61990J0213

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhdenvertainen kohtelu - Ammattiyhdistysoikeuksien käyttäminen - Kansallinen lainsäädäntö, jossa ulkomaisilta työntekijöiltä evätään osallistuminen sellaisen ammattijärjestön jäsenten vaaleihin, johon heidän on kuuluttava - Ei voida hyväksyä - Perusteleminen mahdollisella osallistumisella julkisen vallan käyttöön - Oikeuttamisperusteen puuttuminen

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 8 artiklan 1 kohta)

Asetuksen (ETY) N:o 1612/68 8 artiklan 1 kohta ilmentää erityisellä tavalla syrjintäkiellon periaatetta työntekijöiden ammattiyhdistyksiin ja ammattiyhdistystoimintaan osallistumisen erityisalalla, eikä sen soveltamisalaa voida rajoittaa kyseisen elimen oikeudellisen muodon perusteella. Kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen ammattiyhdistysoikeuk-sien käyttäminen ei liity yksinomaan varsinaisiin ammattiyhdistyksiin, vaan siihen kuuluu erityisenä osana työntekijöiden osallistuminen sellaisiin elimiin, jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan ammattiyhdistyksiä, mutta jotka hoitavat samantapaisia, työntekijöiden etujen puolustamiseen ja edustamiseen liittyviä tehtäviä.

Kyseistä säännöstä on tämän vuoksi tulkittava siten, että se estää sen, että lainsäädännössä ulkomaisilta työntekijöiltä evätään äänioikeus sellaisen ammatillisen järjestön jäsenten vaaleihin, johon heidän on kuuluttava, jolle he joutuvat suorittamaan jäsenmaksuja, jonka tehtävänä on siihen kuuluvien työntekijöiden etujen puolustaminen ja jolla on neuvoa-antava tehtävä lainsäädäntöasioissa. Kyseisen järjestön kansallisessa oikeudessa määrätty oikeudellinen luonne tai se, että tiettyihin sille kuuluviin tehtäviin voi sisältyä osallistuminen julkisen vallan käyttöön, ei voi olla perusteena sille, että muiden jäsenvaltioiden työntekijöiltä evätään osallistuminen kyseisen järjestön jäsenten vaaleihin.

Asiassa C-213/90,

jonka Luxemburgin Cour de cassation on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Association de soutien aux travailleurs immigrés (ASTI)

vastaan

Chambre des employés privés

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 7, 48, 117, 118 ja 118 A artiklan sekä 189 artiklan toisen kohdan sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 ja 8 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. F. Mancini, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat T. F. O'Higgins ja G. C. Rodríguez Iglesias sekä tuomarit Sir Gordon Slynn, R. Joliet, F. A. Schockweiler ja F. Grévisse,

julkisasiamies: F. G. Jacobs,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- ASTI, edustajanaan asianajaja G. Thomas, Luxemburg,

- Chambre des employés privés, edustajanaan asianajaja A. T. Ries, Luxemburg,

- Luxemburgin hallitus, asiamiehenään työministeriössä oleva hallituksen neuvonantaja J. Zahlen,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja D. Gouloussis,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Luxemburgin hallituksen, edustajanaan asianajaja L. Schiltz, Luxemburg, ASTI:n, Chambre des employés privés -yhdistyksen sekä komission 14.3.1991 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 8.5.1991 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Luxemburgin Cour de cassation on esittänyt 12.7.1990 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.7.1990, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen ETY:n perustamissopimuksen 7, 48, 117, 118, ja 118 A artiklan sekä 189 artiklan toisen kohdan sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2), jota on muutettu 9.2.1976 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 312/76 (EYVL L 39, s. 2), 7 ja 8 artiklan tulkinnasta.

2 Kysymys on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Association de soutien aux travailleurs immigrés (Maahan muuttaneiden työntekijöiden tukijärjestö, jäljempänä ASTI) sekä Chambre des employés privés (yksityisten työntekijöiden ammattijärjestö).

3 Chambre des employés privés -järjestö perustettiin vaaleilla valittavien ammatillisten järjestöjen perustamisesta 4.4.1924 annetulla Luxemburgin lailla. Kyseisellä lailla perustettiin myös maanviljelijöiden, käsityöläisten, kauppiaiden sekä työntekijöiden ammatilliset järjestöt. Lailla, joka annettiin 12.2.1964, perustettiin virkamiesten ja muiden julkishallinnon palveluksessa olevien työntekijöiden ammatilliset järjestöt, mikä mahdollisti sen, että kaikki ammatit vapaita ammatteja lukuun ottamatta ovat edustettuina. Laissa ammatillisten järjestöjen tehtäväksi on säädetty niiden jäsenten, toisin sanoen järjestöihin kuuluvien etujen suojeleminen ja puolustaminen.

4 Ammatillisilla järjestöillä on oikeus tehdä hallitukselle ehdotuksia, jotka hallituksen on tutkittava ja jotka sen on annettava eduskunnan käsiteltäviksi. Lainsäädäntöasioissa ammatillisilta järjestöiltä on pyydettävä lausuntoja kaikista niiden alaan kuuluvista laeista, asetuksista ja muista säädöksistä.

5 Ainoastaan Luxemburgin kansalaisilla on vuoden 1924 lain 6 pykälän mukaan äänioikeus ammatillisten järjestöjen jäsenten vaaleissa. Ammatilliset järjestöt voivat 3 pykälän mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna 3.6.1926 annetulla lailla, kantaa jäseniltään jäsenmaksun työnantajan palkkioista tai palkoista suorittaman palkanpidätyksen muodossa. Ennen kyseistä lainmuutosta jäsenmaksu voitiin kantaa ainoastaan äänioikeutetuilta.

6 Chambre des employés privés -järjestölle osoittamallaan, 17.3.1987 päivätyllä kirjeellä ASTI tiedotti kyseiselle järjestölle että työnantajan ominaisuudessaan ja sen kolmen ulkomaisen työntekijän, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, suostumuksella se oli päättänyt olla maksamatta jäsenmaksuja kyseiselle ammatilliselle järjestölle sen vuoksi, ettei sen mielestä ollut mielekästä vaatia työntekijöiltä jäsenmaksujen maksamista sellaiselle järjestölle, jonka ulkopuolelle heidät on jätetty.

7 Chambre des employés privés saattoi asian Luxemburgin Tribunal de paix'n käsiteltäväksi, joka 13.10.1989 tekemällään päätöksellä vaati ASTIa suorittamaan ne jäsenmaksut, jotka se oli jättänyt maksamatta. ASTI valitti päätöksestä Luxemburgin Cour de cassationiin, joka lykkäsi asian käsittelyä 12.7.1990 tekemällään päätöksellä siihen asti, kun yhteisöjen tuomioistuin on antanut ennakkoratkaisun seuraavaan kysymykseen:

"Onko ETY:n perustamissopimuksen 7, 48, 117, 118 ja 118 A artiklaa sekä 189 artiklan toista kohtaa sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 ja 8 artiklaa tai joitain mainituista teksteistä tulkittava siten, että ne estävät sen, että jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä velvoitetaan sellainen työntekijä maksamaan jäsenmaksuja, joka on jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen ja jonka on kuuluttava johonkin ammatilliseen järjestöön, vaikka hänellä ei ole oikeutta osallistua kyseisen ammatillisen järjestön jäsenten vaaleihin, koska ainoastaan kotimaan kansalaisilla on kyseinen oikeus?"

8 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä asianosaisten yhteisöjen tuomioistuimessa esittämiä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä ainoastaan, jos se on tarpeen yhteisöjen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

9 Ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen perustelujen sekä yhteisöjen tuomioistuimessa käytyjen keskustelujen perusteella kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisukysymys on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään selvittämään, estääkö yhteisön oikeus sen, että kansallisessa lainsäädännössä ulkomaisilta työntekijöiltä evätään äänioikeus sellaisen ammatillisen järjestön jäsenten vaaleihin, johon heidän on kuuluttava, jolle he joutuvat suorittamaan jäsenmaksuja, jonka tehtävänä on siihen kuuluvien työntekijöiden etujen puolustaminen ja jolla on neuvoa-antava tehtävä lainsäädäntöasioissa.

10 Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että Chambre des employés privés -järjestöön kuuluvat henkilöt ovat työntekijöitä. Näin ollen edellä mainittua kotimaisten ja ulkomaisten työntekijöiden kohtelun erilaisuuden yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa on arvioitava työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten, ei perustamissopimuksen 7 artiklan kannalta, sillä 7 artiklaa sovelletaan itsenäisesti ainoastaan sellaisissa yhteisön oikeutta koskevissa tilanteissa, joita varten perustamissopimuksessa ei ole erityistä syrjintäkieltosääntöä (katso asia C-10/90, Masgio, tuomio 7.3.1991, Kok. 1991, s. I-1119).

11 Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva perusperiaate on esitetty perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa. Kyseiseen periaatteeseen viitataan asetuksen (ETY) N:o 1612/68 johdanto-osan viidennessä ja kuudennessa perustelukappaleessa sekä useissa kyseisen asetuksen erityissäännöksissä, erityisesti 7 ja 8 artiklassa, joihin kansallinen tuomioistuin on viitannut.

12 On syytä tarkastella ensin viimeksi mainittua, erityisintä säännöstä.

13 Sen 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Työntekijällä, joka on jäsenvaltion kansalainen ja työssä toisen jäsenvaltion alueella, on oltava yhtäläinen oikeus ammattiyhdistysten jäsenyyteen ja siihen kuuluvien oikeuksien käyttämiseen, mukaan lukien äänioikeus; häneltä voidaan evätä kuitenkin osallistuminen julkisoikeudellisten elinten hallintoon sekä julkisoikeudellisesti säädetyn tehtävän hoitaminen. Hänellä on oltava vaalikelpoisuus yrityksen työntekijöitä edustaviin elimiin."

14 Toisin kuin komissio ja ASTI, Luxemburgin hallitus kiistää, että kyseistä säännöstä voitaisiin soveltaa pääasian kaltaisessa tapauksessa, koska kyseinen ammattijärjestö on laissa säädetty institutionaalinen edustusmuoto, koska siihen kuuluminen on pakollista ja koska se on erilainen kuin vapaat ammattiyhdistysjärjestelmät.

15 On syytä huomauttaa, että edellä mainitun 8 artiklan 1 kohta ilmentää erityisellä tavalla syrjintäkiellon periaatetta työntekijöiden ammattiyhdistyksiin ja ammattiyhdistystoimintaan osallistumisen erityisalalla, eikä sen soveltamisalaa voida rajoittaa kyseisen elimen oikeudellisen muodon perusteella.

16 Kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen ammattiyhdistysoikeuksien käyttäminen ei liity yksinomaan varsinaisiin ammattiyhdistyksiin, vaan siihen kuuluu erityisenä osana työntekijöiden osallistuminen sellaisiin elimiin, jotka eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan ammattiyhdistyksiä, mutta jotka hoitavat samantapaisia, työntekijöiden etujen puolustamiseen ja edustamiseen liittyviä tehtäviä.

17 Näin ollen oikeutta osallistua Chambre professionnelle des employés privés -järjestön kaltaisen elimen vaaleihin, jonka yleinen tarkoitus eli siihen kuuluvien työntekijöiden etujen suojeleminen ja suurin osa sen tehtävistä ovat samantyyppisiä kuin ammattiyhdistyksillä, on pidettävä edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuna ammattiyhdistysoikeutena, eikä ole ylipäätään tarpeen ottaa kantaa siihen, onko tällaista ammatillista järjestöä pidettävä ammattiyhdistyksenä.

18 Toissijaisesti Luxemburgin hallitus esittää, että tällainen ammattijärjestö kuuluu joka tapauksessa edellä mainitun 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, koska se on julkisoikeudellinen elin ja koska sen toiminta liittyy julkisen vallan käyttöön sen neuvoa-antavan tehtävän vuoksi.

19 Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, kuten käy ilmi asiassa 149/79, komissio vastaan Belgia, 17.12.1980 annetun tuomion 15 kohdasta (Kok. 1980, s. 3881), että asetuksen (ETY) N:o 1612/68 8 artiklan 1 kohdassa säädetty poikkeus, joka koskee "osallistumista julkisoikeudellisten elinten hallintoon sekä julkisoikeudellisesti säädetyn tehtävän hoitamista", vastaa perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohdassa määrättyä poikkeusta ja mahdollistaa ainoastaan sen, että muiden jäsenvaltioiden työntekijöiltä voidaan mahdollisesti evätä osallistuminen sellaiseen tiettyyn toimintaan, johon liittyy osallistumista julkisen vallan käyttöön.

20 Näin ollen äänioikeuden eväämistä ammatillisten järjestöjen vaaleissa muiden jäsenvaltioiden työntekijöiltä ei voida 8 artiklan 1 kohdan nojalla perustella kyseisen ammatillisen järjestön kansallisen oikeuden mukaisen oikeudellisen luonteen perusteella eikä sillä, että sen tiettyihin tehtäviin voi sisältyä osallistumista julkisen vallan käyttöön.

21 Esitettyyn kysymykseen on siten syytä vastata, että asetuksen (ETY) N:o 1612/68 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se estää sen, että kansallisessa lainsäädännössä ulkomaisilta työntekijöiltä evätään äänioikeus sellaisen ammatillisen järjestön vaaleissa, johon heidän on kuuluttava, jolle he joutuvat suorittamaan jäsenmaksuja, jonka tehtävänä on siihen kuuluvien työntekijöiden etujen puolustaminen ja jolla on neuvoa-antava tehtävä lainsäädäntöasioissa.

Oikeudenkäyntikulut

22 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Luxemburgin hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Luxemburgin Cour de cassationin 12.7.1990 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se estää sen, että kansallisessa lainsäädännössä evätään ulkomaisilta työntekijöiltä äänioikeus sellaisen ammatillisen järjestön vaaleissa, johon heidän on kuuluttava, jolle he joutuvat suorittamaan jäsenmaksuja, jonka tehtävänä on siihen kuuluvien työntekijöiden etujen puolustaminen ja jolla on neuvoa-antava tehtävä lainsäädäntöasioissa.