Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52023IP0134

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan tarkistetun direktiivin täytäntöönpanosta (2022/2038(INI))

    EUVL C, C/2023/1062, 15.12.2023, ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2023/1062/oj (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2023/1062/oj

    European flag

    virallinen lehti
    Euroopan unionin

    FI

    Sarjan C

    C/2023/1062

    15.12.2023

    P9_TA(2023)0134

    Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpano

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. toukokuuta 2023 audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan tarkistetun direktiivin täytäntöönpanosta (2022/2038(INI))

    (C/2023/1062)

    Euroopan parlamentti, joka

    —

    ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimivallan kehittää kunnianhimoista kulttuuripolitiikkaa audiovisuaalialalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 ja 167 artiklan mukaisesti,

    —

    ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (1) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

    —

    ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808 (2),

    —

    ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Ohjeet audiovisuaalisia videopalveluja koskevan direktiivin mukaiseen videonjakoalustapalvelun määritelmään liittyvän olennaisen toiminnon kriteerin soveltamisesta käytännössä”  (3),

    —

    ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 7 kohdan nojalla laaditut ohjeet eurooppalaisten teosten osuuden laskemisesta tilausvideopalvelujen ohjelmaluetteloissa sekä pienen yleisön ja pienen liikevaihdon määrittelemisestä”  (4),

    —

    ottaa huomioon alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan ja erityisesti sen tiedotusvälineitä koskevat määräykset,

    —

    ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2022 annetut neuvoston päätelmät EU:n strategiasta kulttuuri- ja luovien alojen ekosysteemin kehittämiseksi (5),

    —

    ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 päivätyn audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGA) kansallisten sääntelyviranomaisten yhteisymmärryspöytäkirjan ”Memorandum of Understanding between the National Regulatory Authority Members of the European Regulators Group for Audiovisual Media Services”,

    —

    ottaa huomioon vuonna 2022 vahvistetut disinformaatiota koskevat tehostetut käytännesäännöt,

    —

    ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan media-ala digitaalisella vuosikymmenellä: elpymistä ja muutosta tukeva toimintasuunnitelma” (COM(2020)0784),

    —

    ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön marraskuussa 2022 julkaiseman tutkimuksen ”Implementation of the revised audiovisual Media Services Directive – Background Analysis of the main aspects of the 2018 AVMSD revision”,

    —

    ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

    —

    ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon,

    —

    ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0139/2023),

    A.

    katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevalla direktiivillä olisi oltava keskeinen rooli Euroopan audiovisuaalisen ekosysteemin rakentamisessa ja sen olisi perustuttava periaatteisiin, joiden mukaan suojellaan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta ja mielipiteiden moniarvoisuutta ja edistetään eurooppalaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen jakelua ja tuotantoa Euroopan unionissa;

    B.

    toteaa 28. marraskuuta 2018 hyväksytyn audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin viimeisimmän tarkistuksen tarjonneen puitteet alkuperämaaperiaatteen lujittamiselle ja kuluttajansuojan, erityisesti alaikäisten ja vammaisten henkilöiden suojelun, parantamiselle verkkoympäristössä;

    C.

    ottaa huomioon, että alkuperämaaperiaate on kirjattu EU:n lainsäädäntöön ja erityisesti audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan ja että oikeusvarmuutta tarjoamalla se on osoittautunut tärkeäksi pilariksi vapaalle ja esteettömälle tiedonlevitykselle ja audiovisuaalisten mediapalvelujen rajatylittävälle tarjoamiselle; katsoo, että se muodostaa tärkeän perustan audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajien suojelulle ja mahdollistaa investoinnit innovatiivisiin ja luoviin tuotantoihin ja parantaa eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten löydettävyyttä;

    D.

    ottaa huomioon, että tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tehtävänä on tukea ja edistää Euroopan kulttuurista luovuutta ja kulttuurista monimuotoisuutta muuttuvalla audiovisuaalialalla muiden sääntöjen mukaisesti, kuten direktiivin (EU) 2019/790 (6) tekijänoikeuksia koskevan säännöksen mukaisesti, jossa pyydetään oikeudenmukaista korvausta oikeudenhaltijoille;

    E.

    katsoo, etteivät jäsenvaltiot kykene yksin luomaan riittävällä tavalla audiovisuaalisille mediapalveluille aluetta, jolla ei ole sisärajoja ja jossa lisäksi suojellaan korkeatasoisesti yleisen edun mukaisia tavoitteita, ja näin ollen tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla;

    F.

    katsoo, että unionin tason uusien horisontaalisten säännösten antaminen edellyttää, että selvennetään johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla niiden yhteyttä audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajia koskevaan erityiseen oikeudelliseen kehykseen;

    G.

    ottaa huomioon, että konfliktien mahdollisuus ja siten johdonmukaisuuden tarve ovat viime aikoina lisääntyneet merkittävästi, mikä johtuu EU:n tasolla ”digitaalisen vuosikymmenen” aikana annetusta tai ehdotetusta lainsäädännöstä, etenkin digipalvelusäädöksestä (7), joka koskee audiovisuaalisen sisällön jakelu- ja arvoketjun toimijoita ja jolla on suora yhteys audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin; ottaa huomioon, että vielä selkeämpiä yhteyksiä on ehdotuksessa eurooppalaiseksi medianvapaussäädökseksi ja ehdotuksessa asetukseksi poliittisesta mainonnasta, joissa käsitellään audiovisuaaliseen media-alaan suoraan liittyviä kysymyksiä;

    H.

    katsoo, että mediapalvelujen tarjoajien ja videonjakoalustojen tarjoajien omistajuutta koskevien tietojen olisi oltava helposti, kattavasti ja julkisesti saatavilla, koska tällä on keskeinen merkitys pyrittäessä rajoittamaan tiedotusvälineiden keskittymistä entisestään;

    I.

    katsoo, että ammattimaisesti laadittujen unionin audiovisuaalisten mediapalvelujen myönteinen kannustaminen ja edistäminen voi antaa merkittävän panoksen disinformaation ja valeuutisten maailmanlaajuiseen torjuntaan; toteaa, että tämä edistää tiedonsaantioikeuden tehokasta toteutumista ja moniin mielipiteisiin perustuvan julkisen keskustelun edistämistä;

    J.

    ottaa huomioon, että monet verkkoalustat eivät tarjoa pääsyä yleisötietoihin mediapalvelujen tarjoajien jakamien teosten osalta; katsoo kuitenkin, että nämä tiedot ovat välttämättömiä toimintapolitiikan mukauttamiseksi ja sisällön luomisen tukemiseksi;

    K.

    ottaa huomioon, että riippumattomat ja puolueettomat kansalliset ja alueelliset tiedotusvälineiden sääntelyviranomaiset ovat tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden edellytys, koska ne suojelevat tiedotusvälineitä asiattomalta poliittiselta ja kaupalliselta puuttumiselta turvaamalla riippumattomat, vastuuvelvolliset ja avoimesti toimivat mediapalvelut;

    L.

    ottaa huomioon, että tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukaisesti ERGA-ryhmä kokoaa yhteen audiovisuaalisten mediapalvelujen alan kansallisten riippumattomien sääntelyelinten edustajia, jotka antavat komissiolle neuvoja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin johdonmukaisesta täytäntöönpanosta ja vaihtavat parhaita käytäntöjä;

    M.

    ottaa huomioon, että yli puolessa EU:n jäsenvaltioista tiedotusvälineiden sääntelyviranomaisten johtajien nimitysmenettelyt eivät välttämättä ole riittävän tehokkaita poliittisen ja/tai taloudellisen vaikuttamisen riskin rajoittamiseksi (8);

    N.

    ottaa huomioon, että monet EU:n audiovisuaalisen median alalla toimivat yritykset ovat myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka tarvitsevat erityisiä suojatoimia voidakseen tarjota monipuolisia palveluja eurooppalaiselle yleisölle;

    O.

    katsoo, että koska digitaaliset mediapalvelut ovat läsnä kaikkialla ja internetin sisältämien tietolähteiden määrä lisääntyy nopeasti, lasten ja nuorten sekä aikuisten medialukutaidon omaksuminen on välttämätön perustaito, jonka on katettava toiminnan ymmärtämisen lisäksi myös valmiudet kriittiseen (itse-)tutkiskeluun tiedotusvälineiden käyttöön liittyvästä käyttäytymisestä;

    P.

    ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus sisältää lakisäänteisen vaatimuksen, että EU ja kaikki sen jäsenvaltiot varmistavat oikeuden esteettömyyteen (9 artikla), sananvapauden, mielipiteenvapauden ja tiedonsaannin (21 artikla) ja osallistumisen kulttuurielämään (30 artikla);

    Q.

    ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden merkittävästi viivästynyt audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä heikentää direktiivin tehokkuutta;

    1.

    		 arvostelee sekä joidenkin jäsenvaltioiden haluttomuutta saattaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään että komission yleistä haluttomuutta käynnistää rikkomusmenettelyjä ja ohjeiden myöhäistä julkaisemista; kannustaa jäsenvaltioita panemaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöön ilman lisäviivästyksiä;

    2.

    		 on huolissaan siitä, että täysimittainen arviointi ei ole tällä hetkellä täysin mahdollista, koska osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaminen on viivästynyt;

    3.

    		 huomauttaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 33 artiklan 2 kohdassa säädetään komission velvollisuudesta antaa viimeistään 19. joulukuuta 2022 kertomus direktiivin soveltamisesta, ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaisesta velvoitteesta toimittaa samaan määräaikaan mennessä komissiolle kertomus edistymisestä esteettömyyden alalla; muistuttaa lisäksi komission velvollisuudesta raportoida audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisesta jäsenvaltioiden 19. joulukuuta 2021 mennessä toimittamien tietojen ja riippumattoman tutkimuksen perusteella ottaen huomioon markkinoiden ja teknologian kehityksen sekä kulttuurisen monimuotoisuuden tavoitteen; pitää valitettavana, että kertomusta audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin soveltamisesta kaudella 2014–2019 ei ole levitetty laajalti; toteaa, että tämä kertomus sisältää tärkeää tietoa tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanoa koskevan vertailuanalyysin laadintaa varten;

    4.

    		 pitää ”eurooppalaisten teosten” määritelmää avoimena ja laajana tulkintana ”eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten” käsitteestä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan neuvoston 5. toukokuuta 1989 laatimassa rajat ylittäviä televisiolähetyksiä koskevassa eurooppalaisessa yleissopimuksessa; muistuttaa, että eurooppalaisten teosten määritelmä audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta vahvistaa yksityiskohtaisempi määritelmä niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien mediapalvelujen tarjoajien osalta; vahvistaa, että eurooppalaisten teosten määritelmän olisi muun muassa palveltava EU:ssa tuotettujen teosten edistämistä eurooppalaisen luovan ekosysteemin hyväksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että tiedotusvälineitä ja audiovisuaalialaa koskevan toimintasuunnitelman mukaan komissio aikoo julkaista Euroopan media-alan näkymät -raportin, jossa selvitetään tiedotusvälineiden tärkeimpiä suuntauksia ja analysoidaan niiden mahdollista vaikutusta mediamarkkinoihin ja liiketoimintamalleihin; pitää valitettavana, että kyseistä raporttia ei onnistuttu julkaisemaan ajoissa; pyytää komissiota arvioimaan eurooppalaisten teosten määritelmää yksinomaan ERGAn ja Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskuksen yhteistyössä saamien tieteellisten tulosten perusteella ja ottamaan asianmukaisesti huomioon Euroopan media-alan näkymät -raportin aineiston, joka liittyy suoraan termin ”eurooppalaiset teokset” tämänhetkiseen soveltamiseen;

    5.

    		 kehottaa komissiota toteuttamaan pikaisesti tarvittavat toimenpiteet, jotta korjataan puutteet ja ehkäistään kaikenlainen oikeuksien väärinkäyttö audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 2 artiklan 4 kohdan soveltamisen yhteydessä;

    6.

    		 katsoo, että kaikkia poikkeuksia, jotka liittyvät alkuperämaaperiaatteeseen ja uusien esteiden ja rajoitusten käyttöönottoon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56–62 artiklassa vahvistetulle palvelujen tarjoamisen vapaudelle, on arvioitava suhteellisuuden, joustavuuden, ennustettavuuden ja syrjimättömyyden perusteella;

    7.

    		 kehottaa komissiota tarkastelemaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyjä menettelyjä ja selvittämään, voitaisiinko niitä soveltaa nopeammin ja tehokkaammin alkuperämaaperiaatteen vahvistamiseksi samalla kaikkien osapuolten oikeuksia kunnioittaen;

    8.

    		 toteaa, että audiovisuaalisten mediapalvelujen erilaiset sääntelyvahvuudet eri ympäristöissä aiheuttavat edelleen epätasapuolisia toimintaedellytyksiä televisiolähetyksissä, videonjakoalustapalvelussa ja muissa verkkoalustapalveluissa; on samalla tietoinen siitä, että yksi syy tähän on se, että lainsäädäntö riippuu siitä, onko palveluntarjoajalla toimituksellinen vastuu palvelusta; kannustaa tehostamaan toimia korkeatasoisen kuluttajansuojan, haitalliselta sisällöltä suojelun ja alaikäisten suojelun varmistamiseksi kaikissa mediatyypeissä ja esityskanavissa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tarjoamien mahdollisuuksien puitteissa;

    9.

    		 korostaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin soveltamisalaa on laajennettu siten, että sen 28 b artiklassa asetetaan tiettyjä velvoitteita videonjakoalustojen tarjoajille, kuten vaatimus toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä alaikäisten suojelemiseksi haitalliselta sisällöltä ja kaikkien käyttäjien suojelemiseksi sisällöltä, joka yllyttää väkivaltaan tai vihaan; korostaa tarvetta varmistaa näiden säännösten asianmukainen täytäntöönpano;

    10.

    		 muistuttaa, että vuonna 2020 julkaistun komission tiedonannon ”Ohjeet audiovisuaalisia videopalveluja koskevan direktiivin mukaiseen videonjakoalustapalvelun määritelmään liittyvän olennaisen toiminnon kriteerin soveltamisesta käytännössä” mukaan videonjakoalustapalvelut tuottavat audiovisuaalista sisältöä, joka on kasvavassa määrin yleisön saatavilla, ja tämä pätee myös sosiaalisen median palveluihin, joista on tullut merkittävä tiedonvälityksen väline; muistuttaa lisäksi, että näiden ohjeiden mukaan tietyt sosiaalisen median palvelut voisivat kuulua videonjakoalustoja koskevien uusien sääntöjen soveltamisalaan, jos ne täyttävät tietyt kriteerit;

    11.

    		 palauttaa mieliin audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin keskeiset säännökset alaikäisten suojelemiseksi, erityisesti kiellon käsitellä alaikäisten tietoja kaupallista viestintää varten; katsoo, että rajatylittävää yhteistyötä erityisesti alaikäisten suojelemiseksi on vahvistettava parantamalla kansallisten tiedotusvälineiden sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia puuttua tehokkaasti havaittuihin rikkomuksiin ja siten varmistaa nopeat ja tehokkaat toimet ja samalla edistää ennaltaehkäisevien toimien koordinointia julkisten ja yksityisten sidosryhmien välillä; muistuttaa jälleen kerran audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 4 a artiklan tarjoamista mahdollisuuksista ja muistuttaa, että käytännesäännöillä voi olla tässä suhteessa tärkeä rooli, kun otetaan huomioon markkinointitekniikoiden nopea kehitys;

    12.

    		 kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä etenkin loppukäyttäjille on selvää ja heidän on helppo ymmärtää, sovelletaanko direktiivissä säädettyjä alaikäisten suojelua haitalliselta sisällöltä, suuren yleisön suojelua tietyltä laittomalta sisällöltä ja mainonnan sisältöön liittyviä rajoituksia kulloinkin käytetyssä välineessä, erityisesti verkossa;

    13.

    		 katsoo, että audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettavaa horisontaalisesti vaikuttavaa lainsäädäntöä, kuten digipalvelusäädöstä, tai horisontaalisesti vaikuttavia yhteis- ja itsesääntelynormeja, kuten vuonna 2022 vahvistettuja disinformaatiota koskevia käytännesääntöjä, olisi aina tulkittava audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tavoitteiden kannalta johdonmukaisella tavalla; korostaa tarvetta minimoida eri palveluntarjoajien audiovisuaalisen tarjonnan väliset sääntelyerot vahvistamalla alakohtaisen ja horisontaalisen lainsäädännön oikeudellista johdonmukaisuutta; katsoo, että tämä toisi oikeusvarmuutta EU:n lainsäädäntöön sellaisen selkeän tulkinnan avulla, joka mahdollistaisi alakohtaisen lainsäädännön ensisijaisuuden ja joka vastaisi edelleen audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tavoitteita ja arvoja, kuten riippumatonta valvontaa ja toimituksellisen sisällön suojelua, ihmisarvon kunnioittamista, alaikäisten suojelua, yleistä turvallisuutta sekä moniarvoista ja hyvin toimivaa demokraattista keskustelua, mikä johtaisi korkeiden normien täytäntöönpanoon;

    14.

    		 korostaa Euroopan audiovisuaalisen seurantakeskuksen hallinnoiman MAVISE-tietokannan (9) hyödyllisyyttä, sillä se tarjoaa tietoa audiovisuaalisista mediapalveluista, videonjakoalustoista ja niiden lainkäyttöalueista Euroopassa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia tietokannan kattavuuden laajentamiseksi ja sen käytön helpottamiseksi kaikille asiasta kiinnostuneille käyttäjille; kehottaa muotoilemaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 5 artiklan 2 kohdan jäsenvaltioiden velvoitteeksi audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mahdollisen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

    15.

    		 kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden kertomusten perusteella yhteistyössä ERGAn kanssa ja käyden vuoropuhelua asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa yhteisiä laadullisia ja määrällisiä tavoitteita, joilla edistetään vammaisten henkilöiden esteettömien palvelujen kehittämistä edelleen tuotteiden ja palvelujen esteettömyyttä koskevassa eurooppalaisessa säädöksessä (10) vahvistettujen esteettömyysvaatimusten mukaisesti ja parannetaan yleisesti palvelujen esteettömyyttä; katsoo, että tällaisiin kunnianhimoisiin tavoitteisiin ja selkeisiin täytäntöönpanomääräaikoihin, jotka perustuvat kunkin jäsenvaltion todelliseen esteettömyyttä koskevaan tilanteeseen ja joissa otetaan huomioon viimeisin tekninen kehitys, olisi sisällytettävä esteetöntä audiovisuaalista sisältöä koskeva prosenttiosuus tietyntyyppisiä liityntäpalveluja varten; korostaa, että esteettömien palvelujen parantamista koskevan raportoinnin on oltava julkisesti saatavilla ja että arvioidessaan sitä, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukaiset velvoitteensa, komission olisi varmistettava, että niiden käsitykset ”oikeasuhteisista toimenpiteistä” eivät mitätöi direktiivin 7 artiklaa;

    16.

    		 korostaa, että on tärkeää helpottaa esteettömyyttä (jälkiäänittäminen, tekstitys, kuvailutulkkaus jne.) kaikilla kyseisen alueen, jolla audiovisuaalista mediapalvelua tarjotaan, kielillä; muistuttaa, että on olennaisen tärkeää nimetä esteetön ja julkisesti saatavilla oleva verkkoyhteyspiste jokaiseen jäsenvaltioon ilman aiheetonta viivytystä;

    17.

    		 kehottaa tehostamaan toimia, joilla levitetään eurooppalaisia teoksia, jotka edustavat Euroopan kielellistä monimuotoisuutta, ottaen huomioon sekä viralliset kielet että alueelliset ja vähemmistökielet; katsoo siksi, että on välttämätöntä kerätä tietoja audiovisuaalisten mediapalvelujen levittämisen kielellisistä näkökohdista, mukaan lukien tiedot niihin liittyvien jälkiäänitysten, tekstityksen tai kuvailutulkkauksen kielellisestä monimuotoisuudesta, jotta voidaan toimia aikaisempaa kohdennetummin;

    18.

    		 panee merkille tekoälyn käytön potentiaalin audiovisuaalisten palvelujen esteettömyyden parantamiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tätä strategisesti ja kohdennetusti;

    19.

    		 kehottaa komissiota pyytämään eurooppalaisia standardeja esteettömyyspalveluille, myös kuvakkeille, jotka ovat nykyisten käytäntöjen mukaisia ja joita voivat käyttää myös maat, joilla ei ole laatuohjausta;

    20.

    		 suosittaa, että tuleva AccessibleEU-keskus luo foorumin kaikille sidosryhmille, joihin esteettömyyttä koskeva eurooppalainen säädös ja audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi vaikuttavat, jotta voidaan vaihtaa käytäntöjä ja löytää yhteistyöaloja tiedotusvälineiden esteettömyyden parantamiseksi EU:ssa;

    21.

    		 kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen tiedotusvälineiden esteettömyyden mittaamiseksi ja sen vertailemiseksi jäsenvaltioiden välillä;

    22.

    		 toteaa, että lainsäätäjät ovat lisänneet tarkistettuun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin tärkeitä uusia kohtia, erityisesti säännöksen, jossa tunnustetaan jäsenvaltioiden mahdollisuus hyväksyä toimenpiteitä yleisen edun mukaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen asianmukaiseksi korostamiseksi (7 a artikla), ja säännöksen audiovisuaalisten mediapalvelujen koskemattomuuden suojelemiseksi (7 b artikla); korostaa tarvetta varmistaa näiden säännösten asianmukainen täytäntöönpano, kun otetaan huomioon laitevalmistajien ja käyttöliittymän tarjoajien keskeinen rooli audiovisuaalisten mediapalvelujen esteettömyydelle, löydettävyydelle ja saatavuudelle verkossa;

    23.

    		 katsoo lisäksi, että direktiivin 7 a artiklan toimenpiteitä voitaisiin vahvistaa, ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään ja hyödyntämään paremmin mahdollisuuksia, joita asianmukaisella yleisen edun mukaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen korostamisella voi olla; ehdottaa lisäksi, että ERGA auttaa kehittämään asiaa koskevaa yhdenmukaistettua eurooppalaista lähestymistapaa koskevia suuntaviivoja, jotka perustuvat parhaiden käytäntöjen analyysiin; katsoo, että eteneminen kohti yleisen edun mukaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen korostamista koskevaa velvoitetta olisi mahdollista edellyttäen, että yleisen edun mukaisen sisällön soveltamisala ja sitä koskeva ymmärrys yhdenmukaistetaan eikä se ole EU:n arvojen vastaista, ottaen asianmukaisesti huomioon olemassa olevat järjestelmät ja niiden jatkokehittely;

    24.

    		 huomauttaa tässä yhteydessä, että yleisen edun mukaisia palveluja tai sisältöä ei rajoiteta tarkoituksellisesti julkisen palvelun tiedotusvälineisiin vaan niihin kuuluu myös kaupallisten mediapalvelujen tarjoajien palvelut ja tuottama sisältö, joiden tarkoituksena on vastata sosiaalisiin, demokraattisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, sillä ne voivat edustaa poliittisen kentän näkemysten laajempaa kirjoa;

    25.

    		 kannustaa jäsenvaltioita hyväksymään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 7 b artiklan mukaisesti kattavia ja tehokkaita sääntöjä, jotta voidaan suojella signaalin luotettavuutta myös kaikilla asiaankuuluvilla verkkoalustoilla ja -rajapinnoilla, joiden kautta audiovisuaalisia mediapalveluja käytetään;

    26.

    		 korostaa kaukosäätimien numeropainikkeiden merkitystä yleisen edun mukaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen näkyvyyden ja löydettävyyden varmistamisessa; toteaa, että osa valmistajista on poistanut nämä painikkeet kaukosäätimistään, mikä vaarantaa perinteiset kanavien numerointijärjestelmät;

    27.

    		 katsoo, että on audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tavoitteiden mukaista, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä varmistaakseen audiovisuaalisten mediapalvelujen sekä eurooppalaisten teosten asianmukaisen korostamisen sellaisten asiaankuuluvien rajapintojen ja alustapalvelujen osalta, jotka tarjoavat palvelujaan käyttäjille kyseisen jäsenvaltion alueella mutta jotka eivät itse ole sijoittautuneet sinne; muistuttaa, että on tärkeää, että nämä toimenpiteet perustuvat avoimiin ja objektiivisiin kriteereihin; korostaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti sisällyttää soveltamisalaan muun tyyppistä mediaa, kuten radion, verkkopohjaisen äänen suoratoiston tai lehdistön, kun ne saattavat audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään;

    28.

    		 katsoo, että on tarpeen puuttua tekoälyn käyttöön audiovisuaalisissa mediapalveluissa sananvapauden turvaamiseksi ja edistämiseksi, mukaan lukien mielipiteenvapaus sekä vapaus vastaanottaa ja jakaa tietoja ja ajatuksia;

    29.

    		 pitää asianmukaisena säilyttää eurooppalaisten teosten kiintiötä koskevat vähimmäisvaatimukset nykyisellä tasollaan kunnes saadaan muunlaista näyttöä; korostaa eurooppalaisten teosten edistämistä ja jakelua koskevien säännösten sekä ERGAn jäsenvaltioille tarjoamien löydettävyyttä edistävien välineiden merkitystä ja niiden suoraa vaikutusta paikalliseen audiovisuaalituotantoon ja liiketoimintaekosysteemeihin; kehottaa komissiota ja ERGAa edistämään tällaisten löydettävyyttä edistävien välineiden käyttöönottoa koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken, jotta voidaan pitkällä aikavälillä esittää ehdotuksia erityistoimenpiteistä, joita kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne voivat ylittää EU:n kiintiövaatimukset kansallisella tasolla;

    30.

    		 korostaa, että EU:n kiintiövaatimusten käyttöönoton tarkoituksena oli edistää eurooppalaista luovaa ekosysteemiä lisäämällä EU:n yleisöjen altistumista eurooppalaisille teoksille ja tarjoamalla eurooppalaisille teoksille enemmän mahdollisuuksia tavoittaa katsojat kaikkialla EU:ssa; katsoo, että on varmistettava EU:n kiintiövaatimusten täytäntöönpanon säännöllinen seuranta, mukaan lukien soveltamisalaan kuuluvat audiovisuaalisten teosten tyypit ja tilattavien palvelujen kiintiötä koskevat määrälaskelmat;

    31.

    		 korostaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin viimeisimmässä tarkistuksessa otettiin käyttöön alkuperämaaperiaatetta koskeva poikkeusmekanismi, erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jonka tarkoituksena oli luoda parempi tasapaino samaa palvelua tarjoaviin eri toimijoihin sovellettavien sääntöjen välillä samalla kun varmistetaan kulttuurinen monimuotoisuus ja oikeudenmukainen kilpailu kaikkien kansallisilla markkinoilla toimivien toimijoiden välillä ja ylläpidetään vakaata ja monimuotoista eurooppalaista luovaa ekosysteemiä näissä maissa; toteaa, että 14 jäsenvaltiota on käyttänyt mekanismia esimerkiksi osallistuakseen kansallisiin rahastoihin ja suoriin investointeihin;

    32.

    		 korostaa vertailukelpoisten tietojen puutetta ja panee merkille, että tietyt markkinatoimijat ovat todenneet, että säännös on olennaisen tärkeä Euroopan audiovisuaalialan edistämistä ja monipuolistamista koskevien tavoitteiden kannalta ja että se edistää kulttuurista monimuotoisuutta, kun taas toiset markkinatoimijat ovat todenneet, että kyseisillä poikkeuksilla on epätoivottuja vaikutuksia sisämarkkinoihin tai että ne voivat aiheuttaa lisäkustannuksia;

    33.

    		 korostaa, että käsillä olevan arvioinnin olisi katettava eurooppalaisten teosten edistäminen kattavasti eurooppalaisessa kirjavassa mediaympäristössä, johon kuuluu pieniä ja suuria sekä alueellisia, eurooppalaisia ja Euroopan ulkopuolisia palveluntarjoajia, ja sen olisi sisällettävä vallitsevia kulttuurisia, teknisiä ja kaupallisesti merkittäviä kehityssuuntauksia käsittelevä osio sekä ehdotuksia erityistoimenpiteiksi havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi;

    34.

    		 toteaa, että vaikka audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 16 artiklassa televisiolähetystoiminnan harjoittajien kiintiölaskelmissa ei oteta huomioon uutisille, urheilutapahtumille, kilpailunomaisille viihdeohjelmille, mainoksille, tekstitelevisiopalveluille ja teleostoslähetyksille varattua aikaa, tätä poikkeusta ei sovelleta tilattaviin audiovisuaalisiin palveluihin; kehottaa komissiota arvioimaan tilattavien audiovisuaalisten palvelujen tarjoamia ohjelmatyyppejä, jotka sisällytetään ohjelmaluetteloissa olevien eurooppalaisten teosten osuuteen ja jotka asetetaan saataville näkyvästi, jotta varmistetaan, että kiintiöllä saavutetaan vastaavat tavoitteet kuin direktiivin 16 artiklassa määritellyt;

    35.

    		 kannustaa lisäksi tekemään kattavan tutkimuksen, jossa arvioidaan investointien kannustinjärjestelmiä koskevien EU:n laajuisten yhteisten vähimmäisvaatimusten toteutettavuutta, lisäarvoa ja vaikutusta eurooppalaiseen luovaan ekosysteemiin keinona täydentää audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin rahoitusvelvoitteita koskevia säännöksiä ottaen huomioon parhaat käytännöt EU:ssa ja maailmanlaajuisesti ja keskittymällä mediapolitiikan kannalta toivottavien sosiaalisten tai kulttuuristen vaikutusten, kuten lahjakkuuksien kehittämisen, sosiaalisten velvoitteiden, osallisuuden, monimuotoisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja viherryttämisen, integrointiin;

    36.

    		 katsoo, että televisiosarjan yhden tuotantokauden laskemista yhdeksi nimikkeeksi, kuten tehdään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 13 artiklan 7 kohdan nojalla laadituissa ohjeissa eurooppalaisten teosten osuuden laskemisesta tilausvideopalvelujen ohjelmaluetteloissa, olisi arvioitava aikanaan siten, että otetaan huomioon sen vaikutus elokuvateoksiin ja televisiosarjoihin sekä tavoitteeseen tarjota eurooppalaiselle yleisölle vaihtelevaa kulttuuritarjontaa; katsoo lisäksi, että pienen yleisön ja pienen liikevaihdon termejä olisi arvioitava sen selvittämiseksi, ovatko ne riittävän selkeitä ja mahdollistavatko ne niiden riittävän yhdenmukaisen soveltamisen;

    37.

    		 ymmärtää, että merkittävien tapahtumien lähettämisen ja suuren yleisön katselumahdollisuuksien osalta jotkin jäsenvaltiot ovat audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 14 artiklan täytäntöönpanon yhteydessä hyväksyneet kohtuuttomia sääntöjä, jotka koskevat niiden kattamien tapahtumien määrää, neuvotteluja pätevien tarjoajien kanssa, valintaperusteita ja niiden yleistä soveltuvuutta nykyiseen kilpailuympäristöön, esimerkiksi kun on kyse tapahtumien saatavuudesta verkossa; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti sääntöjen täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että merkittävät tapahtumat pysyvät mahdollisimman monien saatavilla maksuttomien televisiolähetysten kautta;

    38.

    		 huomauttaa, että verkkoalustoilla saatavilla oleviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin liittyvä tiedonkeruu antaa näille alustoille kilpailuedun;

    39.

    		 pitää myönteisenä, että digimarkkinasäädöksen (11) mukaan portinvartijoiden on jaettava osa tuottamastaan datasta ja että portinvartijoita kielletään suosimasta omaa sisältöään kolmansien osapuolten sisältöön nähden; katsoo, että tämä ei ehkä riitä varmistamaan reilua kilpailua ja monimuotoista audiovisuaalista mediaympäristöä; kehottaa komissiota arvioimaan asianmukaisia toimenpiteitä tällaisen markkinoiden epätasapainon välttämiseksi, jotta voidaan varmistaa, että audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajat voivat saada käyttöönsä kaikki palvelujensa käyttöön liittyvät tiedot;

    40.

    		 korostaa lisäksi, että tarvittavien tietojen on oltava vähintään asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten saatavilla, jotta ne voivat päättää, onko yleisen edun mukaisten audiovisuaalisten mediapalvelujen asianmukainen korostaminen tai eurooppalaisten teosten korostaminen tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen ohjelmaluetteloissa saavutettu;

    41.

    		 kehottaa käyttämään parhaalla mahdollisella tavalla yhteis- ja itsesääntelyn mahdollisuuksia ja arvioimaan säännöllisesti kummankin vaikutuksia audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajiin parhaan mahdollisen laadun ja vaikutuksen tarjoamiseksi;

    42.

    		 kehottaa komissiota tutkimaan edelleen verkkovaikuttajien tuottamien audiovisuaalisten mediapalvelujen nopeasti kasvavia vaihtoehtoja keskittyen nuorten ja kuluttajien suojeluun ja valvomaan tinkimättä, että mainonnan ja oman sisällön välinen selkeä ja tunnistettava ero toteutuu käytännössä; toteaa, että kaupallista viestintää on yhä vaikeampi erottaa muusta sisällöstä, mistä on tulossa yhä suurempi ongelma kilpailun kannalta, ja sillä on kielteinen vaikutus alaikäisten ja kuluttajien suojeluun;

    43.

    		 kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan aina kun se on mahdollista, että käyttäjät tunnistavat selvästi audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajan henkilöllisyyden, myös verkossa, logon tai muun brändin avulla;

    44.

    		 kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita noudattamaan audiovisuaalisia mediapalveluita koskevan direktiivin 30 artiklan 4 kohdan mukaista velvoitettaan varmistaa tehokkaasti, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla tai -elimillä on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, kun otetaan huomioon niiden yhä monimutkaisemmaksi muuttuvat tehtävät, ja tukemaan niiden rajatylittävää yhteistyötä; korostaa tarvetta turvata audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin edellyttämä riippumattomuus; korostaa, että on tärkeää tarjota ERGAlle tehokkaat keinot ja välineet, joilla valvotaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamista, sekä seuraamukset, jos velvoitteita ei noudateta; pyytää lisäämään ERGAn riippumattomuutta muun muassa perustamalla sille komissiosta riippumaton sihteeristö;

    45.

    		 vaatii, että tulevasta lainsäädännöstä riippumatta komissio varmistaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin ja sen tavoitteiden johdonmukaisen ja kattavan täytäntöönpanon jäsenvaltioissa ja kiinnittää erityistä huomiota sen 30 artiklaan, joka edellyttää joka tapauksessa jatkuvaa ja huolellista seurantaa ja oikea-aikaista reagointia mahdolliseen ei-toivottuun kehitykseen; vaatii komissiota toimimaan nopeasti, jos on viitteitä siitä, että jokin kansallinen sääntelyviranomainen tai -elin saattaa käyttää toimivaltaansa tavalla, joka on ristiriidassa EU:n tavoitteiden ja arvojen kanssa, erityisesti tapauksissa, joissa epäillään EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien rikkomista;

    46.

    		 kehottaa komissiota antamaan ripeästi audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 33 a artiklan 3 kohdan edellyttämät ohjeet siitä, mitä kunkin jäsenvaltion medialukutaidon kehittämisen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen piiriin kuuluu, jotta näiden kertomusten oikea-aikainen toimittaminen ei viivästy entisestään; muistuttaa, että mediapalvelujen vastaanottajilla EU:ssa on oikeus vastaanottaa ja jakaa tietoa EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaisesti, ja muistuttaa, että tämä oikeus ja mahdollisuus käyttää maksuttomia ja moniarvoisia mediapalveluja EU:ssa ei ole kaikkien ulottuvilla, ellei siihen liity riittävää medialukutaitokoulutusta, jota käsiteltiin erityisesti tarkistetussa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä; painottaa, että medialukutaitoa ei pitäisi rajoittaa työkaluista ja teknologiasta oppimiseen, vaan sen tavoitteena olisi pikemminkin oltava antaa kansalaisille kriittisen ajattelun taito, jota tarvitaan harkinnan käyttämiseen, monimutkaisten tosiasioiden analysoimiseen ja mielipiteiden ja tosiasioiden välisen eron tunnistamiseen;

    47.

    		 toteaa, että oikeutta vastaanottaa ja levittää tietoa sekä mahdollisuutta käyttää maksuttomia ja moniarvoisia mediapalveluja koskevia haasteita pahentaa usein tiettyjen verkkoalustojen valta-asema; suosittaa siksi, että harkitaan maksujen käyttöönottoa näille alustoille, joista voitaisiin saada rahoitusta medialukutaitoa koskevien aloitteiden käynnistämiseksi ja vahvistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa;

    48.

    		 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

    (1)   EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.

    (2)   EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69.

    (3)   EUVL C 223, 7.7.2020, s. 3.

    (4)   EUVL C 223, 7.7.2020, s. 10.

    (5)   EUVL C 160, 13.4.2022, s. 13.

    (6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/790, annettu 17. huhtikuuta 2019, tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92).

    (7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2065, annettu 19. lokakuuta 2022, digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös) (EUVL L 277, 27.10.2022, s. 1).

    (8)  Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen toimittamat tiedot, joulukuu 2022.

    (9)  Euroopan audiovisuaalialan seurantakeskus, ”MAVISE – Database on audiovisual services and their jurisdiction in Europe”, tilanne 3. huhtikuuta 2023.

    (10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17. huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70).

    (11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/1925, annettu 14. syyskuuta 2022, kilpailullisista ja oikeudenmukaisista markkinoista digitaalialalla ja direktiivien (EU) 2019/1937 ja (EU) 2020/1828 muuttamisesta (digimarkkinasäädös) (EUVL L 265, 12.10.2022, s. 1).

    ELI: http://data.europa.eu/eli/C/2023/1062/oj

    ISSN 1977-1053 (electronic edition)

    Top