61988J0221

1. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Ennakkoratkaisupyyntö EHTY:n perustamissopimuksen tulkinnasta - Mukaan lukeminen

(EHTY:n perustamissopimuksen 31 ja 41 artikla; ETY:n perustamissopimuksen 164 ja 177 artikla; Euratomin perustamissopimuksen 146 ja 150 artikla)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Direktiivit tai EHTY:n suositukset - Välitön oikeusvaikutus - Edellytykset - Rajoitukset - Mahdollisuus vedota direktiiviin tai EHTY:n suositukseen yksityistä oikeussubjektia vastaan - Poissulkeminen

(EHTY:n perustamissopimuksen 14 artiklan kolmas kohta; ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklan kolmas kohta)

3. EHTY - Tuotantomaksut - Velallisena olevan yrityksen konkurssi - Yhteisön maksuille myönnetyt etuoikeudet - Suositus 86/198 - Kansallista täytäntöönpanoa koskevan pakottavan määräajan noudattamatta jättäminen - Välitön oikeusvaikutus - Rajoitukset

(Suosituksen 86/198/EHTY 4 artiklan ensimmäinen kohta)

4. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Luottamuksensuoja - Rajoitukset - Uuden säännöstön soveltaminen vanhan säännöstön voimassaoloaikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin

1. EHTY:n perustamissopimuksen 31 artiklassa ja ETY:n perustamissopimuksen 164 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 146 artiklassa on samansisältöiset määräykset, joissa annetaan yhteisöjen tuomioistuimelle tehtäväksi varmistaa lain noudattaminen kyseisten perustamissopimusten tulkinnassa ja täytäntöönpanossa.

ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 150 artiklassa sekä EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklassa ei kuitenkaan määritellä samalla tavoin yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa ennakkoratkaisupyynnöissä. Erityisesti EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklassa ei ole nimenomaista määräystä yhteisöjen tuomioistuimen tulkintavallan käyttämisestä mainitun perustamissopimuksen ja toimielinten sen perusteella toteuttamien toimenpiteiden osalta. Kyseisissä määräyksissä ilmaistaan kussakin sekä tarve varmistaa paremmin yhteisön oikeuden yhtenäinen soveltaminen että tarve luoda tätä varten tehokas yhteistyömenettely yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välille.

Siksi ottaen huomioon, että kyseiset tarpeet ovat yhtä pakottavia ja ilmeisiä sekä EHTY:n perustamissopimuksen että ETY:n ja Euratomin perustamissopimusten osalta ja että on olemassa yhteys tulkinnan ja pätevyyden arvioinnin välillä, on myönnettävä perustamissopimusten tavoitteiden ja johdonmukaisuuden noudattamiseksi, että yhteisöjen tuomioistuimelle edellä mainitussa 41 artiklassa annettu toimivalta koskee pätevyyden arvioinnin lisäksi tulkintaa.

2. Jos yhteisön toimielimet ovat direktiivillä tai EHTY:n suosituksella - kummassakin tapauksessa pätevät samat säännöt, koska kyse on samanluonteisista säädöksistä - velvoittaneet jäsenvaltiot toimimaan tietyllä tavalla, tällaisen säädöksen tehokas vaikutus (effet utile) heikentyy, jos yksityisiä oikeussubjekteja ja kansallisia tuomioistuimia estetään ottamasta sitä huomioon osana yhteisön oikeutta.

Näin ollen jäsenvaltio, joka ei ole määräajassa toteuttanut direktiivissä säädettyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ei voi yksityisiä vastaan vedota siihen, että se itse ei ole täyttänyt direktiivissä säädettyjä velvoitteitaan.

Jos siis direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, niihin voidaan vedota sellaisia kansallisia säännöksiä vastaan, jotka eivät ole direktiivin säännösten mukaisia, kun toimenpiteitä direktiivin täytäntöönpanemiseksi ei ole toteutettu määräajassa. Yksityiset oikeussubjektit voivat myös vedota kyseisiin säännöksiin, siltä osin kuin niissä määritellään oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota suhteessa valtioon.

3. Koska suosituksessa 86/198/EHTY asetetaan täsmälliset ja ehdottomat velvoitteet jäsenvaltioille, sitä on tulkittava siten, että jos sen täytäntöönpanoon tarkoitettuja jäsenvaltion toimenpiteitä ei ole toteutettu sen 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa, mikä tarkoittaa yhteisön oikeuden rikkomista, EHTY voi vedota siihen kyseistä jäsenvaltiota vastaan kaikissa saatavissa, joita sillä on yrityksiltä EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen perusteella, riippumatta päivämäärästä, jona ne ovat syntyneet, jos ne yleistäytäntöönpanoa sääntelevän kansallisen lainsäädännön nojalla voidaan vielä ilmoittaa konkurssisaataviksi. Se voi toimia näin ainoastaan, jos sen saatavien etuoikeuden tunnustaminen vaikuttaa ainoastaan kyseiseen valtioon asettamalla EHTY mahdollisesti kilpailuasemaan sen kanssa vähentämättä muiden velkojien kuin valtion oikeuksia, jotka johtuvat suosituksen puuttuessa yleistäytäntöönpanoa sääntelevästä kansallisesta lainsäädännöstä.

4. Luottamuksensuojan periaate ei voi estää sellaisille saataville myönnettävää etuoikeutta, jotka ovat syntyneet ennen kuin säädös kyseisestä etuoikeudesta on tullut voimaan, koska kyseistä periaatetta ei voida tulkita niin laajaksi, että sillä yleisesti estettäisiin uuden säännöstön soveltaminen vanhan säännöstön voimassaoloaikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin.

Asiassa C-221/88,

jonka Tribunale (sez. fallimentare) di Brescia on saattanut EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY)

vastaan

Acciaierie e ferriere Busseni SpA (konkurssitilassa)

ennakkoratkaisun hiilen ja teräksen tuotantomaksusaatavien asettamista etuoikeusasemaan 13 päivänä toukokuuta 1986 annetun komission suosituksen 86/198/EHTY (EYVL L 144, s. 40) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat C. N. Kakouris, F. A. Schockweiler ja M. Zuleeg sekä tuomarit T. Koopmans, G. F. Mancini, R. Joliet, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida, G. C. Rodríguez Iglesias ja F. Grévisse,

julkisasiamies: J. Mischo,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- pääasian kantajan puolesta Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Enrico Traversa

- pääasian vastaajan puolesta Italian Corte di Cassazionen asianajaja Sandro Conti

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Italian hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston päällikkö, professori Luigi Ferrari Bravo, avustajanaan valtionasiamies Ivo Braguglia, 25.10.1989 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.11.1989 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tribunale di Brescia on 28.4.1988 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.8.1988, esittänyt EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksiä hiilen ja teräksen tuotantomaksusaatavien asettamisesta etuoikeusasemaan 13 päivänä toukokuuta 1986 annetun komission suosituksen 86/198/EHTY (EYVL L 144, s. 40, jäljempänä suositus), tulkinnasta.

2 Kysymykset on esitetty asiassa EHTY vastaan Acciaierie e ferriere Busseni SpA (konkurssitilassa, jäljempänä Busseni), jossa on kysymys etuoikeuden myöntämisestä EHTY:n tietyille saataville.

3 Bussenin konkurssitilaan julistamisen jälkeen 3.2.1987 EHTY on pyytänyt oikeutta vaatia kahta saatavaansa, joista toinen on suuruudeltaan 246 652 086 Italian liiraa (ITL) ja vastaa maksamattomia maksuja ja myöhästymisestä johtuneita korotuksia, etuoikeutettuna saatavana, ja toinen 4 480 192 938 ITL ja vastaa myöhästymissakkoja ja -korkoja, ainoastaan vakuudettomana saatavana.

4 Konkurssiasioita käsittelevä tuomioistuin on hylännyt EHTY:n pyynnön, että osa sen saatavista katsottaisiin etuoikeutetuiksi suosituksen perusteella. EHTY on sen jälkeen valittanut Tribunale di Bresciaan.

5 Tribunale on katsonut, että suosituksen nojalla jäsenvaltioiden on myönnettävä viimeistään 1.1.1988 EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen soveltamisesta aiheutuville saataville samanluonteinen etuoikeus kuin niiden verosaatavilla ja eriluonteisen, verojen mukaan määräytyvän etuoikeuden osalta samantasoinen etuoikeus kuin on myönnetty arvonlisäveroon perustuville valtion saataville. Koska Italian valtio ei ole toteuttanut minkäänlaista toimenpidettä suosituksen saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä, tribunalessa on ollut epävarmuutta siitä, voisiko täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa suosituksen oikeusvaikutuksena olla se, että EHTY:n saatavilla olisi suoraan suosituksen perusteella Italian oikeusjärjestyksen mukainen etuoikeus.

6 Tällaisessa tilanteessa tribunale on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

"1) Jos 13.5.1986 annetussa suosituksessa 86/198/EHTY velvoitetaan [velkojien välisessä kilpailussa (1 ja 2 artikla)] jäsenvaltiot, jotka myöntävät valtion verosaataville etuoikeuden, joka koskee koko omaisuutta tai osaa siitä, myöntämään sama etuoikeus perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitetuille maksuille ja myöntämään siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ovat määränneet verosaataville yleisiä tai erityisiä etuoikeuksia, joiden arvo vaihtelee kunkin veron mukaan, EHTY:n maksuille samanarvoinen etuoikeus kuin arvonlisäverolle, onko suosituksella jäsenvaltiossa välitön oikeusvaikutus, jota voidaan soveltaa kansallisissa tuomioistuimissa riippumatta jäsenvaltion, jolle suositus on osoitettu, toteuttamista toimenpiteistä, vai säilyttääkö mainittu suositus (EHTY:n perustamissopimuksen 15 artikla) säädöksen luonteen, ja velvoitetaanko päämäärän osalta jättämällä jäsenvaltioille, joille se on osoitettu, vapaus valita keinot?

2) Jos oletetaan, että edellä mainitulla suosituksella on suora ja välitön oikeusvaikutus, onko sen täytäntöönpanon katsottava rajoittuvan sen antamisen (13.5.1986) jälkeen maksujen soveltamisesta syntyneisiin saataviin vai koskeeko se myös aikaisemmin syntyneitä saatavia?

3) Jos oletetaan sitä vastoin, että mainitulla suosituksella on edelleen säädöksen luonne ja että se velvoittaa päämääränsä osalta jättäen jäsenvaltioille, joille se on osoitettu, vapauden valita keinot, onko 4 artiklassa jäsenvaltioille suosituksen täytäntöönpanolle annettu määräaika 1.1.1988 sitova siten, että sen rikkominen antaa Corte constituzionalen (valtiosääntötuomioistuimen) oikeuskäytännössä vahvistetun periaatteen mukaan aiheen epäillä etuoikeutta koskevan säännöstön olevan perustuslain vastainen (perustuslain 11 artiklan rikkomisen vuoksi), jollei siinä määrätä veroja koskevan etuoikeuden ulottamisesta koskemaan perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen täytäntöönpanosta aiheutuvia saatavia?"

7 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta

8 On heti huomattava, että päinvastoin kuin mitä Busseni toteaa, toimi, jonka tulkintaa on pyydetty, ei ole lausunto vaan komission suositus, joka on annettu EHTY:n perustamissopimuksen 14 artiklan perusteella, toisin sanoen toimi, joka mainitun määräyksen mukaan on velvoittava päämäärän osalta, mutta jossa jätetään sille, jolle se on osoitettu, valinnan vapaus tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen osalta. Bussenin väitteet tältä osin ovat joka tapauksessa perusteettomat.

9 On kuitenkin kysyttävä, onko yhteisöjen tuomioistuimella toimivalta antaa ratkaisu EHTY:n perustamissopimuksen tai sen perusteella tehtyjen toimielinten toimien tulkintaa koskevaan ennakkoratkaisukysymykseen.

10 EHTY:n perustamissopimuksen 31 artiklassa, ETY:n perustamissopimuksen 164 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 146 artiklassa on samansisältöisiä määräyksiä, vaikka on olemassa puhtaasti muodollisia laatimisteknisiä eroja ensiksi mainitun ja kahden viimeksi mainitun välillä, joiden mukaan yhteisöjen tuomioistuin varmistaa lain noudattamisen kyseisten perustamissopimusten tulkinnassa ja täytäntöönpanossa.

11 Vaikka ETY:n ja Euratomin perustamissopimuksissa määritetään samalla sanamuodolla, ensiksi mainitun 177 artiklassa ja viimeksi mainitun 150 artiklassa, edellytykset, joilla yhteisön tuomioistuin voi antaa yhteisön oikeutta koskevia tulkintaratkaisuja kansallisen tuomioistuimen esittämien ennakkoratkaisukysymysten johdosta, EHTY:n perustamissopimuksessa ei ole nimenomaista määräystä yhteisön tuomioistuimen tulkintavallasta.

12 Sitä vastoin EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklassa määrätään selkeästi, että "ainoastaan yhteisön tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu komission tai neuvoston ratkaisujen pätevyydestä, jos tällainen kysymys tulee esille kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian yhteydessä".

13 EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklan, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 150 artiklan sanamuotoeroista huolimatta mainituissa ajallisesti peräkkäin tehdyissä sopimuksissa - EHTY:n perustamissopimus vuonna 1951, ETY:n ja Euratomin perustamissopimukset vuonna 1957 - ilmaistaan kussakin sekä tarve varmistaa paremmin yhteisön oikeuden yhtenäinen soveltaminen että tarve luoda tätä varten tehokas yhteistyömenettely yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välille.

14 Tältä osin on huomattava tulkinnan ja pätevyyden arvioinnin välinen yhteys. Vaikka EHTY:n 41 artiklassa on kysymys ainoastaan yhteisön tuomioistuimen toimivallasta antaa ennakkoratkaisu komission tai neuvoston ratkaisujen pätevyydestä, toimen pätevyyden arviointi edellyttää välttämättä sitä, että toimea ensin tulkitaan. Lisäksi ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan, jossa ei ole muodollisesti tarkennettu tätä asiaa, soveltamisen yhteydessä yhteisön tuomioistuin on todennut, että ainoastaan sillä on oikeus vahvistaa yhteisöjen toimielinten toimi pätemättömäksi (asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok. 1987, s. 4199), eli näin se on analogisesti soveltanut EHTY:n perustamissopimuksen 41 artiklan nimenomaista määräystä.

15 Vaikka yhteisöjen toimielimille ja erityisesti komissiolle EHTY:n perustamissopimuksessa siirretyn toimivallan luonteesta johtuu, että kansallisilla tuomioistuimilla on harvemmin tilaisuutta soveltaa kyseistä perustamissopimusta ja sen perusteella toteutettuja toimia ja näin ollen käsitellä niiden tulkintaa, yhteistyö niiden ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä on yhtä tarpeen EHTY:n perustamissopimuksen osalta kuin ETY:n ja Euratomin perustamissopimusten osalta, koska tavoite varmistaa yhteisön oikeuden yhtenäinen soveltaminen on kaikkien näiden osalta yhtä pakottava ja ilmeinen.

16 Perustamissopimusten tavoitteiden ja yhtenäisyyden kanssa olisi ristiriidassa se, että yhtäältä ETY:n ja Euratomin perustamissopimuksissa olevien määräysten merkityksen ja ulottuvuuden määrittäminen kuuluu viime kädessä yhteisöjen tuomioistuimelle ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 150 artiklan samansisältöisen määräysten mukaisesti, millä voidaan turvata näiden perustamisopimusten soveltamisen yhtenäisyys, ja toisaalta EHTY:n perustamissopimuksen määräysten osalta tämä toimivalta kuuluisi ainoastaan useille kansallisille tuomioistuimille, joiden tulkinnat voisivat vaihdella, eikä yhteisöjen tuomioistuimella olisi valtaa varmistaa kyseisten sääntöjen yhdenmukaista tulkintaa.

17 Edellä esitetystä seuraa, että yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan Tribunale di Brescian sille esittämät kysymykset.

Ensimmäinen kysymys

18 Kansallinen tuomioistuin kysyy ensiksi, voiko EHTY kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa vedota suosituksen 1 ja 2 artiklaan, jotta EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen soveltamisesta sille syntyneet tietyt saatavat voisivat saada yleistäytäntöönpanossa, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, samantasoisen yleisen tai erityisen etuoikeuden kuin kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä annetaan arvonlisäveroon perustuville valtion saataville.

19 Komission mukaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetut edellytykset on täytetty sen osalta, että direktiiviin, jota jäsenvaltio ei ole saattanut osaksi kansallista oikeusjärjestystä, voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa.

20 Busseni katsoo sitä vastoin, että kansallisten täytäntöönpanosäännösten puuttuessa EHTY voisi vedota tuomioistuimessa suositukseen.

21 On huomattava aluksi, että yhteisöjen tuomioistuimen esittämiä periaatteita, jotka koskevat täytäntöönpanemattomien direktiivien oikeusvaikutusten määrittelyä, voidaan soveltaa myös EHTY:n perustamissopimuksessa tarkoitettuihin suosituksiin, jotka ovat direktiivien kanssa samanluonteisia säädöksiä: ne velvoittavat päämääränsä osalta jättäen jäsenvaltioille, joille ne on osoitettu, vapauden valita keinot päämäärän saavuttamiseksi.

22 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan niissä tapauksissa, joissa yhteisön toimielimet ovat direktiivillä velvoittaneet jäsenvaltiot toimimaan tietyllä tavalla, tällaisen säädöksen tehokas vaikutus (effet utile) heikentyy, jos yksityisiä oikeussubjekteja ja kansallisia tuomioistuimia estetään ottamasta sitä huomioon osana yhteisön oikeutta. Näin ollen jäsenvaltio, joka ei ole määräajassa toteuttanut direktiivissä säädettyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ei voi yksityisiä vastaan vedota siihen, että se itse ei ole täyttänyt direktiivissä säädettyjä velvoitteitaan. Jos siis direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, niihin voidaan vedota sellaisia kansallisia säännöksiä vastaan, jotka eivät ole direktiivin säännösten mukaisia, kun toimenpiteitä direktiivin täytäntöönpanemiseksi ei ole toteutettu määräajassa. Yksityiset oikeussubjektit voivat myös vedota kyseisiin säännöksiin, siltä osin kuin niissä määritellään oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota suhteessa valtioon (ks. erityisesti asia 8/81, Ursula Becker, tuomio 19.1.1982, Kok. 1982, s. 53).

23 Sitä vastoin tällainen mahdollisuus on kuitenkin olemassa ainoastaan asianomaista jäsenvaltiota ja muita julkisen vallan käyttäjiä vastaan. Edellä esitetystä seuraa, ettei direktiivillä sellaisenaan voida luoda velvoitteita yksityiselle oikeussubjektille eikä siihen voida vedota sellaisenaan yksityistä oikeussubjektia vastaan (asia 152/84, Marshall, tuomio 26.2.1986, Kok. 1986, s. 723).

24 Silloin kun EHTY, kuten tässä tapauksessa, joutuu kilpailemaan sekä jäsenvaltion, jota asia koskee, että yrityksen muiden velkojien kanssa, suosituksen täytäntöönpanolla aiheutettaisiin vahinkoa jäsenvaltiolle, jolle se on osoitettu, ja vähennettäisiin joidenkin muiden velkojien mahdollisuuksia velkojensa takaisinsaamisessa.

25 Se, että EHTY:n toimivaltaisille kansallisille viranomaisille esittämä pyyntö luokitella suosituksen perusteella jotkut sen saatavista etuoikeutetuiksi otettaisiin huomioon, heikentäisi paitsi asianomaisen asemaa myös väistämättä muiden velkojien asemaa yleistäytäntöönpanomenettelyssä. Etuoikeuden myöntäminen EHTY:n tietyille saataville loukkaisi siis yrityksen sellaisten muiden velkojien oikeuksia, joiden saatavilla ei ole lainkaan etuoikeutta tai joilla on ainoastaan samantasoinen tai heikompi etuoikeus kuin asianomaisen jäsenvaltion arvonlisäveroon perustuvilla saatavilla.

26 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että EHTY voi, jos kyseisellä suosituksella on piirteitä, joiden ansiosta kansallisessa tuomioistuimessa voidaan vedota direktiiviin, jota ei ole saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, vedota kyseiseen suositukseen jäsenvaltiota vastaan, jos EHTY:n saatavien etuoikeuden tunnustaminen vaikuttaa ainoastaan kyseiseen valtioon ja asettaa mahdollisesti kyseisen yhteisön kilpailuasemaan sen kanssa. Sitä vastoin EHTY:lle myönnetyllä etuoikeudella ei voida vähentää muiden velkojien kuin valtion oikeuksia, jotka johtuvat suosituksen puuttuessa yleistäytäntöönpanoa sääntelevästä kansallisesta lainsäädännöstä.

27 On vielä tarkasteltava, onko suosituksella piirteitä, joiden vuoksi siihen voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa, toisin sanoen tarkasteltava, ovatko sen määräykset ehdottomia ja riittävän täsmällisiä.

28 Suosituksen 1 ja 2 artiklassa määrätty velvoite jäsenvaltioille myöntää EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen soveltamisesta syntyneille EHTY:n saataville etuoikeus on riittävän täsmällinen.

29 Jos suosituksen, jossa määrätään, että sitä sovelletaan sen täytäntöönpanohetkellä käynnissä olevissa perimismenettelyissä, 4 artiklan toisessa alakohdassa vaaditaan, että jäsenvaltiot varmistavat "asianmukaisin siirtymämääräyksin velkaantuneen yrityksen muiden velkojien oikeuksille oikeusturvan", ja asetetaan siten edellytys suosituksen toteuttamiselle, kyseisestä sanamuodosta ilmenee, että tällä määräyksellä tarkoitetaan ainoastaan muiden velkojien kuin EHTY:n ja jäsenvaltion, jota asia koskee, oikeuksien suojelua.

30 Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että suositusta on tulkittava siten, että kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa EHTY voi suosituksen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä vedota siihen sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole pannut suositusta täytäntöön, jos EHTY:n saatavien etuoikeuden tunnustaminen vaikuttaa ainoastaan kyseiseen valtioon ja asettaa mahdollisesti EHTY:n kilpailuasemaan sen kanssa, muttei heikennä muiden velkojien kuin valtion oikeuksia, jotka johtuvat suosituksen puuttuessa yleistäytäntöönpanoa sääntelevästä kansallisesta lainsäädännöstä.

Toinen kysymys

31 Toiseksi kansallinen tuomioistuin kysyy, annetaanko suosituksessa siinä tapauksessa, että EHTY voi vaatia sen soveltamista jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, yhteisölle etuoikeus sen kaikissa sellaisissa saatavissa yrityksiltä, jotka perustuvat EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettuihin maksuihin, riippumatta ajankohdasta, jolloin ne ovat syntyneet, vai ainoastaan niiden saatavien osalta, jotka ovat syntyneet suosituksen antamisen jälkeen.

32 Suosituksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava sen saattamiseen osaksi kansallista oikeusjärjestystä tarvittavat toimenpiteet "viimeistään 1.1.1988". Edellä esitetystä seuraa, kuten todettu, että näihin määräyksiin voidaan täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa vedota kansallisissa tuomioistuimissa 2.1.1988 alkaen.

33 Saman artiklan toisen kohdan mukaan "jäsenvaltioiden on määrättävä, että näitä määräyksiä sovelletaan tämän suosituksen täytäntöönpanopäivänä käynnissä oleviin perimismenettelyihin". Kyseisen tekstin sanamuodosta seuraa, että suositukseen voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa kaikissa konkurssiasioissa, joita ei ole saatettu päätökseen 2.1.1988 mennessä.

34 Varsinaisesta tulkintaongelmasta eli siitä, voiko ennen suositusten antamista syntyneillä EHTY:n saatavilla olla suosituksen vaikutuksesta etuoikeus, on todettava, että sen perustelujen seitsemännestä johdanto-osan kappaleesta käy ilmi, että komissio on tarkoittanut tällä määräyksellä, että suosituksessa myönnettyä etuoikeutta voidaan käyttää sen todellisella toteuttamishetkellä "käynnissä olevissa yleistäytäntöönpanomenettelyissä", "jotta varmistettaisiin" sen antamista "edeltävinä vuosina maksujen soveltamisesta syntyneiden saatavien kattava periminen".

35 Toisin kuin Busseni väittää, luottamuksensuojan periaate ei voi estää sellaisille saataville myönnettävää etuoikeutta, jotka ovat syntyneet ennen kuin säädös kyseisestä etuoikeudesta on tullut voimaan, koska kyseistä periaatetta ei voida tulkita niin laajaksi, että sillä yleisesti estettäisiin uuden säännöstön soveltaminen vanhan säännöstön voimassaoloaikana syntyneiden tilanteiden tuleviin vaikutuksiin (asia 278/84, Saksan liittotasavalta v. komissio, tuomio 14.1.1987, Kok. 1987, s. 1).

36 Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että suosituksen 4 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että EHTY voi vedota etuoikeuteen kaikkien sellaisten saatavien osalta, joita sillä on yrityksiltä EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen perusteella edellä esitetyin edellytyksin ja varauksin, riippumatta päivämäärästä, jona saatavat ovat syntyneet, jos ne yleistäytäntöönpanoa sääntelevän kansallisen lainsäädännön nojalla voidaan vielä ilmoittaa konkurssisaataviksi.

Kolmas kysymys

37 Kolmanneksi kansallinen tuomioistuin kysyy, onko suosituksessa sen saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä jäsenvaltioille annettu päivämäärä 1.1.1988 velvoittava.

38 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo ratkaissut (asiassa Ursula Becker 19.1.1982 annettu, edellä mainittu tuomio), ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklan kolmannesta alakohdasta johtuu, että direktiivin nojalla jäsenvaltioilla, joille se on osoitettu, on tietyn tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus, joka on täytettävä direktiivissä annetussa määräajassa.

39 EHTY:n perustamissopimuksen 14 artiklan nojalla annettuihin suosituksiin sovellettavasta, mainitusta periaatteesta johtuu, että jäsenvaltioille suosituksen 4 artiklan ensimmäisessä kohdassa suosituksen saattamiselle osaksi kansallista oikeusjärjestystä annettu määräaika 1.1.1988 on velvoittava.

40 Näin ollen jos jäsenvaltio laiminlyö suosituksen saattamisen osaksi kansallista oikeusjärjestystä annetussa määräajassa, kysymyksessä on yhteisön oikeuden rikkominen.

41 Kolmanteen kysymyksen on näin ollen vastattava, että suosituksen 4 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että määräaika 1.1.1988 on velvoittava ja että sen ylittäminen on yhteisön oikeuden rikkomista.

Oikeudenkäyntikulut

42 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Tribunale di Brescian 28.4.1988 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Hiilen ja teräksen tuotantomaksuihin perustuvien saatavien etuoikeudesta 13 päivänä toukokuuta 1986 annettua komission suositusta 86/198/EHTY on tulkittava siten, että jos sen täytäntöönpanoon tarkoitettuja kansallisia toimenpiteitä ei ole toteutettu, EHTY voi määräajan umpeutuessa vedota siihen sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole saattanut sitä osaksi kansallista oikeusjärjestystä, jos saatavien etuoikeuden tunnustaminen vaikuttaa ainoastaan kyseiseen valtioon asettamalla EHTY:n mahdollisesti kilpailuasemaan sen kanssa vähentämättä muiden velkojien kuin valtion oikeuksia, jotka johtuvat suosituksen puuttuessa velkojien oikeuksia säätelevästä kansallisesta lainsäädännöstä.

2) Suosituksen 4 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että EHTY voi vedota etuoikeuteen kaikkien sellaisten saatavien osalta, joita sillä on yrityksiltä EHTY:n perustamissopimuksen 49 ja 50 artiklassa tarkoitettujen maksujen perusteella edellä esitetyin edellytyksin ja varauksin, riippumatta päivämäärästä, jona saatavat ovat syntyneet, jos ne yleistäytäntöönpanoa sääntelevän kansallisen lainsäädännön nojalla voidaan vielä ilmoittaa konkurssisaataviksi.

3) Suosituksen 4 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että määräaika 1.1.1988 on velvoittava ja että sen ylittäminen on yhteisön oikeuden rikkomista.