61996B0065

Oikeudenkäyntimenettely - Oikeudenkäyntikulut - Oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistaminen - Korvattavat oikeudenkäyntikulut - Huomioon otettavat seikat - Väliintulija

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohta)

$$Yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niiden on vahvistettava, mihin määrään asti nämä palkkiot voidaan periä siltä asianosaiselta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska yhteisön oikeudessa ei ole asianajopalkkioita koskevia säännöksiä, yhteisöjen tuomioistuinten on arvioitava vapaasti kysymyksessä olevia seikkoja ottaen huomioon oikeudenkäynnin kohteen ja luonteen, sen merkityksen yhteisön oikeuden kannalta sekä asian vaikeusasteen, oikeudenkäynnistä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrän ja sen taloudellisen intressin, joka riita-asialla on asianosaisten kannalta. Tässä tarkoituksessa niiden ei ole otettava huomioon kansallisella tasolla vahvistettuja asianajopalkkioita eikä myöskään asianosaisten ja niiden asiamiesten tai avustajien välillä mahdollisesti tehtyä sopimusta.

Väliintulijan oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamisen osalta on otettava huomioon se, että yleisesti ottaen väliintulijan osallistumista oikeudenkäyntiin helpottaa huomattavasti sen varsinaisen asianosaisen toiminta, jonka vaatimuksia väliintulija tukee. Koska väliintulo edellyttää luonteensa vuoksi pääasiaa, se ei näin ollen voi olla poikkeustapauksia lukuun ottamatta yhtä vaikea kuin pääasia.

Lopuksi vaikka pääsääntöisesti vain yhdelle asianajajalle maksettavaa korvausta voidaan pitää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna välttämättömänä kustannuksena, huomioon on ennen kaikkea otettava sellaisten työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan objektiivisesti arvioiden pitää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn kannalta välttämättöminä, riippumatta siitä, kuinka monen asianajajan kesken suoritetut palvelut ovat saattaneet jakautua.

( ks. 18-20 ja 28 kohta )

Asiassa T-65/96 DEP,

Kish Glass & Co. Ltd, kotipaikka Dublin (Irlanti), edustajanaan solicitor M. Byrne, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään R. Lyal, R. Caudwell ja B. Doherty, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jota tukee

Pilkington United Kingdom Ltd, kotipaikka Saint-Helens, Merseyside (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan solicitor J. Kallaugher sekä asianajajat A. Weitbrecht ja M. Hansen, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

jossa kantaja vaatii niiden oikeudenkäyntikulujen vahvistamista, jotka sen on korvattava väliintulijana olleelle Pilkington United Kingdom Ltd:lle yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-65/96, Kish Glass vastaan komissio, 30.3.2000 antaman tuomion (Kok. 2000, s. II-1885) johdosta,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Vilaras sekä tuomarit V. Tiili ja P. Mengozzi,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,

on antanut seuraavan

määräyksen

Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

1 Kish Glass & Co. Ltd -niminen yhtiö (jäljempänä Kish Glass) vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 11.5.1996 jättämällään kanteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan komission 21.2.1996 tekemän päätöksen (asia IV/34.193 - Kish Glass), jolla hylättiin Kish Glassin tekemä kantelu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 30.6.1997 antamallaan määräyksellä Pilkington United Kingdom Ltd -nimisen yhtiön (jäljempänä Pilkington) väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

2 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen asiassa T-65/96, Kish Glass vastaan komissio, 30.3.2000 antamallaan tuomiolla (Kok. 2000, s. II-1885) ja velvoitti Kish Glassin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin velvoitti Kish Glassin korvaamaan Pilkingtonille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 10.8.2000 antamallaan määräyksellä.

3 Kish Glass valitti 15.6.2000 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 30.3.2000 antamasta tuomiosta. Valitus on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa.

4 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 10.8.2000 antaman määräyksen perusteella Kish Glass sai Pilkingtonin asianajajalta 4 946 703 Belgian frangin (BEF) suuruisen kustannuslaskelman.

5 Kish Glass pyysi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.2.2001 toimittamallaan hakemuksella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdan mukaisesti korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän vahvistamista niin, että Pilkingtonille korvattavien oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi määrättäisiin 400 000 BEF.

6 Komissio ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 7.3.2001 saapuneella kirjeellä, että se ei esitä asiassa huomautuksia.

7 Pilkington toimitti 7.3.2001 huomautuksensa, joissa se vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vahvistamaan korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 946 703 BEF.

Oikeudelliset seikat

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

8 Ensinnäkin Kish Glass katsoo, että niiden oikeudenkäyntikulujen määrä, joita Pilkington on vaatinut korvattaviksi, on kohtuuton ottaen huomioon, että tämä oli väliintulijana pääasiassa.

9 Toiseksi se väittää, että asianajajan palkkioihin perustuvien oikeudenkäyntikulujen pitäisi muodostua vain ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisesta ja kirjallisesta käsittelystä aiheutuneista kustannuksista lukuun ottamatta kustannuksia, jotka eivät liity väliintulomenettelyyn. Tässä suhteessa Kish Glass täsmentää, että osa Pilkingtonilta laskutetuista kustannuksista koskee Lexecon-nimisen yhtiön laatiman tutkimuksen tarkistamista. Koska kyseinen tutkimus oli merkityksetön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asian käsittelyssä, näitä kustannuksia ei voida pitää korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Kish Glassin mukaan tämä koskee myös suullisen käsittelyn jälkeen suoritetuista palveluista esitettyjä palkkioita, koska varsinaisia asianosaisia ja väliintulijoita ei ollut enää vaadittu esittämään mitään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olleen asian käsittelyn myöhemmässä vaiheessa.

10 Kolmanneksi Kish Glass väittää, että Pilkingtonilta laskutetut asianajopalkkiot, jotka koskivat väliintulohakemuksen ja kirjallista käsittelyä varten toimitettujen kirjelmien valmistelua sekä osallistumista suulliseen käsittelyyn, ovat kohtuuttomia ja liiallisia verrattuna Kish Glassin omien asianajajien tältä laskuttamiin palkkioihin.

11 Lopuksi Kish Glass korostaa sitä, että Pilkingtonia avusti asian käsittelyssä neljä "senior partners" -tason asianajajaa, vaikkei se olisi ollut objektiivisesti tarkastellen perusteltua. Se toteaa lisäksi, että jokaisessa Pilkingtonille lähetetyssä laskussa on kohta, jonka otsikko on "network services", ja korostaa, että tässä kohdassa mainittuja summia ei pitäisi ottaa huomioon korvattavina oikeudenkäyntikuluina, koska kysymyksessä ovat yleiskulut, joista asianajotoimistot tavallisesti itse vastaavat.

12 Pilkington väittää, että sille pääasiasta aiheutuneet kustannukset eivät ole kohtuuttomia ottaen huomioon, miten merkityksellinen asia sille itselleen oli ja miten monimutkaisia käsitellyt kysymykset olivat.

13 Pilkington korostaa erityisesti sitä, että väliintulohakemuksen valmistelu vaati yksityiskohtaista komission suorittaman tutkinnan tarkastelua sekä oikeudellisesta että taloudellisesta näkökulmasta. Väliintulokirjelmien laatiminen, muiden asianosaisten asiassa esittämien kirjelmien tutkiminen ja suullista käsittelyä varten tehtyjen puolustuspuheiden valmistelu kuten myös itse suulliseen käsittelyyn osallistuminen edellyttivät sitä paitsi perusteellista asiaan ja asiaankuuluvaan oikeuskäytäntöön perehtymistä.

14 Pilkington korostaa myös, että sikäli kuin pääasian oikeudenkäynti koski olennaisilta osin sitä, miten relevantit markkinat oli määriteltävä, sen mielestä oli välttämätöntä turvautua taloudellisia analyysejä tekevän Lexecon-yhtiön palveluihin. Lexeconin taloustieteilijä muun muassa avusti Pilkingtonin asianajajia 28.4.1999 pidetyssä istunnossa.

15 Lopuksi Pilkington korostaa, että se oli ollut velvollinen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 30.3.2000 antaman tuomion seurauksena tekemään työjärjestyksen 85 artiklan nojalla hakemuksen siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esittäisi näkemyksensä väliintulijalle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

16 Työjärjestyksen 92 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee sen asianosaisen pyynnöstä ja kuultuaan toisen asianosaisen huomautukset antamalla määräyksen, josta ei voi valittaa."

17 Saman työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdan mukaan korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi katsotaan "asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut, sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkio".

18 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden palkkioiden määrää, jotka asianosaisten on maksettava omille asianajajilleen, vaan niiden on vahvistettava, mihin määrään asti nämä palkkiot voidaan periä siltä asianosaiselta, joka on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut (asia 318/82, Leeuwarder Papierwarenfabriek v. komissio, määräys 26.11.1985, Kok. 1985, s. 3727, 2 kohta; yhdistetyt asiat T-18/89 ja T-24/89 DEP, Tagaras v. yhteisöjen tuomioistuin, määräys 25.2.1992, Kok. 1992, s. II-153, 13 kohta; asia T-78/89 DEP, PPG Industries Glass v. komissio, määräys 9.6.1993, Kok. 1993, s. II-573, 36 kohta ja asia T-2/95 DEP, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, määräys 7.3.2000, Kok. 2000, s. II-463, 21 kohta).

19 Koska yhteisön oikeudessa ei ole asianajopalkkioita koskevia säännöksiä, yhteisöjen tuomioistuinten on arvioitava vapaasti kysymyksessä olevia seikkoja ottaen huomioon oikeudenkäynnin kohteen ja luonteen, sen merkityksen yhteisön oikeuden kannalta sekä asian vaikeusasteen, oikeudenkäynnistä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrän ja sen taloudellisen intressin, joka riita-asialla on asianosaisten kannalta. Tässä tarkoituksessa niiden ei ole otettava huomioon kansallisella tasolla vahvistettuja asianajopalkkioita eikä myöskään asianosaisten ja niiden asiamiesten tai avustajien välillä mahdollisesti tehtyä sopimusta (em. asia Leeuwarder Papierwarenfabriek v. komissio, määräyksen 3 kohta; em. asia Tagaras v. yhteisöjen tuomioistuin, määräyksen 13 kohta; asia T-2/93 DEP, Air France v. komissio, määräys 8.3.1995, Kok. 1995, s. II-533, 16 kohta; asia T-175/94 DEP, International Procurement Services v. komissio, määräys 24.3.1998, Kok. 1998, s. II-601, 10 kohta ja em. asia Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, määräyksen 22 kohta).

20 Lopuksi on otettava huomioon se, että yleisesti ottaen väliintulijan osallistumista oikeudenkäyntiin helpottaa huomattavasti sen varsinaisen asianosaisen toiminta, jonka vaatimuksia väliintulija tukee (asia C-191/86 DEP, TEC v. neuvosto, määräys 4.2.1993, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Koska väliintulo edellyttää luonteensa vuoksi pääasiaa, se ei näin ollen voi olla poikkeustapauksia lukuun ottamatta yhtä vaikea kuin pääasia (asia T-97/95 DEP, Sinochem v. neuvosto, määräys 22.3.1999, Kok. 1999, s. II-743, 17 kohta ja em. asia Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, määräyksen 23 kohta).

21 Käsiteltävänä olevassa asiassa on syytä korostaa ensinnäkin sitä, että oikeudenkäynti koski monimutkaisia taloudellisia ja oikeudellisia kysymyksiä, joita Pilkingtonin asianajajat ovat tutkineet.

22 Toiseksi on korostettava sitä, että Pilkington ei ole vain toistanut vastaajan esittämiä väitteitä ja niiden perusteluita, vaan se on tuonut esiin uusia näkökohtia. Sen esittämät huomautukset ovat olleet asian kannalta merkityksellisiä ja ne ovat osaltaan selventäneet asiassa esiin nousseita ongelmia.

23 Kolmanneksi asiaan liittyneen taloudellisen intressin osalta riittää kun muistutetaan, että riidanalaisen päätöksen kohteena ollut kantelu koski vakavia EY 82 artiklan rikkomuksia, joihin Pilkingtonin väitettiin syyllistyneen.

24 Näin ollen oikeudenkäynnin luonteen ja niiden taloudellisten intressien vuoksi, joita asialla oli asianosaisten ja erityisesti Pilkingtonin kannalta, korkeat palkkiot ovat periaatteessa perusteltuja (ks. em. asia Air France v. komissio, määräyksen 24 kohta).

25 Asian mahdollisesti Pilkingtonin avustajilta edellyttämä työmäärä, johon sisältyi oikeuskirjallisuuden, lainsäädännön ja oikeuskäytännön tutkiminen ja arviointi, ei ole kuitenkaan ollut niin huomattavaa, että sillä voitaisiin perustella vaaditun suuruiset palkkiot. Pilkingtonin avustajat olivat sitä paitsi jo perehtyneet asiaan, koska he olivat edustaneet kyseistä yhtiötä asiaa koskevassa hallinnollisessa menettelyssä. Tämä toiminta ei ole ainoastaan helpottanut heidän työtään, vaan myös vähentänyt heidän asian tutkimiseen käyttämäänsä aikaa (asia T-290/94 DEP, Kaysersberg v. komissio, määräys 30.10.1998, Kok. 1998, s. II-4105, 20 kohta ja em. asia Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, määräyksen 30 kohta).

26 Pilkingtonin oikeudellisia neuvonantajia avustaneen taloustieteilijän osallistumisesta suulliseen käsittelyyn on todettava, että tämä ei ollut välttämätöntä. Näin ollen tähän liittyneet kustannukset ja palkkiot eivät ole työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja välttämättömiä kustannuksia.

27 Taloudellisia analyyseja laativan yhtiön Pilkingtonille laatiman asiakirjan suhteen on ensinnäkin korostettava, että kyseinen asiakirja toimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle liian myöhään ja että tämä ei näin ollen ottanut sitä huomioon, ja toiseksi, että asiakirja laadittiin vuonna 1994 käsiteltävänä ollutta asiaa koskevan hallinnollisen menettelyn yhteydessä. Näin ollen kyseisen asiakirjan tarkistamisesta aiheutuneet kustannukset ja palkkiot eivät ole työjärjestyksen edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuja välttämättömiä kustannuksia.

28 Lopuksi on huomautettava, että vaikka pääsääntöisesti vain yhdelle asianajajalle maksettavaa korvausta voidaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pitää työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna "välttämättömänä kustannuksena" (em. asia PPG Industries Glass v. komissio, määräyksen 39 kohta), huomioon on ennen kaikkea otettava sellaisten työtuntien kokonaismäärä, joita voidaan objektiivisesti arvioiden pitää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn kannalta välttämättöminä, riippumatta siitä, kuinka monen asianajajan kesken suoritetut palvelut ovat saattaneet jakautua (em. asia Kaysersberg v. komissio, määräyksen 20 kohta).

29 Yhteisöjen tuomioistuimien mahdollisuus arvioida asianajajan tekemän työn arvoa riippuu kuitenkin niille toimitettujen tietojen täsmällisyydestä (asia T-561/93 DEP, Tiercé Ladbroke v. komissio, määräys 12.5.1997, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 23 kohta ja yhdistetyt asiat T-177/94 DEP, T-377/94 DEP ja T-99/95 DEP, Altmann ym. v. komissio, Kok. H. 1998, s. I-A-299 ja II-883, 20 kohta).

30 Kun otetaan huomioon edellä esitetyt seikat, käsiteltävänä olevassa asiassa tähän päivään asti aiheutuneiden korvattavien oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi on kohtuullista vahvistaa 1 200 000 BEF.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(neljäs jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

Niiden oikeudenkäyntikulujen kokonaismääräksi, jotka Kish Glass & Co. Ltd:n on korvattava väliintulijana olleelle Pilkington United Kingdom Ltd:lle, vahvistetaan 1 200 000 BEF.