EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.12.2022

COM(2022) 673 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kolmas ilmanpuhtautta koskeva katsaus

Kolmas ilmanpuhtautta koskeva katsaus

1.Johdanto

Ilmansaasteet ovat vähentyneet EU:ssa viime vuosikymmeninä EU:n ilmanpuhtauslainsäädännön sekä EU:n viranomaisten ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten yhteisten toimien ansiosta. Ilmanlaatu on kuitenkin edelleen vakava huolenaihe EU:n kansalaisille. 1

EU:n lähestymistapa ilmanlaadun parantamiseen edellyttää toimia, jotka liittyvät kolmeen alaan (pilariin). Ensimmäinen pilari koskee ilmanlaatudirektiiveissä 2 vahvistettuja ilmanlaatunormeja. Toisen pilarin muodostavat kansalliset päästövähennysvelvoitteet, joista säädetään kansallisia päästörajoja koskevassa direktiivissä, jäljempänä ’päästökattodirektiivi’ 3 , valtioiden rajojen yli siirtyvien merkittävimpien ilman epäpuhtauksien 4 osalta. Kolmantena pilarina on asettaa EU:n tasolla ajoneuvojen ja alusten päästöistä aina energia- ja teollisuuspäästöihin ulottuvat päästönormit, jotka vahvistetaan lainsäädännössä keskeisten epäpuhtauksien lähteiden osalta, sekä kattiloiden ja uunien ekologista suunnittelua koskevat vaatimukset.

Kaikkia kolmea pilaria kehitetään, jotta ne voidaan mukauttaa uuteen poliittiseen ja tieteelliseen kehitykseen. Komissio ehdotti hiljattain erityisesti ilmanlaatudirektiivien tarkistamista 5 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toimeksiannon ja EU:n saasteettoman ja myrkyttömän ympäristön saavuttamista koskevan tavoitteen mukaisesti. Ehdotuksen myötä EU:n tavoitteena on saavuttaa ilman saasteettomuus viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Siinä asetetaan vuodeksi 2030 väliaikaiset ilmanlaatunormit, jotka vastaavat paremmin Maailman terveysjärjestön (WHO) keskeisten ilman epäpuhtauksien päivitettyjä ilmanlaatua koskevia suuntaviivoja 6 .

Päästökattodirektiivin vaatimustenmukaisuuden tarkastukset tehdään vuosien 2020–2029 kansallisten päästövähennysvelvoitteiden perusteella viiden haitallisimman rajatylittävän ilman epäpuhtauden osalta. Ensimmäinen vaatimustenmukaisuuden tarkastus tehtiin vuonna 2022 sen jälkeen, kun jäsenvaltiot olivat toimittaneet kansalliset inventaariot, joissa oli tiedot niiden vuoden 2020 epäpuhtauksien päästöistä. Se osoitti, että 14 jäsenvaltiossa tarvitaan paljon enemmän toimia erityisesti maatalousalan ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. 7  

Päästöjen vähentämiseksi niiden lähteellä komissio esitti hiljattain ehdotuksen uudesta ja tiukemmasta uusien moottoriajoneuvojen Euro 7 -päästönormista. Aiemmin tänä vuonna se on ehdottanut myös teollisuuden päästödirektiivin tarkistamista. 8 Komissio on tarkastellut uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevia vuosien 2023–2027 kansallisia strategisia suunnitelmia ja ehdotettuja järjestelmiä, joilla voidaan tukea investointeja ammoniakin vähentämiseksi.

Tässä kolmannessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa arvioidaan mahdollisuuksia saavuttaa päästökattodirektiivin vuoden 2030 ja sen jälkeiset tavoitteet ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentämisen sekä ilmanlaatuun, terveyteen, ekosysteemeihin ja talouteen kohdistuvien myöhempien vaikutusten osalta. Tämä analyysi perustuu ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen perustana olevaan vaikutustenarviointiin 9 ja täydentää sitä. Siihen on sisällytetty 55-valmiuspaketin mukaiset EU:n ilmastotavoitteet komission vuonna 2021 tekemien, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä koskevien ehdotusten mukaisesti. 10 Kolmannessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa tarkastellaan myös nykyisen energiakriisin vaikutuksia ilmanlaatuun ja ilmansaasteisiin.

Kolmas ilmanpuhtautta koskeva katsaus edistää suoraan saasteettomuuden seuranta- ja ennusteraportin 11 laatimista, sillä siinä analysoidaan mahdollisuutta saavuttaa kaksi ilmanpuhtauteen liittyvää saasteettomuustoimintasuunnitelman 12 tavoitetta. Tavoitteena on vähentää vuoteen 2030 mennessä EU:n ilmansaasteiden terveyshaittoja (ennenaikaisina kuolemina ilmaistuna) yli 55 prosenttia ja niiden EU:n ekosysteemien osuutta, joissa ilman pilaantuminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta, 25 prosenttia (verrattuna vuoden 2005 tasoihin).

Lopuksi valmistauduttaessa vuoteen 2025 mennessä tehtävään päästökattodirektiivin uudelleentarkasteluun 13 kolmannessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa analysoidaan useita näkökohtia, joita kyseisessä uudelleentarkastelussa voitaisiin käsitellä. Siinä tarkastellaan erityisesti sitä, millainen vaikutus vaatimustenmukaisuuteen olisi sillä, että otettaisiin kattavammin huomioon sellaiset päästöt, joita ei nykyisin oteta huomioon päästökattodirektiivin vaatimustenmukaisuuden tarkastuksissa mutta joilla on selvä vaikutus ilmanlaatuun. Tähän sisältyvät kondensoituvat hiukkaset ja tietyt maatalouden päästölähteet. Katsauksessa korostetaan myös metaanipäästöjen, jotka ovat sekä ilman epäpuhtauksia että voimakkaita kasvihuonekaasuja, vähentämisestä saatavia sivuhyötyjä.

2.Ilman epäpuhtauksien päästöt ja ilmanlaatu sekä edistyminen vaatimusten noudattamisessa

2.1.Nykyiset ilman epäpuhtauksien päästöt ja ilmanlaadun tilanne

EU on vuosien mittaan vähentänyt tärkeimpien ilman epäpuhtauksien päästöjä, vaikkakin hyvin eri tahtiin epäpuhtauksien tyypistä riippuen. Ammoniakin (NH3) päästöt, joista 94 prosenttia on peräisin maataloudesta, ovat pysyneet huolestuttavasti ennallaan. Joissakin jäsenvaltioissa ne ovat jopa kasvaneet viime vuosina.

Kaavio1: EU27:n päästöjen suuntaus 2000–2020 (% vuoden 2005 tasosta)

Lähde: Euroopan ympäristökeskus.

Ilmansaasteiden yleisestä vähenemisestä huolimatta niiden vaikutukset terveys- ja ekosysteemivaikutukset ovat edelleen ongelmallisia. Vuonna 2020 suurin osa EU:n kaupunkialueilla asuvista ihmisistä altistui ilmansaasteille tasoilla, jotka vahingoittavat heidän terveyttään. 14 Euroopan ympäristökeskus (EEA) arvioi, että ilmansaasteet ovat Euroopan suurin yksittäinen ympäristöterveysriski ja että ne vaikuttavat suhteettoman paljon herkkiin ja haavoittuviin sosiaalisiin ryhmiin. 15 Ilmansaasteisiin puuttuminen on näin ollen myös oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymys. EU:ssa noin 238 000 ennenaikaista kuolemantapausta johtuu pienhiukkasista, 49 000 typpidioksidista ja 24 000 akuutista otsonialtistuksesta (nämä luvut, jotka perustuvat havaittuihin eivätkä mallinnettuihin ilmanlaatutietoihin, ovat peräisin EEA:n kehittämästä päivitetystä menetelmästä). 16 EEA arvioi myös, että vuonna 2018 yli 65 prosentilla EU:n ekosysteemien alasta saastumisasteet ylittivät rehevöitymisen kriittisen kuormituksen. 17

2.2.Edistyminen raja-arvojen noudattamisessa

Tarkasteltuaan jäsenvaltioiden vuonna 2022 toimittamia vuoden 2020 päästöinventaarioita 18 komissio totesi, että 14 jäsenvaltiota ei noudattanut asetettuja vähennysvelvoitteita vähintään yhden epäpuhtauden osalta. Näistä jäsenvaltioista 11:ssä ammoniakki on yksi niistä epäpuhtauksista, joiden päästöjä on liikaa. Maiden on kehitettävä kansallisia ilmansuojeluohjelmia ja päivitettävä niitä vähintään neljän vuoden välein. Ohjelmat ovat keskeinen hallintoväline päästökattodirektiivin vähennysvelvoitteiden saavuttamiseksi. Kaikkien jäsenvaltioiden, jotka toimittivat ensimmäisen kansallisen ilmansuojeluohjelmansa vuoden 2019 raportointimääräaikaan mennessä, on raportoitava vuonna 2023 päivitetty suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Myös niiden jäsenvaltioiden, joiden osalta ensimmäinen kansallinen ilmansuojeluohjelma tai viimeisimmät tiedot osoittavat, että ne eivät täytä asetettuja vähennysvelvoitteita, on päivitettävä päästöjen vähentämistoimenpiteensä.

Jäsenvaltioiden vuonna 2022 toimittamissa vuoden 2020 päästötiedoissa korostuu myös se, että useiden jäsenvaltioiden on vähennettävä huomattavasti useiden epäpuhtauksien päästöjä, jotta ne voivat täyttää kunnianhimoisemmat päästövähennysvelvoitteensa vuodesta 2030 eteenpäin. ETA:n analyysi 19 osoittaa, että 7 ja 8 jäsenvaltion on vähennettävä PM2,5- ja NOx-päästöjään yli 30 prosenttia vuosina 2020–2030. NMVOC- ja ammoniakkipäästöjen osalta 10 ja 11 jäsenvaltion on vähennettävä päästöjään yli 10 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa siis, että niiden on otettava käyttöön muita, tiukempia ja tehokkaampia politiikkoja ja toimenpiteitä.

Ilmanlaatudirektiivien osalta lokakuussa 2022 oli vireillä 28 rikkomusmenettelyä, jotka johtuivat ilmanlaatunormien ylittämisestä 18 jäsenvaltiossa. Menettelyt sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa että kansallisissa tuomioistuimissa vahvistavat, että monissa tapauksissa ilmanlaatusuunnitelmat olivat riittämättömiä ja/tai ilmansaasteiden vähentämiseksi ei ole toteutettu riittäviä toimenpiteitä.

2.3.Ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevan ehdotuksen ja päästökattodirektiivin täytäntöönpanon jatkamisen väliset yhteydet

Komissio esitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman sitoumuksen perusteella 26. lokakuuta 2022 ehdotuksen ilmanlaatudirektiivien tarkistamisesta. Tavoitteena oli saattaa EU:n ilmanlaatunormit asteittain täysin yhdenmukaisiksi WHO:n suositusten kanssa, parantaa sääntelykehystä sekä vahvistaa seurantaa, mallintamista ja ilmanlaatusuunnitelmia koskevia säännöksiä. Tarkistus perustuu ilmanlaatudirektiivien vuoden 2019 arvioinnista (toimivuustarkastus) saatuihin kokemuksiin.

Päästökattodirektiiviin liittyvän yhteyden osalta ehdotukseen sisältyy uutta huolta aiheuttavien epäpuhtauksien, mukaan lukien ammoniakki, seuranta kaupunkien ja maaseudun tausta-alueilla sijaitsevissa ”superseurantapaikoissa”. Kaupunkialueilla tehtävä seuranta täydentää päästökattodirektiivin mukaista ekosysteemien ammoniakkiseurantaa, kun taas maaseutualueilla tehtävä seuranta voidaan toteuttaa samanaikaisesti päästökattodirektiivin 9 artiklan mukaisen seurannan kanssa. Ehdotuksella myös virtaviivaistetaan ja yksinkertaistetaan otsonin seurantavaatimuksia. Tarkistuksella pyritään lisäämään ilmanlaatusuunnitelmien tehokkuutta muun muassa vaatimalla, että ilmanlaatusuunnitelmat laaditaan ennen ilmanlaatunormien voimaantuloa, jos nämä normit ylittyvät ennen vuotta 2030, ja määräämällä, että ilmanlaatusuunnitelmat on päivitettävä säännöllisesti, jos niillä ei saavuteta vaatimustenmukaisuutta. Nämä muutokset edistävät tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmanlaadun suunnittelua, jota voidaan näin ollen koordinoida tehokkaammin kansallisten ilmansuojeluohjelmien kanssa. Ekosysteemivaikutusten ja kansallisten ilmansuojeluohjelmien raportointi päästödirektiivin mukaisesti voi auttaa toimivaltaisia viranomaisia tunnistamaan epäpuhtauksien alkuperän, mikä on tärkeä edellytys tehokkaille ilmanlaatusuunnitelmille.

Kun tämä ehdotus pannaan täytäntöön, se lisää jäsenvaltioiden tarvetta vähentää edelleen ilman epäpuhtauksien päästöjä, jotta voidaan täyttää uudet, kunnianhimoisemmat ilmanlaatunormit. Se edistää myös päästökattodirektiivin velvoitteiden tehokasta täytäntöönpanoa. Kunnianhimoisempien ilmanlaatunormien vaikutuksia ilman epäpuhtauksien päästöihin sekä terveyteen, ekosysteemeihin ja niiden taloudellisiin seurauksiin on analysoitu ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevan ehdotuksen perustana olevassa vaikutustenarvioinnissa. Kolmas ilmanpuhtautta koskeva katsaus perustuu tähän analyysiin. Katsaus täydentää analyysiä, koska siinä esitetään joitakin uudempia mallinnuksia ja politiikkoja koskevia kehityssuuntauksia (ks. liite) sekä ennustamalla tilanteita useiden mahdollisten tulevaisuuden skenaarioiden pohjalta.

3.Päästökattodirektiivin täytäntöönpano

3.1.Muutokset asiaankuuluvassa lainsäädännössä ja politiikan olosuhteissa

Komissio hyväksyi heinäkuussa 2021 55-valmiuspaketin, joka sisältää lainsäädäntöehdotuksia EU:n ilmastotavoitteiden nostamiseksi. Siinä nostettiin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä vastaa EU:n yleistavoitetta tulla ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Toimenpiteet, jotka sisältyvät 55-valmiuspakettiin, tuovat ilmanlaatuun liittyviä sivuhyötyjä vähentämällä tärkeimpien ilman epäpuhtauksien päästöjä (PM2,5, NOx ja SO2) verrattuna aiemmin sovittuun ilmasto- ja energiapolitiikkaan (joka oli toisen ilmanpuhtautta koskevan katsauksen perusta). 20  

Liikenteen osalta Euro 7 -päästönormia koskevassa ehdotuksessa puututaan pakokaasupäästöihin sekä uusien kevyiden ajoneuvojen ja raskaiden hyötyajoneuvojen jarrujen ja renkaiden päästöihin. Ehdotetuilla autojen tarkistetuilla hiilidioksidipäästönormeilla kielletään polttomoottorikäyttöisten henkilö- ja pakettiautojen myynti vuodesta 2035 alkaen. 21  Muita liikennealan toimenpiteitä, jotka liittyvät enemmän käyttäytymisen muutokseen ja paikallistason toimiin, ei voitu ottaa mallissa huomioon. 

Teollisuuden päästödirektiivin perusteella ehdotetuilla uusilla säännöillä vahvistetaan yhteyksiä innovointiin ja teollisuuden muutokseen, tiukennetaan lupaehtoja ja päästöjen raja-arvojen asettamista koskevia sääntöjä sekä tehostetaan täytäntöönpanoa. Samalla lisätään yleisön tiedonsaantia, osallistumista ja oikeussuojan saatavuutta. Säännöillä laajennetaan soveltamisalaan kuuluvat laitokset kattamaan kaivannaisteollisuus, akkujen gigatehtaat ja suuret karjatilat sekä useammat sika- ja siipikarjatilat (joiden osuus EU:n muista kuin omavaraistiloista on yhteensä 13 % ja jotka aiheuttavat 60 % EU:n kotieläinten kasvatuksen ammoniakkipäästöistä ja 43 % sen metaanipäästöistä). Kolmannen ilmanpuhtautta koskevan katsauksen perusskenaario sisältää näin ollen teollisuuden päästödirektiiviehdotuksen osia, joissa ehdotetaan laajentamisen ulottuvan useampiin kotieläintiloihin. 22

3.2.Päästökattodirektiivissä vuodeksi 2030 ja sen jälkeen asetettujen päästövähennysvelvoitteiden saavuttamiseen liittyvät näkymät

Kolmannen ilmanpuhtautta koskevan katsauksen tulosten mukaan ainoastaan viisi jäsenvaltiota 23 on saavuttamassa kaikki päästövähennysvelvoitteensa vuoteen 2030 mennessä nykyisillä kansallisilla toimenpiteillä ja EU:n lainsäädännöllä edellyttäen, että edellä mainitut komission lainsäädäntöehdotukset hyväksytään ja pannaan täytäntöön (tämä on politiikan ”perusskenaario” 24 ). Kaikkien muiden jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimenpiteitä velvoitteidensa täyttämiseksi. Tämä koskee erityisesti ammoniakkia, jonka osalta 20 jäsenvaltion on lisättävä toimia päästöjensä vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Taulukossa 1 esitetään epäpuhtauksittain, mitkä jäsenvaltiot eivät ennusteiden mukaan täytä päästövähennysvelvoitteitaan. Nämä ennakoivat mallinnustulokset vahvistavat ETA:n analysoimissa tiedoissa havaitun suuntauksen (ks. 2.2 jakso).

Kun tarkastellaan vuoden 2025 päästötasojen mallintamista ja sitä, ovatko jäsenvaltiot lineaarisella polulla 25 kohti kunnianhimoisempien päästövähennysvelvoitteidensa saavuttamista vuoteen 2030 mennessä, ainoastaan seitsemän jäsenvaltion 26 ennustetaan vähentävän riittävästi kaikkia viittä epäpuhtautta. Muiden jäsenvaltioiden on ryhdyttävä nopeasti toimiin erityisesti ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi, sillä ennusteiden mukaan 19 jäsenvaltiota ei ole lineaarisella polulla vuonna 2025.

Vaatimusten noudattamisen todennäköisyys paranee skenaariossa, jossa EU:n väestö siirtyy vähitellen semivegetaristiseen ruokavalioon. 27 Erityisen hyvä tilanne on ammoniakkipäästöjen osalta, sillä yhdeksän muuta jäsenvaltiota on täyttämässä vuoden 2030 vähennysvelvoitteensa perusskenaarioon verrattuna. Näin ollen 16 jäsenvaltiota noudattaisi velvoitteita. 28 Skenaariossa, jossa PM2,5-päästöjä koskevat EU:n laajuiset ilmanlaatunormit tiukentuisivat siten, että ne olisivat 10 µg/m3 komission ehdotuksen mukaisesti (tiukempien ilmanlaatunormien skenaario), kaksi uutta jäsenvaltiota täyttäisi ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoitteensa (näin päästäisiin 18 jäsenvaltioon). Lisäksi vaatimustenmukaisuus NMVOC- ja PM2,5-päästöjen osalta olisi todennäköisempää. Kaikkien saatavilla olevien teknisten toimenpiteiden 29 käyttäminen antaisi kaikille jäsenvaltioille yhtä lukuun ottamatta mahdollisuuden täyttää vuoden 2030 velvoitteensa typen oksidien osalta.

Taulukko1: Jäsenvaltiot, jotka eivät ennusteiden mukaan täytä päästövähennysvelvoitteitaan

Lähde: Oma koonti perustuen IIASA:n raportin (2022) mallinnustuloksiin.

Huom. Vuoden 2025 osalta arviointi tehdään lineaarisen vähennyspolun perusteella, kuten alaviitteessä 25 selitetään. Ajatusviiva tarkoittaa, että kaikkien jäsenvaltioiden odotetaan saavuttavan tavoitteet.

3.3.Katettavan päästövalikoiman parantamisen vaikutukset päästökattodirektiivin mukaisten velvoitteiden saavuttamiseen

Tämän ilmanpuhtautta koskevan katsauksen perustana oleva mallinnus sisältää uusia ominaisuuksia, joilla pyritään tuomaan tulokset lähemmäksi todellisia olosuhteita. 30

Mallinnukseen voidaan nyt sisällyttää järjestelmällisesti erityisesti kaikkien keskeisten alojen kondensoituvien hiukkasten päästöt. Ne ovat aluksi höyryn muodossa (piipun sisällä tai sen lähellä) olevia päästöjä, jotka muuttuvat hiukkasiksi, kun ne päästetään ilmaan. On tärkeää ottaa nämä päästöt huomioon, sillä ne huonontavat hengittämämme ilman laatua. 31 Aiemmin 32 tätä ei ollut mahdollista tehdä järjestelmällisesti eikä kaikkien päästöjä aiheuttavien alojen osalta, mutta uudet havainnot 33 ovat parantaneet tietojen saatavuutta. Tämä on erityisen tärkeää kotitalouksien lämmityksessä, jossa kondensoituvien hiukkasten huomioon ottaminen voisi joissakin jäsenvaltioissa muuttaa todellisten päästöjen vähentämiseksi tarvittavien toimien laajuutta. Näin ollen se voisi myös muuttaa päästövähennysten jakautumista talouden alojen välillä ja lisätä kotitalouksien lämmityksen suhteellista osuutta päästöistä.

Verrattaessa perusskenaarion päästöjä siten, että malliin on järjestelmällisesti sisällytetty kondensoituvat hiukkaset tai ei ole järjestelmällisesti sisällytetty kondensoituvia hiukkasia 34 , muutamissa jäsenvaltioissa (erityisesti Itävallassa ja Saksassa) tapahtuu merkittäviä muutoksia. Vaikutusten vertailu maantieteellisesti eritellyllä tasolla osoittaa, että PM2,5-pitoisuudet muuttuvat vain vähän suurimmassa osassa Eurooppaa. Tällä on kuitenkin huomattava vaikutus joillakin alueilla, kuten siellä, missä asuinrakennusten lämmityksellä on suuri merkitys (esimerkiksi Suomessa ja Virossa, missä pitoisuudet ovat yleisesti ottaen alhaisia), sekä Keski-Euroopan osissa, kuten Itävallassa ja Saksassa, jotka eivät perinteisesti ole sisällyttäneet kondensoituneita hiukkasia PM2,5-päästöjä koskeviin kansallisiin tietoihinsa. 35 Nämä muutokset eivät kuitenkaan vaikuta minkään jäsenvaltion mahdollisuuksiin täyttää PM2,5-päästöjen vähennysvelvoitteitaan.

Toinen parannus todellisten päästöjen mallintamiseen on maatalouden NOX- ja NMVOC-päästöjen sisällyttäminen mallinnukseen. Näitä päästöjä ei tällä hetkellä oteta huomioon päästökattodirektiivin vaatimustenmukaisuuden tarkastuksissa 36 , sillä velvoitteita asetettaessa ei ollut käytettävissä riittävän luotettavia tietoja. Uudemmat tiedot mahdollistavat nyt tämän tiedon sisällyttämisen malleihin. 37 Tämä muuttaa useiden jäsenvaltioiden ennakoitua vaatimustenmukaisuustilannetta. Kun maataloudesta peräisin olevat NOX-päästöt otetaan huomioon, mahdollisuudet vuoden 2030 päästövähennysvelvoitteiden noudattamiseen perusskenaariossa heikkenevät vain yhdestä sellaisesta jäsenvaltiosta, jonka ei odoteta saavuttavan velvoitetta (Malta), seitsemään jäsenvaltioon (Tšekki, Tanska, Unkari, Irlanti, Liettua, Malta ja Romania). Kun maataloudesta peräisin olevat NMVOC-päästöt otetaan huomioon, vuoden 2030 vaatimusten noudattamatta jättämisen mahdollisuudet vuoden 2030 perusskenaariossa heikkenevät neljästä jäsenvaltiosta (Unkari, Liettua, Slovenia ja Espanja) kahdeksaan jäsenvaltioon (Tšekki, Ranska, Unkari, Irlanti, Liettua, Luxemburg, Slovenia ja Espanja). Tämä osoittaa, että useissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisätoimia täyden hillitsemispotentiaalin hyödyntämiseksi. Skenaariossa, jossa otetaan huomioon hiljattain ehdotetut tiukemmat ilmanlaatunormit, näiden maatalouden päästölähteiden huomioon ottamisen vaikutukset päästökattodirektiivin noudattamisen mahdollisuuksiin ovat vähäisemmät.

Näitä kondensoituvien hiukkasten ja maatalouden päästöjen parempaan esittämiseen liittyviä tuloksia voidaan hyödyntää päästökattodirektiivin uudelleentarkastelussa, joka on määrä tehdä viimeistään vuonna 2025.

4.Ilmaan liittyvien saasteettomuustavoitteiden saavuttamisen mahdollisuudet

4.1.Saasteettomuustoimintasuunnitelman EU:n vuoden 2030 ilmanpuhtaustavoitteet

Saasteettomuustoimintasuunnitelmaan sisältyy kaksi ilmanpuhtautta koskevaa EU:n tason tavoitetta vuodeksi 2030:

1)vähennetään ilmansaasteiden terveyshaittoja (ennenaikaisina kuolemina ilmaistuna) yli 55 prosenttia verrattuna vuoden 2005 lukuihin

2)vähennetään 25 prosenttia niiden EU:n ekosysteemien alaa, joissa ilman pilaantuminen uhkaa luonnon monimuotoisuutta, ilmaistuna sellaisten ekosysteemien alan osuutena, joilla on mitattu typpilaskeumien kriittisten kuormitusten ylityksiä (verrattuna vuoden 2005 tasoihin).

Perusskenaariossa EU saavuttaisi pitkälti terveysvaikutusten vähentämistä koskevan saasteettomuustavoitteen ja ennenaikaisten kuolemien määrä vuosina 2005–2030 vähenisi arviolta 66 prosenttia. Ekosysteemejä koskeva tavoite saavutettaisiin kuitenkin vasta vuonna 2040 38 , ja riskialueet vuosina 2005–2030 vähenisivät ainoastaan 20 prosenttia. Uusien ilmanlaatunormien täyttäminen antaisi EU:lle mahdollisuuden saavuttaa tämä tavoite vuonna 2030, ja se toisi sekä terveyteen että luonnon monimuotoisuuteen liittyviä etuja.

4.1.1.Terveyteen liittyvä tavoite ja yleiset terveysvaikutukset eri skenaarioissa

Ilman epäpuhtauksien taustapitoisuus ja väestön altistuminen

Perusskenaariossa epäpuhtauspitoisuudet laskevat jo ajan mittaan, ja vuoteen 2030 mennessä PM2,5-hiukkasten pitoisuuden ei odoteta olevan millään EU:n alueella suurempi kuin 20 μg/m3. Suurilla alueilla epäpuhtauspitoisuuksien ennustetaan kuitenkin ylittävän WHO:n nykyisin suositteleman ilmanlaadun ohjearvon 5 µg/m3 vuonna 2030 ja jopa vuonna 2050.

Kun taustapitoisuudet muunnetaan vaikutuksiksi EU:n väestön terveyteen, voidaan todeta, että ilmanpuhtaudesta hyötyvien ihmisten määrä kasvaa huomattavasti (kaavio 2). 39 Vaikka tämä olisi merkittävä parannus, tarvitaan lisää poliittisia sitoumuksia, jotta WHO:n vuoden 2021 suuntaviivat ylittävän altistumisen kielteisiä terveysvaikutuksia voidaan rajoittaa myös jäljelle jäävän (noin) puolikkaan EU:n väestön osalta.

EU:n laajuisesta siirtymisestä semivegetaristiseen ruokavalioon odotetaan olevan jonkin verran hyötyä PM2,5-altistumisen vähentämisessä, sillä sekundaaristen hiukkasten muodostumista edistävät ammoniakkipäästöt vähenevät. Perustasoon verrattuna niiden ihmisten määrä, joiden odotetaan hyötyvän ilmanpuhtaudesta WHO:n suuntaviivojen mukaisesti, kasvaisi noin 5–7 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä ja noin 10 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä.

Tulokset vaihtelevat yksittäisten maiden välillä, mutta ennusteiden mukaan kaikkien maiden taustapitoisuudet ja niihin liittyvä väestön altistuminen vähenevät tasaisesti (kuten IIASA:n raportissa (2022) tarkemmin todetaan).

Kaavio 2: EU27:n eri PM2,5-pitoisuuksille altistuva väestö

 Lähde: IIASA (2022).

Huom. OPT10 tarkoittaa tiukempia ilmanlaatunormeja koskevaa skenaariota (kuten ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevassa komission ehdotuksessa), MTFR tarkoittaa kaikkia teknisiä toimenpiteitä koskevaa skenaariota, ZPAP on skenaario, jossa optimoidaan ekosysteemiin liittyvän saasteettomuustavoitteen saavuttaminen, ja FlexDiet tarkoittaa semivegetaristista ruokavaliota koskevaa skenaariota.

Tällä hetkellä hieman yli 50 prosenttia EU:n väestöstä asuu alueilla, joilla NO2-saastepitoisuus on alle WHO:n suuntaviivojen ohjearvon 10 µg/m3. Vuoteen 2030 mennessä osuuden arvioidaan ylittävän 75 prosenttia kaikissa skenaarioissa ja olevan hieman yli 80 prosenttia, jos kaikki tekniset toimenpiteet toteutetaan. Ennusteiden mukaan kaikissa skenaarioissa yli 95 prosenttia EU:n väestöstä asuu vuoteen 2050 mennessä alueilla, joilla epäpuhtaudet ovat alle WHO:n suositellun NO2-tason.

Ennenaikaiset kuolemat ja saasteettomuustavoitteen saavuttaminen

PM2,5-hiukkasille altistumisesta johtuvien ennenaikaisten kuolemien 40 arvioidaan laskevan noin 60–75 prosenttia verrattuna vuoden 2005 lukuihin kaikissa skenaarioissa (mukaan lukien perusskenaario) vuosina 2030 ja 2050. Ennenaikaiset kuolemat vähenevät nopeammin, jos tiukemmat ilmalaatunormit täyttyvät ja kaikki tekniset toimenpiteet toteutetaan. 41 Edellyttäen, että kaikki perusskenaarioon sisältyvät politiikat tuottavat toivotut tulokset, EU:n odotetaan saavuttavan saasteettomuutta koskeva terveystavoite selvästi vuonna 2030. Skenaario, jossa EU:n väestö siirtyy semivegetaristisen ruokavalion noudattamiseen, vähentäisi vuoteen 2030 mennessä ennenaikaisia kuolemia arviolta vielä 2 000 vuodessa.

Kaavio 3: PM2,5-kokonaispitoisuuksille altistumisesta johtuvat ennenaikaiset kuolemat EU27:ssä, tuhatta tapausta vuodessa

Lähde: IIASA (2022).

Huom. Merkitty 55 % viittaa saasteettomuustavoitteeseen.

Absoluuttisina lukuina ilmaistuna 42 tämä ennuste osoittaa, että perusskenaarioon verrattuna saavutettaisiin merkittäviä parannuksia. Se tarkoittaa kuitenkin edelleen arviolta 200 000:ta PM2,5-altistumisesta johtuvaa ennenaikaista kuolemaa vuonna 2030. Ilmanlaatunormien tiukentaminen vähentäisi määrää 177 000:een vuonna 2030, ja kaikkien teknisten toimenpiteiden toteuttaminen vähentäisi sitä entisestään. 43

Näiden lisäksi NO2-altistumisen ennustetaan aiheuttavan noin 60 000 ennenaikaista kuolemaa perusskenaariossa vuonna 2030. Tämä luku ei juurikaan vaihtele eri skenaarioiden välillä, vaikka määrän arvioidaan puolittuvan vuoteen 2050 mennessä. Altistumisen alailmakehän otsonille arvioidaan aiheuttavan noin 50 000 ennenaikaista kuolemaa perusskenaariossa vuonna 2030.

4.1.2.Ekosysteemeihin liittyvä tavoite ja kokonaisvaikutukset ekosysteemeihin

Ilmansaasteet vaikuttavat ekosysteemien terveyteen happamoitumisen, rehevöitymisen ja otsonivaikutusten kautta. Mallinnustulokset 44 osoittavat, että happamoituminen on ajan mittaan vähentynyt merkittävästi. Ennusteiden mukaan perusskenaariossa alle 3 prosentilla EU:n ekosysteemien alasta on vuonna 2030 kriittisen kuormituksen ylittäviä happamoittavia laskeumia, kun vuonna 2005 osuus oli 15 prosenttia. Tämä osoittaa viime vuosikymmeninä jo saavutetusta rikkidioksidipäästöjen merkittävästä vähenemisestä saadut hyödyt. Nämä hyödyt ovat vielä suuremmat, jos asetetaan tiukemmat ilmanlaatunormit, jos toteutetaan kaikki tekniset toimenpiteet tai jos EU:n väestö siirtyy semivegetaristiseen ruokavalioon.

Ilmansaasteiden rehevöitymistä koskevia vaikutuksia 45 tarkasteltaessa tilanne ei kuitenkaan ole yhtä myönteinen. Tämä liittyy nykyiseen ennusteeseen, jonka mukaan EU ei saavuta saasteetonta ekosysteemiä koskevaa tavoitetta ainoastaan perustason politiikoilla. Tässä skenaariossa 68 prosentilla EU:n ekosysteemien alasta esiintyisi vuonna 2030 edelleen rehevöitymistä (verrattuna 86 %:iin vuonna 2005). Samoissa perusolosuhteissa suojelualueisiin kohdistuisi vuonna 2030 edelleen merkittäviä vaikutuksia ja 59 prosentilla Natura 2000 -alueista esiintyisi rehevöitymistä. Jos asetettaisiin tiukemmat ilmanlaatunormit tai toteutettaisiin kaikki tekniset toimenpiteet, rehevöitymisestä kärsivien EU:n ekosysteemien osuus laskisi vuoteen 2030 mennessä 61 prosenttiin tiukemmilla ilmanlaatunormeilla ja 56 prosenttiin kaikilla teknisillä toimenpiteillä. Vastaavat luvut Natura 2000 -alueilla olisivat 51 prosenttia ja 46 prosenttia.

Kaavio 4: EU27:n ekosysteemien ala, jolla rehevöitymisen kriittiset kuormitukset ylittyvät

Lähde: IIASA (2022).

Huom. Merkitty 25 % tarkoittaa saasteettomuustavoitetta.

Rehevöitymistä koskevaan haasteeseen vastaamiseksi, ekosysteemien saasteettomuustavoitteen ja päästökattodirektiivin ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoitteiden saavuttamiseksi sekä luonnon ennallistamista koskevan lain täytäntöönpanon edistämiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lisätoimenpiteitä maatalousalan ammoniakkipäästöjen rajoittamiseksi, sillä ammoniakki on ilman epäpuhtaus, jolla on suurin vaikutus ekosysteemeihin. Optimaalinen toimenpidekokonaisuus saasteettomuustavoitteen saavuttamiseksi liittyy tehokkaampaan nautakarjan, sikojen ja siipikarjan lannan sekä mineraalilannoitteiden käsittelyyn ja käyttöön ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi.

Nämä vakiintuneet toimenpiteet (jotka on otettu huomioon päästökattodirektiivissä joko pakollisina tai vapaaehtoisina toimenpiteinä) 46 parantaisivat merkittävästi myös mahdollisuuksia täyttää päästökattodirektiivin ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoitteet: sellaisten jäsenvaltioiden määrä, joiden ei odoteta saavuttavan vähennysvelvoitteita vuoteen 2030 mennessä, vähenisi (20:stä 7:ään). Jäsenvaltioita kannustetaan siksi voimakkaasti tehostamaan näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa

–hyväksymällä kansallista lainsäädäntöä tiettyjen maatalouskäytäntöjen sitovuudesta

–edistämällä näitä käytäntöjä viestinnän ja valistuskampanjoiden avulla, myös uuden yhteisen maatalouspolitiikan mukaisen maatiloille annettavan neuvonnan kautta.

Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava muiden toimenpiteiden toteuttamista ravinnehuollon parantamiseksi, vältettävä ilman, veden ja maaperän pilaantumista aiheuttavaa ravinnehävikkiä sekä omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa erityisesti maataloudesta peräisin olevaan typpeen. Tämä on Pellolta pöytään -strategian, nitraattidirektiivin ja tulevan integroidun ravinnehuoltosuunnitelman mukaista.

4.2.Taloudelliset vaikutukset

Ilmansaasteilla on lukuisia taloudellisia vaikutuksia. Valtaosa vaikutuksista, erityisesti epäpuhtauksien suorista terveysvaikutuksista 47 , ei siirry markkinahintoihin, mutta ilmansaasteista ekosysteemeille (mukaan lukien maatalousalueet ja metsät) ja materiaaleille aiheutuvat haitat aiheuttavat kustannuksia. Ilmansaasteilla on myös epäsuoria vaikutuksia, kuten markkinahintoihin liittyviä makrotaloudellisia vaikutuksia. Ilmansaasteita vähentävien toimenpiteiden kustannuksia olisi sen vuoksi verrattava näistä toimenpiteistä yhteiskunnalle koituviin hyötyihin siten, että näille hyödyille annetaan rahallinen arvo. 48

Perusskenaariossa WHO:n suuntaviivojen 49 ohjearvot ylittävien ilmansaasteiden aiheuttamien terveyshaittojen kustannusten arvioidaan olevan 114–384 miljardia euroa vuodessa vuonna 2030. Kustannusten arvioidaan laskevan 44–169 miljardiin euroon vuoteen 2050 mennessä 50 , kun väestön altistuminen ilmansaasteille vähenee. Skenaarioissa, joissa ilmanlaatunormeja tiukennetaan tai kaikki tekniset toimenpiteet toteutetaan, terveyshaittojen ennustetaan vähenevän vähintään 30 prosenttia perusskenaarioon verrattuna sekä vuoden 2030 että vuoden 2050 osalta. Kaikkien käytettävissä olevien teknisten toimenpiteiden yhdistäminen ruokavalion muutokseen vähentäisi terveyshaittoja pienimpään mahdolliseen arvoon.

Ilmansaasteiden aiheuttamien ekosysteemiin kohdistuvien vahinkojen 51 taloudelliset kustannukset ovat 3,6–10,8 miljardia euroa vuonna 2030. Tämän ennustetaan laskevan ainoastaan hieman, 3,1–9,2 miljardiin euroon, vuoteen 2050 mennessä. Se johtuu sellaisten Natura 2000 -alueiden, joilla esiintyy rehevöitymistä, vaatimattomasta vähenemisestä perusskenaariossa. Tilanne kuitenkin paranee huomattavasti, jos toteutetaan kunnianhimoisempia ilmanpuhtautta koskevia politiikkoja. Perusskenaariossa viljelykasveille aiheutuvien vahinkojen kustannusten arvioidaan olevan 8,9 miljardia euroa ja metsille aiheutuvien vahinkojen 8,7 miljardia euroa vuonna 2030, ja kunnianhimoisemmissa ilmanpuhtausskenaarioissa kustannukset pienenevät vain vähän. Näihin ekosysteemeihin vaikuttaa enimmäkseen otsoni, jonka määrä vähenee suunnitelluissa skenaarioissa ainoastaan välillisesti.

Ilmansaasteiden aiheuttamien materiaalivahinkojen taloudellisten kustannusten arvioidaan olevan perusskenaariossa 676 miljoonaa euroa vuonna 2030 ja 444 miljoonaa euroa vuonna 2050.

Nykyisiin politiikkoihin verrattuna eri skenaarioiden ennustetaan tuottavan erisuuruisia muita kuin markkinahyötyjä ja erisuuruisia lisäkustannuksia tarvittavista saastumisen vähentämistoimenpiteistä. Kunnianhimoisempien ilmanpuhtautta koskevien skenaarioiden valitseminen (tiukempien ilmanlaatunormien asettaminen, kaikkien teknisten toimenpiteiden toteuttaminen tai optimaalisten toimenpiteiden toteuttaminen saasteettomuustavoitteiden saavuttamiseksi) tuo aina suoria nettohyötyjä (hyödyt, joista on vähennetty kustannukset) verrattuna perusskenaarioon. 52

Ilman pilaantumista vähentävillä valvontatoimenpiteillä ja niiden myönteisillä vaikutuksilla ilmanlaatuun on myös laajempia makrotaloudellisia vaikutuksia 53 , jotka heijastuvat markkinoihin. Epäpuhtauksien vähentämistoimenpiteet aiheuttavat sekä kustannuksia joillekin aloille että liiketoimintamahdollisuuksia toisille aloille, kun taas ilmanlaatu vaikuttaa sekä työvoiman että satojen tuottavuuteen ja siten koko talouteen. Työn tuottavuusvaikutuksia 54 koskevien viimeaikaisten oletusten perusteella kaikki ilmanpuhtauden parantamista koskevat skenaariot kasvattavat EU:n vuoden 2030 BKT:tä 0,26–0,28 prosenttia perusskenaarioon verrattuna. Tämä osoittaa, että epäpuhtauksien vähentämistoimenpiteillä on ylivoimaisia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Vaikutusten alakohtainen jakautuminen osoittaa, että vuonna 2030 ainoastaan maatalousalalla olisi vähäisiä kielteisiä vaikutuksia, kun kaikki tekniset toimenpiteet toteutetaan (noin 2 % huonompi kuin perusskenaariossa, erityisesti kotieläintuotantoalalla). Skenaariossa, jossa ilmanlaatunormit ovat tiukemmat, nettovaikutus kaikkiin aloihin (mukaan lukien maatalous) on myönteinen.

Kaavio 5: Ilmanpuhtauspolitiikan skenaarioiden makrotaloudelliset markkinavaikutukset, EU:n BKT:n prosentuaalinen muutos perusskenaarioon verrattuna

Lähde: JRC:n mallinnukseen perustuva IIASA:n raportti (2022), joka perustuu OECD:n vuoden 2019 oletuksiin työn tuottavuudesta.

5.Viimeaikaisten geopoliittisten tapahtumien ja energiakriisin ilmanpuhtautta koskevat vaikutukset

Venäjän provosoimaton, perusteeton aseellinen hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut valtavan häiriön Euroopan energiajärjestelmässä, ja tämä häiriö vaatii välittömiä kollektiivisia toimia. Komissio esitteli 18. toukokuuta 2022 REPowerEU-suunnitelmansa 55 , jolla pyritään lopettamaan EU:n riippuvuus kaasun, öljyn ja kivihiilen tuonnista Venäjältä. Suunnitelma perustuu 55-valmiuspaketin ehdotuksiin ja on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ilmastoneutraaliustavoitteen mukainen. Suunnitelmassa esitettiin lisätoimenpiteitä, joissa yhdistetään älykkäät investoinnit ja uudistukset kotitalouksien, yritysten ja teollisuuden energiansäästön nopeuttamiseksi ja puhtaaseen energiaan siirtymisen kiihdyttämiseksi muun muassa ehdottamalla vuodelle 2030 korkeampia uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita. 56  

Komissio on osana kolmatta ilmanpuhtautta koskevaa katsausta testannut EU:n energialähteiden yhdistelmää koskevia ennusteita, joissa perusskenaarioon sisältyvien toimenpiteiden lisäksi otetaan huomioon Venäjältä peräisin olevien fossiilisten polttoaineiden asteittaisen käytön lopettamisen mahdolliset seuraukset ja tärkeimmät tuolloin ilmoitetut 57 REPowerEU-suunnitelman toimenpiteet, jotta voidaan arvioida niiden vaikutusta ilmansaasteisiin.

Myöhemmin tänä vuonna komissio esitti myös kiireellisiä toimenpiteitä energiankulutuksen vähentämiseksi edelleen lyhyellä aikavälillä 58 ja uusiutuvan energian tarvittavan nopean kehittämisen tehostamiseksi 59 . Edellä mainituissa ennusteissa ei oteta huomioon näitä viimeisimpiä toimenpiteitä eikä mahdollisia nopeita muutoksia, jotka saatetaan käynnistää, erityisesti käyttäytymisen muutoksia ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton nopeutumista.

Näiden ennusteiden perusteella ilmanlaadun kannalta merkityksellisiä ovat EU:n kokonaisenergiankäytön ennustettu väheneminen ja maakaasun käytön voimakas väheneminen, jota kompensoi uusiutuvien energialähteiden ja vedyn käytön voimakas lisääntyminen. Perusskenaarioon verrattuna tässä skenaariossa kiinteän biomassan kokonaiskulutuksen arvioidaan tällä hetkellä pysyvän melko vakaana vuoteen 2030 ja vähenevän yli 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Energiatehokkuuden parantaminen ja investoiminen ei-poltettaviin uusiutuviin energialähteisiin tuottaisi ilmanpuhtauteen liittyviä sivuhyötyjä.

Nykyisen energiakriisin odotetaan kuitenkin johtavan myös joidenkin nykyisten kivihiilikapasiteettien pidempään käyttöön riippuen jäsenvaltioiden erityistilanteesta ja niiden nykyisestä energialähteiden yhdistelmästä sekä vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöönoton nopeudesta. Tällä kivihiilen käytön tilapäisellä mahdollisella elpymisellä on päinvastainen vaikutus ilmanpuhtauteen. Ennusteet osoittavat, että näiden EU:n energialähteiden yhdistelmän ennustettujen muutosten vuoksi ja ilman uusia ilmanpuhtauden saavuttamista koskevia EU:n poliittisia toimia ilmanlaatu heikkenisi noin kahdella prosentilla EU:n väestöstä vuoteen 2030 mennessä perusskenaarioon verrattuna. Se kuitenkin paranisi hieman vuoteen 2050 mennessä, kun ilmanpuhtaudesta hyötyvän EU:n väestön osuus kasvaisi puhtaan energiantuotannon nopeutetun käyttöönoton sekä kiinteän biomassan, öljyn ja kaasun käytön vähenemisen vuoksi. Kaiken kaikkiaan tämän vaihtoehtoisen skenaarion arvioidaan perusskenaarioon verrattuna johtavan hieman korkeampaan ennenaikaisten kuolemien määrään vuonna 2030 mutta vähentävän niitä enemmän vuoteen 2050 mennessä. Tämä on ennustettujen epäpuhtauspitoisuuksien mukaista.

Näissä vaikutuksissa on maantieteellisiä eroja eri puolilla EU:ta. 60 Tämä keskipitkän aikavälin kielteinen vaikutus edellyttäisi EU:lta asianmukaisia vähentämistoimenpiteitä, jotta vältettäisiin ilmanpuhtautta koskevien tavoitteiden ja oikeudellisten velvoitteiden saavuttamisen vaarantuminen. Tähän liittyvien terveys- ja materiaalivahinkojen kustannukset ovat tässä tapauksessa vuonna 2030 hieman korkeammat (3–4 % terveysvahinkojen osalta ja 14 % materiaalivahinkojen osalta) kuin perusskenaariossa mutta hieman alhaisemmat vuoteen 2050 mennessä.

Päästökattodirektiivin noudattamisen mahdollisuuksien osalta merkittävin huomioon otettava epäpuhtaus ovat PM2,5-hiukkaset 61 . Verrattuna nykyisten politiikkojen mukaisiin vaatimustenmukaisuuden mahdollisuuksiin (3.2 jakso) yksi jäsenvaltio (Tanska) olisi vuonna 2025 lineaarisen vähennyspolun ulkopuolella, kun taas samojen neljän jäsenvaltion kuin perusskenaariossa (Tanska, Unkari, Slovenia ja Espanja) ennustetaan olevan saavuttamatta vuoden 2030 vähennysvelvoitettaan.

Kaiken kaikkiaan REPowerEU-suunnitelma hyväksyttiin vastauksena tarpeeseen nopeuttaa huomattavasti puhtaaseen energiaan siirtymistä sekä lisätä Euroopan energiariippumattomuutta epäluotettavista toimittajista ja epävakaista fossiilisista polttoaineista, mikä tuottaa pitkän aikavälin ilmanpuhtautta koskevia hyötyjä. Lyhyellä aikavälillä kivihiilen käytön ennustettu lisääntyminen Venäjän kaasun asteittaisen käytön lopettamisen kompensoimiseksi erityisesti joillakin EU:n alueilla johtaisi kuitenkin ilmansaasteiden lisääntymiseen ja siten suurempiin terveyshaittoihin kuin perusskenaariossa. Tämä johtaisi myös ilmanpuhtautta koskevien hyötyjen vähenemiseen. Lyhyellä aikavälillä ilmanpuhtauteen kohdistuvien kielteisten vaikutusten ei kuitenkaan odoteta vaikuttavan kielteisesti mahdollisuuksiin saavuttaa vuoden 2030 saasteettomuutta koskeva terveystavoite EU:n tasolla. Mallinnuksesta käy ilmi, että EU ei saavuta ekosysteemitavoitetta kuten perusskenaariossa, ellei lisätoimenpiteitä toteuteta.

Kun otetaan huomioon energiamarkkinoiden nykyinen dynamiikka ja siihen liittyvät muutokset sääntelykehyksessä, kaikkia näitä tuloksia olisi pidettävä suuntaa antavina. Mahdollisten tulevien EU:n tason toimenpiteiden lisäksi on huomattavaa epävarmuutta siitä, miten eri jäsenvaltioiden energiankäyttäjät reagoivat energian hinnanmuutoksiin. Halvalla saatavilla olevien energialähteiden (kuten itse kerätyn puun, jonka laatu polttoaineena on huono) käytön lisääntyminen johtaisi ilman epäpuhtauspäästöjen lisääntymiseen. Tarve siirtyä käyttämään muita, saastuttavampia energialähteitä on jo johtanut tilapäisiin poikkeuksiin päästönormeista. Se merkitsee ilmanlaadun heikkenemisen riskiä, jota on arvioitava kansallisella tasolla, jotta vältetään vaarantamasta EU:n ilmanpuhtauslainsäädännön noudattaminen ja estetään kielteiset vaikutukset terveyteen ja ekosysteemeihin. Rakenteellisten toimenpiteiden täytäntöönpano ja energiamarkkinoiden ennakoimaton kehitys sen sijaan nopeuttaisivat edelleen puhtaaseen energiaan siirtymistä ja johtaisivat ilmanlaadun paranemiseen.

6.Vuorovaikutus ilmastopolitiikan kanssa – keskittyminen metaaniin ja mustaan hiileen

Täydentääkseen perusskenaarioon (55-valmiuspaketti) sisältyvien EU:n ilmastotavoitteiden laajentamiseen tähtäävien toimenpiteiden ilmanlaatuvaikutusten arviointia komissio analysoi tässä kolmannessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa ilmasto- ja ilmanpuhtauspolitiikkojen välisiä synergioita, jotka liittyvät lyhytaikaisten ilmastotekijöiden kehitykseen.

Päästökattodirektiivissä tunnustetaan yhteys toisaalta ilmansaasteiden ja toisaalta metaanin ja mustan hiilen, eli kahden keskeisen lyhytaikaisen ilmastotekijän, välillä. Jäsenvaltioiden on raportoitava mustan hiilen kansallisista päästöistä, kun tiedot ovat saatavilla, ja tällä hetkellä kaikki jäsenvaltiot kahta lukuun ottamatta tekevät niin. Metaanipäästöjen vähentämistä koskevassa EU:n strategiassa 62 , joka perustuu päästökattodirektiivin lopussa olevaan metaania koskevaan komission lausumaan, on ilmoitettu, että komissio aikoo osana vuoteen 2025 mennessä tehtävää päästökattodirektiivin uudelleentarkastelua pohtia mahdollisuutta sisällyttää metaani säänneltyjen epäpuhtauksien joukkoon.

Metaani on sekä voimakas ilmastotekijä että alailmakehän otsonisaasteen lähtöaine, ja otsonin arvioidaan aiheuttaneen 24 000 ennenaikaista kuolemaa EU:ssa vuonna 2020. 63 Ihmisen aiheuttamat metaanipäästöt ovat EU:ssa peräisin pääasiassa maataloudesta (54 %), jätteistä (27 %) ja energiasta (17 %). 64

Musta hiili 65 eli noki kuuluu pienhiukkasiin ja vaikuttaa osaltaan kielteisesti terveyteen ja ympäristöön. Se muodostuu fossiilisten polttoaineiden ja puun epätäydellisestä palamisesta. Musta hiili absorboi valoa ja lämpöä ilmasta ja edistää siten ilmastonmuutosta. Jäälle ja lumelle laskeutuessaan musta hiili vähentää pinnan albedoa 66 , mikä edistää lämpenemistä erityisesti EU:n arktisilla alueilla.

Metaanin ja mustan hiilen päästöjen vähentämisellä voidaan siis saavuttaa hyötyjä sekä ilmanpuhtauden että ilmastonmuutoksen hillinnän osalta, mikä parantaa niiden vähentämistoimenpiteiden kustannus-hyötysuhdetta.

Näistä syistä tätä katsausta varten tehdyssä mallinnuksessa on analysoitu mustan hiilen ja metaanin päästöjen kehitystä eri skenaarioissa. Analyysi osoittaa, että perusskenaariossa EU:n mustan hiilen päästöt vuosina 2020–2030 vähenisivät merkittävästi (53 %). Tämä johtuisi pääasiassa kotitalouksien lämmityslaitteiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten asteittaisesta käyttöönotosta, biomassan käytön vähenemisestä ja kivihiilen käytön voimakkaasta vähenemisestä alalla. Neljäsosa saavutetusta vähennyksestä on peräisin liikennealalta, mikä johtuu pääasiassa kehittyneistä Euro-normeista, kuten tehokkaiden hiukkassuodattimien asentamisesta.

Vielä suurempia vähennyksiä (72 % alle vuoden 2020 perustason) voitaisiin saavuttaa, jos toteutettaisiin kaikki tekniset toimenpiteet. Vaihtoehtoisessa energiaskenaariossa, jota arvioidaan 5 jaksossa, mustan hiilen päästöjen ennustetaan kasvavan hieman vuoteen 2030 mennessä (verrattuna perusskenaarioon). Tämä johtuu kiinteiden polttoaineiden (kivihiili ja biomassa) käytön lisääntymisestä tietyillä alueilla ja tietyissä jäsenvaltioissa.

Samoin tämän katsauksen perusskenaariossa EU:n metaanipäästöjen arvioidaan vuosina 2020–2030 laskevan 19 prosenttia. 67 Vuoden 2050 osalta edellä mainittu semivegetaristista ruokavaliota koskeva skenaario vähentäisi EU:n metaanipäästöjä 11 prosenttia perusskenaarioon verrattuna.

Koska metaani kuitenkin kulkeutuu pallonpuoliskon laajuisesti, on elintärkeää täydentää EU:n tason toimia maailmanlaajuisilla toimilla. Marraskuussa 2021 EU perusti yhdessä Yhdysvaltojen kanssa maailmanlaajuisen metaanisitoumuksen 68 , joka on vauhdittanut toimien tehostamista. Siinä esitetään vapaaehtoinen sitoumus vähentää maailmanlaajuisia metaanipäästöjä vähintään 30 prosenttia vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Samanaikaisesti UNECE:n kaukokulkeutumissopimus tarjoaa mahdollisuuksia tarkastella kansainvälisten ilmanpuhtautta ja ilmastoa koskevien kehysten välisiä synergioita. Erityisesti sopimukseen liittyvän Göteborgin pöytäkirjan uudelleentarkastelussa (ks. seuraava jakso) on käynnistetty keskustelut metaanin asemasta otsonin lähtöaineena ja siten sellaisesta epäpuhtaudesta, joka on merkityksellinen ilmanpuhtautta koskevien politiikkojen osalta.

Komission ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevassa ehdotuksessa esitetyt tiukemmat otsonipitoisuuksia koskevat normit korostavat myös tarvetta vähentää edelleen kaikkien otsonin lähtöaineiden, mukaan lukien metaani, päästöjä EU:ssa ja sen ulkopuolella.

7.Valtioiden rajat ylittävä ja kansainvälinen ulottuvuus

Tietyn maan ilmansaasteet ovat peräisin useista lähteistä, erityisesti kotimaisista päästöistä, naapurimaiden päästöistä ja luonnollisista lähteistä. Useimmissa jäsenvaltioissa pääasiallisia saasteiden lähteitä ovat kotimaiset lähteet, ja siksi kotimaisten päästöjen vähentäminen on ensisijainen tavoite ilman epäpuhtauksien taustapitoisuuden vähentämiseksi. Kotimaisista lähteistä peräisin olevien saasteiden osuus on usein suurempi suurimmissa jäsenvaltioissa, joissa vähintään puolet tarvittavista toimista on kohdistettava näiden lähteiden vähentämiseen.

Samalla analyysi vahvistaa, että useimmissa jäsenvaltioissa merkittävä osa PM2,5-taustapitoisuudesta aiheutuu muissa jäsenvaltioissa. Tämä kuvastaa ilmansaasteiden valtioiden rajat ylittävää luonnetta, joka oikeuttaa EU:n tason toimet, sillä jäsenvaltiosta peräisin olevat ilmansaasteet aiheuttavat kielteisiä vaikutuksia jäsenvaltion rajojen ulkopuolella. 69 Samoin ilmansaasteiden vähentäminen päästökattodirektiivin sitoumusten mukaisesti hyödyttäisi muita maita. Lisäksi analyysi osoittaa, että ilman epäpuhtauksien taustapitoisuudet ovat jäsenvaltioiden maantieteellisen sijainnin mukaan vaihtelevassa määrin peräisin myös EU:n ulkopuolisista maista. 70 Ajan myötä EU:n ilmansaasteiden vähentämisskenaarioiden tiukentuessa EU:n sisältä peräisin olevien saasteiden osuuden ennustetaan vähenevän (EU:n sisäisten lisätoimien vuoksi), jolloin EU:n ulkopuolisten lähteiden suhteellinen merkitys kasvaa. Tämä korostaa sitä, että EU:n on toteutettava tehokkaampia toimia kahdenvälisesti (erityisesti liittymis- ja naapuruuspolitiikan yhteydessä mutta myös lujittamalla kansainvälisiä kumppanuuksia) ja UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen kaltaisilla monenvälisillä foorumeilla.

Päästökattodirektiivin velvoitteet näkyvät ainakin jossakin määrin kansainvälisellä tasolla UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksessa ja sen muutetussa Göteborgin pöytäkirjassa. Pöytäkirjan ratifioineiden maiden määrä on kasvanut viime vuosina, mutta pöytäkirjan ratifioineissa sopimuspuolissa on edelleen vähän EU:n ulkopuolisia maita. EU:n jäsenvaltioista seitsemän 71 ei vielä ole muutetun pöytäkirjan osapuolia, mutta useimmat edistyvät ratifiointiprosessissa.

Kaukokulkeutumissopimusta koskevan työn yhteydessä erityisen kiinnostavaa on Göteborgin muutetun pöytäkirjan meneillään oleva uudelleentarkastelu. Uudelleentarkastelu on loppuvaiheessa, ja osapuolet päättävät, miten sen päätelmät otetaan jatkossa huomioon.

8.Päätelmät

Kolmatta ilmanpuhtautta koskevaa katsausta varten tehdyn analyysin perusteella ilman epäpuhtauksien päästöjen ennustetaan laskevan edelleen. Tämä on hyvä uutinen EU:n kansalaisille sekä EU:n taloudelle ja yhteiskunnalle. Viimeisten 20 vuoden aikana EU on onnistunut vähentämään huomattavasti useimpien viiden tärkeimmän päästökattodirektiivillä säännellyn epäpuhtauden päästöjä. Ammoniakkipäästöt ovat kuitenkin huolestuttava poikkeus. Päästöt ovat vähentyneet vain vähän, ja 11 jäsenvaltiota ei saavuttanut vuonna 2020 ammoniakkipäästöjen vähennysvelvoitteitaan.

Ammoniakkipäästöjen osalta mahdollisuudet täyttää päästökattodirektiivin päästövähennysvelvoitteet ovat edelleen vähäiset. Näiden jäsenvaltioiden on toteutettava merkittäviä lisätoimia ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi niiden lähteellä edistämällä hyviä maatalouskäytäntöjä. Kuten analyysi on osoittanut, myös asteittainen siirtyminen semivegetaristiseen ruokavalioon EU:ssa parantaisi vaatimusten noudattamisen mahdollisuuksia, samoin kuin se, että jäsenvaltiot pyrkisivät voimakkaammin toteuttamaan asiaan liittyviä maataloustoimenpiteitä yhteisen maatalouspolitiikan 72 puitteissa. Lisätoimia tarvitaan myös PM2,5- ja NMVOC-päästöjen rajoittamiseksi, vaikka näiden kahden epäpuhtauden osalta ainoastaan neljä jäsenvaltiota ei tämänhetkisten ennusteiden mukaan saavuta vuoden 2030 vähennysvelvoitteitaan.

Komissio korostaa, että on olennaisen tärkeää täyttää täysimittaisesti päästökattodirektiivin velvoitteet ilmansaasteiden kielteisten terveys- ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi EU:n saasteettomuustavoitteen mukaisesti. Nykyisillä ja ehdotetuilla politiikoilla EU:n odotetaan saavuttavan terveyteen liittyvän saasteettomuustavoitteensa, mutta se ei ole saavuttamassa ekosysteemiin liittyvää tavoitettaan vuonna 2030. Tämä korostaa tarvetta toteuttaa lisätoimenpiteitä ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi.

Sen varmistamiseksi, että odotetut ennusteet toteutuvat, on tärkeää panna voimassa oleva lainsäädäntö täysimittaisesti täytäntöön. 73 Samoin on tärkeää, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät nopeasti komission viimeaikaiset poliittiset ehdotukset (jotka ovat osa ilmanpuhtautta koskevan katsauksen taustalla olevia oletuksia) ja säilyttävät samalla ehdotetun tavoitetason. Tähän sisältyvät ehdotukset ajoneuvojen päästönormeista ja teollisuuden päästöistä (mukaan lukien teollisuuden päästödirektiivin soveltamisalan laajentaminen kattamaan suuret maatilat, minkä ennustetaan vaikuttavan merkittävästi ammoniakkipäästöjen vähentämiseen) sekä 55-valmiuspakettiin ja REPowerEU:hun liittyvät aloitteet.

REPowerEU-suunnitelman osalta tässä esitetty analyysi osoittaa, että vaikka uusiutuvien energialähteiden (erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian) nopeutettu käyttöönotto tuo pitkän aikavälin hyötyjä, asteittaisesta Venäjän kaasun käytöstä luopumisesta johtuva kivihiilen käytön elpyminen huonontaa ilmanlaatua lyhyellä aikavälillä ja edellyttää vähentämistoimenpiteitä (sama pätee biomassaan). Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää ehdottaa meneillään olevassa tarkistuksessa tiukempia kiinteän polttoaineen kattiloiden ja uunien ekologista suunnittelua koskevia normeja. Myös energiamarkkinoiden kehitystä on syytä seurata tarkasti ilmanpuhtauden näkökulmasta, sillä hintojen nousu voi johtaa siihen, että kuluttajat vaihtavat halvempiin mutta saastuttavampiin polttoaineisiin. Nykytilanne on jo johtanut väliaikaisiin poikkeuksiin päästönormeista, ja niiden vaikutuksia ilmanlaatuun on arvioitava ja seurattava tiiviisti myös kansallisella tasolla.

Mikä tärkeintä, kunnianhimoisemmat ilmanlaatunormit, jotka komissio on hiljattain esittänyt ilmanlaatudirektiivien tarkistamista koskevassa ehdotuksessaan, helpottaisivat päästökattodirektiivin täytäntöönpanoa. Tämä parantaisi huomattavasti vuoden 2030 vaatimustenmukaisuuden saavuttamisen mahdollisuuksia (vaikka ennusteiden mukaan liian moni jäsenvaltio ei saavuta ammoniakin vähennysvelvoitteitaan). Se myös vähentäisi entisestään ilmansaasteiden terveys- ja ekosysteemivaikutuksia ja tuottaisi makrotaloudellisia hyötyjä ilmanlaatunormien ehdotetun tarkistuksen perustana olevan analyysin mukaisesti.

Liite: Tärkeimmät menetelmälliset erot toiseen ilmanpuhtautta koskevaan katsaukseen ja ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen perustana olevaan analyysityöhön nähden

Toisen ilmanpuhtautta koskevan katsauksen jälkeen tehdyt päivitykset

–Perusskenaariossa otetaan huomioon viime aikoina hyväksytyt ja ehdotetut EU:n politiikat.

–Päivitetty menetelmä terveysvaikutusten arvioimiseksi. Uusimman tieteellisen näytön perusteella se sisältää nyt joitakin uusia sairastavuusvaikutuksia. Herkkyysanalyysi tehdään, jotta voidaan ottaa huomioon pitoisuusvastefunktioiden erilaiset kaltevuudet alhaisilla pitoisuustasoilla.

–Päivitetty menetelmä terveysvaikutusten arvottamiseksi. Sovelletaan samoja rahamääräisiä arvoja kuin toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa, mutta rahamääräisessä osuudessa otetaan huomioon ainoastaan WHO:n vuoden 2021 suuntaviivojen ohjearvotason ylittävät vaikutukset (toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa laskettiin vaikutukset rahamääräisinä kaikilla tasoilla). Tämä mahdollistaa sen, että analyysissä voidaan keskittyä niiden vahinkojen rahalliseen arviointiin, jotka johtuvat pääasiassa ihmisen toiminnan aiheuttamasta saasteiden osasta. Se sisältää myös muutamia lisäsairastavuusvaikutuksia.

Ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen tukena olevan analyysityön jälkeen tehdyt lisäpäivitykset

Näiden kahden aloitteen mallinnustyön eri ajoituksista ja eri tarkoituksista johtuen on olemassa menetelmällisiä eroja. Direktiivien tarkistamista tukevassa työssä keskityttiin skenaarioiden välisiin suhteellisiin muutoksiin tavoitevuosina 2030 ja 2050 sekä paikallisiin vaikutuksiin, kun taas ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa analysoidaan lisäksi muutoksia ajan mittaan ja käytetään karkeampaa maantieteellistä lähestymistapaa.

–Eri mallien ja eri väestöennusteiden käyttö joissakin analyysin osissa. Ilmanpuhtautta koskevan katsauksen analyysi perustuu pääasiassa GAINS-malliin, jonka terveysvaikutusten arvioinnissa oletetaan, että väestömäärä pysyy vakiona, ja sovelletaan saasteettomuustavoitteen saavuttamisen arvioimiseksi samoja metodologisia valintoja kuin tavoitteen asettamisessa. Ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen perustana olevassa työssä käytetään epäpuhtauspitoisuuksien ja niihin liittyvien vaikutusten osalta uEMEP-mallia, jonka maantieteellinen tarkkuus on suurempi.

–Samasta syystä saasteettomuustavoitteen arvioinnissa tarkastellaan ihmisen toiminnasta aiheutuvien PM2,5-päästöjen kaikkia terveysvaikutuksia (kun taas ilmanlaatudirektiivien tarkistuksen vaikutustenarvioinnissa tarkastellaan tapauksia, jotka johtuvat altistumisesta WHO:n suuntaviivojen ohjearvon 5 µg/m3 ylittävälle pitoisuudelle luonnolliset lähteet mukaan luettuina).

–Perusskenaario sisältää ehdotetun tarkistetun teollisuuden päästödirektiivin maataloutta koskevat osatekijät.

–Perusskenaariota on mukautettu jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen, jotta se vastaisi paremmin kansallisia politiikkoja, toimenpiteitä ja päästöinventaarioita.

–Päivitettyjen ilmakehän siirtokertoimien käyttö, joka voi johtaa erilaisiin alueellisiin jakaumamalleihin.

–UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen vaikutusten koordinointikeskuksen (Coordination Centre for Effects) vuonna 2021 toimittaman ekosysteemien kriittistä kuormitusta koskevan päivitetyn tietokannan käyttö.

–Näiden metodologisten päivitysten lisäksi kolmannessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa analysoidaan uusia skenaarioita, joissa otetaan erityisesti huomioon Ukrainan sodasta ja REPowerEU-suunnitelmasta johtuvat muutokset energialähteiden yhdistelmään sekä siirtyminen semivegetaristiseen ruokavalioon.

Nämä metodologiset erot voivat joissakin tapauksissa johtaa erilaisiin tuloksiin kolmannen ilmanpuhtautta koskevan katsauksen ja ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen perustana olevan analyysin välillä.

(1)     https://europa.eu/eurobarometer/surveys/detail/2660

(2)      Direktiivi 2004/107/EY ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä sekä direktiivi 2008/50/EY ilmanlaadusta ja sen parantamisesta.

(3)    Direktiivi (EU) 2016/2284 tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä.

(4)    Rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOx), ammoniakki (NH3), muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani (NMVOC) ja pienhiukkaset (PM2,5).

(5)    COM(2022) 542.

(6)    WHO (2021) WHO:n maailmanlaajuiset ilmanlaatua koskevat suuntaviivat .

(7)     https://environment.ec.europa.eu/topics/air/reducing-emissions-air-pollutants/emissions-inventories_en#review-of-national-emission-inventories

(8)    COM(2022) 586 (Euro 7) ja COM(2022) 156 (tarkistettu teollisuuden päästödirektiivi). Näistä (kuten muistakin tässä kertomuksessa mainituista komission ehdotuksista) keskustellaan neuvoston ja Euroopan parlamentin kesken, joten niihin voi tulla muutoksia.

(9)    SWD(2022) 545 final.

(10)     https://ec.europa.eu/clima/eu-action/european-green-deal/delivering-european-green-deal_en

(11)    COM(2022) 674.

(12)    COM(2021) 400 final.

(13)    Direktiivin 13 artiklan mukaisesti.

(14)     https://www.eea.europa.eu/publications/air-quality-in-europe-2021/air-quality-status-briefing-2021

(15)    EEA:n raportti nro 22/2018 .

(16)    EEA (2022), Health impact of air pollution in Europe 2022. Tämä arvio perustuu ilman epäpuhtauspitoisuuksien seurantaan. Se sisältää ainoastaan WHO:n ilmanlaadun suuntaviivojen tason ylittävistä ilman epäpuhtauksista johtuvat ennenaikaiset kuolemat, toisin kuin muut 4 jaksossa esitetyt arviot, jotka perustuvat raportin Klimont ym., ”Support to the development of the third Clean Air Outlook”, IIASA, 2022, mallintamistuloksiin ja joissa otetaan huomioon kaikki vaikutukset (myös WHO:n ilmanlaadun suuntaviivat alittavan tason vaikutukset). Näin säilytetään yhdenmukaisuus aiempien ilmanpuhtautta koskevien katsausten analyysin kanssa.

(17)    EEA:n raportti nro 9/2020 .

(18)    Päästöinventaarioista raportoidaan kahden vuoden viipeellä, joten vuosien 2020–2029 velvoitteiden noudattamista tarkasteltiin ensimmäisen kerran vuonna 2022.

(19)     https://www.eea.europa.eu/publications/national-emission-reduction-commitments-directive-2022 ; nämä luvut perustuvat jäsenvaltioiden tietoihin eivätkä komission jälkikäteen tarkistamiin ja tarkastelemiin tietoihin.

(20)    Vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelman vaikutustenarvioinnin (SWD(2020) 176 final) MIX-skenaarion tulokset osoittavat, että paketti vähentäisi PM2,5-päästöjä 4 prosenttia, NOx-päästöjä 7 prosenttia ja SO2-päästöjä 17 prosenttia vuonna 2030 verrattuna aiemmin sovittuun ilmasto- ja energiapolitiikkaan.

(21)    COM(2021) 556 final; neuvosto ja parlamentti pääsivät lokakuussa 2022 alustavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen.

(22)    Ilmanlaatudirektiivien tarkistamista tukevaa vaikutustenarviointia varten tehdyssä herkkyysanalyysissä on otettu huomioon muita teollisuuden päästödirektiivin tarkistamista koskevaan ehdotukseen liittyviä näkökohtia olettamalla, että tarkistetun teollisuuden päästödirektiivin soveltamisalaan kuuluvien teollisuuslaitosten PM2,5-, SO2- ja NOx-päästöt laskevat vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttia verrattuna niiden vuoden 2030 perusskenaarion päästötasoihin. Tulokset ovat melko vakaita ja johtavat ainoastaan hyvin pieniin muutoksiin PM2,5- ja NOx-pitoisuuksissa. Ylivoimaisesti myönteisin epäpuhtauksiin kohdistuva vaikutus liittyy SO2-päästöihin, joiden EU:n kokonaispäästöjen ennustetaan vähenevän kymmenen prosenttia vuoteen 2030 mennessä perusskenaarioon verrattuna. Tämä ei kuitenkaan muuttaisi sitä, että päästökattodirektiivin vähennysvelvoitteita ennustetaan noudatettavan tämän epäpuhtauden osalta hyvin jo nyt.

(23)    Viro, Kreikka, Italia, Suomi ja Ruotsi.

(24)      Kuvaus kaikista tässä katsauksessa mainituista skenaarioista on IIASA:n raportin (2022) 3 jaksossa. Kaikki tässä esitetyt tulokset perustuvat GAINS-malliin ( https://gains.iiasa.ac.at/gains ).

(25)    Päästökattodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuoden 2025 päästöjen suuntaa antavat tasot määritetään lineaarisen vähennyspolun perusteella jäsenvaltioiden vuodeksi 2020 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen päästötasojen ja vuodeksi 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen päästötasojen välillä. Arviointi tehdään näin ollen suhteessa suurimpaan sallittuun päästötasoon, joka on vuosien 2020–2029 ja 2030 päästövähennysvelvoitteista johtuvien suurimpien sallittujen tasojen keskiarvo.

(26)    Belgia, Kreikka, Kroatia, Italia, Malta, Alankomaat ja Suomi.

(27)    Perustuen JRC:n kehittämään skenaarioon, joka on tarkoitus toteuttaa CAPRI-mallissa, olettaen, että käyttöön otetaan ruokavalio, joka perustuu ihmisen kokonaisenergiantarpeeseen 2 500 kcal/vuorokausi (hävikin jälkeen), kuten EAT-Lancet-asiantuntijaryhmän ehdotuksessa (Willet ym., Food in the Anthropocene: the EAT–Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems , The Lancet Vol. 393 (10170), 2019) esitetään. Siirtymistä semivegetaristiseen ruokavalioon toteutetaan GAINS-mallissa vuodesta 2020 alkaen, ja se kasvaa asteittain kohti täysimittaista täytäntöönpanoa vuonna 2050.

(28)    Ennusteiden mukaan Itävalta, Bulgaria, Kroatia, Kypros, Tšekki, Saksa, Unkari, Irlanti, Liettua, Luxemburg ja Romania eivät edelleenkään täytä vähennysvelvoitteitaan.

(29)    Suurin teknisesti toteutettavissa oleva vähennysskenaario, johon viitataan nimellä ’kaikki tekniset toimenpiteet’.

(30)      Mallinnuskehys ja kaikkien tässä katsauksessa mainittujen vaikutusten arviointi on kuvattu IIASA:n raportissa (2022).

(31)    Erityisesti kotitalouksien lämmityksessä kondensoituvien hiukkasten päästöjen arvioidaan olevan suunnilleen samaa tasoa kuin suodatettavissa olevien päästöjen, joiden osuus huomioidaan yleisimmin. Lisätietoja on saatavilla IIASA:n raportissa (liite).

(32)    Jäsenvaltioiden toimittamat päästöinventaariot eivät ole aina olleet täysin vertailukelpoisia tämän asian osalta. Tämä johtuu erityisesti siitä, että lämmityksen (poltosta aiheutuvat kotitalouksien päästöt) kondensoituvien hiukkasten huomioon ottamiseksi käytettävistä menetelmistä ei ole ollut tieteellistä yksimielisyyttä. Tästä aiheesta käydään keskusteluja YK:n kaukokulkeutumissopimuksen puitteissa ( https://emep.int/publ/reports/2020/emep_mscw_technical_report_4_2020.pdf ).

(33)    Pohjoismaiden ministerineuvostolle tehdyssä tutkimuksessa tuotetut lämmityksen johdonmukaiset päästökertoimet (Simpson ym., Revising PM2.5 emissions from residential combustion, 2005-2019 – Implications for air quality concentrations and trends , Pohjoismaiden ministerineuvosto, 2022).

(34)    Tästä on kuultu jäsenvaltioita.

(35)    IIASA:n raportti (2022) sisältää erokarttoja, joissa verrataan vuoden 2015 PM2,5-pitoisuuksia, jotka on arvioitu GAINS-mallissa vakiokokoonpanossa ja käyttämällä tutkimuksen Simpson ym. (2022) uusia, yhtenäisiä päästökertoimia. Kartat osoittavat, että on myös sellaisia alueita, joilla mallinnetut pitoisuudet pienenevät hieman, kun käytetään yhdenmukaisia päästökertoimia.

(36)    Päästökattodirektiivin 4 artiklan 3 kohdan d alakohta.

(37)    Jäsenvaltioiden kanssa järjestetyn kuulemisen aikana keskusteltiin oletuksista, jotka koskevat maataloudesta peräisin olevien NOx- ja NMVOC-päästöjen sisällyttämistä GAINS-malliin.

(38)    Niiden vaikutusten analyysi, jotka aiheutuisivat siitä, että EU:ssa siirryttäisiin semivegetaristiseen ruokavalioon (mikä johtaisi ammoniakkipäästöjen vähenemiseen), osoittaa, että tavoite saavutettaisiin vuoteen 2035 mennessä.

(39)      Tulokset ovat suurelta osin yhdenmukaisia ilmanlaatudirektiivin vaikutustenarvioinnin kanssa.

(40)    Ilmansaasteiden terveysvaikutukset ulottuvat kuolleisuutta laajemmalle ja sisältävät sairastuvuuden. Vaikutukset on analysoitu ja ilmaistu rahallisesti, jotta voidaan arvioida ilmansaasteiden vähenemisen taloudelliset vaikutukset ja siitä saatavat hyödyt (ks. 4.2 jakso).

(41)    Tämä tulos on pätevä riippumatta käytetyistä väestökehitystä koskevista oletuksista (olipa kehitys sitten staattinen, kuten tässä raportoidaan, tai dynaaminen) tai terveysvaikutuksia koskevista oletuksista.

(42)    Käyttäen samaa metodologista lähestymistapaa kuin toisessa ilmanpuhtautta koskevassa katsauksessa. Saastepäästötavoitteet asetettiin tämän lähestymistavan perusteella.

(43)    Nämä luvut eroavat ilmanlaatudirektiivien tarkistamisen perustana olevassa vaikutustenarvioinnissa esitetyistä luvuista (ks. liite 1).

(44)    Perustuen vuoden 2022 kriittisen kuormituksen tietokantaan (Critical Load Database) (UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksen vaikutustyöryhmän vaikutusten koordinointikeskus [Coordination Centre for Effects]) ja uusimpiin GAINS-mallissa toteutettuihin lähdereseptorikertoimiin (ks. IIASA, 2022).

(45)    Arvioituna ekosysteemien alana, jolla typpilaskeuma ylittää kriittiset kuormitukset.

(46)    Liitteessä III oleva 2 osa.

(47)    Kuolleisuusvahinkojen osuus terveysvahinkojen kokonaisarvosta on 70–91 prosenttia, kun taas loput johtuvat sairastavuusvaikutuksista. Vaihteluväli kuvastaa sitä, arvostetaanko kuolleisuus elinvuoden arvon vai tilastollisen eliniän arvon perusteella.

(48)    Tässä jaksossa esitettyjen tulosten taustalla olevan menetelmän kuvaus on IIASA:n raportissa (2022).

(49)    Suuntaviivojen ohjearvojen alapuolella suurempi osa pilaantumisesta johtuu luonnollisista lähteistä.

(50)    Vaihteluvälit kuvastavat sitä, arvostetaanko kuolleisuus elinvuoden arvon vai tilastollisen eliniän arvon perusteella. Arvot ilmaistaan vuotta kohden vuoden 2015 hintoina.

(51)    Nämä vaikutukset arvioidaan ainoastaan Natura 2000 -alueilla tapahtuvasta rehevöitymisestä johtuvan ekosysteemipalveluiden menetyksen kautta. Näin ollen niissä aliarvioidaan ekosysteemipalvelujen kokonaismenetys.

(52)    Vähentämistoimenpiteistä saatavat nettohyödyt ovat vankkoja kaikissa herkkyystapauksissa (muun muassa kuolleisuuden arvioinnin mittarit ja ilman epäpuhtauksille altistumisen tasot).

(53)      Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus on laskenut nämä vaikutukset GEM-E3-mallin avulla ( https://joint-research-centre.ec.europa.eu/gem-e3_en ). Lisätietoja on IIASA:n raportin (2022) 4.4.5 jaksossa.

(54)    Dechezleprêtre, A., Rivers, N., & Stadler, B. The economic cost of air pollution: Evidence from Europe. OECD Economics Department Working Papers, 2019.

(55)    COM(2022) 230

(56)      Komissio ehdotti, että uusiutuvan energian tavoite vuodelle 2030 nostetaan 45 prosenttiin ja energiatehokkuustavoite 13 prosenttiin.

(57)      Asiakirjoissa COM(2022) 230 ja SWD(2022) 230.

(58)      COM(2022) 360 ja neuvoston asetus (EU) 2022/1369.

(59)      COM(2022) 591.

(60)    Eniten epäpuhtauspitoisuudet vaikuttavat Itävaltaan, Bulgariaan, Puolaan ja Romaniaan. Arvioidut muutokset eivät kuitenkaan ylitä 1,5 µg/m3:n lisäystä PM2,5-pitoisuuksissa.

(61)    Myös SO2-päästöt ovat merkityksellisiä, mutta niiden vaatimustenmukaisuuden mahdollisuudet ovat ennallaan, kun otetaan huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden odotetaan noudattavan SO2-päästöjen vähennysvelvoitteitaan erittäin selvästi.

(62)    COM(2020) 663 final.

(63)    EEA (2022).

(64)      Tiedot EU:n UNFCCC:lle 27. toukokuuta 2022 toimittamasta selvityksestä (mukaan lukien maankäyttösektori).

(65)      Osa tästä kuvauksesta on peräisin ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskevalta koalitiolta (https://www.ccacoalition.org).

(66)    Kyky heijastaa auringonvaloa.

(67)      Maailmanlaajuiseen metaanisitoumukseen liittyvässä EU:n metaanitoimintasuunnitelmassa (2022) (politiikan skenaariossa) metaanipäästöjen arvioidaan vähenevän noin 23 prosenttia vuosina 2020–2030 (https://www.ccacoalition.org/en/resources/national-methane-action-plans).

(68)     https://www.globalmethanepledge.org/

(69)      Valtioiden rajat ylittävän epäpuhtauksien seurannan tehokkuutta voidaan parantaa huomattavasti EU:n avaruustietojen ja -palvelujen avulla.

(70)    Eniten EU:n ulkopuolisten naapurimaiden päästövähennyksistä ja kansainvälisen merenkulun päästöjen vähenemisestä (jälkimmäinen erityisesti saarten tapauksessa) hyötyisivät pienemmät ja eristyneemmät jäsenvaltiot.

(71)

     Itävalta, Belgia, Kreikka, Irlanti, Italia, Unkari ja Puola.

(72)      Monet jäsenvaltiot ovat päättäneet käsitellä ammoniakkipäästöjä YMP:n strategiasuunnitelmissaan ja/tai kansallisessa lainsäädännössään.

(73)      Mukaan lukien EU:n tuki, kuten teknisen tuen väline ( https://ec.europa.eu/info/funding-tenders/find-funding/eu-funding-programmes/technical-support-instrument/technical-support-instrument-tsi_en ) sekä ilman pilaantumisen ehkäisemiseen ja korjaamiseen liittyvät EU:n rahoittamat tutkimus- ja innovaatioaloitteet ( https://research-and-innovation.ec.europa.eu/document/c9d4c0b5-f85e-4599-986d-e6b2438229fc_en ).