61995J0104

1 Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Toimivallan rajat - Selvästi asiaan vaikuttamaton kysymys

(EY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

2 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Itsenäiset kauppaedustajat - Direktiivi 86/653/ETY - Palkkio - Kauppaedustajalle osoitetulta maantieteelliseltä alueelta olevien asiakkaiden kanssa tehdyt liiketoimet - Kauppaedustajan oikeus provisioon riippumatta siitä, onko hän myötävaikuttanut kyseisiin liiketoimiin

(Neuvoston direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohta)

3 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Itsenäiset kauppaedustajat - Direktiivi 86/653/ETY - Palkkio - Kauppaedustajalle osoitetulta maantieteelliseltä alueelta oleva asiakas - Oikeushenkilöiden liittymät maantieteelliseen alueeseen

(Neuvoston direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohta)

4 Perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisen ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tutkimatta, jos on ilmeistä, että yhteisön oikeuden tulkinnalla, jota tämä tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän oikeusriidan tosiseikkoihin tai kohteeseen.

5 Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta annetun direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että jos kauppaedustajalle on osoitettu maantieteellinen alue, hänellä on oikeus provisioon tältä alueelta olevien asiakkaiden kanssa päätetyistä liiketoimista, vaikka ne olisi tehty ilman hänen myötävaikutustaan.

Tätä tulkintaa on noudatettava kyseisen säännöksen sanamuodon mukaisessa tilanteessa, jossa liiketoimet on tehty tietyllä alueella tai tietyn kauppaedustajan vastuualueella olevan asiakaspiirin keskuudessa, vaikka kyseisessä säännöksessä ei ole minkäänlaista mainintaa kauppaedustajan myötävaikutuksesta palkkion maksamisen edellytyksenä. Samaa tulkintaa on noudatettava myös 7 artiklan rakenteen ja logiikan osalta, koska tässä artiklassa on ollut tarkoitus antaa oikeus palkkioon kahdessa erilaisessa tilanteessa, joista on säädetty erikseen sen 1 ja 2 kohdassa. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa liiketoimi tehdään edustajan toiminnan myötävaikutuksesta, kun taas 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa liiketoimi on tehty kauppaedustajalle osoitetulta alueelta olevan asiakkaan tai asiakaspiirin keskuudessa.

6 Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta annetun direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun asiakas on oikeushenkilö, ilmaisun "tältä alueelta oleva asiakas" merkitys on ratkaistava sen mukaan, missä oikeushenkilö todellisuudessa harjoittaa liiketoimintaansa. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaansa useissa eri paikoissa tai jos edustaja toimii useilla alueilla, myös muita seikkoja voidaan ottaa huomioon määritettäessä sitä, minne tietty liiketoimi painottuu, ja tällaisia seikkoja ovat erityisesti paikka, jossa neuvottelut edustajan kanssa on käyty tai jossa ne tavallisesti olisi käyty, tuotteiden toimituspaikka ja tilauksen tehneen yksikön sijaintipaikka. Olennaista on välttää se, että sama liiketoimi katsottaisiin tehdyksi kahdessa eri paikassa.

Asiassa C-104/95,

jonka Polymeles Protodikeio Athinon on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Georgios Kontogeorgas

vastaan

Kartonpak AE

ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (EYVL L 382, s. 17) 7 artiklan 2 kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava tuomari D. A. O. Edward, sekä tuomarit C. Gulmann, J.-P. Puissochet, P. Jann (esittelevä tuomari) ja M. Wathelet,

julkisasiamies: G. Cosmas,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Kartonpak AE, edustajanaan asianajaja Ionnis Dryllerakis, Ateena,

- Kreikan hallitus, asiamiehenään valtion oikeudellisen neuvoston avustava oikeudellinen neuvonantaja Fokion P. Georgakopoulos,

- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion oikeusministeriön Regierungsdirektor Alfred Dittrich ja liittovaltion talousministeriön Oberregierungsrat Bernd Kloke,

- Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikkö Catherine de Salins ja saman osaston ulkoasiainsihteeri Philippe Martinet,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Dimitrios Gouloussis,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Kartonpak AE:n, edustajanaan Ionnis Dryllerakis, Kreikan hallituksen, asiamiehenään Fokion P. Georgakopoulos, ja komission, asiamiehenään Dimitrios Gouloussis, 20.6.1996 pidetyssä käsittelyssä esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 4.7.1996 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Polymeles Protodikeio Athinon on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 30.11.1994 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 31.3.1995, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (EYVL L 382, s. 17, jäljempänä direktiivi) ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa kantajana on itsenäinen kauppaedustaja Kontogeorgas ja vastaajana Kartonpak AE -niminen yhtiö (jäljempänä Kartonpak).

3 Asiaa koskevista asiakirjoista käy ilmi, että Kartonpakin ja Kontogeorgasin välillä 10.2.1981 tehdyn sopimuksen mukaan Kontogeorgas huolehti Kartonpakin tuotteiden myynnistä Achaïan ja Ilian maakunnissa 1.1.1981 alkaen. Kontogeorgasilla oli oikeus kolmen prosentin suuruiseen provisioon mainituissa maakunnissa suoritetusta nettomyynnistä, johon ei laskettu leimaveroja, arvonlisäveroa eikä kuljetuskustannuksia.

4 Vuonna 1985 Kartonpak sulautui Saint Ritsis Ellas AVEE -nimiseen yhtiöön (jäljempänä Saint Ritsis).

5 Vuodesta 1988 alkaen Kartonpak myi Kontogeorgasin mukaan itse tuotteitaan edellä mainituissa maakunnissa sijaitseville yrityksille maksamatta Kontogeorgasille provisiota tästä myynnistä. Kartonpak väittää, että nämä yritykset olivat Saint Ritsisin entisiä asiakkaita, joten Kontogeorgasilla ei ollut oikeutta provisioon.

6 Kun edustussopimus tämän jälkeen irtisanottiin, Kontogeorgas nosti ennakkoratkaisua pyytävässä tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati 2 286 770 Kreikan drakman suuruista korvausta, joka vastasi hänelle osoitetulla maantieteellisellä alueella vuodesta 1988 alkaen suoritettuun myyntiin liittyviä provisioita. Kartonpak kiisti tämän vaatimuksen sillä perusteella, että asiakasyritysten kotipaikat eivät olleet Kontogeorgasin toiminta-alueella, vaan niillä oli siellä ainoastaan joitakin teollisuuslaitoksia.

7 Kontogeorgasin mielestä hänellä oli oikeus näihin provisioihin kauppaedustajista annetun Kreikan presidentin asetuksen nro 219/91 6 pykälän 1 momentin mukaisesti; tällä asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 86/653/ETY (Helleenien tasavallan virallinen lehti, A 81, 30.5.1991), jonka 6 pykälän 1 momentissa säädetään seuraavaa:

"Kauppaedustajalla on oikeus provisioon edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta, jos hänelle on osoitettu tietty maantieteellinen alue ja jos liiketoimi on päätetty tältä alueelta olevan asiakkaan kanssa."

8 Direktiivin 7 artiklan 2 kohta on pantu täytäntöön Kreikan sisäisessä oikeusjärjestyksessä edellä mainitulla säännöksellä. Direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta:

a) jos se on päätetty hänen myötävaikutuksestaan; tai

b) jos se on päätetty sellaisen kolmannen henkilön kanssa, jonka hän on aikaisemmin hankkinut asiakkaaksi vastaavia liiketoimia varten.

2. Kauppaedustajalla on oikeus provisioon edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta myös,

- jos hänelle on osoitettu tietty maantieteellinen alue tai tietty asiakaspiiri, taikka

- jos hänellä on yksinoikeus tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tai tiettyyn asiakaspiiriin,

ja liiketoimi on päätetty tältä alueelta olevan tai tähän asiakaspiiriin kuuluvan asiakkaan kanssa.

Jäsenvaltioiden on otettava lainsäädäntöönsä jompikumpi edellä olevissa luetelmakohdissa tarkoitetuista vaihtoehdoista."

9 Kansallinen tuomioistuin katsoi, että Kontogeorgasin kanne oli perusteltu, mutta se ei ollut varma direktiivin 7 artiklan 2 kohdan tulkinnasta eikä myöskään Kreikan täytäntöönpanoasetuksen 6 pykälän 1 momentin tulkinnasta; viimeksi mainitussa säännöksessä on toistettu direktiivin vastaavan säännöksen sanamuoto, ja siihen on valittu ensimmäinen direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa mainituista vaihtoehdoista. Näin ollen Polymeles Protodikeio Athinon päätti esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Kun kauppaedustajalle on osoitettu tietty maantieteellinen alue, onko hänellä oikeus provisioon myös liiketoimista, jotka on tehty ilman hänen myötävaikutustaan ja riippumatta siitä, onko hän itse luonut kyseiset asiakassuhteet, vai onko hänellä oikeus provisioon ainoastaan niistä liiketoimista, jotka on tehty hänen toiminta-alueellaan hänen myötävaikutuksestaan ja hänen itse hankkimiensa asiakkaiden kanssa?

2) Mitä tarkoittaa ilmaisu 'tältä alueelta oleva asiakas'?

Tarkemmin sanottuna jos asiakas on yhtiö, jonka kotipaikka ei ole siellä, missä yhtiön liiketoimintaa harjoitetaan, tarkoitetaanko tällöin ilmaisulla 'tältä alueelta' asiakasyhtiön kotipaikkaa vai paikkaa, jossa sen liiketoimintaa todellisuudessa harjoitetaan, ja/tai mahdollisesti niiden tehtaiden tai muiden tilojen sijaintipaikkaa, joille toimitetaan tuotteet, joita koskevasta liiketoimesta kauppaedustaja vaatii provisiota, ottaen huomioon, että kyseinen liiketoimi, josta kauppaedustajalla on oikeus provisioon, on tehty juuri tällaisessa kauppaedustajan maantieteelliseen toiminta-alueeseen kuuluvassa paikassa?"

Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen

10 Kartonpak huomauttaa aluksi, ettei ennakkoratkaisupyynnöllä ole minkäänlaista yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian tosiseikkoihin eikä sen oikeudellisiin perusteisiin, joten pyyntö on jätettävä tutkimatta. Kartonpak on yhteisöjen tuomioistuimen istunnossa täsmentänyt, että esitetyt ennakkoratkaisukysymykset olivat hypoteettisia; Kontogeorgasin kanne oli nimittäin Kartonpakin mukaan perusteeton, koska tämän mainitsemat asiakkaat olivat Saint Ritsisin entisiä asiakkaita eikä Kontogeorgasilla ollut minkäänlaista sopimussuhdetta Saint Ritsisin kanssa. Jos ennakkoratkaisukysymykset otetaan kuitenkin tutkittaviksi, Kartonpakin mielestä ensimmäinen kysymys pitäisi muotoilla uudelleen, jotta voitaisiin ratkaista, onko kauppaedustajalla oikeus provisioon myös sellaisen ulkopuolisen yhtiön asiakkaiden kanssa tehdyistä liiketoimista, jonka kanssa kauppaedustajan sopimuspuolena oleva yhtiö on sulautunut.

11 Tältä osin on riittävää muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tutkimatta, jos on ilmeistä, että yhteisön oikeuden tulkinnalla, jota tämä tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen (ks. mm. asia C-129/94, Ruiz Bernáldez, tuomio 28.3.1996, Kok. 1996, s. I-1829, 7 kohta).

12 Näin ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa. Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on selvästi osoittanut, että Kontogeorgasin kanteen ratkaisu riippuu direktiivin 7 artiklan 2 kohdan ja myös sen kansallisen täytäntöönpanosäännöksen tulkinnasta ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä kuvaillussa tilanteessa.

13 Näin ollen ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen esittämät kysymykset on tutkittava laajentamatta niiden kohdetta.

Ensimmäinen kysymys

14 Ensimmäisessä kysymyksessään kansallinen tuomioistuin kysyy olennaisesti sitä, onko direktiivin 7 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittava siten, että kauppaedustajalla, jolle on osoitettu tietty maantieteellinen alue, on oikeus provisioon tältä alueelta olevien asiakkaiden kanssa tehdyistä liiketoimista, vaikkei kauppaedustaja ole myötävaikuttanut niiden tekemiseen.

15 Komissio sekä Kreikan, Saksan ja Ranskan hallitukset ovat vastanneet myöntävästi tähän kysymykseen nojautuen sekä direktiivin 7 artiklan sanamuotoon että sen rakenteeseen. Tässä säännöksessä on mainittu kaksi vaihtoehtoista tilannetta, joita koskevat edellytykset poikkeavat toisistaan nimenomaan siksi, että jälkimmäisessä vaihtoehdossa ei edellytetä edustajan henkilökohtaista myötävaikutusta. Komission ja mainittujen hallitusten mukaan tällaisen tulkinnan vahvistaa se, että direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa on käytetty adverbia "myös".

16 Nämä perustelut on hyväksyttävä. Direktiivin 7 artiklan sanamuodon mukaan on olemassa kaksi vaihtoehtoista tilannetta, joissa kauppaedustajalla on oikeus provisioon. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tilanne edellyttää, että edustaja myötävaikuttaa tai hänen aikaisempi toimintansa on myötävaikuttanut liiketoimen tekemiseen, kun taas 2 kohdan mukaan kauppaedustajalle on maksettava palkkiota kaikista liiketoimista, jotka on tehty tietyllä alueella tai tietyn asiakaspiirin keskuudessa, eikä siinä ole minkäänlaista mainintaa kauppaedustajan myötävaikutuksesta. Näiden kahden tilanteen välisen eron vahvistaa vielä se, että direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa on nimenomaisesti käytetty sanaa "myös". Tätä kohtaa ei näin ollen voida tulkita siten, että myös siinä edellytettäisiin kauppaedustajan myötävaikutusta. Lisäksi direktiivin 7 artiklan 2 kohta menettäisi merkityksensä tällaisen tulkinnan vuoksi, koska aina kun kauppaedustaja olisi luonut kyseiset asiakassuhteet, sovellettaisiin direktiivin 7 artiklan 1 kohtaa.

17 Kartonpak puolestaan katsoo, että direktiivin 7 artiklaa on luettava yhdessä sen 6 artiklan kanssa, jossa on jätetty sopimuksen osapuolten tehtäväksi sopia tarkemmin kauppaedustajan palkkiosta. Kartonpakin mielestä ei olisi järkevää ajatella, että edustajalla olisi oikeus provisioon kaikesta hänelle osoitetulla alueella tapahtuvasta myynnistä silloin, kun yksinoikeus ei ole oikeudellisesti sitova.

18 Tältä osin on syytä täsmentää, että direktiivin 6 artikla koskee - toisin kuin 7 artikla - edustajan palkkion suuruutta eikä liiketoimia, joista provisiota maksetaan. Tästä syystä näiden kahden säännöksen soveltamisalat ovat erilaiset.

19 Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 7 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että jos kauppaedustajalle on osoitettu maantieteellinen alue, hänellä on oikeus provisioon tältä alueelta olevien asiakkaiden kanssa tehdyistä liiketoimista, vaikka ne olisi tehty ilman hänen myötävaikutustaan.

Toinen kysymys

20 Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy olennaisesti sitä, tarkoitetaanko direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa olevalla ilmaisulla "tältä alueelta oleva asiakas" tilannetta, jossa asiakas on oikeushenkilö, jonka kotipaikka ei ole siellä, missä se harjoittaa liiketoimintaansa.

21 Komission mukaan ratkaisevana on pidettävä paikkaa, jossa liiketoimintaa todellisuudessa harjoitetaan, jolleivät osapuolet ole sopineet asiasta toisin. Lisäksi voidaan ottaa huomioon sen yhtiön teollisuus- tai muiden laitosten sijaintipaikka, jolle liiketoimen kohteena olevat tuotteet toimitetaan.

22 Kreikan hallitus ehdottaa tapauskohtaista ratkaisua kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan ja mainitsee arvioinnissa huomioon otettavina perusteina ammattitoiminnan harjoittamispaikan, teollisuus- tai muiden laitosten sijaintipaikan, liiketoimen suorituspaikan sekä tavanomaisesti samankaltaisten liiketoimien yhteydessä sovellettavan kauppatavan.

23 Saksan hallituksen mukaan on otettava huomioon ne asiakkaat, joiden kotipaikka tai toimipaikka on kyseisellä alueella. Jos nämä ovat eri paikoissa, liiketoiminnan harjoittamispaikka olisi ratkaiseva. Jos asiakasyrityksellä on useita tytäryhtiöitä tai jos asiakas johtaa useita yrityksiä, Saksan hallituksen mukaan on otettava huomioon tilauksen tehnyt tytäryhtiö tai yritys eikä tavaratoimituksen vastaanottaja.

24 Kartonpak puolestaan katsoo, että ongelma on ratkaistava ensisijaisesti osapuolten välisten sopimusmääräysten perusteella. Muussa tapauksessa ratkaisevana olisi pidettävä paikkaa, johon liiketoimia koskeva päätöksenteko keskittyy ja jossa niitä koskevien sopimusten tekemisen edellyttämät toimet suoritetaan.

25 Tältä osin on ensinnäkin syytä todeta, että direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa ei mainita niitä perusteita, jotka on otettava huomioon asiakkaan ollessa oikeushenkilö, jonka kotipaikka ei ole siellä, missä sen liiketoimintaa harjoitetaan. Näin ollen tätä säännöstä on tulkittava direktiivin asiayhteyden ja tavoitteen mukaan (ks. vastaavasti asia 327/82, Ekro, tuomio 18.1.1984, Kok. 1984, s. 107, 11 kohta ja asia C-7/90, Vandevenne ym., tuomio 2.10.1991, Kok. 1991, s. I-4371, 6 kohta).

26 Direktiivin taustalla on selvästi ajatus siitä, että kauppaedustajan tehtävänä on luoda asiakassuhteita ja neuvotella asiakkaiden kanssa ja tarvittaessa tehdä sopimukset liiketoimista (direktiivin 1 artiklan 2 kohta ja 3 artiklan 2 kohdan a alakohta). Direktiivissä korostetaan siten edustajan ja asiakkaiden välisiä konkreettisia liikesuhteita sellaisina kuin ne ilmenevät todellisessa taloudellisessa tilanteessa eikä oletetuissa tilanteissa.

27 Kun asiakas on oikeushenkilö, direktiivin 7 artiklan 2 kohtaan sisältyvän ilmaisun "tältä alueelta oleva asiakas" merkitys on ratkaistava sen mukaan, missä oikeushenkilö harjoittaa todellista liiketoimintaansa.

28 Tältä osin on syytä todeta, että päämiehellä voi olla useita saman jäsenvaltion alueella toimivia kauppaedustajia, joilla kullakin on oma maantieteellinen alueensa. Tästä syystä on tärkeää määrittää tarkasti se paikka, jossa asiakas harjoittaa liiketoimintaansa, ja tällöin on käytettävä sellaisia perusteita, ettei samaa liiketoimea voida katsoa tehdyksi kahden tai useamman edustajan maantieteellisellä alueella.

29 Jos asiakasyritys harjoittaa liiketoimintaansa eri paikoissa tai jos kauppaedustaja toimii useilla alueilla, myös muita seikkoja voidaan ottaa huomioon määritettäessä sitä, minne tietty liiketoimi painottuu, ja tällaisia seikkoja ovat erityisesti paikka, jossa neuvottelut edustajan kanssa on käyty tai jossa ne tavallisesti olisi käyty, tuotteen toimituspaikka sekä tilauksen tehneen yksikön sijaintipaikka.

30 Näin ollen toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun asiakas on oikeushenkilö, ilmaisun "tältä alueelta oleva asiakas" merkitys on ratkaistava sen mukaan, missä oikeushenkilö todellisuudessa harjoittaa liiketoimintaansa. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaansa useissa eri paikoissa tai jos edustaja toimii useilla alueilla, myös muita seikkoja voidaan ottaa huomioon määritettäessä sitä, minne tietty liiketoimi painottuu, ja tällaisia seikkoja ovat erityisesti paikka, jossa neuvottelut edustajan kanssa on käyty tai jossa ne tavallisesti olisi käyty, tuotteiden toimituspaikka ja tilauksen tehneen yksikön sijaintipaikka.

Oikeudenkäyntikulut

31 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Kreikan, Saksan ja Ranskan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Polymeles Protodikeio Athinonin 30.11.1994 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että jos kauppaedustajalle on osoitettu maantieteellinen alue, hänellä on oikeus provisioon tältä alueelta olevien asiakkaiden kanssa tehdyistä liiketoimista, vaikka ne olisi tehty ilman hänen myötävaikutustaan.

2) Direktiivin 86/653/ETY 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun asiakas on oikeushenkilö, ilmaisun "tältä alueelta oleva asiakas" merkitys on ratkaistava sen mukaan, missä oikeushenkilö todellisuudessa harjoittaa liiketoimintaansa. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaansa useissa eri paikoissa tai jos edustaja toimii useilla alueilla, myös muita seikkoja voidaan ottaa huomioon määritettäessä sitä, minne tietty liiketoimi painottuu, ja tällaisia seikkoja ovat erityisesti paikka, jossa neuvottelut edustajan kanssa on käyty tai jossa ne tavallisesti olisi käyty, tuotteiden toimituspaikka ja tilauksen tehneen yksikön sijaintipaikka.