EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 27.6.2024
COM(2024) 261 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
direktiivin 2010/13/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2018/1808, 13, 16 ja 17 artiklan soveltamisesta vuosina 2020–2021
{SWD(2024) 149 final}
1.TAUSTA JA ASIAYHTEYS
Direktiivissä 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)
säädetään toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on edistää eurooppalaisten teosten asemaa audiovisuaalisten mediapalvelujen avulla. Tämä kertomus on osa näiden toimenpiteiden täytäntöönpanon säännöllistä valvontaa. Kertomus koskee vuosia 2020–2021 sekä lineaaristen että ei-lineaaristen palvelujen osalta. Maantieteellisesti se kattaa jäsenvaltiot. Kertomus perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin kansallisiin kertomuksiin ja riippumattomaan tutkimukseen, jäljempänä ’tutkimus’, jossa on tietoja
myös Islannista, Liechtensteinista ja Norjasta (eli Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvista maista, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, jäljempänä ’ETA:n EFTA-valtiot’). Kertomuksessa otetaan huomioon myös asiaa koskevia tietoja, jotka on saatu Euroopan audiovisuaaliselta observatoriolta ja Euroopan media-alan näkymiä koskevasta komission kertomuksesta
. Tämä kertomus on jatkoa aiemmille kertomuksille, joissa tarkastellaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin säännösten soveltamista vuosina 2015–2019
ja 2011–2014
.
Tässä määräaikaisraportoinnissa otetaan ensimmäistä kertaa huomioon uudet velvoitteet, jotka otettiin käyttöön direktiivillä (EU) 2018/1808
. Sillä muutettiin direktiiviä 2010/13/EU vahvistamalla sääntöjä, jotka koskevat eurooppalaisten teosten aseman edistämistä audiovisuaalisten mediapalvelujen avulla. Määräaika sen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli syyskuussa 2020.
Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklaan sisältyvien uusien sääntöjen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajat (tilausvideopalvelujen tarjoajat) varaavat eurooppalaisille teoksille vähintään 30 prosentin osuuden ohjelmaluetteloissaan ja varmistavat näiden teosten korostamisen
. Uusien sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat ulottaa lainkäyttövaltaansa kuuluvilta mediapalvelun tarjoajilta edellyttämänsä eurooppalaisten teosten tuotantoon maksettavat rahoitusosuudet, joita suoritetaan myös sisältöön tehtävien suorien sijoitusten ja kansallisiin rahastoihin suoritettavien osuuksien avulla, myös mediapalvelun tarjoajiin, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat niiden alueella mutta jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin
. Tällaisten rajat ylittäville palveluille asettavien velvoitteiden on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja muutoin EU:n lainsäädännön mukaisia. Mediapalvelun tarjoajat, joilla on pieni liikevaihto tai pieni yleisö, vapautetaan sekä kiintiötä ja korostamista että rahallista sijoittamista koskevista velvoitteista. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää lisävapautuksista, jos tällaiset velvoitteet olisivat audiovisuaalisten mediapalvelujen luonteen tai teeman vuoksi käytännössä mahdottomia tai perusteettomia
. Varmistaakseen tilausvideopalvelujen tarjoajien ohjelmaluetteloissa olevan eurooppalaisten teosten osuuden johdonmukaisen laskennan sekä määritelläkseen pienen liikevaihdon ja pienen yleisön komissio antoi heinäkuussa 2020 näitä kahta seikkaa koskevat ohjeet audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin nojalla
.
Direktiivillä (EU) 2018/1808 ei muutettu audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 ja 17 artiklassa säädettyjä lineaarisiin palveluihin sovellettavia velvoitteita edistää eurooppalaisten teosten asemaa. Lähetystoiminnan harjoittajien on mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin varattava eurooppalaisille teoksille suurin osa lähetysajastaan, johon ei lueta uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille, tekstitelevisiopalveluille ja teleostoslähetyksille varattua aikaa
. Niiden on myös varattava vähintään 10 prosenttia tästä lähetysajasta tai ohjelmistobudjetistaan riippumattomien tuottajien valmistamille eurooppalaisille teoksille
.
Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin uusien sääntöjen mukaan jäsenvaltioiden on annettava kahden vuoden välein kertomus 13 artiklan täytäntöönpanosta
voimassa olevien 16 ja 17 artiklaa koskevien raportointivelvoitteiden mukaisesti. Tämän kertomuksen laadintaan vaikutti se, että jäsenvaltioilla oli viivästyksiä direktiivin (EU) 2018/1808 saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja myöhemmin vaikeuksia toimittaa asiaa koskevia tietoja kansallisissa kertomuksissaan.
Raportointia selvitetään yksityiskohtaisesti tähän kertomukseen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Kyseisen asiakirjan ensimmäinen osa sisältää audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti tietoja direktiivin 13 artiklan, jossa säädetään eurooppalaisten teosten aseman edistämisestä tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen avulla, soveltamisesta vuosina 2020–2021 ottaen huomioon markkinoiden ja teknologian kehityksen sekä kulttuurisen monimuotoisuuden tavoitteen. Toisessa osassa tarkastellaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 ja 17 artiklan, jotka koskevat eurooppalaisten teosten ja riippumattomien tuottajien tuotantojen aseman edistämistä samalla ajanjaksolla, soveltamista. Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 artiklan 3 kohdan mukaan komissio antaa jäsenvaltioiden kahden vuoden välein toimittamat 16 ja 17 artiklan soveltamista koskevat kansalliset kertomukset tiedoksi jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille ja liittää tarvittaessa oheen lausunnon. Jäljempänä esitetään tärkeimmät havainnot ja päätelmät.
2.TÄRKEIMMÄT HAVAINNOT JA PÄÄTELMÄT
Tämän raportin kattama ajanjakso (2020–2021) on ollut siirtymäkausi, koska määräaika, johon mennessä direktiivi (EU) 2018/1808 oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, oli syyskuussa 2020, eivätkä kaikki jäsenvaltiot olleet saattaneet sitä kaikilta osin osaksi kansallista lainsäädäntöään tämän kertomuksen viiteajanjakson loppuun mennessä.
Viiteajanjakson aikana puhkesi myös covid-19-pandemia. Pandemia vaikutti merkittävästi audiovisuaalisen sisällön tuotantoon, mutta tilausvideopalvelualan toimijat onnistuivat silti laajentamaan yleisöään, ja etenkin kuukausimaksullisten tilausvideopalvelujen tarjoajien tulot lisääntyivät edelleen EU:ssa – 6,7 miljardista vuonna 2019 11,7 miljardiin vuonna 2021. EU:n jäsenvaltioiden ja ETA:n EFTA-valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien tilausvideopalvelujen kokonaismäärä kasvoi siten, että se oli 1 030 vuonna 2019 ja 1 984 vuonna 2021.
Viiteajanjaksolla 17 jäsenvaltiota otti käyttöön kansallisia täytäntöönpanotoimia saattaakseen 13 artiklan uudet säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja muut jäsenvaltiot ottivat niitä käyttöön vasta viiteajanjakson jälkeen. Monissa tapauksissa, joissa direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli saatu päätökseen viiteajanjakson aikana, sääntöjen soveltamisen yksityiskohdista oli vielä säädettävä johdetussa oikeudessa tai asetuksissa. Lisäksi palvelujen tarjoajat olivat usein velvollisia noudattamaan sääntöjä vasta viiteajanjakson päätyttyä. Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä viiteajanjakson aikana että sen jälkeen oli kuitenkin pitkälti linjassa komission ohjeiden kanssa, ja molemmissa menettelytavoissa oli samankaltaisuuksia laskentaa koskevissa lähestymistavoissa ja vapautuksissa. Kaiken kaikkiaan jäsenvaltioiden toimittamat lainsäädännön ”kartoitukset” osoittavat, että kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet, joilla varmistetaan eurooppalaisten teosten 30 prosentin osuus tilausvideopalvelujen ohjelmaluetteloissa, olivat viiteajanjakson aikana voimassa 17 jäsenvaltiossa.
Jäsenvaltioiden kertomusten mukaan eurooppalaisten teosten osuus tilausvideopalveluista oli 63–64 prosenttia vuosina 2020–2021. Osuus on hieman suurempi verrattuna 42–63 prosentin osuuteen, joka raportoitiin vuodet 2015–2019 kattaneessa aiemmassa tutkimuksessa, mutta on tärkeää panna merkille, ettei kaikista jäsenvaltioissa toimivista tilausvideopalveluista ollut saatavilla tietoja.
Tutkimuksen otokseen sisällytettiin vuonna 2023 tehdyn tilanneanalyysin perusteella 1 062 tilausvideopalvelua, jotka toimivat 21 jäsenvaltiossa ja Norjassa. Tutkimuksessa esitetyn analyysin mukaan eurooppalaisten teosten osuus tilausvideopalveluissa oli keskimäärin 35 prosenttia, kun se oli 36 prosenttia aiemmin vuonna 2021, mutta tämä analyysi perustui pienempään otokseen. Tuoreimman luvun perusteella keskimääräinen osuus on huomattavasti pienempi kuin jäsenvaltioiden kertomuksissa (63–64 prosenttia). Nämä erot voivat johtua osittain seuraavista seikoista: i) Tutkimuksen otokseen sisältyi ainoastaan 21 jäsenvaltiossa ja Norjassa toimivia tilausvideopalveluja. ii) Riippumaton tutkimus ja jäsenvaltioiden raportointi koskivat eri ajanjaksoja. iii) Mittaamisessa käytettyjä määritelmiä ja menetelmiä on vaikea vertailla, koska jäsenvaltioiden vaatimustenmukaisuuden seurannassa käyttämästä metodologiasta on vähän tietoja.
Direktiivissä (EU) 2018/1808 annettiin jäsenvaltioille myös mahdollisuus ulottaa lainkäyttövaltaansa kuuluvilta mediapalvelun tarjoajilta edellyttämänsä eurooppalaisten teosten tuotantoon maksettavat rahoitusosuudet mediapalvelun tarjoajiin, joiden kohdeyleisöt sijaitsevat niiden alueella mutta jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin. Seitsemän jäsenvaltiota raportoi, että niillä oli viiteajanjakson aikana (2020–2021) käytössä rajat ylittävien tilausvideopalvelujen tarjoajille asetettuja rahoitusosuuksia koskevia velvoitteita, ja kaksi jäsenvaltiota raportoi asettaneensa tällaisia velvoitteita rajat ylittävien lineaaristen palvelujen tarjoajille.
Vaikka audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin sisältyvistä uusista säännöistä raportoidaan nyt ensimmäistä kertaa, seurannassa on jo edistytty. Täydellisen ja kattavan kuvan saamiseksi on tehtävä kuitenkin vielä lisää työtä. Komissio kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan tilausvideopalveluissa olevien eurooppalaisten teosten osuuden seurannan ja todentamisen sekä toimittamaan yksityiskohtaisia tietoja vaatimusten vastaisista tapauksista ja käytetystä metodologiasta. Komissio kannustaa jäsenvaltioita toimittamaan kertomuksissaan myös täydelliset tiedot eurooppalaisten teosten osuudesta kaikissa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvissa tilausvideopalveluissa. Komissio kehottaa toimittamaan myös tietoja syistä, miksi joissakin tilausvideopalveluissa ei ehkä saavuteta eurooppalaisten teosten vähimmäisosuutta, sekä kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamasta tällaisten tapausten arvioinnista.
Lineaarisista kanavista on todettava, että pandemia vaikutti hetkellisesti keskimääräiseen katseluaikaan ja televisiomainonnasta saataviin tuloihin. Tulovirtojen kasvun pysähtyminen näyttää kuitenkin olevan yleinen suuntaus. Vaikka tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia, televisiokanavien kokonaismäärä näyttää pysyneen samana tai hieman vähentyneen, sillä Euroopan audiovisuaalisen observatorion
mukaan jäsenvaltioissa, joihin kuului tuolloin myös Yhdistynyt kuningaskunta, oli vuoden 2019 lopussa 4 657 televisiokanavaa, ja vuonna 2021 jäsenvaltiot ja ETA:n EFTA-valtiot raportoivat, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toimi 4 483 televisiokanavaa.
Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 ja 17 artiklan, joihin ei sisälly mitään uusia säännöksiä, mukaan kaikki jäsenvaltiot velvoittavat lähetystoiminnan harjoittajat varaamaan eurooppalaisille teoksille suurimman osan lähetysajastaan, ja jotkin jäsenvaltiot asettavat suuremman osuuden julkisille lähetystoiminnan harjoittajille tai kaikille lähetystoiminnan harjoittajille. Viiteajanjakson aikana neljä jäsenvaltiota teki kansalliseen lainsäädäntöön muutoksia 16 artiklan osalta ja viisi jäsenvaltiota 17 artiklan osalta. Muutokset olivat kuitenkin pieniä tai luonteeltaan teknisiä. Jäsenvaltioiden raportoimat tiedot osoittavat, että eurooppalaisten teosten keskimääräinen osuus lineaarisissa palveluissa (68 prosenttia vuonna 2020 ja 69 prosenttia vuonna 2021) ylitti selvästi audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 artiklassa säädetyn pakollisen suurimman osan. Tämä tarkoittaa, että kyseistä säännöstä sovelletaan yleisesti ottaen hyvin koko unionissa. Jäsenvaltioiden kertomuksista käy kuitenkin ilmi, että eurooppalaisten teosten osuus on pienentynyt aiempaan raportointijaksoon verrattuna (72,6 prosenttia vuonna 2019). Tutkimukseen sisältyvän analyysin mukaan eurooppalaisten teosten osuus (38 prosenttia) on lisäksi huomattavasti pienempi kuin jäsenvaltioiden raportoima eurooppalaisten teosten keskimääräinen osuus (68–69 prosenttia). Tutkimuksen havaintojen ja jäsenvaltioiden raportoimien tietojen väliset erot voivat johtua osittain useista syistä, esimerkiksi siitä, että tutkimuksen otokseen sisältyi ainoastaan 15 jäsenvaltion kanavia.
Yleisesti ottaen jäsenvaltiot raportoivat täyttäneensä myös vaatimuksen, joka liittyy audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 17 artiklassa säädettyyn riippumattomien tuottajien tuotantojen osuuteen. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen mukaan riippumattomien tuottajien tuottamien eurooppalaisten teosten keskimääräinen osuus oli 40,6 prosenttia vuonna 2020 ja 41,4 prosenttia vuonna 2021. Jäsenvaltioiden kertomusten perusteella laskettu riippumattomien tuottajien eurooppalaisten tuotantojen keskimääräinen osuus on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin tutkimuksesta ilmenevä osuus. Tutkimus osoittaa, että riippumattomien eurooppalaisten tuotantojen kokonaisosuus oli melko pieni kaikissa jäsenvaltioissa (alle 3 prosenttia) ja vaikuttaa olevan pienempi kuin aiemmassa tutkimuksessa laskettu osuus. Kanavien välisten huomattavien erojen havaittiin toisinaan johtuvan riippumattomien tuotantojen erilaisista määritelmistä. Jäsenvaltioiden raportoima uusien eurooppalaisten teosten keskimääräinen osuus oli 56,4 prosenttia vuonna 2020 ja 59,0 prosenttia vuonna 2021, eli se on kasvanut aiempaan raportointijaksoon verrattuna (54,6 prosenttia vuonna 2019).
Velvoitteesta vapautettujen kanavien kokonaismäärä pysyi vakaana koko viiteajanjakson ajan (2 236 sekä vuonna 2020 että vuonna 2021), ja niiden osuus oli lähes puolet kakista jäsenvaltioiden raportoimista televisiokanavista. Luvut kuitenkin osoittavat, että velvoitteesta vapautettujen kanavien määrä vähentyi aiempaan raportointijaksoon verrattuna (2 895 vuonna 2019).
Aiemman kertomuksen tapaan komissio kehottaa 16 ja 17 artiklan noudattamisen takaamiseksi jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot tapauksista, joissa lineaaristen palvelujen tarjoajat ovat laiminlyöneet velvollisuutensa varmistaa edellytettävä eurooppalaisten teosten, riippumattomien tuottajien tuotantojen ja uusien tuotantojen osuus, sekä kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamista tällaisten tapausten arviointi- ja jatkotoimenpiteistä. Samoin kuin tilausvideopalvelujen yhteydessä, komissio kehottaa jäsenvaltioita jakamaan tietoja myös käyttämästään laskentamenetelmästä ja toimittamaan tietoja aiempaa useammasta televisiokanavasta. Tätä suositellaan, jotta voidaan toteuttaa tarvittaessa tehokkaita täytäntöönpanotoimia ja jotta tuloksia voidaan vertailla aiempaa paremmin tuloksiin, joita saadaan tulevissa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevasta direktiivistä johtuvien velvoitteiden noudattamista koskevissa tutkimuksissa.