Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 61997CC0288

    Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus La Pergola 26 päivänä marraskuuta 1998.
    Consorzio fra i Caseifici dell'Altopiano di Asiago vastaan Regione Veneto.
    Ennakkoratkaisupyyntö: Pretura circondariale di Bassano del Grappa - Italia.
    Maito - Lisämaksu - Ostajan käsite - Tuotanto-osuuskunta.
    Asia C-288/97.

    Oikeustapauskokoelma 1999 I-02575

    ECLI identifier: ECLI:EU:C:1998:574

    61997C0288

    Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus La Pergola 26 päivänä marraskuuta 1998. - Consorzio fra i Caseifici dell'Altopiano di Asiago vastaan Regione Veneto. - Ennakkoratkaisupyyntö: Pretura circondariale di Bassano del Grappa - Italia. - Maito - Lisämaksu - Ostajan käsite - Tuotanto-osuuskunta. - Asia C-288/97.

    Oikeustapauskokoelma 1999 sivu I-02575


    Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset


    1. Pretura circondariale di Bassano del Grappa (Italia) on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 17.7.1997 tekemällään päätöksellä kaksi ennakkoratkaisukysymystä maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3950/92(1) tulkinnasta. Ensimmäinen kysymys koskee asetuksen 2 ja 9 artiklassa tarkoitettua ostajan käsitettä, ja toisen kysymyksen tarkoituksena on selvittää, onko ostajalla 2 artiklan 2 kohdan mukaan velvollisuus pidättää perittävän lisämaksun suuruinen summa vai onko kyse pelkästä ostajalle annetusta mahdollisuudesta.

    Sovellettavat säännökset

    2. Maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84(2) otettiin käyttöön niin kutsuttu lisämaksujärjestelmä maidon ja maitotuotteiden tarjonnan ja kysynnän epätasapainon vähentämiseksi. Kyseisen järjestelmän mukaan tuottajille lasketaan viitemäärät tiettyä tuotantoajanjaksoa varten ja viitemäärän ylittävästä maidosta peritään tietty rahamäärä, jota kutsutaan täsmällisemmin lisämaksuksi.

    Järjestelmän oli alun perin tarkoitus olla voimassa yhdeksän vuotta, mutta sen voimassaoloa jatkettiin seitsemällä vuodella asetuksessa N:o 3950/92. Kyseisen asetuksen yhteydessä lainsäätäjä on menetellyt maidon ylituotantoa koskevan ongelman ratkaisemiseksi samalla tavoin kuin asetuksen N:o 856/84 yhteydessä, ja lainsäätäjän soveltama menetelmä "sisältää lisämaksun kerätyistä tai suoraan myydyistä tietyn takuukynnyksen ylittävistä maitomääristä".(3)

    3. Asetuksen N:o 3950/92 1 artikla kuuluu seuraavasti:

    "Seitsemän uuden peräkkäisen 1 päivänä huhtikuuta 1993 alkavan 12 kuukauden pituisen jakson ajaksi otetaan käyttöön lisämaksu, jonka lehmänmaidon tuottajat maksavat maidosta tai maitomäärää vastaavasta tuotteesta, jotka on toimitettu ostajalle tai myyty suoraan kulutukseen kyseisen 12 kuukauden pituisen jakson aikana, ja jonka määrät ylittävät määritettävän viitemäärän.

    Lisämaksu on vahvistettu 115 prosentiksi maidon tavoitehinnasta."

    Asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

    "1. Lisämaksu peritään kaikesta kyseisen 12 kuukauden pituisen jakson aikana myydystä maidosta tai maitomäärää vastaavasta tuotteesta, jonka tuotanto ylittää jommankumman 3 artiklassa tarkoitetuista määristä. Lisämaksu jaetaan niiden tuottajien kesken, jotka ovat vaikuttaneet ylitykseen.

    - -

    2. Toimitusten osalta maksuvelvollinen ostaja maksaa jäsenvaltion toimivaltaiselle toimielimelle ennen määritettävää päivää ja määritettäviä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen maksettavan summan, jonka hän pidättää lisämaksun velkaa oleville tuottajille maksetusta hinnasta, tai perii sen muulla sopivalla tavalla.

    - -

    Jos tuottajan toimittamat määrät ylittävät hänen käytettävissään olevat viitemäärät, ostaja on oikeutettu pidättämään ennakolta tästä lisämaksusta jäsenvaltion määrittämiä sääntöjä noudattaen kaikista tämän omat viitemääränsä ylittävän tuottajan toimituksista maidon hintaa vastaavan summan.

    3. Suoramyynnin osalta tuottaja maksaa lisämaksun jäsenvaltion toimivaltaiselle toimielimelle ennen määritettävää päivää ja määritettäviä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen."

    4. Asetuksen soveltamista varten sen 9 artiklassa esitetään seuraavat määritelmät:

    - -

    "Tässä artiklassa tarkoitetaan:

    - -

    c) 'tuottajalla' maataloustuottajaa, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai luonnollisten henkilöiden taikka oikeushenkilöiden ryhmittymää, joiden tila sijaitsee yhteisön maantieteellisellä alueella:

    - joka myy maitoa tai muita maitotuotteita suoraan kuluttajalle

    ja/tai

    - joka toimittaa niitä ostajalle;

    d) 'tilalla' yksittäisen tuottajan hoitamien tuotantoyksiköiden kokonaisuutta, jotka sijaitsevat yhteisön maantieteellisellä alueella;

    e) 'ostajalla' yritystä tai ryhmittymää, joka ostaa maitoa ja muita maitotuotteita tuottajalta:

    - käsitelläkseen tai jalostaakseen niitä,

    - luovuttaakseen ne yhdelle tai useammalle maidon tai maitotuotteita käsittelevälle tai jalostavalle yritykselle;

    Ostajaksi katsotaan kuitenkin samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevien ostajien ryhmittymä, joka tekee jäsentensä lukuun lisämaksun maksamisen kannalta tarpeellisia hallinnollisia ja kirjanpidollisia toimia - -

    f) 'maidon tai muita maitotuotteita käsittelevällä tai jalostavalla yrityksellä' yritystä tai ryhmittymää, joka keräilee, pakkaa, varastoi ja jäähdyttää maitoa sekä jalostaa tai joka rajaa maitoon liittyvän toimintansa vain yhteen näistä toimista;

    g) 'toimituksella' kaikkia maidon tai muiden maitotuotteiden toimituksia, vaikka tuottaja, ostaja, käsittelevä tai jalostava yritys tai kolmas osapuoli kuljettaisi näitä tuotteita;

    h) 'maidolla tai maitomäärää vastaavalla tuotteella, jotka myydään suoraan kulutukseen' maitoa tai maitotuotteita, jotka on muutettu maitomäärää vastaaviksi tuotteiksi ja jotka on myyty tai luovutettu ilmaiseksi ilman maidon ja maitotuotteiden käsittelevän tai jalostavan yrityksen osallistumista."

    5. Nyt käsiteltävän asian kannalta on syytä ottaa huomioon myös maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annettu komission asetus (ETY ) N:o 536/93.(4) Asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

    "Asetuksessa (ETY) N:o 3950/92 perustetun lisämaksun laskennassa:

    1) 'maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen kaupan pidettävällä määrällä' tarkoitetaan mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiossa kaikkea maitoa tai maitomäärää vastaavia tuotteita, jotka lähtevät kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalta tilalta. Määriä, jotka tuottaja luovuttaa käsiteltäväksi tai jalostettavaksi tilaussopimuksen mukaisesti, pidetään toimituksena - - ".

    Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan mukaan:

    "1. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet periäkseen lisämaksun myydyn maidon tai myytyjen maitomäärää vastaavien tuotteiden määristä, jotka ylittävät jommankumman asetuksen (ETY) N:o 3950/92 3 artiklassa tarkoitetuista määristä. Tästä syystä:

    a) jokaisen jäsenvaltion alueella toimivan ostajan on oltava tämän jäsenvaltion hyväksymä.

    - - "

    6. Decreto del presidente della Repubblican nro 569/93 (jäljempänä DPR nro 569/93) 1 §:n 3 momentissa täsmennetään edellä mainittujen säännösten perusteella, että " - - viittaukset maidon ja maitotuotteiden ostajiin on aina käsitettävä siten, että niitä sovelletaan lehmänmaitoa käsitteleviin tai jalostaviin osuuskuntiin siitä riippumatta, millaisen oikeussuhteen perusteella kyseiselle osuuskunnalle on toimitettu maitoa ja maitotuotteita".

    Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

    7. Kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa on kyse edellä esitettyjen säännösten soveltamisesta.

    Consorzio Caseifici Altopiano di Asiago (jäljempänä Consorzio) on yhteisö, johon kuuluu useita maidontuottajien muodostamia osuuskuntia. Ennakkoratkaisun pyytämistä koskevasta päätöksestä käy ilmi, että Consorzio oli pyytänyt, että sitä pidettäisiin DPR:n nro 569/93 1 §:n kolmannessa momentissa tarkoitettuna ostajana, mihin oli myös suostuttu.

    Regione Veneto oli 29.5.1996 antamallaan päätöksellä määrännyt Consorziolle 45 000 000 Italian liiran suuruisen hallinnollisen seuraamuksen sekä tuottajarekisterin ylläpitoon liittyvien säännönvastaisuuksien vuoksi että siitä syystä, ettei Consorzio ollut pidättänyt itselleen maitokiintiönsä ylittäneiltä Consorzion jäseniltä perittävää lisämaksua vastaavaa summaa.

    Consorzio on riitauttanut hallinnollisen seuraamuksen saattamalla asian Pretura circondariale di Bassano de Grappan käsiteltäväksi. Consorzio vaatii, ettei DPR:ää nro 569/93 sovellettaisi siihen, koska Consorziota ei voida pitää asetuksessa N:o 3950/92 tarkoitettuna ostajana. Joka tapauksessa ostajalla ei Consorzion mukaan ole yhteisön lainsäädännön mukaan velvollisuutta vaan pelkästään mahdollisuus pidättää lisämaksun suuruinen summa.

    8. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt siten yhteisöjen tuomioistuimelta ratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

    "1) Onko 28.12.1992 annetun asetuksen N:o 3950/92 9 ja 2 artiklaa tulkittava siten, että lisämaksun suorittavalla 'ostajalla' tarkoitetaan jokaista maidontoimituksen vastaanottajaa riippumatta siitä, millaiseen oikeussuhteeseen toimitus perustuu, ja että ostajana voidaan pitää sellaista osuuskuntien muodostamaa Consorziota, jolle Consorzioon kuuluvan osuuskunnan jäsenet ovat muulla tavoin kuin myymällä luovuttaneet maitoa?

    2) Onko 28.12.1992 annetun asetuksen N:o 3950/92 2 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ostaja on velvollinen pidättämään perittävän lisämaksun suuruisen summan tuottajille maksamastaan summasta, vai onko kyse pelkästä ostajan edun mukaisesta valintamahdollisuudesta, jonka käyttämättä jättämisestä ei aiheudu ostajalle seuraamuksia?"

    Ensimmäinen kysymys

    9. Aluksi on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen esittämä tosiseikasto ei ole ensimmäisen kysymyksen ratkaisemisen kannalta erityisen selkeä. Siinä ei kuvata lainkaan Consorzion ja siihen kuuluvien osuuskuntien välistä yhteyttä tai sitä, millainen tehtävä Consorziolla on tarkoitus olla tuotteen saattamisessa markkinoille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ennakkoratkaisun pyytämistä koskevassa päätöksessä esitettyjen, tosin suppeiden tietojen perusteella voidaan silti määritellä kysymyksen ulottuvuus ja antaa hyödyllinen vastaus ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle.

    On syytä lähteä siitä, että asiakirja-aineiston perusteella Consorzio on onnistunut saamaan hakemansa ostajan aseman. Asetuksen N:o 536/83 edellä mainitun 7 artiklan nojalla kyseisen aseman myöntäminen kuuluu jäsenvaltioiden viranomaisille. Consorzio itse kuitenkin kyseenalaistaa tämän aseman myöntämisen lainmukaisuuden pääasiassa. Kyseenalaistus perustuu nimenomaan siihen, että asetuksen N:o 3950/92 mukaan maidon tai maitotuotteiden ostajana pitämisen olennaisena edellytyksenä on myyntisopimuksen olemassaolo. Pääasiassa Consorzio väittää siten, että siltä osin kuin DPR:ssä nro 569/93 säädetään, että osuuskuntia tai niiden ryhmittymiä on pidettävä ostajina siitä riippumatta, millaiseen oikeussuhteeseen toimitus perustuu, säädös on edellä mainitun asetuksen N:o 3950/92 säännösten vastainen. Tämän vuoksi ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen oli tarpeen esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kyseinen ennakkoratkaisukysymys, jonka avulla on ennen kaikkea tarkoitus selvittää, voidaanko Consorzion kaltaista oikeussubjektia pitää asetuksen N:o 3950/92 mukaisena ostajana, vaikka Consorzio saa jäseniltään maidon sellaisten oikeussuhteiden perusteella, joita ei voida pitää kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettuina myyntisopimuksina.

    10. Consorzio ehdottaa yhteisöjen tuomioistuimeen toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa, että tähän kysymykseen vastattaisiin kieltävästi, ja se perustelee kantaansa ennen kaikkea säädöksen tekstiin perustuvilla seikoilla. Sen esittämän näkökannan mukaan kyseisen asetuksen tekstissä itsessään on käytetty semanttisia ilmaisuja, jotka edellyttävät välttämättä myyntisopimuksen olemassaoloa. Ostaja on itse asiassa toinen tällaisen liiketoimen osapuolista. Lisäksi asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa viitataan tuotteen hintaan, ja Consorzio väittääkin, että myös hinta on myyntitapahtuman olennainen osatekijä. Tiettyä toimijaa voidaan siten pitää asetuksessa tarkoitettuna ostajana ainoastaan, jos se vastaanottaa maitoa sellaisen sopimussuhteen perusteella, jota kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä pidetään myyntimuotona.

    Regione Veneto ja Italian hallitus ovat päinvastaisella kannalla. Ne väittävät, että asetuksessa olevaa viittausta ostajaan ei pidä tulkita siten, että käsitteellä olisi sama merkitys kuin yksityisoikeudessa eli että se vastaisi Italian siviililainsäädännössä tarkoitettua myyntisopimuksen osapuolta. Nyt tarkasteltavassa tilanteessa on niiden mukaan katsottava, että asetuksella käyttöönotetussa järjestelmässä keskitytään pikemminkin tuotteen toimitusajankohtaan. Ne katsovat, että ostajana pidetään tuottajien toimittaman maidon vastaanottajaa, riippumatta siitä, millaiseen oikeussuhteeseen toimitus perustuu.

    11. Yhdyn jälkimmäisenä esitettyyn näkökantaan. Järjestelmän yleisen systematiikan kannalta on ennen kaikkea täsmennettävä, että kyseisessä asetuksessa säädetään kahdenlaisesta markkinointimahdollisuudesta. Näistä ensimmäisellä ei ole merkitystä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa: kyse on suoramyynnistä eli tilanteista, joissa tuottaja myy tuotteen suoraan kuluttajalle. Toinen ja nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellinen vaihtoehto on se, jossa on kyse ostajan käsitteestä: tässä markkinointimuodossa tuote kulkee väliportaan kautta sen sijaan, että se asetettaisiin suoraan kulutukseen. Nyt kun ensimmäinen vaihtoehto on suljettu ulkopuolelle, asiaa on tarkasteltava yhteydessä jälkimmäiseen tilanteeseen.

    Näin ollen on tarkasteltava, pidetäänkö asetuksessa ostajaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti myyntisopimuksen osapuolena vai pikemminkin yleisemmässä mielessä väliportaana, joka sijoittuu kaupan kiertokulussa tuottajan ja kuluttajien väliin. Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on oikea. Consorzion puolustama päinvastainen näkökanta perustuu yksinomaan asetuksen tekstiin pohjautuvaan väittämään, jonka mukaan ostajan käsite on välttämättä sidoksissa myyntisopimukseen. On mahdollista, että myös tämä näkökanta on teoriassa oikea, mutta asetuksen systematiikka ei tue sitä ratkaisevalla tavalla. Vaikuttaa päinvastoin siltä, ettei asetuksessa kiinnitetä huomiota myyntisopimuksen olemassaoloon tilanteessa, joka on olennainen nyt käsiteltävän asian kannalta. Asetuksen 9 artiklan c alakohdassa tuottaja määritellään oikeushenkilöksi tai luonnolliseksi henkilöksi, "joka myy maitoa tai muita maitotuotteita suoraan kuluttajalle ja/tai joka toimittaa niitä ostajalle".(5) Kohdassa siis viitataan suoraan myyntitapahtumaan ainoastaan suoramyynnin osalta, kun taas viitattaessa tilanteeseen, jossa puhutaan ostajasta, säännöksessä täsmennetään ainoastaan tämän vastaanottavan "toimituksia" muttei myöhemmin määritellä sitä, millaiseen oikeussuhteeseen toimitukset perustuvat.

    Myös asetus N:o 536/93 tukee näkökantaa, jonka mukaan tuottajan ja ostajan välisten sopimussuhteiden oikeudellisella määrittelemisellä ei ole merkitystä. Kyseisen asetuksen 1 artiklassa nimittäin täsmennetään, että "maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen kaupan pidettävällä määrällä tarkoitetaan mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiossa kaikkea maitoa tai maitomäärää vastaavia tuotteita, jotka lähtevät kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalta tilalta."(6) Myös tässä yhteydessä vaikuttaa siltä, ettei lainsäätäjä ole lainkaan kiinnostunut siitä, miten tuottajan ja ostajan väliset suhteet on määritelty kansallisessa lainsäädännössä. Päinvastoin yhteisön lainsäädännössä keskitytään kaupan pitämisen hyvin laajaan määritelmään, jossa huomioon otetaan ajankohta, jolloin tuottaja toimittaa tuotteen, riippumatta siitä, minkä oikeussuhteen perusteella tuote toimitetaan ostajalle, sen jälkeen kun se on lähtenyt tuottajan varastosta.

    Ostajan käsitettä määriteltäessä on siten tarpeen ja riittävää, että kyseinen henkilö vastaanottaa tuottajalta maitoa tai maitotuotteita käsittävän toimituksen. Vastaanottajaa ei kuitenkaan voida pelkän toimituksen perusteella määritellä asetuksen N:o 3950/92 mukaiseksi ostajaksi. Kuten asetuksen 9 artiklan e alakohdassa nimenomaisesti säädetään, on myös välttämätöntä, että tämä hankkii maitoa ja muita maitotuotteita tuottajalta "käsitelläkseen tai jalostaakseen niitä" tai "luovuttaakseen ne yhdelle tai useammalle maidon tai maitotuotteita käsittelevälle tai jalostavalle yritykselle". Jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät, toimituksen perustana olevan oikeussuhteen selvittämisellä ei ole merkitystä.

    12. Pohdittaessa nimenomaan sitä, voidaanko osuuskuntien ryhmittymääkin pitää ostajana, on aiheellista todeta, että ostajan määritteleminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle, missä yhteydessä sen on otettava huomioon käsiteltävälle asialle ominaiset tosiseikat ja oikeudelliset kysymykset. Yhteisöjen tuomioistuin voi pelkästään tyytyä tarjoamaan yleisen lähtökohdan tulkinnalle katsomalla, ettei sellaisen myyntisopimuksen olemassaolo, jonka perusteella tuottaja toimittaa tuotteen ostajalle ja saa tältä tietyn hinnan, ole välttämätön asetuksen N:o 3950/92 mukaisen ostajan määrittelemiseksi. Asetuksen systematiikassa ei ole mitään tekijää, jonka perusteella ostajana ei voitaisi teoriassa pitää myös yhteisöä, joka vastaanottaa itseensä kuuluvan tuottajan toimittaman tuotteen, kun tuottaja saa kyseiseltä yhteisöltä myöhemmin tietyn rahasumman saman yhteisön piirissä määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. Näin on siinäkin tapauksessa, että kyseisestä toimituksesta ei ole tehty kansallisen lainsäädännön mukaista myyntisopimusta.

    Toinen ennakkoratkaisukysymys

    13. Toinen ennakkoratkaisukysymys koskee asetuksen N:o 3950/92 2 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti lisämaksun suoritusvelvollisuutta. Tämä velvollisuus kuuluu kyseisen asetuksen mukaan ostajalle. Lainsäätäjä perustelee valintaansa asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa toteamalla, että "jotta voitaisiin estää aiemmin todetut järjestelmän kanssa yhteensopimattomat pitkät viipeet lisämaksun perimisessä ja maksamisessa, olisi säädettävä, että ostaja, joka kykenee parhaiten suorittamaan tarvittavat toimet, on velvollinen suorittamaan lisämaksun ja että hänelle annetaan keinot varmistaa lisämaksun periminen tuottajilta, jotka ovat sen ostajalle velkaa". Asetuksen 2 artiklassa säädetään siten, että ostajan tehtävänä on suorittaa maksu ja että se pidättää kyseisen summan lisämaksuvelvollisille tuottajille maksamastaan maidon hinnasta. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole varma siitä, onko ostaja velvollinen pidättämään kyseisen summan vai annetaanko asetuksessa ostajalle pelkästään tätä koskeva mahdollisuus, mitä se nimenomaisesti tiedusteleekin yhteisöjen tuomioistuimelta.

    Huomautuksensa esittäneet osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että maksun suuruisen summan pidättäminen ei ole ostajan velvollisuus vaan ainoastaan tälle tarjottu mahdollisuus. Tähän mielipiteeseen on syytä yhtyä. Asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään ostajan mahdollisuudesta pidättää lisämaksun suuruinen summa tuottajalle maksamastaan hinnasta tai vaihtoehtoisesti periä summa "muulla sopivalla tavalla". Jo artiklan sanamuodon perusteella on siis mahdollista, että pidätystä ei tehdä ja että ostaja perii summan muulla tavalla. Lisäksi 2 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että "jos tuottajan toimittamat määrät ylittävät hänen käytettävissään olevat viitemäärät, ostaja on oikeutettu(7) pidättämään ennakolta tästä lisämaksusta jäsenvaltion määrittämiä sääntöjä noudattaen kaikista tämän omat viitemääränsä ylittävän tuottajan toimituksista maidon hintaa vastaavan summan". Kyseisessä artiklassa ei aseteta ostajalle minkäänlaista velvollisuutta vaan tyydytään toteamaan, että tämä on oikeutettu pidättämään summan tuottajalle maksamastaan hinnasta. Kyse on siten pelkästään valintamahdollisuudesta, jonka käyttämättä jättämisestä ei pidä rangaista. On kuitenkin ilmeistä, että ostaja vastaa lisämaksusta ja että ellei ostaja halua käyttää hyväksi kyseistä pidätysmahdollisuutta, sen on joka tapauksessa perittävä lisämaksuvelvollisilta tuottajilta maksua vastaava summa muulla sopivalla tavalla.

    Vastauksena toiseen kysymykseen on siten todettava, että ostaja on velvollinen suorittamaan lisämaksun, mutta sen ei kuitenkaan tarvitse välttämättä huolehtia kyseisen summan kattamisesta pidättämällä vastaava summa tuottajalle maksamastaan hinnasta.

    Ratkaisuehdotus

    14. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

    1) Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3950/92 2 ja 9 artiklaa on tulkittava siten, että ostajana ja lisämaksun suorittamiseen velvollisena on pidettävä oikeussubjektia, joka harjoittaa 9 artiklan e alakohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa mainittua toimintaa ja joka on vastaanottanut tuottajalta maitoa tai maitotuotteita, riippumatta siitä, miten toimituksen perustana oleva oikeussuhde määritellään. Toimituksen ei siten tarvitse perustua sopimukseen, jota kansallisen lainsäädännön mukaan pidetään myyntisopimuksena.

    2) Asetuksen N:o 3950/92 2 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ostajan on perittävä tuottajilta summa, joka vastaa lisämaksua, jonka tuottajat ovat velkaa mutta joka ostajan on suoritettava. Ostajan ei kuitenkaan tarvitse välttämättä periä summaa pidättämällä se tuottajalle maksamastaan hinnasta, vaan se voi periä summan "muulla sopivalla tavalla".

    (1) - EYVL L 405, s. 1.

    (2) - EYVL L 90, s. 10.

    (3) - Ks. asetuksen N:o 3950/92 johdanto-osan kolmas perustelukappale.

    (4) - EYVL L 57, s. 12.

    (5) - Kursivointi tässä. Ostajan käsitteestä ks. asia C-341/89, Ballmann, tuomio 15.1.1991 (Kok. 1991, s. I-25) ja asia C-152/95, Macon ym., tuomio 9.10.1997 (Kok. 1997, s. I-5429).

    (6) - Kursivointi tässä.

    (7) - Kursivointi tässä.

    Top