61992J0315

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kielto tuoda maahan tai pitää kaupan "Clinique"-nimistä kosmeettista valmistetta - Ei hyväksyttävissä eikä yhteensoveltuva direktiivin 76/768/ETY kanssa - Oikeuttaminen - Kuluttajien tai yleisen terveyden suojeleminen - Puuttuminen

(ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla; neuvoston direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 2 kohta)

$$Perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa sekä kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jossa kielletään kosmeettiseksi valmisteeksi luokitellun ja kosmeettisena valmisteena esille pannun valmisteen maahan tuonti ja kaupan pitäminen sillä perusteella, että valmiste on varustettu nimityksellä "Clinique".

Tällainen kielto ei vaikuta välttämättömältä kuluttajansuojasta tai ihmisten terveyden suojaamisesta johtuvien vaatimusten täyttämiseksi, koska käsitteeseen "Clinique" sisältyvä kliininen ja lääkinnällinen vivahde ei ole riittävä antamaan kyseiselle nimitykselle sellaista harhaanjohtavaa vaikutusta, jolla kyseistä kieltoa voitaisiin perustella, kun otetaan huomioon, että kysymyksessä olevia valmisteita ei ole saatavana apteekeissa eikä niitä ole pantu esille lääkkeinä, että niiden esillepanon ei ole väitetty olevan kosmeettisiin valmisteisiin sovellettavien sääntöjen vastainen ja että mainitun nimityksen käyttö pidettäessä valmisteita kaupan ei ilmeisesti ole kuluttajia harhaanjohtavaa.

Asiassa C-315/92,

jonka Landgericht Berlin on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensiksi mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Verband Sozialer Wettbewerb eV

vastaan

1) Clinique Laboratories SNC,

2) Estée Lauder Cosmetics GmbH,

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkinnasta suhteessa kieltoon, joka koskee kosmeettisesta valmisteesta käytettyä nimitystä, joka saattaa johtaa kuluttajia harhaan,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. C. Moitinho de Almeida sekä tuomarit D. A. O. Edward, R. Joliet, G. C. Rodríguez Iglesias ja F. Grévisse (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: C. Gulmann,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Verband Sozialer Wettbewerb eV, pääasian kantaja, edustajanaan asianajaja Mandfred Burchert, Berliini,

- yhtiöt Clinique Laboratories SNC ja Estée Lauder Cosmetics GmbH, pääasian vastaajat, edustajinaan asianajaja Kay Jacobsen, Berliini,

- Saksan liittotasavallan hallitus, asiamiehinään oikeusministeriön Regierungsdirektor Alfred Dittrich, oikeusministeriön Ministerialrat Alexander v. Mühlendahl sekä talousministeriön Regierungsdirektor Claus-Dieter Quassowski,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Richard Wainwright ja oikeudellisen yksikön virkamies Angela Bardenhewer,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan suulliset huomautukset, jotka sille ovat 15.7.1993 pidetyssä istunnossa esittäneet pääasian kantaja, pääasian vastaajat, Saksan hallitus sekä komissio,

kuultuaan julkisasiamiehen 29.9.1993 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Landgericht Berlin on esittänyt 30.6.1992 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.7.1992, yhteisöjen tuomioistuimelle ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkinnasta.

2 Kysymys on esitetty toimialajärjestö Verband Sozialer Wettbewerb eV:n ja yhtiöiden Clinique Laboratories SNC ja Estée Lauder Cosmetics GmbH välisessä oikeudenkäynnissä, joka koskee "Clinique"-nimityksen käyttöä pidettäessä kosmeettisia valmisteita kaupan Saksan liittotasavallassa.

3 Kyseiset yhtiöt ovat amerikkalaisen Estée Lauder -yrityksen ranskalainen ja saksalainen tytäryhtiö, jotka pitävät kaupan mainitun yrityksen valmistamia kosmeettisia valmisteita. Näitä valmisteita on myyty useiden vuosien ajan nimityksellä "Clinique" lukuunottamatta Saksan liittotasavaltaa, jossa niitä on pidetty kaupan vuodesta 1972 lähtien nimityksellä "Linique". Pienentääkseen kyseisestä nimityserosta johtuvia pakkaus- ja mainoskuluja yritys päätti levittää Saksan markkinoille tarkoitettuja valmisteita nimellä "Clinique".

4 Saksalaisen 7.6.1909 annetun lain Gesetz gegen unlauteren Wettbewerb (laki vilpillisen kilpailun estämisestä, jäljempänä UWG), sellaisena kuin se on muutettuna, 3 pykälän mukaan voivat tietyt saman lain 13 pykälän 2 momentissa mainitut henkilöt ryhtyä oikeudellisiin toimiin harhaanjohtavien tietojen antamisen lopettamiseksi. Lisäksi 15.8.1974 annetussa laissa Lebensmittel- und Bedarfsgegenständegesetz (laki elintarvikkeista ja kulutushyödykkeistä, jäljempänä LMBG), sellaisena kuin se on muutettuna, kielletään pitämästä kaupan kosmeettisia valmisteita siten, että niiden nimikkeet, merkinnät tai esillepano on harhaanjohtavaa, ja erityisesti kielletään liittämästä kyseisiin tuotteisiin vaikutuksia, joita niillä ei ole.

5 Pääasian kantajana oleva yhdistys nosti kanteen UWG:n 3 pykälän ja LMBG:n 27 pykälän nojalla päämääränään saada kielletyksi Saksan liittotasavallassa "Clinique"-nimityksen käyttö, koska yhdistyksen mukaan nimitys voisi saada kuluttajat virheellisesti uskomaan, että kysymyksessä olevilla valmisteilla on lääkinnällisiä vaikutuksia.

6 Landgericht Berlin, jonka käsiteltäväksi riita-asia oli saatettu, harkitsi tutkintatoimenpiteenä mielipidetutkimuksen teettämistä sen selvittämiseksi, johtaako tällainen nimitys todellakin huomattavan osan kuluttajista harhaan. Kansallinen tuomioistuin totesi kuitenkin, että kyseinen tutkintatoimenpide on hyödytön, jos kysymyksessä olevan nimityksen kieltäminen on, kuten pääasian vastaajat väittivät, yhteisön sisäisen kaupan lainvastaista rajoittamista. Kansallinen tuomioistuin arvioi, että viimeksi mainittu kysymys vaatii ETY:n perustamissopimuksen tulkintaa ja tämän vuoksi se on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa tulkittava siten, että niissä estetään soveltamasta vilpillistä kilpailua koskevaa kansallista säännöstä, jossa sallitaan toisessa eurooppalaisessa maassa lainmukaisesti valmistetun ja/tai lainmukaisesti kaupan pidetyn valmisteen maahan tuomisen ja kaupan pitämisen kieltäminen sillä perusteella, että valmisteen nimitys "Clinique" saattaa johtaa kuluttajia harhaan - koska kuluttajat voisivat ymmärtää tuotteen vaikutukseltaan lääkinnälliseksi - kun samannimistä valmistetta pidetään kaupan muissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa laillisesti ja ilman nimeä koskevaa erimielisyyttä?"

7 Aluksi on aiheellista huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin, jolla perustamissopimuksen 177 artiklan yhteydessä on toimivalta esittää jäsenvaltioiden tuomioistuimille kaikki yhteisön oikeuden tulkintaa koskevat seikat, voi tässä tarkoituksessa katsoa tarpeelliseksi ottaa huomioon sellaisia yhteisön oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole kysymystä esittäessään viitannut (asia C-241/89, SARPP, tuomio 12.12.1990, Kok. 1990, s. I-4695, 8 kohta). Näin ollen on määriteltävä, mitkä ovat esillä olevassa pääasiassa sovellettavat yhteisön säännökset ja määräykset, ennen kuin tutkitaan sitä, ovatko ne esteenä kiellolle, joka koskee nimityksen "Clinique" käyttöä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen edellä tarkentamissa olosuhteissa.

8 Esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että esillä olevassa oikeudenkäyntiasiassa kansalliset säännökset, jotka ovat UWG:n 3 pykälä ja LMBG:n 27 pykälä, vastaavat tiettyjä yhteisön direktiivien säännöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämistä harhaanjohtavan mainonnan alalla ja kosmeettisten valmisteiden alalla.

9 Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY (EYVL L 250, s. 17) tarkoituksena on suojella kuluttajia, kilpailijoita ja yleisöä harhaanjohtavalta mainonnalta ja sen kohtuuttomilta seurauksilta.

10 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, kyseisessä direktiivissä yhdenmukaistetaan vain osittain eri jäsenvaltioiden kansalliset oikeussäännöt harhaanjohtavan mainonnan alalla vahvistamalla yhtäältä vähimmäistunnusmerkit ja tavoitteet, joiden perusteella voidaan määrittää, onko mainonta harhaanjohtavaa, ja toisaalta asettamalla vähimmäisvaatimukset yksityiskohtaisille säännöille, jotka koskevat suojaa tällaista mainontaa vastaan (asia C-238/89, Pall, tuomio 13.12.1990, Kok. 1990, s. I-4827, 22 kohta).

11 Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169) on sitä vastoin tyhjentävästi yhdenmukaistettu kosmeettisten valmisteiden pakkausta ja merkintöjä koskevat kansalliset säännökset, kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut (asia C-150/88, ParfümerieFabrik 4711, tuomio 23.11.1989, Kok. 1989, s. 3891, 28 kohta).

12 Kuten komissio on oikein huomauttanut, kyseistä direktiiviä - kuten kaikkia johdetun oikeuden säännöksiä ja määräyksiä - on kuitenkin tulkittava ottaen huomioon tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat perustamissopimuksen määräykset (katso erityisesti asia C-47/90, Delhaize et Le Lion, tuomio 9.6.1992, Kok. 1992, s. I-3669, 26 kohta).

13 Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on äskettäin tarkentanut, että perustamissopimuksen 30 artiklassa kielletään sellaisista oikeussäännöistä johtuvat tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitukset, jotka koskevat kyseisille tavaroille asetettuja edellytyksiä (kuten nimitystä, muotoa, kokoa, painoa, koostumusta, ulkoasua, merkintöjä ja pakkausta koskevia edellytyksiä), vaikka kyseisiä sääntöjä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tavaroihin, jos soveltaminen ei ole perusteltua sellaisen yleistä etua koskevan tavoitteen vuoksi, jolle on annettava etusija tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden (yhdistetyt asiat C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomio 24.11.1993, Kok. 1993, s. I-6097, 15 kohta).

14 Direktiivissä 76/768/ETY määriteltyihin sääntöihin kuuluu sen 6 artiklan 2 kohdassa esitetty velvoite, joka on saatettu osaksi Saksan kansallista oikeusjärjestystä edellä mainitun LMBG:n 27 pykälällä; kyseisessä velvoitteessa edellytetään jäsenvaltioiden toteuttavan "kaikki tarvittavat toimenpiteet, ettei kosmeettisten valmisteiden selosteissa, esillepanossa ja mainostamisessa käytetä sellaisia sanamuotoja, nimityksiä, tavaramerkkejä, kuvia tai muita, figuratiivisia tai muunlaisia merkkejä, jotka tuovat mieleen ominaisuuden, jota valmisteella ei ole".

15 Kyseisessä 6 artiklan 2 kohdassa, joka sisältyy direktiiviin, jonka päämääränä on varmistaa kosmeettisten valmisteiden vapaa kauppa, kuten erityisesti direktiivin toisen ja kolmannen johdanto-osan perustelukappaleesta käy ilmi, määritellään siten ne toimenpiteet, jotka on toteutettava kuluttajasuojan ja kaupallisten toimien rehellisyyden turvaamiseksi; viimeksi mainitut kuuluvat niihin pakottaviin vaatimuksiin, jotka yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista koskevassa oikeuskäytännössään. Sen päämääränä on myös perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu ihmisten terveyden suojaaminen siltä osin kuin harhaanjohtavalla tiedolla kyseisten valmisteiden ominaisuuksista voisi olla vaikutusta kansanterveyteen.

16 Lisäksi on aiheellista huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lainsäädännön on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden (katso erityisesti asia 382/87, Buet, tuomio 16.5.1989, Kok. 1989, s. 1235, 11 kohta).

17 Saksan lainsäädäntöä, jolla direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 2 kohta on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, on sovellettava noudattaen perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan määräyksiä sellaisina kuin niitä on tulkittu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Kansallisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen siitä, onko yhteisön oikeus esteenä ennakkoratkaisukysymyksessä mainitulle kiellolle, on siten vastattava kyseisessä oikeuskäytännössä esitetyt perusteet huomioon ottaen.

18 Yhteisöjen tuomioistuin on jo ratkaissut, että UWG:n 3 pykälään perustuva kielto laskea Saksan liittotasavallassa liikkeelle tavaroita, joiden nimityksen perässä käytetään merkkiä (R) ilmaisemaan, että kysymyksessä on rekisteröity tavaramerkki, jos tavaramerkkiä ei ole mitenkään suojattu kyseisessä valtiossa, voi olla esteenä yhteisön sisäiselle kaupalle. Tällainen kielto voi pakottaa yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa rekisteröidyn tavaramerkin haltijan järjestämään valmisteidensa esillepanon eri tavalla sen paikan mukaan, jossa valmisteita on tarkoitus pitää kaupan, sekä järjestämään erilliset jakelukanavat varmistaakseen tällä tavoin, että valmisteita, joissa on merkki (R), ei lasketa liikkeeseen niiden jäsenvaltioiden alueella, jotka ovat asettaneet kysymyksessä olevan kiellon (edellä mainittu tuomio asiassa Pall, 13 kohta).

19 Samaan UWG:n 3 pykälään perustuva kielto laskea Saksan liittotasavallassa liikkeeseen kosmeettisia valmisteita samalla nimityksellä kuin niitä pidetään kaupan muissa jäsenvaltioissa on periaatteessa tällainen yhteisön sisäisen kaupan este. Se, että kysymyksessä oleva yritys on kyseisen kiellon vuoksi pakotettu tässä ainoassa jäsenvaltiossa pitämään valmisteitaan kaupan eri nimityksellä ja vastaamaan pakkausten ja mainonnan aiheuttamista lisä- kustannuksista, osoittaa, että kyseinen toimenpide rajoittaa kaupan vapautta.

20 Jotta voidaan ratkaista, onko kielto, jonka tarkoituksena on estää liittämästä valmisteeseen sellaisia ominaisuuksia, joita sillä ei ole, ja joka koskee "Clinique"-nimityksen käyttöä Saksan liittotasavallassa kosmeettisten valmisteiden kaupan pitämisessä, perusteltavissa kuluttajansuojaan ja ihmisten terveyteen liittyvillä tavoitteilla, on otettava huomioon ennakkoratkaisupyyntöä koskevaan päätökseen sisältyvät tiedot.

21 Kyseisistä tiedoista käy nimenomaan ilmi, että Estée Lauder -yrityksen kosmeettisten valmisteiden valikoimaa pidetään Saksan liittotasavallassa kaupan ainoastaan kemikaaliliikkeissä tai tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla, ja näin ollen mitkään kyseisistä valmisteista eivät ole saatavilla apteekeissa. Ei ole kiistetty sitä, että kyseiset valmisteet on pantu esille kosmeettisina valmisteina eikä lääkeaineina. Ei ole väitetty, että lukuun ottamatta valmisteiden nimitystä kyseinen esillepano ei noudattaisi kosmeettisiin valmisteisiin sovellettavia sääntöjä. Lopuksi, itse asetetun kysymyksen sanamuotoa käyttäen kyseisiä tuotteita on laillisesti pidetty kaupan muissa jäsenvaltioissa nimityksellä "Clinique" ilman, että tällaisen nimityksen käyttö olisi kuluttajia harhaanjohtavaa.

22 Annetut tosiseikat huomioon ottaen kyseisen nimityksen kieltäminen Saksan liittotasavallassa ei vaikuta välttämättömältä kuluttajansuojasta tai ihmisten terveyden suojaamisesta johtuvien vaatimusten täyttämiseksi.

23 Käsitteeseen "Clinique" sisältyvä kliininen ja lääkinnällinen vivahde ei ole riittävä antamaan kyseiselle nimitykselle harhaanjohtavaa vaikutusta, jolla mainituissa olosuhteissa voitaisiin perustella valmisteiden kaupan pitämistä koskeva kielto.

24 Ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa sekä kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jossa kielletään kosmeettiseksi valmisteeksi luokitellun ja kosmeettisena valmisteena esille pannun valmisteen maahantuonti ja kaupan pitäminen sillä perusteella, että valmiste on varustettu nimityksellä "Clinique".

Oikeudenkäyntikulut

25 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan hallitukselle sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut Landgericht Berlinin 30.6.1992 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa sekä kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle toimenpiteelle, jossa kielletään kosmeettiseksi valmisteeksi luokitellun ja kosmeettisena valmisteena esille pannun valmisteen maahantuonti ja kaupan pitäminen sillä perusteella, että valmiste on varustettu nimityksellä "Clinique".