61992A0035

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Pätevyysolettama - Kiistäminen - Yhteisöjen tuomioistuinten määräämät asian selvittämistoimet - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 189 artikla)

2. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Kielto - Poikkeus - Toistuvat tiedoksiannot - Komission tutkimus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla)

3. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Sopimus sellaisesta tietojenvaihtojärjestelmästä, joka ei koske hintoja eikä tue muuta kilpailua rajoittavaa järjestelyä - Hyväksyttävä vapaan kilpailun markkinoilla - Ei hyväksyttävä oligopolistisilla markkinoilla

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

4. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Näytön puuttuminen tosiasiallisista vaikutuksista kilpailuun - Ei merkitystä ottaen huomioon mahdollisuuden huomioida puhtaasti mahdolliset vaikutukset

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

5. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Yritysten väliset sopimukset - Käsite - Tietojenvaihtojärjestelmä - Sopimuspuolten itsenäistä päätösvaltaa rajoittava järjestelmä, joka edellyttää hiljaista sopimusta sen yksityiskohtaisista säännöistä

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

6. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Sopimus, jolla ei ole kilpailua rajoittavaa tavoitetta - Arviointi markkinavaikutusten tasolla - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

7. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Sopimus, joka kattaa yhden jäsenvaltion markkinat - Kilpailun rajoittaminen koko yhteismarkkinoilla läsnä olevien taloudellisten toimijoiden välillä - Vaikutus tuontiin

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

8. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Kielto - Poikkeus - Poikkeusedellytysten kumulatiivisuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta)

9. Kilpailu - Yritysten väliset yhteisjärjestelyt - Kielto - Poikkeus - Yrityksen velvollisuus osoittaa, että sen hakemus on perusteltu

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta)

1. Jos asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä asettaisi komission päätöksen pätevyyden kyseenalaiseksi, sovelletaan siihen yhteisön toimiin liittyvää pätevyysolettamaa. Jos kantaja ei ole esittänyt mitään, mikä voisi kumota tämän olettaman, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei ole ryh-dyttävä asian selvittämistoimiin sen selvittämiseksi, onko komission työjärjestyksessä säädettyjä muotovaatimuksia noudatettu kä-siteltävänä olevassa tapauksessa.

2. Kun komissiolle on yksittäisen poikkeuspäätöksen saamiseksi esitetty kaksi ilmoitusta tietojenvaihtojärjestelmästä, on sen tar-kasteltava niiden molempien lail-lisuutta perustamissopimuksen 85 artiklan osalta, koska toista tiedoksiantoa eivät olleet laatineet kaikki ensimmäisen tiedoksiannon allekirjoittajat ja koska tiedoksiannon antajat eivät olleet selkeästi ilmoittaneet, että ensimmäinen kahdesta tiedoksiannosta olisi peruutettu.

3. Sopimus tietojenvaihtojärjestelmästä, joka ei suoraan koske hintoja eikä myöskään tue muita kilpailua rajoittavia järjestelyjä, on kilpailluilla markkinoilla omiaan voimistamaan kilpailua tuottajien välillä, koska tällaisessa tilanteessa se, että taloudellinen toimija ottaa huomioon käytettävissään olevia tietoja muuttaakseen toimintaansa markkinoilla, ei ole omiaan vähentämään tai poistamaan elinkeinonharjoitta-jien epävarmuutta kilpailijoidensa toiminnan ennakoitavuuden suhteen. Tarkkojen tietojen yleinen vaihtaminen lyhyin väliajoin suurimpien tarjoajien välillä on päinvastoin omiaan erittäin keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla, joilla kilpailu on jo heikentynyt ja tietojen vaihto helpottunut, muuttamaan merkittävästi elinkeinonharjoittajien välillä vielä esiintyvää kilpailua. Itse asiassa tällaisessa tilanteessa säännöllisestä ja usein toistuvasta markkinoiden toimintaa koskevan tiedon välityksestä on seurauksena se, että eri kilpailijoiden markkina-asemat ja strategiat paljastuvat säännöllisesti kaikille kilpailijoille.

4. Sillä, että komissio ei pysty osoittamaan yritysten välisestä sopimuksesta relevanteille markkinoille aiheutuvia tosiasiallisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia, ei ole merkitystä asian ratkaisuun, sillä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä tosiasialliset että puhtaasti mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset, jos ne ovat riittävän tuntuvia.

5. Yksityiskohtaisten, maantieteellisen jaottelun mukaan esitettyjen ja markkinoilla toteutuneita liiketoimia koskevien tietojen antaminen kansallisilla markkinoilla toimivien taloudellisten toimijoiden käyttöön edellyttää ainakin hiljaista sopimusta näiden toimijoiden välillä ensinnäkin tällaisesta maantieteellisestä jaottelusta ja toiseksi tiedonvaihdon toimielinjärjestelmästä. Toimimalla yhteistyössä tietojenvaihtojärjestelmään osallistuvat taloudelliset toimijat ovat välttämättä rajoittaneet mahdollisuuksiaan itsenäiseen päätöksentekoon tavalla, joka on omiaan vaikuttamaan näiden taloudellisten toimijoiden väliseen kilpailuun.

6. Jos sopimuksella ei pyritä kilpailun rajoittamiseen, se voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan niiden vaikutusten vuoksi, joita sillä on markkinoihin. Tässä tilanteessa on sen mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia arvioitava sen mukaan, millaista kilpailu olisi tosiasiallisesti ilman riidanalaista sopimusta.

7. Kansallisilla oligopolistisilla markkinoilla, joilla toimivat koko yhteisön alueella toimivat talou-delliset toimijat, tietojenvaihtojärjestelmä, joka mahdollistaa sellaisten toimittajien, jotka edustavat 88:aa prosenttia kansallisista markkinoista, tarkan myynnin ja markkinaosuuksien yksityiskohtaisen määrittämisen, on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Heikentämällä kilpailua se vaikuttaa välttämättä relevanteille markkinoille suuntautuvan tuonnin määriin.

8. Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa asetetut neljä edellytystä sille, että komissio myöntää päätöksellään poikkeusluvan komissiolle asianmukaisesti ilmoitetun sopimuksen osalta, ovat

kumulatiivisia, joten komissiolla on laillinen peruste hylätä sille esitetty poikkeuslupahakemus, jos yksi edellytyksistä ei täyty.

9. Yritysten, jotka ilmoittavat sopimuksesta saadakseen komissiolta poikkeusluvan, on esitettävä komissiolle näyttö siitä, että sopimus täyttää perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa esitetyt edellytykset.

Asiassa T-35/92,

John Deere Limited, englantilainen yhtiö, kotipaikka Edinburgh (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan asianajajat Hans-Jörg Niemeyer ja Rainer Bechtold, Stuttgart, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch et Wolter, 11 rue Goethe,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Julian Currall, avustajinaan solicitor Stephen Kon ja barrister Leonard Hawkes, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 17 päivänä helmikuuta 1992 tehdyn komission päätöksen (IV/31.370 ja 31.446 - UK Agricultural Tractor Registration Exchange, EYVL L 68, s. 19),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN

TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. Cruz Vilaça sekä tuomarit C. P. Briët, D. P. M. Barrington, A. Saggio ja J. Biancarelli,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisen käsittelyn sekä 16.3.1994 pidetyn suullisen käsittelyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana olevat tosiseikat

1 Agricultural Engineers Association Limited (jäljempänä AEA) on ammatillinen ryhmittymä, joka on avoin kaikille Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiville maataloustraktoreiden valmistajille ja maahantuojille. Tosiseikkojen tapahtuma-aikana ryhmittymään kuului noin 200 jäsentä, mukaan lukien erityisesti Case Europe Limited, John Deere Limited, Fiatagri UK Limited, Ford New Holland Limited, Massey-Ferguson (United Kingdom) Limited, Renault Agricultural Limited, Same-Lamborghini (UK) Limited ja Watveare Limited.

a) Hallinnollinen menettely

2 AEA ilmoitti 4.1.1988 komissiolle, ensisijaisesti saadakseen puuttumattomuustodistuksen ja toissijaisesti saadakseen poikkeusluvan, Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriön hallussa oleviin maataloustraktoreiden rekisteröintiä koskeviin tietoihin perustuvaa tietojärjestelmää, jota kutsutaan nimellä "UK Agricultural Tractor Registration Exchange", koskevasta sopimuksesta (jäljempänä ensimmäinen ilmoitus). Tämä tietojenvaihtoa koskeva sopimus korvasi aiemman, vuonna 1975 tehdyn sopimuksen, josta ei ollut ilmoitettu komissiolle. Viimeksi mainitusta sopimuksesta komissio oli saanut tiedon vuonna 1984 suorittaessaan tutkimuksia sille rinnakkaistuonnin esteistä tehdyn valituksen seurauksena.

3 Sopimukseen voivat liittyä kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden valmistajat ja maahantuojat, riippumatta siitä, ovatko ne AEA:n jäseniä. AEA toimii sopimuksen sihteeristönä. Kantajan mukaan jäsenten määrä on vaihdellut tutkimusajanjakson aikana alan rakenneuudistuksen mukaisesti; ilmoittamispäivänä sopimukseen osallistui kahdeksan valmistajaa, mukaan lukien kantaja. Sopimuspuolet ovat edellä 1 kohdassa mainitut kahdeksan toimijaa, jotka komission mukaan yhdessä hallitsevat 87-88 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoista; loppuosa markkinoista jakaantuu useiden pienten valmistajien kesken.

4 Komissio osoitti 11.11.1988 väitetiedoksiannon AEA:lle, niille kahdeksalle sopimukseen osallistuvalle, joita ensimmäinen ilmoitus koski, sekä Systematics International Group of Companies Limitedille (jäljempänä SIL), joka on V55-lomakkeen (katso jäljempänä 6 kohta) tietojen käsittelystä ja hyödyntämisestä vastaava tietojenkäsittely-yritys. Sopimukseen osallistujat päättivät 24.11.1988 siirtää sopimuksen voimaantuloa. Komission kuulemistilaisuudessa kantaja väitti, vedoten erityisesti Berlin Science Centerin jäsenen professori Albachin tutkimukseen, että välitetyllä tiedolla oli kilpailulle suotuisa vaikutus. Viisi AEA:n jäsentä, mukaan lukien kantaja, ilmoitti 12.3.1990 komissiolle (jäljempänä toinen ilmoitus) uudesta tietojen levitystä koskevasta sopimuksesta, nimeltään "UK Tractor Registration Data System" (jäljempänä Data System), ja sitoutui olemaan soveltamatta uutta järjestelmää ennen komission vastausta ilmoitukseen.

5 ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 17 päivänä helmikuuta 1992 tehdyllä komission päätöksellä 92/157/ETY (IV/31.370 ja 31.446 - UK Agricultural Tractor Registration Exchange, EYVL L 68, s. 19, jäljempänä päätös) komissio

- totesi, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta koskee maataloustraktoreiden rekisteröintiä koskevien tietojen välityksestä tehtyä sopimusta "koska siihen kuuluu yksittäisten kilpailijoiden myyntiä yksilöivän tiedon sekä välittäjien myyntiä ja maahantuontia koskevan tiedon vaihtoa" (1 artikla);

- hylkäsi perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeushakemuksen (2 artikla);

- vaati AEA:ta ja sopimukseen osallistuvia lopettamaan rikkomisen, jos niin ei ollut jo tehty, ja pidättymään vastaisuudessa osallistumasta sopimukseen, jonka kohde tai vaikutus on sama tai samankaltainen (3 artikla).

b) Sopimuksen sisältö ja sen oikeudellinen konteksti

6 Yhdistyneen kuningaskunnan lain mukaan jokaisen ajoneuvon on, voidakseen käyttää julkisia teitä, oltava rekisteröity Department of Transportissa. Rekisteröinnistä vastaavat Local Vehicles Licensing Offices (jäljempänä LVLO), joita on noin 60. Ajoneuvojen rekisteröintiin sovelletaan Department of Transportin antamia menettelyohjeita nimeltä "Procedure for the first licensing and registration of motor vehicles". Ohjeiden mukaan ajoneuvon rekisteröintiä haettaessa on käytettävä erityistä V55-lomaketta. Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriön kanssa tehtyjen järjestelyjen nojalla ministeriö luovuttaa SIL:lle tiettyjä ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä keräämiään tietoja.

7 Asianosaiset ovat eri mieltä tietyistä tosiseikkoja koskevista kysymyksistä, jotka liittyvät lomakkeen sisältämiin tietoihin ja niiden käyttöön. Erimielisyyden aiheet voidaan esittää seuraavanlaisena yhteenvetona.

8 Kantajan mukaan on olemassa viisi erilaista V55-lomaketta, jotka on numeroitu tunnuksin V55/1-V55/5 ja kuvattu edellä mainituissa menettelyohjeissa. Lomakkeita V55/2 ja V55/4, joita käytti ainoastaan British Leyland, ei käytetä enää, kun taas lomake V55/3, jota käytetään jos lomake V55/1 häviää, katoaa tai tuhoutuu, täytetään käsin. Tässä tapauksessa on siis tarkasteltava ainoastaan lomakkeita V55/1 ja V55/5.

9 Komission mukaan lomakkeesta on pääasiallisesti kaksi versiota: lomakkeet V55/1-V55/4, jotka valmistajat ja maahantuojat, joilla on yksinoikeus, täyttävät etukäteen ja joita jälleenmyyjät käyttävät niille toimitettuja ajoneuvoja rekisteröidessään, sekä lomake V55/5, jota käyttävät rinnakkaistuojat.

10 Kantajan mukaan komission erottelu on harhaanjohtava. Lomaketta V55/5 käytetään rekisteröitäessä käytettyjä autoja ensimmäistä kertaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä rekisteröitäessä itsenäisten maahantuojien Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuomia ajoneuvoja.

11 Kantajan mukaan ainoastaan lomake V55/1, jonka kääntöpuolen täyttää ajoneuvon rekisteriin ilmoitettu haltija, toisin sanoen asiakas tai omistaja, on etukäteen etupuolelta ajoneuvon valmistajan tai maahantuojan täyttämä. Lomakkeen V55/1 ensimmäiselle sivulle merkityt tiedot, lukuun ottamatta sivun alalaitaa, jäljentyvät alla olevalle sivulle 2. Sivun alaosa on varattu tilastotiedoille. Ajoneuvon rekisteriin ilmoitettu haltija voi myös täyttää sivun. Vaikka ajoneuvon rekisteriin ilmoitettu haltija ei olisi täyttänyt tilastotiedoille varattua osuutta, on kaupan suorittaneen jälleenmyyjän edellä mainittujen ministeriön antamien ohjeiden mukaan merkittävä lomakkeeseen asiakkaansa postinumero. Täytetty lomake toimitetaan seuraavaksi alueen toimivaltaiselle LVLO:lle. LVLO erottaa toisistaan lomakkeen kaksi sivua. Se toimittaa ensimmäisen sivun Driver and Vehicle Licensing Centreen (jäljempänä DVLC), joka laatii ja luovuttaa rekisteriotteen. Edelleen ministeriön antamien ohjeiden mukaan lomakkeen toinen sivu toimitetaan tietojenkäsittely-yritykselle, jonka taloudelliset toimijat ovat ilmoittaneet viranomaisille. Maataloustraktoreiden tapauksessa yritys on SIL.

12 Toiseksi kantajan mukaan lomaketta V55/5 käytetään kaikessa muussa kaupassa kuin ensimmäisessä myynnissä. Toisin kuin vastaaja väittää, siitä ei voi yksilöidä rinnakkaistuontia. SIL ottaa käyttöön tiedot lomakkeesta, joka sen jälkeen hävitetään, eikä sitä missään vaiheessa toimiteta sopimukseen osallistuville.

13 Komission mukaan lomake sisältää seuraavia tietoja, joista tietyt kohdat kantaja kiistää:

- merkki (valmistaja);

- malli-, sarja- ja alustan numero; kantajan mukaan päätöksen 14 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tästä esitetty toteamus on epätarkka ja väärä; kantajan mukaan tieto on tarkoitettu kokonaan SIL:n sisäiseen käyttöön kaksoisrekisteröinnin välttämiseksi; kantaja väittää, että toisin kuin komissio esittää, SIL ei toimita ajoneuvojen sarjanumeroita sopimukseen osallistuvien käyttöön; tämän osalta asianosaisten ja esittelevän tuomarin 7.12.1993 pidetyssä kokouksessa ilmeni, että SIL rekisteröi sarjanumeroa (tai alustan numeroa) koskevat tiedot, mutta ensimmäiseen ilmoitukseen perustuvassa järjestelmässä tietoa ei enää toimiteta sopimukseen osallistuville, koska 1.9.1988 sovittiin, ettei SIL enää toimita sopimukseen osallistuville ajoneuvojen rekisteröintilomakkeita;

- alkuperäinen jälleenmyyjä ja myyjä (koodi, nimi, osoite ja postinumero): kantajan mukaan, ja toisin kuin päätöksen 14 kohdan neljännessä luetelmakohdassa esitetään, SIL ei talleta tietokantaansa jälleenmyyjän nimeä, osoitetta ja postinumeroa, miltä osin SIL vahvisti kantajan väitteet 7.12.1993 pidetyssä kokouksessa; lisäksi alkuperäisen jälleenmyyjän koodi (54 kohta) merkitään ainoastaan, kun myynnin suorittaneen jälleenmyyjän koodia ei ole (61 kohta);

- ajoneuvon rekisteriin ilmoitetun haltijan koko postinumero;

- rekisteriin ilmoitetun haltijan nimi ja osoite; kantajan mukaan, ja toisin kuin päätöksen 14 kohdan seitsemännessä luetelmakohdassa esitetään, SIL ei ota käyttöönsä lomakkeesta V55 ajoneuvon haltijan nimeä ja osoitetta. Tämän osalta 7.12.1993 pidetyssä kokouksessa vahvistettiin, että vaikka nämä tiedot voivat olla esitettyinä lomakkeen V55 sivulla 3, joka on ainoa SIL:lle toimitettu sivu, SIL ei talleta näitä tietoja tietokantaansa, eikä siis myöskään toimita niitä sopimukseen osallistuville.

14 Kantajan mukaan SIL:n käyttämät tiedot, jotka sen mukaan koskevat ainoastaan rekisteröintiä, eivätkä myyntiä, ovat seuraavat:

- ajoneuvon merkki (18 kohta);

- ajoneuvon malli (21 kohta);

- ajoneuvon rungon kuvaus (23 kohta);

- myynnin suorittanut jälleenmyyjä (61 kohta);

- ajoneuvon rekisteriin ilmoitetun haltijan postinumeroalue (70 kohta);

- päivämäärä, jolloin SIL vastaanotti toisen sivun.

15 Komission mukaan sopimukseen osallistuville toimitettu tieto voidaan luokitella kolmeen luokkaan seuraavasti:

- kokonaistiedot alan tasolla: alan kokonaismyynti, sellaisenaan tai jaoteltuna hevosvoimien tai voimansiirtojärjestelmän mukaan; tiedot esitetään vuosittain, neljännesvuosittain, kuukausittain tai viikottain;

- jokaisen sopimukseen osallistuvan myyntiä koskevat tiedot: jokaisen valmistajan yksikkömyynti ja niiden markkinaosuus eri maantieteellisillä alueilla: Yhdistynyt kuningaskunta kokonaisuudessaan, alue, kreivikunta tai jälleenmyyjän alue, jotka yksilöidään käyttäen postinumeroalueita, jotka muodostavat kokonaisuuden; tiedot esitetään kuukauden, neljännesvuoden tai vuoden ajanjaksolta (viimeksi mainitussa tapauksessa viimeiseltä 12 kuukaudelta, kalenterivuodelta tai kuluvalta vuodelta);

- jokaisen sopimukseen osallistuvan jakeluverkostoon kuuluvan jälleenmyyjän myyntiä koskevat tiedot, erityisesti jälleenmyyjien tuonti tai vienti omilta alueiltaan. Tämän vuoksi on mahdollista erottaa eri jälleenmyyjien alueiden tuonti ja vienti ja verrata tätä jälleenmyyjien myyntiin omalla alueellaan.

16 Lisäksi komission mukaan SIL toimitti 1.9.1988 asti sopimukseen osallistuville itsenäisten jälleenmyyjien käyttämien V55/5-lomakkeiden kopiot. Mainitun päivämäärän jälkeen se toimitti niille ainoastaan lomakkeista otetut tiedot. Komission mukaan tämä mahdollistaa kuitenkin muista yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvan rinnakkaistuonnin yksilöimisen, pääasiassa sarjanumeron perusteella.

17 Kantaja arvioi, että jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa päätöksen, sopimukseen osallistuvat soveltavat Data Systemiä, joka kuvataan toisessa ilmoituksessa ja jonka avulla SIL tarjoaa sopimukseen osallistuville neljänlaisia tietoja:

- koko alan kattavat tiedot: jokainen osallistuja voisi saada tietoa alan rekisteröinneistä kokonaisuudessaan, joko ilman tavaroiden jaottelua malleittain tai jaoteltuna hevosvoimien tai voimansiirtojärjestelmän mukaan, Yhdistyneessä kuningaskunnassa kokonaisuudessaan tai jokaisen maatalous-, kalastus ja elintarvikeministeriön (jäljempänä MAFF) kymmenen alueen osalta, sekä maankäytön, kreivikunnan, omien jälleenmyyjien alueen sekä postinumeroalueen mukaan. Myyntiä voidaan tarkastella kuukausittain tai viikottain;

- yrityksen omaa myyntiä koskevat tiedot: SIL voi tarjota sopimukseen osallistuville "mittojen mukaan" tehtyjä raportteja niiden yksittäisestä kokonaismyynnistä sekä myynnistä jaoteltuna malleittain, Yhdistyneessä kuningaskunnassa kokonaisuudessaan, MAFF-alueittain, maankäytön, kreivikunnan, omien jälleenmyyjien alueen sekä postinumeroalueen mukaan. SIL voi lisäksi tarjota jokaiselle valmistajalle yksittäistä tietoa, joko kokonaisuudessaan tai jaoteltuna malleittain, yhden jälleenmyyjän myynnistä alueellaan tai jälleenmyyjän kokonaismyynnistä ilman myyntipaikkaa koskevia tietoja. Nämä tiedot voidaan toimittaa kuukausittain. Kantajan mukaan on tarkennettava, että vaikka päätöksen 26 kohdassa kuvataan asianmukaisesti tässä yhteydessä toimitettava tieto, on käsitteet jälleenmyyjien 'tuonti' ja 'vienti' käsitettävä siten, että ensimmäisellä tarkoitetaan muiden jälleenmyyjien myyntiä kyseisen jälleenmyyjän alueella ja jälkimmäisellä jälleenmyyjän oman alueensa ulkopuolelle suuntautuvaa myyntiä. Missään tapauksessa näillä käsitteillä, jotka voivat aiheuttaa sekaannusta, ei tarkoiteta tuontia toisesta jäsenvaltiosta tai vientiä toiseen jäsenvaltioon. Järjestelmän tarkoituksena ei siis ole valvoa rinnakkaistuontia. Kantajan mukaan komission kuvaus on näiltä osin harhaanjohtava. Järjestelmä tarjoaa sopimukseen osallistuville ainoastaan tietoa myynnistä kokonaisuudessaan sellaisille asiakkaille, joiden kotipaikka on tietyn jälleenmyyjän alueella, osoittamatta myynnin suorittaneen jälleenmyyjän henkilöllisyyttä tai yhden jälleenmyyjän kokonaismyyntiä asiakkaille alueellaan;

- jokaisen kilpailijan myyntiä koskevat tiedot: SIL voi esittää tiedot tietyn kilpailijan kokonaismyynnistä kokonaisuudessaan tai eriteltynä malleittain, Yhdistyneessä kuningaskunnassa kokonaisuudessaan, MAFF-alueittain, maankäytön, kreivikunnan, omien jälleenmyyjien alueen sekä postinumeroalueen mukaan. Tiedot voidaan toimittaa kuukausittain;

- lomakkeesta V55 saadut tiedot: alustan numero ja jokaisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa myydyn merkin jokaisen traktorin rekisteröintipäivämäärä. Tiedot voidaan toimittaa kuukausittain. Niiden avulla voidaan tarkastaa takuuta ja palkkioita koskevia vaatimuksia.

18 Lopuksi, SIL:n palveluksista laskutetaan jokaiselta sopimukseen osallistuvalta yksittäin neuvoteltujen hintojen mukaan. Jokainen sopimukseen osallistuva on yksittäin sopimussuhteessa SIL:ään. Kantaja korostaa sitä, että huolimatta järjestelmän nimestä, ei sopimukseen osallistuvien kesken tapahdu tietojenvaihtoa. Jos tällaista tietojenvaihtoa on joskus tapahtunut, ei kantaja ole sellaiseen osallistunut, eikä se liity itse järjestelmään.

Asianosaisten vaatimukset

19 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen kirjaamoon 7.5.1992 jättämällään hakemuksella kantaja nosti tämän kanteen.

20 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 17 päivänä helmikuuta 1992 tehdyn komission päätöksen (IV/31.370 ja 31.446 - UK Agricultural Tractor Registration Exchange);

- määrää oikeudenkäyntikulut vastaajan maksettaviksi.

21 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- hylkää kanteen perusteettomana;

- määrää komission oikeudenkäyntikulut kantajan maksettaviksi.

22 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja määräsi kirjallisen käsittelyn lopussa 28.10.1993 antamallaan määräyksellä tämän asian yhdistettäväksi suullista käsittelyä varten asiaan T-34/92, Fiatagri UK Limited ja New Holland Ford Limited vastaan komissio, lukuun ottamatta tämän asian tiettyjen osien ja tiettyjen liitteiden luottamuksellisuutta asian T-34/92 kantajien suhteen.

23 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn ilman alustavia tutkintatoimia. Se pyysi kuitenkin komissiota vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin sekä toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Vastaaja vastasi esitettyihin kysymyksiin ja toimitti 2.12.1993 pyydetyt asiakirjat. Lisäksi asianosaisia ja SIL:ää pyydettiin osallistumaan esittelevän tuomarin järjestämään neuvotteluun työjärjestyksen 64 artiklan mukaisesti. Neuvottelut pidettiin 7.12.1993. Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 16.3.1994 pidetyssä suullisessa käsittelyssä. SIL:n edustaja Hodgesia kuultiin suullisessa käsittelyssä työjärjestyksen 68 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti todistajana.

Asianosaisten perusteet ja perustelut

24 Kantaja esitti perustellakseen kumoamisvaatimustaan yksitoista kanneperustetta, jotka jakautuvat kolmeen erilliseen ryhmään.

25 Hallinnollisen menettelyn säännönmukaisuuden osalta kantaja väittää:

- että päätöksessä rikotaan olennaista menettelymääräystä;

- että päätöksen perusteluosa ja päätösosa ovat keskenään ristiriitaisia.

26 Toisessa ryhmässä kanneperusteita kantaja esittää neljä 'yleistä huomautusta'. Se väittää, että

- päätös perustuu aineellisesti virheellisiin seikkoihin;

- tietojenvaihtojärjestelmä ei sellaisenaan ole yhteisön kilpailusääntöjen vastainen ja että päätös ei ole yhteisön kilpailupolitiikan mukainen ja perustuu näin ollen harkintavallan väärinkäyttöön;

- Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät riko kyseisellä käytännöllä ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklaa;

- päätöksessä ei oteta huomioon todistustaakkaa koskevia sääntöjä.

27 Kolmannessa ryhmässä kantaja esittää viisi kanneperustetta. Se väittää, että

- kyseinen tiedonvaihtojärjestelmä ei ole perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus;

- jokaisen kilpailijan myyntiä koskevan tiedon levittäminen ei haittaa kilpailua;

- sama koskee myös jokaisen sopimukseen osallistuvan jälleenmyyjien myyntiä koskevan tiedon levittämistä;

- kyseinen tietojenvaihtojärjestelmä ei rajoita riittävän huomattavalla tavalla jäsenvaltioiden välistä kauppaa;

- vaikka todettaisiin, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta koskee kyseistä tietojenvaihtojärjestelmää, minkä kantaja kiistää, 85 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytykset täyttyvät kuitenkin.

Ensimmäinen, hallinnollisen menettelyn säännönmukaisuutta koskeva ryhmä kanneperusteita

Olennaisen menettelymääräyksen rikkomista koskeva ensimmäinen kanneperuste

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

28 Kantaja väittää, että sillä on syytä epäillä sitä, onko päätös varmennettu 9.12.1963 tehdyn komission työjärjestyksen N:o 63/41/ETY (EYVL 1963, 17, s. 181) 12 artiklassa esitettyjen edellytysten mukaisesti, sellaisena kuin kyseinen artikla on pidetty toistaiseksi voimassa 6.7.1967 tehdyn komission päätöksen N:o 67/426/ETY (EYVL 1967, 147, s. 1) 1 artiklalla, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 8.1.1986 tehdyllä komission päätöksellä 86/61/ETY, Euratom, EHTY (EYVL L 72, s. 34), joka kyseisenä ajankohtana oli voimassa. Kantaja vetoaa tämän osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon yhdistetyissä asioissa T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T- 89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89, BASF ym. vastaan komissio, Kok. 1992, s. II-315, ja väittää, että se on saanut ainoastaan jäljennöksen päätöksestä ja että se ei ole tietoinen siitä, ovatko puheenjohtaja ja pääsihteeri sen varmentaneet allekirjoituksellaan edellä mainitun väliaikaisen työjärjestyksen 12 artiklan määräysten mukaisesti. Kantaja pyytää siis komissiota toimittamaan asian selvittämisvaiheessa alkuperäisen päätöksen tai tapauksessa, jossa komissio kieltäytyisi tästä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään tämän osalta selvittämistoimia. Jos alkuperäisen päätöksen toimittamisesta ilmenee komission väliaikaisen työjärjestyksen 12 artiklan rikkominen, on päätös olennaisten menettelymääräysten vastainen ja todettava mitättömäksi.

29 Kantaja väittää myös, että se ei tiedä, onko komission kilpailuasioista vastaavan komissaarin valtuuttamisesta 5.11.1980 tehdyssä päätöksessä, jota ei ole julkaistu, annettu tälle valtuudet antaa tiedoksi päätösten jäljennöksiä. Kantaja arvioi, että jos komissio vetoaa tällaiseen valtuutukseen, on päätös esitettävä, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi valvoa sen pätevyyttä. Lisäksi kantaja väittää, että tässä tapauksessa komissio ei voi vedota valtuutukseen, koska yhteisöjen tuomioistuin on määrännyt, että yhdelle komissaarille annettu valtuutus on julkaistava. Koska komissio ei ole julkaissut valtuuttamista koskevaa päätöstään, on päätös olennaisten menettelymääräysten vastainen ja todettava mitättömäksi.

30 Komissio arvioi, ettei kantajalla ole mitään perusteita väitteelleen, jonka mukaan komissio ei olisi tässä tapauksessa noudattanut työjärjestystään. Komissio huomauttaa, ettei väitteen tukemiseksi ole esitetty tarkkoja väitteitä ja että se on tämän vuoksi hylättävä. Lopuksi se muistuttaa, että päätös on asianmukaisesti annettu tiedoksi, koska tiedoksiannettu päätös oli pääsihteerin allekirjoituksellaan varmentama ja vastaanottaja voi ottaa vastaan tiedoksiantoja. Komissiolla ei siis ole velvoitetta esittää alkuperäistä päätöstä, minkä se kuitenkin tekee, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin niin määrää.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

31 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kanteen kohteena olevaan päätökseen, sellaisena kuin se on annettu kantajille tiedoksi, sovelletaan yhteisön toimia koskevaa pätevyysolettamaa, koska asiassa ei ole tullut ilmi mitään sellaista, mikä asettaisi päätöksen pätevyyden kyseenalaiseksi. Koska kantajat eivät ole esittäneet mitään, mikä kumoaisi tämän olettaman, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei ole ryhdyttävä vaadittuihin selvittämistoimiin. Koska kyseessä on lisäksi päätöksen jäljennöksen hyväksymismenettely ja sen tiedoksi antaminen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka jäljennöstä tai sen tiedoksi antamista yrityksille koskevat virheet olisi näytetty toteen, ne eivät missään tapauksessa tekisi päätöksestä lainvastaista tai vielä vähemmän mitätöntä, vaan ne vaikuttaisivat ainoastaan kanteen nostamista koskevan määräajan alkamisajankohtaan. Kuten käsiteltävänä olevan kanteen sanamuoto jo osoittaa, kantajille oli lisäksi esillä olevassa asiassa annettu tilaisuus saada kaikki tiedot päätöksestä ja vedota kaikkiin prosessuaalisiin oikeuksiinsa. Esillä olevassa asiassa kantajille osoitettiin itse asiassa komission pääsihteerin oikeaksi todistama jäljennös päätöksestä. Tällainen jäljennös on todistusvoimainen, koska sen pätevyyden kyseenalaistavaa luotettavaa näyttöä ei ole esitetty (yhdistetyt asiat 97/87-99/87, Dow Chemical Iberica ym. v. komissio, tuomio 17.10.1989, Kok. 1989, s. 3165, 59 kohta ja asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, tuomio 7.7.1994, Kok. 1994, s. II-447, 24 ja 25 kohta). Kaikki nämä seikat huomioon ottaen on kanneperuste hylättävä, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ole tarpeen suostua kantajan esittämiin pyyntöihin asiakirjojen toimittamisesta.

Toinen kanneperuste, jossa väitetään, että päätöksen perusteluosa ja päätösosa ovat keskenään ristiriitaisia

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

32 Kantajan mukaan päätöksen päätösosa ei ole johdonmukainen eikä selkeä. Ensinnäkin päätösosan 1 ja 3 artiklan mukaan sopimukseen osallistuvien olisi lopetettava tietojenvaihtojärjestelmä niiltä osin kuin siinä mahdollistetaan kilpailijoiden myynnin eritteleminen, kun taas tämän säännöksen vastaisesti päätöksessä todetaan luvalliseksi vaihtaa tietoja eri kilpailijoiden toteutuneesta myynnistä, toisin sanoen eritellä niitä koskevia tietoja, sillä edellytyksellä, että tiedot ovat vuoden vanhoja; toiseksi, samojen päätöksen päätösosan artiklojen mukaan sopimuspuolten olisi lopetettava tietojenvaihtojärjestelmä niiltä osin kuin siinä tarjotaan siihen osallistuville tietoja niiden omien jälleenmyyjien myynnistä ja maahantuonnista. Päätöksessä ei kuitenkaan tarkenneta, onko jälleenmyyjien myyntiä koskevien tietojen levittäminen sallittua ainakin silloin, kun tiedot kokonaisuudessaan koskevat vähintään kymmentä ajoneuvoa, kuten päätöksen perusteluosan 54 kohdassa esitetään, vai onko tällainen tiedon levitys, kuten perusteluosan 55 ja 56 kohdasta voisi päätellä, omiaan rajoittamaan jälleenmyyjien toimintaa, missä tapauksessa olisi mainittava millä edellytyksin tietojenvaihtojärjestelmä olisi sellainen, ettei olisi mahdollista rajoittaa jälleenmyyjien toimintaa.

33 Komission mukaan päätös, luettuna sen perusteluosan mukaisesti ja erityisesti sen sellaista tiedonvaihtoa koskevan 61 kohdan mukaisesti, joka ei rajoita kilpailua, on riittävän selkeä (yhdistetyt asiat 40/73-48/73, 50/73, 54/73-56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio 16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663).

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

34 Tämän osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa aluksi, että päätöksen perusteluosan 50 kohdassa tutkitaan missä määrin aiempaa myyntiä koskeva tietojenvaihtojärjestelmä on omiaan vääristämään kilpailua tarkasteltavana olevilla markkinoilla. Kohdan viimeisessä kappaleessa komissio on tarkentanut, että sen mukaan "vuosittainen yksittäisten kilpailijoiden toteutunutta myyntiä koskevien vuoden vanhojen myyntilukujen välittäminen koko maassa, MAFF-alueilla sekä maankäytön mukaan, myös malleittain jakautuneena, voidaan katsoa kaupallisen tiedon välitysjärjestelmäksi, joka ei merkittävästi vaikuta kilpailuun valmistajien välillä". Tämä arvio koskee yksinomaan jokaisen kilpailijan myyntiä koskevan tiedon levittämistä sopimukseen osallistuville. Sen sanamuodosta ilmenee, että se koskee ainoastaan tietoa, jota levitetään vuosittain, eikä se siis kumoa komission arviota, joka koskee tietojenvaihtojärjestelmän laillisuutta kokonaisuudessaan, niiltä osin kuin kyseisessä järjestelmässä tiettyjä tietoja levitetään viikottain, kuukausittain ja neljännesvuosittain. Arviointi jättää myös avoimeksi kysymyksen, onko järjestelmä perustamissopimuksen 85 artiklan vastainen, erityisesti niiltä osin kuin se koskee jokaisen siihen osallistuvan jälleenmyyjien myyntiä. Tämän vuoksi arviointi ei ole ristiriidassa edellä mainitun päätöksen 1 artiklan kanssa.

35 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esittää, että päätöksen perusteluosan 54, 55 ja 56 kohdan vertailusta ilmenee selkeästi, että komissio katsoo, että toteutunutta myyntiä koskevan tiedon välitys sopimukseen osallistuville on omiaan vääristämään kilpailua tarkasteltavina olevilla markkinoilla ainoastaan, kun se ei koske vähintään 10 ajoneuvon myyntiä kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi kantaja ei voi vedota väitettyyn ristiriitaan päätöksen perusteluiden ja sen päätösosan välillä, koska perustelut ovat välttämätön perusta päätösosalle.

36 Edellä esitetystä seuraa, että toinen kantajan esittämä kanneperuste, joka koskee ristiriitaa päätöksen perusteluosan ja sen päätösosan 1 ja 3 artiklan välillä, on hylättävä.

Toinen, "yleisiä huomautuksia" koskeva ryhmä kanneperusteita

Päätöksen perustana olevia aineellisesti virheellisiä tosiseikkoja koskeva ensimmäinen kanneperuste

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

37 Kantajan mukaan päätös voi koskea ainoastaan uutta tietojenvaihtojärjestelmää, joka annettiin komissiolle tiedoksi 12.3.1990. Päätös, jossa vaaditaan osapuolia lopettamaan sopimus, joka on selkeästi jo hylätty, on laiton. Tämän vuoksi päätös voi koskea ainoastaan uutta sopimusta. Tällainen päätös ei kuitenkaan ole perusteltu, koska komission väite, jonka mukaan vanhan järjestelmän "kilpailun vastaiset piirteet" olisivat säilyneet muuttumattomina uudessa järjestelmässä, perustuu virheelliseen arviointiin tosiseikoista. Itse asiassa kaksi järjestelmää ovat erilaisia monissa kohdin, eivätkä komission väitteet, jotka koskevat vanhan järjestelmän osatekijöitä, joita ei ole säilytetty uudessa järjestelmässä, ole asianmukaisia.

38 Komissio arvioi, että koska Data System annettiin tiedoksi vain viiden sopimuspuolen nimissä, sen oli tehtävä päätös vuonna 1988 tiedoksiannetun järjestelmän perusteella, johon 12.3.1990 tehdyssä tiedonannossa viitattiin ja jota ei ollut peruttu. Joka tapauksessa komissio arvioi, että Data System, jossa muutokset rajoittuvat neljään tietotyyppiin, ei sisällä sellaisia aineellisia muutoksia suhteessa ensimmäiseen tiedoksiantoon, että sitä olisi analysoitava erikseen. Kuten aiemmassa järjestelmässä, uudessa järjestelmässä mahdollistetaan jokaisen traktorin alkuperän ja määränpään eritteleminen. Tämän vuoksi on selvää, että päätös koskee sekä ensimmäistä tiedoksiantoa että siihen 1990 tehtyjä muutoksia.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

39 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että komissio on perustellusti päätellyt, että koska sen käsiteltävänä olivat samanaikaisesti sekä ensimmäinen että toinen tiedoksianto, on sen tarkasteltava niiden molempien laillisuutta perustamissopimuksen 85 artiklan osalta, koska toista tiedoksiantoa eivät olleet laatineet kaikki ensimmäisen tiedoksiannon allekirjoittajat ja toiseksi, koska tiedoksiannon antajat eivät olleet selkeästi ilmoittaneet, että ensimmäinen kahdesta tiedoksiannosta olisi peruutettu. Tämän vuoksi on hylättävä ensimmäinen osa väitettä, jonka mukaan päätös voi koskea ainoastaan uutta järjestelmää.

40 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tutkittuaan ensimmäisen tiedoksiannon mukaisen tietojenvaihtojärjestelmän yhteensopivuutta perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa komissio esittää päätöksen 65 kohdassa, että "edellä esitettyjä 85 artiklan 1 ja 3 kohtaa koskevia perusteluja sovelletaan mutatis mutandis muutettuun, 12.3.1990 annettuun tiedonantoon". Kantajan väite, jonka mukaan tämä arviointi olisi aineellisesti epätarkka, koska Data System, jota toinen tiedoksianto koskee, ei enää tarjoa päivittäistä tietoa tai V55-lomakkeen toimittamista sopimukseen osallistuville, on kuitenkin hylättävä. Itse asiassa on todettava, että päätöksessä, jossa esitetään, että Data System "edelleen tarjoaa kuukausittaista tietoa sopimukseen osallistuvien ja niiden jälleenmyyjien myynnin määristä ja markkinaosuuksista sekä yksityiskohtaista tietoa, kuten alustan numeron ja jokaisen myydyn ajoneuvon rekisteröintipäivämäärän", ei väitetä, että Data Systemissä tiettyä tietoa välitettäisiin päivittäin tai että V55-lomaketta toimitettaisiin sopimukseen osallistuville. Perusteen toinen osa on siis perusteeton.

41 Edellä esitetystä seuraa, että päätöksen perustumista virheellisiin tosiseikkoihin koskeva kanneperuste on hylättävä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu kantajan väitteeseen, jonka mukaan riidanalainen sopimus ei ole yhteisön kilpailusääntöjen vastainen

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

42 Kantajan mukaan komissio on ensimmäistä kertaa todennut tietojenvaihtojärjestelmän olevan yhteisön kilpailusääntöjen vastainen pelkästään järjestelmää koskevan arvioinnin perusteella osoittamatta sopimuksen seurauksena olevan yhteistoimintaa kilpailun rajoittamisessa. Tämän vuoksi päätös ei ole yhdenmukainen komission aiempien päätösten kanssa ja kyseessä on harkintavallan väärinkäyttö.

43 Päätöksen perusteluosan 37 kohdan ensimmäisessä virkkeessä esitetty väite, jonka mukaan tietojenvaihtojärjestelmä rajoittaa välttämättä kilpailua, jos sillä on vaikutusta voimakkaasti keskittyneillä markkinoilla, asettaa per se -kiellon, jolle ei ole ennakkotapausta. Itse asiassa kyseisessä järjestelmässä välitetään ainoastaan luonteeltaan vanhaa tietoa, eikä se koske hintapolitiikkaa tai kaupallista strategiaa. Lisäksi välitetyt tiedot eivät liity kilpailua rajoittaviin sopimuksiin. Sopimukseen osallistuvat eivät pyri vakiinnuttamaan markkinaosuuksiaan. Kyseinen tiedonvaihto ei myöskään liity markkinoita jakavaan sopimukseen, jossa tietojenvaihtojärjestelmä kuuluisi hintasopimukseen. Lopuksi, komissio ei voi vedota edellä mainitussa asiassa Suiker Unie ym. vastaan komissio annettuun tuomioon, jossa oli kyseessä tulevaa myyntiä koskevan tiedon vaihto.

44 Komissio on ensimmäistä kertaa kritisoinut tietojenvaihtojärjestelmän olemassaoloa "erittäin keskittyneillä markkinoilla" tutkimatta, onko järjestelmällä tosiasiallisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tietojenvaihtojärjestelmän kilpailusääntöjen vastaisuudelle sellaisenaan ei löydy perusteita yhteisön oikeuskäytännöstä. Tämän vuoksi ei siitä voida päätellä edellytyksiä, johon komissio on viittaavinaan arvioidakseen tietojenvaihtojärjestelmän vaikutuksia markkinoihin. Oikeuskäytännössä on sovellettu erilaisia vaatimuksia ja siinä on tehty ero sellaisenaan kiellettyjen sopimusten sekä sellaisten sopimusten välillä, joilla ei välttämättä ole kilpailua rajoittavaa vaikutusta. Jälkimmäisessä tilanteessa yhteisöjen tuomioistuin on pyrkinyt tutkimaan, minkälaiset olisivat kilpailun edellytykset ilman riidanalaista järjestelyä. Tällaista analyysiä ei tässä tapauksessa ole tehty. Toisin kuin päätöksessä väitetään, sen sijaan että kilpailu "välttämättä" heikentyisi, markkinoiden avoimuus sitä vastoin lisääntyisi, ja yritykset pystyvät reagoimaan välittömästi kilpailutoimiin. Markkinoiden avoimuus, johon yritykset ovat uhranneet merkittäviä summia rahaa, on niille ainoa keino saada selville, onko kilpailualoite menestynyt.

45 Kantajan mukaan komissio on vuonna 1978 julkaistussa 7. kertomuksessa kilpailupolitiikasta pyrkinyt erottelemaan toisaalta tilastotietoja ja toisaalta hintoja koskevan tietojenvaihdon. Tässä tapauksessa tietojenvaihtojärjestelmä ei koskenut merkittävää tietoa, ja komissio on virheellisesti katsonut samanarvoisiksi sellaisen tiedon vaihdon, joka koskee hintoja, sekä sellaisen, joka ei koske hintoja. Näin tehdessään komissio on toiminut vastoin edellä mainitussa 7. kertomuksessa kilpailupolitiikasta esitettyä kantaansa. Toisin kuin vastaaja väittää, "Policy outline of the AEA" ("tiedote AEA:n politiikasta") ei ole ristiriitainen sen kantajan esittämän väitteen kanssa, että tietoa ei välitetty järjestelmään osallistuvien kesken. Komission väite, jonka mukaan kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon vaikutuksena on ollut ainoastaan avoimuus näiden kesken ilman minkäänlaista avoimuuden lisääntymistä suhteessa asiakkaisiin, on virheellinen, koska suuri osa tiedosta tarjottiin yleisesti saataville AEA:n kautta. Lisäksi kuluttajat hyötyvät tietojenvaihdosta, koska sen seurauksena tuotantoa pystytään suunnittelemaan paremmin ja kuluja vähentämään.

46 Komissio arvioi, että kantaja on väärässä väittäessään komission todenneen per se -rikkomisen. Tällainen toteaminen tarkoittaisi, että kyseinen järjestely olisi kielletty riippumatta markkinoiden toimintaedellytyksistä. Komission mukaan päätöksessä esitetään yksityiskohtainen analyysi markkinoiden toimintaedellytyksistä. Komission mukaan kantaja on myös virheellisesti väittänyt päätöksen olevan ristiriidassa komission aiempien päätösten kanssa. Lisäksi myös tässä tapauksessa esitetty ratkaisu on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Edellä mainitussa 7. kertomuksessa kilpailupolitiikasta komissio on erotellut sellaiset tietojenvaihtojärjestelmät, joilla ei ole vaikutusta kilpailuun, sekä sellaiset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kilpailuun. Se on esittänyt kolme pääasiallista edellytystä, jotka on otettava huomioon tutkittaessa tarkasteltavana olevan tietojenvaihtojärjestelmän laillisuutta perustamissopimuksen 85 artiklan mukaan. Nämä kolme edellytystä koskevat vaihdetun tiedon luonnetta, tarkasteltavana olevien markkinoiden rakennetta sekä sitä, onko tietojenvaihtojärjestelmä omiaan parantamaan markkinoiden avoimuutta kuluttajien kannalta. Näitä edellytyksiä komissio on soveltanut myös tässä tapauksessa, jossa se päätyi siihen tulokseen, että riidanalainen tietojenvaihtojärjestelmä on perustamissopimuksen 85 artiklan vastainen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että päätöksen mukaan tietojenvaihdon vaikutuksia Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoihin koskeva analyysi suoritettiin erityisesti sopimuksen vaikutusten kannalta perusteluosan 35-56 kohdassa. Analyysi tehtiin kahden erillisen edellytyksen perusteella. Ensiksi päätöksessä erotetaan toisistaan jokaista kilpailijaa koskevan tiedon välityksestä seuraavat kilpailua rajoittavat vaikutukset (35-52 kohta) sekä jokaisen sopimukseen osallistuvan jälleenmyyjien toteutunutta myyntiä koskevan tiedon välityksestä seuraavat kilpailua rajoittavat vaikutukset (53-56 kohta). Toiseksi, jokaisen kilpailijan toteutunutta myyntiä koskevan tiedon välityksestä seuraavien vaikutusten analyysissä päätöksessä erotellaan kielteinen vaikutus "piilevään kilpailuun" (37-43 kohta) sekä kielteiset vaikutukset markkinoille pääsyyn, joka näin koskee valmistajia, jotka eivät osallistu sopimukseen (44-48 kohta).

48 Aluksi, jokaisen kilpailijan myyntiä koskevan tiedon välityksestä seuraavan kilpailua rajoittavan vaikutuksen osalta päätöksessä (35-43 kohta) esitetään, että tietojenvaihtojärjestelmä takaa täydellisen avoimuuden toimittajien välillä markkinaedellytysten osalta. Ottaen huomioon markkinoiden ominaispiirteet, avoimuus tuhoaa sen, mitä on jäljellä "piilevästä kilpailusta" taloudellisten toimijoiden välillä sekä poistaa kaiken epätietoisuuden kilpailijoiden ennakoitavissa olevan käyttäytymisen osalta. Toiseksi päätöksessä esitetään, että riidanalainen tietojenvaihtojärjestelmä johtaa perustavanlaatuiseen syrjintään markkinoille pääsyn edellytyksissä siihen osallistuvien valmistajien, joilla olevan tiedon perusteella voi ennakoida kilpailijoiden toimintaa, sekä sellaisten valmistajien välillä, jotka eivät osallistu sopimukseen, jotka ovat epävarmoja kilpailijoiden toiminnasta ja joiden toiminta paljastuu välittömästi pääasiallisille kilpailijoille, mikäli ne vaikeuksista päästäkseen liittyvät järjestelmään.

49 Seuraavaksi, jälleenmyyjien myyntiä koskevien tietojen levityksen kilpailua rajoittavan vaikutuksen osalta päätöksessä (53-56 kohta) esitetään, että tietojenvaihtojärjestelmä voi paljastaa eri kilpailijoiden myynnin jokaisella jälleenmyyntialueella. Itse asiassa päätöksessä esitetään, että tietyn määrän alittavan toteutuneen myynnin osalta tietyn jälleenmyyjän liiketoimet voidaan yksilöidä hyvin tarkkaan. Päätöksessä arvioidaan, että kymmenen yksikön myynti tietyllä ajanjaksolla tietyn tuotteen osalta on se raja, jonka alittavalta myynniltä tietojen yksilöiminen on mahdollista ja jokainen myynti voidaan eritellä (54 kohta). Järjestelmä mahdollistaa kilpailijan myynnistä jälleenmyyjän alueella tarjoamallaan tiedolla (dealer imports) sekä jälleenmyyjän alueensa ulkopuolella suorittamasta myynnistä tarjoamallaan tiedolla (dealer exports) jälleenmyyjien toiminnan seuraamisen ja tuonnin ja viennin yksilöimisen ja näin myös rinnakkaistuonnin seuraamisen (55 kohta). Tilanne on omiaan rajoittamaan saman merkin sisäistä kilpailua, millä voi olla kielteinen vaikutus hintoihin.

50 Mitä tulee kantajan väittämään ristiriitaan päätöksen sekä komission aiempien päätösten välillä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päätös ei missään tapauksessa ole ristiriidassa komission aiempien päätösten kanssa, eikä kyseessä ole harkintavallan väärinkäyttö. Itse asiassa komission päätökset, joihin viitataan, koskevat joko sellaisen tiedon vaihtoa, joka on erilaista kuin tarkasteltavana olevassa tapauksessa, tai markkinoita, joiden ominaispiirteet ja toimintamenetelmät ovat erilaisia kuin tarkasteltavana olevilla markkinoilla. Kantaja ei myöskään ole osoittanut, että komissio olisi päätöksessään jättänyt noudattamatta tiettyjä periaatteita, joita se on erityisesti edellä mainitussa 7. kertomuksessa kilpailupolitiikasta sitoutunut noudattamaan.

51 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kuten kantaja väittää, päätös on ensimmäinen, jossa komissio kieltää riittävän yhtenäisiä tuotteita koskevan tietojenvaihtojärjestelmän, joka ei suoraan koske hintoja eikä myöskään tue muita kilpailua rajoittavia järjestelyjä. Tämän osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että kuten kantaja on perustellusti esittänyt, kilpailluilla markkinoilla elinkeinonharjoittajien toiminnan avoimuus on omiaan voimistamaan kilpailua tuottajien välillä, koska tällaisessa tilanteessa se, että taloudellinen toimija ottaa huomioon sellaisia tietoja markkinoiden toiminnasta, joita se on saanut tietojenvaihtojärjestelmästä, muuttaakseen toimintaansa markkinoilla, ei ole omiaan vähentämään tai poistamaan toisten elinkeinonharjoittajien epävarmuutta kilpailijoidensa markkinakäyttäytymisen suhteen, kun otetaan huomioon tarjonnan hajanaisuus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, kuten komissio puolestaan väittää, että rekisteröityjä ajoneuvoja ja rekisteröintipalvelua koskevien tarkkojen tietojen yleinen vaihtaminen lyhyin väliajoin suurimpien tarjoajien välillä ja - päinvastoin kuin kantaja väittää - ainoastaan suurimpien tarjoajien eduksi ja tämän seurauksena sulkien pois muut tarjoajat ja kuluttajat on omiaan erittäin keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla, kuten tarkasteltavana olevilla markkinoilla, joilla kilpailu on jo heikentynyt ja tietojen vaihto helpottunut, muuttamaan merkittävästi elinkeinonharjoittajien välillä vielä esiintyvää kilpailua (katso jäljempänä 81 kohta). Itse asiassa tällaisessa tilanteessa säännöllisen ja usein toistuvan markkinoiden toimintaa koskevan tietojen vaihdon seurauksena on se, että eri kilpailijoiden markkina-asemat ja strategiat paljastuvat säännöllisesti kaikille kilpailijoille.

52 Lisäksi kyseisten tietojen tarjoaminen kaikille tarjoajille edellyttää sopimusta tai ainakin hiljaista hyväksyntää taloudellisten toimijoiden kesken jälleenmyyjien alueiden määrittämiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan postinumerojärjestelmän perusteella sekä toimielinjärjestelmää, jonka avulla tietojenvaihto taloudellisten toimijoiden välillä toimii niiden ammatillisen yhteenliittymän välityksellä. Ottaen huomioon tietojenvaihdon tiheyden sekä säännöllisyyden se myös mahdollistaa sen, että yksittäinen taloudellinen toimija voi tarkemmin ennakoida kilpailijoiden toimintaa, jolloin epävarmuus markkinoiden toiminnasta vähenee tai poistuu, mitä ei voisi tapahtua ilman kyseistä tiedonvaihtoa. Lisäksi komissio on perustellusti päätöksen perusteluosan 44-48 kohdassa esittänyt, että riippumatta siitä, päättääkö Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoille pyrkivä taloudellinen toimija liittyä sopimukseen, on sopimus sille joka tapauksessa epäsuotuisa. Mikäli taloudellinen toimija päättää olla liittymättä tietojenvaihtoa koskevaan sopimukseen, se menettää näin vaihdetun tiedon ja sillä saatavan markkinatuntemuksen. Jos se taas päättää liittyä sopimukseen, sen kaupallinen strategia paljastuu välittömästi kaikille sen kilpailijoille niiden saaman tiedon mukana.

53 Edellä esitetystä seuraa, että kanneperuste, jonka mukaan kyseinen tietojenvaihtoa koskeva sopimus ei ole omiaan rikkomaan yhteisön kilpailusääntöjä, on hylättävä.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät ole rikkoneet perustamissopimuksen 5 artiklaa

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

54 Kantajan mukaan lähettäessään V55-lomakkeen toisen lehden Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät suosi tai tue mitään sopimusta, päätöstä tai yhdenmukaistettua menettelytapaa, joten päätöksen perusteluosan 49 kohta, jonka mukaan viranomaisia voidaan syyttää rikkomisesta, ei ole yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. Tässä tapauksessa SIL:n jokaisen sopimukseen osallistuvan kanssa tehtyjä sopimuksia ei voida katsoa yritysten väliseksi järjestelyksi. Eri jäsenvaltioiden viranomaiset julkaisevat lukuisia yksityiskohtaisia tilastoja, jotka koskevat tiettyjä erityisiä markkinoita, eikä komissio ole kyseenalaistanut tällaisen käytännön yhteensopivuutta perustamissopimuksen sääntöjen kanssa.

55 Komissio ei ole esittänyt erityisiä huomioita tämän perusteen osalta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

56 Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että tarkasteltavana olevaa perustetta on tulkittava siten, että siinä kyseenalaistetaan päätöksen perusteluosan 49 kohdan kuudennen ja viimeisen alakohdan lainmukaisuus. Kyseisen kohdan mukaan "lopuksi, se, että ministeriö tarjoaa tietyn alan yritysten käyttöön tietoja, joiden avulla voidaan määrittää eri kilpailijoiden myyntiä verrattuna kokonaistietoihin, ei estä soveltamasta ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa kyseisiin yrityksiin. Päinvastoin se osoittaa, että tietyissä olosuhteissa myös viranomaisia voidaan syyttää perustamissopimuksen, tässä tapauksessa 5 artiklan, rikkomisesta, koska ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklasta, 3 artiklan f alakohdasta ja 5 artiklan toisesta kohdasta yhdessä tarkasteltuina ilmenee, että kansallisen lain säännökset tai kansallisen viranomaisen käytännöt eivät voi estää yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista kokonaisuudessaan."

57 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa myös, että perustamissopimuksen 5 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan kaikki toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi, sekä pidättymään "kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista."

58 Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että edellä mainitusta päätöksen perusteluosan 49 kohdasta ilmenee selvästi, että tietyissä olosuhteissa riidanalaiset järjestelyt voivat olla sekä yritysten suorittamaa perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomista että jäsenvaltioiden, joiden alueella järjestelyt toteutetaan, suorittamaa perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan, 5 artiklan ja 85 artiklan rikkomista, kuitenkin ilman että viranomaisten toiminta vapauttaisi taloudellisia toimijoita perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen seuraamuksista. Lisäksi päätöksen perusteluosan 49 kohdasta ilmenee, että siinä pidättäydytään ottamasta selkeästi kantaa siihen, onko kyseinen järjestely perustamissopimuksen 5 artiklasta Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille seuraavien velvoitteiden rikkomista. Tämän vuoksi on peruste, jonka mukaan kyseinen järjestely ei ole perustamissopimuksen 5 artiklan vastainen, joka tapauksessa hylättävä.

Neljäs peruste, joka koskee todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomista

Asianosaisten väitteet

59 Kantajan mukaan komissio ei ole noudattanut velvollisuuttaan hankkia näyttö väitetyistä kilpailua rajoittavista vaikutuksista. Koska kyseistä tietojenvaihtojärjestelmää on sovellettu vuodesta 1975 vuoteen 1991, on sen arvioinnin perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan osalta perustuttava tosiasiallisiin vaikutuksiin eikä mahdollisiin vaikutuksiin. Ilman tosiasiallisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia mahdollisen epäilyksen tulisi hyödyttää ilmoituksen tehneitä osapuolia. Sekoittaessaan kilpailuun vaikuttamisen sekä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamisen käsitteet komissio on jättänyt tutkimatta sen, onko kilpailu kyseisen tietojenvaihtojärjestelmän seurauksena tosiasiallisesti rajoittunut, eikä se ole osoittanut kyseisen tietojenvaihdon kilpailua rajoittavien vaikutusten olemassaoloa. Tässä tapauksessa mikään ei osoita tietojenvaihtojärjestelmän vaikuttavan kilpailuun erittäin keskittyneillä markkinoilla. Jos tarkasteltavana olevan järjestelyn kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ei tutkita, voidaan kaikkien sopimusten katsoa sisältävän vaikutuksia kilpailuun.

60 Komission mukaan päätös täyttää tämän osalta yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 56/65, Société Technique Minière (Kok. 1966, s. 337) 30.6.1966 antamassa tuomiossa asettamat periaatteet. Itse asiassa komissio on ensin tutkinut sopimuksen ja Data Systemin tavoitteen ja sitten, ovatko sopimuksen vaikutukset omiaan vaikuttamaan kilpailuun yhteismarkkinoilla. Päätöksessä esitetään kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella komissio päätyi siihen toteamukseen, että sopimuksen seurauksena oli kilpailun huomattava vääristyminen yhteismarkkinoilla. Viittaus yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 73/74, Groupement des fabricants de papier peints de Belgique vastaan komissio (Kok. 1975, s. 1491) 26.11.1975 antamaan tuomioon ei ole asianmukainen, koska päätöksessä ei aseteta uusia periaatteita, vaan siinä ainoastaan sovelletaan olemassaolevia periaatteita kyseisen tapauksen tilanteeseen. Arviointi perustuu toteamukseen, että markkinat ovat oligopolistiset, paikoilleen pysähtyneet ja kapeat. Komissio on noudattanut oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia, jotka koskevat tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen tyhjentävää analyysiä sekä sen osoittamista, miksi, ottaen huomioon vaihdetun tiedon ominaispiirteet sekä markkinoiden rakenteen, sopimuksen ja Data Systemin vaikutukset ovat kilpailua merkittävällä tavalla haittaavat, rajoittavat tai vääristävät.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

61 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että toisin kuin kantaja väittää se, ettei vastaaja ole pystynyt osoittamaan, että riidanalaisella järjestelyllä on sellaisia tosiasiallisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia relevanteilla markkinoilla, jotka voisivat olla seurausta erityisesti siitä, että sopimus sellaisenaan on ollut voimassa vuodesta 1975, ei vaikuta asian ratkaisuun, koska perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä tosiasialliset että mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset sillä edellytyksellä, että ne ovat riittävän tuntuvia (asia 126/81, Salonia v. Poidomani ym., tuomio 16.6.1981, Kok. 1981, s. 1563, sekä asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087), mitä ne ovat tässä tapauksessa, ottaen huomioon markkinoiden ominaispiirteet (katso jäljempänä 78 kohta).

62 Tämän vuoksi kantajan väite, jonka mukaan komissio, jolla luonnollisesti on todistustaakka perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen osoittamisessa, ei ole riittävällä tavalla osoittanut kyseisen sopimuksen kilpailua rajoittavia vaikutuksia, on perusteeton. Kanneperuste on siis hylättävä.

Kolmas ryhmä kanneperusteita

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan ei ole olemassa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta

Asianosaisten väitteet

63 Kantajan mukaan osapuolten välillä ei ole koskaan ollut sopimusta "yhteisestä jälleenmyyntialueiden järjestelystä". Yhdistyneen kuningaskunnan postinumerojärjestelmän käyttöönoton jälkeen sopimuspuolet muuttivat jälleenmyyntialueitaan postinumeroalueiden mukaisesti. Tähän uudelleenjärjestelyyn ei kuitenkaan ryhdytty AEA:n jäsenten välisen sopimuksen perusteella, jonka tarkoituksena olisi ollut tietojen vertailun helpottaminen. Sen ainoa tarkoitus oli mukauttaa jälleenmyyntialueet vastaaviin postinumeroalueisiin, jotta postinumeroalue ei kuuluisi useaan jälleenmyyntialueeseen. Tämän jälkeen jokainen jäsen lähetti SIL:lle luettelon postinumeroista jokaisen jälleenmyyjänsä alueella, eikä ole olemassa muita sopimuksia kuin joukko yksittäisiä SIL:n kanssa tehtyjä sopimuksia. Sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, jotka koskevat yritysten välistä yhteistoimintaa, annetun komission tiedonannon (EYVL 1968, C 75, s. 3) mukaan tällaisen järjestelyn tarkoituksena tai seurauksena ei ole kilpailun rajoittaminen. Tätä toteamusta ei muuta AEA:n osallistuminen, joka on ainoastaan seurausta siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät toimita V55-lomaketta suoraan valmistajille tai maahantuojille. AEA:n 31.8.1979 päivätty tiedote, johon komissio vetoaa, ei osoita yhdenmukaistetun toiminnan olemassaoloa. Toisin kuin komissio väittää, sopimukseen osallistuvat eivät ole olleet tietoisia siitä, että järjestelmästä olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle. Edellä mainitun 7. kertomuksen kilpailupolitiikasta perusteella tietojenvaihtosopimuksen osapuolet olettivat, ettei sopimus ole perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen.

64 Komissio väittää, ettei se ole esittänyt yrityksiä vastaan yhtään väitettä, jota se ei olisi perustellut. Tässä tapauksessa se väittää, että sopimukseen osallistuvat ovat määrittäessään jälleenmyyjiensä myyntialueiden rajoja yhdessä päättäneet käyttää postinumeroita, joiden avulla V55-lomakkeen tietoja voidaan käyttää tehokkaimmin. Jos sopimukseen osallistuvat olisivat järjestäneet jälleenmyyntialueensa toisella perusteella, ei näin kerättyä tietoa olisi voitu vertailla eikä niiden analyysi olisi ollut yhtä tarkkaa, kuten päätöksen perusteluosan 49 kohdan neljännessä alakohdassa tarkennetaan. Jos sopimukseen osallistuvat eivät olisi yhdessä päättäneet järjestää jälleenmyyjiensä alueita postinumeroiden perusteella, ei SIL olisi voinut laatia sellaisia raportteja kuten "jälleenmyyjien myyntianalyysi", joita Case Europe Limited siltä tilasi.

65 Lisäksi komissio arvioi, että kyseinen tietojenvaihtojärjestelmä on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus sen edellä mainitun sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, jotka koskevat yritysten välistä yhteistoimintaa, annetun komission tiedonannon mukaan, jossa komissio esittää, että on toisinaan vaikea erottaa toisistaan kilpailun kannalta neutraaleja tietojenvaihtojärjestelmiä sekä sellaisia tietojenvaihtojärjestelmiä, jotka kuuluvat perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisalaan. Komission mukaan, ja tältä osin se viittaa AEA:n 31.8.1979 päivättyyn tiedotteeseen, tutkimuksissa ilmeni, että mainitusta päivämäärästä alkaen sopimukseen osallistuvat olivat tietoisia siitä, että kyseinen tietojenvaihtojärjestelmä saattoi kuulua 85 artiklan soveltamisalaan, vaikka ilmoitus tehtiin vasta noin yhdeksän vuotta myöhemmin, kun komissio oli aloittanut tutkimukset.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

66 Kuten jo edellä on esitetty (katso edellä 51 kohta), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä kerättyjen tietojen levittäminen edellyttää ainakin hiljaista sopimusta kyseisten taloudellisten toimijoiden kesken jälleenmyyjien myyntialueiden määrittämiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan postinumerojärjestelmän perusteella sekä toimielinjärjestelmää, jonka avulla tietoa voidaan välittää taloudellisten toimijoiden kesken niiden ammatillisen yhdistyksen välityksellä. Itse asiassa, jos sopimusta ei olisi, eivät vastaanottajat pystyisi käyttämään tietoa samoin edellytyksin. Toimimalla tällä tavalla yhteistyössä Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään osallistuvat taloudelliset toimijat ovat joutuneet rajoittamaan mahdollisuuksiaan itsenäiseen päätöksentekoon tavalla, joka on omiaan rajoittamaan näiden taloudellisten toimijoiden välistä kilpailua. Näissä olosuhteissa kantaja ei voi väittää, että tietojenvaihtojärjestelmään osallistuvat eivät olisi rikkoneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, kun ne ovat yhteisellä sopimuksella sopineet tällaisesta jälleenmyyjiensä myyntialueiden uudelleenjärjestelystä, kuten päätöksen perusteluosan 49 kohdassa esitetään. Kyseisessä kohdassa esitetyt toteamukset eivät ole ristiriidassa edellä mainitun sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, jotka koskevat yritysten välistä yhteistoimintaa, annetussa komission tiedonannossa esitettyjen periaatteiden kanssa eivätkä myöskään edellä mainittujen 7. kertomuksessa kilpailupolitiikasta esitettyjen periaatteiden kanssa, jotka komissio on ottanut huomioon arvioidessaan riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän laillisuutta.

67 Edellä esitetystä seuraa, että kanneperuste, jonka mukaan tietojenvaihtojärjestelmään osallistuvien välillä ei ollut perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta, on hylättävä.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan jokaisen kilpailijan myyntiä koskevan tiedon levitys ei rajoita kilpailua

68 Tähän toiseen kanneperusteeseen liittyy kolme osaa. Kantaja väittää aluksi, että väitetystä "piilevän kilpailun estämisestä" ei seuraa kilpailun rajoituksia, toiseksi, että väitetystä esteiden lujittamisesta sellaisten kilpailijoiden markkinoille pääsyn osalta, jotka eivät osallistu sopimukseen, ei seuraa kilpailun rajoituksia ja kolmanneksi, että AEA:n komitean kokouksilla ei ole vaikutusta kilpailuun.

Ensimmäinen osa: väitetystä "piilevän kilpailun estämisestä" ei seuraa kilpailun rajoituksia

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

69 Kantaja väittää, että komission päätelmä, jonka mukaan relevantit markkinat ovat hyvin keskittyneet ja kilpailu niillä heikentynyt, perustuu aineellisesti epätarkkoihin tosiseikkoihin eikä tue päätöksen perusteena olevaa olettamusta kapean oligopolistisista markkinoista. Kantajan mukaan markkinoiden on katsottava olevan laajan oligopolistiset. Kantaja väittää, että vaikka neljän valmistajan kokonaismarkkinaosuus vuonna 1990 kattoi 75 prosenttia markkinoista, niillä ei ollut määräävää asemaa. Pelkkä merkittävän markkinaosuuden olemassaolo ei riitä osoittamaan yhteisen määräävän aseman olemassaoloa, koska jäljelle jäävät markkinat jakautuivat noin 40 yrityksen kesken, joiden jälleenmyynti kattoi noin 500 eri mallia.

70 Lisäksi komission väite, jonka mukaan sopimukseen osallistuvat olivat muiden jäsenvaltioiden "pääasiallisia toimittajia" on väärä. Vaikka kaikki sopimukseen osallistuvat toimivat aktiivisesti muissa jäsenvaltiossa, eivät ne kaikki ole "pääasiallisia toimittajia".

71 Lisäksi sopimukseen osallistuvien ja niiden, jotka eivät siihen osallistu, markkinaosuudet eivät poikkea toisistaan huomattavasti. Komission väite, jonka mukaan neljällä suurimmalla valmistajalla olisi määräävä markkina-asema, ei ole yhteensopiva sen 8.2.1991 tehdyn komission päätöksen kanssa, joka tehtiin komission Fiat/Ford New Holland yrityskeskittymän valvonnan yhteydessä yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (tarkistettu versio julkaistu EYVL 1990 L 257, s. 13) mukaisesti, koska päätöksessä ei ole todettu jaetun määräävän markkina-aseman olemassaoloa.

72 On joka tapauksessa todettava, että kapean oligopolin olemassaolosta ei välttämättä seuraa kilpailun rajoituksia, kuten komissio on todennut vuonna 1986 julkaistussa 15. kertomuksessa kilpailupolitiikasta (s. 231, 267 kohta). Pääsy markkinoille ei ole erityisen vaikeata, kuten ilmenee sellaisten uusien tulijoiden läsnäolosta, jotka tarjoavat lähes täydellistä tuotevalikoimaa. Yrityskeskittymien valvonnan yhteydessä komissio on lisäksi myöntänyt useaan otteeseen, ettei yritys, vaikka sillä olisi suuri markkinaosuus, ole määräävässä asemassa, jos vähäiset esteet tai esteiden puuttuminen tekevät kilpailun mahdolliseksi. Lisäksi päätöksessä esitetty väite, jonka mukaan tuonti kolmansista maista olisi vähäistä, on virheellinen.

73 Kantajan mukaan välitetyn tiedon luonne on merkittävä tutkittaessa, onko tietojenvaihtojärjestelmä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen. Tässä tapauksessa välitetty tieto koskee ainoastaan jo toteutunutta toimintaa, eikä siitä paljastu tuleva toiminta. Se ei vähennä epävarmuutta toiminnan ennakoimisessa. SIL:n välittämistä tiedoista ei voida päätellä suoraan tai epäsuorasti sovellettuja hintoja koskevia tietoja. Tietojen yksilöiminen ei sellaisenaan ole riittävää sen toteamiseksi, että tietojenvaihtojärjestelmä olisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen. Kuten komissio on edellä mainitussa 7. kertomuksessa kilpailupolitiikasta todennut, on vaihdetun tiedon koskettava myös liikesalaisuuksia. SIL:n välittämä tieto ei kuitenkaan sisällä liikesalaisuuksia.

74 Lopuksi kantaja väittää, että Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoiden analyysi osoittaa sekä sen, että markkinoiden avoimuuden lisääntyessä kilpailu ei ole vaikeutunut, että sen, että kilpailu on itse asiassa tehostunut. Tätä todistavat markkinaosuuksien kehitys sekä hintojen kehitys, joka tietyn ajanjakson aikana on osoittanut todellisen kilpailun olemassaolon. Lisäksi komission väite, jonka mukaan markkinoiden avoimuudella on vaikutusta alennuspolitiikkaan, on virheellinen. Ostajat ovat vahvoja ja hyvin järjestäytyneitä, pystyvät painostamaan sekä ovat hyvin tietoisia asioista. Merkkiuskollisuus on suhteellista. Väite, jonka mukaan rinnakkaistuontia valvotaan, on virheellinen, koska SIL ei enää toimita V55/5-lomaketta sopimukseen osallistuville. Kokonaisuudessaan komissio on yliarvioinut avoimuuden toimittajien välillä, koska avoimuudesta on etua myös ostajille. Lopuksi, riidanalaisesta tietojenvaihtojärjestelmästä voi seurata salaista toimintaa vain, jos kaksi edellytystä täyttyvät, nimittäin mahdollisuus kilpailijoiden tunnistamiseen ja kostotoimenpiteisiin. Välitetyn tiedon osittaisesta luonteesta johtuen järjestelmä ei kuitenkaan voi estää "piilevää kilpailua"; ei myöskään ole näyttöä siitä, että se helpottaisi kostotoimenpiteitä.

75 Yhteenvetona kantaja katsoo esittäneensä riittävästi näyttöä siitä, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoita koskevassa analyysissään. Professori Albachin lausunnon ja omien toteamustensa perusteella kantaja päättelee, että kyseiset markkinat ovat erilaistuneiden tuotteiden laaja oligopoli, jossa pääasiallisten toimittajien markkinaosuudet ovat vähentyneet ja johon on ilmestynyt uusia tulijoita. Kyseessä ovat markkinat, joilla kilpailu hinnoilla on "rajua" ja joilla asiakkailla on kilpailuun kohdistuva voimakas painostus, mikä on seurausta yhteisön ulkopuolisten valmistajien lisääntyneestä viennistä. Komissio ei myöskään ole kiistänyt tämän osalta suurinta osaa kantajan väitteistä.

76 Komission mukaan, vaikka avoimuus ostajan ja myyjän välillä voi olla suotuisaa kilpailulle, ei näin ole kyseisen tietojenvaihtojärjestelmän osalta. Tässä tapauksessa tietojenvaihtojärjestelmän tarkoituksena ei ole edistää avoimuutta ostajan ja myyjän välisissä suhteissa, vaan avoimuutta myyjien kesken. Tämä toteamus on perusteltu sekä tämän tapauksen osalta että laillisen ja taloudellisen teorian ja käytännön osalta. Kantajan analyysi markkinoiden toiminnasta on erilainen kuin komission analyysi, koska se ei erota toisistaan avoimuutta kuluttajien kannalta tai toimittajien välillä. Todellisuudessa Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinat eivät ole suuret. Todellisuudessa ne ovat lamaantuneet, hiipuvat sekä hyvin keskittyneet markkinat. Tämän osalta kantaja ei ole osoittanut, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan markkinoiden toimintaedellytyksiä.

77 Komission mukaan sopimuksesta seuraava kilpailua rajoittava vaikutus on riittävällä tavalla osoitettu, eikä ole tarpeen osoittaa toimintojen tietoisen samankaltaisuuden olemassaoloa sen osoittamiseksi, että sopimus rajoittaa kilpailua. Kokonaisuudessaan komissio arvioi, ettei kantaja voi väittää, että sopimus tai Data System täyttäisivät tehokkaammin tehtävän, jonka osapuolet voisivat toteuttaa yksittäin.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

78 Relevanttien markkinoiden oligopolistisuuden arvioinnin osalta kantajan esittämä kritiikki komission analyysistä, jonka mukaan neljällä yrityksellä, jotka vastaavat 75-80 prosentista markkinoita, on määräävä asema, on hylättävä, koska professori Neumannin asiantuntijalausunnon liitteenä olevasta taulukosta 2, jossa esitetään eri taloudellisten toimijoiden markkinaosuuksien kehitys ja jonka kantaja itse on kannehakemuksensa liitteessä 17 esittänyt, ilmenee markkinoiden pääasiallinen ominaisuus, niiden vahvasti oligopolistinen luonne. Asiakirjasta ilmenee, että neljän pääasiallisen toimittajan yhteinen markkinaosuus oli vuonna 1990 77,7 prosenttia, kun se vuonna 1975 oli ollut 69,2 prosenttia. Asiakirjan huolellisesta tarkastelusta ilmenee lisäksi, että toisin kuin kantaja väittää, eri pääasiallisten toimittajien asema oli suhteellisen vakaa lukuun ottamatta kantajaa, jonka markkinaosuus kolminkertaistui kyseisen ajanjakson aikana. Joka tapauksessa, kuten komissio perustellusti korostaa, mahtavan amerikkalaisen valmistajan yksittäinen markkinoille pääsy tässä tapauksessa ei riitä heikentämään komission päätelmiä siitä, että markkinoilla kilpailijoiden asemat ovat suhteellisen vakaat ja että niille pääsylle on vakavia esteitä.

79 Esteenä on erityisesti uuden kilpailijan osalta tarve saada riittävän tiheä jakeluverkosto. Tässä tapauksessa tutkimuksissa ilmeni, kuten päätöksessä, erityisesti sen johdanto-osan 35, 38 ja 51 kohdissa esitetään, että yli 30 hevosvoiman maataloustraktoreiden tuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on vähäistä, kuten vahvistetaan myös komission vastaukseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen esittämässä raportissa nimeltä "European Community Farm Equipment Sector". Analyysiä ei myöskään kyseenalaista tutkimus muun tarjonnan rakenteesta, jonka erittäin hajautunut luonne pikemminkin, toisin kuin kantaja väittää, tukee merkittävien yritysten asemaa.

80 Kaiken kaikkiaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komission arvioinnissa, jossa ottaen huomioon tuotteiden riittävän samankaltaisuuden on perustellusti määritetty relevanteiksi markkinoiksi Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinat, joissa on suljetun oligopolin ominaisuudet, ei ole ilmeistä arviointivirhettä, eikä kantaja tämän osalta voi vedota edellä mainittuun 15. kertomukseen kilpailupolitiikasta, jossa komissio on ainoastaan todennut, analysoidessaan vuosina 1984-1985 toteutuneita rahoitustoimia, ettei keskittymisen ja kilpailun tehokkuuden välillä ole automaattista yhteyttä.

81 Vaihdetun tiedon luonteen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että toisin kuin kantaja väittää, kyseinen tieto, joka liittyy erityisesti jakeluverkoston jälleenmyyntialueilla toteutuneeseen myyntiin, on luonteeltaan liikesalaisuus. Myös sopimukseen osallistuvat ovat myöntäneet tämän määrittäessään tarkasti ne edellytykset, joilla vastaanotettua tietoa voidaan levittää kolmansille, erityisesti niiden jakeluverkoston jäsenille. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että kuten se on jo aiemmin esittänyt (katso edellä 51 kohta), ottaen huomioon riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän tarkkuuden ja säännöllisyyden, järjestelmä antaa tietylle taloudelliselle toimijalle mahdollisuuden ennakoida kilpailijoiden käyttäytymistä, ottaen huomioon relevanttien markkinoiden ominaispiirteet sellaisina kuin ne on edellä analysoitu, koska se vähentää tai jopa poistaa sellaista epävarmuutta markkinoiden toiminnan osalta, joka olisi säilynyt ilman tietojenvaihtoa, eikä kantaja tämän osalta voi vedota siihen, että välitetty tieto ei koske hintoja vaan jo toteutunutta myyntiä. Tästä seuraa, että ensimmäinen osa kanneperusteesta, jonka mukaan "piilevän kilpailun estämisestä" ei seuraa kilpailun rajoituksia, on hylättävä.

Toinen osa: väitetystä esteiden lujittamisesta sellaisten kilpailijoiden markkinoille pääsyn osalta, jotka eivät osallistu sopimukseen, ei seuraa kilpailun rajoituksia

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

82 Kantajan mukaan komission väite, jonka mukaan kyseinen tietojenvaihtojärjestelmä rajoittaa myös kilpailua siihen osallistuvien ja muiden valmistajien välillä, koska ensin mainitut pystyvät estämään jälkimmäisten markkinoille pääsyn, on virheellinen. Järjestelmä on avoin ja syrjimätön kaikille Yhdistyneessä kuningaskunnassa uusia traktoreita myyville valmistajille tai maahantuojille. Taloudellisten toimijoiden määrän kehitys sekä tiettyjen taloudellisten toimijoiden saavuttama asema osoittavat, että markkinat ovat tosiasiassa avoimet. Lisäksi tarkka tieto markkinoiden toiminnasta on arvokasta uudelle tulijalle. Kantajan esimerkki on riittävä osoittamaan, että toisin kuin komissio väittää, pienikin taloudellinen toimija voi päihittää isompia.

83 Komission mukaan professori Neumannin suorittama analyysi osoittaa, että markkinoille tulleiden taloudellisten toimijoiden määrän lisääntyminen, johon kantaja vetoaa kiistääkseen komission analyysin, jonka mukaan kyseisille markkinoille pääsy on vaikeata, ei sellaisenaan todista mitään. Tärkeintä on selvittää, pystyvätkö uudet tulijat jäämään markkinoille ja hankkimaan merkittävän markkinaosuuden. Näin ei ole.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

84 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että toisin kuin kantaja on esittänyt, komissio on perustellusti todennut päätöksen perusteluosan 44-48 kohdassa, että päättipä Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoille pyrkivä taloudellinen toimija liittyä tai olla liittymättä sopimukseen, on sopimus joka tapauksessa sille epäsuotuisa, riippumatta siitä, että ottaen huomioon liittymisestä aiheutuvat vähäiset kulut ja jäsenyysehdot, tietojenvaihtojärjestelmä on periaatteessa avoin kaikille. Kyseinen taloudellinen toimija joko jättää liittymättä tietojenvaihtoa koskevaan sopimukseen ja toisin kuin kilpailijansa, ei saa tietoa, tai päättää liittyä sopimukseen, minkä johdosta sen kaupallinen strategia paljastuu välittömästi kaikille kilpailijoille näiden saaman tiedon kautta (katso edellä 52 kohta). Tämän osalta ei sillä, että kyseisille markkinoille tulleiden taloudellisten toimijoiden määrä on korkea, ole merkitystä. Näillä edellytyksillä perusteen toinen osa, jonka mukaan riidanalainen tietojenvaihtojärjestelmä ei olisi uusia, Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoille pyrkiviä kilpailijoita syrjivä, on hylättävä.

Kolmas osa: AEA:n kokouksista ei seuraa kilpailun rajoituksia

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

85 Kantajan mukaan komission väite, jonka mukaan AEA tarjoaa jäsenilleen kohtaamispaikan, mikä helpottaa korkeiden hintojen politiikkaa, on virheellinen. Kyseessä on pelkkä väite, joka ei perustu aineellisesti todettuihin seikkoihin ja on komission edellä mainitussa sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, jotka koskevat yritysten välistä yhteistoimintaa, annetussa komission tiedonannossa esittämän tulkinnan vastainen. AEA:n jäsenten välisten kokousten ainoa tarkoitus on keskustelu riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän teknisistä ja hallinnollisista ongelmista; toiseksi komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että AEA:n jäsenet ovat päättäneet vastaisuudessa olla pitämättä tietojenvaihtojärjestelmää koskevia kokouksia, lukuun ottamatta sen toiminnan kannalta puhtaasti hallinnollisten ongelmien ratkaisemiseksi järjestettäviä tilapäisiä kokouksia.

86 Komissio tyytyy viittaamaan tämän kanneperusteen viimeisen osan asianmukaisuuden osalta sopimuksen entiseen luonteeseen sekä päätöksen 22 kohdassa mainittuihin asiakirjoihin. Se myöntää, että Data Systemin osalta on pidetty järjestelmän toiminnan kannalta hallinnollisten ongelmien ratkaisemiseksi pikemminkin tilapäisiä kuin säännöllisiä kokouksia.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

87 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että päätöksen perusteluosan 35 kohdassa komissio on tarkentanut, että arvioidessaan riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän laillisuutta perustamissopimuksen 85 artiklan kannalta se on ottanut huomioon "sen, että jäsenet kokoontuivat säännöllisesti AEA-komiteassa, joka oli niille kohtauspaikka", ja että päätöksen 52 kohdassa komissio selittää, että "lisäämällä avoimuutta erittäin keskittyneillä markkinoilla sekä lujittamalla yhteistyötä merkittävimpien tuottajien välillä markkinoilla säännöllisten ja salaisten yhteyksien avulla on mahdollista säilyttää yleisesti korkea hintataso kyseisillä markkinoilla riippumatta siitä, että markkinoilla tarjottujen eri tuotteiden hinnat vaihtelevat." Kuten edellä on todettu (katso edellä 51 ja 65 kohta), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että jokaisen ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä kerättyjen tietojen antaminen tuottajien käyttöön edellyttää toimielinjärjestelmää, joka ammatillisen yhdistyksen välityksellä mahdollistaa tuottajien välisen tiedonvaihdon. Toimimalla tällä tavalla yhteistyössä Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään osallistuvat tuottajat ovat rajoittaneet itsenäistä päätöksentekoaan tavalla, joka on omiaan vaikuttamaan niiden väliseen kilpailuun. Tämän vuoksi kantaja ei voi väittää, että tietojenvaihtoa koskevaan sopimukseen osallistuneet eivät ole keskenään ammatillisessa yhdistyksessään sopineet tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat riidanalaisen tietojenvaihdon järjestämistä, eikä tällainen väite voi asettaa kyseenalaiseksi edellä mainitussa sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, jotka koskevat yritysten välistä yhteistoimintaa, annetussa komission tiedonannossa esitettyjä periaatteita. On kuitenkin huomattava, että kaikki AEA:ssa tehdyt sopimukset eivät välttämättä ole perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisia, mitä seikkaa komissio ei kiistä.

88 Tästä seuraa, että kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan AEA:ssa ei ole tehty keskinäisiä sopimuksia, on hylättävä, ja että jokaisen kilpailijan myyntiä koskevan tiedon levittämisestä aiheutuvan kilpailun rajoittamisen puuttumista koskeva kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

Kolmas kanneperuste: jokaisen sopimukseen osallistuvan jälleenmyyjien myyntiä koskevan tiedon levittäminen ei haittaa kilpailua

89 Kolmannessa kanneperusteessa on kaksi osaa. Ensin kantaja kiistää olevan mahdollista yksilöidä riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän kautta kilpailijan myyntiä. Toiseksi se väittää, ettei tietojenvaihtojärjestelmä voi haitata jälleenmyyntitoimintaa ja rinnakkaistuontia.

Ensimmäinen osa: ei kilpailijan myynnin yksilöimisen vaaraa

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

90 Kantajan mukaan päätöksessä esitetään, että alle kymmenen yksikön myynnin pelkkä tietyn maantieteellisen alueen sekä tiettyjen yritysten myyntien vertailu voi mahdollistaa eri kilpailijoiden toteutuneen myynnin määrittämisen. Kymmenen yksikön lukumäärä on kuitenkin käsittämätön, eikä päätöksessä osoiteta miltä osin tietojenvaihtojärjestelmä on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen. Viitaten edellä mainitussa asiassa Société Technique Minière annettuun tuomioon kantaja arvioi, että maataloustraktoreiden markkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän laillisuuden arvioimiseksi perustamissopimuksen 85 artiklan osalta ainoastaan tietojenvaihtojärjestelmästä aiheutuvat tosiasialliset vaikutukset kilpailuun voidaan ottaa huomioon, eikä puhtaasti mahdollisia vaikutuksia. Komissio ei kuitenkaan ole osoittanut mitään tosiasiallisia vaikutuksia. Kantaja lisää, että komission väite, jonka mukaan omien jälleenmyyjien myyntiä koskevat tiedot mahdollistavat kilpailijoiden myynnin yksilöimisen, on virheellinen. Kantajan mukaan komission väite, jonka mukaan jälleenmyyjien myyntiä koskeva tieto mahdollistaa jälleenmyyjien painostamisen, osoittaa kauppatapojen huonoa tuntemusta.

91 Komission mukaan kantaja pyrkii kritiikillään osoittamaan, että päätöksen perusteluosan 54 kohdassa esitetty kymmenen myydyn yksikön edellytys olisi käsittämätön. Komissio selittää, että sen huomio kohdistui saatavilla olevan tiedon yksityiskohtaisuuteen, joka kattoi lyhyitä ajanjaksoja ja koski kilpailijoiden jälleenmyyntiä tuotteittain ja maantieteellisin alueittain. Toisin kuin kantaja väittää, päätöksen perusteluosan 61 kohdassa ei esitetä, että pelkkä myytyjen ajoneuvojen yksilöimisen vaara olisi riittävää jokaisen sopimukseen osallistuvan myyntiä koskevan tiedon levittämisen kieltämiseksi, koska sopimuksen vaikutuksia on arvioitava sen osalta, mitä kilpailu olisi sen puuttuessa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

92 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että perustamissopimuksen 85 artiklassa kielletään yritysten väliset yhteisjärjestelyt, joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittuminen. Tässä tapauksessa ei ole väitetty, että kyseisellä tietojenvaihtojärjestelmällä pyrittäisiin kilpailun rajoittamiseen. Tämän vuoksi se voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan sen perusteella, miten se vaikuttaa markkinoihin (katso a contrario yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten et Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966, Kok. 1966, s. 299). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on tällaisessa tilanteessa arvioitava sopimuksen mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia ottamalla vertailukohteeksi kilpailu sellaisena kuin se olisi "ilman riidanalaista sopimusta" (edellä mainittu tuomio asiassa Société Technique Minière). Tämän osalta ei sillä, että vastaaja ei pysty osoittamaan Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoilla tosiasiallisia tietojenvaihtojärjestelmästä aiheutuvia kilpailua rajoittavia vaikutuksia, ole merkitystä asian ratkaisuun, sillä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä tosiasialliset että puhtaasti mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset, jos ne ovat riittävän huomattavia. Tässä tapauksessa näin on, ottaen huomioon markkinoiden ominaispiirteet sellaisina kuin ne on edellä esitetty (katso edellä 78 ja 80 kohta), välitetyn tiedon luonteen (katso edellä 81 kohta) sekä sen, että tietyissä tapauksissa välitetty tieto ei ole riittävän yleistä, ja se mahdollistaa myynnin yksilöimisen. Tämän vuoksi kantaja ei voi perustellusti väittää, että komissio, joka syyllistymättä ilmeiseen arviointivirheeseen oli oikeutettu asettamaan tietyllä jälleenmyyntialueella myydyille ajoneuvoille kymmenen yksikön rajan, jonka alittavalta myynniltä oli mahdollista yksilöidä kilpailijoiden myyntiä, ei ole oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että tältä osin kyseiseen tietojenvaihtojärjestelmään sovelletaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa.

93 Edellä esitetystä seuraa, että kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan ei ole vaaraa, että yksittäisen kilpailijan myynti voidaan yksilöidä, on hylättävä.

Toinen osa: ei ole vaaraa, että jälleenmyyjän toimintaa tai rinnakkaistuontia rajoitettaisiin

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

94 Kantajan mukaan päätöksessä väitetään, että SIL:stä saadut jokaisen sopimukseen osallistuvan myyntiä koskevat tiedot antoivat valmistajille mahdollisuuden painostaa jälleenmyyjiä ja näin vähentää saman merkin sisäistä kilpailua. Komission väite perustuu siis mahdollisuuteen, että SIL:n levittämiä jokaisen kilpailijan myyntiä koskevia tietoja käytettäisiin väärin. Ei kuitenkaan ole näyttöä tosiasiallisesta väärinkäytöstä. Tosiasiassa välitetty tieto mahdollistaa jälleenmyyjien toiminnan arvioimisen, tavoitteiden asettamisen niille sekä niiden noudattamisen valvonnan. Päätöksessä väitetään myös virheellisesti, että saatua tietoa käytetään rinnakkaistuonnin seurantaan. SIL on kuitenkin jo 1.9.1988 lopettanut V55/5-lomakkeen toimittamisen sopimukseen osallistuville, ja näin ollen komission arvio koskee mennyttä ajanjaksoa. Kun komissio on arvioidessaan tietojenvaihtojärjestelmän laillisuutta kuitenkin ottanut huomioon myös V55/5-lomakkeen toimittamisen vaikutukset, on kyseessä harkintavallan väärinkäyttö.

95 Komissio vastaa, että saman merkin sisäisen kilpailun osalta kyseinen tietojenvaihtojärjestelmä mahdollisti jokaisen kilpailijan myynnin yksilöimisen. Lisäksi saman merkin sisäisen kilpailun osalta komission kuulemisessa ilmeni, kuinka jälleenmyyjän aluetta voitiin rationalisoida muiden jälleenmyyjien myynnin vähentämiseksi kyseisellä alueella. Komissio kiistää harkintavallan väärinkäytön: se katsoi, että alustan numeroa ja jokaisen myydyn traktorin rekisteröintipäivämäärää koskevat tiedot eivät olleet välttämättömiä takuun tai palkkiovaatimusten tarkistamiseksi. Tällainen tieto auttoi jokaisen traktorin alkuperän ja määränpään yksilöimisessä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

96 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensiksi tietojenvaihtojärjestelmän vaikutuksista merkin sisäiseen kilpailuun, että riippumatta siitä, onko yksi tai useampi tietojenvaihtosopimukseen osallistuva tosiasiassa käyttänyt riidanalaista järjestelmää valvoakseen jakeluverkostoaan, komissio on perustellusti ja ilman ilmeistä arviointivirhettä tai oikeudellista virhettä katsonut, että riidanalainen tietojenvaihtojärjestelmä, joka mahdollistaa tällaisen valvonnan tarjoamalla valmistajille säännöllisesti yksityiskohtaista tietoa jokaisen jälleenmyyjän alueella toteutuneesta myynnistä, on tältä osin perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen, koska ottaen huomioon sopimuksen kokonaisuudessaan se oli omiaan tarjoamaan ehdottoman alueellisen suojan jokaiselle jälleenmyyjälle.

97 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa seuraavaksi tietojenvaihtojärjestelmän vaikutuksista maataloustraktoreiden rinnakkaistuontiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, että komissio esittää perustellusti päätöksen perusteluosan 55 ja 56 kohdassa, että ainakin 1.9.1988 asti, jolloin SIL lakkasi toimittamasta yrityksille kappaletta V55/5-lomakkeesta, riidanalainen tietojenvaihtojärjestelmä mahdollisti tuonnin valvonnan ajoneuvon alustanumeron avulla, jonka valmistaja oli merkinnyt V55/5-lomakkeeseen. Tämän vuoksi, toisin kuin kantaja väittää, ei ole osoitettu komission käyttäneen sille annettua valtaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon se on tarkoitettu, ja harkintavallan väärinkäyttöä koskeva väite on hylättävä.

98 Tästä seuraa, että väite, jonka mukaan ei ole vaaraa, että jälleenmyyjän toimintaa tai rinnakkaistuontia rajoitettaisiin, on hylättävä ja tämän vuoksi kanneperuste, jonka mukaan jokaisen sopimukseen osallistuvan jälleenmyyjien myyntiä koskevan tiedon välittämisellä ei ole vaikutusta kilpailuun, on hylättävä.

Neljäs kanneperuste: ei vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Asianosaisten väitteet

99 Kantajan mukaan päätöksessä väitetään virheellisesti, että heikentämällä kilpailua riidanalainen tietojenvaihtojärjestelmä vaikuttaa joka tapauksessa tuonnin määriin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että rinnakkaistuonnin puuttuminen johtuu siitä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletut hinnat ovat matalampia kuin mannermaalla. Tästä seuraa, että pelkkä mahdollisuus puuttua jälleenmyyjien toimintaan ja rinnakkaistuontiin ei ole omiaan vaikuttamaan merkittävästi yhteisön sisäiseen kauppaan. Komission väitteet mahdollisista vaikutuksista yhteisön sisäiseen kauppaan eivät ole tämän osalta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisia. Komissiolla ei myöskään ole oikeutta päätellä pelkästään sen perusteella, että kantaja ei valmista traktoreita Yhdistyneessä kuningaskunnassa, että kantajan liittymisellä tietojenvaihtojärjestelmään olisi vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan.

100 Komissio viittaa päätöksen perusteluosan 57 ja 58 kohtaan, joissa se esittää, että kaikki John Deere Limitedin Yhdistyneessä kuningaskunnassa myymät traktorit ovat sen maahantuomia. Myös muut tietojenvaihtosopimukseen osallistuvat tuovat merkittävän osan myymistään traktoreista. Tämän tilanteen perusteella komissio pystyi päättelemään, että rekisteröintiä koskevasta tietojenvaihtojärjestelmästä seuraavat kilpailun rajoitukset vaikuttavat myös Yhdistyneen kuningaskunnan ja muun yhteisön välisiin kaupan virtauksiin.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

101 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että ottaen huomioon relevanttien markkinoiden ominaispiirteet sellaisina, kuin ne on edellä esitetty (katso edellä 78 kohta), sekä sen, että markkinoiden pääasialliset toimittajat toimivat kaikkialla yhteisön markkinoilla, komissio on perustellusti arvioinut päätöksen perusteluosan 57 kohdassa, että "tietojenvaihtojärjestelmä, joka mahdollistaa sellaisten toimittajien, jotka edustavat 88 prosenttia kansallisista markkinoista, tarkan myynnin ja markkinaosuuksien yksityiskohtaisen määrittämisen- - on omiaan vaikuttamaan merkittävällä tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska heikentämällä kilpailua se vaikuttaa joka tapauksessa tuonnin määriin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan" (ks. asia T-38/92, AWS Benelux v. komissio, tuomio 28.4.1994, Kok. 1994, s. II-211). Kantajan väitettä, jonka mukaan maataloustraktoreiden tuonnin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan rajoittaminen selittyy sisämarkkinoiden kilpailukykyisemmillä hinnoilla, ei tue mikään asiakirja. Erityisesti, vaikka oikeudenkäyntiä edeltävässä tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan, että kuten päätöksessä esitetään, riidanalainen järjestely on omiaan suosimaan korkeata hintatasoa sisämarkkinoilla, asiakirjoista, erityisesti kantajan kannekirjelmänsä liitteessä 20 esittämistä hintaluetteloista, ei myöskään ilmene, että maataloustraktoreiden hinnat Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla olisivat tosiasiassa olleet alhaisempia kuin mantereen markkinoilla.

102 Edellä esitetystä seuraa, että kanneperuste, jonka mukaan merkittävää vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei olisi, on hylättävä.

Viides kanneperuste: perusteeton kieltäytyminen perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

103 Kantajan mukaan, vaikka todettaisiin, että sopimus kuuluu perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, kieltäydytään päätöksessä perusteettomasti soveltamasta 85 artiklan 3 kohtaa, koska riidanalaisesta tietojenvaihtojärjestelmästä seuraa merkittäviä etuja kilpailulle. Tämän osalta kantaja väittää ensiksi, että komissio on myöntänyt tietojenvaihtojärjestelmän olevan suotuisa tuotannon ja jakelun parantamiselle; toiseksi, että järjestelmä jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden siitä saatavasta hyödystä; kolmanneksi, että järjestelmästä ei aiheudu sellaisia kilpailunrajoituksia, jotka eivät olisi välttämättömiä, koska tällaisen tietojenvaihdon puuttuessa olisi mahdollista hankkia tietoja vain kalliilla hinnalla ja näin se olisi mahdollista vain suurille yrityksille; neljänneksi kantaja väittää, että riidanalainen järjestelmä ei poista kilpailua yritysten välillä kokonaan. Kantajan mukaan tietojenvaihtojärjestelmä täyttää tämän vuoksi poikkeukselle asetetut edellytykset. Tämän vuoksi kantaja katsoo, että komissio on arvioinut tilanteen ilmeisen väärin.

104 Komissio katsoo, ettei ole näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä sen perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltumattomuutta koskevan arvioinnin olevan virheellinen. Kantajan väite, jonka mukaan komissio olisi myöntänyt sopimuksesta olevan tiettyä hyötyä, perustuu päätöksen perusteluosan 60 kohdan virheelliseen tulkintaan. Komission mukaan kiistan kohteena oleva tietojenvaihtojärjestelmä ei suinkaan hyödytä kuluttajia vaan ainoastaan toimittajia. Komission mukaan päätöksestä ilmenee, että kierrättämällä tietoa eri valmistajien markkinaosuuksista sopimukseen osallistuvat vähentävät epävarmuutta markkinoiden toiminnasta. Tällainen tieto markkinoista antaa jokaiselle tietojenvaihtoon osallistuvalle mahdollisuuden tasata muiden aloitteita. Komissio ei ole koskaan myöntänyt, että lähiaikoja koskevat tarkat tiedot olisivat välttämättömiä sopimukseen osallistuvien taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi tai että tällaisesta tiedon vaihdosta olisi erityisesti kolmansien osalta sellaista hyötyä, joka olisi omiaan kompensoimaan sen kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Päätöksessä ei ole esitetty, että sopimuksen seurauksena kilpailu olisi kokonaan eliminoitu. Siinä kuitenkin arvioidaan, että sopimus vähentää epävarmuutta kilpailijan pyrkimysten tavoitteesta, voimakkuudesta ja laajuudesta. Komissio arvioi, että Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoiden taloudellisen toimijan toiminnan suunnittelussa tarvittu tieto voidaan päätellä yritystä itseään koskevista tiedoista sekä alaa kokonaisuudessaan koskevista tiedoista, eikä näiden tarvitse olla yhtä yksityiskohtaisia kuin Data Systemin yhteydessä edelleen toimitettavat raportit.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

105 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 85 artiklan 3 kohdassa asetetut neljä edellytystä sille, että komissio myöntää päätöksellään poikkeusluvan komissiolle asianmukaisesti ilmoitetun sopimuksen osalta, ovat kumulatiivisia, joten komissiolla on laillinen peruste hylätä sille esitetty poikkeuslupahakemus, jos yksi edellytyksistä ei täyty. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että on ensisijaisesti niiden yritysten asia, jotka ilmoittavat sopimuksesta komissiolle saadakseen poikkeusluvan, esittää komissiolle näyttö siitä, että sopimus täyttää perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset (yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19; asia T-66/89, Publishers Association v. komissio, tuomio 9.7.1992, Kok. 1992, s. II-1995). Tässä tapauksessa päätöksessä todetaan, että tietojenvaihtojärjestelmästä aiheutuva kilpailun rajoittaminen ei ole välttämätöntä, koska "yritystä itseään koskeva tieto sekä alaa kokonaisuudessaan koskeva tieto ovat riittäviä maataloustraktoreiden markkinoilla toimimiseen" Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä toteamus, joka ensimmäisen ilmoituksen osalta esitetään päätöksen perusteluosan 62 kohdassa, esitetään toisen ilmoituksen osalta 65 kohdassa. Kantaja ei ole osoittanut, että tietojenvaihtojärjestelmästä sellaisena kuin se on edellä analysoitu (katso edellä 93, 97 ja 98 kohta) aiheutuvat kilpailunrajoitukset olisivat välttämättömiä erityisesti taloudellisen kehityksen edistämiseksi tai hyödyn asianmukaisen jakautumisen vuoksi. Kantaja ei myöskään voi väittää, että riidanalaisen järjestelmän puuttuessa Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoiden taloudelliset toimijat voisivat saada järjestelmän tarjoaman kaltaista tietoa markkinatutkimuksista, joiden tarjoama tieto olisi vanhentunutta, eristettyä eikä yhtä säännöllistä kuin kyseisen järjestelmän kautta saatava tieto, jopa ilman että tarvitsisi ottaa huomioon tällaisen tiedon hankkimisesta aiheutuvia kuluja. Tämän vuoksi tietojenvaihtojärjestelmä, joka erityisesti ei täytä perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa esitettyjä edellytyksiä, ei ole määräyksen mukainen.

106 Tästä seuraa, että kanneperuste, jonka mukaan komissio on perusteettomasti hylännyt sille esitetyn yksittäistä poikkeusta koskevan hakemuksen, on hylättävä ja tämän vuoksi koko kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

107 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään.

2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.