61979J0125

1. Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus - Yleissopimuksen II osaston (toimivalta) ja III osaston (tunnustaminen ja täytäntöönpano) määräykset - Puolustautumisoikeuksien huomioonottaminen - Seuraukset - Yleissopimuksessa tarkoitetut päätökset - Päätökset, joiden osalta voidaan tuomiovaltiossa toteuttaa kontradiktorinen käsittely

(Brysselissä 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen II ja III osasto)

2. Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus - Tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano - Päätökset, joissa suostutaan turvaamistoimenpiteisiin tai muihin väliaikaisiin toimenpiteisiin - Poissulkeminen yleissopimuksen III osaston järjestelmän soveltamisalasta - Edellytykset

(Brysselissä 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen III osasto)

$$1. Kaikkien yleissopimuksen määräysten - sekä II osaston toimivaltaa koskevien määräysten että III osaston tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien määräysten - tarkoituksena on taata yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti, että tuomioistuinten päätöksiin johtavissa menettelyissä otetaan huomioon puolustautumisoikeudet. Koska tästä on annettu vastaajalle takeet alkuperäisessä menettelyssä, yleissopimuksen III osaston määräyksissä suositaan tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Näiden arviointien perusteella on selvää, että yleissopimuksessa tarkoitetaan ensisijaisesti sellaisia tuomioistuinten päätöksiä, joiden osalta on toteutettu tai on ollut mahdollisuus toteuttaa tuomiovaltiossa eri menettelytavoin kontradiktorinen käsittely ennen kuin niiden tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään muussa kuin mainitussa tuomiovaltiossa.

2. Yleissopimuksen III osastossa tunnustamiselle ja täytäntöönpanolle asetetut edellytykset eivät täyty tuomioistuimen määräämien tai sallimien sellaisten turvaamistoimenpiteiden tai muiden väliaikaisten toimenpiteiden osalta, jotka on annettu ilman, että se asianosainen, jota vastaan ne on kohdistettu, on haastettu oikeuteen, ja jotka on tarkoitus panna täytäntöön ilman, että ne annetaan ennalta tiedoksi mainitulle asianosaiselle. Tästä seuraa, että tällaisiin tuomioistuinten päätöksiin ei sovelleta III osaston tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmää.

Asiassa 125/79,

jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main on saattanut yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta tulkita 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyä tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevaa yleissopimusta 3.6.1971 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Bernard Denilauler, Spessartstraße 26, 6204 Taunusstein 2,

vastaajana ja muutoksenhakuasian valittajana,

vastaan

SNC Couchet Frères, Andrézieux-Bouthéon (Ranska),

kantajana ja muutoksenhakuasian vastapuolena,

ennakkoratkaisun 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, N:o L 299, s. 32) 24, 27, 34, 36, 46 ja 47 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti H. Kutscher, jaostojen puheenjohtajat A. O'Keeffe ja A. Touffait sekä tuomarit J. Mertens de Wilmars, P. Pescatore, Mackenzie Stuart, G. Bosco, T. Koopmans ja O. Due,

julkisasiamies: H. Mayras,

kirjaaja: A. Van Houtte,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Oberlandesgericht Frankfurt am Main on esittänyt 25.7.1979 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.8.1979, yhteisöjen tuomioistuimen toimivallasta tulkita 27 päivänä syyskuuta 1968 tehtyä tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevaa yleissopimusta tehdyn pöytäkirjan nojalla neljä kysymystä edellä mainitun yleissopimuksen, jäljempänä 'yleissopimus', (EYVL 1972, L 299, s. 32) 24 artiklan, 27 artiklan 2 kappaleen, 34 artiklan toisen kappaleen, 36 artiklan ensimmäisen kappaleen, 46 artiklan 2 kappaleen ja 47 artiklan 1 kappaleen tulkinnasta.

2 Couchet Frèresin (velkoja) ja Denilaulerin (velallinen) välinen asia saatettiin Tribunal de grande instance de Montbrisonin (Ranska) käsiteltäväksi vuonna 1978. Ranskan Code de procédure civilen 48 pykälän mukaisen toimivaltansa nojalla mainitun tuomioistuimen puheenjohtaja antoi 7.2.1979 velkojan hakemuksesta ja ilman, että toista asianosaista oli haastettu oikeuteen, väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoisen määräyksen, jossa oikeutettiin velkoja saamaan Frankfurt am Mainissa oleva velallisen pankkitili takavarikoiduksi 130 000 Ranskan frangin suuruisiksi arvioitujen saatavien turvaamiseksi. Takavarikko, joka velkoja näin oikeutettiin toteuttamaan, voidaan Ranskan lain mukaan panna täytäntöön ilman, että päätös annetaan ennakolta tiedoksi velalliselle, jonka varat takavarikoidaan.

3 Yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut kysymykset esitettiin saksalaisissa tuomioistuimissa käsiteltävän asian yhteydessä, jossa velkoja pyysi julistamaan ranskalaisen tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanokelpoiseksi Saksan liittotasavallassa sekä antamaan Pfändungsbeschlußin pankin hallussa olevien varojen takavarikoimiseksi. Asiaa käsiteltiin ensimmäiseksi Landgericht Wiesbadenissa, jonka puheenjohtaja antoi 23.3.1979 täytäntöönpanomääräyksen (eksekvatuuri), jonka seurauksena takavarikointi suoritettiin 28.3.1979; velallinen ei ollut asianosaisena edellä mainituissa menettelyissä. Landgericht Wiesbadenin puheenjohtajan määräys lienee annettu tiedoksi velalliselle vasta 3.5.1979, jolloin hän välittömästi haki muutosta Oberlandesgericht Frankfurt am Mainissa, joka esitti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut kysymykset.

4 Mainituissa kysymyksissä pyritään ensiksi selvittämään, voidaanko sellaiset sopimusvaltion tuomioistuimen päätökset, joissa määrätään turvaamistoimenpiteitä ja muita väliaikaisia toimenpiteitä ilman, että sitä asianosaista, jota vastaan ne kohdistetaan, on haastettu oikeuteen, ja joista tämä saa tietää vasta kun ne on pantu täytäntöön, tunnustaa ja määrätä täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa sopimusvaltiossa ilman, että mainitut päätökset annetaan tiedoksi sille asianosaiselle, jota vastaan ne kohdistetaan (ensimmäinen ja toinen kysymys). Toiseksi kysymyksissä pyydetään täsmennystä niiden puolustautumiskeinojen osalta, joihin se asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, voi vedota hakiessaan täytäntöönpanomääräykseen muutosta yleissopimuksen 36 artiklan mukaisesti (kolmas ja neljäs kysymys).

Ensimmäiset kaksi kysymystä

5 Ensimmäiset kaksi kysymystä, joihin vastataan yhdistetysti, ovat seuraavat:

"1. Sovelletaanko 27 artiklan 2 kappaletta ja 46 artiklan 2 kappaletta myös menettelyyn, jonka yhteydessä voidaan määrätä turvaamistoimenpiteitä tai muita väliaikaisia toimenpiteitä vastapuolta kuulematta?

2. Tarkoitetaanko yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaleessa, että täytäntöönpanoa pyytävän asianosaisen on esitettävä sellaiset asiakirjat, joista ilmenee, että täytäntöön pantava päätös on annettu tiedoksi, silloinkin kun mainittu päätös koskee väliaikaista, yksinomaan turvaamisluonteista toimenpidettä?"

6 Komissio, Italian hallitus ja pääasian kantaja esittivät huomautuksissaan, että tällaiset päätökset on tunnustettava ja niiden on oltava täytäntöönpanokelpoisia pyynnön saaneessa sopimusvaltiossa ilman, että ne annetaan ennakolta tiedoksi sille asianosaiselle, jota vastaan ne kohdistetaan. Niiden mukaan tällaisilla turvaamistoimenpiteillä ja muilla väliaikaisilla toimenpiteillä pyritään erityisesti luomaan yllätysmomentti, joka on tarkoitettu mainittuja toimenpiteitä pyytävän asianosaisen uhattujen oikeuksien suojaamiseksi, sillä mainitulla yllätysmomentilla estetään sitä asianosaista, jota vastaan ne kohdistetaan, hukkaamasta hallussaan olevia varojaan, jotka ovat joko oikeudenkäynnin kohteena tai vakuutena velkojalle. Edelleen, jos tällaisten päätösten tunnustamisen tai täytäntöönpanon edellytyksenä olisi se, että ne annetaan ennakolta tiedoksi toiselle asianosaiselle jo silloin, kun asiaa käsitellään päätöksen antaneessa sopimusvaltiossa, päätöksistä tulisi täysin merkityksettömiä. Sitä vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan mainittujen päätösten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon on sovellettava 27, 46 ja 47 artiklan edellytyksiä siltä osin kuin kyse on toiselle asianosaiselle tiedoksi antamisesta. Se myöntää, että tällöin häviävät mainituille päätöksille ominainen yllätysmomentti ja niiden käytännöllinen merkitys, mikä johtaa kyseessä olevien päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon epäämiseen. Mainittu seuraus on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen mukaan kuitenkin vähemmän vakava kuin sellaisille yrityksille, joilla on varoja eri sopimusvaltioissa, koituvat - sen mukaan sietämättömät - riskit, jotka aiheutuvat sellaisesta menettelystä, jossa pyynnön saaneen valtion tuomioistuinten on suostuttava toimenpiteisiin, joilla jäädytetään mainitussa valtiossa olevat varat ilman, että näiden varojen haltijalla on ollut tilaisuutta tulla kuulluksi asiasta joko tuomiovaltion tuomioistuimessa tai pyynnön saaneen valtion tuomioistuimessa, ja vaikka mainitut varat on oikeutetusti voitu tarkoittaa muiden velvoitteiden täyttämiseen. Ainoastaan sen valtion toimivaltainen tuomioistuin, jossa varat ovat, voisi asian parhaiten tuntien päättää tarpeesta suostua tällaisiin turvaamistoimenpiteisiin tai muihin väliaikaisiin toimenpiteisiin. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa lisäksi, että sen esittämän kannan seurauksena ei synny aukkoa yleissopimuksen järjestelmään; yleissopimuksen 24 artiklassa määrätään, että kaikki asianosaiset voivat pyytää sopimusvaltion lain tuntemia turvaamistoimenpiteitä ja muita väliaikaisia toimenpiteitä mainitun valtion tuomioistuimilta myös silloin kun toisen sopimusvaltion tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan pääasian.

7 Yleissopimuksen 27 artiklassa esitetään ne edellytykset, joilla toisessa sopimusvaltiossa annetut päätökset voidaan tunnustaa toisessa sopimusvaltiossa. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomiota ei tunnusteta, jos "tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu asianmukaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa". Yleissopimuksen 46 artiklan 2 kappaleessa täsmennetään, että jos tuomio on annettu poisjäänyttä asianosaista vastaan, asianosaisen, joka vaatii tuomion tunnustamista tai pyytää sen täytäntöönpanoa, on annettava muiden asiakirjojen lisäksi asiakirja, josta ilmenee, että haastehakemus tai muu vastaava asiakirja on annettu poisjääneelle asianosaiselle tiedoksi.

8 Edellä mainittuja määräyksiä ei selvästikään ole tarkoitettu sovellettaviksi sellaisiin tuomioistuinten päätöksiin, jotka sopimusvaltion kansallisen lain mukaan on tarkoitettu annettaviksi varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi ja jotka on tarkoitettu täytäntöönpantaviksi ilman, että ne annetaan ennalta tiedoksi mainitulle asianosaiselle. Verrattaessa kyseessä olevien tekstien eri kielitoisintoja ilmenee - erityisesti niistä ilmaisuista, joilla kuvataan poisjäänyttä asianosaista - että mainituissa määräyksissä tarkoitetaan sellaista menettelyä, joka periaatteessa on kontradiktorinen mutta jossa tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta ratkaista asia silloin, kun asianmukaisesti oikeuteen haastettu vastaaja ei saavu paikalle.

9 Samoin on yleissopimuksen 47 artiklan 1 kappaleen osalta; sen mukaan täytäntöönpanoa pyytävän asianosaisen on annettava asiakirjat, joista ilmenee, että tuomio on täytäntöönpanokelpoinen tuomiovaltion lain mukaan ja että se on annettu tiedoksi. Mainittua määräystä, joka koskee sekä kontradiktorisessa menettelyssä että yksipuolisessa menettelyssä tuomiovaltiossa annettuja tuomioita, ei siis voi soveltaa nyt kyseessä olevassa asiassa annetun, luonteeltaan erilaisen päätöksen kaltaisiin päätöksiin.

10 Vaikka 27 artiklan 2 kappaletta, 46 artiklan 2 kappaletta ja 47 artiklan 1 kappaletta ei voidakaan soveltaa nyt kyseessä olevan päätöksen kaltaisiin päätöksiin mitätöimättä niiden asiasisältöä ja ulottuvuutta, ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että mainitut päätökset on kuitenkin tunnustettava ja pantava täytäntöön pyynnön saaneessa valtiossa. On tutkittava, voidaanko tämänkaltaisiin tuomioistuinten päätöksiin soveltaa yleissopimuksessa tarkoitettua tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa yksinkertaistettua menettelyä, kun huomioon otetaan yleissopimuksen järjestelmä ja tavoitteet.

11 Puoltaen myönteistä vastausta komissio ja Italian hallitus korostavat, että 25 artiklan mukaan yleissopimus koskee jokaista sopimusvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, onko ne annettu kontradiktorisessa menettelyssä vai niin, ettei toista asianosaista ole kutsuttu osallistumaan menettelyyn. Ne esittävät, että 24 artiklan mukaisesti sellaiset turvaamistoimenpiteet ja muut väliaikaiset toimenpiteet, jotka eri sopimusvaltioiden lakien mukaan usein toteutetaan joko niiden luonteen tai kiireellisyyden vuoksi vastapuolta ennalta kuulematta, kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan. Edellä mainittujen tahojen mukaan sopimusvaltioiden tarkoituksena ei ole voinut olla rajoittaa tässä määrin yleissopimuksen soveltamisalaa ilman, että se nimenomaisesti ilmaistaisiin sopimustekstissä. Yleissopimuksen 34 artiklan mukaan menettelyssä, jossa täytäntöönpanoa pyydetään, tuomioistuimen on annettava päätöksensä "varaamatta menettelyn siinä vaiheessa sille, jota vastaan täytäntöönpanoa pyydetään, tilaisuutta tulla kuulluksi hakemuksen johdosta"; mainitusta artiklasta ilmenee selvästi, että yleissopimuksessa myönnetään yksipuolisten menettelyjen olevan, silloin kun olosuhteet sitä edellyttävät, sopusoinnussa puolustautumisoikeuksien perusperiaatteiden kanssa.

12 Yleissopimuksen perustana olevia periaatteita ja sen järjestelmää ei voida ohittaa edellä esitetyin perusteluin.

13 Kaikkien yleissopimuksen määräysten - sekä II osaston toimivaltaa koskevien määräysten että III osaston tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien määräysten - tarkoituksena on taata yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti, että tuomioistuinten päätöksiin johtavissa menettelyissä otetaan huomioon puolustautumisoikeudet. Koska tästä on annettu vastaajalle takeet alkuperäisessä menettelyssä, yleissopimuksen III osaston määräykset on voitu laatia tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta varsin liberaaleiksi. Näiden arviointien perusteella on selvää, että yleissopimuksessa tarkoitetaan ensisijaisesti sellaisia tuomioistuinten päätöksiä, joiden osalta on toteutettu tai on ollut mahdollisuus toteuttaa tuomiovaltiossa eri menettelytavoin kontradiktorinen käsittely, ennen kuin näiden päätösten tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään muussa kuin mainitussa tuomiovaltiossa. Yleissopimuksen systematiikan perusteella ei siis voida päätellä, että olisi ollut tarpeen ilmaista nimenomaisesti aikomus sulkea pois nyt kyseessä olevien päätösten kaltaiset päätökset tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien määräysten soveltamisalasta.

14 Yleissopimuksen 34 artiklan perusteella esitetyllä analogiapäätelmällä ei myöskään ole vaikutusta nyt annettavaan ratkaisuun. Vaikka eksekvatuurimenettely ei ole kontradiktorinen - tosin näin on vain väliaikaisesti - tätä seikkaa on tarkasteltava yhteydessä siihen, että yleissopimus on täytäntöönpanomenettelyn osalta luonteeltaan liberaali, mikä on perusteltua niiden vastaajalle annettujen takeiden vuoksi, että tuomiovaltiossa on toteutettu tai on ollut mahdollisuus toteuttaa kontradiktorinen käsittely. Vaikka eksekvatuurimenettelyn toteuttaminen yksipuolisena yleissopimuksen 34 artiklan mukaisesti on oikeutettua myös yllätysmomentin vuoksi, jonka siihen on liityttävä, jotta vastaajaa voitaisiin estää suojaamasta varojaan täytäntöönpanotoimenpiteitä vastaan, kyseessä on heikko yllätysmomentti, sillä yksipuolinen eksekvatuurimenettely edellyttää, että tuomiovaltiossa on toteutettu kontradiktorinen käsittely.

15 Erityisesti turvaamistoimenpiteitä ja muita väliaikaisia toimenpiteitä koskevalle 24 artiklalle yleissopimuksen systematiikassa annetun tehtävän tarkastelu johtaa lisäksi siihen johtopäätökseen, että mainitun kaltaisten toimenpiteiden osalta oli tarkoitus luoda erityinen järjestelmä. Vaikka kyseessä olevien menettelyjen kaltaisia menettelyjä, joissa sallitaan turvaamistoimenpiteet ja muut väliaikaiset toimenpiteet, sisältyy kaikkien sopimusvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja vaikka tietyissä olosuhteissa voidaan katsoa, ettei niillä rikota puolustautumisoikeuksia, on kuitenkin korostettava, että tällaisista toimenpiteistä määrääminen vaatii tuomioistuimelta erityistä varovaisuutta ja niiden konkreettisten olosuhteiden vankkaa tuntemusta, joissa toimenpidettä pyydetään toteutettavaksi. Tapauksen mukaan ja erityisesti kauppatapoja noudattaen tuomioistuimen on voitava asettaa päätöksen soveltamiselle aikaraja tai, aiottujen toimenpiteiden kohteena olevien varojen tai tavaroiden laadun osalta, vaatia pankkitakuita tai määrätä takavarikko, ja yleisesti vaatia, että mainitun päätöksen osalta kaikki sellaiset edellytykset täyttyvät, jotka takaavat sen, että tuomioistuimen määräämä toimenpide on luonteeltaan väliaikainen tai turvaava.

16 Sen paikkakunnan tuomioistuin tai joka tapauksessa sen sopimusvaltion tuomioistuin, jossa pyydettyjen toimenpiteiden kohteena olevat varat sijaitsevat, voi parhaiten arvioida ne olosuhteet, joiden perusteella pyydetyt toimenpiteet voidaan myöntää tai evätä tai joiden perusteella voidaan määrätä niistä säännöistä ja edellytyksistä, joita hakijan on noudatettava myönnettyjen toimenpiteiden väliaikaisen tai turvaavan luonteen takaamiseksi. Yleissopimuksessa on mainitut tarpeet otettu huomioon, sillä sen 24 artiklassa määrätään, että sopimusvaltion lain tuntemia turvaamistoimenpiteitä tai muita väliaikaisia toimenpiteitä voidaan pyytää mainitun valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen sopimusvaltion tuomioistuin on yleissopimuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

17 Yleissopimuksen 24 artiklan määräykset eivät estä tunnustamista ja täytäntöönpanomääräyksen antamista yleissopimuksen 25-49 artiklan edellytysten mukaisesti tuomiovaltion tuomioistuimen määräämien sellaisten turvaamistoimenpiteiden tai muiden väliaikaisten toimenpiteiden osalta, jotka on määrätty kontradiktorisessa menettelyssä - vaikka vastaaja olisikin jäänyt pois. Sitä vastoin yleissopimuksen III osastossa tunnustamiselle ja täytäntöönpanolle asetetut edellytykset eivät täyty tuomioistuimen määräämien tai sallimien sellaisten turvaamistoimenpiteiden tai muiden väliaikaisten toimenpiteiden osalta, jotka on annettu menettelyssä, johon vastapuolta ei ole lainkaan kutsuttu, ja jotka on tarkoitus panna täytäntöön ilman, että ne annetaan ennalta tiedoksi mainitulle asianosaiselle. Tästä seuraa, että tällaisiin tuomioistuinten päätöksiin ei sovelleta III osaston yksinkertaistettua tunnustamismenettelyä. Yleissopimuksen 24 artiklassa annetaan kuitenkin - kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus perustellusti korosti - asianosaisille mahdollisuus sellaiseen menettelyyn, joka poistaa suurelta osin mainitusta poissulkemisesta johtuvat haitat.

18 Ensimmäisiin kahteen kysymykseen on siis vastattava, että yleissopimuksen III osastossa tunnustamiselle ja täytäntöönpanolle asetetut edellytykset eivät täyty tuomioistuimen määräämien sellaisten turvaamistoimenpiteiden tai muiden väliaikaisten toimenpiteiden osalta, jotka on annettu menettelyssä, johon vastapuolta ei ole lainkaan kutsuttu, ja jotka on tarkoitus panna täytäntöön ilman, että ne annetaan ennalta tiedoksi mainitulle asianosaiselle.

Kolmas ja neljäs kysymys

Ottaen huomioon ensimmäisiin kahteen kysymykseen annettu vastaus kolmatta ja neljättä kysymystä ei ole tarpeen tutkia eikä niihin ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Italian hallitukselle, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Oberlandesgericht Frankfurt am Mainin 25.7.1979 tekemällä päätöksellä, joka on kirjattu saapuneeksi yhteisöjen tuomioistuimeen 6.8.1979, esittämät kysymykset seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen III osaston tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmää ei sovelleta sellaisiin tuomioistuimen antamiin päätöksiin, joissa määrätään turvaamistoimenpiteistä tai muista väliaikaisista toimenpiteistä, jos päätökset tehdään menettelyssä, johon vastapuolta ei ole lainkaan kutsuttu, ja jos nämä päätökset on tarkoitus panna täytäntöön ilman, että ne annetaan vastaajalle ennalta tiedoksi.