61982J0271

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Direktiivit - Vaikutus

(ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklan kolmas kohta)

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus - Eläinlääkärit - Tutkintotodistusten vastavuoroinen tunnustaminen - Jäsenvaltioiden velvoitteet - Ulottuvuus

(Neuvoston direktiivin 78/1026/ETY 2 ja 3 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus - Eläinlääkärit - Oikeus harjoittaa ammattia - Jäsenvaltiossa ennen direktiivin 78/1026/ETY täytäntöönpanoa saatu tutkintotodistus - Oikeus harjoittaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä - Edellytykset - Tutkintotodistuksen antaneen jäsenvaltion todistus tutkintotodistuksen ja direktiivin 78/1027/ETY vaatimusten vastaavuudesta - Vaikutukset

(Neuvoston direktiivin 78/1026/ETY 2 ja 3 artikla ja direktiivin 78/1027/ETY 1 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus - Eläinlääkärit - Oikeus harjoittaa ammattia muussa kuin tutkintotodistuksen antaneessa jäsenvaltiossa - Edellytykset - Velvollisuus rekisteröityä vastaanottavan jäsenvaltion eläinlääkärien ammatilliseen järjestöön - Hyväksyttävyys - Eläinlääkärien tutkintotodistusten vastavuoroisen tunnustamisen velvoitteen vastainen kieltäytyminen rekisteröimisestä - Ammatin harjoittaminen ei laitonta

(ETY:n perustamissopimuksen 52 ja 57 artikla, neuvoston direktiivi 78/1026/ETY)

1. Direktiivin 78/1026/ETY 2 ja 3 artiklan säännöksistä, jotka koskevat erityisesti eläinlääkärien tutkintotodistusten, todistusten ja muiden asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista, seuraa jäsenvaltioille selkeitä, täydellisiä, täsmällisiä ja ehdottomia velvoitteita, jotka eivät jätä sijaa vapaalle harkinnalle. Yksityinen oikeussubjekti voi näin ollen vedota kansallisessa tuomioistuimessa kyseisiin säännöksiin, joita kyseinen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön tai jotka se on pannut vaillinaisesti täytäntöön.

2. Jäsenvaltion kansalaisella, joka on pätevä harjoittamaan eläinlääkärin ammattia toisessa jäsenvaltiossa, joka on antanut hänelle direktiivin 78/1026/ETY 3 artiklassa tarkoitetun tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun muodollista kelpoisuutta osoittavan asiakirjan jo ennen direktiivin täytäntöönpanoa, on oikeus harjoittaa mainittua ammattia ensin mainitussa jäsenvaltiossa kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä sillä edellytyksellä, että tutkintotodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat kyseisen direktiivin 2 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun todistuksen.

Kyseisestä todistuksesta ei seuraa oikeutta harjoittaa eläinlääkärin ammattia muiden kuin tutkintotodistuksen antaneen jäsenvaltion alueella ex nunc, vaan sen tarkoituksena on ainoastaan todistaa, että ennen direktiivin 78/1026/ ETY täytäntöönpanoa annettu tutkintotodistus on direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklan mukainen.

Tästä seuraa, että eläinlääkäri, jota syytetään laittomasta eläinlääketieteen harjoittamisesta direktiivin 78/1026/ETY täytäntöönpanolle asetetun määräajan jälkeen muussa kuin tutkintotodistuksen antaneessa jäsenvaltiossa, voi vedota tällaiseen todistukseen, vaikka se olisi laadittu syytteeseen johtaneita seikkoja myöhempänä ajankohtana.

3. Vaikka kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään pakollisesta eläinlääkärien ammatillisten järjestöjen tai toimielinten rekisteriin merkitsemisestä tai jäsenyydestä, ei sellaisenaan ole yhteisön oikeuden vastainen, ei jäsenvaltion kansalaisen rekisteröimisestä jäsenvaltion eläinlääkärien ammatilliseen järjestöön voida kieltäytyä perusteilla, joiden mukaan toisessa jäsenvaltiossa saatu muodollista kelpoisuutta osoittava asiakirja ei ole pätevä, kun kyseinen asiakirja kuuluu niihin, jotka kaikkien jäsenvaltioiden ja niiden ammatillisten järjestöjen on julkishallinnollisista tehtävistä huolehtivina eliminä tunnustettava yhteisön oikeuden mukaisesti.

Tämän vuoksi lainsäädäntö, jossa säädetään rikosoikeudellisista tai hallinnollisista toimenpiteistä sellaisen eläinlääkärin osalta, joka harjoittaa ammattiaan kuulumatta ammatilliseen järjestöön, kun rekisteröimisestä on kieltäydytty yhteisön oikeuden vastaisesti, ei ole yhteisön oikeuden mukainen koska tällaisella lainsäädännöllä poistetaan perustamissopimuksen määräysten ja direktiivin 78/1026/ETY säännösten tehokas vaikutus.

Asiassa 271/82,

jonka Cour d'appel de Colmarin rikosasiain jaosto on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa asianosaisina ovat

Vincent Rodolphe Auer, Mulhouse, (syytetty),

ja

Ministère public (syyttäjä),

asianomistajat:

Ordre national des vétérinaires de France (eläinlääkärien kansallinen järjestö), kotipaikka Pariisi, edustajanaan puheenjohtaja,

ja

Syndicat national des vétérinaires praticiens de France (eläinlääkärien kansallinen ammattiliitto), kotipaikka Pariisi, edustajanaan puheenjohtaja,

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 52-57 artiklan sekä 18.12.1978 annettujen neuvoston direktiivien 78/1026/ETY ja 78/1027/ETY (EYVL N:o L 362, s. 1 ja s. 7) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. O'Keeffe sekä tuomarit G. Bosco ja T. Koopmans,

julkisasiamies: G. F. Mancini,

kirjaaja: P. Heim,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Cour d'appel de Colmar on ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti esittänyt 16.9.1982 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.11.1982, ennakkoratkaisukysymyksen ETY:n perustamissopimuksen 52 ja 57 artiklan sekä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta eläinlääketieteen alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi 18 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/1026/ETY ja eläinlääkärien toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 78/1027/ETY (EYVL N:o L 362, s. 1 ja s. 7) tulkinnasta.

2 Kysymys on esitetty muun muassa laittomasta eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta Ranskassa syytettyä Vincent Rodolphe Aueria vastaan nostetun rikosasian yhteydessä. Alunperin Itävallan kansalainen Auer on opiskellut eläinlääketiedettä ensin Wienissä (Itävalta), sitten Lyonissa ja lopuksi Parmassa (Italia), jossa hän sai 1.12.1956 eläinlääketieteen tohtorin tutkintotodistuksen (laurea in medicina veterinaria), 11.3.1957 väliaikaisen todistuksen pätevyydestä eläinlääkärin ammatin harjoittamiseen sekä 2.5.1980 ammatin harjoittamiseen oikeuttavan lopullisen todistuksen. Vuonna 1958 hän sijoittautui Ranskaan harjoittaakseen siellä ammattiaan, aluksi ranskalaisten eläinlääkärien avustajana ja sittemmin itsenäisesti.

3 Auer, joka sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1961, on useasti hakenut lupaa eläinlääketieteen ja -kirurgian harjoittamiselle 27.11.1962 annetun asetuksen (décret ministériel) nro 62-1481 mukaisesti. Asetuksen mukaan lupa voidaan antaa ulkomaalaisille eläinlääkäreille, jotka ovat saaneet Ranskan kansalaisuuden ja joilla on ulkomailla annettu eläinlääkärin tutkintotodistus, jonka vastaavuuden ranskalaisen tutkintotodistuksen kanssa on tunnustanut tätä varten perustettu komitea. Hänen hakemuksensa on kuitenkin aina hylätty, koska kyseinen komitea ei ole hyväksynyt vastaavuutta hänen tapauksessaan vaan on katsonut hänen tutkintotodistuksensa olevan osoitus ainoastaan "akateemisesta pätevyydestä". Auer ei näin ollen ole onnistunut toivomassaan rekisteröitymisessä ammatilliseen järjestöön.

4 Auer on kuitenkin perustanut eläinlääkärin vastaanoton Mulhousessa, koska hän pitää hylkäämistä perusteettomana, ja on harjoittanut siellä ammattiaan. Ordre national des vétérinairesin (eläinlääkärien kansallinen järjestö) rikosilmoitusten seurauksena häntä on useaan kertaan syytetty eläinlääkärin ammatin laittomasta harjoittamisesta. Tällaisen rikosasian yhteydessä, joka pantiin vireille vuonna 1978, Cour d'appel de Colmar esitti ensimmäisen ennakkoratkaisupyynnön saadakseen tietää, onko ammatin harjoittamisen kieltäminen Ranskassa henkilöltä, joka on saanut oikeuden harjoittaa eläinlääkärin ammattia toisessa jäsenvaltiossa, perustamissopimuksen 52 ja 57 artiklassa tunnustetun sijoittautumisvapauden rajoittamista.

5 Kyseisenä ajankohtana ETY:n perustamissopimuksen 57 artiklaa ei vielä oltu sovellettu eläinlääkärin ammattiin pääsemisen osalta; neuvosto antoi edellä mainitut kaksi direktiiviä vasta 18.12.1978. Ensimmäisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa ja toisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on saatettava niiden noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan kahden vuoden kuluessa niiden tiedoksi antamisesta, toisin sanoen 20.12.1980 mennessä.

6 Koska Auer vetosi kyseisten direktiivien säännösten suoraan soveltamiseen omassa tapauksessaan, yhteisöjen tuomioistuin totesi 7.2.1979 antamassaan tuomiossa (asia 136/78, Auer, Kok. 1979, s. 437) seuraavaa:

- jäsenvaltioiden kansalaiset eivät voi sitä ajankohtaa, johon mennessä jäsenvaltioiden on täytynyt toteuttaa kyseisten direktiivien noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet, edeltävän ajankohdan osalta vedota kyseisiin direktiiveihin harjoittaakseen eläinlääkärin ammattia kyseisessä jäsenvaltiossa muilla kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetyillä edellytyksillä;

- annettu vastaus ei estä mainittujen direktiivien oikeusvaikutuksia siitä hetkestä alkaen, jona jäsenvaltioiden on niitä noudatettava;

- perustamissopimuksen yhdessäkään määräyksessä ei hyväksytä jäsenvaltion kansalaisten eriarvoista kohtelua sen mukaan, milloin ja miten nämä ovat kyseisen valtion kansalaisuuden saaneet.

7 Mainittuna ajankohtana 20.12.1980 Ranskan tasavalta ei ollut vielä toteuttanut edellä mainittuja direktiivejä. Täytäntöönpanoa koskevista toimenpiteistä säädettiin vasta 20.10.1982 annetussa laissa nro 82899. Tänä aikana Auer jatkoi ammattinsa harjoittamista Mulhousessa ilman että häntä olisi merkitty eläinlääkärien ammatillisen järjestön rekisteriin. Ordre national des vétérinairesin (eläinlääkärien kansallisen ammattijärjestön) ja Syndicat national des vétérinairesin (eläinlääkärien kansallisen ammattiliiton) uuden rikosilmoituksen seurauksena häntä syytettiin uudestaan laittomasta eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta 26.1.1981 ja 15.6.1981 todettujen seikkojen perusteella. Nämä seikat tapahtuivat kyseisten direktiivien täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen jälkeisenä ajankohtana kuitenkin ennen niiden täytäntöön panemiseksi annetun Ranskan lain hyväksymistä.

8 Oikeudenkäynnin aikana Auer vetosi yhteisön säännöistä seuraaviin oikeuksiin ja väitti erityisesti, että koska tosiseikkojen tapahtuma-ajankohtana jäsenvaltioille asetettu määräaika edellä mainittujen direktiivien noudattamiseksi oli jo päättynyt, mutta Ranska ei ollut toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä niiden täytäntöön panemiseksi, direktiivien säännökset olivat välittömästi sovellettavia ja tämän vuoksi hänellä oli oikeus harjoittaa ammattiaan Ranskassa.

9 Alioikeus hylkäsi väitteen. Cour d'appel de Colmar puolestaan katsoi, että "toisaalta yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossaan 7.2.1979 esittämä ratkaisu on selkeästi rajattu koskemaan kahden vuoden siirtymäaikaa, minkä vuoksi on syytä olettaa, että myöhemmän ajankohdan osalta ratkaisu olisi toisenlainen" ja että "toisaalta ei vaikuta uskottavalta, että alunperin toisen jäsenvaltion kansalainen, jolla on ulkomainen tutkintotodistus, voisi harjoittaa eläinlääkärin ammattia Ranskassa ilman velvoitetta rekisteröityä ammattijärjestöön ja että hänellä näin olisi enemmän oikeuksia kuin syntyperäisillä Ranskan kansalaisilla, joilla on kansallinen tutkintotodistus", sekä esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisua koskevan kysymyksen:

"Onko sellainen vaatimus perustamissopimuksen 52 ja 57 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisvapauden rajoittamista, jonka mukaan henkilön, joka on saanut oikeuden harjoittaa eläinlääkärin ammattia Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa, joka on antanut hänelle direktiivin 78/1026/ETY 3 artiklassa mainitut tutkintotodistukset, ja joka on saanut toisen jäsenvaltion kansalaisuuden, on oltava rekisteröity kansalliseen ammattijärjestöön kansallisen lain mukaan ehtona ammatin harjoittamiselle, kun asetettu kahden vuoden määräaika direktiivien 78/1026/ETY ja 78/1027/ETY noudattamiseksi toteutettaville toimenpiteille on päättynyt?"

10 Pääasian asianomistajat, Ordre national des vétérinaires ja Syndicat national des vétérinaires, väittävät, että Auerin tutkintotodistus ei miltään osin vastaa direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklassa esitettyjä koulutusta koskevia edellytyksiä ja että syytetylle 2.5.1980 annettu väliaikainen pätevyystodistus ei ole vahvistus sille, että tämä olisi täyttänyt mainitussa säännöksessä esitetyt koulutusta koskevat edellytykset.

11 Auer korostaa, että direktiivin 78/1026/ETY 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tunnustettava 3 artiklassa luetellut tutkintotodistukset, ja että luettelon f kohtaan sisältyvät nimenomaan hänelle Italiassa annetut tutkintotodistukset. Tästä seuraa, että hänellä on oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia Ranskassa, koska direktiivissä jäsenvaltioille asetetut velvoitteet ovat selkeitä, täsmällisiä ja ehdottomia ja tämän vuoksi sellaisenaan sovellettavia siten, että yksityinen oikeussubjekti voi vedota niihin suoraan jäsenvaltiossa, joka on jättänyt toteuttamatta jäsenyysvelvoitteensa sen noudattamiseksi asetetussa määräajassa. Komissio oli pääasiassa samaa mieltä.

12 Osapuolten väitteiden arvioimiseksi on ensiksi tutkittava edellä mainittujen direktiivien tähän tapaukseen sovellettavia säännöksiä. Direktiivin 78/1026/ETY 2 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että "jäsenvaltioiden on tunnustettava sellaiset tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille toisessa jäsenvaltiossa direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklan mukaisesti ja jotka on mainittu 3 artiklassa, siten että kyseinen pätevyystodistus antaa jäsenvaltion alueella saman oikeuden eläinlääkärin toiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat tutkintotodistukset, todistukset ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat." Toisessa kohdassa lisätään, että "silloin kun 3 artiklassa mainittu tutkintotodistus, todistus tai muu muodollista kelpoisuutta osoittava asiakirja on annettu ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa, siihen tulee liittää sen antaneen maan toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että se on direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklan mukainen." Direktiivin 78/1026/ETY 3 artiklan f kohdassa mainitaan, Italiassa annettujen asiakirjojen osalta, "il diploma di laurea di dottore in medicina veterinaria accompagnato dal diploma d'abilitazione all'esercizio della medicina veterinaria", jonka opetusministeri antaa valtion toimivaltaisen tutkintolautakunnan esityksen perusteella.

13 On todettava, että Auerin "laurea"- ja "abilitazione"-tutkintotodistukset vastaavat täsmälleen direktiivin 78/1026/ETY 3 artiklan f kohdassa mainittuja todistuksia, kuten Cour d'appel de Colmar itse toteaa ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessään. Koska asiakirjat on myönnetty ennen direktiivin täytäntöönpanoa (vuosina 1956 ja 1980), sovelletaan 2 artiklan toista kohtaa.

14 Tämän osalta on muistutettava, että Auerin asianajaja esitti suullisessa käsittelyssä Parman yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaanin ("Preside") antaman 3.12.1982 päivätyn lausunnon, jossa todetaan Auerille vuosina 1956 ja 1980 annettujen "diploma di laurean" ja "certificato di abilitazionen" olevan direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklan mukaisia.

15 Se, että kyseinen lausunto on laadittu Auerin syytteeseen johtaneita seikkoja myöhempänä ajankohtana, ei muuta mitenkään tämän oikeudellista tilannetta, koska kyseisestä asiakirjasta ei seuraa oikeutta harjoittaa eläinlääkärin ammattia, vaan sen tarkoituksena on ainoastaan todistaa, että aiempana ajankohtana annetut tutkintotodistukset ovat direktiivin 78/1027/ETY mukaisia. Tässä tapauksessa direktiivin 78/1026/ETY 2 artiklan toisessa kohdassa asetettu edellytys on toteutunut.

16 Edellä mainituista direktiivin 78/1026/ETY säännöksistä seuraa jäsenvaltioille selkeitä, täydellisiä, täsmällisiä ja ehdottomia velvoitteita, jotka eivät jätä sijaa harkintavallan käytölle. Näissä olosuhteissa yksityinen oikeussubjekti voi yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa yhteisön direktiivin säännöksiin, joita kyseinen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön tai on pannut vaillinaisesti täytäntöön. Auerin tilanne on tällainen, eikä häneltä voida kieltää eläinlääketieteen harjoittamista Ranskassa Italiassa saatujen tutkintotodistusten ja muiden asiakirjojen nojalla siitä päivästä lähtien, jolloin kyseisten direktiivien olisi pitänyt olla täytäntöönpantuja Ranskan tasavallassa.

17 Kansallisen tuomioistuimen esittämän erityisen kysymyksen osalta, onko jäsenvaltion kansalaisella, joka on saanut eläinlääkärin ammatin harjoittamiseen pätevöittävät asiakirjat toisessa jäsenvaltiossa, oikeus harjoittaa mainittua ammattia ilman että häntä olisi merkitty ammattijärjestön rekisteriin, pääasian asianomistajat väittävät, ettei tällaisen henkilön osalta voida tehdä poikkeusta rekisteröitymisvelvoitteesta, vaikka hänen tutkintotodistuksensa ja todistuksensa olisivatkin päteviä.

18 Tämän osalta on todettava, että vaatimus ammatillisten järjestöjen tai toimielimien rekisteriin merkitsemisestä tai niiden jäsenyydestä mainitaan useassa direktiivin 78/1026/ETY säännöksessä, erityisesti ensimmäisessä perustelukappaleessa sekä 7 ja 12 artiklassa, ja ne on katsottava laillisiksi, koska niillä pyritään takaamaan nuhteettomuus ja eettisten sääntöjen noudattaminen sekä eläinlääkärin toiminnan kurinpidollinen valvonta, mitkä ovat suojelemisen arvoisia vaatimuksia. Jäsenvaltioiden kansalliset säännökset, joissa säädetään pakollisesta ammatillisen järjestön jäsenyydestä, eivät näin ollen ole sellaisenaan yhteisön oikeuden vastaisia.

19 Kuten asianomistajat itsekin tunnustavat, mainitun velvoitteen yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa edellyttää kuitenkin yhteisön oikeuden perusperiaatteiden noudattamista, erityisesti syrjimättömyyden periaatteen noudattamista. Henkilön rekisteröimisestä ammatilliseen järjestöön ei voida kieltäytyä perusteilla, joiden mukaan toisessa jäsenvaltiossa saatu muodollista kelpoisuutta osoittava asiakirja ei ole pätevä, kun kyseinen asiakirja kuuluu niihin, jotka kaikkien jäsenvaltioiden ja niiden ammatillisten järjestöjen on julkishallinnollisista tehtävistä huolehtivina eliminä tunnustettava yhteisön oikeuden mukaisesti. Tämän vuoksi lainsäädäntö, jossa säädetään rikosoikeudellisista tai hallinnollisista menettelyistä sellaisen eläinlääkärin osalta, joka harjoittaa ammattiaan kuulumatta ammatilliseen järjestöön, kun rekisteröimisestä on kieltäydytty yhteisön oikeuden vastaisesti, ei ole yhteisön oikeuden mukainen, koska tällaisella lainsäädännöllä poistetaan perustamissopimuksen määräysten ja direktiivin 78/1026/ETY säännösten, joilla pyritään viimeksimainitun toisen perustelukappaleen mukaan helpottamaan sijoittautumisoikeuden ja eläinlääkärin palvelujen tarjoamisen vapauden "tehokasta" käyttämistä, tehokas vaikutus.

20 Cour d'appel de Colmarin esittämään kysymykseen on siis vastattava seuraavasti:

- jäsenvaltion kansalaisella, joka on pätevä harjoittamaan eläinlääkärin ammattia toisessa jäsenvaltiossa, joka on antanut hänelle direktiivin 78/1026/ETY 3 artiklassa tarkoitetun tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun muodollista kelpoisuutta osoittavan asiakirjan jo ennen direktiivin täytäntöönpanoa, on oikeus harjoittaa mainittua ammattia ensin mainitussa jäsenvaltiossa 20.12.1980 lähtien sillä edellytyksellä, että tutkintotodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat todistuksen siitä, että tutkintotodistus on direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklan mukainen;

- se, ettei henkilö kuulu eläinlääkärien kansalliseen ammatilliseen järjestöön, ei voi olla esteenä ammatin harjoittamiselle ja perusteena ammatin laitonta harjoittamista vastaan aloitetulle rikosoikeudenkäynnille, kun rekisteröimisestä on yhteisön oikeuden vastaisesti kieltäydytty.

Oikeudenkäyntikulut

21 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut Cour d'appel de Colmarin 16.9.1982 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

- Jäsenvaltion kansalaisella, joka on pätevä harjoittamaan eläinlääkärin ammattia toisessa jäsenvaltiossa, joka on antanut hänelle direktiivin 78/1026/ETY 3 artiklassa tarkoitetun tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun muodollista kelpoisuutta osoittavan asiakirjan jo ennen direktiivin täytäntöönpanoa, on oikeus harjoittaa mainittua ammattia ensin mainitussa jäsenvaltiossa 20.12.1980 lähtien sillä edellytyksellä, että tutkintotodistuksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat todistuksen siitä, että tutkintotodistus on direktiivin 78/1027/ETY 1 artiklan mukainen.

- Se, ettei henkilö ole kirjoittautunut eläinlääkärien kansalliseen ammatilliseen järjestöön, ei voi olla esteenä ammatin harjoittamiselle ja perusteena ammatin laitonta harjoittamista vastaan aloitetulle rikosoikeudenkäynnille, kun rekisteröimisestä on yhteisön oikeuden vastaisesti kieltäydytty.