61996J0044

1 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettely - Direktiivi 93/37/ETY - Hankintaviranomainen - Itävallan valtion painatuskeskuksen kaltaisen kokonaisuuden sisältyminen julkisoikeudellisen laitoksen käsitteeseen - Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten käsite - Kyseisen kokonaisuuden tekemien sopimusten kuuluminen käsitteen soveltamisalaan riippumatta kyseisen sopimuksen luonteesta

(Neuvoston direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan a alakohta ja b alakohta)

2 Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettely - Direktiivi 93/37/ETY - Hankintaviranomainen - Kaupallista toimintaa harjoittava, hankintaviranomaisen omistama yritys ei sisälly julkisoikeudellisen laitoksen käsitteeseen - Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten käsite - Rakennusurakkaa koskeva sopimus, joka liittyi sellaiseen hankkeeseen, jota alusta alkaen hoiti yritys, joka ei ollut hankintaviranomainen, ei kuulu käsitteen piiriin

(Neuvoston direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan a alakohta ja b alakohta)

3 Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus - Rakennerahastojen interventio - Yhteisön rahoitusta koskevat edellytykset - Suunniteltujen toimien yhteensopivuus asiassa sovellettavan yhteisön lainsäädännön kanssa - Rakennusurakkaa koskevan hankkeen rahoitus, kun hankkeeseen ei sovelleta julkisia rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin sovellettavaa lainsäädäntöä - Asiaa koskevien muutoksenhakumenettelyjen noudattamista ei edellytetä

(Neuvoston asetuksen N:o 2081/93 7 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivi 89/665/ETY ja neuvoston direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohta)

4 Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että hankintaviranomaisella tarkoitetaan muun muassa julkisoikeudellisia laitoksia, ja toisessa alakohdassa säädetään, että näillä tarkoitetaan sellaista laitosta, joka on nimenomaisesti perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita, joka on oikeushenkilö ja joka on läheisesti riippuvainen valtiosta, alueellisista tai paikallisista viranomaisista taikka muista julkisoikeudellisista laitoksista.

sterreichische Staatsdruckerein (Itävallan valtion painatuskeskus, jäljempänä ÖS) kaltaista kokonaisuutta on pidettävä edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena ja siten hankintaviranomaisena, koska

- ne asiakirjat, joiden valmistaminen on annettu ÖS:n tehtäväksi, liittyvät läheisesti valtion oikeusjärjestyksen perusteisiin ja valtion institutionaaliseen toimintaan, mikä vaatii toimitusvarmuutta sekä sellaisia valmistusedellytyksiä, joilla taataan luottamuksellisuutta ja salassapitoa koskevien määräysten noudattaminen, kun tältä osin on vielä täsmennetty, että edellytys, jonka mukaan laitos on oltava nimenomaisesti perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita, ei merkitse sitä, että se huolehtisi yksinomaan tai edes pääasiallisesti tällaisten tarpeiden täyttämisestä;

- ÖS on oikeushenkilö;

- ÖS:n pääjohtajan nimittää elin, jonka enemmistönä ovat liittokanslerin viraston tai eri ministeriöiden nimeämät jäsenet, ja lisäksi ÖS:ta valvoo tilintarkastusvirasto ja suurin osa sen osakkeista on Itävallan valtion hallussa ja valtiollinen tarkastusvirasto valvoo sen salassapidettäviä painotöitä.

ÖS:n tekemät rakennusurakkaa koskevat sopimukset on sisällöstään riippumatta katsottava mainitun direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetuiksi julkisia rakennusurakoita koskeviksi sopimuksiksi niiden luonteesta riippumatta ja ottamatta huomioon niiden vaihtelevaa suhteellista osuutta toiminnasta, jota harjoitetaan muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi.

5 Kaupallista toimintaa harjoittavaa yritystä, josta julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hankintaviranomainen omistaa suurimman osan, ei ole pidettävä sellaisena julkisoikeudellisena laitoksena, jota tarkoitetaan mainitun säännöksen toisessa alakohdassa - jossa säädetään, että kyseessä on oltava laitos, joka on nimenomaisesti perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita - ja siten tässä säännöksessä tarkoitettuna hankintaviranomaisena pelkästään sillä perusteella, että yrityksen on perustanut hankintaviranomainen tai että hankintaviranomainen siirtää sille varoja, joita hankintaviranomainen saa yleisen edun mukaisten muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi harjoittamastaan toiminnasta.

Direktiivin säännöksiä ei myöskään sovelleta julkista rakennusurakkaa koskevaan sopimukseen, jos hanke, johon sopimus liittyy, alusta alkaen on kuulunut kokonaisuudessaan sellaisen yrityksen toimialaan, joka ei ole hankintaviranomainen, ja jos hankintaviranomainen on tehnyt hanketta koskevan rakennusurakan tämän yrityksen lukuun.

6 Asetuksen N:o 2081/93, jolla muutetaan asetusta N:o 2052/88, 7 artiklan 1 kohdan mukaan toiminnan, jonka rahoitukseen rakennerahastot osallistuvat tai jonka rahoitukseen Euroopan investointipankki tai muut olemassa olevat rahoitusvälineet osallistuvat, on oltava perustamissopimusten määräysten ja niiden nojalla annettujen säädösten mukaista sekä yhteisön toimintaperiaatteiden mukaista, mukaan lukien kilpailusäännöt ja julkisten hankintasopimusten tekemistä sekä ympäristönsuojelua koskevat toimintaperiaatteet, samoin kuin miesten ja naisten tasavertaisten mahdollisuuksien periaatteen soveltaminen. Tältä osin suunniteltujen toimien yhteensoveltuvuus yhteisön oikeuden kanssa edellyttää, että nämä toimet kuuluvat yhteisön lainsäädännön kulloisessakin tapauksessa määriteltyyn soveltamisalaan.

Tästä seuraa, että edellä mainittua säännöstä on tulkittava siten, että yhteisön rahoitus rakennusurakalle ei edellytä sitä, että rahoituksen saajat noudattavat julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetussa direktiivissä 89/665/ETY säädettyjä muutoksenhakumenettelyjä, jos rahoituksen saajat eivät itse ole julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja hankintaviranomaisia.

Asiassa C-44/96,

jonka Bundesvergabeamt (Itävalta) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Mannesmann Anlagenbau Austria AG ym.

vastaan

Strohal Rotationsdruck GesmbH

">ennakkoratkaisun julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) 1 artiklan b alakohdan sekä rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5) 7 artiklan 1 kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat C. Gulmann, M. Wathelet ja R. Schintgen sekä tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, P. J. G. Kapteyn (esittelevä tuomari), J. L. Murray, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, G. Hirsch, P. Jann ja L. Sevón,

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Mannesmann Anlagenbau Austria AG ym., edustajanaan asianajaja M. Winischhofer, Wien,

- Strohal Rotationsdruck GesmbH, edustajanaan asianajaja W. Wiedner, Wien,

- Alankomaiden hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen neuvonantaja A. Bos,

- Itävallan hallitus, asiamiehenään Bundeskanzleramt-Verfassungsdienstin Ministerialrat W. Okresek,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja H. van Lier ja oikeudellisen yksikön virkamies C. Schmidt,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Mannesmann Anlagenbau Austria AG:n, edustajanaan M. Winischhofer, Strohal Rotationsdruck GesmbH:n, edustajanaan W. Wiedner, Ranskan hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston ulkoasiainsihteeri P. Lalliot, Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen apulaisneuvonantaja M. Fierstra, ja komission, asiamiehenään H. van Lier, 3.6.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.9.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Bundesvergabeamt on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 2.2.1996 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.2.1996, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla seitsemän ennakkoratkaisukysymystä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) 1 artiklan b alakohdan sekä rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5) 7 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty Mannesmann Anlagenbau Austria AG ym:n ja Strohal Rotationsdruck GesmbH:n (jäljempänä SRG) välisessä asiassa, joka koskee Itävallan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamista tällaista sopimusta koskevaan tarjouspyyntöön.

Asiassa sovellettavat yhteisön säännökset

Direktiivi 93/37/ETY

3 Direktiivillä 93/37/ETY kodifioidaan julkisia rakennusurakoita koskevien sopimuksen tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 26 päivänä heinäkuuta 1971 annettu neuvoston direktiivi 71/305/ETY (EYVL L 185, s. 5), jota on viimeksi muutettu vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelystä 17 päivänä syyskuuta 1990 annetulla neuvoston direktiivillä 90/531/ETY (EYVL L 297, s. 1); direktiivin 93/37/ETY 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Tässä direktiivissä

a) 'julkisia rakennusurakoita koskevilla sopimuksilla' tarkoitetaan rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty urakoitsijan ja b alakohdassa tarkoitetun hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on johonkin liitteessä II tarkoitettuun toimialaan liittyvän rakennustyön tai c alakohdassa tarkoitetun rakennusurakan toteuttaminen tai sekä sen toteuttaminen että suunnittelu taikka hankintaviranomaisen asettamat vaatimukset täyttävän rakennusurakan toteuttaminen millä tahansa tavalla;

b) 'hankintaviranomaisilla' tarkoitetaan valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia, sekä yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen taikka julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä.

'Julkisoikeudellisella laitoksella' tarkoitetaan laitosta:

- joka on nimenomaisesti perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita,

ja

- joka on oikeushenkilö,

ja

- jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin valtiolta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta taikka muilta julkisoikeudellisilta laitoksilta tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet.

Liitteessä I on luettelot tämän alakohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävistä julkisoikeudellisista laitoksista tai niiden ryhmistä. - - "(1)

Direktiivi 89/665/ETY

4 Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33) säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että "hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja erityisesti niin nopeasti kuin mahdollista - - milloin edellä tarkoitetut päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa yhteisön oikeutta tai sen täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä". Direktiivin 5 artiklan nojalla jäsenvaltioiden oli saatettava voimaan nämä toimenpiteet 21.12.1991 mennessä.

Asetus N:o 2052/88

5 Asetuksen N:o 2052/88 7 artiklan 1 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2081/93, kuuluu seuraavasti:

"Toiminnan, jonka rahoitukseen rakennerahastot osallistuvat tai jonka rahoitukseen EIP tai muut olemassa olevat rahoitusvälineet osallistuvat, on oltava perustamissopimusten määräysten ja niiden nojalla annettujen säädösten mukaista sekä yhteisön toimintaperiaatteiden mukaista, mukaan lukien kilpailusäännöt ja julkisten hankintasopimusten tekemistä sekä ympäristönsuojelua koskevat toimintaperiaatteet, samoin kuin miesten ja naisten tasavertaisten mahdollisuuksien periaatteen soveltaminen."

Itävallan lainsäädäntö

6 Bundesgesetz über die Österreichische Staatsdruckerein (Itävallan valtion painatuskeskuksesta 1.7.1981 annettu liittovaltion laki, Bundesgesetzblatt für die Republik Österreich nro 340/1981; jäljempänä StDrG) 1 § kuuluu seuraavasti:

"Österreichische Staatsdruckerei

1 §

(1) Perustetaan itsenäinen taloudellinen kokonaisuus toiminimellä Österreichische Staatsdruckerei (jäljempänä tässä laissa Staatsdruckerei). Sen kotipaikka on Wien ja se on oikeushenkilö.

(2) Staatsdruckereita pidetään kauppalaissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana. Se rekisteröidään Wienin elinkeinoasioiden tuomioistuimen pitämän kaupparekisterin A osaan.

(3) Staatsdruckerei toimii elinkeinon harjoittamista koskevien periaatteiden mukaisesti."

7 Österreichische Staatsdruckerein (jäljempänä ÖS) tehtävät määritellään StDrG:n 2 §:ssä. Tämän säännöksen 1 momentin mukaan sen tehtäviin kuuluu painaa sellaiset liittohallinnon tarvitsemat painotuotteet, joiden osalta on noudatettava salassapito- tai turvamääräyksiä ja joita ovat muun muassa matkapassit, ajokortit, henkilöllisyystodistukset, liittovaltion virallinen lehti, liittovaltion laki- ja päätöskokoelmat, erilaiset lomakkeet ja Wiener Zeitung. Tästä tehtäväalueesta käytetään yleisesti nimitystä Pflichtaufträge (velvoitetehtävät).

8 Nämä tehtävät kuuluvat StDrG:n 2 §:n 3 momentin mukaan yksinomaan ÖS:lle ja ne ovat 13 §:n 1 momentin nojalla julkisen valvonnan alaisia. Lain 12 §:n nojalla näiden tilausten hinnat vahvistaa ÖS:n pääjohtajan hakemuksesta hallintoneuvosto yritystaloudellisin perustein ja ottaen huomioon tarpeen säilyttää käytettävissä olevan kapasiteetin; StDrG:n 8 §:n 2 momentin mukaan hallintoneuvosto koostuu kahdestatoista jäsenestä, joista kahdeksan nimeää liittokanslerin virasto tai eri ministeriöt ja neljä yhteistoimintaneuvosto. Mainittu neuvosto nimittää StDrG:n 5 §:n 2 momentin mukaan ÖS:n pääjohtajan.

9 Lisäksi StDrG:n 15 §:n 6 momentin nojalla ÖS on tilintarkastusviraston valvonnan alainen.

10 StDrG:n 2 §:n 2 momentin perusteella ÖS voi harjoittaa muutakin toimintaa kuten muiden painotuotteiden valmistamista sekä kirjojen, lehtien tai muiden sellaisten julkaisujen julkaisemista ja myyntiä. Lain 3 §:n nojalla ÖS voi hankkia omistukseensa yrityksiä.

Pääasia

11 Helmikuussa 1995 ÖS hankki omistukseensa Strohal Gesellschaft mbH:n, jolla oli Heatset-rotaatiopaino. Tämä yritys perusti 11.10.1995 SRG:n, josta se omisti 99,9 prosenttia ja jonka toimialana oli Heatset-rotaatiopainantaa käyttäen valmistaa painotuotteita kirjapainossa Müllendorfissa.

12 Lyhentääkseen rakennettavana olleen SRG:n tehtaan käyttöönottoa edeltänyttä siirtymäkautta ÖS avasi 18.10.1995 tarjouskilpailun teknisistä laitteista. Tätä varten ÖS liitti jokaiseen urakkasopimukseen lausekkeen, jolla se varasi itselleen oikeuden milloin tahansa siirtää sopimuksesta johtuvat oikeutensa ja velvoitteensa itse määräämälleen kolmannelle osapuolelle. Kun Bundesvergabekontrollkommissionissa (tarjouskilpailuja valvova liittovaltion lautakunta) käydyssä sovittelumenettelyssä oli päästy sovintoon, tämä tarjouspyyntö peruutettiin. Uuden tarjouskilpailun jälkeen ÖS ilmoitti tarjouksen tekijöille SRG:n vastaavan tarjouspyynnöstä ja sopimuksen tekemisestä.

13 Tämän jälkeen Verband der Industriellen Gebäudetechnikunternehmen Österreichsin (Itävallan rakennustekniikkayritysten yhteenliittymä) hakemuksesta ryhdyttiin sovittelumenettelyyn sen määrittämiseksi, pitäisikö tarjouskilpailuun soveltaa kansallista lainsäädäntöä julkisia rakennusurakoita koskevista sopimuksista. Tämän yhteenliittymän kannasta poiketen SRG ja ÖS katsoivat, ettei tätä lainsäädäntöä pitäisi soveltaa, koska hankintaviranomaisen puuttuessa kyse ei ollut julkista rakennusurakkaa koskevasta sopimuksesta.

14 Bundesvergabekontrollkommission hyväksyi SRG:n ja ÖS:n näkemyksen katsoen, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä asiaa. Se ei kuitenkaan halunnut sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että direktiivin 89/665/ETY säännöksiä olisi noudatettava, jos hankintayksikkö saa asetuksen N:o 2081/93 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteisön avustuksia.

15 Koska sovintoon ei päästy, Mannesmann Anlagenbau ym. valittivat Bundesvergabeamtiin.

16 Bundesvergabeamt ei ollut varma yhteisön oikeuden tulkinnasta, joten se esitti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Seuraako sellaisesta kansallisen lain säännöksestä kuten esillä olevaan asiaan liittyvästä Staatsdruckereigesetzin 3 §:stä, jossa myönnetään yritykselle erityisoikeuksia ja yksinoikeuksia, että yrityksen katsotaan täyttävän direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita ja että yrityksen katsotaan kokonaisuudessaan kuuluvan kyseisen direktiivin soveltamisalaan, vaikka tämä yleiseen etuun liittyvä toiminta muodostaa vain osan yrityksen kokonaistoiminnasta ja vaikka yritys sen ohella harjoittaa markkinoilla kaupallista toimintaa?

2) Onko yritys siinä tapauksessa, että siihen sovellettaisiin ainoastaan sille myönnettyjen erityisoikeuksien ja yksinoikeuksien osalta direktiiviä 93/37/ETY, velvollinen järjestämään toimintansa sellaiseksi, ettei erityisoikeuksista ja yksinoikeuksista saaduista tuotoista kertyneiden varojen siirto muun toiminnan hyväksi ole mahdollista?

3) Jos hankintaviranomainen aloittaa hankkeen, jota on pidettävä direktiivissä 93/37/ETY tarkoitettuna julkista rakennusurakkaa koskevana sopimuksena ja jota sittemmin jatkaa sellainen kolmas osapuoli, joka ei ensi näkemältä kuulu direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan, niin saako tämä aikaan sen, että sopimusta ei ole enää pidettävä julkista rakennusurakkaa koskevana, vai onko tällaisella menettelyllä katsottava vastoin direktiivin päämäärää ja tarkoitusta kierrettävän sen henkilöllistä soveltamisalaa?

4) Jos hankintaviranomainen voidakseen harjoittaa kaupallista toimintaa perustaa yrityksiä, joista se omistaa suurimman osan ja joissa se siten pystyy käyttämään liikkeenjohdollista määräysvaltaa, niin luokitellaanko myös nämä sidossuhteessa olevat yritykset hankintaviranomaisiksi?

5) Jos hankintaviranomainen siirtää sille myönnettyjen erityisoikeuksien ja yksinoikeuksien perusteella ansaitsemiansa varoja yksinomaan kaupallisesti toimiville yrityksille, joista se omistaa suurimman osan, vaikuttaako tämä sidossuhteessa olevan yrityksen oikeusasemaan niin, että sitä on pidettävä ja että sen on toimittava kokonaisuudessaan direktiivissä 93/37/ETY tarkoitettuna hankintaviranomaisena?

6) Jos hankintaviranomainen, joka hoitaa sekä yleisen edun mukaisia muita kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseen liittyviä tehtäviä että myös kaupallisia tehtäviä, perustaa sellaisia yritysyksiköitä, jotka voivat huolehtia molemmista tehtäväalueista, niin onko tällaisten yksiköiden perustamista pidettävä direktiivissä 93/37/ETY tarkoitettuna julkista rakennusurakkaa koskevana sopimuksena, vai onko yhteisön oikeudessa perusteita, ja myöntävässä tapauksessa mitä perusteita, joilla sellainen yritysyksikkö voidaan luokitella joko julkisia tehtäviä tai kaupallisia tehtäviä hoitavaksi?

7) Sovelletaanko rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93 7 artiklan 1 kohdan nojalla direktiivissä 89/665/ETY tarkoitettua muutoksenhakumenettelyä yhteisön myöntämien tukien saajiin, vaikka nämä tuen saajat eivät itse ole direktiivin 93/37/ETY 1 artiklassa tarkoitettuja hankintaviranomaisia?"

Ensimmäinen ja kuudes kysymys

17 Ensimmäisellä ja kuudennella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä sitä, onko ÖS:n kaltaista kokonaisuutta pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuna "julkisoikeudellisena laitoksena" ja näin ollen tämän säännöksen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna hankintaviranomaisena. Myöntävässä tapauksessa kansallinen tuomioistuin kysyy lisäksi, ovatko kaikki tämän kokonaisuuden tekemät rakennusurakkaa koskevat sopimukset sisällöstään riippumatta tämän direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja julkisia rakennusurakoita koskevia sopimuksia.

18 Pääasian kantajien sekä komission ja Ranskan hallituksen mukaan direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetaan kaikkia rakennusurakoita koskevia sopimuksia, joita on tehnyt ÖS:n kaltainen kokonaisuus, joka huolehtii sekä yleisen edun mukaisista muista kuin teollisiin tai kaupallisiin tarpeisiin liittyvistä tehtävistä että kaupallisista tehtävistä.

19 Sitä vastoin SRG sekä Itävallan ja Alankomaiden hallitukset katsovat, että ÖS:n kaltainen kokonaisuus ei täytä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa lueteltuja edellytyksiä, joten sitä ei ole pidettävä tässä säännöksessä tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena.

20 Tältä osin on todettava, että direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan mukaan julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan laitosta, joka on perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita, ja joka on oikeushenkilö ja joka on läheisesti riippuvainen valtiosta, alueellisista tai paikallisista viranomaisista taikka muista julkisoikeudellisista laitoksista.

21 Tästä säännöksestä ilmenee, että siinä mainitut kolme edellytystä ovat luonteeltaan kumulatiivisia.

22 Ensimmäisestä edellytyksestä on todettava, että ÖS:n kaltainen kokonaisuus on perustettu, jotta se voi yksinoikeudella huolehtia sellaisten virallisten hallinnollisten asiakirjojen valmistamisesta, joista eräiden, kuten passien, ajokorttien ja henkilöllisyystodistusten osalta on noudatettava salassapito- tai turvamääräyksiä, kun taas toisten tarkoituksena on valtion lakien, asetusten ja hallinnollisten päätösten julkistaminen.

23 Lisäksi niiden painotöiden hinnan, joiden suorittamiseen ÖS:lla on velvollisuus, vahvistaa elin, jonka enemmistönä ovat liittokanslerin viraston tai eri ministeriöiden nimeämät jäsenet, ja valtion tarkastusvirasto valvoo salassapidettäviä painotöitä.

24 Näin ollen on todettava, että tällainen kokonaisuus on sitä koskevan lainsäädännön nojalla perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita. Ne asiakirjat, joiden valmistaminen on annettu ÖS:n tehtäväksi, liittyvät läheisesti valtion oikeusjärjestyksen perusteisiin ja valtion institutionaaliseen toimintaan, mikä vaatii toimitusvarmuutta sekä sellaisia valmistusedellytyksiä, joilla taataan luottamuksellisuutta ja salassapitoa koskevien määräysten noudattaminen.

25 Seuraavaksi on todettava, että StDrG:n 1 §:n 1 momentista ja 2 §:n 1 momentista ilmenee, että ÖS on perustettu nimenomaisin tarkoituksin täyttää nämä yleisen edun mukaiset tarpeet. Tältä osin on merkityksetöntä, että tämän tehtävän lisäksi se voi vapaasti huolehtia muista tehtävistä, kuten muista painotöistä sekä kirjojen kustantamisesta ja myynnistä. Itävallan hallituksen kirjallisissa huomautuksissaan esittämä seikka, että yleisen edun mukaisten tarpeiden täyttäminen on vain suhteellisen vähämerkityksinen osa ÖS:n tosiasiallisesti hoitamista tehtävistä, on niin ikään merkityksetön, koska tällainen kokonaisuus jatkaa niiden tehtävien huolehtimisesta, joiden täyttämiseen se on nimenomaisesti velvollinen.

26 Direktiivin 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan edellytys, jonka mukaan laitos on oltava "nimenomaisesti" perustettu täyttämään yleisen edun mukaisia muita kuin teollisia tai kaupallisia tarpeita, ei merkitse sitä, että se huolehtisi yksinomaan tällaisten tarpeiden täyttämisestä.

27 Direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan toisesta edellytyksestä on todettava, että kansallisen lain mukaan ÖS on oikeushenkilö.

28 Kolmannesta edellytyksestä on todettava, että ÖS:n pääjohtajan nimittää elin, jonka enemmistönä ovat liittokanslerin viraston tai eri ministeriöiden nimeämät jäsenet. Lisäksi ÖS:aa valvoo tilintarkastusvirasto, ja valtiollinen tarkastusvirasto valvoo sen salassapidettäviä painotöitä. SRG ilmoitti suullisessa käsittelyssä, että valtaosa ÖS:n osakkeista on Itävallan valtion hallussa.

29 Tästä seuraa, että ÖS:n kaltaista kokonaisuutta on pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena, joten sitä on myöskin pidettävä tämän säännöksen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna hankintaviranomaisena.

30 Tämän johtopäätöksen Itävallan ja Alankomaiden hallitukset riitauttavat väittämällä, ettei sovi sivuuttaa sitä, että ÖS:n kaltaisen kokonaisuuden kaikesta toiminnasta määräävän osan muodostavat kaupallisten tai teollisten tarpeiden täyttämiseksi suoritettavat tehtävät.

31 Tältä osin on toistettava tämän tuomion 26 kohdassa mainittu seikka eli se, että direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan sanamuoto ei sulje pois sitä, että hankintaviranomainen voisi keskeisen tehtävänsä eli yleisen edun mukaisten muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden lisäksi harjoittaa muuta toimintaa.

32 Tällaisesta muusta toiminnasta on todettava, että direktiivin 1 artiklan a alakohdassa ei tehdä eroa sen suhteen, onko hankintaviranomainen tehnyt julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen huolehtiakseen keskeisestä tehtävästään täyttää yleisen edun mukaisia tarpeita, vai onko se tehnyt julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen ilman yhteyttä tähän tehtävään.

33 Tällaisen erottelun puuttuminen selittyy direktiivin 93/37/ETY tarkoituksella eli halulla estää se, että hankintaviranomainen suosii sopimuksissaan kansallisia tarjouksen tekijöitä tai ehdokkaita.

34 Vielä on todettava, että direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan tulkinta siten, että direktiivin soveltaminen vaihtelisi sen suuremman tai pienemmän osuuden perusteella, jota toiminnasta harjoitetaan muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi, loukkaisi oikeusvarmuuden periaatetta, joka edellyttää, että yhteisön oikeussääntö on selkeä ja että sen soveltaminen on kaikkien asianomaisten ennakoitavissa.

35 Ensimmäiseen ja kuudenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että ÖS:n kaltaista kokonaisuutta on pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena ja siten saman säännöksen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna hankintaviranomaisena, joten sen tekemät rakennusurakkaa koskevat sopimukset on sisällöstään riippumatta katsottava mainitun direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetuiksi julkisia rakennusurakoita koskeviksi sopimuksiksi.

Toinen kysymys

36 Ensimmäiseen ja kuudenteen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Neljäs ja viides kysymys

37 Neljännellä ja viidennellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä sitä, onko kaupallista toimintaa harjoittavaa yritystä, josta hankintaviranomainen omistaa suurimman osan, pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna hankintaviranomaisena, jos hankintaviranomainen on perustanut tämän yrityksen kaupallisen toiminnan harjoittamiseksi tai jos se on siirtänyt tälle varoja toiminnasta, jota hankintaviranomainen harjoittaa yleisen edun mukaisten muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi.

38 Kuten tämän tuomion 21 kohdassa on todettu, direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisesta alakohdasta ilmenee, että siinä mainitut kolme edellytystä ovat luonteeltaan kumulatiivisia.

39 Siihen, että yritystä itsessään pidetään hankintaviranomaisena, ei siten riitä se, että yrityksen on perustanut hankintaviranomainen tai että sen toimintaa rahoitetaan hankintaviranomaisen toiminnasta saaduin varoin. Yrityksen on lisäksi täytettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan edellytys, jonka mukaan kyseessä on oltava laitos, joka on nimenomaisesti perustettu yleisen edun mukaisten muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi.

40 Jos tämä edellytys ei täyty, kansallisen tuomioistuimen tarkoittamaa yritystä ei voida pitää direktiivin 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna hankintaviranomaisena.

41 Neljänteen ja viidenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että kaupallista toimintaa harjoittava yritystä, josta hankintaviranomainen omistaa suurimman osan, ei ole pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena ja siten tässä säännöksessä tarkoitettuna hankintaviranomaisena pelkästään sillä perusteella, että yrityksen on perustanut hankintaviranomainen tai että hankintaviranomainen siirtää sille varoja, joita hankintaviranomainen saa yleisen edun mukaisten muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi harjoittamastaan toiminnasta.

Kolmas kysymys

42 Kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, onko hankkeeseen, jota on pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettuna julkista rakennusurakkaa koskevana sopimuksena, edelleenkin sovellettava tätä direktiiviä, jos hankintaviranomainen siirtää ennen urakan päättymistä tarjouspyynnöstä johtuvat oikeutensa ja velvoitteensa yritykselle, joka puolestaan ei ole mainitun direktiivin 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettu hankintaviranomainen.

43 Tältä osin direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan a alakohdasta ilmenee, että sopimus, joka täyttää tässä säännöksessä luetellut edellytykset, ei menetä luonnettaan julkista rakennusurakkaa koskevana sopimuksena, jos hankintaviranomaisen oikeudet ja velvoitteet siirretään yritykselle, joka ei ole tällainen viranomainen. Direktiivin 93/37/ETY tarkoitus eli sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjonnan vapauden tehokas toteuttaminen julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten osalta olisi uhattuna, jos direktiivi voitaisiin sivuuttaa pelkästään sillä, että hankintaviranomaisen tarjouspyyntöön perustuvat oikeudet ja velvoitteet siirretään yritykselle, joka ei täytä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa lueteltuja edellytyksiä.

44 Asia olisi toisin vain siinä tapauksessa, että kyseinen hanke kuuluisi alusta alkaen kokonaisuudessaan kyseisen yrityksen toimialaan ja että julkinen hankintaviranomainen olisi tehnyt tätä hanketta koskevan rakennusurakkasopimuksen tämän yrityksen lukuun.

45 Kansallisen tuomioistuimen asiana on selvittää, onko esillä olevassa asiassa kyse tällaisesta tapauksesta.

46 Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiiviä 93/37/ETY ei sovelleta julkista rakennusurakkaa koskevaan sopimukseen, jos hanke, johon sopimus liittyy, alusta alkaen on kuulunut kokonaisuudessaan sellaisen yrityksen toimialaan, joka ei ole hankintaviranomainen, ja jos hankintaviranomainen on tehnyt hanketta koskevan rakennusurakan tämän yrityksen lukuun.

Seitsemäs kysymys

47 Seitsemännellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, onko asetuksen N:o 2052/88 7 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2081/93, tulkittava siten, että yhteisön rahoitus urakkasopimukselle edellyttää sitä, että rahoituksen saajat noudattavat direktiivissä 89/665/ETY säädettyjä muutoksenhakumenettelyjä, vaikka nämä eivät itse olisikaan direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja hankintaviranomaisia.

48 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 105 kohdassa, asetuksen N:o 2052/88 7 artiklan 1 kohdasta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2081/93, ilmenee, että suunniteltujen toimien yhteensoveltuvuus yhteisön oikeuden kanssa edellyttää, että nämä toimet kuuluvat yhteisön lainsäädännön kulloisessakin tapauksessa määriteltyyn soveltamisalaan.

49 Seitsemänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 2052/88 7 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se muutettuna asetuksella N:o 2081/93, on tulkittava siten, että yhteisön rahoitus rakennusurakalle ei edellytä sitä, että rahoituksen saajat noudattavat direktiivissä 89/665/ETY säädettyjä muutoksenhakumenettelyjä, jos rahoituksen saajat eivät itse ole direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja hankintaviranomaisia.

Oikeudenkäyntikulut

50 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Itävallan, Ranskan ja Alankomaiden hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Bundesvergabeamtin 2.2.1996 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Österreichische Staatsdruckerein kaltaista kokonaisuutta on pidettävä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena ja siten saman säännöksen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna hankintaviranomaisena, joten sen tekemät rakennusurakkaa koskevat sopimukset on sisällöstään riippumatta katsottava mainitun direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitetuiksi julkisia rakennusurakoita koskeviksi sopimuksiksi.

2) Kaupallista toimintaa harjoittava yritystä, josta hankintaviranomainen omistaa suurimman osan, ei ole pidettävä direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuna julkisoikeudellisena laitoksena ja siten tässä säännöksessä tarkoitettuna hankintaviranomaisena pelkästään sillä perusteella, että yrityksen on perustanut hankintaviranomainen tai että hankintaviranomainen siirtää sille varoja, joita hankintaviranomainen saa yleisen edun mukaisten muiden kuin teollisten tai kaupallisten tarpeiden täyttämiseksi harjoittamastaan toiminnasta.

3) Direktiiviä 93/37/ETY ei sovelleta julkista rakennusurakkaa koskevaan sopimukseen, jos hanke, johon sopimus liittyy, alusta alkaen on kuulunut kokonaisuudessaan sellaisen yrityksen toimialaan, joka ei ole hankintaviranomainen, ja jos hankintaviranomainen on tehnyt hanketta koskevan rakennusurakan tämän yrityksen lukuun.

4) Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa 24 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88 7 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2081/93, on tulkittava siten, että yhteisön rahoitus rakennusurakalle ei edellytä sitä, että rahoituksen saajat noudattavat julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/665/ETY säädettyjä muutoksenhakumenettelyjä, jos rahoituksen saajat eivät itse ole direktiivin 93/37/ETY 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja hankintaviranomaisia.

(1)Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.