61993J0470

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kielto maahantuoda tai markkinoida sellaista tuotetta, jonka määrää on lisätty mainoskampanjan ajaksi, mistä on tehty merkintä tuotteen pakkaukseen - Ei sallittu - Perustelut - Kuluttajansuoja - Ei perusteltu

(EY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

Perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittavaa siten, että tämän artiklan vastaisena on pidettävä sellaista kansallista toimenpidettä, jolla kielletään toisessa jäsenvaltiossa laillisesti markkinoidun sellaisen tuotteen maahantuonti ja markkinointi, jonka määrää on lisätty lyhytkestoisen mainoskampanjan ajaksi ja jonka pakkaukseen sisältyy merkintä "+ 10 %", kun kiellon perusteena on se, että

- kuluttaja saattaa olettaa tällaisen pakkauksen perusteella tavaran hinnan pysyneen samana kuin aikaisemmassa pakkauksessa myytävän tavaran hinnan, minkä seurauksena on joko se, että jos kauppias nostaa tavaran hintaa, kuluttajaa johdetaan harhaan kansallisessa oikeudessa tarkoitetulla tavalla, tai se, että jos tavaran hintaa ei nosteta, tarjous on tosin kuluttajan oletusten mukainen mutta rikkoo tällöin kansallisessa oikeudessa säädettyä kieltoa määrätä sitovasti tuotteiden jälleenmyyntihinnoista,

- uusi pakkaus antaa kuluttajalle sen vaikutelman, että tuotteen määrää tai painoa on lisätty tosiasiallista enemmän, koska merkinnän "+ 10 %" sisältävä pakkauksen osa on enemmän kuin kymmenen prosenttia pakkauksen kokonaispinta-alasta.

Vaikka kieltoa sovellettaisiin samalla tavalla kaikkiin tuotteisiin, se voi silti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa, koska sen vuoksi maahantuojan on mahdollisesti käytettävä erilaisia pakkauksia kulloisessakin markkinointipaikassa; kielto ei ole perusteltu sen vuoksi, että se olisi tarpeellinen kuluttajansuojaa koskevien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi, koska näiden tuotteiden hintoja ei ilmeisesti ole nostettu, koska - kuluttajille edullinen - jälleenmyyjille asetettu velvollisuus olla nostamatta tuotteiden hintoja ei perustu mihinkään sopimusehtoon ja sitä sovelletaan ainoastaan kyseisen lyhytkestoisen mainoskampanjan aikana ja koska maininta "+ 10 %" ei johda harhaan kohtuullisesti valistunutta kuluttajaa.

Asiassa C-470/93,

jonka Landgericht Köln (Saksa) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa$

Verein gegen Unwesen in Handel und Gewerbe Köln eV

vastaan

Mars GmbH

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta,

EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann (esittelevä tuomari) ja tuomarit P. Jann, J. C. Moitinho de Almeida, D. A. O. Edward ja L. Sevón,

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Mars GmbH, edustajanaan asianajaja J. Sedemund, Köln,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään johtava oikeudellinen neuvonantaja R. Wainwright ja oikeudellisen osaston virkamies A. Bardenhewer,

ottaen huomioon käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Mars GmbH:n ja komission esittämät suulliset huomautukset 16.3.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.3.1995 pidetyssä käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Landgericht Köln (Saksa) on pyytänyt 11.11.1993 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.1993, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta.

2 Tämä ennakkoratkaisukysymys on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat vilpillistä kilpailua elinkeinotoiminnassa vastustava yhdistys Verein gegen Unwesen in Handel und Gewerbe Köln eV ja Mars GmbH (jäljempänä Mars) ja joka koskee Mars, Snickers, Bounty ja Milky Way -jäätelöpuikkojen myyntipakkauksen käyttöä.

3 Mars maahantuo näitä tavaroita Ranskasta, jossa amerikkalaiseen Mars Inc. -konserniin kuuluva yritys Mc Lean laillisesti valmistaa niitä ja pakkaa ne yhtenäisiin pakkauksiin vietäväksi kaikkialle Eurooppaan.

4 Pääasian perustana olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikana jäätelöpuikkoja myytiin pakkauksissa, joissa oli merkintä "+ 10 %". Pakkauksen ulkonäöstä oli päätetty lyhytkestoisen mainoskampanjan suorittamiseksi kaikkialla Euroopassa, ja tämän kampanjan aikana pakkauksissa olevan jäätelön määrää lisättiin kymmenellä prosentilla.

5 Gesetz gegen unlauteren Wettbewerbin (saksalainen vilpillistä kilpailua koskeva laki, jäljempänä UWG) 1 pykälän nojalla voidaan nostaa kanne hyvien tapojen vastaisten kilpailutoimien kieltämiseksi, ja saman lain 3 pykälän nojalla voidaan nostaa kanne harhaanjohtavien tietojen antamisen kieltämiseksi. Lisäksi Gesetz gegen Wettbewerbsbeschränkungenin (saksalainen kilpailunrajoituksia koskeva laki, jäljempänä GWB) 15 pykälän mukaan sellaiset yritysten väliset sopimukset ovat mitättömiä, joilla rajoitetaan jonkin sopimuspuolen vapautta määritellä tiettyjen tuotteiden hinnat sellaisissa sopimuksissa, jotka tämä yritys tekee kolmansien osapuolten kanssa ja jotka koskevat toimitettuja tavaroita.

6 Pääasiassa kantajana oleva yhdistys on nostanut Landgericht Kölnissä näihin lainkohtiin perustuvan kanteen, jossa kantaja vaatii merkinnän "+ 10 %" käytön kieltämistä Saksassa.

7 Kantaja väittää ensiksi kuluttajan olettavan, että merkinnällä "+ 10 %" tarkoitettu etu annetaan kuluttajalle tuotteen hintaa nostamatta, koska kuluttajalle ei koituisi mitään etua, jos vain vähän muutettua tuotetta myytäisiin korkeammalla hinnalla kuin aikaisemmin. Jotta kuluttajaa ei johdettaisi harhaan, vähittäismyyjän pitäisi säilyttää tuotteen kuluttajahinta entisellään. Koska kyseinen merkintä rajoittaa vähittäismyyjien vapautta määritellä tuotteen kuluttajahinta, merkintä rikkoo kantajan mukaan GWB:n 15 pykälää, ja merkinnän käyttö voidaan siksi kieltää UWG:n 1 pykälän perusteella.

8 Pääasian kantaja väittää toiseksi, että merkintä "+ 10 %" on painettu pakkaukseen sillä tavalla, että kuluttaja saa sen vaikutelman, että jäätelön määrää on lisätty uuden pakkauksen värjättyä osaa vastaavalla määrällä. Värjätyn osan suuruus on kuitenkin olennaisesti suurempi kuin kymmenen prosenttia pakkauksen kokonaispinta-alasta. Tämä värjätyn alan käyttö on siten UWG:n 3 pykälässä tarkoitettua harhaanjohtavien tietojen antamista.

9 Landgericht Köln on tehnyt 10.12.1992 asiaa koskevassa kansallisessa välitoimimenettelyssä päätöksen, jossa hyväksytään väliaikaisesti kantajan kieltokanteessa tekemät vaatimukset. Tämän tuomioistuimen mukaan kanteen kohteena olevat pakkaukset antavat aiheen olettaa, että määrältään vain vähän aikaisempaa suurempaa tuotetta myydään tuotteen hintaa nostamatta, mikä rajoittaa vähittäismyyjien vapautta määritellä tuotteen hinta.

10 Ratkaistakseen pääasian Landgericht Köln on päättänyt esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien periaatteiden mukaista, että Ice Cream Snacks -tuotteita, jotka on valmistettu ja laillisesti pakattu yhdessä jäsenvaltiossa kansalliselle tuomioistuimelle jätetyssä kannekirjelmässä esitettyyn pakkaukseen, ei saa markkinoida tässä pakkauksessa toisessa jäsenvaltiossa sen vuoksi, että

1) kuluttaja olettaa tällaisen (uuden) pakkauksen perusteella myytävän tavaran hinnan pysyneen samana kuin aikaisemmassa pakkauksessa myytävän tavaran hinnan ja

2) pakkauksen ulkonäön takia tuotteen uutuutta osoittava merkintä "+ 10 % enemmän jäätelöä" antaa kuluttajalle sen vaikutelman, että tuotteen määrää tai painoa on lisätty olennaisesti?"

Perustamissopimuksen 30 artiklan soveltaminen

11 Aluksi on tutkittava, onko kieltoa markkinoida tavaraa sellaisessa pakkauksessa, jossa on pääasian käsittelyssä esitetyn kaltainen mainostarkoituksessa tehty merkintä, pidettävä perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettuna määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä.

12 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 30 artiklan tarkoituksena on kieltää kaikki sellaiset kansalliset kauppaa koskevat säännökset, jotka voivat estää jäsenvaltioiden välistä kauppaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti (ks. asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok. 1974, s. 837, 5 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt, että koska jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, 30 artiklan mukaan kiellettyjä ovat sellaiset jäsenvaltioiden välisen kaupan esteet, jotka aiheutuvat tietyn jäsenvaltion säännösten soveltamisesta muista jäsenvaltioista tuotuihin tavaroihin, jos tavaroita valmistetaan ja myydään muissa jäsenvaltioissa laillisesti mutta tavaroiden on silti täytettävä tämän jäsenvaltion säännöksissä säädetyt edellytykset, jotka koskevat esimerkiksi tavaran esillepanoa, pakkausmerkintöjä tai pakkausta, siitä huolimatta, että edellytykset soveltuvat erotuksetta sekä kotimaisiin että maahantuotuihin tuotteisiin (yhdistetyt asiat C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomio 24.11.1993, Kok. 1993, s. I-6097, 15 kohta).

13 Pääasian käsittelyssä kyseessä oleva kielto, joka koskee sellaisten tavaroiden vaihdantaan saattamista tietyssä jäsenvaltiossa, joissa on samat mainostarkoituksessa tehdyt merkinnät kuin muissa jäsenvaltioissa laillisesti käytetyissä pakkauksissa, voi estää jäsenvaltioiden välistä kauppaa, vaikka kieltoa sovellettaisiin erotuksetta kaikkiin tuotteisiin. Kiellon vuoksi maahantuojan on myytävä tuotteitaan erilaisissa pakkauksissa aina kulloisenkin myyntipaikan mukaisesti ja maksettava lisäkustannukset, jotka aiheutuvat tuotteen mainonnasta ja pakkaamisesta erilaisiin pakkauksiin.

14 Tällainen kielto kuuluu siten perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamisalaan.

Toimenpiteen perustelut

15 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaiset jäsenvaltioiden välisen kaupan esteet, jotka aiheutuvat kansallisten säännösten eroavaisuudesta, on hyväksyttävä, jos nämä toimenpiteet voidaan perustella sillä, että ne ovat välttämättömiä sellaisten pakottavien syiden vuoksi, jotka koskevat esimerkiksi kuluttajansuojaa tai hyviä kauppatapoja. Jotta tällaiset esteet voitaisiin hyväksyä, on kuitenkin edellytettävä, että kyseiset säännökset ovat asianmukaisessa suhteessa pyrittyyn tavoitteeseen ja että tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa toimenpiteillä, jotka rajoittavat tehtyä toimenpidettä vähemmän jäsenvaltioiden välistä kauppaa (ks. asia 120/78, Rewe-Zentral, tuomio 20.2.1979, Kok. 1979, s. 649, asia C-238/89, Pall, tuomio 13.12.1990, Kok. 1990, s. I-4827, 12 kohta, ja asia C-126/91, Yves Rocher, tuomio 18.5.1993, Kok. 1993, s. I-2361, 12 kohta).

16 Pääasian käsittelyssä on esitetty, että kielto on oikeudellisesti perusteltu kahdesta syystä, jotka on esitetty ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäisessä ja toisessa osassa.

Kuluttajan olettamus tuotteen hinnan pysymisestä ennallaan

17 Pääasiassa on esitetty, että merkintä "+ 10 %" voi antaa kuluttajalle sen vaikutelman, että "uuden" tuotteen hinta on sama kuin "vanhan" tuotteen.

18 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 39-42 kohdassa, pääasian tuomioistuin on katsonut, että kuluttaja olettaa tuotteen hinnan pysyvän samana ja että vähittäismyyjän nostaessa tuotteen hintaa kuluttajaa johdettaisiin mahdollisesti harhaan UWG:n 3 pykälässä tarkoitetulla tavalla; jos puolestaan hintaa ei nostettaisi, tehty tarjous olisi kuluttajan odotusten mukainen, mutta tällöin asiassa voitaisiin soveltaa GWB:n 15 pykälää, jossa kielletään valmistajaa määräämästä tuotteiden hintoja vähittäismyyjiä velvoittavalla tavalla.

19 Ensimmäisen väitteen osalta on todettava aluksi, että Mars ei ole todellisuudessa hyötynyt myynninedistämistoimestaan nostamalla myyntihintojaan ja että esitettyjen asiakirjojen perusteella vähittäismyyjät eivät ole nostaneet vähittäismyyntihintojaan. Joka tapauksessa on korostettava, että pelkästään se vaara, että maahantuojat ja vähittäismyyjät saattavat nostaa tavaran hintaa ja että kuluttajat voivat mahdollisesti erehtyä tämän perusteella, ei riitä sellaisen yleisen kiellon perustelemiseksi, joka voi estää jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ryhtyä soveliaisiin toimenpiteisiin sellaisia asianmukaisesti tutkittuja toimia vastaan, jotka voivat johtaa kuluttajaa harhaan.

20 Toisen väitteen osalta on todettava, että jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaista periaatetta, jonka mukaan vähittäismyyjät saavat vapaasti määrätä tuotteiden vähittäismyyntihinnat ja jonka tarkoituksena on erityisesti taata kuluttajan hyödyksi aito hintakilpailu, ei voida käyttää perusteena pääasian käsittelyn kohteena olevan kaltaiselle jäsenvaltioiden välisen kaupan esteelle. Vähittäismyyjälle asetettu velvoite olla nostamatta hintojaan on todellakin kuluttajan edun mukainen. Tällaisen velvoitteen perustana ei ole mikään sopimusehto, ja tällainen velvoite suojaa kuluttajaa mahdolliselta erehdyttämistarkoitukselta. Tämä velvoite ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että vähittäismyyjät voivat hinnoitella tuotteet eri tavalla, ja velvoitetta sovelletaan ainoastaan kyseisen lyhytkestoisen myynninedistämiskampanjan aikana.

Merkinnän "+ 10 %" ulkonäkö ja sen väitetty harhaanjohtava vaikutus

21 On selvää, että merkintä "+ 10 %" on sinänsä paikkansapitävä.

22 Asiassa on kuitenkin väitetty, että riidanalainen toimenpide on perusteltu, koska huomattava määrä kuluttajista uskoisi tuotteen määrän lisääntyneen enemmän kuin kymmenen prosenttia sen vuoksi, että merkinnän "+ 10 %" sisältävä pakkauksen osa on enemmän kuin kymmenen prosenttia pakkauksen kokonaispinta-alasta.

23 Tällaista perustelua ei voida hyväksyä.

24 Itse asiassa kohtuullisesti valistuneen kuluttajan voidaan olettaa tietävän, että tuotteen määrän lisäämisestä mainostarkoituksessa tehtyjen merkintöjen koolla ei ole välttämättä yhteyttä siihen, kuinka paljon tuoteen määrää on todellisuudessa lisätty.

25 Ennakkoratkaisukysymykseen on siksi vastattava, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittavaa siten, että tämän artiklan vastaisena on pidettävä sellaista kansallista toimenpidettä, jolla kielletään toisessa jäsenvaltiossa laillisesti markkinoidun sellaisen tuotteen maahantuonti ja markkinointi, jonka määrää on lisätty lyhytkestoisen mainoskampanjan ajaksi ja jonka pakkaukseen sisältyy merkintä "+ 10 %", kun kiellon perusteena on se, että

a) kuluttaja olettaa tällaisen pakkauksen perusteella myytävän tavaran hinnan pysyneen samana kuin aikaisemmassa pakkauksessa myytävän tavaran hinnan ja

b) uusi pakkaus antaa kuluttajalle sen vaikutelman, että tuotteen määrää tai painoa on lisätty olennaisesti.

Oikeudenkäyntikulut

26 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Landgericht Kölnin 11.11.1993 esittämän kysymyksen seuraavasti:

27 EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittavaa siten, että tämän artiklan vastaisena on pidettävä sellaista kansallista toimenpidettä, jolla kielletään toisessa jäsenvaltiossa laillisesti markkinoidun sellaisen tuotteen maahantuonti ja markkinointi, jonka määrää on lisätty lyhytkestoisen mainoskampanjan ajaksi ja jonka pakkaukseen sisältyy merkintä "+ 10 %", kun kiellon perusteena on se, että

a) kuluttaja olettaa tällaisen pakkauksen perusteella myytävän tavaran hinnan pysyneen samana kuin aikaisemmassa pakkauksessa myytävän tavaran hinnan ja

b) uusi pakkaus antaa kuluttajalle sen vaikutelman, että tuotteen kokoa tai painoa on lisätty olennaisesti.