61995J0266

1 Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Perhe-etuudet - Palkattomalla lomalla oleva palkattu työntekijä, johon sovelletaan Saksan lainsäädäntöä - Toisessa jäsenvaltiossa asuvat lapset - Palkatun työntekijän käsite perhe-etuuksien maksamisen kannalta - Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdassa ja liitteessä I olevien perusteiden soveltamisen vaikutukset - Etuuksien evääminen kansallisen lainsäädännön nojalla - Eväämisen hyväksyttävyys - Liite I - Perustamissopimusta ei ole rikottu

(EY:n perustamissopimus; neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan i ja ii alakohta ja 73 artikla sekä liitteessä I olevan I jakson C kohta)

2 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhdenvertainen kohtelu - Sosiaaliset edut - Lapsilisät - Huollettavina olevia lapsia koskeva asumisedellytys - Asumisedellytystä ei voida hyväksyä

(EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohta)

3 Sikäli kuin Saksassa asuva ja siellä työskentelevä henkilö, jonka lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa ja joka ottaa palkatonta lomaa työnantajansa suostumuksin, on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta, hän on asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu 'palkattu työntekijä'.

Kuitenkin silloin kun on kyse Saksan lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien maksamisesta asetuksen 73 artiklan mukaan, palkatun työntekijän käsitteellä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia palkattuja työntekijöitä, jotka vastaavat asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdasta ja liitteessä I olevan I jakson C kohdasta yhdessä ilmenevää määritelmää, eli niitä, jotka ovat pakollisen vakuutuksen perusteella vakuutettuja jossakin tässä liitteessä mainituista järjestelmistä. Jos edellä kuvatussa tilanteessa olevan työntekijän sallittaisiin vedota muihin asetuksen 1 artiklan a alakohdassa oleviin 'palkatun työntekijän' määritelmiin Saksan perhe-etuuksia saadakseen, liitteen tämä säännös menettäisi kokonaan tehokkaan vaikutuksensa (effet utile).

Näin käsitettynä asetuksen liitteessä I olevan I jakson C kohta ei ole perustamissopimuksen määräysten vastainen. Jos kuvatunkaltaisessa tilanteessa oleva työntekijä ei vastaa edellä mainituista säännöksistä yhdessä ilmenevää määritelmää eikä häneen siis sovelleta liitettä, se, myönnetäänkö hänelle perhe-etuuksia, riippuu kansallisesta lainsäädännöstä eikä liitteestä.

Asetuksen 73 artiklassa ei itsessään anneta oikeutta tällaisiin etuuksiin, vaan sillä on tarkoitettu estää juuri se, että jäsenvaltio voisi asettaa perhe-etuuksien myöntämisen tai määrän riippumaan siitä, että työntekijän perheenjäsenet asuvat etuudet maksavassa jäsenvaltiossa, jotteivät yhteisön työntekijät luovu käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

4 Perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se estää sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen, joka johtaa siihen, että palkatulle työntekijälle, jonka lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ei myönnetä perhe-etuuksia niiltä täysiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on pitkähköllä palkattomalla lomalla, vaikka sellaisilla työntekijöillä, joiden lapset asuvat asianomaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus saada nämä etuudet.

Jollei tällaista lainsäädäntöä voida objektiivisin perustein osoittaa perustelluksi, se syrjii siirtotyöläisiä, koska pääasiallisesti heidän lapsensa asuvat ulkomailla.

Asiassa C-266/95,

jonka Bundessozialgericht (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Pascual Merino García

vastaan

Bundesanstalt für Arbeit

ennakkoratkaisun sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä I olevan I jakson C kohdan tulkinnasta ja pätevyydestä, sellaisena kuin asetus on muutettuna ja ajantasalle saatettuna 2 päivänä kesäkuuta 1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL L 230, s. 6), sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 30 päivänä lokakuuta 1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89 (EYVL L 331, s. 1),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. F. Mancini (esittelevä tuomari) sekä tuomarit C. N. Kakouris, G. Hirsch, H. Ragnemalm ja R. Schintgen,

julkisasiamies: N. Fennelly,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Merino García, edustajanaan Espanjan Stuttgartissa olevan pääkonsulinviraston sosiaaliasiain osaston osastopäällikkö Angel González Maeztu,

- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Oberregierungsrat Bernd Kloke,

- Espanjan hallitus, asiamiehinään yhteisön oikeutta ja toimielimiä koskevan kansallisen koordinoinnin pääjohtaja Alberto José Navarro González ja oikeudellisen osaston valtionasiamies Gloria Calvo Díaz,

- Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Anna Lo Monaco ja Stephan Marquardt,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamies Maria Patakia ja tässä yksikössä toimiva kansallinen virkamies Horstpeter Kreppel,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Merino Garcían, edustajanaan Angel Gonzáles Maeztu, Saksan hallituksen, asiamiehenään Ernst Röder, Espanjan hallituksen, asiamiehenään oikeudellisen osaston valtionasiamies D. Santiago Ortiz Vaamonde, neuvoston, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Guus Houttuin, ja komission, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Peter Hillenkamp, 23.1.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 6.3.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Bundessozialgericht on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 20.6.1995 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 8.8.1995, ennakkoratkaisukysymyksiä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä I olevan I jakson C kohdan tulkinnasta ja pätevyydestä, sellaisena kuin asetus on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2 päivänä kesäkuuta 1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL L 230, s. 6), sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 30 päivänä lokakuuta 1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89 (EYVL L 331, s. 1, jäljempänä asetus).

2 Nämä kysymykset on esitetty hallintoriita-asiassa Merino García vastaan Bundesanstalt für Arbeit, jossa on kyse siitä, että Bundesanstalt kieltäytyi myöntämästä Merino Garcíalle lapsilisiä helmikuulta 1986 ja helmikuulta 1987, jolloin hän oli palkattomalla lomalla.

Asetus

3 Asetuksen 1 artiklan a alakohdassa määritellään, että 'palkatulla työntekijällä' ja 'itsenäisellä ammatinharjoittajalla' tarkoitetaan:

"i) henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta;

ii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman vakuutustapahtuman varalta sosiaaliturvajärjestelmässä, joka koskee kaikkia asukkaita tai koko työssäolevaa väestöä, jos tällainen henkilö:

- voidaan määrittää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sen perusteella, kuinka tällainen järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty tai rahoitettu,

tai

- jollei tällaista perustetta ole, on vakuutettu joidenkin muiden liitteessä I eriteltyjen vakuutustapahtumien varalta palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, tai iii alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä joko pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, tai, jollei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sellaista järjestelmää, vastaa liitteessä I olevaa määritelmää;

iii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu tässä asetuksessa tarkoitettujen alojen kattaman useamman vakuutustapahtuman varalta tavallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä, joka kattaa koko maaseutuväestön liitteessä I säädettyjen perusteiden mukaisesti;

iv) henkilöä, joka on vapaaehtoisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun alan kattaman vakuutustapahtuman varalta jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia tai kaikkia asukkaita tai tiettyjä asukasryhmiä koskevassa sosiaaliturvajärjestelmässä:

- jos tällainen henkilö toimii palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana,

tai

- jos tällainen henkilö on aiemmin ollut pakollisesti vakuutettu saman vakuutustapahtuman varalta saman jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevassa järjestelmässä".

4 Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan henkilöt, joihin asetusta sovelletaan, ovat yleensä vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia.

5 Asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella tai jos hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella.

6 Asetuksen 73 artiklan mukaan palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa.

7 Asetuksen liitteessä I olevan I jakson C kohta on seuraavanlainen:

"C. SAKSA

Jos toimivaltainen laitos, joka myöntää perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti, on saksalainen laitos, asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan:

a) 'palkatulla työntekijällä' tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu työttömyyden varalta tai henkilöä, joka tällaisen vakuutuksen perusteella saa sairausvakuutuksen nojalla rahaetuuksia tai niihin verrattavia etuuksia;

b) 'itsenäisellä ammatinharjoittajalla' tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattia ja on velvollinen:

- ottamaan vanhuusvakuutuksen itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmästä tai maksamaan siihen maksuja,

taikka

- ottamaan pakollisen eläkevakuutuksen."

Kansallinen lainsäädäntö

8 Bundeskindergeldgesetzin (Saksan lapsilisälaki, BGBl. I, s. 265, jäljempänä BKGG) 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että henkilöillä, joilla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka lain soveltamisalueella, on oikeus lapsilisiin lastensa ja heihin rinnastettavien osalta lain 2 §:n 1 momentin mukaisesti.

9 BKGG:n 2 §:n 5 momentissa säädetään, että lapsista, joiden kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka ei ole BKGG:n soveltamisalueella, ei makseta lapsilisää.

10 BKGG:n 9 §:n mukaan lapsilisä maksetaan sen kuukauden alusta, jonka aikana sen saamisen edellytykset täyttyvät, sen kuukauden loppuun, jonka aikana sen saamisen edellytykset lakkaavat.

11 BKGG:n 42 §:n toisen virkkeen mukaan tämä laki ei vaikuta yhteisön asetusten soveltamiseen.

12 Reichsversicherungsordnungin (Saksan sosiaalivakuutuslaki, BGBl. I, s. 799, jäljempänä RVO) 311 §:n 1 momentissa säädetään, että vakuutettu kuuluu pakollisen sairausvakuutuksen piiriin niin kauan, kuin työsuhde jatkuu, vaikkei palkkaa makseta, kuitenkin enintään kolme viikkoa.

13 Arbeitsförderungsgesetzin (Saksan työttömyysturvalaki, BGBl. I, s. 582, jäljempänä AFG) 104 §:n 1 momentin toisen ja kolmannen virkkeen mukaan aikaa, jolta palkkaa ei makseta, ei oteta vähennyksenä huomioon laskettaessa työttömyyskorvaukseen oikeuttavaa työssäoloaikaa, jos tällainen ajanjakso on enintään neljä viikkoa.

Asian käsittelyn vaiheet tähän mennessä

14 Merino García on Espanjan kansalainen, joka asuu Saksassa ja työskentelee siellä palkattuna työntekijänä. Hänen kolme lastaan asuvat Espanjassa.

15 Merino García haki 19.12.1989 Bundesanstalt für Arbeitilta Saksan lain mukaisia lapsilisiä lapsistaan ajalta tammikuu 1986 - joulukuu 1988 mukaan lukien ne ajanjaksot, jolloin hän oli työnantajansa suostumuksin palkattomalla lomalla eli 20.1.-2.3.1986 ja 13.1.-2.3.1987. Asiakirjoista selviää, että työsuhde jatkui näiden lomien ajan.

16 Bundesanstalt für Arbeit myönsi hänelle haetut lapsilisät tältä ajalta lukuun ottamatta helmikuuta 1986 ja helmikuuta 1987 (jäljempänä riidanalaiset kalenterikuukaudet). Se katsoi, että koska nämä kaksi palkatonta lomaa kestivät yli neljä viikkoa, Merino Garcíaa ei voitu pitää asetuksen 73 artiklassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä, kun AFG:n 104 §:n 1 momenttia ja asetuksen liitteessä I olevan I jakson C kohdan a alakohtaa (jäljempänä liite) sovelletaan yhtäaikaa.

17 Merino García nosti 19.2.1990 hallintokanteen Sozialgericht Mannheimissa ja vaati Bundesanstalt für Arbeitin velvoittamista maksamaan hänelle lapsilisät näiltä kahdelta riidanalaiselta kalenterikuukaudelta. Sozialgericht Mannheim hylkäsi kanteen 14.10.1992 ja myös Landessozialgericht Baden-Württemberg hylkäsi sen 21.9.1993.

18 Merino García haki 27.5.1994 muutosta (Revision) Landessozialgerichtin päätökseen. Hän väitti muutoksenhaussaan, että hän oli asetuksen 73 artiklassa tarkoitettu työntekijä ja että liitteen säännökset syrjivät sellaisia yhteisön työntekijöitä, joiden lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa.

Ennakkoratkaisukysymykset

19 Bundessozialgericht katsoi ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessään, ettei Merino Garcíalla ollut oikeutta lapsilisiin riidanalaisilta kalenterikuukausilta BKGG:n eikä yhdessä sovellettujen asetuksen 1 artiklan a alakohdan ja 73 artiklan sekä liitteen perusteella. Se kuitenkin epäili liitteen pätevyyttä, minkä vuoksi se päätti lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä I olevan I jakson C kohta sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 48 artiklan 2 kohdan kanssa siltä osin, kuin se johtaa siihen, että työntekijä, jonka lapset asuvat ulkomailla, ei saa pitkähköön palkattomaan lomaansa sisältyvien täysien kalenterikuukausien ajalta lapsilisiä, mutta sellainen työntekijä, jonka lapset asuvat Saksassa, saa?

2) Mikäli neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä I olevan I jakson C kohta todetaan pätemättömäksi, seuraako tästä, että neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklassa tarkoitettu 'työntekijä' on jokainen, jolle työnantaja antaa palkatonta lomaa heidän keskinäisen sopimuksen perusteella, vai sovelletaanko tässä suhteessa rajoituksia (esimerkiksi loman keston suhteen)?"

20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa näillä kysymyksillään lähinnä selvittää, onko silloin, kun on kyse Saksan lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien maksamisesta asetuksen 73 artiklan mukaan, palkatun työntekijän käsitettä tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan niitä palkattuja työntekijöitä, jotka vastaavat 1 artiklan a alakohdan ii alakohdasta ja liitteestä yhdessä ilmenevää määritelmää. Mikäli tähän vastataan myöntävästi, tämä tuomioistuin kysyy seuraavaksi, onko liite pätevä perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan kannalta. Mikäli liite on pätevä, tämä tuomioistuin haluaa lopuksi tietää, estääkö perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, joka johtaa siihen, että palkatulle työntekijälle, jonka lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ei myönnetä perhe-etuuksia niiltä täysiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on pitkähköllä palkattomalla lomalla, vaikka sellaisilla työntekijöillä, joiden lapset asuvat asianomaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus saada nämä etuudet. Näitä kolmea seikkaa on tarkasteltava tässä järjestyksessä.

Liitteen tulkinta

21 Asetuksen henkilöllinen soveltamisala määritellään sen 2 artiklassa, joka kuuluu Yleisiä säännöksiä -nimiseen I osastoon. Tämän artiklan 1 kohdan mukaan asetusta sovelletaan muun muassa "palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia".

22 Tässä säännöksessä käytetty käsite 'palkattu työntekijä' määritellään asetuksen 1 artiklan a alakohdassa. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka on vakuutettu jossakin 1 artiklan a alakohdassa mainituista sosiaaliturvajärjestelmistä tässä säännöksessä mainittujen vakuutustapahtumien varalta ja tässä säännöksessä mainituin ehdoin (asia C-2/89, Kits van Heijningen, tuomio 3.5.1990, Kok. 1990, s. I-1755, 9 kohta).

23 On todettava, että käsitteellä 'palkattu työntekijä' tarkoitetaan pääasian kantajan tilanteessa olevaa henkilöä muun muassa asetuksen 1 artiklan a alakohdan i alakohdassa, sikäli kuin hän on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta.

24 Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa viitataan liitteeseen, jonka sanamuodosta ilmenee, että ainoastaan niillä työntekijöillä, jotka on pakollisesti vakuutettu jossakin siinä mainituista järjestelmistä, on oikeus Saksan lapsilisiin asetuksen III osaston 7 luvun nojalla; näin on yhteisöjen tuomioistuin jo todennutkin yhdistetyissä asioissa C-4/95 ja C-5/95, Stöber ja Pereira, 30.1.1997 antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, 29 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), joka koski itsenäisiä ammatinharjoittajia (ks. myös vastaavasti yhdistetyt asiat C-245/94 ja C-312/94, Hoever ja Zachow, tuomio 10.10.1996, Kok. 1996, s. I-4895, 29 kohta).

25 Jos pääasian kantajan tilanteessa olevan työntekijän sallittaisiin vedota muihin 1 artiklan a alakohdassa oleviin 'palkatun työntekijän' määritelmiin Saksan perhe-etuuksia saadakseen, liitteen tämä säännös menettäisi kokonaan tehokkaan vaikutuksensa (effet utile) (em. asia Stöber ja Pereira, tuomion 32 kohta).

26 Näin ollen silloin, kun on kyse Saksan lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien maksamisesta asetuksen 73 artiklan mukaan palkatun työntekijän käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia palkattuja työntekijöitä, jotka vastaavat asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdasta ja liitteestä yhdessä ilmenevää määritelmää.

Liitteen pätevyys

27 Tältä osin on aluksi todettava, että EY:n perustamissopimuksen 51 artiklassa määrätään jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädännön yhteensovittamisesta eikä yhdenmukaistamisesta. Tällä määräyksellä ei puututa jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien eroihin sisällön ja menettelytapojen suhteen eikä siis näissä valtioissa työskentelevien henkilöiden oikeuksiin (ks. erityisesti asia 41/84, Pinna, tuomio 15.1.1986, Kok. 1986, s. 1, 20 kohta).

28 Asetuksen 73 artiklalla on tarkoitettu estää juuri se, että jäsenvaltio voisi asettaa perhe-etuuksien myöntämisen tai määrän riippumaan siitä, että työntekijän perheenjäsenet asuvat etuudet maksavassa jäsenvaltiossa, jotteivät yhteisön työntekijät luovu käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen (em. asia Hoever ja Zachow, tuomion 34 kohta).

29 Tämän säännöksen sanamuodosta käy selvästi ilmi, ettei siinä itsessään anneta oikeutta perhe-etuuksiin. Perhe-etuudet nimittäin myönnetään asiaa koskevien kansallisten säännösten mukaan eli tässä tapauksessa BKGG:n perusteella.

30 Sitä paitsi niissä tapauksissa, joita liite ei koske, liite ei tarkoita sitä, ettei yhteisön kansalaisilla, jotka työskentelevät Saksassa ja joiden lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa, olisi ollenkaan oikeutta perhe-etuuksiin. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 26 kohdassa, se, että pääasian kantaja on menettänyt oikeutensa perhe-etuuksiin kyseisten kahden palkattoman loman ajalta, johtuu näin ollen BKGG:n soveltamisesta eikä asetuksen liitteestä.

31 Näin ollen on todettava, että ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu tältä kannalta ei ole tuonut esiin mitään sellaista, mikä vaikuttaisi liitteen pätevyyteen.

Perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan tulkinta

32 Merino Garcían mukaan se, että hänellä on AFG:n 104 §:n 1 momentin toisen ja kolmannen virkkeen perusteella oikeus perhe-etuuksiin lapsistaan, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ainoastaan siltä ajalta, jolta hän on maksanut työttömyysvakuutusmaksun, merkitsee, että tämä säännös rajoittaa vapaata liikkuvuutta ja johtaa perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan vastaiseen syrjintään.

33 Yhteisöjen tuomioistuin on tältä osin toistuvasti todennut, että tässä määräyksessä oleva yhdenvertaisen kohtelun sääntö estää sekä kansalaisuuteen perustuvan näkyvän syrjinnän että kaikenlaisen peitellyn syrjinnän, joka muiden erotteluperusteiden soveltamisen kautta johtaa todellisuudessa samaan lopputulokseen (em. asia Pinna, tuomion 23 kohta).

34 Tässä tapauksessa pääasian kantajalle ei ole myönnetty lapsilisiä hänen Espanjassa asuvista lapsistaan, kun taas BKGG:n mukaan lapsilisä myönnetään henkilölle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on tämän lain soveltamisalueella, edellyttäen että myös hänen huollettavanaan olevien lasten kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on siellä. Lisäksi on selvää, että perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa sovelletaan tässä tapauksessa esillä olevassa tilanteessa, sillä asianomainen oli työsuhteensa perusteella edelleen Saksassa vakuutettuna sairauden varalta riidanalaisten kalenterikuukausien ajan.

35 Saksan hallituksen väitettä, jonka mukaan BKGG:n 2 §:n 5 momentti koskee yhtä lailla sekä Saksan kansalaisia että ulkomaalaisia, joiden lapset eivät täytä asumisedellytystä, ei voida pitää perusteltuna. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Pinna annetun tuomion 24 kohdassa todennut, se, että perheenjäsenet asuvat muualla kuin etuudet maksavassa jäsenvaltiossa, koskee nimittäin pääasiallisesti siirtotyöläisiä (ks. myös vastaavasti em. asia Stöber ja Pereira, 38 kohta).

36 Koska esillä olevan asian asiakirjoista ei käy ilmi mitään sellaista, minkä vuoksi tämä erilainen kohtelu olisi objektiivisesti perusteltua, sitä on pidettävä syrjivänä ja sen vuoksi perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan kanssa ristiriidassa olevana.

37 Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että silloin, kun on kyse Saksan lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien maksamisesta asetuksen 73 artiklan mukaan, palkatun työntekijän käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia palkattuja työntekijöitä, jotka vastaavat asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdasta ja liitteestä yhdessä ilmenevää määritelmää. Ennakkoratkaisukysymyksiä tutkittaessa ei myöskään ole paljastunut mitään sellaista, mikä saattaisi liitteen pätevyyden kyseenalaiseksi. Perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se estää sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen, joka johtaa siihen, että palkatulle työntekijälle, jonka lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ei myönnetä perhe-etuuksia niiltä täysiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on pitkähköllä palkattomalla lomalla, vaikka sellaisilla työntekijöillä, joiden lapset asuvat asianomaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus saada nämä etuudet.

Oikeudenkäyntikulut

38 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan ja Espanjan hallituksille sekä Euroopan unionin neuvostolle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on ratkaissut Bundessozialgerichtin sille 20.6.1995 esittämät kysymykset seuraavasti:

Silloin kun on kyse Saksan lainsäädännön mukaisten perhe-etuuksien maksamisesta sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin asetus on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2 päivänä kesäkuuta 1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 30 päivänä lokakuuta 1989 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3427/89, 73 artiklan mukaan, palkatun työntekijän käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan ainoastaan sellaisia palkattuja työntekijöitä, jotka vastaavat asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdasta ja asetuksen liitteessä I olevan I jakson C kohdasta yhdessä ilmenevää määritelmää. Ennakkoratkaisukysymyksiä tutkittaessa ei myöskään ole paljastunut mitään sellaista, mikä saattaisi liitteen pätevyyden kyseenalaiseksi. EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se estää sellaisen kansallisen säännöksen soveltamisen, joka johtaa siihen, että palkatulle työntekijälle, jonka lapset asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ei myönnetä perhe-etuuksia niiltä täysiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on pitkähköllä palkattomalla lomalla, vaikka sellaisilla työntekijöillä, joiden lapset asuvat asianomaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus saada nämä etuudet.$