61996J0161

1 Yhteisön oikeus - Periaatteet - Suhteellisuusperiaate - Päävelvoite ja toissijainen velvoite - Sama seuraamus - Lainvastaisuus

2 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Sokeri - Kiintiöitä suurempi tuotanto (C-sokeri) - Maksun periminen sisämarkkinoilla myydystä sokerista - Maksun periminen sellaisessa tapauksessa, että sokeri on viety, mutta vietäessä ei ole noudatettu tullimuodollisuuksia - Suhteellisuusperiaatetta ei loukata sillä, että maksu peritään tällaisessa tapauksessa

(Komission asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohta ja 3 artikla sekä komission asetus N:o 3183/80)

3 Ratkaistaessa sitä, onko yhteisön oikeuden oikeussääntö suhteellisuusperiaatteen mukainen, on tutkittava, ovatko ne keinot, joista oikeussäännössä säädetään, soveliaita ja välttämättömiä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Jos yhteisön sääntelyssä tehdään ero yhtäältä päävelvoitteen eli sellaisen velvoitteen, jonka noudattaminen on välttämätöntä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja toisaalta toissijaisen velvoitteen eli luonteeltaan pääosin hallinnollisen velvoitteen välillä, suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että toissijaisen velvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus on yhtä ankara kuin päävelvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus.

4 Kiintiöitä suuremman sokerituotannon (C-sokeri) viennin osalta asetettujen tullimuodollisuuksien noudattamista on pidettävä viennin itsensä ohella yhtenä kyseiseen järjestelmään kuuluvista päävelvoitteista, koska näillä muodollisuuksilla ei ole pelkästään tarkoitus helpottaa hallintomenettelyä, vaan ne ovat myös välttämättömiä sen varmistamiseksi, että sokerialan kiintiöjärjestelmä toimii asianmukaisesti. Nämä tullimuodollisuudet eivät näin ollen ole toissijaisia velvoitteita, jotka ovat luonteeltaan pääosin hallinnollisia ja joiden osalta suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että niiden rikkomisesta aiheutuva seuraamus on yhtä ankara kuin päävelvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus.

Kiintiötä suurempaa tuotantoa koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sokerialalla annetun asetuksen N:o 2670/81 3 artiklassa tarkoitetun määrän periminen sisämarkkinoilla myydystä C-sokerista on suhteellisuusperiaatteen mukaista sellaisessa tilanteessa, että on tosin selvää, että kyseinen sokeri on viety yhteisöstä, mutta sokeria vietäessä ei ole täytetty tullimuodollisuuksia, mistä johtuen vientiä ei voida todistaa kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa ja maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetussa asetuksessa N:o 3183/80 tarkoitetulla tavalla eli esittämällä vaadittavilla kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustettu vientitodistuksen kappale nro 1.

Asiassa C-161/96,

jonka Bundesfinanzhof on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Südzucker Mannheim/Ochsenfurt AG

vastaan

Hauptzollamt Mannheim

ennakkoratkaisun kiintiötä suurempaa tuotantoa koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2670/81 (EYVL L 262, s. 14), tulkittuna yhdessä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 3 päivänä joulukuuta 1980 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3183/80 (EYVL L 338, s. 1) kanssa, pätevyydestä,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari), D. A. O. Edward, P. Jann ja L. Sevón,

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Südzucker Mannheim/Ochsenfurt AG, edustajanaan asianajaja Hans-Joachim Prieß, Bryssel, ja

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Klaus-Dieter Borchardt,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Südzucker Mannheim/Ochsenfurt AG:n ja komission 25.9.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 6.11.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Bundesfinanzhof on esittänyt 19.3.1996 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 13.5.1996, yhteisöjen tuomioistuimelle EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen siitä, onko kiintiötä suurempaa tuotantoa koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annettu komission asetus (ETY) N:o 2670/81 (EYVL L 262, s. 14), tulkittuna yhdessä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 3 päivänä joulukuuta 1980 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3183/80 kanssa (EYVL L 338, s. 1), pätevä.

2 Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa valittajana on sokerintuotantoyritys Südzucker Mannheim/Ochsenfurt AG (jäljempänä Südzucker), kotipaikka Mannheim (Saksa), ja vastapuolena Hauptzollamt Mannheim (jäljempänä Hauptzollamt) ja joka koskee vaatimusta asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän maksamisesta jälkikäteen.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3 Sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1785/81 (EYVL L 177, s. 4, jäljempänä perusasetus) on sen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan annettu uudet sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevat perussäännökset.

4 Hintoja ja menekkiä koskevat takuut, jotka on otettu käyttöön perusasetuksella erityisesti yhteisön sokerimarkkinoiden vakauttamiseksi, ovat erilaisia riippuen siitä, millaisista yrityksille annetuista tuotantokiintiöistä on kysymys. Perusasetuksella otettiin käyttöön markkinointivuosina 1981/1982-1985/1986 sovellettava tuotantokiintiöjärjestelmä, jolla pyrittiin sokerin tuotannon hallitsemiseen yhteisössä. Asetuksen N:o 1785/81 muuttamisesta 24 päivänä maaliskuuta 1986 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 934/86 (EYVL L 87, s. 1) säädettiin tuotantokiintiöjärjestelmän voimassaolon jatkamisesta markkinointivuosille 1986/1987-1990/1991.

5 Yrityksille myönnettyyn A-kiintiöön kuuluviin määriin (A-sokeri) eli niihin määriin, jotka eivät ylitä sokerin tarvetta yhteisössä, sovelletaan taattuja interventiohintoja, ja näiden määrien viennin osalta voidaan saada tukea korvauksen luonteisen vientituen muodossa; yrityksille myönnetyn B-kiintiön rajoissa tuotettuihin määriin (B-sokeri) sovelletaan ainoastaan vientitukijärjestelmää, koska A- ja B-kiintiöiden yhteismäärä ylittää tavallisesti sokerin kulutuksen yhteisössä.

6 Tuottajat turvaavat A- ja B-sokerin tuotannon tukemiseksi toteutettavien toimenpiteiden rahoituksen muun muassa siten, että ne maksavat perustuotantomaksuja (perusasetuksen 28 artikla) ja varastointimaksuja (perusasetuksen 8 artikla). Kuten perusasetuksen 11. perustelukappaleessa korostetaan, perusasetuksella otetaan käyttöön järjestelmä, jolla on tarkoitus varmistaa oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti, että tuottajat vastaavat itse kokonaisuudessaan yhteisön tuotannon ja sen kulutuksen välisestä suhteesta johtuvien ylijäämien myyntikustannuksista.

7 Kiintiöt ylittävään tuotantoon (C-sokeri) eli tiettynä markkinointivuonna tuotettuun siihen sokerin määrään, joka on suurempi kuin kyseessä olevan yrityksen A- ja B-kiintiöiden yhteismäärä, ei sovelleta mitään määrällisiä rajoituksia, mutta tämän määrän osalta ei ole annettu hintoja tai menekkiä koskevia takuita. Pääsääntöisesti C-sokeria ei myöskään saa myydä yhteisön sisämarkkinoilla, ja C-sokeri on tämän vuoksi vietävä yhteisöstä sellaisenaan ennen kyseisen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa tammikuun 1. päivää (perusasetuksen 26 artiklan 1 kohta).

8 Perusasetuksen 26 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 41 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä on säädettävä erityisesti maksun perimisestä 1 kohdassa tarkoitetusta C-sokerista ja C-isoglukoosista, joiden vientiä sellaisinaan määräajan kuluessa ei ole todistettu määritettävänä päivänä."

9 Perusasetuksen 13 artiklan mukaan sokerin vientiin yhteisöstä sovelletaan aina edellytystä, jonka mukaan viejällä on oltava vientitodistus, jonka myöntämisen edellytyksenä on sellaisen vakuuden antaminen, jolla taataan vientisitoumuksen toteutuminen todistuksen voimassaoloaikana ja joka menetetään kokonaan tai osittain, jos vienti ei toteudu tässä määräajassa tai se toteutuu ainoastaan osittain.

10 Kiintiötä suurempaa tuotantoa koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sokerialalla annetun asetuksen N:o 2670/81 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Asetuksen (ETY) N:o 1785/81 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut C-sokeri ja C-isoglukoosi on vietävä sen jäsenvaltion alueelta, jossa ne on tuotettu.

C-sokerin tai C-isoglukoosin valmistajan on esitettävä todisteet siitä, että tuote on viety:

- valkoisena sokerina tai denaturoimattomana raakasokerina tai isoglukoosina sellaisenaan,

- ilman tukea ja maksua,

- siitä jäsenvaltiosta, jonka alueella se on tuotettu.

Jos todistetta siitä, että sokeri tai isoglukoosi on viety yhteisöstä ennen sitä markkinointivuotta seuraavaa 1 päivää tammikuuta, jona C-sokeri tai C-isoglukoosi on tuotettu, ei ole esitetty, kyseistä määrää pidetään sisämarkkinoilla myytynä."

11 Asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Asianomaisen jäsenvaltion on perittävä määristä, jotka on 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti myyty sisämarkkinoilla, määrä, joka vastaa:

a) C-sokerin osalta 100 kilogrammalta kyseistä sokeria:

- suurinta tapauksen mukaan 100 kilogrammaan valkoista sokeria tai raakasokeria sinä markkinointivuonna, jona kyseinen sokeri on tuotettu, ja sitä seuraavan kuuden kuukauden aikana sovellettavaa tuontimaksua,

ja

- 1,25 ecua; - - "

12 Tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan C-sokerin vientiä koskevat todisteet toimitetaan sen jäsenvaltion toimivaltaiselle toimielimelle, jonka alueella tämä sokeri on tuotettu, ja todistaminen tapahtuu esittämällä

"a) edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion toimivaltaisen toimielimen asetuksen (ETY) N:o 2630/81 3 artiklan mukaisesti kyseiselle valmistajalle myöntämä vientitodistus;

b) asetuksen (ETY) N:o 3183/80 30 artiklassa tarkoitetut vakuuden vapauttamiseen tarvittavat asiakirjat;

c) valmistajan ilmoitus, jolla tämä todistaa tuottaneensa C-sokerin tai C-isoglukoosin."

13 Sokerialan tuonti- ja vientitodistusjärjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä 10 päivänä syyskuuta 1981 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2630/81 (EYVL L 258, s. 16) 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että "C-sokerille ja C-isoglukoosille annettavat todistukset ovat voimassa ainoastaan sen jäsenmaan alueelta tapahtuvaa vientiä varten, jossa ne on tuotettu". Tältä osin tämän asetuksen 4 artiklassa täsmennetään, että tuottajan on todistettava, että määrä, jolle todistusta haetaan, on tosiasiallisesti tuotettu kyseisen yrityksen A- ja B-kiintiöt ylittäen.

14 Asetuksen N:o 3183/80 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vakuuden vapauttamisen edellytykseksi asetetaan se, että toteen näytetään "viennin osalta kyseisen tuotteen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vientiin liittyvien tullimuodollisuuksien täyttäminen ; lisäksi on todistettava:

- jos on kysymys yhteisön ulkopuolelle suuntautuvasta viennistä - - , että tuote on 60 päivän kuluessa vientiin liittyvien tullimuodollisuuksien täyttämisestä, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, joko viety yhteisön maantieteelliseltä alueelta edellä mainitun asetuksen 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla tai saapunut määräpaikkaan tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla,

- - ".(1)

15 Tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan vientitodistuksen kappale nro 1 on esitettävä tullitoimipaikalle, jossa yhteisön ulkopuolelle vientiin liittyvät tullimuodollisuudet täytetään. Saman artiklan 3 kohdan mukaan tullitoimipaikan tehtyä kirjaus- ja vahvistusmerkinnät kappale nro 1 palautetaan asianomaiselle. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä tai hyväksyä, että asianomainen tekee kirjausmerkinnän; toimivaltaisen toimipaikan on kaikissa tapauksissa tarkastettava ja vahvistettava tämä merkintä.

16 Asetuksen N:o 3183/80 31 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa todistaminen tapahtuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan säännösten soveltamista, toimittamalla todistuksen kappale nro 1 ja tarvittaessa saman asetuksen 22 tai 23 artiklan säännösten mukaisesti vahvistettujen todistusten otteen tai otteiden kappale nro 1.

17 Asetuksen N:o 3183/80 31 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos on kysymys viennistä yhteisöstä, vaaditaan täydentävää näyttöä, joka esitetään nyt käsiteltävänä olevan kaltaisissa tapauksissa "yhdellä tai useammalla komission asetuksen (ETY) N:o 223/77 10 artiklassa tarkoitetulla valvontakappaleella". Asetuksen N:o 3183/80 31 artiklan 4 alakohdassa säädetään, että kun edellä tarkoitettua valvontakappaletta ei ole voitu asianomaisesta riippumattomista syistä esittää kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta, asianomainen voi esittää toimivaltaiselle elimelle asiakirjoin perustellun vastaavuushakemuksen.

18 Yhteisön passitusmenettelyn yksinkertaistamistoimenpiteistä ja soveltamissäännöistä 22 päivänä joulukuuta 1976 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 223/77 (EYVL 1977, L 38, s. 20) 10 artiklassa säädetään, että "kun tavaroiden tuontia tai vientiä taikka liikkuvuutta yhteisössä koskevan yhteisön toimenpiteen soveltamisedellytyksenä on sen todistaminen, että kyseiset tavarat on käytetty ja/tai ovat saapuneet määräpaikkaan tässä toimenpiteessä tarkoitetulla tai säädetyllä tavalla, todistaminen tapahtuu esittämällä T 5 -valvontakappale".(2)

Kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia

19 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Südzucker myi toiselle saksalaiselle yritykselle markkinointivuonna 1986/1987 tuottamaansa C-sokeria. Kyseinen sokerierä vietiin Sveitsiin niin, ettei tällöin pyydetty vientiselvitystä eikä T 5 -valvontakappaleen antamista. Näin ollen Südzuckerin vientitodistukseen ei tehty mitään kirjaus- tai vahvistusmerkintää.

20 Hauptzollamt kieltäytyi antamasta jälkikäteen T 5 -valvontakappaletta ja tekemästä jälkikäteen kirjausmerkintää vientitodistukseen. Bundesanstalt für landwirtschaftliche Marktordnungen (maatalousalan markkinajärjestelyistä vastaava liittovaltion virasto, jäljempänä BALM) katsoi kuitenkin, että Südzuckerin esittämät asiakirjat eli lähetysasiakirjat ja vienti-ilmoitukset sekä kopiot rautatiekuljetuksen rahtikirjoista ja sveitsiläisten tulliviranomaisten antamat tullaustositteet vastasivat T 5 -valvontakappaletta asetuksen N:o 3183/80 31 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. BALM ilmoitti tämän jälkeen Hauptzollamtille, että kyseinen sokeri oli viety yhteisöstä.

21 Hauptzollamt katsoi ensin, että Südzucker oli täyttänyt yhteisön säännöksistä johtuvan vientivelvoitteensa, mutta tekemänsä tarkastuksen jälkeen se katsoi, ettei vientiä koskevia todisteita ollut esitetty asianmukaisessa muodossa eli erityisesti esittämällä (asetuksen N:o 3183/80 31 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä tavalla) vientitodistus, jossa on vahvistus- ja kirjausmerkinnät. Hauptzollamtin mukaan T 5 -valvontakappaletta vastaavilla asiakirjoilla voidaan tarvittaessa korvata tämä valvontakappale, mutta tällaisilla asiakirjoilla ei sitä vastoin voida korvata sitä sokerin viennistä esitettävää näyttöä, joka annetaan vahvistus- ja kirjausmerkinnöin varustetulla vientitodistuksella. Tämän vuoksi Hauptzollamt teki 9.6.1992 päätöksen, jolla Südzucker velvoitettiin maksamaan jälkikäteen asetuksen N:o 2670/81 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä, ja tämä päätös vahvistettiin 29.9.1993 tehdyllä päätöksellä.

22 Südzucker valitti tästä päätöksestä Finanzgericht Baden-Württembergiin, joka hylkäsi tämän valituksen 25.4.1995 antamallaan tuomiolla. Tästä tuomiosta Südzucker teki Revision-valituksen Bundesfinanzhofiin, jossa Südzucker on muun muassa esittänyt, että velvollisuus todistaa vientitodistuksella tavaran vienti on suhteellisuusperiaatteen vastainen. Südzuckerin mukaan todistuksen esittäminen ei ole sovelias keino sen osoittamiseen, että sokeri on viety yhteisön tullialueelta, eikä todistuksen esittäminen ole välttämätöntä tämän päämäärän saavuttamiseksi varsinkaan siinä tapauksessa, että asianomaisella on T 5 -valvontakappale tai sitä vastaavia asiakirjoja. Lisäksi Südzuckerin mukaan suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että kansalliset viranomaiset perivät asetuksen N:o 2670/81 3 artiklassa tarkoitetun määrän, jos tuottaja ei noudata tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyjä edellytyksiä. Koska kysymys on liitännäisestä hallinnollisesta velvoitteesta, tämän velvoitteen rikkomisesta ei voi aiheutua yhtä ankaria seuraamuksia kuin päävelvoitteen rikkomisesta eli sokerin viennin toteuttamatta jättämisestä.

23 Bundesfinanzhofin mukaan se, miten valitusasia on ratkaistava, riippuu siitä, voidaanko Südzuckerilta periä asetuksessa N:o 2670/81 säädetty määrä C-sokerin osalta, kun Südzucker ei voi esittää vaadituilla kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustettua vientitodistusta kyseisen C-sokerin tosiasiassa toteutetusta viennistä, koska Südzucker ei noudattanut tullimuodollisuuksia.

24 Bundesfinanzhof toteaa, että ne epäilykset, joita sillä on asiassa sovellettavan yhteisön sääntelyn pätevyydestä, koskevat pääasiassa velvollisuutta täyttää vientiin liittyvät tullimuodollisuudet, joiden noudattamatta jättämisen vuoksi Südzucker ei ole voinut esittää sellaista todistusta, jossa olisi tarpeelliset tulliviranomaisten vahvistusmerkinnät. Bundesfinanzhof katsoo, että - toisin kuin Südzucker on esittänyt - perusasetuksen 26 artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle valtuutus, jonka perusteella komissio voi edellyttää, että viennin todistamisen osalta ratkaisevia perusteita ovat tullimuodollisuuksien täyttäminen ja vientitodistuksen esittäminen. Bundesfinanzhof ei hyväksy sitä väitettä, jonka mukaan kyseinen todistus ei olisi - muiden keinojen ohella - yksi sovelias keino, jolla voidaan esittää kattava näyttö. Samoista syistä tämä tuomioistuin katsoo, ettei suhteellisuusperiaatteen vastaisena voida sinänsä pitää sitä, että tuottajalla on velvollisuus todistaa vientiä koskevien tullimuodollisuuksien noudattaminen ja velvollisuus esittää vaadituilla kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustettu vientitodistus, jottei tuottajalta perittäisi asetuksen N:o 2670/81 3 artiklassa tarkoitettua määrää.

25 Bundesfinanzhofin mukaan ei kuitenkaan voida olla varmoja siitä, onko suhteellisuusperiaatteen mukaisena pidettävä sitä, että tuottajalla on velvollisuus maksaa viimeksi mainitussa säännöksessä määritelty määrä seuraamuksena vientiä koskevien tullimuodollisuuksien noudattamatta jättämisestä. Bundesfinanzhof viittaa tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön (asia 181/84, Man (Sugar), tuomio 24.9.1985, Kok. 1985, s. 2889 ja asia 21/85, Maas, tuomio 27.11.1986, Kok. 1986, s. 3537), jossa on todettu, että jos yhteisön sääntelyssä tehdään ero yhtäältä päävelvoitteiden eli sellaisten velvoitteiden, joiden noudattaminen on olennaisen tärkeää kyseisen järjestelmän asianmukaisen toimimisen kannalta, ja toisaalta toissijaisten velvoitteiden eli luonteeltaan pääosin hallinnollisten velvoitteiden välillä, suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että toissijaisen velvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus on yhtä ankara kuin päävelvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus.

26 Bundesfinanzhofin mukaan tässä asiassa on riidatonta, että päävelvoitetta on noudatettu eli C-sokeri on viety yhteisön ulkopuolelle. Bundesfinanzhofin mukaan on kuitenkin epäselvää, kuuluvatko päävelvoitteeseen myös sen todistaminen, että vientiin liittyviä tullimuodollisuuksia on noudatettu, ja vientitodistuksen esittäminen. Jos taloudellista tulosta eli sokerin viemistä yhteisöstä pidettäisiin ratkaisevana, se, että vientitullauskäsittelyä ei ole suoritettu ja että vientitodistusta ei ole esitetty, ei olisi sellaisenaan riittävä peruste asetuksen N:o 2670/81 3 artiklassa tarkoitetun määrän perimiselle, minkä vuoksi riidanalaista yhteisön sääntelyä voitaisiin pitää suhteellisuusperiaatteen vastaisena.

27 Bundesfinanzhof on päättänyt näiden seikkojen vuoksi lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko kiintiötä suurempaa tuotantoa koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annettu komission asetus (ETY) N:o 2670/81 (EYVL L 262, s. 14), tulkittuna yhdessä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 3 päivänä joulukuuta 1980 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3183/80 (EYVL L 338, s. 1) kanssa, pätevä ennen kaikkea yhteisön oikeuden suhteellisuusperiaatteen kannalta tarkasteltuna, siltä osin kuin asetuksen mukaan sokerin katsotaan olevan myyty sisämarkkinoilla - minkä vuoksi on perittävä sokerintuotantomaksu - siitä huolimatta, että sokeri on tosiasiallisesti viety, vaikkakin ilman vientiä koskevien tullimuodollisuuksien täyttämistä, minkä vuoksi tulliviranomaisten kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustettua vientitodistuksen kappaletta nro 1 ei voida esittää?"

Ennakkoratkaisukysymys

28 Bundesfinanzhof kysyy ennen kaikkea sitä, onko asetuksen N:o 2670/81 3 artiklassa tarkoitetun määrän periminen C-sokerista suhteellisuusperiaatteen mukaista, kun on selvää, että kyseinen sokeri on viety yhteisöstä, vaikka sokeria vietäessä ei olekaan täytetty tullimuodollisuuksia, mistä johtuen vientiä ei voida todistaa asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdassa ja asetuksessa N:o 3183/80 tarkoitetulla tavalla eli esittämällä vaadittavilla kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustettu vientitodistuksen kappale nro 1.

29 Tältä osin Südzucker väittää, että ne oikeudelliset seuraukset, joita aiheutuu siitä, ettei velvollisuutta esittää vaadituilla kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustettu vientitodistus ole täytetty, eivät ole suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Südzucker toteaa, että perusasetuksen 26 artiklan kannalta merkityksellistä on se, että C-sokeri on todellisuudessa viety yhteisön ulkopuolelle. Tämän vientivelvollisuuden - jota on pidettävä päävelvoitteena - noudattaminen todistetaan T 5 -valvontakappaleella tai vastaavilla asiakirjoilla (asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan b alakohta). Vientitodistuksen esittämisellä (asetuksen N:o 2670/81 2 artiklan 2 kohdan a alakohta) pyritään Südzuckerin mukaan puolestaan varmistamaan se, että perusasetuksen 13 artiklasta, jossa sallitaan vienti vain näiden todistusten perusteella, johtuvaa liitännäistä hallinnollista velvoitetta noudatetaan. Perusasetuksen 26 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta tai systematiikasta ei voida Südzuckerin mukaan päätellä, että vientivelvollisuuden lisäksi päävelvoitteena olisi myös velvollisuus todistaa vienti esittämällä vientitodistus.

30 Südzucker korostaa olevan riidatonta, että se on täyttänyt vientivelvollisuutensa ja että se on esittänyt tämän todistamiseksi tarvittavat asiakirjat. Edellä mainittujen, asiassa Man (Sugar) ja asiassa Maas annettujen tuomioiden mukaan liitännäisen velvoitteen eli tässä yhteydessä vientitodistuksen esittämistä koskevan velvoitteen noudattamatta jättämisestä ei voi aiheutua yhtä ankara seuraamus kuin päävelvoitteen rikkomisesta eli siitä, ettei C-sokeria viedä yhteisöstä.

31 Tältä osin on todettava, että ratkaistaessa sitä, onko yhteisön oikeuden oikeussääntö suhteellisuusperiaatteen mukainen, on tutkittava, ovatko ne keinot, joista oikeussäännössä säädetään, soveliaita ja välttämättömiä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Jos yhteisön sääntelyssä tehdään ero yhtäältä päävelvoitteen eli sellaisen velvoitteen, jonka noudattaminen on välttämätöntä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja toisaalta toissijaisen velvoitteen eli luonteeltaan pääosin hallinnollisen velvoitteen välillä, suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että toissijaisen velvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus on yhtä ankara kuin päävelvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus (ks. erityisesti em. asia Man (Sugar), tuomion 20 kohta, ja asia Maas, tuomion 15 kohta).

32 Nyt esillä olevan asian osalta on selvää, että C-sokerin viejillä oleva, perusasetuksen 26 artiklasta johtuva velvollisuus sokerin vientiin on kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitettu päävelvoite.

33 On katsottava, että riidanalainen velvollisuus esittää tulliviranomaisten kirjaus- ja vahvistusmerkinnöin varustettu vientitodistuksen kappale nro 1 sillä uhalla, että C-sokerin tuotannosta peritään kyseinen maksu, liittyy erottamattomasti vientiä koskevaan päävelvoitteeseen.

34 Toisin kuin Südzucker on väittänyt, velvollisuus todistaa, että C-sokerin vientiä koskevia vaatimuksia on noudatettu, esittämällä vientitodistus, johon tulliviranomaiset ovat tullimuodollisuuksia täytettäessä tehneet kirjaus- ja vahvistusmerkinnät, on - samoin kuin tähän liittyvä velvollisuus esittää T 5 -valvontakappale ja kyseisen sokerin valmistajan ilmoitus - välttämätön sen kiintiöjärjestelmän asianmukaisen toimimisen varmistamiseksi, joka on otettu käyttöön perusasetuksella ja jolla on tarkoitus vakauttaa sokerimarkkinat A- ja B-kiintiöihin kuuluvan sokerin tuotantoa koskevilla tukitoimenpiteillä, joiden rahoittamisesta on tuottajien itsensä vastattava.

35 Kiintiöjärjestelmän asianmukainen toimiminen edellyttää paitsi sitä, että C-sokeri on fyysisesti poistunut yhteisön alueelta, myös sitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on luotettavia todisteita, joiden avulla ne voivat varmistaa sen, että tuottajat, joiden tuottamaa sokeria, joka ylittää kiintiöiden salliman määrän, ei ole viety ennen kyseisen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa tammikuun 1. päivää, maksavat kyseisen maksun.

36 Toisin kuin Südzucker väittää, C-sokerin viennin todistaminen T 5 -valvontakappaleella tai asetuksen N:o 3183/80 31 artiklan mukaisesti sitä vastaavaksi katsotuilla asiakirjoilla ei riitä sen todistamiseen, että kaikkia C-sokerin vientiä koskevia vaatimuksia on noudatettu.

37 Jotta kiintiöjärjestelmän tavoitteet saavutettaisiin, toimivaltaisilla tulliviranomaisilla on oltava luotettavia ja selkeitä todisteita siitä, että vientiin tarkoitettu sokeri on viety siitä jäsenvaltiosta, jonka alueella se on tuotettu, siitä, että tämä tuote on viety valkoisena sokerina tai denaturoimattomana raakasokerina sellaisenaan, siitä, että kysymys ei ole sokerista, joka kuuluu kyseisen yrityksen A- tai B-kiintiöön, ja siitä, että tämä tuote on viety ennen kyseisen markkinointivuoden päättymistä seuraavaa tammikuun 1. päivää (ks. asetuksen N:o 2670/81 1 artikla).

38 Juuri vientitodistus, joka on varustettu vaadituilla vahvistus- ja kirjausmerkinnöillä tullimuodollisuuksien täyttämisen yhteydessä, on se asiakirja, jolla vahvistetaan näiden vaatimusten täyttäminen. Asetuksessa N:o 2630/81 rajoitetaan C-sokerin osalta annettavien vientitodistusten voimassaoloa niin, että todistukset ovat voimassa ainoastaan sen jäsenmaan alueelta tapahtuvaa vientiä varten, jossa sokeri on tuotettu (3 artikla), ja asetetaan vientitodistuksen saamisen edellytykseksi se, että tuottaja todistaa, että määrä, jolle todistusta haetaan, tai sitä vastaava määrä on tosiasiallisesti tuotettu kyseisen yrityksen A- ja B-kiintiöt ylittäen (4 artikla). Vientitodistuksessa olevista kirjausmerkinnöistä ilmenevät viedyt määrät, ja muilla tullimerkinnöillä vahvistetaan se, mistä kyseinen sokeri on lähtöisin ja mikä on sen määräpaikka, ja sokerin vientipäivä. Asetuksen N:o 3183/80 29 artiklan b alakohdan mukaan vientivelvoite katsotaan täytetyksi sinä päivänä, jolloin saman asetuksen 22 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tullimuodollisuudet on täytetty eli jolloin C-sokeria koskeva vientitodistus on esitetty toimivaltaiselle tullitoimipaikalle vietyjä määriä koskevien kirjausmerkintöjen ja muiden merkintöjen tekemistä varten.

39 T 5 -valvontakappaleesta tai sitä vastaavista asiakirjoista ei sitä vastoin voida saada niitä tietoja, jotka sisältyvät sellaiseen vientitodistukseen, johon toimivaltainen tullitoimipaikka on tehnyt kirjaus- ja vahvistusmerkinnät. T 5 -valvontakappaleesta ilmenee ainoastaan, että tässä asiakirjassa mainittu sokeri on poistunut yhteisön tullialueelta, mutta siitä ei ilmene niitä tietoja, jotka koskevat C-sokerin vientiä koskevien erityisten vaatimusten täyttämistä.

40 T 5 -valvontakappaleesta ei ensinnäkään ilmene yhteisöstä viedyn sokerin tuottajaa, eikä tämän kappaleen perusteella voida päätellä, tuleeko sokeri todellisuudessa siitä jäsenvaltiosta, joka alueella sokeri on tuotettu. T 5 -valvontakappaleen perusteella ei myöskään voida tietää, onko C-sokeri viety sovellettavissa säännöksissä edellytetyllä tavalla ennen sen markkinointivuoden, jolloin sokeri on tuotettu, päättymistä seuraavaa tammikuun 1. päivää. T 5 -valvontakappaleessa ei ole myöskään tietoja, joiden perusteella voitaisiin kirjata viedyt sokerimäärät, vaikka juuri kirjaamisella todistetaan se, että tuottaja on täyttänyt vientivelvoitteensa, joka sille on asetettu kiintiöjärjestelmän asianmukaisen toimimisen varmistamiseksi.

41 Jos hyväksyttäisiin muita todisteita eli esimerkiksi lastaustodistus, jotka voitaisiin esittää siitä huolimatta, että kyseiset tavarat olisi tätä ennen jo viety, toimivaltaisilla tulliviranomaisilla ei olisi mitään mahdollisuutta valvoa sitä, että näissä asiakirjoissa olevat tiedot pitävät paikkansa, ja muiden todisteiden sallimisesta aiheutuisi suhteettoman suuria hallinnollisia kuluja jäsenvaltioille, joiden pitäisi tutkia tällaiset todisteet (ks. vastaavasti asia 15/83, Denkavit Nederland, tuomio 17.5.1984, Kok. 1984, s. 2171, 30 kohta).

42 Näin ollen komissio on voinut perustellusti katsoa, että vaadituilla kirjaus- ja vahvistusmerkinnöillä varustetun vientitodistuksen esittäminen on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että C-sokerin viennin osalta asetettuja vaatimuksia noudatetaan.

43 Edellä esitetyn perusteella C-sokerin viennin osalta asetettujen tullimuodollisuuksien noudattamista on pidettävä viennin itsensä ohella yhtenä kyseiseen järjestelmään kuuluvista päävelvoitteista, koska näillä muodollisuuksilla ei ole pelkästään tarkoitus helpottaa hallintomenettelyä, vaan ne ovat myös välttämättömiä sen varmistamiseksi, että sokerialan kiintiöjärjestelmä toimii asianmukaisesti. Nämä tullimuodollisuudet eivät näin ollen ole toissijaisia velvoitteita, jotka ovat luonteeltaan pääosin hallinnollisia ja joiden osalta suhteellisuusperiaatteen vastaista on se, että niiden rikkomisesta aiheutuva seuraamus on yhtä ankara kuin päävelvoitteen rikkomisesta aiheutuva seuraamus.

44 Tämän vuoksi Bundesfinanzhofin esittämään kysymykseen on vastattava, että ennakkoratkaisukysymyksen käsittelyssä ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella asetus N:o 2670/81, tulkittuna yhdessä asetuksen N:o 3183/80 kanssa, olisi katsottava pätemättömäksi.

Oikeudenkäyntikulut

45 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Bundesfinanzhofin 19.3.1996 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

Ennakkoratkaisukysymyksen käsittelyssä ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella kiintiötä suurempaa tuotantoa koskevista yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annettu komission asetus (ETY) N:o 2670/81, tulkittuna yhdessä maataloustuotteiden tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusten järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 3 päivänä joulukuuta 1980 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3183/80 kanssa, olisi katsottava pätemättömäksi.

(1) - Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset tästä asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

(2) - Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.