EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 12.9.2023

COM(2023) 528 final

2023/0320(CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan päätoimipaikkaverotukseen perustuvan järjestelmän perustamisesta sekä direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta

{SEC(2023) 308 final} - {SWD(2023) 301 final} - {SWD(2023) 302 final} - {SWD(2023) 303 final}

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA 

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet 

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Lisäksi pääomamarkkinaunioni saa liikkeelle rajat ylittäviä yksityisiä sijoituksia kaikenkokoisiin yrityksiin, mikä täydentää julkista tukea ja vähentää pk-yritysten riippuvuutta yksittäisistä rahoituslähteistä tai yksittäisistä rahoituksen tarjoajista.

Jotta pk-yritykset voisivat hyötyä suoraan sisämarkkinoiden eduista ilman tarpeetonta hallinnollista lisärasitetta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1724 6 , jolla perustettiin yhteinen digitaalinen palveluväylä, säädetään yleisistä säännöistä, jotka koskevat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta merkityksellisten tietojen, menettelyjen ja neuvontapalvelujen tarjoamista verkossa. Tiedot tässä direktiivissä vahvistetuista verosäännöksistä olisi myös asetettava rajatylittävien käyttäjien saataville yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta asetuksen (EU) 2018/1724 mukaisesti luokassa L.5.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE 

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

•Suhteellisuusperiaate 

•Toimintatavan valinta 

3.SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Sidosryhmien kuulemisten tulokset

Komission yksiköt käynnistivät BEFIT-paketin (yritysten tuloverotusta Euroopassa koskeva kehys) yhteydessä julkisen kuulemisen, jossa käsiteltiin myös pk-yritysten kannalta merkityksellisiä näkökohtia. Kaikki saadut kannanotot on otettu asianmukaisesti huomioon, myös pk-yritysten osalta.

Pk-yritysten sidosryhmiä on kuultu, ja erityisesti rajatylittävää toimintaa harjoittaville pk-yrityksille suunnitelluista vaihtoehdoista keskusteltiin tapaamisessa pk-yritysedustajien verkoston kanssa, joka on komission säännöllisesti kuulema asiantuntijaryhmä.

•Vaikutustenarviointi

Tähän ehdotukseen liittyvä vaikutustenarviointi perustuu vaikutustenarviointiluonnokseen, jonka sääntelyntarkastelulautakunta on tutkinut ja josta keskusteltiin asiaa koskevassa kokouksessa 24. toukokuuta 2022. Sääntelyntarkastelulautakunta antoi 26. toukokuuta 2023 lausuntonsa suosituksineen.

Katsottiin välttämättömäksi, että ne arvioidut aloitteet, joista sääntelyntarkastelulautakunta antoi varaumia sisältävän myönteisen lausunnon, esitetään erillisinä ehdotuksina. Mainitussa vaikutustenarvioinnissa arvioidaan siksi ainoastaan tämän ehdotuksen vaikutuksia.

Tähän ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa toistetaan uskollisesti pk-yrityksiä koskeva analyysi, joka sisältyi tutkittuun vaikutustenarviointiluonnokseen, ja siinä on otettu huomioon sääntelyntarkastelulautakunnan sen osalta antamat suositukset.

Vaikutustenarvioinnissa tarkastellaan ehdotuksen vaikutuksia useiden toimintavaihtoehtojen perusteella, joista kolmea arvioidaan:

Perusskenaariossa (nykytilanne) nykyinen kehys säilytettäisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:ssa sovellettaisiin edelleen 27:ää erilaista yhteisöverojärjestelmää, eivätkä pk-yritykset, joilla on veronalaista toimintaa yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, pääsisi nauttimaan hallinnollisesta yksinkertaistamisesta. Tämän seurauksena sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan esteet eivät poistuisi, sillä pk-yrityksille aiheutuisi edelleen suhteettoman suuria kustannuksia säännösten noudattamisesta ja toimintaedellytykset olisivat epätasapuoliset. Vaihtoehtoihin verrattuna tämä aiheuttaisi taloudellisia tappioita, koska pk-yritysten osallistuminen sisämarkkinoille olisi edelleen liian vähäistä.

Vaihtoehto 1: Valinnainen päätoimipaikkaan perustuva verotusjärjestelmä pk-yrityksille, joilla on kiinteitä toimipaikkoja

Tarkoituksena on ottaa järjestelmän piiriin ainoastaan sellaiset pk-yritykset, joilla on muissa jäsenvaltioissa kiinteitä toimipaikkoja, mutta ei pk-yrityksiä, joilla on tytäryrityksiä. Tällaisilla pk-yrityksillä on kiinteiden toimipaikkojen kautta veronalaista toimintaa yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa. Tässä vaihtoehdossa ehdotetaan, että pk-yrityksen kunkin kiinteän toimipaikan veronalainen tulos laskettaisiin päätoimipaikan sijaintivaltiossa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, jos pk-yritys valitsee tämän järjestelmän. Pk-yritysten olisi erikseen päätettävä osallistua menettelyyn. Sääntöjen kiertämisen estämiseksi järjestelmään osallistuva pk-yritys olisi velvollinen soveltamaan päätoimipaikan sijaintivaltion sääntöjä vähimmäisajan, joka olisi esimerkiksi viisi vuotta. Lisäksi pk-yrityksillä olisi oikeus jatkaa osallistumistaan järjestelmään viiden vuoden välein rajoituksetta, kunhan ne täyttävät edelleen kelpoisuusvaatimukset. Kelpoisuussäännösten ja lopettamissäännösten tarkoituksena on ehkäistä väärinkäytöksiä ja mahdollisia verosuunnittelukäytäntöjä, kuten päätoimipaikan tarkoituksellista siirtämistä alhaisen verotuksen maahan.

Vaihtoehto 2: Valinnainen päätoimipaikkaan perustuva verojärjestelmä pk-yrityksille, joilla on kiinteitä toimipaikkoja ja tytäryrityksiä

Toinen vaihtoehto on antaa pk-yrityksille mahdollisuus soveltaa samoja sääntöjä sekä kiinteiden toimipaikkojen että tytäryritysten veronalaisen tuloksen laskemiseen. Veronalainen tulos laskettaisiin tässäkin tapauksessa niillä säännöillä, joita sovelletaan siinä jäsenvaltiossa, jossa päätoimipaikka tai pääkonttori sijaitsee. Tämä laajentaisi ehdotuksen soveltamisalan kattamaan myös konserniyhteisöt. Teknisten seikkojen analyysi on sama kuin ensimmäisessä vaihtoehdossa, mutta vaikutukset ovat erilaisia sen mukaan, sovelletaanko yhteisiä sääntöjä tytäryrityksiin vai kiinteisiin toimipaikkoihin, sillä ensin mainitut ovat erillisiä oikeushenkilöitä, kun taas kiinteät toimipaikat ovat osa samaa oikeushenkilöä kuin päätoimipaikka.

Vaikutustenarvioinnissa todetaan, että vaihtoehto 1 on suositeltavin. Sen lisäksi, että sillä voidaan saavuttaa aloitteen erityistavoitteet, se on myös tehokas, sillä sen rajalliseen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaiset pk-yritykset, joilla on toisessa jäsenvaltiossa kiinteitä toimipaikkoja ja jotka ovat tosiasiallisesti laajentumisen alkuvaiheessa.

Kun on kyse pk-yrityksistä, jotka mahdollisesti suunnittelevat laajentavansa toimintaansa rajojen yli ja joita sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat korkeat kustannukset ovat saattaneet pidätellä, tavoitteet pitkälti saavutettaisiin yksinkertaistamalla. Sääntöjen soveltaminen on pk-yrityksille vapaaehtoista, joten yritykset, joille on siitä hyötyä, voivat niitä soveltaa, minkä pitäisi lisätä vaikuttavuutta kyseisten pk-yritysten osalta.

Voidaan olettaa, että pk-yritykset, jotka haluavat laajentaa toimintaansa rajojen yli, tekisivät sen todennäköisimmin ensisijaisesti kiinteän toimipaikan kautta sen sijaan, että ne heti perustaisivat erillisen oikeushenkilön muiden jäsenvaltioiden yhteisölainsäädäntöä noudattaen. Jälkimmäinen johtaisi myös säännösten noudattamisesta aiheutuviin lisäkustannuksiin. Tästä syystä tämä vaihtoehto edistäisi tehokkaasti myös yritysten rajatylittävää laajentumista ja varsinkin poistaisi veroesteitä, jotka voivat estää pk-yrityksiä osallistumasta sisämarkkinoille koko potentiaalillaan.

Vaikutustenarviointiin sisältyy aloitteen kustannus-hyötyanalyysi, jonka odotetaan olevan myönteinen. Tästä vaihtoehdosta pk-yrityksille koituvista hyödyistä voidaan todeta, että aloitteen mukanaan tuoma yksinkertaistaminen voi vähentää yksittäiselle yritykselle verosäännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja sen odotetaan edistävän investointeja ja kasvua lisäämällä rajatylittävää toimintaa. Myös verohallinnon odotetaan hyötyvän ensinnäkin siksi, että veroilmoitukset, veron määrääminen ja veronkanto hoidetaan yhden luukun periaatteella, ja siksi, että petosten tai väärinkäytösten riski pienenee, kun noudatetaan vain yhtä järjestelmää. Tällä hetkellä väärinkäytösten ja petosten mahdollisuus on suurempi, jos kyseessä on verovelvollinen, jolla on kiinteä toimipaikka useissa jäsenvaltioissa, kuin jos kyseinen verovelvollinen on tekemisissä vain yhden verohallinnon kanssa; tarkastukset ja valvonta olisi helpompaa ja tiukempaa.

Ehdotuksen kustannuksia ei voida arvioida tarkasti, koska ehdotuksella ei ole vastaavaa edeltäjää eikä ole olemassa dataa, jota voitaisiin luotettavasti käyttää tarkkojen estimaattien laatimiseen. Vaikutustenarvioinnissa kuvataan kuitenkin pk-yrityksille ja verohallinnoille mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja esitetään joitakin estimaatteja. Kustannusten arvioidaan olevan vähäisiä verrattuna yksinkertaistamisesta saataviin hyötyihin. Nämä estimaatit esitetään vaikutustenarvioinnin liitteessä 3.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotuksen tavoitteena on vähentää sekä verovelvollisten että verohallintojen sääntelytaakkaa. Verosäännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat rasite pk-yrityksille, ja niiden alentaminen on aloitteen huomattava etu. Säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten arvioitu väheneminen tulee esiin vaikutustenarvioinnissa.

Jotta aloitteen tavoitteet saavutettaisiin oikeasuhteisesti, parhaana pidetään vaihtoehtoa 1. Pk-yritykset, joilla on kiinteitä toimipaikkoja yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, voivat päättää soveltaa päätoimipaikan verosääntöjä laskiessaan kiinteiden toimipaikkojensa veronalaisen tuloksen. Jättämällä harkintavalta verovelvolliselle on tarkoitus vähentää sääntelytaakkaa tosiasiallisesti. On todennäköistä, että pk-yritykset päättävät soveltaa tätä järjestelmää, jos niille on sääntöjen tarjoamasta yksinkertaistamisesta hyötyä. Jos näin ei ole, ne jatkavat voimassa olevien sääntöjen soveltamista. Tällä tavoin ehdotuksen soveltamisalalla varmistetaan, että pk-yrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset pysyvät alhaisina. Koska ehdotuksella pyritään ensisijaisesti vastaamaan sellaisten rajatylittävien yritysten tarpeisiin, joilla on veronalaista toimintaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, monet mikroyritykset jäävät tosiasiallisesti soveltamisalan ulkopuolelle. 

Myös verohallinnoille, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa kiinteä toimipaikka sijaitsee, on hyötyä odotetusta työmäärän vähenemisestä, sillä veroilmoitukset, veron määrääminen ja veronkanto keskitetään päätoimipaikan jäsenvaltioon. Jälkimmäisille aiheutuva lisätyömäärä kompensoituu jossain määrin sellaisten riita-asioiden ja menettelyjen vähenemisellä, joihin erilaisten sääntökokonaisuuksien soveltaminen samoihin tuloihin tai liiketoimiin tällä hetkellä aiheuttaa.

•Perusoikeudet

Tällä ehdotuksella ei odoteta olevan merkittävää vaikutusta perusoikeuksiin. Ehdotetut toimenpiteet ovat yhteensopivia EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvien oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden kanssa.15 Henkilötietojen suoja varmistetaan ehdotuksen 18 artiklassa. Ehdotuksella tasapuolistetaan toimintaedellytyksiä, poistetaan rajatylittävän toiminnan esteitä ja lisätään verotuksellista varmuutta. Näin voidaan myös estää kaikenlainen syrjintä tai perusteettomat rajoitukset, jotka koskevat liiketoiminnan harjoittamiseen liittyviä vapauksia.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Lisätietoja on ehdotukseen liitetyssä rahoitusselvityksessä. Huomionarvoista on, että tästä ehdotuksesta ei odoteta aiheutuvan merkittäviä talousarviovaikutuksia, koska vaikutukset rajoittuvat päätoimipaikan ja kiinteiden toimipaikkojen sijaintijäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon.

5. LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt 

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset 

Lopuksi on todettava, että tällainen sääntöjen vapaaehtoinen soveltaminen voi tietyissä tapauksissa aiheuttaa kilpailun vääristymisen vaaraa, koska vertailukelpoisiin yrityksiin saatetaan soveltaa erilaisia verotussääntöjä. Hyödyt ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin nämä riskit, ja erityisesti järjestelmällä poistetaan lisäkustannukset, joita verosäännösten noudattamisesta on aiheutunut niille pk-yrityksille, joilla on toisessa jäsenvaltiossa kiinteä toimipaikka.

2023/0320 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan päätoimipaikkaverotukseen perustuvan järjestelmän perustamisesta sekä direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 9 ,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 10 ,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Unionissa ei tällä hetkellä ole yhteistä lähestymistapaa yritysten veropohjan laskemiseen. Sen vuoksi EU:n yritysten on noudatettava erilaisia yhteisöverojärjestelmiä sen mukaan, missä jäsenvaltiossa ne toimivat.

(2)Unionin 27 erilaisen yhteisöverojärjestelmän rinnakkaiselo ja vuorovaikutus aiheuttavat monimutkaisuutta verosäännösten noudattamisessa ja johtavat yritysten kannalta epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin. Tilanteella on suurempi vaikutus pk-yrityksiin kuin suuriin verovelvollisiin, ja se on tullut ilmeisemmäksi, kun talouden globalisaatio ja digitalisaatio ovat merkittävästi muuttaneet käsitystä rajoista ja liiketoimintamalleista. Hallitusten pyrkimykset sopeutua tähän uuteen todellisuuteen ovat johtaneet jäsenvaltioiden toimien hajanaisuuteen, mikä on vääristänyt sisämarkkinoita. Lisäksi erilaiset oikeudelliset kehykset johtavat väistämättä erilaisiin verohallinnon käytäntöihin eri jäsenvaltioissa. Tämä merkitsee usein pitkiä menettelyjä, joille on ominaista ennakoimattomuus ja epäjohdonmukaisuus sekä säännösten noudattamisesta aiheutuvat korkeat kustannukset.

(3)Moninaiset tavat harjoittaa liiketoimintaa sisämarkkinoilla edellyttävät eri yrityksille erilaisia ratkaisuja, jotta voidaan vastata niiden rajatylittävän toiminnan aiheuttamiin haasteisiin. Pienempien yritysten, jotka eivät kuulu mihinkään konserniin, on vaikeampaa laajentaa toimintaansa rajojen yli kuin suurempien yritysten. Näiden pienempien yritysten on näin ollen hankalampaa selviytyä monimutkaisista menettelyistä ja säännösten noudattamisesta aiheutuvista korkeista kustannuksista. Sen vuoksi on selvää, että mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset, jotka toimivat rajojen yli yksinomaan kiinteiden toimipaikkojen kautta, tarvitsevat laajentumisen alkuvaiheessa veronalaisen tuloksensa laskemiseen yksinkertaistetun mekanismin kaltaisen ratkaisun.

(4)Jotta voidaan poistaa verotuksellista epävarmuutta ja vieraan verojärjestelmän sääntöjen noudattamiseen liittyviä vaikeuksia, kun toimitaan toisessa jäsenvaltiossa (yksi keskeisistä tekijöistä, jotka estävät pk-yritysten laajentumista ulkomaille), kiinteiden toimipaikkojen veronalainen tulos olisi laskettava sen jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti, jossa päätoimipaikan (pk-yrityksen pääkonttori) verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Tämä tarkoittaa myös sitä, että edelleen sovellettaisiin kiinteän toimipaikan jäsenvaltion ja päätoimipaikan jäsenvaltion välisessä kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevassa kahdenvälisessä sopimuksessa vahvistettuja periaatteita, jotka koskevat tulojen kohdentamista kiinteään toimipaikkaan. Sen varmistamiseksi, että uudet säännöt merkitsevät pk-yritysten kannalta yksinkertaistamista, niiden soveltamisen olisi oltava vapaaehtoista ja verovelvollisen päätösvallassa.

(5)Väärinkäytösten estämiseksi on suunniteltu erityisiä veronkierron vastaisia sääntöjä, joilla puututaan esimerkiksi pk-yrityksen verotuksellisen kotipaikan vaihtamiseen liittyviin veronkiertoriskeihin, jotta voidaan välttää päätoimipaikan sijoittaminen verotuksellisten syiden perusteella. Näin ollen kiinteisiin toimipaikkoihin kohdennetun liikevaihdon kehitystä olisi seurattava, jotta niiden toiminta säilyisi päätoimipaikassa harjoitettavaan pääasialliseen toimintaan nähden sivutoimisena. Tällä tavoin sääntöjä ei voitaisi väärinkäyttää perustamalla tyhjiä päätoimipaikkoja, kun suurin osa liiketoiminnasta tapahtuu ulkomailla. Samoin verotuksen yksinkertaistamisjärjestelmän soveltamiskelpoisuuteen sekä soveltamisen jatkamiseen ja lopettamiseen olisi sovellettava tiukkoja ehtoja. Lisäksi olisi asetettava vaatimuksia, jotka koskevat päätoimipaikan liikevaihtoa verrattuna kiinteiden toimipaikkojen liikevaihtoon. Tavoitteena on entisestään korostaa, että kiinteiden toimipaikkojen kautta harjoitettava liiketoiminta voi olla vain päätoimipaikan pääasiallisen toiminnan jatke. Lisäksi, kun on päätetty soveltaa verotuksen yksinkertaistamiskehystä, soveltamisen keston olisi oltava määrätty, jotta voidaan estää tilanteet, joissa päätoimipaikan kotipaikkaa vaihdetaan toistuvasti satunnaisten ja lyhytaikaisten verotuksellisten etujen hyödyntämiseksi.

(6)Kansainvälinen merenkulku on toimiala, johon useissa jäsenvaltioissa sovelletaan erityisiä verojärjestelmiä. Niissä on kyse lähinnä siitä, että veropohja lasketaan liikennöitävien alusten vetoisuuden (eli kuljetuskapasiteetin) perusteella eikä yhtiön tosiasiallisten voittojen tai tappioiden perusteella. Tässä tilanteessa pk-yritykset, jotka saavat tuloja tonnistoverojärjestelmän piiriin kuuluvasta merenkulkutoiminnasta, olisi kiinteään toimipaikkaan kohdennettujen tulojen osalta suljettava pk-yrityksiä koskevien yksinkertaistamissääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Tällä poissulkemisella vältettäisiin monimutkaisuus, jota pk-yritysten verotuksen yksinkertaistamiskehyksen ja tonnistoverojärjestelmien yhteensovittamisesta odotettavasti aiheutuisi. Lisäksi mahdollinen monimutkaisuus vaikuttaisi suhteettomalta, kun otetaan huomioon, että kaikissa jäsenvaltioissa ei tällaisia erityisverojärjestelmiä ole. Mitään muita toimialoja ei suljettaisi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)Ehdotuksen tarkoituksena on merkittävästi yksinkertaistaa menettelyjä, minkä vuoksi olisi noudatettava yhden luukun periaatetta, jolloin kiinteää toimipaikkaa tai kiinteitä toimipaikkoja koskevat veroilmoitukset, verotuspäätökset ja veronkannon hoitaa yksi ainoa veroviranomainen, jäljempänä ’ilmoitusviranomainen’, eli sen jäsenvaltion veroviranomainen, jossa päätoimipaikka sijaitsee. Kaikilta osin jäsenvaltioiden suvereniteettia veroasioissa kunnioittaen tarkastukset, muutoksenhakumenettelyt ja riitojenratkaisumenettelyt hoidettaisiin ensisijaisesti kansallisesti ja asianomaisen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti. Yhden luukun periaatteen tukemiseksi olisi ratkaisevan tärkeää säätää yhteisistä tarkastuksista, jotka velvoittavat päätoimipaikan jäsenvaltion tekemään yhteistyötä, jos kiinteän toimipaikan veroviranomainen pyytää tarkastusta, joka koskee verovelvollisen veronalaisen tuloksen laskentaa.

(8)Jotta voidaan välttää kansallisista erityispiirteistä mahdollisesti johtuva soveltamisalan hajanaisuus, soveltamisalaan kuuluvat pk-yritykset määritellään 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU 11 .

(9)Jotta voidaan varmistaa kaikkien osallisten jäsenvaltioiden oikea-aikainen pääsy verotietoihin, tietoja olisi vaihdettava automaattisesti unionin kehittämän yhteisen tietoliikenneverkon, jäljempänä ’CCN-verkko’, välityksellä. Sen vuoksi neuvoston direktiiviä 2011/16/EY 12 olisi muutettava.

(10)Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset ilmoittaa ja jakaa verotietoja jäsenvaltioiden välillä, kantaa veroja ja siirtää verotuloja sekä tarkastella uudelleen verotuksen yksinkertaistamisjärjestelmän toimivuutta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 13 mukaisesti.

(11)Lisäksi, jotta pk-yritykset voisivat hyötyä suoraan sisämarkkinoiden eduista ilman tarpeetonta hallinnollista lisärasitetta, tiedot tässä direktiivissä vahvistetuista verosäännöksistä olisi asetettava saataville yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta asetuksen (EU) 2018/1724 14 mukaisesti. Yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta rajatylittävät käyttäjät voivat yhden luukun periaatteella saada verkossa tietoja, hoitaa menettelyjä ja käyttää neuvontapalveluja, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olennaisia.

(12)Komissiolle olisi tämän direktiivin tiettyjen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pk-yritysten oikeudellista muotoa ja voitoista kannettavia veroja (joiden alaisia näissä oikeudellisissa muodoissa olevat pk-yritykset ovat) koskevien liitteiden I–IV päivittämistä tarpeen mukaan, jotta direktiiviin voidaan sisällyttää tulevat oikeudelliset muodot tai verot, joilla on samankaltaisia piirteitä kuin liitteissä I–IV luetelluilla oikeudellisilla muodoilla ja veroilla. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 15 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(13)Koska muiden jäsenvaltioiden veropohjan suojelemista varten on äärimmäisen tärkeää, että ehdotetut säännöt pannaan täytäntöön asianmukaisesti kussakin jäsenvaltiossa, komission olisi seurattava sääntöjen täytäntöönpanoa ja niiden noudattamisen valvontaa. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tätä varten komissiolle säännöllisesti täsmälliset tiedot, mukaan lukien tilastotiedot, niiden alueella tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta. Ehdotettujen uusien sääntöjen vaikuttavuuden arvioimiseksi komission olisi laadittava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja muun saatavilla olevan datan perusteella arviointi ja liitettävä siihen tarvittaessa ehdotus sääntöjen muuttamiseksi. Komission kertomus olisi julkaistava.

(14)Jäsenvaltiot voivat käsitellä henkilötietoja tämän direktiivin nojalla ainoastaan kelpoisuusvaatimusten tarkistamiseksi tai kiinteiden toimipaikkojen verovelvoitteen määrittämiseksi. Tämän direktiivin soveltamiseksi suoritettava henkilötietojen käsittely on asetuksen (EU) 2016/679 mukaista.

(15)Säilytysajasta säädetään, jotta jäsenvaltiot voivat noudattaa suurinta osaa vanhentumisaikoja koskevista säännöistä noudattaen tiiviisti tällaisia kansallisia sääntöjä säilytysajan alkamisajankohdan tai keskeyttämisen osalta. Säilytysaika ei kuitenkaan saisi olla pidempi kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset veroviranomaiset voivat määrittää verovelvollisuudet, jolloin on löydettävä tasapaino sen välillä, että veroviranomainen kykenee varmistamaan verojen asianmukaisen määräämisen ja kantamisen sekä verovelvollisten oikeusvarmuuden. 

(16)Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että oikeutta henkilötietojen suojaan ja elinkeinovapautta kunnioitetaan kaikilta osin.

(17)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausuntonsa [...].

(18)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on tiettyjen sisämarkkinoilla kiinteiden toimipaikkojen kautta toimivien pk-yritysten verosääntöjen yksinkertaistaminen, vaan se voidaan 27 erilaisen yhteisöverojärjestelmän keskinäisestä vaikutuksesta johtuvien tämänhetkisten haasteiden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla
Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt 2 artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit, jäljempänä ’päätoimipaikkaverotusta koskevat säännöt’, täyttävien pk-yritysten kiinteiden toimipaikkojen veronalaisen tuloksen laskemista varten.

2 artikla
Soveltamisala

1.Tätä direktiiviä sovelletaan pk-yrityksiin, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

a)yritys on perustettu jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen ja se on muodoltaan jokin liitteissä I ja II luetelluista;

b)yrityksen verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion verolainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien sen kahdenväliset sopimukset kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi;

c)yritys on suoraan tai omistajiensa tasolla velvollinen maksamaan veroa liitteissä III ja IV luetelluista voitoista tai mitä tahansa muuta samankaltaista veroa;

d)yritys on direktiivissä 2013/34/EU 16 määritelty mikroyritys tai pk-yritys;

e)yritys toimii muissa jäsenvaltioissa yksinomaan yhden tai useamman kiinteän toimipaikan kautta;

f)yritys ei kuulu direktiivin 2013/34/EU mukaiseen liikekirjanpidolliseen konserniin, vaan se muodostaa itsenäisen yrityksen, joka täyttää jommankumman seuraavista edellytyksistä:

–yritys ei ole direktiivin 2013/34/EU 2 artiklan 13 kohdassa tarkoitettu sidosyritys;

–yritys ei ole komission suosituksen 2003/361/EY 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu sidosyritys.

2.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 16 artiklan mukaisesti liitteiden I–IV muuttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännön muutokset, jotka koskevat

a)jäsenvaltion lainsäädännön nojalla perustettujen yhteisöjen oikeudellisia muotoja (liitteet I ja II);

b)voitoista kannettavia veroja tai muita samankaltaisia veroja, joiden alaisia tällaiset yhteisöt ovat joko suoraan tai niiden omistajien tasolla (liitteet III ja IV).

3.Tämä direktiivi ei vaikuta kiinteän toimipaikan sijaintijäsenvaltion oikeuteen määrittää sovellettava verokanta eikä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen kahdenvälisten sopimusten sovellettavuuteen tai työntekijöiden sosiaalista suojelua koskeviin sääntöihin kiinteän toimipaikan sijaintisjäsenvaltiossa.

3 artikla
Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)’kiinteällä toimipaikalla’ toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa pysyvää liikepaikkaa, sellaisena kuin se määritellään kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevassa kahdenvälisessä sopimuksessa tai, jos sopimusta ei ole, kansallisessa lainsäädännössä;

2)’päätoimipaikalla’ 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua pk-yritystä, joka toimii toisessa jäsenvaltiossa tai toisissa jäsenvaltioissa yksinomaan yhden tai useamman kiinteän toimipaikan kautta;

3)’päätoimipaikan jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla pk-yrityksellä on verotuksellinen kotipaikka;

4)’päätoimipaikkaverotusta koskevilla säännöillä’ päätoimipaikan jäsenvaltion verotussääntöjä, joita sovelletaan päätoimipaikan ja sen kiinteiden toimipaikkojen veronalaisen tuloksen laskemiseen;

5)’isäntäjäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pk-yrityksen kiinteä toimipaikka sijaitsee;

6)’kiinteän toimipaikan veronalaisella tuloksella’ päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen mukaisesti laskettua veronalaista tuloa tai tappiota;

7)’ilmoitusviranomaisella’ päätoimipaikan jäsenvaltion toimivaltaista veroviranomaista;

8)’päätoimipaikkaverotusta koskevalla ilmoituksella’ 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pk-yrityksen tekemää veroilmoitusta, joka kattaa päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan tai kiinteiden toimipaikkojen veronalaiset tulokset, jotka on laskettu päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen mukaisesti.

II LUKU
Päätoimipaikkaverotus

4 artikla
Kelpoisuusvaatimukset

1.Päätoimipaikka voi päättää soveltaa muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihinsa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, jos se täyttää seuraavat vaatimukset:

a)sen kiinteiden toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto on kahden viimeksi kuluneen verovuoden aikana ollut enintään kaksi kertaa suurempi kuin päätoimipaikan liikevaihto;

b)sen verotuksellinen kotipaikka on ollut päätoimipaikan jäsenvaltiossa kahden viimeksi kuluneen verovuoden ajan;

c)se on täyttänyt 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyt edellytykset kahden viimeksi kuluneen verovuoden ajan.

2.Jos päätoimipaikka päättää 1 kohdan nojalla soveltaa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, sen on sovellettava niitä kaikkiin muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihinsa. Jos se perustaa uuden kiinteän toimipaikan toiseen jäsenvaltioon, sen on sovellettava päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä tällaiseen kiinteään toimipaikkaan sen perustamishetkestä alkaen.

5 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamatta jättäminen

Jos päätoimipaikka saa tuloja merenkulkutoiminnasta ja kyseisiin tuloihin sovelletaan päätoimipaikan jäsenvaltiossa tonnistoverojärjestelmää, päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä ei sovelleta sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin sikäli kuin ne saavat tuloja merenkulkutoiminnasta.

6 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamisoikeuden käyttäminen

1.Päätoimipaikan, joka päättää soveltaa kiinteisiin toimipaikkoihinsa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, on annettava päätöksensä tiedoksi ilmoitusviranomaiselle ja mainittava tiedoksiannossa isäntäjäsenvaltion tai isäntäjäsenvaltioiden nimet. Tiedoksianto on tehtävä vähintään kolme kuukautta ennen sitä verovuotta edeltävän verovuoden päättymistä, jona kyseinen pk-yritys haluaa alkaa soveltaa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä.

2.Ilmoitusviranomaisen on tarkistettava, täyttyvätkö 4 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset, ja ilmoitettava havainnoistaan päätoimipaikalle kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta.

3.Jos kelpoisuusvaatimukset täyttyvät, ilmoitusviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta annettava isäntäjäsenvaltioiden veroviranomaisille tieto, että kyseisten kiinteiden toimipaikkojen veronalainen tulos on seuraavasta verovuodesta alkaen laskettava noudattaen päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, sellaisina kuin niitä sovelletaan päätoimipaikan jäsenvaltiossa. Isäntäjäsenvaltioiden veroviranomaisten on ilmoitettava ilmoitusviranomaiselle sovellettava verokanta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava direktiivin 2011/16/EU [8 ae] artiklassa tarkoitetun automaattista tietojenvaihtoa käyttäen.

Isäntäjäsenvaltio voi riitauttaa ilmoitusviranomaisen päätöksen kelpoisuusvaatimusten täyttymisestä 13 artiklan säännösten mukaisesti. Pk-yritykset saavat tällaisista menettelyistä huolimatta aloittaa päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamisen.

Jos ilmoitusviranomainen toteaa, että kelpoisuusvaatimukset eivät täyty, sen on ilmoitettava asiasta päätoimipaikalle kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta, ja päätoimipaikka voi hakea asiaan muutosta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4.Kun isäntäjäsenvaltio toteaa, että sen alueella oleva pk-yritys katsotaan kiinteäksi toimipaikaksi, sen on ilmoitettava asiasta ilmoitusviranomaiselle. Tiedon saatuaan ilmoitusviranomaisen on ilmoitettava isäntäjäsenvaltion toimivaltaiselle veroviranomaiselle, soveltaako päätoimipaikka päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä kiinteisiin toimipaikkoihinsa.

7 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamisen kesto

1.Päätoimipaikan, joka on päättänyt soveltaa yhdessä tai useammassa isäntäjäsenvaltiossa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihinsa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, on sovellettava kyseisiä sääntöjä viiden verovuoden ajan.

2.Kun 1 kohdassa tarkoitettu ajanjakso päättyy, päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä lakataan soveltamasta isäntäjäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin, jollei päätoimipaikka ilmoita ilmoitusviranomaiselle 9 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, että se päättää jatkaa päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamista.

8 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamisen lopettaminen

1.Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltaminen on lopetettava ennen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viisivuotiskauden päättymistä, jos jompikumpi seuraavista toteutuu:

a)2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pk-yritys siirtää verotuksellisen kotipaikkansa pois päätoimipaikan jäsenvaltiosta;

b)sen kiinteiden toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto on kahden viimeksi kuluneen verovuoden aikana ollut yli kolme kertaa suurempi kun päätoimipaikan liikevaihto.

2.Kummassakin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltaminen lopetetaan sitä verovuotta seuraavana verovuonna, jona 1 kohdassa tarkoitetut syyt ilmenevät.

3.Ilmoitusviranomaisen on ilmoitettava isäntäjäsenvaltioille 1 kohdassa tarkoitetusta soveltamisen lopettamisesta ennen sen verovuoden päättymistä, jona soveltamisen lopettamisen syyt ilmenevät.

4.Jos 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pk-yritys siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon, se voi päättää soveltaa 4–7 artiklan mukaisesti sen jäsenvaltion päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, jossa sen uusi verotuksellinen kotipaikka sijaitsee. Tätä pidetään uutena päätöksenä.

9 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamispäätöksen uusiminen

1.Jos päätoimipaikka haluaa uusia päätöksensä, sen on annettava asia tiedoksi ilmoitusviranomaiselle vähintään kuusi kuukautta ennen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä ja lueteltava isäntäjäsenvaltioiden nimet. Ilmoitusviranomaisen on tarkistettava, täyttääkö pk-yritys edelleen 4 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset.

2.Ilmoitusviranomaisen on vahvistettava päätöksen uusiminen kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon vastaanottamisesta sen jälkeen, kun se on tarkistanut, että 4 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttyvät. Sen on ilmoitettava päätöksestään päätoimipaikalle ja annettava samalla tieto siitä, että 10 artiklassa säädettyjä epäämisperusteita ei sovelleta. Ilmoitusviranomaisen on ilmoitettava uusimisesta myös isäntäjäsenvaltioiden veroviranomaisille neljän kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon vastaanottamisesta.

10 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamisen uusimisen epääminen

Päätoimipaikalla ei ole oikeutta uusia päätöstä soveltaa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, jos sen viisivuotiskauden aikana, jolloin päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä on alun perin sovellettu, on ilmennyt jokin seuraavista:

a)sen kiinteiden toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto on minkä tahansa kahden erikseen tarkastellun verovuoden aikana ollut yli kaksi kertaa suurempi kuin päätoimipaikan liikevaihto;

b)pk-yritys on perustanut yhden tai useamman tytäryrityksen unioniin tai sen ulkopuolelle;

c)edellä 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetty kriteeri ei ole täyttynyt kahden peräkkäisen verovuoden ajan.

11 artikla
Päätoimipaikkaverotusta koskevan ilmoituksen jättäminen, verotuspäätös ja viranomaisten välinen koordinointi

1.Päätoimipaikan on jätettävä päätoimipaikkaverotusta koskeva ilmoitus ilmoitusviranomaiselle.

2.Päätoimipaikkaverotusta koskevassa ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)pk-yrityksen verovelvollisuus päätoimipaikan jäsenvaltiossa veronalaisen tuloksensa osalta;

b)pk-yrityksen verovelvollisuus muissa jäsenvaltioissa kunkin kiinteän toimipaikkansa veronalaisen tuloksen osalta. Verovelvollisuus lasketaan soveltamalla päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen mukaisesti laskettuun veronalaiseen tulokseen isäntäjäsenvaltion kansallista verokantaa.

3.Jos pk-yrityksen yhden tai useamman kiinteän toimipaikan ei isäntäjäsenvaltion lainsäädännön nojalla tarvitse laatia erillistä tilinpäätöstä, päätoimipaikkaverotusta koskevassa ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)kiinteään toimipaikkaan tai kiinteisiin toimipaikkoihin kohdennetut varat ja velat;

b)kiinteään toimipaikkaan tai kiinteisiin toimipaikkoihin kohdennetut voitot muissa jäsenvaltioissa. 

4.Ilmoitusviranomaisen on annettava seuraavat ilmoitukset:

a)päätoimipaikkaa koskeva verotuspäätös;

b)kutakin kiinteää toimipaikkaa koskeva alustava verotuspäätös.

5.Ilmoitusviranomaisen on toimitettava isäntäjäsenvaltion veroviranomaisille seuraavat asiakirjat ja tiedot 14 artiklan sääntöjen mukaisesti:

a)päätoimipaikkaverotusta koskeva ilmoitus, jonka mukana ovat jäljennökset tilinpäätöksestä ja muista päätoimipaikan jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetyistä ja sen mukaisesti laadituista asiakirjoista;

b)kutakin kiinteää toimipaikkaa koskeva alustava verotuspäätös;

c)tarvittaessa muut tiedot, joiden perusteella voidaan määrittää muiden kansallisten tai alueellisten voittoon perustumattomien tai voittoon perustuvien verojen tai lisämaksun määrä tai muita samankaltaisia henkilökohtaisen tuloveron piirteitä isäntäjäsenvaltion verosääntöjen mukaisesti.

Tässä kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava direktiivin 2011/16/EU [8 ae] artiklassa tarkoitetun automaattista tietojenvaihtoa käyttäen.

6.Isäntäjäsenvaltion veroviranomaisen on hyväksyttävä tai hylättävä 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu alustava verotuspäätös kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta ja ilmoitettava asiasta ilmoitusviranomaiselle.

7.Jos isäntäjäsenvaltion veroviranomainen hyväksyy alustavan verotuspäätöksen tai ei reagoi 6 kohdassa tarkoitettuun määräaikaan mennessä, alustavasta verotuspäätöksestä tulee lopullinen, ja päätoimipaikka voi hakea siihen muutosta ilmoitusviranomaiselta päätoimipaikan jäsenvaltion kansallisten sääntöjen mukaisesti.

8.    Jos isäntäjäsenvaltion veroviranomainen hylkää alustavan verotuspäätöksen, sen on tarkistettava alustavaa verotuspäätöstä siltä osin kuin on kyse voittojen kohdentamisesta kiinteään toimipaikkaan isäntäjäsenvaltion ja päätoimipaikan jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräysten mukaisesti. Kun voittojen kohdentamista kiinteään toimipaikkaan on tarkistettu ja asiasta on annettu tieto ilmoitusviranomaiselle direktiivin 2011/16/EU 8 ae artiklan mukaisesti, ilmoitusviranomaisen on laskettava veronalainen tulos uudelleen päätoimipaikan jäsenvaltion verosääntöjen mukaisesti, ja kyseisen jäsenvaltion on annettava tarkistettu verotuspäätös. Verovelvollisella on oikeus hakea muutosta tähän tarkistettuun verotuspäätökseen päätoimipaikan jäsenvaltion tuomioistuimissa. Kiinteään toimipaikkaan kohdennettujen voittojen määrää koskevat riidat ratkaistaan sovellettavan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn kahdenvälisen sopimuksen tai 10 päivänä lokakuuta 2017 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2017/1852 17 säännösten mukaisesti.

8.9.Jos tietyt kiinteän toimipaikan työntekijöihin liittyvät menot ovat isäntäjäsenvaltion verosääntöjen nojalla verovähennyskelpoisia siltä osin kuin kyseisiä määriä verotetaan työntekijän tasolla tai ne ovat sosiaaliturvamaksujen alaisia eikä päätoimipaikan jäsenvaltiossa ole vastaavaa verokohtelua, joka mahdollistaisi tällaisen vähennyksen, päätoimipaikan ja isäntäjäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ehkäistäkseen mahdolliset verokohtelun eroavaisuudet .

12 artikla
Kiinteille toimipaikoille lankeavan veron kantaminen isäntäjäsenvaltioissa

1.Päätoimipaikan on täytettävä ilmoitusviranomaisen välityksellä tuloverovelvollisuutensa sekä oman veronalaisen tuloksensa että isäntäjäsenvaltiossa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen veronalaisen tuloksen osalta.

2.Ilmoitusviranomaisen on kannettava veroa määrä, joka vastaa päätoimipaikan kunkin unionissa sijaitsevan kiinteän toimipaikan verovelvollisuutta, sovellettava isäntäjäsenvaltion verokantaa ja siirrettävä kyseinen määrä isäntäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat käytännön järjestelyt, joilla varmistetaan kiinteiden toimipaikkojen verovelvollisuuden määrää vastaavan veron kantaminen ja siirtäminen päätoimipaikan jäsenvaltiosta isäntäjäsenvaltioon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

13 artikla
Tarkastukset, oikeussuojakeinot ja riitojenratkaisu

1.Jollei toisin säädetä, tämän direktiivin säännöt eivät vaikuta jäsenvaltioiden kansallisiin sääntöihin, jotka koskevat paikallisia verotarkastuksia, oikeussuojakeinoja ja -menettelyjä tai riitojenratkaisumekanismeja, jotka ovat käytettävissä unionin tasolla tai joista määrätään sovellettavissa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevissa kahdenvälisissä verosopimuksissa.

2.Isäntäjäsenvaltion veroviranomainen voi pyytää yhdessä ilmoitusviranomaisen kanssa tehtävää tarkastusta, joka koskee kiinteän toimipaikan veronalaisen tuloksen laskemista päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen mukaisesti, voittojen kohdentamista kiinteään toimipaikkaan ja/tai sovellettavaa verokantaa. Yhteiset tarkastukset on tehtävä neuvoston direktiivin 2011/16/EU 18 mukaisesti. Sen estämättä, mitä edellä mainitussa direktiivissä säädetään, pyynnön vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä tällainen isäntäjäsenvaltion viranomaisten pyyntö.

14 artikla
Direktiivin 2011/16/EU muuttaminen 

1.Muutetaan 15 päivänä helmikuuta 2011 annettu direktiivi 2011/16/EU 19 seuraavasti: 

1)Muutetaan 3 artiklan 9 alakohta seuraavasti:

a)korvataan a alakohta seuraavasti: ”kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa sekä 8 a–8 ae artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin. Kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa, saatavilla olevilla tiedoilla tarkoitetaan tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotusasiakirjoissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tiedonkeruu- ja käsittelymenettelyn mukaisesti.” 

b)korvataan c alakohta seuraavasti: ”kun sovelletaan muita tämän direktiivin säännöksiä kuin 8 artiklan 1 ja 3 a kohtaa sekä 8 a–8 ae artiklaa, a ja b alakohdassa säädettyä ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista.” 

2)Lisätään 8 ae artikla seuraavasti:

”8 ae artikla 

Pakollisen automaattisen tietojenvaihdon laajuus ja edellytykset, kun on päätetty soveltaa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä, päätoimipaikkaverotusta koskevia ilmoituksia ja alustavia verotuspäätöksiä 

1.1.Jos mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan päätoimipaikkaan perustuvan verotusjärjestelmän vahvistamisesta annetun direktiivin 20 3 artiklan 2 alakohdassa määritelty päätoimipaikka, joka päättää soveltaa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä kiinteisiin toimipaikkoihinsa kyseisen direktiivin 6 artiklan mukaisesti, täyttää tällaisten sääntöjen soveltamista koskevat kelpoisuusvaatimukset, päätoimipaikan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen ilmoitettava kiinteän toimipaikan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että kyseisen kiinteän toimipaikan veronalainen tulos lasketaan päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen mukaisesti. Tällainen ilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun päätoimipaikka on ilmoittanut päätöksestään soveltaa päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä.

1.2.Kiinteän toimipaikan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava päätoimipaikan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle alueellaan sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen verovelvollisuuden määrittämisessä sovellettava verokanta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätoimipaikan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut tiedoksi päätoimipaikkaverotusta koskevien sääntöjen soveltamisesta tehdyn päätöksen.

1.3.Päätoimipaikan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa käyttäen toimitettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot kiinteiden toimipaikkojen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 21 artiklan nojalla hyväksyttyjä käytännön järjestelyjä noudattaen.

1.4.Tietoihin, jotka jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 1 kohdan nojalla toimitettava, kuuluvat seuraavat:

i)päätoimipaikkaverotusta koskeva ilmoitus;

ii) jäljennökset tilinpäätöksestä ja muista päätoimipaikkavaltion lainsäädännössä edellytetyistä ja sen mukaisesti laadituista asiakirjoista; 

iii)kutakin kiinteää toimipaikkaa koskeva alustava verotuspäätös;

iv)tarvittaessa muut tiedot, joiden perusteella voidaan määrittää muiden kansallisten tai alueellisten voittoon perustumattomien tai voittoon perustuvien verojen tai lisämaksujen määrä tai muita samankaltaisia henkilökohtaisen tuloveron piirteitä isäntäjäsenvaltion verosääntöjen mukaisesti. 

1.5.Tietojenvaihto on toteutettava välittömästi sen jälkeen, kun alustava verotuspäätös on annettu, ja viimeistään kuukauden kuluttua sen antamisesta.

1.6.Silloin kun kiinteän toimipaikan jäsenvaltion veroviranomainen tarkistaa alustavaa verotuspäätöstä siltä osin kuin on kyse voittojen kohdentamisesta kiinteään toimipaikkaan isäntäjäsenvaltion ja päätoimipaikan jäsenvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräysten mukaisesti, kiinteän toimipaikan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on sen jälkeen, kun se on hylännyt päätoimipaikan jäsenvaltion laatiman alustavan verotuspäätöksen, toimitettava päätoimipaikan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tarkistettu verotuspäätös kuukauden kuluessa sen antamisesta, jotta kiinteän toimipaikan veronalainen tulos voidaan laskea uudelleen, antaa tarkistettu verotuspäätös ja kantaa vero.

1.7.Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä käytännön järjestelyt, jotka ovat tarpeen tässä 8 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen muoto-, sisältö- ja kielivaatimusten määrittämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

].

2.Korvataan 20 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4. Edellä olevien 8 artiklan, 8 ac artiklan ja 8 ae artiklan mukainen automaattinen tietojenvaihto on tehtävä käyttämällä komission 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistamaa vakiomuotoista tiedonsiirtoformaattia, jonka tarkoituksena on helpottaa tällaista automaattista tietojenvaihtoa.”

III LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 21 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

16 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä].

3.Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi neuvostolle.

6.Edellä olevan 2 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

17 artikla
Ilmoittaminen Euroopan parlamentille

Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta ja siitä, jos neuvosto on vastustanut niitä tai kumonnut säädösvallan siirron.

18 artikla
Tietosuoja

1.Jäsenvaltiot voivat käsitellä henkilötietoja tämän direktiivin nojalla kelpoisuusvaatimusten tarkistamiseksi tai tämän direktiivin 4, 9 ja 11 artiklassa tarkoitetun verovelvollisuuden määrittämiseksi. Kun henkilötietoja käsitellään tämän direktiivin mukaisesti kelpoisuusvaatimusten tarkistamiseksi tai verovelvollisuuden määrittämiseksi, jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia on pidettävä asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä niiden tämän direktiivin mukaisen toiminnan yhteydessä.

2.Tämän direktiivin mukaisesti käsiteltyjä tietoja, henkilötiedot mukaan lukien, on säilytettävä vain niin kauan kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden, joita ovat erityisesti kelpoisuusvaatimusten tarkistaminen ja verovelvollisuuden määrittäminen, saavuttamiseksi, kunkin rekisterinpitäjän kansallisia vanhentumissääntöjä noudattaen eikä missään tapauksessa kauempaa kuin kymmenen vuotta.

19 artikla
Tämän direktiivin toimivuuden uudelleentarkastelu

1.Viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin soveltamisen alkamisesta komissio tarkastelee ja arvioi sen toimivuutta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän direktiivin muuttamiseksi.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle direktiivin arvioinnin kannalta merkitykselliset tiedot 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien yhdistetyt tiedot kelpoisuusvaatimukset täyttävien pk-yritysten lukumäärästä verrattuna järjestelmän valinneiden pk-yritysten lukumäärään, niiden liikevaihto ja säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset suhteessa liikevaihtoon; tiedot niiden pk-yritysten lukumäärästä, jotka ovat laajentaneet toimintaansa rajojen yli perustamalla kiinteän toimipaikan, ja niiden pk-yritysten lukumäärästä, joihin päätoimipaikkaverotusta koskevia sääntöjä ei tytäryrityksen perustamisen vuoksi voida soveltaa, tai säännösten noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista, joita aiheutuu vaihtoehtoa soveltaville pk-yrityksille. 

3.Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava arviointia varten, sekä kyseisten tietojen toimittamismuodon ja -edellytykset.

4.Komissio pitää sille 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin toimielimiin sovellettavien säännösten ja tämän direktiivin 18 artiklan mukaisesti.

5.Jäsenvaltion komissiolle 2 kohdan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee samankaltaisille tiedoille tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetty salassapitovelvollisuus.

20 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2026.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Kun tämä direktiivi on tullut voimaan, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden tässä direktiivissä säänneltyjä kysymyksiä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten luonnokset, jotka jäsenvaltiot aikovat antaa, toimitetaan komissiolle riittävän ajoissa, jotta se voi esittää huomautuksensa.

21 artikla
Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

22 artikla
Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t) 

1.3.Ehdotus/aloite liittyy 

X uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 22  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

1.4.4.Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut 

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.3.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.4.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

–    toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–    maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

X kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat 23

X Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

–Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, olisi annettava lisätietoja kohdassa ”Huomautukset”.

Huomautukset:

2.HALLINNOINTI 

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt 

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t) 

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista 

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin 

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin 

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tämän osan täyttämisessä on käytettävä rahoitusselvityksen liitteessä (sisäisten sääntöjen liite V) olevaa hallintomäärärahoja koskevaa selvitystä, joka on laadittava ennen rahoitusselvityksen laatimista. Liite ladataan DECIDE-tietokantaan komission sisäistä lausuntokierrosta varten.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.2.Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin 

–    Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.3.1.Henkilöresurssien arvioitu tarve

–    Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 

Ehdotus/aloite

–    voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet 

Ehdotus/aloite

–    rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja

–    rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

–    Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–    Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

a)vaikutukset omiin varoihin

b)vaikutukset muihin tuloihin

c)tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin 

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

(1)    Euroopan komissio (2022). Tax compliance costs for SMEs. An update and a complement: final report https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/70a486a9-b61d-11ec-b6f4-01aa75ed71a1  

(2)    COM(2005) 702: Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle – Pienten ja keskisuurten yritysten yhtiöveroesteiden poistaminen sisämarkkinoilla – Kotivaltioverotusta (Home State Taxation) koskevan mahdollisen kokeiluhankkeen suuntaviivat {SEC(2005)1785}.

(3)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Pk-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020) 103 final).

(4)    Maksuviivästysdirektiivi korvataan asetuksella, jotta pk-yrityksille voidaan tarjota eurooppalainen standardi vastuullisesta liiketoiminnasta sisämarkkinoilla.

(5)    Maksuviivästysdirektiivi korvataan asetuksella, jotta pk-yrityksille voidaan tarjota eurooppalainen standardi vastuullisesta liiketoiminnasta sisämarkkinoilla.

(6)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1).

(7)    Euroopan komissio (2022). Tax compliance costs for SMEs. An update and a complement: final report https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/70a486a9-b61d-11ec-b6f4-01aa75ed71a1  

(8)

   Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta.

(9)    EUVL C , , s. .

(10)    EUVL C , , s. .

(11)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta.

(12)    Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(13)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1).

(15)    EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(16)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta.

(17)

   Neuvoston direktiivi (EU) 2017/1852, annettu 10 päivänä lokakuuta 2017, veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (EUVL L 265, 14.10.2017, s. 1–14).

(18)    Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(19)    Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(20)    Direktiivi...[Julkaisutoimisto: Lisätään kyseisen direktiivin numero, päivämäärä, nimi ja EUVL-viite].

(21)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(22)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(23)    Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa: https://myintracomm.ec.europa.eu/budgweb/EN/man/budgmanag/Pages/budgmanag.aspx  

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista, EUVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(25)    Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi, EUVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(26)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(27)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(28)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(29)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(30)    Virallisen budjettinimikkeistön mukaisesti.

(31)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(32)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(33)    Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

(34)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(35)    Sopimussuhteiset toimihenkilöt, AL = paikalliset toimihenkilöt; END = kansalliset asiantuntijat; INT = vuokrahenkilöstö; nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa.

(36)    Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

(37)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(38)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.

EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 12.9.2023

COM(2023) 528 final

LIITTEET

asiakirjaan

neuvoston direktiivi

mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan päätoimipaikkaverotukseen perustuvan järjestelmän perustamisesta

sekä direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta

{SEC(2023) 308 final} - {SWD(2023) 301 final} - {SWD(2023) 302 final} - {SWD(2023) 303 final}

LIITE I:
Luettelo 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista oikeushenkilöistä, jotka ovat voittoveron tai jonkin muun samankaltaisen veron alaisia suoraan

a)Eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 ja eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY mukaisesti perustetut yhtiöt sekä eurooppaosuuskunnan (SCE) säännöistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003 ja eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/72/EY mukaisesti perustetut osuuskunnat;

b)Belgian lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”société anonyme”/”naamloze vennootschap”, ”société en commandite par actions”/”commanditaire vennootschap op aandelen”, ”société privée à responsabilité limitée”/”besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid”, ”société coopérative à responsabilité limitée”/”coöperatieve vennootschap met beperkte aansprakelijkheid”, ”société coopérative à responsabilité illimitée”/”coöperatieve vennootschap met onbeperkte aansprakelijkheid”, ”société en nom collectif”/”vennootschap onder firma”, ”société en commandite simple”/”gewone commanditaire vennootschap”, julkiset yritykset, jotka ovat ottaneet jonkun edellä mainituista yhtiömuodoista, sekä muut Belgian lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Belgian yhtiöveron alaisia;

c)seuraavat Bulgarian lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”събирателно дружество”, ”командитно дружество”, ”дружество с ограничена отговорност”, ”акционерно дружество”, ”командитно дружество с акции”, ”неперсонифицирано дружество”, jotka on muodostettu Bulgarian lainsäädännön mukaisesti ja jotka harjoittavat kaupallista toimintaa;

d)seuraavat Tšekin lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”akciová společnost”, ”společnost s ručením omezeným”; 

e)Tanskan lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”aktieselskab” ja ”anpartsselskab”. Muut yhtiöverolain alaisina toimivat yritykset edellyttäen, että niiden verotettava tulo lasketaan ja verotetaan ”aktieselskab”-yhtiöihin sovellettavan yleisen verotuslainsäädännön mukaisesti; 

f)Saksan lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”Aktiengesellschaft”, ”Kommanditgesellschaft auf Aktien”, ”Gesellschaft mit beschränkter Haftung”, ”Versicherungsverein auf Gegenseitigkeit”, ”Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaft”, ”Betriebe gewerblicher Art von juristischen Personen des öffentlichen Rechts” sekä muut Saksan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Saksan yhtiöveron alaisia; 

g)seuraavat Viron lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”täisühing”, ”usaldusühing”, ”osaühing”, ”aktsiaselts”, ”tulundusühistu”; 

h)Irlannin lainsäädännön mukaisesti muodostetut tai sen mukaiset yhtiöt, ”Industrial and Provident Societies Act” -lain mukaan rekisteröidyt laitokset, ”Building Societies Act” -lain mukaan muodostetut ”building societies” ja vuoden 1989 ”Trustee Savings Banks Act” -lain mukaiset ”trustee savings banks”; 

i)Kreikan lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”ανώνυμη εταιρεία εταιρεία περιορισμένης ευθύνης (Ε.Π.Ε.)” sekä muut Kreikan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Kreikan yhtiöveron alaisia; 

j)seuraavat Espanjan lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”sociedad anónima”, ”sociedad comanditaria por acciones”, ”sociedad de responsabilidad limitada” sekä julkisoikeudelliset yksiköt, jotka toimivat yksityisoikeuden alaisina. Muut Espanjan lainsäädännön mukaiset ja Espanjan yhtiöveron (”Impuesto sobre Sociedades”) alaiset yhteisöt; 

k)Ranskan lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ”société à responsabilité limitée”, ”sociétés par actions simplifiées”, ”sociétés d'assurances mutuelles”, ”caisses d'épargne et de prévoyance”, ”sociétés civiles”, jotka ovat automaattisesti yhtiöverotuksen alaisia, ”coopératives”, ”unions de coopératives”, teollis- ja kaupallisluonteiset julkiset laitokset ja yritykset sekä muut Ranskan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Ranskan yhtiöveron alaisia; 

l)Italian lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”società per azioni”, ”società in accomandita per azioni”, ”società a responsabilità limitata”, ”società cooperative” ja ”società di mutua assicurazione” sekä kokonaan tai pääasiallisesti kaupallista toimintaa harjoittavat julkiset ja yksityiset yhtiöt; 

m)Kyproksen lainsäädännön mukaiset tuloverolaissa määritellyt "εταιρείες"; 

n)seuraavat Latvian lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”akciju sabiedrība”, ”sabiedrība ar ierobežotu atbildību”; 

o)Liettuan lainsäädännön mukaisesti perustetut yhtiöt; 

p)Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”société anonyme”, ”société en commandite par actions”, ”société à responsabilité limitée”, ”société coopérative”, ”société coopérative organisée comme une société anonyme”, ”association d'assurances mutuelles”, ”association d'épargne-pension”, ”entreprise de nature commerciale, industrielle ou minière de l'Etat, des communes, des syndicats de communes, des établissements publics et des autres personnes morales de droit public” sekä muut Luxemburgin lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Luxemburgin yhtiöveron alaisia; 

q)seuraavat Unkarin lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”közkereseti társaság”, ”betéti társaság”, ”közös vállalat”, ”korlátolt felelősségű társaság”, ”részvénytársaság”, ”egyesülés”, ”szövetkezet”; 

r)seuraavat Maltan lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”Kumpaniji ta’ Responsabilita Limitata”, ”Soċjetajiet en commandite li l-kapital tagħhom maqsum f’azzjonijiet”; 

s)Alankomaiden lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”naamloze vennootschap”, ”besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid”, ”Open commanditaire vennootschap”, ”coöperatie”, ”onderlinge waarborgmaatschappij”, ”fonds voor gemene rekening”, ”vereniging op coöperatieve grondslag”, ”vereniging welke op onderlinge grondslag als verzekeraar of kredietinstelling optreedt” sekä muut Alankomaiden lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Alankomaiden yhtiöveron alaisia; 

t)Itävallan lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”Aktiengesellschaft”, ”Gesellschaft mit beschränkter Haftung”, ”Versicherungsvereine auf Gegenseitigkeit”, ”Erwerbs- und Wirtschaftsgenossenschaften”, ”Betriebe gewerblicher Art von Körperschaften des öffentlichen Rechts” ja ”Sparkassen” sekä muut Itävallan lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Itävallan yhtiöveron alaisia; 

u)seuraavat Puolan lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”spółka akcyjna”, ”spółka z ograniczoną odpowiedzialnością”, ”spółka komandytowo-akcyjna”; 

v)Portugalin lainsäädännön mukaisesti perustetut kaupalliset yhtiöt tai kaupallisen yhtiön muodossa toimivat siviilioikeudelliset yhtiöt sekä osuuskunnat ja julkiset yritykset; 

w)seuraavat Romanian lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”societăți pe acțiuni”, ”societăți în comandită pe acțiuni”, ”societăți cu răspundere limitată”, ”societăți în nume colectiv”, ”societăți în comandită simplă”; 

x)seuraavat Slovenian lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”delniška družba”, ”komanditna družba”, ”družba z omejeno odgovornostjo”; 

y)seuraavat Slovakian lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”akciová spoločnosť”, ”spoločnosť s ručením obmedzeným”, ”komanditná spoločnosť”; 

z)Suomen lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”osakeyhtiö”/”aktiebolag”, ”osuuskunta”/”andelslag”, ”säästöpankki”/”sparbank” ja ”vakuutusyhtiö”/”försäkringsbolag”; 

aa)Ruotsin lainsäädännön mukaiset yhtiöt ”aktiebolag”, ”försäkringsaktiebolag”, ”ekonomiska föreningar”, ”sparbanker”, ”ömsesidiga försäkringsbolag” ja ”försäkringsföreningar”; 

bb)seuraavat Slovakian lainsäädännön mukaiset yhtiöt: ”dioničko društvo” ja ”društvo s ograničenom odgovornošću” sekä muut Kroatian lainsäädännön mukaiset yhtiöt, jotka ovat Kroatian liikevoittoveron alaisia.

LIITE II
Luettelo 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista oikeushenkilöistä, jotka ovat voittoveron tai jonkin muun samankaltaisen veron alaisia omistajien tasolla

a)Belgia: la société en nom collectif/de vennootschap onder firma, la société en commandite simple/de gewone commanditaire vennootschap, la société coopérative à responsabilité illimitée/de coöperatieve vennootschap met onbeperkte aansprakelijkheid

b)Bulgaria: събирателно дружество, командитно дружество;

c) Tšekki: veřejná obchodní společnost, komanditní společnost;

d) Tanska: interessentskaber, kommanditselskaber;

e)Saksa: die offene Handelsgesellschaft, die Kommanditgesellschaft;

f)Viro: täisühing, usaldusühing;

g)Irlanti: partnerships, limited partnerships, unlimited companies;

h) Kreikka: η ομόρρυθμος εταιρεία, η ετερόρρυθμος εταιρεία;

i)Espanja: sociedad colectiva, sociedad en comandita simple;

j)Ranska: la société en nom collectif, la société en commandite simple;

k)Kroatia: javno trgovačko društvo, komanditno društvo, gospodarsko interesno udruženje;

l)Italia: la società in nome collettivo, la società in accomandita semplice;

m) Kypros: Ομόρρυθμες και ετερόρρυθμες εταιρείες (συνεταιρισμοί);

n)Latvia: pilnsabiedrība, komandītsabiedrība;

o)Liettua: tikrosios ūkinės bendrijos, komanditinės ūkinės bendrijos;

p)Luxemburg: la société en nom collectif, la société en commandite simple;

q)Unkari: közkereseti társaság, betéti társaság, közös vállalat, egyesülés, egyéni cég;

r)Malta: soċjeta f'isem kollettiv jew soċjeta in akkomandita, bil-kapital li mhux maqsum f'azzjonijiet meta s-soċji kollha li għandhom responsabbilita' llimitata huma soċjetajiet in akkomandita bil-kapital maqsum f'azzjonijiet – partnership en nom collectif or partnership en commandite with capital that is not divided into shares, when all the partners with unlimited liability are partnership en commandite with the capital divided into shares;

s) Alankomaat: de vennootschap onder firma, de commanditaire vennootschap;

t)Itävalta: die offene Gesellschaft, die Kommanditgesellschaft;

u)Puola: spółka jawna, spółka komandytowa;

v)Portugali: sociedade em nome colectivo, sociedade em comandits simples;

w)Romania: societate în nume colectiv, societate în comandită simplă;

x)Slovenia: družba z neomejeno odgovornostjo, komanditna družba;

y)Slovakia: verejná obchodná spoločnosť, komanditná spoločnost;

z)Suomi: avoin yhtiö / öppet bolag, kommandiittiyhtiö/kommanditbolag;

aa)Ruotsi: handelsbolag, kommanditbolag.

LIITE III
Luettelo 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista suoraan tai omistajien tasolla kannettavista voittoveroista ja muista samankaltaisista veroista:

a)impôt des sociétés / vennootschapsbelasting Belgiassa, 

b)корпоративен данък Bulgariassa, 

c)daň z příjmů právnických osob Tšekissä, 

d)selskabsskat Tanskassa, 

e)Körperschaftssteuer Saksassa, 

f)tulumaks Virossa, 

g)corporation tax Irlannissa, 

h)φόρος εισοδήματος νομικών ποσώπων κερδοκοπικού χαρακτήρα Kreikassa, 

i)impuesto sobre sociedades Espanjassa, 

j)impôt sur les sociétés Ranskassa, 

k)porez na dobit Kroatiassa, 

l)imposta sul reddito delle società Italiassa, 

m)φόρος εισοδήματος Kyproksessa, 

n)uzņēmumu ienākuma nodoklis Latviassa, 

o)pelno mokestis Liettuassa, 

p)impôt sur le revenu des collectivités Luxemburgissa, 

q)társasági adó, osztalékadó Unkarissa, 

r)taxxa fuq l-income Maltassa, 

s)vennootschapsbelasting Alankomaissa, 

t)Körperschaftssteuer Itävallassa, 

u)podatek dochodowy od osób prawnych Puolassa, 

v)imposto sobre o rendimento das pessoas colectivas Portugalissa, 

w)impozit pe profit Romaniassa, 

x)davek od dobička pravnih oseb Sloveniassa, 

y)daň z príjmov právnických osôb Slovakiassa, 

z)yhteisöjen tulovero / inkomskatten för samfund Suomessa, 

aa)statlig inskomstskatt Ruotsissa. 

LIITE IV
Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden voittovero omistajien tasolla:

Liitteessä II lueteltujen yhteisöjen omistajien tasolla kannettava henkilökohtainen tulovero tai muu elinkeinotulosta kannettava samankaltainen vero.