61995J0179

Asiassa C-179/95,

Espanjan kuningaskunta, asiamiehinään yhteisön oikeutta ja toimielimiä koskevan kansallisen koordinoinnin pääjohtaja A. Navarro González ja valtionasiamies R. Silva de Lapuerta, prosessiosoite Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 4-6 boulevard Emmanuel Servais,$

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja J. Carbery ja oikeudellisen yksikön virkamies G.-L. Ramos Ruano, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin lakiasiainosaston ylijohtaja A. Morbilli, 100 boulevard Konrad Adenauer,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja T. van Rijn ja komission oikeudellisessa yksikössä työskentelevä kansallinen virkamies B. Vilá Costa, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner,

väliintulijana,

jossa kantaja vaatii

tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskevasta pyyntiponnistusten hallinnosta 27 päivänä maaliskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 685/95 (EYVL L 071, s. 5) liitteessä IV olevan 1 kohdan 1.1. kohdan toisen kohdan i alakohdan virkkeen viimeisen osan kumoamista sekä tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1995 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja tietyistä pyyntiedellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3362/94 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 746/95 (EYVL L 74, s. 1) liitteessä I olevan viidennen osan, joka koskee sardelleja, kumoamista,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: toisen osaston puheenjohtaja G. Hirsch (esittelevä tuomari), joka hoitaa kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. L. Murray ja H. Ragnemalm,

julkisasiamies: S. Alber,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Espanjan kuningaskunnan, asiamiehenään R. Silva de Lapuerta, neuvoston, asiamiehinään J. Carbery ja G. -L. Ramos Ruano ja komissio, asiamiehinään T. Van Rijn ja oikeudellisen yksikön virkamies J. Guerra Fernández, 2.7.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 17.9.1998 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Espanjan kuningaskunta on yhteisöjen tuomioistuimeen 9.6.1995 jättämällään kanteella vaatinut EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan (josta on muutettuna tullut EY 230 artiklan ensimmäinen kohta) nojalla yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalakantoja koskevasta pyyntiponnistusten hallinnosta 27 päivänä maaliskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 685/95 (EYVL L 071, s. 5) liitteessä IV olevan 1 kohdan 1.1. kohdan toisen kohdan i alakohdan virkkeen viimeisen osan sekä tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1995 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja tietyistä pyyntiedellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 3362/94 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 746/95 (EYVL L 74, s. 1) liitteessä I olevan viidennen osan, joka koskee sardelleja.

2 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 15.11.1995 antamalla määräyksellä komissio on hyväksytty väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

3 Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan (EYVL L 302, s. 23, jäljempänä liittymisasiakirja) 161 artiklan 1 kohdan f alakohdassa Espanjalle on myönnetty sardellin osalta 90 prosentin kokonaispyyntimäärä (jäljempänä TAC) kansainvälisen merentutkimusneuvoston (jäljempänä ICES) alueella VIII, ja Ranskalle on myönnetty 10 prosenttia. Kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellista vakautta kunkin kyseessä olevan kannan osalta koskevan periaatteen mukaisesti (jäljempänä suhteellisen vakauden periaate), sellaisena kuin se on yhteisön kalavarojen säilyttämis- ja hoitojärjestelmän perustamisesta 25 päivänä tammikuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 170/83 (EYVL L 24, s. 1) 4 artiklan 1 kohdassa, joka on pääasiallisesti toistettu yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 (EYVL L 389, s. 1) 8 artiklan 4 kohdassa, ICES-alueilla IX ja X vahvistettu sardellin TAC ja Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (jäljempänä CECAF) alue 34.1.1 oli jaettu Espanjan ja Portugalin välillä niin, että Espanjalle kuului noin 48 prosenttia ja Portugalille 52 prosenttia.

4 Asetus N:o 3760/92 on annettu EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 37 artikla) nojalla. Asetuksen 3 artiklan e ja f alakohdassa täsmennetään, että kyseisessä asetuksessa tarkoitetaan

"e) 'kalastuksen määrällä' jostakin kannasta tiettynä ajanjaksona saadun saaliin osuutta koko kannasta;

f) 'pyyntiponnistuksella' kalastusaluksen kapasiteetin ja toiminnan tuottoa tai laivaston tai alusryhmän ollessa kyseessä kaikkien kyseisten alusten yhteenlaskettua pyyntiponnistusta".

5 Asetuksen N:o 3760/92 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Jollei toisin säädetä, kalavarojen järkiperäisen ja vastuullisen sekä kestävällä pohjalla tapahtuvan hyväksikäytön varmistamiseksi neuvosto toteuttaa perustamissopimuksen 43 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti yhteisön toimenpiteet, joilla vahvistetaan vyöhykkeille pääsyn ja kalavarojen saatavuuden sekä kalastustoiminnan harjoittamisen edellytykset. Kyseiset toimenpiteet suunnitellaan käytettävissä olevien biologisten, sosiaalisten ja taloudellisten sekä teknisten tutkimusten sekä erityisesti 16 artiklan mukaisesti perustetun komitean laatimien kertomusten perusteella.

2. Kyseisiin määräyksiin voi erityisesti sisältyä kutakin kalastusta tai kalastusryhmää koskevia toimenpiteitä, joilla pyritään:

a) perustamaan vyöhykkeitä, joilla kalastustoiminta on joko kiellettyä tai sitä on rajoitettu;

b) rajoittamaan kalastuksen määrää;

c) vahvistamaan pyynnin määrälliset rajat;

d) rajoittamaan merellä vietettyä aikaa ottaen tarvittaessa huomioon kalastusalueiden etäisyys;

e) vahvistamaan sellaisten alusten lukumäärä ja tyypit, joilla on lupa kalastaa;

f) toteuttamaan pyydyksiin ja niiden käyttöön liittyvät tekniset toimenpiteet;

g) vahvistamaan niiden yksilöiden vähimmäiskoko tai -paino, joiden pyynti on sallittu;

h) toteuttamaan kannustustoimenpiteitä, taloudelliset toimenpiteet mukaan lukien, valikoivamman kalastuksen edistämiseksi."

6 Asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kalastuksen määrää voidaan 4 artiklan mukaisesti säädellä rajoittamalla sallittua pyyntimäärää ja tarvittaessa pyyntiponnistusta kyseessä olevana ajanjaksona. Jos pyyntirajoitusten määrääminen ei ole tarkoituksenmukaista, kalastuksen määrää voidaan säädellä rajoittamalla yksinomaan pyyntiponnistusta.

7 Saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan i ja ii alakohdan mukaan neuvosto määrittelee määräenemmistöllä, komission ehdotuksesta tapauskohtaisesti suurimman sallitun saaliin ja/tai suurimman sallitun pyyntiponnistuksen kullekin kalastukselle tai kalastusryhmälle, tarvittaessa useaksi vuodeksi kerrallaan ja jakaa pyyntimahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken siten, että voidaan turvata kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kyseessä olevan kannan osalta; jollei osuuksien kokonaistasapainon noudattaminen muuta edellytä, voidaan niiden jäsenvaltioiden pyynnöstä, joita asia suoranaisesti koskee, kuitenkin ottaa huomioon pienoiskiintiöt ja säännölliset kiintiöiden vaihdot, jotka ovat olleet käytössä vuodesta 1983.

8 Asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille myönnetyt kalastusoikeudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

9 Asetuksen N:o 3760/92 16 artiklan nojalla komissio perustaa alaisuuteensa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean. Komiteaa kuullaan määräajoin, ja se laatii vuosittain kalavarojen tilannetta ja kalastustoiminnan kehitystä koskevan mietinnön, kiinnittäen huomiota erityisesti luonnontieteellisiin ja teknisiin näkökohtiin. Se laatii myös kalavarojen tilasta johtuvia taloudellisia vaikutuksia koskevia kertomuksia. Komitea laatii vuosikertomuksen kalastus-ja vesiviljelyalalla tehdystä ja perustamissopimuksen 41 artiklan a kohdassa (josta on tullut EY 35 artiklan a kohta) määrätyssä laajuudessa tarvittavasta tieteellisestä ja teknisestä tutkimuksesta.

10 Tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta vuodeksi 1995 vahvistettavista suurimmista sallituista saaliista ja niiden tietyistä pyyntiedellytyksistä 20 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3362/94 (EYVL L 363, s. 1), joka on annettu erityisesti asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan perusteella, vahvistetaan vuotta 1995 koskeva TAC. Sardellin osalta siinä vahvistetaan ICES-alueelle VIII 33 000 tonnin TAC siten, että 29 700 tonnia kuuluu Espanjalle ja 3 300 tonnia Ranskalle. ICES-alueille IX, X ja CECAF-alueelle 34.1.1 vahvistetaan 12 000 tonnin TAC siten, että Espanjalle kuuluu 5 740 tonnia ja Portugalille 6 260 tonnia, jotka voidaan kalastaa vain kyseessä olevan jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilta vesiltä taikka kyseessä olevan alueen kansainvälisiltä vesiltä.

11 Asetus N:o 685/95 annettiin perustamissopimuksen 43 artiklan nojalla. Asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan asianomaisten jäsenvaltioiden on asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan mukaisesti vaihdettava niille jaetut kalastusmahdollisuudet liitteessä IV olevassa 1 kohdassa määrätyin edellytyksin.

12 Kyseisen liitteen 1 kohdan 1.1 kohta kuuluu seuraavasti:

"Ranskan ja Portugalin väliset vaihdot ovat hiljaisella sopimuksella uudistettavissa kaudella 1995-2002, jollei muuta johdu kunkin jäsenvaltion mahdollisuuksista tarkistaa näitä edellytyksiä vuosittain tapahtuvan TACien ja kiintiöiden vahvistamisen yhteydessä, ja seuraavin ehdoin:

Vaihdot koskevat seuraavia TACeja:

i) Yhteinen anjoviksen TAC, joka on vahvistettu ICES-alueille VIII ja IX, 80 prosenttia Portugalin kalastusmahdollisuuksista siirtyy vuosittain Ranskalle; määrät on kalastettava yksinomaan Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilta vesiltä;

- -".

13 Asetus N:o 746/95 on annettu asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan nojalla. Kuten sen kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, sen tavoitteena on erityisesti helpottaa tietyille jäsenvaltioille myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien vaihtoa, ja erityisesti sardellin kalastusmahdollisuuden osalta sallia osa kiintiöstä siltä alueelta, jolle kiintiö on myönnetty, tähän alueeseen rajoittuvalle alueelle.

14 Asetuksen N:o 746/95 liitteessä I olevasta viidennestä osasta ilmenee, että Portugalille ICES-alueella IX ja X sekä CEFAF-alueella 34.1.1 myönnetystä 6 260 tonnin sardellikiintiöstä voidaan pyytää enintään 5 008 tonnia ICES-suuralueen VIII vesialueella, joka kuuluu Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan.

15 27.3.1995 pidetyssä neuvoston kokouksessa, jonka aikana hyväksyttiin asetus N:o 685/95, Espanjan valtuuskunta lisäsi pöytäkirjaan yksipuolisen julistuksen, jossa se vetoaa siihen, että ICES-alueiden VIII ja IX sardellin TACien yhteisen hallinnoinnin varmistamiseksi tarkoitetuissa säännöksissä on noudatettava sardellikantojen biologista eriytymistä eikä niillä saisi aiheuttaa muutoksia olemassa olevaan tasapainoon.

16 Espanjan kuningaskunta vetoaa kanteensa tueksi EY:n perustamissopimuksen 39 artiklan (josta on tullut EY 33 artikla) ja asetuksen N:o 3760/92 rikkomista koskevaan kahteen perusteeseen.

EY:n perustamissopimuksen 39 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste

17 Espanjan hallitus väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, että riidanalaisissa säännöksissä ei oteta huomioon perustamissopimuksen 39 artiklassa mainittuja yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita eikä erityisesti niitä, joiden tarkoituksena on varmistaa tuotannontekijöiden paras mahdollinen hyödyntäminen ja markkinoiden vakauttaminen.

18 Ensinnäkin Espanjan hallitus korostaa, että yksi asetuksella N:o 3760/92 säädetyistä mekanismeista kalavarojen säilyttämisen takaamiseksi muodostuu uhanalaisten lajien pyynnin rajoittamisesta ja tätä varten vahvistettujen TACien jakamisesta jäsenvaltioiden välillä (jäsenvaltiot voivat kuitenkin tehdä vaihtoja) ottaen huomioon suhteellisen vakauden periaatteen. Näiden pyyntien hallinnointi tapahtuu siis kansallisten kiintiöiden perusteella, jolloin jäsenvaltiot voivat toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kiintiöiden jakamiseksi ja käyttämiseksi, jotta ne olisivat yhteisön oikeuden ja yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia (ks. asia 46/86, Romkes, tuomio 16.6.1987, Kok. 1987, s. 2671 ja yhdistetyt asiat C-251/90 ja C-252/90, Wood ja Cowie, tuomio 7.5.1992, Kok. 1992, s. I-2873).

19 Toiseksi Espanjan hallitus väittää, että antaakseen asetuksen N:o 3362/94 säännökset, joilla vahvistetaan sardellin TAC ICES-alueelle VIII 33 000 tonniksi markkinointivuonna 1995 neuvosto oli ottanut huomioon sen käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot, erityisesti kalastuksen tieteellisen, teknisen ja taloudellisen komitean lausunnon, ja se oli arvioinut tämän TACin olevan ainoan, joka olisi omiaan takaamaan kalavarojen järkiperäisen ja vastuullisen käytön. Tämän TACin tavoitteena oli pyyntiponnistusten ja kalavarojen käytön vakauttaminen ottamalla huomioon ja määrittämällä tietyt Espanjan historialliset kalastusoikeudet kestävän käytön varmistamiseksi tieteellisesti. Näin ollen kaikki tämän TACin ylittämisen aiheuttavat toimenpiteet vaarantaisivat lajin säilymisen ja olisivat ristiriidassa perustamissopimuksen 39 artiklan kanssa.

20 Espanjan hallituksen mukaan riidanalaisten säännösten osalta on näin, sillä kun niissä annetaan lupa siihen, että Portugalille ICES-alueelle IX asetuksella N:o 3362/94 jaetun sardellikiintiön osaa ei pyydetä tällä alueella, vaan ICES-alueella VIII, niillä mahdollistetaan viimeksi mainitun alueen sardellin TACin lisääminen niin, että se nousee 33 000 tonnista 38 008 tonniin ilman, että tätä lisäystä olisi perusteltu uudella tieteellisellä selonteolla.

21 Kolmanneksi se seikka, että neuvosto on vahvistanut varo-TACin ICES-alueella VIII pyydetylle sardellille, ei oikeuta riidanalaisten säännösten antamiseen. Toisaalta varo-TAC on luonteeltaan pakollinen säilyttämistoimenpide, koska kyseessä olevan jäsenvaltion on heti sen tultua täytetyksi kiellettävä kannan pyynti. Toisaalta varo-TAC vahvistetaan aina historiallisen pyynnin ja olemassa olevien tieteellisten selvitysten perusteella. Asiassa C-405/92, Mondiet, 24.11.1993 annettu tuomio (Kok. 1994, s. I-6133) ei merkitse sitä, että tieteelliset ja tekniset selonteot ovat vailla arvoa ja että neuvosto on vapaa tekemään valintansa, vaan että neuvosto voi toteuttaa ankarampia säilyttämistoimenpiteitä, jos tällaisia selontekoja ei ole tai jos ne eivät ole sitovia. Nyt esillä olevassa asiassa sitä vastoin neuvoston päätelmä johtaa siihen, että säilyttämistoimenpiteitä ei toteuteta, kun selonteoissa suositellaan niitä.

22 Lopuksi komission väitteet, jotka perustuvat Espanjan ja Ranskan välisten kalastusmahdollisuuksien vaihtoon asiassa C-52/95, komissio vastaan Ranska, 7.12.1995 annetussa tuomiossa (Kok. 1995, s. I-4443) todetulla tavalla, eivät ole relevantteja nyt esillä olevassa asiassa. Toisaalta kalastuskiintiöiden vaihto Espanjan ja Ranskan välillä on aina toteutettu yhteisön oikeutta noudattaen, mikä ei ole asianlaita nyt esillä olevassa tapauksessa. Toisaalta edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska vahvistettu Ranskan sardellikiintiön ylittäminen osoittaa vain, että kyseinen valtio ei noudata sille kalastusalalla kuuluvia velvoitteitaan, mutta se ei oikeuta neuvostoa rikkomaan yhteisön kalastuslainsäädäntöä.

23 Neuvosto toteaa aluksi, että Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittyminen yhteisöön vuonna 1986 aiheutti vakavia kalastusta koskevia mukauttamisongelmia, että näiden kahden jäsenvaltion integroituminen yhteiseen kalastuspolitiikkaan on ollut asteittaista ja että riidanalaiset säännökset ovat osa neuvoston vaivalloisesti aikaansaamaa kompromissia. Neuvosto korostaa sardellikalastusta ICES-alueella VIII koskevien ongelmien vakavuutta ja väittää, että kiintiön vaihtaminen Portugalin ja Ranskan välillä tarkoittaisi sitä, että Portugalin ja Espanjan integroitumista suosittaisiin.

24 Tämän jälkeen neuvosto huomauttaa, että ICES-alueen VIII sardellikanta ei ole biologisessa vaarassa ja että nykyinen varotoimena vahvistettu TAC ei perustu täsmälliseen tieteelliseen tietoon. Varo-TACin ja analyyttisen TACin välinen olennainen ero koostuu siitä, että ensin mainittuja sovelletaan kantoihin, joiden osalta ei ole käytettävissä analyyttiseen arvioon perustuvia pyyntitietoja. Niissä tapauksissa, joissa neuvostolla on käytettävissään kantaa koskeva analyyttinen arvio, sen vahvistaa analyyttisen TACin, joka vastaa määrättyä hallinnointitavoitetta. Varo-TACit vahvistetaan kannoille, joiden hyödyntämistä ei voida täsmällisesti määrittää ja jotka eivät välttämättä vastaa säilyttämisvaatimuksia, vaikka ne yleissääntöisesti vahvistetaankin tasolle, jota pidetään biologisesti varmana, mutta joka vastaa yleisemmin muita tavoitteita.

25 ICES-alueella VIII ei esiinny sardellikannan ylikalastusta, mutta Ranskan kiintiön lisääntymiseksi neuvoston olisi pitänyt lisätä TACia kymmenen kertaa suuremmaksi noudattaakseen liittymisasiakirjan 161 artiklaa, jossa vahvistetaan Espanjalle 90 prosentin TAC ja Ranskalle 10 prosentin TAC. Koska tällaisen ratkaisun vaarana on kalakannan ylikäyttäminen, neuvosto ja komissio olivat sallineet sardellin kalastusmahdollisuuden siirtämisen Iberian niemimaalta länteen sijaitsevilta vesiltä (ICES-alue IX,X, CECAF 34.1.1) Gascognen lahden vesille, Pohjois-Espanjaan (ICES-alue VIII). Näin tehdessään neuvosto ei ollut ylittänyt toimivaltaansa eikä loukannut perustamissopimuksessa mainittuja yhteisen kalastuspolitiikan perustavanlaatuisia periaatteita.

26 Neuvosto myöntää, että vahvistaessaan yhteisen TACin ICES-alueen VIII ja ICES-alueiden IX ja X sardellikannalle neuvosto ja komissio ovat vastanneet Ranskan tasavallan ja Portugalin tasavallan toiveisiin, koska jäsenvaltiot päättävät siirroista asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan mukaisesti ja ne pysyvät jäsenvaltioiden etuoikeuksina. Neuvosto ei kuitenkaan ole rikkonut perustamissopimuksen 39 artiklaa, koska se ei ollut vaarantanut ICES-alueen VIII sardellikantaa hyväksyessään sen, mitä jäsenvaltiot olivat sopineet.

27 Komissio korostaa erityisesti sitä, että Espanjan kuningaskunta vaihtaa tavanomaisesti sardellin kalastusmahdollisuuksia Ranskan kanssa sen legitiimin toimivaltansa rajoissa, joka sillä on asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan nojalla, ja että ICES-alueen VIII sardellikalastusalalle on tyypillistä erityinen sosioekonominen herkkyys, kuten edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Ranska annettu tuomio osoitti.

28 Tältä osin on muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön toimielinten on varmistettava yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden osalta näiden yksittäisten tavoitteiden välillä mahdollisesti ilmenevien ristiriitaisuuksien jatkuva yhteensovittaminen ja toimielinten on tarpeen vaatiessa asetettava jokin niistä väliaikaisesti etusijalle niiden taloudellisten tosiseikkojen tai olosuhteiden mukaisesti, jotka huomioon ottaen ne tekevät päätöksensä (asia 29/77, Roquette Frères, tuomio 20.10.1977, Kok. 1977, s. 1835, 30 kohta; asia C-311/90, Hierl, tuomio 19.3.1992, Kok. 1992, s. I-2061, 13 kohta; em. asia Mondiet, tuomion 51 kohta ja asia C-280/93, Saksa v. neuvosto, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4973, 47 kohta).

29 On myös vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, että vahvistaessaan TACit ja jakaessaan pyyntimahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan perusteella neuvosto joutuu arvioimaan monitahoista taloudellista tilannetta. Tällaisessa tilanteessa neuvoston harkintavalta ei koske ainoastaan annettavien säännösten luonnetta ja soveltamisalaa, vaan tietyssä laajuudessa myös itse tilanteen arviointia. Tämänkaltaisen toimivallan käytön valvonnassa yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava ainoastaan sitä, onko toimielin toimivaltaansa käyttäessään tehnyt ilmeisen virheen tai käyttänyt väärin harkintavaltaansa taikka onko se selvästi ylittänyt harkintavaltansa rajat (ks. asia C-4/96, NIFPO ja Northern Ireland Fishermen's Federation, tuomio 19.2.1998, Kok. 1998, s. I-681, 41 ja 42 kohta).

30 Nyt esillä olevassa asiassa on aluksi todettava, että kuten neuvosto ja komissio ovat kiistatta todenneet, riidanalaiset säännökset on annettu ICES-alueen VIII sardellikalastusta koskeviin vakaviin ongelmiin reagoimiseksi.

31 Tämän jälkeen on korostettava, että kun neuvosto on vahvistanut 33 000 tonnin suuruisen sardellin TACin ICES-alueelle VIII, se on tehnyt sen varotoimena eikä vahvistettujen tieteellisten tietojen perusteella. Näin ollen asetuksen N:o 746/95 liitteessä I olevassa viidennestä osasta ilmenevää sardellin kalastusmahdollisuuden lisäämistä 5 008 tonnilla kyseisellä alueella voidaan pitää ilmeisen virheen sisältävänä toimenpiteenä taikka harkintavaltaa väärinkäyttäen toteutettuna toimenpiteenä taikka toimenpiteenä, joka selvästi ylittää neuvoston harkintavallan, ainoastaan, jos on olemassa riittäviä todisteita, joista voidaan päätellä, että toimenpiteellä vaarannetaan kyseisten kalavarojen biologista tasapainoa. On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole esittänyt tällaisia todisteita.

32 Vaikka onkin totta, että asetuksen N:o 3760/92 4 artiklan 1 kohdan nojalla yhteisön toimenpiteet, joilla vahvistetaan vyöhykkeille pääsyn ja kalavarojen saatavuuden edellytykset, suunnitellaan käytettävissä olevien biologisten, sosiaalisten ja taloudellisten sekä teknisten tutkimusten perusteella, näiden tutkimusten puuttuminen taikka niiden vahvistamattomuus ei voi estää neuvostoa toteuttamasta yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi välttämättömäksi katsomiaan toimenpiteitä (ks. asetuksen N:o 170/83 2 artiklan 1 kohdan osalta, joka on pääasiallisesti toistettu asetuksen N:o 3760/92 4 artiklan 1 kohdassa, em. asia Mondiet, tuomion 31 kohta). Toisin kuin Espanjan hallitus väittää, tällaisissa tapauksissa neuvostolla ei ole ainostaan perusteita toteuttaa ankarampia säilyttämistoimenpiteitä, vaan se myös sallia asian edellyttämällä varovaisuudella suuremman pääsyn kalastusvaroihin.

33 Espanjan hallituksen ensimmäinen kanneperuste sekoittuu toisen kanneperusteen toiseen osaan ja sitä on tutkittava yhdessä viimeksi mainitun kanssa siltä osin kuin Espanja moittii neuvostoa siitä, että se on loukannut suhteellisen vakauden periaatetta jakaessaan kalastuskiintiöt jäsenvaltioiden kesken.

34 Perustamissopimuksen 39 artiklan rikkomista koskevaa perustetta ei siis voida hyväksyä.

Asetuksen N:o 3760/92 rikkomista koskeva kanneperuste

35 Espanjan hallitus väittää toisella kanneperusteellaan, joka jakautuu kahteen osaan, että riidanalaiset säännökset antaessaan neuvosto on rikkonut asetusta N:o 3760/92. Toisaalta se väittää, että neuvosto on jättänyt ottamatta huomioon tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa ilmaistun yhteisen kalastuspolitiikan yleisen tavoitteen, toisin sanoen elollisten merellisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen käytön. Toisaalta se väittää, että saman asetuksen 8 artiklan 4 kohdan ii alakohdasta ilmenevää suhteellisen vakauden periaatetta on loukattu.

Elollisten merellisten luonnonvarojen järkiperäisestä ja vastuullisesta käyttämisestä säätämistä koskevan velvoitteen rikkominen

36 Espanjan hallitus väittää ensinnäkin, että vuoden 1995 sardellin TACia, joka oli aluksi vahvistettu 33 000 tonniksi ICES-alueelle VIII ja 12 000 tonniksi ICES-alueelle IX, X, CECAF 34.1.1, oli riidanalaisilla säännöksillä muutettu ilman pienintäkään tieteellistä perustetta ja se oli vahvistettu 38 008 tonniksi ICES-alueelle VIII. Tämä muutos merkitsee Espanjan hallituksen mukaan asetuksen N:o 3760/92 rikkomista siltä osin kuin se on ristiriidassa luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen käytön kanssa ja sitä vastoin aiheuttaa sardellivarojen ylikäytön ICES-alueella VIII. Lisäksi tätä TACia ei ollut muutettu asetuksessa 3760/92 tätä varten säädetyssä menettelyssä.

37 ICES-alueen VIII ja ICES-alueen IX sardellikannat ovat Espanjan hallituksen mukaan selvästi biologisesti eriytyneitä, kuten ICES-työryhmän makrilli-, sardiini- ja sardellikantojen arvioimiseksi antamat kertomukset sekä vuosina 1986 ja 1992 tehdyt tieteelliset tutkimukset sardellikannan tunnistamisesta osoittavat. Lisäksi näiden kahden kannan välillä on laaja maantieteellinen vyöhyke, jolla kalastuslautat eivät harjoita sardellipyyntiä vaan ainoastaan taloudellisesti vähemmän kannattavaa sardiinipyyntiä. Näin ollen näitä kahta varastoa ei voida hallinnoida yhdessä.

38 Mitkään neuvoston siteeraamat kiintiönvaihtoesimerkit eivät liity nyt esillä olevaan asiaan, koska ne ovat tapahtuneet saman kalakannan viereisillä alueilla, kun taas riidanalaisilla säännöksillä säädetään eri kantojen välisestä vaihdosta, joka aiheuttaa määrätyn kannan TACin epäasianmukaisen kasvun. Näissä esimerkeissä samaa kalakantaa koskevien eri hallinnointialueiden väliset vaihdot eivät siis muuta tietylle kalakannalle vahvistettua TACia. Sitä vastoin kyseessä olevassa säännöstössä määrätyn kannan TACia eli ICES-alueen VIII sardellikantaa muutettaisiin, koska tässä säännöstössä sallitaan vaihto eri kannalle myönnetyn kiintiön kanssa.

39 Neuvoston mukaan on niin, että vaikka onkin totta, että nyt esillä olevassa asiassa tehty vaihto koskee kahta biologisesti eri kalakantaa eikä tällainen menettely ole tavanomaista, näin on kuitenkin tehty ennenkin. Vastaavanlaisia tilanteita on ollut muiden kantojen osalta ja vaikka ne ovatkin harvinaisia, niitä ei ole koskaan riitautettu.

40 Minkään perusteella ei voida väittää neuvoston rikkoneen asetusta N:o 3760/92, kun se on vahvistanut yhteisen sardellin TACin ICES-alueille VIII ja IX, koska kyseessä olevien kalakantojen säilyttäminen ei vaadi erillisten TACien vahvistamista. Kalakannat ovat kiistatta tyydyttävässä kunnossa ja näin ollen oli mahdollista siirtää toisen alueen kiintiö tiettyä kalakantaa vaarantamatta.

41 Tältä osin riittää, kun toisaalta todetaan, että vaikka kahden kyseessä olevan alueen sardellikannat ovatkin biologisesti eriytyneitä, tämän tuomion 31 kohdassa todetaan, että Espanjan hallitus ei esitä riittäviä todisteita, joista voitaisiin päätellä,että riidanalaiset säännökset horjuttavat ICES-alueen VIII kalakantojen biologista tasapainoa. Näin ollen neuvosto on voinut vilpittömässä mielessä toteuttaa kahden kalakannan yhteistä hallinnointia koskevat toimenpiteet.

42 Toisaalta asetus N:o 685/95 on annettu perustamissopimuksen 43 artiklassa määrättyä ja menettelyä noudattaen ja asetus N:o 746/95 puolestaan asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Espanjan hallitus ei siis voi väittää, että riidanalaisilla säännöksillä on muutettu ICES-alueen VIII sardellin TACia säädettyjä menettelyjä noudattamatta.

43 Näin ollen toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä ilman, että olisi tarpeen tutkia, ovatko asianosaisten siteeraamat esimerkit kalastusmahdollisuuksien vaihdosta verrattavissa nyt esillä olevaan asiaan.

Suhteellisen vakauden periaatteen loukkaaminen

44 Toiseksi Espanjan hallitus väittää, että riidanalaiset säännökset antaessaan neuvosto on lisännyt TACia ja jakanut ICES-alueen VIII sardellikiintiön uudelleen ottamatta huomioon suhteellisen vakauden periaatetta. Uusi 5 008 tonnin sardellikiintiö myönnettiin ICES-alueella VIII sellaiselle valtiolle, Portugalille, jolla ei koskaan ollut ollut siellä kiintiöitä, ja näin rikottiin velvollisuutta ylläpitää prosenttiosuudet, jotka oli vahvistettu Espanjalle ja Ranskalle, joiden välillä tämä kalakanta oli jaettu.

45 Jos neuvosto sitä vastoin olisi lisännyt ICES-alueen VIII sardellikiintiötä tavanmukaisella menettelyllä eli hyväksymällä uuden TACin uusien tieteellisten ja teknisten tutkimusten perusteella, uusi TAC olisi jaettu kullekin jäsenvaltiolle taattujen prosenttiosuuksien mukaisesti suhteellisen vakauden periaatetta noudattaen niin, että Espanja olisi saanut uudesta TACista kiintiön, johon sillä olisi ollut oikeus, jos sen prosenttiosuus olisi pidetty voimassa.

46 Espanjan hallituksen mukaan jäsenvaltioiden välinen kiintiöiden vaihto ei ole tähän mennessä aiheuttanut mitään TAC-muutoksia eikä se ole muuttanut suhteellisen vakauden periaatteen mukaisesti tehtyä alkuperäistä jakoa, koska kukin jäsenvaltio on säilyttänyt sille kuuluvan kiinteän prosenttiosuuden. Nyt esillä olevassa asiassa sitä vastoin Portugalille, jolla on sardellikiintiö ICES-alueella IX, oli annettu lupa kalastaa osa kiintiöstä (5 008 tonnia) ICES-alueen VIII vesillä, jotka kuuluvat Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan. Jos se luovuttaa tämän kiintiön Ranskalle, Ranskan lipun alla purjehtivat alukset eivät voi kalastaa ICES-alueella IX, vaan ainoastaan ICES-alueella VIII korottaen näin tämän alueen sardellin TACia piittaamatta aikaisemmasta jaosta, joka oli tehty suhteellisen vakauden periaatteen mukaisesti, ja takaamatta Espanjan prosenttiosuuden säilymistä.

47 Neuvosto väittää, että myöntäessään Espanjalle 90 prosenttia ICES-alueen VIII sardellin TACista, se on noudattanut liittymisasiakirjan 161 artiklaa ja suhteellisen vakauden periaatetta. Ylimääräinen sardellimäärä, jonka Portugali voi vaihtaa Ranskan kanssa ei selvästikään kuulu ICES-alueelle VIII vahvistettuun TACiin. Vaikka neuvosto myöntääkin, että tämä tilanne ei välttämättä ole suhteellisen vakauden periaatteen suppean tulkinnan mukainen, se väittää, että se on nyt esillä olevassa asiassa omaksunut laajemman näkökannan tarkoituksenaan ylläpitää Iberian niemimaan ympärillä kalastettujen sardellikiintiöiden osuuksien kokonaistasapainon. Sen tulkintaa pitäisi tarkastella yleisemmässä, Espanjan integroitumista yhteiseen kalastuspolitiikkaan koskevassa asiayhteydessä.

48 Tältä osin on aluksi todettava, että vaikka asetuksen N.o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan ii alakohdassa säädetäänkin, että pyyntimahdollisuudet jaetaan siten, että voidaan turvata kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kyseessä olevan kannan osalta, tässä artiklassa säädetään nimenomaisesti, että jollei osuuksien kokonaistasapainon noudattaminen muuta edellytä, niiden jäsenvaltioiden pyynnöstä, joita asia suoranaisesti koskee, voidaan kuitenkin ottaa huomioon säännölliset kiintiöiden vaihdot, jotka ovat olleet käytössä vuodesta 1983.

49 Tästä johtuu, että suhteellisen vakauden periaatteeseen voi vaikuttaa asetuksen N:o 3760/92 antamispäivämäärään mennessä jäsenvaltioiden jo toteuttamat vaihdot. Näin ollen on myös myönnettävä, että tämä periaate ei estä osien kokonaistasapainon noudattamiseksi toteutettuja myöhempiä vaihtoja.

50 Asetuksen N:o 3760/92 9 artiklan 1 kohdassa sallitaan nimenomaisesti, että jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään niille myönnetyt kalastusoikeudet ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

51 Vaihtoa ei toteutettu myöskään pelkällä niiden jäsenvaltioiden, joita asia koskee, tekemällä sopimuksella komissiolle annetun ilmoituksen jälkeen, vaan se perustuu kahteen neuvoston antamaan asetukseen, joista ensimmäinen eli asetus N:o 685/95 annettiin perustamissopimuksen 43 artiklan nojalla, kuten myös asetus N:o 3760/92, jonka säännöksiin Espanjan hallitus vetoaa. Neuvoston on näin hyväksynyt nimenomaisella ja erityisellä tavalla kyseisen vaihdon, jonka se on täsmentänyt toteuttaneensa sellaisen TACin puitteissa, joka - toisin kuin oli asian laita aikaisemmin - oli yhteinen ICES-alueilla VIII ja IX.

52 Niiden edellytysten osalta, joissa tämä vaihto on hyväksytty, on huomattava, että ensinnäkin se, että ICES-alueita VIII ja IX koskevan yhteisen TACin puitteissa toteutettu Portugalin kalastusmahdollisuuksien siirtäminen 80 prosentin osalta Ranskalle siten, että se saa kalastaa ainoastaan Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, ei aiheuta kalastusmahdollisuuksien lisääntymistä näillä aluilla yhdessä tarkasteltuina eikä se loukkaa Espanjalle kyseisillä alueilla myönnetyn kokonaiskiintiön osaa.

53 Toiseksi tämä vaihto ei haittaa vaihtoon osallistumattomille jäsenvaltioille erillisesti ICES-alueella VIII myönnettyjä kalastusmahdollisuuksia. Espanja saa edelleen 29 700 tonnin kiintiön ICES-alueella VIII.

54 Lopuksi ei myöskään ole osoitettu, että kyseessä oleva vaihto vaarantaisi kyseessä olevien alueiden kalavarat eikä että se näin ollen loukkaisi Espanjan kaltaisten jäsenvaltioiden oikeuksia, joilla on kiintiöitä näillä alueilla.

55 Näin ollen ei voida katsoa, että riidanalaisilla säännöksillä loukattaisiin suhteellisen vakauden periaatetta, sellaisena kuin se ilmenee asetuksen N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan ii alakohdasta. Toisen kanneperusteen toista osaa ei siis myöskään voida hyväksyä.

56 Koska mitään kanneperustetta ei ole hyväksytty, kanne on hylättävä kokonaan.

Oikeudenkäyntikulut

57 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on vaatinut, että Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska Espanja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asiassa väliintulijana esiintynyt komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään.

2) Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3) Euroopan yhteisöjen komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.