61994J0063

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Käsite - Sellaisista kansallisista säännöksistä aiheutuvat rajoitukset, joissa säännellään myyntijärjestelyjä ketään syrjimättä - Perustamissopimuksen 30 artiklan soveltumattomuus - Lainsäädäntö, jossa kielletään äärimmäisen vähäisellä katetuotolla tapahtuva myynti

(ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

Tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten säännösten soveltaminen muista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin ei rajoita jäsenvaltioiden välistä kauppaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti, jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin. Jos nämä edellytykset täyttyvät, tällaisten säännösten soveltaminen sellaisten toisesta jäsenvaltiosta maahantuotujen tuotteiden myyntiin, jotka ovat tämän valtion säännösten mukaisia, ei voi estää näiden tuotteiden markkinoille pääsyä tai rajoittaa sitä enempää näiden kuin kotimaistenkaan tuotteiden osalta. Nämä säännökset eivät siis kuulu perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalueelle.

Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta tapauksessa, jossa jäsenvaltio kieltää lainsäädäntöteitse kaiken sellaisen myynnin, joka tuottaa vain äärimmäisen vähäisen katetuoton.

Asiassa C-63/94,

jonka Tribunal de commerce de Mons on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa,

Groupement national des négociants en pommes de terre en Belgique (Belgapom)

vastaan

ITM Belgium SA ja Vocarex SA,

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

toimien kokoonpanossa: F. A. Schockweiler, jaoston puheenjohtaja, tuomarit G. F. Mancini (esittelevä tuomari), C. N. Kakouris, J. L. Murray ja G. Hirsch,

julkisasiamies: G. Cosmas

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- ITM Belgium SA:n ja Vocarex SA:n puolesta asianajajat E. Van Daele, Tournai, ja L. Van Bunnen, Bryssel,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään lakimies H. Van Lier, avustajanaan asianajaja D. Waelbroeck, Bryssel,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan ITM Belgium SA:n, Vocarex SA:n ja komission esittämät suulliset huomautukset 19.1.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä,

kuultuaan julkisasiamiehen 23.3.1995 pidetyssä käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tribunal de commerce de Mons on 21.1.1994 antamallaan ja yhteisöjen tuomioistuimeen 15.2.1994 saapuneella päätöksellä esittänyt ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan perusteella ennakkoratkaisukysymyksen ETY:n perustamissopimuksen, josta on tullut EY:n perustamissopimus, 30 artiklan tulkinnasta.

2 Tämä kysymys esitettiin riita-asian käsittelyn yhteydessä, jossa kantajana oli Groupement national des négociants en pommes de terre de Belgique (jäljempänä "Belgapom") ja vastaajina ITM Belgium SA (jäljempänä "ITM") ja Vocarex SA, ja jossa oli kysymys viimeksi mainitun harjoittamasta perunoiden myynnistä vähäisellä katetuotolla.

3 Belgialaisen 14.7.1991 annetun kauppatapoja koskevan lain 40 pykälän ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa säädetään seuraavasti:

"Kauppias ei saa tarjota myytäväksi tai myydä tuotetta tappiollisesti.

Tappiollisena myyntinä pidetään kaikkea sellaiseen hintaan tapahtuvaa myyntiä, joka alittaa tuotteen hankintahinnan tai jälleenhankintahinnan.

Tappiolliseen myyntiin rinnastetaan kaikki sellaiseen hintaan tapahtuva myynti, joka hinta ja yleiskustannukset huomioon ottaen tuottaa vain äärimmäisen vähäisen katetuoton."

4 Vocarex on itsenäinen, franchise-sopimuksin ITM:n Belgiassa johtamaan Intermarché-ryhmittymään kuuluva yritys. Viimeksi mainitun kehotuksesta Vocarex osti syyskuussa 1993 Bintjes-perunalajiketta 27 Belgian frangin (BEF) hintaan 25 kilon säkkiä kohden ja myi ne sitten 29 BEF:n hintaan. Samana ajankohtana toimijoiden yleisesti käyttämä hinta oli 89 BEF:ia.

5 Belgapom nosti ITM:ää ja Vocarexia vastaan kieltokanteen Tribunal de commerce de Monsissa. Nämä vaativat kanteen hylkäämistä korostaen edellä mainitun lain 40 pykälän olevan perustamissopimuksen 30 artiklan vastainen.

6 Tribunal de commerce de Mons, arvioiden riita-asian ratkaisun olevan riippuvainen yhteisön oikeuden tulkinnasta, lykkäsi asian käsittelyn ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Missä määrin 14.7.1991 annetun lain 40 pykälä ja erityisesti sen 3 ja 4 alakohdat, joiden sisältö on yleinen, sopivat yhteen ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa rinnastaessaan hankintahinnan ylittävään hintaan tapahtuvan, mutta voitto-osuudeltaan äärimmäisen pienen myynnin tappiolliseen myyntiin?"

7 Ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodon huomioon ottaen on muistutettava, ettei yhteisöjen tuomioistuimella vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole toimivaltaa lausua kansallisen toimenpiteen yhdenmukaisuudesta yhteisön oikeuden kanssa. Se on kuitenkin toimivaltainen esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset yhteisön oikeuteen kuuluvat tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa kansallista tuomioistuinta sen arvioidessa tätä yhdenmukaisuutta sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa (ks. viimeksi asia C-438/92, Rustica semences, tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. I-3519, 10 kohta).

8 Kansallisen tuomioistuimen esittämä kysymys on täten ymmärrettävä siten, että sen tarkoituksena on saada täsmennystä siihen, soveltuuko perustamissopimuksen 30 artikla tapaukseen, jossa jäsenvaltio lainsäädäntöteitse kieltää kaiken sellaisen myynnin, joka tuottaa vain äärimmäisen vähäisen katetuoton.

9 Hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määrälliseen rajoitukseen rinnastettavan vaikutuksiltaan vastaavan toimenpiteen muodostaa jokainen sellainen toimenpide, joka suorasti tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti muodostaa esteen jäsenvaltioiden väliselle kaupalle (asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok. 1974, s. 837, 5 kohta).

10 On todettava, että senkaltaisen lainsäädäntötoimen tarkoituksena, josta pääasiassa on kysymys ja joka kieltää äärimmäisen pienellä katetuotuolla tapahtuvan myynnin, ei ole säännellä jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

11 On totta, että tämänkaltainen kielto helposti rajoittaa myynnin määrää ja tästä johtuen muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden myynnin määrää kieltäessään toimijoilta erään myynninedistämiskeinon. On kuitenkin syytä kysyä, riittääkö tämä mahdollisuus tekemään nyt käsiteltävänä olevasta kiellosta perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettua, jäsenvaltioiden välisen tuonnin määrällisiin rajoituksiin rinnastettavaa vaikutukseltaan vastaavaa toimenpidettä.

12 Tässä suhteessa on muistettava, että sellaisten kansallisten säännösten, jotka rajoittavat tai kieltävät tiettyjä myyntitapoja, soveltaminen muista jäsenvaltioista peräisin oleviin tuotteisiin, ei ole omiaan rajoittamaan suorasti tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden välistä kauppaa siinä tapauksessa, että niitä sovelletaan kaikkiin kysymyksessä oleviin toimijoihin jotka harjoittavat toimintaansa ko. jäsenvaltion alueella, ja että ne vaikuttavat samalla tavalla, niin oikeudellisesti kuin tosiasiallisestikin, sekä kansallisten että muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden markkinointiin. Itse asiassa, näiden edellytysten täytyttyä tällaisten säännösten soveltaminen toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien tuotteiden myyntiin silloin, kun se on tässä valtiossa voimassa olevien säännösten mukaista, ei ole omiaan estämään niiden pääsyä markkinoille taikka haittaamaan niitä sen enempää kuin kansallisia tuotteitakaan. Tällaiset säännöstöt eivät siis kuulu perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan (ks. asiat C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomiot 24.11.1993, Kok. 1993, s. I-6097, 16 ja 17 kohta, asia C-292/92, Hünermund ym., tuomio 15.12.1993, Kok. 1993, s. I-6787, 21 kohta, ja asia C-412/93, Leclerc, tuomio 9.2.1995, 21 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

13 Täten, silloin kun on kysymys pääasiassa tarkoitetun kaltaisesta säännöksestä, on todettava, että siinä on kysymys myyntijärjestelyistä sen kieltäessä kaiken sellaisen myynnin joka tuottaa vain äärimmäisen rajoitetun katetuoton.

14 Sitä paitsi tämä säännös, jota sovelletaan kaikkiin kyseisellä alueella oleviin taloudellisiin toimijoihin erottelematta niitä tuotteittain, ei vaikuta muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden markkinointiin eri tavoin kuin kansallisten tuotteiden markkinointiin.

15 Näissä olosuhteissa on aihetta vastata, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta tapaukseen, jossa jäsenvaltio lainsäädäntöteitse kieltää kaiken sellaisen myynnin, joka tuottaa vain äärimmäisen rajoitetun katetuoton.

Oikeudenkäyntikulut

16 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on ratkaissut Tribunal de commerce de Monsin 21.1.1994 esittämän kysymyksen seuraavasti:

EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta tapaukseen, jossa jäsenvaltio lainsäädäntöteitse kieltää kaiken sellaisen myynnin, joka tuottaa vain äärimmäisen vähäisen katetuoton.