61980J0058

1. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Teollisoikeudet ja kaupalliset oikeudet - Suojeleminen - Rajoitukset - Oikeuksien sammuminen - Tavara, jota koskee tekijänoikeus tai tavaramerkkioikeus - Laillinen kaupan pitäminen jäsenvaltiossa - Toiseen jäsenvaltioon tuontia koskeva kielto - Ei voida hyväksyä

(ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Vilpillistä kilpailua koskeva lainsäädäntö - Soveltaminen maahantuotuihin tavaroihin - Maahantuontia ei voida pitää vilpillisenä kilpailuna

(ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

3. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Perustamissopimuksen määräykset - Pakottava luonne - Poikkeuksia, joista yksityiset oikeussubjektit ovat sopineet, ei voida hyväksyä

$$1. ETY:n perustamissopimuksen 36 artiklasta, erityisesti sen toisesta virkkeestä ja sen tekstiyhteydestä, käy ilmi, että vaikka perustamissopimus ei vaikuta jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustettujen teollista ja kaupallista omaisuutta koskevien oikeuksien olemassaoloon, siinä esitetyt kiellot voivat silti tilanteen mukaan rajoittaa näiden oikeuksien käyttöä. Koska perustamissopimuksen 36 artikla sisältää poikkeuksen yhdestä yhteismarkkinoiden perusperiaatteesta, tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat poikkeukset ovat tämän artiklan nojalla sallittuja ainoastaan, jos ne ovat perusteltuja kyseisen omaisuuden ydinsisällön muodostavien oikeuksien suojelemiseksi. Teollisoikeuksia ja kaupallisia oikeuksia koskevassa lainsäädännössä taattu yksinoikeus sammuu, kun oikeudenhaltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laillisesti saattanut tuotteen markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

Näin ollen jäsenvaltion lainkäyttöelin ei voi tekijänoikeuden tai tavaramerkkioikeuden nojalla kieltää sellaisen tavaran, jota koskee jokin tällainen oikeus, kaupan pitämistä kyseisen valtion alueella, jos oikeudenhaltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laillisesti saattanut tämän tavaran markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

2. Yhteisön oikeus ei periaatteessa estä tuojana olevassa jäsenvaltiossa voimassa olevien kaupan pitämistä koskevien sääntöjen soveltamista kyseisessä jäsenvaltiossa muista jäsenvaltioista maahantuotuihin tavaroihin. Näin ollen maahantuotujen tavaroiden kaupan pitäminen voidaan kieltää, jos niiden markkinoinnissa toimitaan tuontijäsenvaltiossa hyväksi ja rehelliseksi katsotun liiketavan vastaisesti.

Kuitenkaan laillisesti toisessa jäsenvaltiossa kaupan pidetyn tavaran maahantuontia sinänsä ei voida pitää hyvän liiketavan vastaisena tai sopimattomana menettelynä, koska markkinoille saattaminen voidaan luokitella hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi ainoastaan sellaisten olosuhteiden perusteella, jotka eivät liity varsinaiseen maahantuontiin.

3. ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista pakottavista määräyksistä ei missään olosuhteissa voida tehdä poikkeusta yksityisten välisillä sopimuksilla.

Asiassa 58/80,

jonka Højesteret (Tanskan korkein oikeus) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Dansk Supermarked A/S, kotipaikka Aarhus,

vastaan

A/S Imerco, kotipaikka Glostrup, Kööpenhamina,

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 85 artiklan sekä perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin yksinoikeussopimusten ryhmiin 22 päivänä maaliskuuta 1967 annetun komission asetuksen N:o 67/67/ETY tulkinnasta tekijänoikeutta, tavaramerkkioikeutta ja vilpillistä kilpailua koskevan Tanskan lainsäädännön suhteen,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Pescatore sekä tuomarit A. Touffait ja O. Due,

julkisasiamies: F. Capotorti,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tanskan Højesteret on esittänyt 14.2.1980 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.2.1980, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen, joka pääasiallisesti koskee ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan tulkintaa sen määrittämiseksi, voidaanko tiettyjä tekijänoikeutta, tavaramerkkioikeutta ja markkinointia koskevia kansallisia säännöksiä soveltaa toisesta jäsenvaltiosta maahantuotuihin tavaroihin.

2 Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että pääasian vastaajana oleva Imerco A/S -yhtiö, tanskalainen rautakaupparyhmittymä, tilasi Yhdistyneestä kuningaskunnasta perustamisensa 50-vuotispäivän johdosta vuonna 1978 posliiniastiaston, jonka osat on koristeltu tanskalaisten kuninkaanlinnojen kuvilla ja joiden kääntöpuolella on Imercon toiminimi ja maininta sen 50-vuotispäivästä. Imercon jäseninä olevilla rautakaupoilla oli astiaston yksinmyyntioikeus. Imerco ja englantilainen valmistaja sopivat, että valmistaja voisi saattaa markkinoille toisen laatuluokan tuotteita, joita sovellettavien valintaperusteiden mukaan on noin 20 prosenttia astiaston tuotannosta, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta että niitä ei saanut missään tapauksessa viedä Tanskaan tai muihin Skandinavian maihin.

3 Pääasian kantaja, useita valintamyymälöitä omistava Dansk Supermarked A/S onnistui välittäjien avulla hankkimaan itselleen tietyn määrän Yhdistyneessä kuningaskunnassa kaupan pidettyjä astiastoja, ja se saattoi ne Tanskassa myyntiin huomattavasti Imercon jäsenten myymien astiastojen hintoja alhaisemmilla hinnoilla. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ei käy ilmi, oliko kyseiset astiastot myyty Yhdistyneessä kuningaskunnassa toisen laatuluokan tuotteina - joka tapauksessa vaikuttaa siltä, ettei Dansk Supermarkedin asiakkaille ainakaan ollut ilmoitettu asiasta.

4 Dansk Supermarkedin kieltäydyttyä vetämästä astiastoja pois myynnistä Imerco-yhtiön vastalauseista huolimatta Imerco saattoi asian Byret Århusin käsiteltäväksi ja sai siltä 22.6.1978 päivätyn väliaikaisen kieltomääräyksen, jossa kiellettiin Dansk Supermarkedia pitämästä kaupan kyseisiä astiastoja.

5 Kööpenhaminan Sø- og Handelsret vahvisti kyseisen kiellon 19.3.1979 tekemällään päätöksellä, koska se katsoi Dansk Supermarkedin toimineen hyvien liiketapojen vastaisesti ja rikkoneen markkinoinnista 14.6.1974 annetun lain (lov om markedsføring) n:o 297 1 ja 5 pykälää. Tuomioistuin ei katsonut tarpeelliseksi antaa ratkaisua siitä Imercon väitteestä, joka liittyi tekijänoikeutta ja tavaramerkkejä koskevan kansallisen lain mahdolliseen rikkomiseen. Siltä osin kuin on kyse yhteisön oikeuden määräyksistä, nimittäin ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 85 artiklasta sekä 22.3.1967 annetusta asetuksesta N:o 67/67/ETY (EYVL s. 849), joihin Dansk Supermarked vetosi puolustuksessaan, tuomioistuin ei ole ottanut niitä huomioon, koska se katsoi, että Dansk Supermarkedille osoitettu kielto ei ollut luonteeltaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteisön jäsenvaltioiden välillä rajoittava.

6 Dansk Supermarked valitti päätöksestä Højesteretiin ja esitti, että mainitut yhteisön oikeuden määräykset estivät Tanskan markkinointia koskevan lain soveltamisen; Sø- og Handelsret oli kieltänyt kyseisen lain nojalla kyseisten astiastojen kaupan pitämisen. Tämän väitteen ratkaisemiseksi Højesteret on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan kysymyksen:

"Estävätkö ETY:n perustamissopimuksen tietyt määräykset tai niiden soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet tekijänoikeutta, tavaramerkkioikeutta ja markkinointia koskevien Tanskan lakien soveltamisen käsiteltävänä olevassa asiassa?"

7 Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että tällä kysymyksellä Højesteret pyrkii selvittämään, voivatko, ja jos, niin missä olosuhteissa, ETY:n perustamissopimuksen määräykset mahdollisesti olla esteenä toisaalta tekijänoikeutta ja tavaramerkkioikeutta, toisaalta markkinointia, josta on säädetty edellä mainitussa 14.6.1974 annetussa laissa n:o 297, koskevien kansallisten säännösten soveltamiselle.

8 Ne perustamissopimuksen määräykset, joita tämä kysymys koskee, ovat sen 30 artikla, joka koskee tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistamista, sekä 36 artikla siltä osin kuin se koskee teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojelemista. Oikeudenkäyntiasiakirjoista sen sijaan käy ilmi, etteivät yhteisön oikeuden kilpailua koskevat määräykset, nimittäin ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla ja asetus N:o 67/67/ETY, joihin Dansk Supermarked on vedonnut, ole pääasian kannalta merkityksellisiä; vastattaessa esitettyyn kysymykseen ei siis ole tarpeen ottaa huomioon kyseisiä määräyksiä ja säännöksiä.

9 Tällä kysymyksellä pyritään selvittämään, voidaanko sellaisen tavaran, jota on yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti pidetty kaupan sellaisen yrityksen suostumuksella, jolla on oikeus määrätä kyseisen tavaran myynnistä, kaupan pitäminen toisessa jäsenvaltiossa kieltää kyseisen yrityksen ja tavaran valmistajan välisen sopimuksen perusteella joko kansallisen tekijänoikeus- tai tavaramerkkilainsäädännön tai markkinointia koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla.

Tekijänoikeuden ja tavaramerkin suojaa koskeva lainsäädäntö

10 Imerco on vedonnut tekijänoikeuden ja tavaramerkin suojaa koskeviin kansallisiin säännöksiin toisaalta astiaston suunnittelun ja valmistuksen vaatiman luovan työn ja toisaalta astiastoon kiinnitettävän Imercon liikenimen perusteella.

11 Tältä osin riittää, että viitataan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, sellaisena kuin se on esitetty erityisesti asiassa 119/75, Terrapin Overseas Ltd, 22.6.1976 annetussa tuomiossa (Kok. 1976, s. 1039). On huomattava, että perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten, erityisesti sen 30 artiklan, mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan kyseinen määräys ei kuitenkaan estä sellaisia tuontia koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Kyseisestä artiklasta, erityisesti sen toisesta virkkeestä, ja sen tekstiyhteydestä käy kuitenkin ilmi, että vaikka perustamissopimus ei vaikuta jäsenvaltion lainsäädännössä tunnustettujen teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien olemassaoloon, siinä esitetyt kiellot voivat silti tilanteen mukaan rajoittaa näiden oikeuksien käyttöä. Koska perustamissopimuksen 36 artikla sisältää poikkeuksen yhdestä yhteismarkkinoiden perusperiaatteesta, tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat poikkeukset ovat tämän artiklan nojalla sallittuja ainoastaan, jos ne ovat perusteltuja kyseisen omaisuuden ydinsisällön muodostavien oikeuksien suojelemiseksi. Teollisoikeuksia ja kaupallisia oikeuksia koskevassa lainsäädännössä taattu yksinoikeus sammuu, kun oikeudenhaltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laillisesti saattanut tuotteen markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

12 Esitettyyn kysymykseen on siis vastattava ensiksi, että ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa on tulkittava siten, ettei jäsenvaltion lainkäyttöelin voi tekijänoikeuden tai tavaramerkkioikeuden nojalla kieltää sellaisen tavaran, jota koskee jokin tällainen oikeus, kaupan pitämistä kyseisen valtion alueella, jos oikeudenhaltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laillisesti saattanut tämän tavaran markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

Markkinointia koskevat säännöt

13 Edellä mainitussa 14.6.1974 annetussa Tanskan laissa, johon Imerco-yhtiö vetoaa, velvoitetaan yritykset kunnioittamaan toiminnassaan hyvän liiketavan vaatimuksia. Siinä annetaan toimivaltaisille tuomioistuimille oikeus antaa määräyksiä, joilla kielletään kaikki sellainen toiminta, jolla rikotaan kyseistä lakia, ja säädetään kieltomääräysten rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista. Kuten Tanskan hallitus on esittänyt, kyseinen laki on tietyiltä osin rinnastettavissa muissa jäsenvaltioissa voimassa oleviin vilpillisen kilpailun ehkäisemistä koskeviin lakeihin, mutta sillä pyritään myös muihin kyseiseen alaan liittyviin tavoitteisiin, kuten erityisesti kuluttajien suojelemiseen.

14 Højesteretin esittämällä kysymyksellä pyritään selvittämään, voidaanko sellaisen tavaran saattamista markkinoille Tanskassa pitää hyvän liiketavan vastaisena, joka on saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa tanskalaisen yrityksen suostumuksella, mutta sillä edellytyksellä, ettei kyseistä tavaraa viedä Tanskaan, jossa se kilpailee sellaisten tavaroiden kanssa, joita kyseinen yritys yksinoikeudella pitää siellä kaupan.

15 Vastattaessa tähän kysymykseen on syytä ensin huomauttaa, ettei yhteisön oikeus periaatteessa estä tuojana olevassa valtiossa voimassa olevien kaupan pitämistä koskevien sääntöjen soveltamista kyseisessä jäsenvaltiossa muista jäsenvaltioista maahantuotuihin tavaroihin. Näin ollen maahantuotujen tavaroiden kaupan pitäminen voidaan kieltää, jos niiden markkinoinnissa toimitaan tuontijäsenvaltiossa hyväksi ja rehelliseksi katsotun liiketavan vastaisesti.

16 On kuitenkin syytä korostaa, kuten yhteisöjen tuomioistuin on tuonut esiin eräässä toisessa yhteydessä asiassa 22/71, Béguelin, 25.11.1971 antamassaan tuomiossa (Kok. 1971, s. 949), että laillisesti toisessa jäsenvaltiossa kaupan pidetyn tavaran maahantuontia sinänsä ei voida pitää hyvän liiketavan vastaisena tai sopimattomana menettelynä, koska markkinoille saattaminen voidaan luokitella hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi ainoastaan sellaisten olosuhteiden perusteella, jotka eivät liity varsinaiseen maahantuontiin.

17 On lisäksi vielä huomautettava, että ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista pakottavista määräyksistä ei missään olosuhteissa voida tehdä poikkeusta yksityisten välisillä sopimuksilla. Näin ollen sopimukseen, johon sisältyy kielto tuoda jäsenvaltioon sellaisia tavaroita, joita laillisesti pidetään kaupan toisessa jäsenvaltiossa, ei voida vedota eikä sopimusta voida ottaa huomioon ja sen perusteella määritellä kyseisen tavaran markkinoille saattamista hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi menettelyksi.

18 Esitettyyn kysymykseen on siis vastattava lisäksi, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, että

- sellaisen tavaran, joka on laillisesti saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa, maahantuontia sinänsä ei voida määritellä hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi menettelyksi, ellei muuta johdu tuojavaltion sellaisen lainsäädännön mahdollisesta soveltamisesta, joka koskee tällaisten menettelyjen ehkäisemistä sellaisten markkinointiin liittyvien edellytysten tai järjestelyjen vuoksi, jotka eivät liity tuontiin sinänsä, ja

- yksityisten väliseen sopimukseen, jonka tarkoituksena on kieltää tällaisen tavaran maahantuonti, ei voida vedota eikä sitä ottaa huomioon ja sen perusteella määritellä kyseisen tavaran markkinoille saattamista hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi menettelyksi.

Oikeudenkäyntikulut

19 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Tanskan kuningaskunnan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut Højesteretin 14.2.1980 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

1) ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion lainkäyttöelin ei voi tekijänoikeuden tai tavaramerkkioikeuden nojalla kieltää sellaisen tavaran, jota koskee jokin tällainen oikeus, kaupan pitämistä kyseisen valtion alueella, jos oikeudenhaltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laillisesti saattanut tämän tavaran markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.

2) ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, että

- sellaisen tavaran, joka on laillisesti saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa, maahantuontia sinänsä ei voida määritellä hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi menettelyksi, ellei muuta johdu tuojavaltion sellaisen lainsäädännön mahdollisesta soveltamisesta, joka koskee tällaisten menettelyjen ehkäisemistä sellaisten markkinointiin liittyvien edellytysten tai järjestelyjen vuoksi, jotka eivät liity tuontiin sinänsä, ja

- yksityisten väliseen sopimukseen, jonka tarkoituksena on kieltää tällaisen tavaran maahantuonti, ei voida vedota eikä sitä ottaa huomioon ja sen perusteella määritellä kyseisen tavaran markkinoille saattamista hyvän liiketavan vastaiseksi tai sopimattomaksi menettelyksi.