöntämiseen vaadittavia edellytyksiä noudatetaan. Tuki voidaan kuitenkin maksaa ennakolta heti, kun tukihakemus on jätetty, jos annetaan riittävä vakuus."

9 Markkinointivuoden 1991/1992 alussa sovellettavista oliiviöljyn kulutustukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään 8.3.1991 annetulla komission asetuksella N:o 571/91 (EYVL L 63, s. 19) muutetussa, 24.9.1985 annetussa komission asetuksessa N:o 2677/85 (EYVL L 254, s. 5).

10 Asetuksen N:o 2677/85 9 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion on lähtökohtaisesti maksettava tuen määrä 150 päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä. Saman asetuksen 11 artiklan mukaan - sellaisena kuin se on muutettuna asetuksen N:o 571/91 1 artiklan 19 kohdalla - tuen määrä voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin maksaa ennakkoon, ja kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Tuen määrä maksetaan ennakolta heti, kun asianomainen hakija jättää tukihakemuksen, johon on liitetty todistus, jolla todistetaan tämän määrän suuruisen vakuuden antaminen.

2. Vakuuden antaa jäsenvaltion vahvistamien edellytysten mukainen laitos, johon tukihakemus on jätetty. Vakuuden on oltava voimassa vähintään kuusi kuukautta.

3. Vakuus vapautetaan heti, kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut tukioikeuden hakemukseen merkittyjen määrien osalta. Jos tukioikeutta ei vahvisteta kaikille hakemukseen merkityille määrille tai osalle niistä, vakuus menetetään suhteessa määriin, joiden osalta tukeen oikeuttavia edellytyksiä ei ole noudatettu. Tukioikeuden valvonnasta vastaavan toimielimen on ilmoitettava kuukausittain maksajana toimivalle toimielimelle toimintansa tulokset kunkin hyväksytyn yrityksen tukioikeuden hyväksymisen osalta.

- - "

11 Asetuksen N:o 2677/85 12 artiklan 1 kohdassa annetaan tarkempia säännöksiä asetuksen N:o 3089/78 7 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten luonteesta ja yksityiskohdista; näillä tarkastuksilla pyritään varmistamaan se, että tuote on haetun tuen saamiselle asetettujen edellytysten mukainen. Lisäksi 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

"2. Epäiltäessä tukihakemuksessa olevien tietojen paikkansapitävyyttä jäsenvaltion on keskeytettävä tuen maksaminen tarkastettavan oliiviöljymäärän osalta ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla taataan sellaisten tukien takaisin kerääminen, jotka voivat osoittautua väärin perustein myönnetyiksi, sekä mahdollisten sakkojen maksaminen. - -

3. - -

Jäsenvaltioiden maksajina toimivien yksiköiden ja toimielinten on vähennettävä jäsenvaltion perimä määrä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston menoista."

12 Maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (EYVL L 205, s. 5) 29 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jos toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee seikkoja, jotka aiheuttavat vakuuden siirtymisen kokonaan tai osittain, sen on viipymättä vaadittava asianosaiselta siirtyneen määrän maksamista enintään 30 päivän kuluessa vaatimuksen esittämispäivästä.

Jos maksua ei ole suoritettu määrätyssä määräajassa, toimivaltainen viranomainen:

- -

b) vaatii viipymättä, että - - takaaja suorittaa maksun - - ".

13 Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 729/70 (EYVL L 94, s. 13) perustettiin yhteisön rahoitusjärjestelmä maatalousmarkkinoiden säätelemiseen tähtääviä interventioita varten. Asetuksen 3 artiklan mukaan EMOTR:n tukiosastosta rahoitetaan maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä yhteisön sääntöjen mukaisesti käynnistetyt maatalousmarkkinoiden säätelemiseen tähtäävät interventiot. Saman asetuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan komissio tarkastaa ja hyväksyy kansallisten yksiköiden ja toimielimien tilit jäsenvaltioiden esittämien vuosittaisten tilinpäätösten ja niiden tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavien asiakirjojen perusteella.

14 Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 26 päivänä heinäkuuta 1972 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1723/72 (EYVL L 186, s. 1) 1 artiklan 3 kohdassa, joka on lisätty kyseiseen artiklaan 25.2.1986 annetulla komission asetuksella N:o 422/86 (EYVL L 48, s. 31), säädetään seuraavaa:

"Komissiolle voidaan toimittaa lisätietoja määräajassa, joka sen on asetettava ottaen huomioon erityisesti kyseessä olevien tietojen hankkimiseksi tarvittavan työn laajuus. Jos edellä mainittuja tietoja ei ole toimitettu asetetussa määräajassa, komissio tekee päätöksensä niiden tietojen perusteella, jotka sillä on vahvistettuna eräpäivänä hallussaan, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tietojen toimittaminen myöhässä on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi oikeutettua."

Riita-asia

15 Komissio on todennut varainhoitovuoden 1992 tilit tarkastaessaan ja hyväksyessään, että Italian viranomaiset suorittivat tarkastukset huomattavasti myöhässä eivätkä ryhtyneet aiheettomasti suoritettujen ennakkomaksujen osalta asetettujen vakuuksien pidättämiseen. Komissio pyysi tämän seurauksena 24.9.1993 Italian viranomaisia toimittamaan sille seuraavat oliiviöljyn kulutustukea varainhoitovuonna 1992 koskevat asiakirjat: luettelon suoritetuista maksuista ja kyseessä olevista määristä markkinointivuosittain ja yrityksittäin, luettelon takaisin saaduista tuista, luettelon yrityksistä, joita vastaan on aiottu ryhtyä oikeudellisiin toimiin, sekä luettelon yrityksistä, jotka ovat joutuneet Guardia di Finanzan tarkastustoimien kohteeksi.

16 Toimivaltainen Italian viranomainen, Azienda di Stato per gli Interventi nel Mercato Agricolo (maatalousmarkkinain interventiovirasto, jäljempänä AIMA), josta sittemmin tuli Ente per gli Interventi nel Mercato Agricolo (Italian interventioviranomainen, jäljempänä EIMA), vastasi pyyntöön 19.11.1993 lähettämällä seuraavat asiakirjat: luettelon suoritetuista maksuista ja kyseessä olevista määristä markkinointivuosittain ja yrityksittäin, luettelon takaisin perityistä tuista, luettelon yrityksistä, jotka oli lueteltu Agecontrolin (kansallinen viranomainen, joka valvoo kulutustuen myöntämistä) ja Guardia di Finanzan tiedoksiantopöytäkirjassa ja luettelon yrityksistä, joiden osalta Agecontrol ei ollut voinut toteuttaa tarkastustoimia, sekä luettelon yrityksistä, jotka olivat yhä Agecontrolin tarkastustoimien kohteena.

17 EMOTR:n yksiköt ilmoittivat kirjeellään 29.7.1994 Italian viranomaisille, että näiden 19.11.1993 päivätyssä kirjeessä antamien tietojen perusteella kyseiset viranomaiset olivat esittäneet varainhoitovuoden 1992 osalta 17 149 929 372 ITL:n suuruista rahoitusta vähentävää korjausta, joka vastasi sitä tukisummaa, joka oli Agecontrolin havaintojen mukaan aiheettomasti maksettu.

18 Italian viranomaiset lähettivät 30.9.1994 luettelon sittemmin takaisin saamistaan tuista, jotka niiden mielestä oli vähennettävä EMOTR:n yksiköiden esittämästä rahoitusta koskevasta korjauksesta.

19 Asetuksen N:o 1723/72 1 artiklan 3 kohdan nojalla, jonka mukaan komissio voi asettaa määräajan, jossa jäsenvaltioiden on toimitettava lisätietoja, komissio määräsi 13.1.1995 tehdyssä ja 16.1.1995 Italian tasavallalle tiedoksi annetussa päätöksessään, että kaikki jäsenvaltioiden antamat lisätiedot, jotka ovat tarpeellisia varainhoitovuoden 1992 tilien tarkastamis- ja hyväksymispäätöksen tekemiseksi, oli toimitettava komissiolle viimeistään 28.2.1995.

20 Koska EMOTR:lle ei määräaikaan mennessä ollut toimitettu muita kuin Italian viranomaisten 30.9.1994 lähettämät lisätiedot, EMOTR:n yksiköt ilmoittivat kirjeessään 15.6.1995 Italian viranomaisille, että käydyn kirjeenvaihdon ja käytettävissä olleiden asiakirjojen perusteella se katsoi oliiviöljyn kulutustukea varainhoitovuonna 1992 koskevan rahoitusta koskevan korjauksen määräksi 11 934 331 913 ITL, joka vastasi aiheettomasti maksettua määrää, jota ei vielä ollut peritty takaisin. Tähän summaan oli päädytty vähentämällä AIMA:n kirjeessä 19.11.1993 ilmoitetusta kokonaismäärästä (17 149 929 432 ITL) EIMA:n kirjeessä 30.9.1994 sittemmin takaisin saaduiksi ilmoitetut määrät (5 215 597 519 ITL).

21 Sovittelumenettelyn perustamisesta osaksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä 1 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/442/EY (EYVL L 182, s. 45) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti komissio ilmoitti virallisesti kirjeessään 6.7.1995 Italian viranomaisille, ettei Italian tasavallan ilmoittamaa nimikkeen 1220 (oliiviöljyn kulutustuki) alle kuuluvaa 11 934 331 913 ITL:n suuruista menoerää voitu hyväksyä EMOTR:n tukiosastosta rahoitettavaksi varainhoitovuonna 1992.

22 Italian viranomaiset saattoivat kirjeessään 18.9.1995 asian sovitteluelimen käsiteltäväksi kyseisen rahoitusta koskevan korjauksen osalta. Ne riitauttivat korjauksen erityisesti sillä perusteella, että joitakin summia oli sittemmin saatu takaisin ja kirjattu EMOTR:n tileihin.

23 Komissio toimitti sovittelupyyntöä koskevat huomautuksensa 9.11.1995 päivätyssä ilmoituksessaan sovitteluelimen puheenjohtajalle. Italian viranomaisten 30.9.1994 päivättyyn kirjeeseen viitaten komissio totesi, että varainhoitovuoden 1992 tilien tarkastamisessa ja hyväksymisessä oli otettu huomioon tuohon päivään mennessä takaisin saadut tuet. Komissio totesi lisäksi, että kaikki myöhemmin takaisin saadut tuet, jotka olivat olleet varainhoitovuoden 1992 osalta EMOTR:n yksiköiden rahoitusta koskevien korjausten kohteena, oli kirjattava kansallisen budjetin saataviin, koska EMOTR:n yksiköillä ei ollut käytössään resursseja, jotka olisivat tarpeen AIMA:n kirjanpitoyksiköiden korvaamiseksi.

24 Komissio ilmoitti Italian viranomaisille kirjeessään 17.1.1996, että se oli valmis ottamaan huomioon varainhoitovuoden 1995 osalta ne määrät, jotka olivat varainhoitovuosien 1991 ja 1992 rahoitusta koskevien korjausten kohteena ja jotka AIMA oli sittemmin perinyt takaisin ja tilittänyt EMOTR:lle 15.10.1995 mennessä. Komissio esitti tarkemmin johtopäätöksenään seuraavaa:

- vaaditut tiedot ja asiakirjat oli toimitettava EMOTR:n yksiköille viimeistään 29.2.1996,

- mikäli vaadittua lisäselvitystä ja näyttöä ei toimiteta tai ne ovat riittämättömiä, jotta EMOTR:n yksiköt voisivat varmistua siitä, että kyseiset summat on todella maksettu sille takaisin, kyseisiä summia ei voida ottaa huomioon, ja

- kaikki muut varainhoitovuosien 1991 ja 1992 rahoitusta koskevien korjausten kohteena olevat, takaisinperityt määrät oli kirjattava kansallisen budjetin saataviin, koska EMOTR:n yksiköt eivät enää voineet korvata AIMA:n kirjanpitoyksikköä.

25 Sovitteluelin esitti 19.1.1996 asiassa 95/IT/021 lopullisen kertomuksensa, jossa se huomautti, että komission yksiköt olivat ilmoittaneet olevansa valmiita ottamaan huomioon EMOTR:lle 15.10.1995 mennessä suoritetut maksut, ja se kehotti asianosaisia jatkamaan neuvotteluja yhteisen ratkaisun löytämiseksi keskeneräisessä asiassa.

26 Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 29.2.1996, etteivät ne toimitettavan laskennan ja tietojen vertailun monimutkaisuuden takia voineet noudattaa 17.1.1996 päivätyssä kirjeessä annettua määräaikaa, joka päättyi 29.2.1996, ja pyysivät määräajan pidentämistä 31.3.1996 saakka.

27 Komissio suostui kirjeessään 11.3.1996 asiakirjojen toimittamiselle annetun määräajan pidentämiseen 31.3.1996 saakka, mutta lisäsi kuitenkin, ettei sen jälkeen toimitettuja asiakirjoja otettaisi huomioon.

28 Komissio väittää saaneensa sittemmin useita versioita Italian viranomaisten 29.3.1996 lähettämästä tekekopiosta, jonka mukaan EMOTR:n tileihin kirjaamisen ajankohtaa koskevat tiedot kyettiin toimittamaan vain tiettyjen summien osalta.

29 EMOTR:n yksiköt ilmoittivat kirjeessään 2.5.1996, että annettujen tietojen perusteella kuuteen asiaan liittyvä 743 129 209 ITL:n suuruinen rahoitusta lisäävä korjaus tehtäisiin Italian hyväksi varainhoitovuoden 1995 osalta, kunhan komission yksiköt varmistuvat siitä, että kyseiset summat oli todella kirjattu EMOTR:n tileihin.

30 Komissio teki 20.11.1996 riidanalaisen päätöksen, jossa vahvistettiin 28.2.1995 - joka oli komission 13.1.1995 tekemässä päätöksessä määrätty takaraja - mennessä toimitettujen tietojen perusteella varainhoitovuoden 1992 osalta 11 934 331 913 ITL:n suuruinen, oliiviöljyn kulutustukea koskeva rahoitusta koskeva korjaus, mikä todetaan EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan tarkastuskertomuksen (komission 27.3.1996 päivätty asiakirja VI/6355/95 lopullinen) 4.7.3.1 kohdassa.

31 Italian tasavalta vaati 11.2.1997 nostamassaan kanteessa kyseisen päätöksen osittaista kumoamista erityisesti edellä mainitun rahoitusta koskevan korjauksen osalta.

Kanne

32 Italian hallitus kiistää komission tarkastuskertomuksen 4.7.3.1 kohdassa olevien väittämien paikkansapitävyyden; kyseisen kohdan mukaan 11 934 331 913 ITL:n suuruinen rahoitusta koskeva korjaus liittyy 82 asiaan, joissa italialaisille yrityksille on aiheettomasti maksettu oliiviöljyn kulutustukea, jonka osalta vakuudet eivät ole enää voimassa ja jota kansalliset viranomaiset eivät vielä ole perineet takaisin yrityksiltä. Komission mainitsemien asioiden joukossa on - toisin kuin se väittää - tapauksia, joissa on maksettu ennakkoon tukia, jotka joko on jo peritty takaisin ja tilitetty EMOTR:lle tai joiden osalta vakuudet ovat edelleen voimassa, mikäli AIMA on vakuuksien suhteen yhä toiminut asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi riidanalaiset määrät on hallituksen mukaan maksettu kyseistä sektoria koskevien säännösten mukaisesti ja komission olisi pitänyt hyväksyä ne EMOTR:sta rahoitettavaksi asetuksen N:o 729/70 3 artiklan nojalla.

33 Ensimmäinen Italian hallituksen esittämä kanneperuste on kaksiosainen. Ensimmäinen osa koskee tarkastuskertomuksen käsittämästä 82 asiasta seitsemän yhtiön asioita. Italian hallituksen mukaan kansalliset viranomaiset ovat - toisin kuin komissio väittää - perineet takaisin näille yrityksille oliiviöljyn kulutustukena maksetut ennakot tilittääkseen ne EMOTR:lle. Tämä koskee seuraavia tukisummia ja yrityksiä: 75 808 299 ITL Valdolio-nimisen yrityksen osalta, 37 632 125 ITL P. I. O. -nimisen yrityksen osalta, 533 877 675 ITL Certo C. -nimisen yrityksen osalta, 90 938 022 ITL Ol. F.lli di Sensi -nimisen yrityksen osalta (tämä määrä on peritty takaisin kokonaisuudessaan 177 863 937 ITL:n suuruisesta tuesta), 119 593 700 ITL Perilli-nimisen yrityksen osalta, 55 989 901 ITL Vizzari-nimisen yrityksen osalta sekä 7 923 300 ITL ja 52 130 522 ITL Ol. Albanese -nimisen yrityksen osalta.

34 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa todennut, neljälle edellä mainitulle yritykselle eli Valdoliolle, Ol. F.lli di Sensille, Vizzarille ja Ol. Albaneselle ennakkoon maksettujen tukien osalta Italian hallitus myönsi istunnossa kanteen tulleen perusteettomaksi, koska komissio oli ottanut kanteessa riitautetut määrät huomioon varainhoitovuoden 1995 osalta. Riidanalaiseksi jäävät siten ainoastaan kolmelle jäljelle jäävälle Italian hallituksen mainitsemalle yritykselle eli P. I. O:lle, Certo C:lle ja Perillille ennakkoina suoritetut määrät.

35 Komissio kieltäytyi hyväksymästä näitä ennakkoja varainhoitovuonna 1992 EMOTR:sta rahoitettavaksi, koska sen jälkeen, kun se oli asettanut asetuksen N:o 1723/72 1 artiklan 3 kohdan nojalla 28.2.1995 päättyvän määräajan asiakirjojen esittämiselle ja kun näitä asiakirjoja ei kyseisessä määräajassa esitetty, mainittuja ennakkomaksuja ei liian myöhään ilmoitettuina otettu huomioon.

36 Komissio väittää vielä, että se oli todennut Italian hallituksen 28.2.1995 jälkeen antamissa P. I. O:ta, Certo C:tä ja Perilliä koskevissa tiedoissa epäselvyyksiä ja ristiriitaisuuksia esitettyjen lukujen osalta, minkä vuoksi se ei voinut todeta takaisinmaksun tapahtuneen eikä tehdä rahoitusta koskevaa lisäävää korjausta Italian hyväksi seuraavien varainhoitovuosien tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä. Italian hallitus kiisti, että P. I. O:ta, Certo C:tä ja Perilliä koskevissa asiakirjoissa olisi ristiriitaisuuksia ja epäselvyyksiä, mutta ei esittänyt mitään todisteita siitä, että komission päätelmät ja kyseisen toimielimen niiden perusteella käynnistämät oikeudelliset toimet olisivat virheellisiä.

37 Riittää, kun todetaan olevan selvää, että tässä tapauksessa komissio oli vahvistanut asetuksen N:o 1723/72 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymispäiväksi 28.2.1995. Koska Italian hallitus ei ole vedonnut poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kyseisen päivämäärän jälkeen toimitettujen lisätietojen on katsottava saapuneen liian myöhään (ks. vastaavasti asetetun määräajan jälkeen toimitettujen tietojen osalta, kun kyse ei ollut poikkeuksellisista olosuhteista, asia C-197/90, Italia v. komissio, tuomio 8.1.1992, Kok. 1992, s. I-1, 9 kohta; asia C-54/91, Saksa v. komissio, tuomio 22.6.1993, Kok. 1993, s. I-3399, 14 kohta ja asia C-41/94, Saksa v. komissio, tuomio 3.10.1996, Kok. 1996, s. I-4733, 23 kohta).

38 Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan Italian viranomaisten varainhoitovuoden 1992 osalta toimittamia lisätietoja ei otettu huomioon Valdolion, P. I. O:n, Certo C:n, Ol. F.lli di Sensin, Perillin, Vizzarin ja Ol. Albanesen osalta, on tämän vuoksi hylättävä.

39 Italian hallituksen esittämän ensimmäisen kanneperusteen toinen osa koskee Luccisano-nimiselle yritykselle oliiviöljyn kulutustukena suoritettua 32 113 434 ITL:n suuruista ennakkomaksua. Italian hallituksen mukaan kyseinen tukisumma oli hyväksyttävä EMOTR:sta rahoitettavaksi varainhoitovuonna 1992, koska se oli ollut muita saatavia vastaan tehdyn kuittauksen kohteena.

40 Komissio väittää Luccisano-nimisen yrityksen osalta, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen 28.2.1995 mennessä toimittamien asiakirjojen perusteella ei voitu päätellä, että ilmoitettu tukisumma olisi maksettu takaisin EMOTR:lle. Komissio tarkentaa, että Italian viranomaiset ilmoittivat vasta 18.9.1995 päivätyllä kirjeellä, että Luccisano oli vaatinut takaisin maksettavien tukien kuittaamista erääntyneitä saatavia vastaan, ja että itse kuittaus tapahtui vasta 15.12.1995 annetun asetuksen nojalla. Komissio toteaa lisäksi, että se on ottanut huomioon varainhoitovuoden 1995 osalta varainhoitovuotta 1992 koskevien asiakirjojen esittämistä varten asetetun määräajan jälkeen toimitetut tiedot, mikäli nämä tiedot oli toimitettu sille 15.10.1995 mennessä, joka oli takaraja varainhoitovuotta 1995 koskevien todisteiden esittämiselle.

41 Riittää, kun todetaan, että kuten tämän tuomion 37 kohdassa on tuotu esiin, Italian viranomaiset lähettivät asiakirjat komissiolle vasta tämän asettaman määräajan päättymisen jälkeen ja että Italian hallitus ei ole vedonnut viivästykseen oikeuttaviin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

42 Näin ollen on hylättävä myös kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan Italian viranomaisten varainhoitovuoden 1992 osalta toimittamia lisätietoja ei otettu huomioon Luccisanon osalta.

43 Italian hallituksen esittämä toinen kanneperuste koskee Valle Picentino -nimiselle yritykselle ennakkomaksuna suoritettua 175 839 700 ITL:n suuruista tukea. Italian hallitus väittää, että Valle Picentinon alkuperäinen vakuus vapautettiin täysin asianmukaisesti AIMA:n päätöksellä Agecontrolin toimittamien tietojen perusteella. Vakuuden vapauttaminen ei siten Italian mukaan tapahtunut asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan vastaisesti, kuten komissio väittää.

44 Tältä osin on tarkennettava, että Italian hallitus viittasi kirjallisissa huomautuksissaan hyvissä ajoin Agecontrolin 8.11.1990 päivättyyn kertomukseen, jossa todettiin, ettei ole olemassa sellaisia sääntöjenvastaisuuksia tai puutteita, joiden vuoksi vakuutta ei voitaisi vapauttaa tai haettuja ennakkoja maksaa. Hallitus katsoi tämän vuoksi vakuuden vapauttamisen tapahtuneen asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

45 Italian hallitus tarkisti istunnossa kantaansa ja myönsi, ettei Agecontrolin kertomus, johon oli viitattava, ollut vuoden 1990 kertomus, joka koski oliiviöljyn markkinointivuotta 1988/1989, vaan 26.1.1993 päivätty kertomus markkinointivuodesta 1991/1992. Hallitus korosti, että kyseisessä kertomuksessa Agecontrol totesi sääntöjenvastaisuuksia vain 759 300 ITL:n suuruisen tuen osalta ja ainoastaan epäili jäljelle jäävän summan osalta petosta. Hallitus ilmoitti, että Agecontrolin kertomus saapui AIMA:lle sen jälkeen, kun vakuus oli vapautettu sen takia, että sen vähimmäisvoimassaoloaika, joka asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 2 kohdan mukaan oli kuusi kuukautta, oli jo kulunut.

46 Italian hallitus toteaa vielä, että AIMA:n vaatimuksesta syyskuussa 1993 asetettiin uusia vakuuksia, kun Valle Picentino -yhtiön edustajia vastaan oli nostettu syyte Guardia di Finanzan epäiltyä yrityksen saaneen kokonaisuudessaan yli 7 miljardin ITL:n suuruiset tuet aiheetta. EMOTR:n yksiköiden takaisin vaatiman 175 839 700 ITL:n suuruisen saatavan osalta oli kuitenkin tämän takia edelleen voimassa vakuus, koska se sisältyi saatavaan, jonka vakuutena oli yhtiön kiinteään omaisuuteen kohdistuva 5 900 000 000 ITL:n suuruinen kiinnitys ja lisäksi 1 531 926 352 ITL:n suuruinen pankkitakaus. Italian hallitus katsoo tämän vuoksi, että toimivaltainen kansallinen viranomainen toimi asetuksessa N:o 2677/85 edellytetyllä tavalla.

47 Komissio väittää, että asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan mukaan vakuutta ei voida vapauttaa ennen kuin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut tukioikeuden. Agecontrolin vuoden 1993 kertomuksen mukaan yrityksen toiminnan sääntöjenmukaisuuteen kuitenkin kohdistui vakavia epäilyjä. Agecontrol esittää kertomuksessa muun muassa epäilyjä petoksesta, joka olisi tapahtunut tekemällä tekaistuja oliiviöljyostoja. Komission mukaan AIMA:n olisi tällaisen kertomuksen saatuaan pitänyt vaatia lisätutkimuksia ja pidättyä vakuuden vapauttamisesta; sen ei olisi pitänyt vahvistaa tukioikeutta, mikä on asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan mukaan vakuuden vapauttamisen ehdoton edellytys. Tämän vuoksi alkuperäistä vakuutta ei olisi pitänyt vapauttaa; uusien vakuuksien asettaminen myöhemmin ei vaikuta tähän päätelmään.

48 Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 3089/78 8 artiklassa olevan yleisen periaatteen mukaan tukea ei voida maksaa ennen kuin sen jäsenvaltion nimeämä valvontaelin, jossa oliiviöljy pakataan, on todennut, että tuen myöntämisedellytyksiä noudatetaan. Asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 1 kohdan mukaan tuki voidaan kuitenkin maksaa ennakolta, jos tukihakemukseen on liitetty todistus tämän määrän suuruisen vakuuden antamisesta. Saman asetuksen 11 artiklan 3 kohdasta seuraa, että mikäli kunkin hyväksytyn yrityksen tukioikeuden vahvistavan jäsenvaltion toimivaltaisen valvontaviranomaisen toimittamien tietojen perusteella toimivaltainen kansallinen viranomainen toteaa sääntöjenvastaisuuksia, tukioikeutta ei vahvisteta ja vakuus menetetään niiden määrien osalta, joiden kohdalla tuen edellytyksiä ei ole noudatettu.

49 Tässä tapauksessa on todettava, että komissio on perustellusti katsonut, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ei olisi pitänyt vapauttaa Valle Picentinon alkuperäistä vakuutta, koska oli olemassa vakavia epäilyjä kyseisen yrityksen toimien sääntöjenmukaisuudesta.

50 Lisäksi - kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa todennut - uusien vakuuksien asettamisella alkuperäisen vakuuden vapauttamisen jälkeen ei ole merkitystä sen kannalta, että Italian viranomaiset ovat rikkoneet asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohtaa. Kyseisessä säännöksessä nimittäin edellytetään, että oliiviöljyn kulutustukena suoritettujen ennakkomaksujen osalta on voimassa vakuus, kunnes tukioikeus on voitu vahvistaa.

51 Kanneperuste, jonka mukaan asetusta N:o 2677/85 ei rikottu, kun Valle Picentinon alkuperäinen vakuus päätettiin vapauttaa, on näin ollen hylättävä.

52 Kolmannessa kanneperusteessaan Italian hallitus kiistää komission arvion, jonka mukaan oliiviöljyn kulutustukena 30 yritykselle aiheettomasti suoritettuja, kokonaisuudessaan 8 530 112 463 ITL:n suuruisia ennakkomaksuja ei olisi pitänyt hyväksyä EMOTR:sta rahoitettavaksi. Hallitus korostaa, että menettelyt aiheettomasti saadun tuen takaisinperimiseksi olivat vireillä ja vakuudet yhä olemassa. Italian hallitus tarkensi varaavansa oikeuden näyttää toteen niiden olemassaolon, mutta se ei ole esittänyt mitään todisteita tältä osin.

53 Komissio väittää, että rahoitusta koskeva korjaus edellä mainitun tukisumman osalta oli lainmukainen, koska Italian hallitus oli itse myöntänyt, ettei tukisummaa ollut vielä peritty takaisin ja koska se ei kumoamiskannetta käsiteltäessäkään ollut voinut näyttää toteen niiden vakuuksien olemassaoloa, joihin se oli vedonnut. Näin ollen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi komission mukaan pitänyt ilmoittaa nämä vakuudet asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan nojalla menetetyiksi.

54 Tältä osin on otettava huomioon yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, joka koskee todistustaakan jakautumista käsiteltäessä kumoamiskannetta, jonka jäsenvaltio on nostanut EMOTR:n tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevasta komission päätöksestä.

55 Kun komissio on kieltäytynyt hyväksymästä EMOTR:sta rahoitettavaksi eräitä menoja sillä perusteella, että ne ovat aiheutuneet yhteisön säännösten rikkomisesta, johon jäsenvaltio on syyllistynyt, on jäsenvaltion asiana näyttää toteen, että evätyn rahoituksen saamisen edellytykset täyttyvät (ks. asia 347/85, Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, tuomio 24.3.1988, Kok. 1988, s. 1749, 14 kohta ja asia C-48/91, Alankomaat v. komissio, tuomio 10.11.1993, Kok. 1993, s. I-5611, 16 kohta). Komission ei tarvitse näyttää toteen jäsenvaltioiden antamien tietojen virheellisyyttä, vaan riittää, että komissio osoittaa, että sillä on vakavia ja järkiperäisiä epäilyjä. Tällainen komission todistustaakan huojennus selittyy sillä, että juuri jäsenvaltio voi parhaiten kerätä ja tarkistaa EMOTR:n tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten tarvittavat tiedot, ja juuri jäsenvaltion asiana on siten esittää tarkat ja täydelliset todisteet ilmoittamiensa lukujen todenmukaisuudesta ja tarvittaessa komission laskelmien virheellisyydestä (em. asia Alankomaat v. komissio, tuomion 17 kohta). Komission on riitatapauksessa näytettävä toteen maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten rikkominen, ja kun se on tämän tehnyt, jäsenvaltion on tarvittaessa osoitettava, että komissio on tehnyt virheen määrittäessään, mitä taloudellisia seurauksia rikkomisella on (asia C-281/89, Italia v. komissio, tuomio 19.2.1991, Kok. 1991, s. I-347, 19 kohta ja em. asia Alankomaat v. komissio, 18 kohta).

56 On todettava, että tässä tapauksessa Italian hallitus on myöntänyt, että kyseisiä tukia ei vielä ollut peritty takaisin, koska menettelyt olivat yhä vireillä. Lisäksi hallitus on kertonut vakuuksien olleen voimassa, mutta ei ole näyttänyt tätä toteen. On katsottava, että Italian hallitus ei ole osoittanut, että komissio olisi tehnyt virheen pitäessään tukia aiheettomasti maksettuina, joten hallituksen esittämä kolmas kanneperuste on hylättävä.

57 Viimeinen Italian hallituksen esittämä kanneperuste koskee Caruso Rosa -nimiselle yritykselle oliiviöljyn kulutustukena suoritettua 98 827 589 ITL:n suuruista ennakkomaksua. Italian hallitus väittää, että Caruso Rosan asettamien vakuuksien vapauttaminen oli asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan mukaista. Sen mielestä Agecontrol oli kyllä 26.4.1993 päivätyssä kertomuksessaan tutkinut kyseistä yritystä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, mutta ei ollut kyennyt selvittämään aiheettomasti maksettujen tukien tarkkaa määrää. Italian hallituksen mukaan kansalliset viranomaiset eivät varmojen todisteiden puuttuessa katsoneet voivansa todeta vakuuksia menetetyiksi, joten ne vapautettiin. Hallitus väittää lisäksi, etteivät Guardia Finanzan suorittamat lisätutkimukset tuoneet esiin mitään uutta, minkä vuoksi komission suosittama vakuuden voimassaoloajan pidentäminen olisi ollut turhaa.

58 Komissio vastaa tähän, ettei vakuuksia olisi saanut vapauttaa ennen tarkastustoimien päättymistä ja että Italian viranomaisten olisi pitänyt asetuksen N:o 2677/85 12 artiklan 2 kohdan nojalla päättää pidentää vakuuksien voimassaoloaikaa.

59 Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 2677/85 11 artiklan 3 kohdan mukaan silloin kun esiintyy vakavia epäilyjä oliiviöljyn kulutustukea hakeneen yrityksen toimien sääntöjenmukaisuudesta, tukioikeuden vahvistamiselle asetetut edellytykset eivät täyty eikä yrityksen ennakkomaksun saamiseksi asettamaa vakuutta voida vapauttaa.

60 Tämän vuoksi kanneperuste, jonka mukaan komissio on toiminut virheellisesti päättäessään Caruso Rosan saaman tuen korjauksesta, on hylättävä.

61 Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Italian tasavallan nostama kanne on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

62 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Italian tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja Italian tasavalta on hävinnyt asian, Italian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään.

2) Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.