This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 61994CJ0275
Judgment of the Court (Fifth Chamber) of 14 March 1996. # Roger van der Linden v Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik. # Reference for a preliminary ruling: Hof van Cassatie - Belgium. # Brussels Convention - Interpretation of Article 47(1) - Documents to be produced by a party applying for enforcement - Obligation to produce proof of service of the judgment delivered - Possibility of producing proof of service after the application has been made. # Case C-275/94.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14 päivänä maaliskuuta 1996.
Roger van der Linden vastaan Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik.
Ennakkoratkaisupyyntö: Hof van cassatie - Belgia.
Brysselin yleissopimus - 47 artiklan 1 kappaleen tulkinta - Asiakirjat, jotka tuomion täytäntöönpanoa pyytävän asianosaisen on esitettävä - Velvollisuus esittää näyttöä tuomion tiedoksiannosta - Mahdollisuus esittää näyttöä tuomion tiedoksiannosta täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen.
Asia C-275/94.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14 päivänä maaliskuuta 1996.
Roger van der Linden vastaan Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik.
Ennakkoratkaisupyyntö: Hof van cassatie - Belgia.
Brysselin yleissopimus - 47 artiklan 1 kappaleen tulkinta - Asiakirjat, jotka tuomion täytäntöönpanoa pyytävän asianosaisen on esitettävä - Velvollisuus esittää näyttöä tuomion tiedoksiannosta - Mahdollisuus esittää näyttöä tuomion tiedoksiannosta täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen.
Asia C-275/94.
Oikeustapauskokoelma 1996 I-01393
ECLI identifier: ECLI:EU:C:1996:101
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 14 päivänä maaliskuuta 1996. - Roger van der Linden vastaan Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik. - Ennakkoratkaisupyyntö: Hof van cassatie - Belgia. - Brysselin yleissopimus - 47 artiklan 1 kappaleen tulkinta - Asiakirjat, jotka tuomion täytäntöönpanoa pyytävän asianosaisen on esitettävä - Velvollisuus esittää näyttöä tuomion tiedoksiannosta - Mahdollisuus esittää näyttöä tuomion tiedoksiannosta täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen. - Asia C-275/94.
Oikeustapauskokoelma 1996 sivu I-01393
Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa koskeva yleissopimus - Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano - Täytäntöönpanomenettely - Täytäntöönpanohakemus - Esitettävät asiakirjat - Täytäntöönpanohakemuksen kohteena olevan tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö - Mahdollisuus esittää tiedoksiantoa koskeva näyttö täytäntöönpanohakemuksen jälkeen - Edellytykset
(27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappale)
Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä sopimuksella, 47 artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö voidaan kansallisten menettelysääntöjen salliessa esittää täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen ja erityisesti sen asianosaisen vireille panemassa muutoksenhakumenettelyssä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan. Tämä edellyttää, että kyseiselle asianosaiselle annetaan riittävästi aikaa, jotta hän voi täyttää tuomiosta johtuvat velvoitteet vapaaehtoisesti, ja että täytäntöönpanoa hakeva asianosainen vastaa mahdollisesta tarpeettomasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista.
Asiassa C-275/94,
jonka Hof van cassatie van België on saattanut yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa tulkita tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyä yleissopimusta koskevan 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa,
Roger Van der Linden
vastaan
Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik,
ennakkoratkaisun tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972 L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä sopimuksella (EYVL L 304, s. 1, ja muutettu teksti s. 77), 47 artiklan 1 kappaleen tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. A. O. Edward sekä tuomarit J.-P. Puissochet, J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari), C. Gulmann ja P. Jann,
julkisasiamies: N. Fennelly,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
- Van der Linden, edustajanaan asianajaja H. Geinger, Bryssel,
- Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik, edustajanaan asianajaja F. Fazzi-De Clercq, Gent,
- Saksan hallitus, asiamiehenään liittovaltion oikeusministeriön Ministerialdirigent B. Lohr,
- Itävallan hallitus, asiamiehenään liittovaltion ulkoasiainministeriön suurlähettiläs F. Cede,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies P. van Nuffel,
ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,
kuultuaan julkisasiamiehen 30.1.1996 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Hof van cassatie van België on 30.9.1994 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.10.1994, pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa tulkita tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyä yleissopimusta koskevan 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti tämän yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaleen tulkinnasta (EYVL 1972 L 299, s. 32), sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä sopimuksella (EYVL L 304, s. 1, ja muutettu teksti s. 77, jäljempänä yleissopimus).
2 Nämä kysymykset ovat tulleet esille riita-asiassa, jossa kantajana on tuolloin autojen jälleenmyyjänä Blankenbergessä Belgiassa toiminut Belgian kansalainen Van der Linden ja jossa vastaajana on saksalainen vakuutusyhtiö Berufsgenossenschaft der Feinmechanik und Elektrotechnik (jäljempänä vakuutusyhtiö). Tämä riita-asia koskee Landgericht Bonnin 25.5.1976 ja 1.9.1976 antaman kahden yksipuolisen tuomion täytäntöönpanoa Belgiassa; näillä tuomioilla Van der Linden on velvoitettu maksamaan vakuutusyhtiölle toisaalta 45 428,25 Saksan markan (DEM) suuruinen summa neljän prosentin korkoineen 12.3.1976 lukien ja toisaalta 2 190,75 DEM:n suuruinen summa neljän prosentin korkoineen 20.8.1976 lukien.
3 Ensimmäinen summa vastaa vakuutusyhtiössä vakuutettuna olleelle Rudolf Lempgesille niiden vammojen hoidosta aiheutuneita lääkärikuluja, jotka hänelle aiheutuivat hänen ja Van der Lindenin ajoneuvojen yhteenajossa Saksassa 5.2.1973; Van der Lindenin ajoneuvoa ajoi kolmas henkilö. Toinen summa vastaa kyseisestä kansallisesta oikeudenkäynnistä aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.
4 Vakuutusyhtiön hakemuksesta Rechtbank van eerste aanleg te Brugge (jäljempänä Rechtbank) saattoi 2.2.1982 tuomiot täytäntöönpanokelpoisiksi Belgiassa.
5 Van der Linden kanteli tästä päätöksestä erityisesti sillä perusteella, että Rechtbank oli hyväksynyt täytäntöönpanohakemuksen (eksekvatuurihakemus), vaikka vastoin yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaleessa asetettuja vaatimuksia yhtään asiakirjaa ei ollut esitetty, mistä olisi ilmennyt, että yksipuoliset tuomiot olisi annettu tiedoksi ja että ne olisivat olleet täytäntöönpanokelpoisia.
6 Rechtbank totesi 30.6.1993 antamassaan tuomiossa, että kantelu oli otettava tutkittavaksi mutta että se oli perusteeton. Se totesi, että vaikka Van der Linden oli ehkä perustellusti vedonnut siihen, ettei 25.5.1976 ja 1.9.1976 annettujen yksipuolisten tuomioiden tiedoksiannosta ollut esitetty näyttöä yksipuolisen täytäntöönpanohakemuksen jättämisajankohtana, vakuutusyhtiö oli 6.1.1987, eli kantelua koskevan menettelyn kuluessa, toimittanut uuden tiedoksiannon Belgian kansallisen oikeuden säännösten mukaisesti. Rechtbankin mukaan se oli siten täyttänyt yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaleen mukaiset vaatimukset, joten Rechtbankin alkuperäinen päätös oli vahvistettava, vaikka se oli annettu puutteellisten asiakirjojen perusteella.
7 Van der Linden valitti tästä päätöksestä Hof van cassatie van Belgiëen väittäen, ettei tuomioistuin voi laillisesti päättää, että vakuutusyhtiö voisi vielä korjata menettelyvirheen antamalla tuomion tiedoksi kolmannen osapuolen kantelua koskevan menettelyn aikana, vaikka yleissopimuksen 46 artiklan 1 kappaleen ja 47 artiklan 1 kappaleen mukaan virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta ja tiedoksiantoasiakirjat on toimitettava tuomioistuimelle samanaikaisesti tuomiota koskevan täytäntöönpanohakemuksen (eksekvatuurihakemus) kanssa, ja tuomio on annettava tiedoksi ennen täytäntöönpanopyyntöä.
8 Hof van cassatie van België on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
"1) Onko Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioiden välisen tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaletta tulkittava siten, että asianomainen lainkäyttöviranomainen voi määrätä toisessa valtiossa annetun tuomion täytäntöönpantavaksi ainoastaan sillä edellytyksellä, että 47 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu asiakirja ja erityisesti tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö esitetään joko samanaikaisesti täytäntöönpanohakemuksen kanssa tai ennen hakemusasian ratkaisua?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kielteisesti, onko 47 artiklaa tulkittava siten, että kansallisen lain säännöksistä riippumatta asiakirjan esittämistä koskevaa velvollisuutta ei noudateta, jos tuomio annetaan tiedoksi vasta täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen ja jos tästä tiedoksiannosta tehty asiakirja on laadittu ja esitetty vasta sen jälkeen, kun asianomainen lainkäyttöviranomainen on ratkaissut hakemusasian ja asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on hakenut muutosta?"
9 Näillä kysymyksillään kansallinen tuomioistuin kysyy pääasiallisesti, onko yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaletta tulkittava siten, että täytäntöönpanohakemuksen kohteena olevan tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö voidaan esittää hakemuksen jättämisen jälkeen ja erityisesti sen asianosaisen, jota vastaan tämä hakemus on esitetty, vireille paneman muutoksenhakumenettelyn aikana.
10 Yleissopimuksen 33 artiklan 3 kappaleen mukaan "hakemukseen on liitettävä 46 ja 47 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut asiakirjat", kun taas 47 artiklan 1 kappaleessa täsmennetään, että "asianosaisen, joka pyytää täytäntöönpanoa, on lisäksi annettava
1. asiakirjat, joista ilmenee, että tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomiovaltion lain mukaan ja että se on annettu tiedoksi - - ".
11 Lisäksi yleissopimuksen 48 artiklan mukaan "jollei 46 artiklan 2 kappaleessa ja 47 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuja asiakirjoja ole annettu, tuomioistuin voi asettaa asiakirjojen antamiselle määräajan tai hyväksyä sanotuissa kappaleissa tarkoitettujen asiakirjojen arvoisia muita asiakirjoja tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa asiakirjan esittämisvelvollisuudesta".
12 Van der Linden ja Itävallan hallitus väittävät, että näistä määräyksistä ilmenee selvästi, että tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö on esitettävä viimeistään täytäntöönpanohakemuksen jättämisen yhteydessä. Van der Lindenin mukaan 48 artiklassa vahvistetaan tällainen tulkinta, koska siinä ei anneta mahdollisuutta asettaa asiakirjan antamiselle määräaikaa, hyväksyä samanarvoisia asiakirjoja tai vapauttaa hakija velvollisuudesta esittää 47 artiklan 1 kappaleessa mainitut asiakirjat, kun taas tällainen mahdollisuus on nimenomaisesti vahvistettu 46 artiklan 2 kappaleessa ja 47 artiklan 2 kappaleessa mainittujen asiakirjojen osalta.
13 Tätä näkemystä ei voida hyväksyä.
14 Itse asiassa vaikka 46 ja 47 artiklassa mainitut asiakirjat on liitettävä hakemukseen 33 artiklan kolmannen kappaleen mukaisesti, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansallisissa menettelysäännöissä, joihin 33 artiklan ensimmäisessä kappaleessa viitataan hakemuksen jättämistä koskevien määräaikojen ja muotovaatimusten osalta, ei voitaisi säätää menettelyvirheen korjaamisesta siten, että tiedoksiannosta voitaisiin esittää näyttö hakemuksen jättämistä myöhemmässä vaiheessa, edellyttäen, että yleissopimuksen 33 artiklan kolmannen kappaleen ja 47 artiklan 1 kappaleen mukaisia tavoitteita noudatetaan.
15 Tältä osin yleissopimusta koskeva asiantuntijalausunto (EYVL 1979 C 59, s. 1 ja 55) osoittaa, että tuomio annetaan vastaajalle tiedoksi, jotta hän saisi tietoonsa häntä vastaan annetun tuomion ja jotta hän voisi täyttää siitä johtuvat velvoitteet vapaaehtoisesti ennen kuin täytäntöönpanokelpoisuuden toteamista (eksevatuuri) voidaan hakea.
16 Jos kansallisissa menettelysäännöissä lainkäyttöviranomaiselle annetaan menettelyssä, jossa vastapuolta ei kuulla, mahdollisuus ottaa huomioon tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö, ne eivät ole ristiriidassa edellä mainitun tavoitteen kanssa, edellyttäen, että asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan ja joka ei ole edustettuna menettelyn tässä vaiheessa, annetaan kohtuullinen määräaika, jotta hän voi täyttää tuomiosta johtuvat velvoitteet vapaaehtoisesti, ja että asianosainen, joka hakee täytäntöönpanoa, vastaa mahdollisesti tarpeettomasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista.
17 Toisin kuin Van der Linden väittää, yleissopimuksen 48 artiklan sanamuoto ei tue Van der Linden käsitystä yleissopimuksen tulkintaa. Vaikka pitää paikkansa, että tämä määräys, jonka mukaan tuomioistuin voi asettaa määräajan tiettyjen asiakirjojen esittämistä varten, ei koske 47 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua tiedoksiantoa koskevaa näyttöä, siinä annetaan kuitenkin tuomioistuimelle mahdollisuus hyväksyä samanarvoisia asiakirjoja. Sitä vastoin tämä viimeksi mainittu mahdollisuus ei koske täytäntöönpanohakemuksen kohteena olevan tuomion tiedoksiantoa koskevaa näyttöä. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 18 kohdassa todennut, 48 artikla on ainoastaan erityismääräys, jonka soveltamisala ulottuu ainoastaan siinä säänneltyihin asioihin ja jossa ei voida muutoin rajoittaa yleistä periaatetta, jonka mukaan tavallisesti sovelletaan yleissopimuksen olennaisten määräysten mukaisia kansallisia menettelysääntöjä.
18 On syytä lisätä, että sama päätelmä koskee mahdollisuutta korjata täytäntöönpanohakemusta esittämällä tiedoksiantoa koskeva näyttö muutoksenhakumenettelyssä, jonka on pannut vireille hakemuksen jälkeen se asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu. Tältä osin on syytä korostaa, että tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi saattamista koskeva menettely (eksekvatuurimenettely) on tässä vaiheessa kontradiktorinen, mikä antaa lisäsuojaa asianosaiselle, jota vastaan tuomion täytäntöönpanoa haetaan.
19 Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on syytä vastata, että yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö voidaan kansallisten menettelysääntöjen salliessa esittää täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen ja erityisesti sen asianosaisen vireille panemassa muutoksenhakumenettelyssä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan; tämä edellyttää, että tälle asianosaiselle, annetaan kohtuullinen määräaika, jotta hän voi täyttää tuomiosta johtuvat velvoitteet vapaaehtoisesti, ja että täytäntöönpanoa hakeva asianosainen vastaa mahdollisesti tarpeettomasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista.
Oikeudenkäyntikulut
20 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan ja Itävallan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto)
on ratkaissut Hof van cassatie van België 30.9.1994 tekemällä päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä sopimuksella, 47 artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että tuomion tiedoksiantoa koskeva näyttö voidaan kansallisten menettelysääntöjen salliessa esittää täytäntöönpanohakemuksen jättämisen jälkeen ja erityisesti sen asianosaisen vireille panemassa muutoksenhakumenettelyssä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan; tämä edellyttää, että tälle asianosaiselle, annetaan kohtuullinen määräaika, jotta hän voi täyttää tuomiosta johtuvat velvoitteet vapaaehtoisesti, ja että täytäntöönpanoa hakeva asianosainen vastaa mahdollisesti tarpeettomasta oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista.