EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 9.11.2022

COM(2022) 590 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Lannoitteiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistaminen

1.Johdanto

Maailmaa koettelee tällä hetkellä pahin maailmanlaajuinen kivennäislannoitekriisi sitten 1970-luvun. Covid-19-pandemia ja sen aiheuttamat toimitusketjun häiriöt sekä energiakriisi ovat nostaneet lannoitteiden hinnat ennätyksellisen korkealle.

Lannoitteilla on merkittävä tehtävä elintarviketurvan kannalta 1 .

Venäjän laiton ja perusteeton hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut huomattavan kielteisesti jo ennestään erittäin tiukkoihin lannoitteiden maailmanmarkkinoihin. Se on paljastanut heikkouksia, jotka johtuvat siitä, että maailma on riippuvainen muutamasta maailmanlaajuisesta toimittajasta. Venäjä, jonka osuus maailmanlaajuisesta lannoitteiden viennistä oli vuonna 2020 noin 15 prosenttia, on asettanut rajoituksia elintarvikkeiden ja lannoitteiden viennille, mikä on vähentänyt maailmanlaajuista tarjontaa ja nostanut hintoja. Lannoitteiden niukkuus ja korkeat hinnat pahentavat maailman elintarviketurvakriisiä 2 , ja maailmanlaajuisen lannoitepulan ratkaisemiseksi tarvitaan yhteisiä toimia. EU on tehostanut toimiaan elintarviketurvan maailmanlaajuisten puutteiden korjaamiseksi ja elintarvikekriisin vaikutusten lieventämiseksi haavoittuvassa asemassa olevissa maissa toteuttamalla nopeita ja kattavia Team Europe -toimia maailmanlaajuiseen ruokaturvattomuuteen vastaamiseksi.

Lisäksi EU:n solidaarisuuskaistat ja Mustanmeren viljasopimus ovat helpottaneet elintarvikekriisiä tehokkaasti sallimalla Ukrainan jatkaa viljan vientiä sekä vakauttamalla markkinoita ja alentamalla elintarvikkeiden hintoja. EU:n ja Ukrainan solidaarisuuskaistoista on tullut merkittävä kauppayhteys Ukrainan, EU:n ja muun maailman välillä, ja ne ovat tähän mennessä mahdollistaneet ukrainalaisten maataloustuotteiden (vilja, öljysiemenet ja niihin liittyvät tuotteet, myös lannoitteet) vientiä yli 14 miljoonan tonnin verran ja helpottaneet siten maailmanlaajuista elintarvikekriisiä. EU on tukenut YK:n ja Turkin välitystoimia ja kehottanut jatkamaan Mustanmeren viljasopimusta 19. marraskuuta jälkeen. Järjestelyn lakkauttamisella olisi vakavia vaikutuksia maailmanlaajuiseen elintarviketurvaan.

Lannoitemarkkinoiden kireys vaikuttaa erityisesti alhaisen tulotason ja keskitulotason maihin. Vuonna 2022 ennätykselliset 222 miljoonaa ihmistä 53 maassa kärsii akuutista ruokaturvattomuudesta ja tarvitsee kiireellistä apua. Pahiten kärsineitä maita ovat Somalia, Afganistan, Etiopia, Nigeria, Etelä-Sudan ja Jemen ja lisäksi Etelä-Amerikan alue.

Vaikka elinkelpoinen elintarviketuotanto vaatii muutakin kuin lannoitteita, nykytilanne on erityisen kriittinen sen lyhyen aikavälin vaikutuksen vuoksi, joka lannoitepulalla voi olla maatalouden satoihin. Pienemmät sadot merkitsevät vähemmän ruokaa. YK on varoittanut maailmanlaajuisesta lannoitekriisistä ja todennut, että kriisi saattaa vaarantaa elintarviketuotannon tulevina vuosina ja vaikuttaa maihin, joilla ei ole finanssipoliittista liikkumavaraa toteuttaa tukiohjelmia kohtuuhintaisten lannoitteiden saatavuuden ylläpitämiseksi. 

Kaavio 1: Lannoitteiden nettokauppa (miljoonaa tonnia ravinteita)

Lähde: FAOSTAT 3  

Lannoitteiden maailmanlaajuinen niukkuus johtuu pääasiassa typpilannoitteiden tuotannossa tarvittavan maakaasun korkeasta hinnasta 4 . Euroopalla on merkittävä lannoiteteollisuus, mutta se on riippuvainen maakaasun tuonnista sekä fosfaattien ja potaskan tuonnista 5 . Kesällä 2022 kaasun osuus ammoniakin tuotannon muuttuvista tuotantokustannuksista EU:ssa oli jopa 90 prosenttia (ammoniakki on typpilannoitteiden välituote). Elokuussa 2022, jolloin kaasun hinnat olivat korkeimmillaan, tuotannonala sulki 70 prosenttia ammoniakin tuotantokapasiteetistaan, koska tuotannosta oli tullut kannattamatonta. On viitteitä siitä, että kapasiteetin nykyinen käyttöaste on 50 prosenttia. Jos kaasun hinnat laskevat edelleen, käyttöasteen voidaan odottaa kasvavan. Tuotannon väheneminen EU:ssa vähentää myös EU:n vientiä EU:n ulkopuolisiin maihin. Typen välituotteiden ja lannoitteiden vienti on vähentynyt 9 prosenttia, kun taas tuonti on kasvanut 19 prosenttia tämän vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana.

Vaikka lannoitteita on edelleen saatavilla EU:ssa, niiden hinta on viljelijöille haaste (syyskuussa 2022 typpilannoitteiden hinnat olivat 149 prosenttia korkeammat kuin vuotta aikaisemmin) erityisesti sen vuoksi, että myös muiden tuotantopanosten (energian) hinnat ovat nousseet merkittävästi. Lannoitteiden korkeat hinnat vaikuttavat viljelijöiden hankinta- ja istutuspäätöksiin, mikä puolestaan voi vaikuttaa seuraavan kauden satoon ja EU:n panokseen elintarvikkeiden maailmanlaajuisen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden osalta.

Toimenpiteet, joita EU ottaa käyttöön korkeiden energiahintojen hillitsemiseksi, parantavat lannoiteteollisuuden olosuhteita. Tarvitaan kuitenkin välittömämpiä ja kohdennetumpia toimia. Tässä ehdotettujen lyhyen aikavälin toimien pitäisi helpottaa EU:n viljelijöiden ja lannoitetuottajien vaikeuksia ja edistää EU:n strategista tavoitetta vähentää riippuvuutta Venäjältä tulevasta tuonnista monipuolistamalla tuotantoa ja varmistamalla luotettavat toimitusketjut. EU:n toimia elintarviketurvan puutteiden torjumiseksi on edelleen vahvistettava maailmanlaajuisesti.

Kaavio 2: Lannoitteiden ja elintarvikkeiden maailmanlaajuinen hintaindeksi (indeksi 100 = 2010)

Lähde: Maailmanpankki

EU:n strateginen kokonaistavoite perustuu edelleen Pellolta pöytään -strategiassa asetettuihin tavoitteisiin. On näyttöä siitä, että lannoitteita ei aina levitetä asianmukaisesti. Ravinnehävikin osuus on tietyillä alueilla jopa 50–60 prosenttia pelloille levitettävästä määrästä. Tämä hävikki viittaisi siihen, että monissa EU:n osissa käytetään liikaa lannoitteita peltohehtaaria kohti ilman, että sillä saavutetaan havaittavaa kasvua sadoissa. Pellolta pöytään -strategian tavoite vähentää ravinnehävikkiä 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja säilyttää samalla maaperän viljavuus on näin ollen saavutettavissa.

Lyhyellä aikavälillä ja geopoliittisten epävarmuustekijöiden vuoksi olisi kuitenkin ryhdyttävä kaikkiin kohtuullisiin toimiin, jotta EU:n jatkuva panos elintarvikkeiden saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen ei vaarantuisi. Meidän on varmistettava, että EU:n Venäjään kohdistamat pakotteet toteutetaan tarkoitetulla tavalla, mikä mahdollistaa lannoitteiden kauttakulun ja virtauksen viljelijöiden käyttöön EU:ssa ja sen ulkopuolella. Kestävään elintarviketuotantoon ja innovatiivisiin teknologioihin siirtymisen nopeuttaminen on unionin rakenteellinen ratkaisu elintarvikkeiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi sekä ympäristön ja maapallon terveyden suojelemiseksi.

2.Lannoitteiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistaminen EU:ssa

2.1.Markkinoiden valvonta

Siitä lähtien, kun maatalouden tuotantopanosten hinnat nousivat vuonna 2021, lannoitemarkkinat ovat olleet sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa pidettävien komission kokousten asialistalla, mukaan lukien Euroopan elintarviketurvakriisien valmius- ja reagointimekanismin (EFSCM) ja lannoitevalmisteita käsittelevän asiantuntijaryhmän kokoukset.

Lannoiteteollisuuden ja/tai viljelijöiden ja niiden tuottajaorganisaatioiden hallussa olevista varastoista ei ole tietoja. Komissio parantaa markkinoiden avoimuutta EU:n lannoitemarkkinoiden seurantakeskuksen avulla ja selvittää tapoja saada reaaliaikaisempia tietoja jäsenvaltioilta ja sidosryhmiltä.

2.2.Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmat

Uusi YMP tarjoaa viljelijöille laajalti taloudellista tukea lannoitteiden käytön optimoimiseen, jotta he voivat saavuttaa ympäristö-, ilmasto- ja taloushyötyjä. Jäsenvaltioiden parhaat käytännöt osoittavat, että typen käyttöä tehostamalla lannoitteiden käyttöä voidaan vähentää siten, että sadot säilyvät samalla tasolla tai jopa kasvavat ja maaperän yleinen viljavuus paranee 6 . Samaan aikaan tehokkuuden lisääminen EU:ssa vähentää lannoitteiden tarvetta ja vähentää jännitteitä maailmanmarkkinoilla.

Uudessa vihreässä arkkitehtuurissa yhdistetään maaperän terveyden ja viljavuuden suojelemiseen ja parantamiseen tähtäävä tiukennettu ehdollisuus (GAEC-vaatimukset ja lakisääteiset hoitovaatimukset) 7 jäsenvaltioiden vapaaehtoisiin toimenpiteisiin, joilla viljelijöitä tuetaan vähimmäisvaatimuksia laajemmin, myös ravinnehuollon alalla. Viljelijöille suunnattuja vapaaehtoisia toimenpiteitä ovat muun muassa ekojärjestelmät sekä maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumukset. Kaikissa YMP:n strategiasuunnitelmissa käsitellään ravinteiden käytön tehokkuutta eri toimilla:

-Interventiot kannustavat monipuolistamaan viljelyä ja tehostamaan viljelykiertoa lisäämällä valkuaiskasvien viljelyä. YMP:n suunnitelmilla tuetaan myös kerääjäkasveja 8 , jotka lisäävät vihreää lannoitusta ja maan orgaanista ainesta, tai sitoumuksia lisätä kasvipeitettä vähimmäisvaatimuksia suuremmaksi.

-YMP:n strategiasuunnitelmilla tuetaan käytön tehokkuutta lisäävien ravinnehuoltosuunnitelmien laajempaa käyttöönottoa muillakin aloilla kuin niillä, joilla ne jo ovat pakollisia nitraattidirektiivin nojalla.

-Täsmäviljelyä, luonnonmukaista viljelyä ja agroekologiaa tuetaan suunnitelmien puitteissa hoitositoumuksilla ja uusiin koneisiin tehtävillä investoinneilla, lannoitteiden käytön vähentämistä edellyttävillä käytännöillä sekä parantamalla neuvonnan ja koulutuksen saatavuutta 9 .

-YMP:n strategiasuunnitelmilla tuetaan kivennäislannoitteiden osittaista korvaamista orgaanisilla lannoitteilla, kuten lannalla, jätevesilietteellä ja biojätteellä, joita saadaan metanointiprosesseista, biologisista käsittelyprosesseista ja lämpökäsittelyprosesseista, varmistaen samalla, että tämä ei kasvata ravinnehävikkiä.

YMP:n strategiasuunnitelmien hyväksymiseen johtaneissa neuvotteluissa komissio on kehottanut jäsenvaltioita sisällyttämään suunnitelmiinsa toimenpiteitä, jotka liittyvät lannoitteiden tehokkaan käytön optimointiin. Kun kaikki suunnitelmat on hyväksytty, komissio varmistaa suunniteltujen tukitoimien seurannan ja toteutuksen. Se kannustaa jäsenvaltioita edistämään näiden toimenpiteiden laajempaa käyttöönottoa viljelijöiden keskuudessa. Komissio kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan lisäpriorisointia ja nostamaan tällaisten tukitoimien tavoitetasoa YMP:n strategiasuunnitelmiensa tulevissa tarkistuksissa. Komissio kehottaa jäsenvaltioita erityisesti nopeuttamaan maatilojen kestävää ravinnehuoltoa koskevan välineen (FAsT) käyttöönottoa ja sen omaksumista viljelijöiden keskuudessa 10 .

2.3.Poikkeukselliset toimenpiteet ja maatalousalan varaus

Komissio hyväksyi maaliskuussa 2022 poikkeuksellisen 500 miljoonan euron tukipaketin, jolla tuetaan Ukrainan sodan vakavista seurauksista eniten kärsiviä tuottajia. Tähän tarkoitukseen käytettiin YMP:n kriisivarauksen varoja. Tältä pohjalta jäsenvaltiot ovat antaneet 492 miljoonaa euroa rahoitustukea, jossa asetetaan etusijalle kestävät käytännöt ja kriisistä eniten kärsineet viljelijät.

Uudistetun YMP:n maatalousalan varauksesta on vuonna 2023 käytettävissä 450 miljoonaa euroa julkisiin interventioihin ja varastointitoimenpiteisiin maatalousmarkkinoiden vakauttamiseksi tai poikkeuksellisiin toimenpiteisiin, joilla vastataan markkinahäiriöiden, terveysriskien tai muiden hätätilanteiden uhkiin yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen mukaisesti. Komissio tarkastelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, onko tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön poikkeuksellisia toimenpiteitä maatalousalan varauksesta, jotta voidaan estää markkinahäiriöt, jotka johtuvat tiukkojen lannoitemarkkinoiden vaikutuksesta EU:n viljelijöiden tuotantoon.

2.4.Valtiontukitoimenpiteitä koskevat tilapäiset kriisipuitteet rahoitustuen kanavana

Valtiontukitoimenpiteitä koskevat tilapäiset kriisipuitteet, jäljempänä ’puitteet’, antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden hyödyntää valtiontukisääntöihin sisältyvää joustoa ja tukea muun muassa maatalouden alkutuottajia, myös lannoitteiden ostojen osalta, ja lannoitteiden tuottajia. Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea, jolla korvataan osa kaasu- ja sähkökustannusten viimeaikaisesta noususta yrityksille, esimerkiksi maatalouden alkutuotannolle ja lannoitteiden valmistajille, edellyttäen, että suojatoimenpiteitä noudatetaan.

Maalis-syyskuussa 2022 komissio hyväksyi 18 maatalousalan erityistukijärjestelmää, joiden puitteiden mukainen kokonaisbudjetti on noin 3,5 miljardia euroa. Järjestelmistä kolme on tarkoitettu viljelijöiden lannoitehankintoihin (kokonaisbudjetti 855 miljoonaa euroa). Useimmat jäsenvaltiot valitsivat kaikille talouden aloille avoimet kattojärjestelmät (455 miljardia euroa syyskuussa 2022). Jotkin jäsenvaltiot päätyivät erityisiin valtiontukiohjelmiin energiaintensiivisten yritysten tukemiseksi.

Kehystä mukautettiin 28. lokakuuta 2022 jäsenvaltioiden tarpeisiin, jotta voidaan tukea kriisistä pahiten kärsineitä energiaintensiivisiä yrityksiä, kuten lannoitteiden tuottajia. Alana, johon vaikutukset kohdistuvat erityisesti, lannoitetuottajat voivat olla oikeutettuja korkeampiin tuki-intensiteetteihin ja jopa 150 miljoonan euron tukiin, jos ne täyttävät tukikelpoisuusperusteet 11 . Suurempia tukimääriä saavien yritysten on sitouduttava tilapäisten kriisipuitteiden mukaisesti pienentämään energiankulutuksensa hiilijalanjälkeä ja parantamaan energiatehokkuuttaan. Myös alkuviljelyn (viljelijöiden) enimmäistuen kattoa on korotettu, minkä ansiosta jäsenvaltiot voivat tarvittaessa tukea viljelijöiden lannoitehankintoja.

Valtiontukea voidaan myöntää eri muodoissa valtiontukitoimenpiteiden lisäksi. Viranomaiset voivat esimerkiksi ostaa lannoitteita kilpailukykyisemmillä markkinahinnoilla (kun otetaan huomioon niiden neuvotteluvoima) ja tarjota niitä viljelijöille alhaisempaan hintaan (tähän sisältyisi valtiontukea) puitteiden asettamissa rajoissa. Jäsenvaltiot voisivat myös varmistaa, että lannoitteet jaetaan viljelijöiden kesken kohtuullisella ja syrjimättömällä tavalla, erityisesti silloin, jos kaasua on säännösteltävä.

2.5.Muu EU:n rahoitus

Tiettyjen sähköntuottajien markkinatuloille asetetun ylärajan ja solidaarisuusmaksun 12 ansiosta jäsenvaltioilla voi olla käytettävissään varoja, jotka ne voivat muun muassa suunnata puitteiden kautta uudelleen intensiivisille energiankäyttäjille, kuten viljelijöille tai lannoitteiden tuottajille (arviolta 140 miljardia euroa) energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla toimivien yritysten tukemiseksi edellyttäen, että nämä varat käytetään uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen tai muihin hiilestä irtautumisen teknologioihin tehtäviin investointeihin. Äskettäin ehdotetut kohdennetut ja poikkeukselliset vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan sääntöjen mukaiset toimenpiteet (SAFE – Supporting Affordable Energy) antaisivat kansallisille viranomaisille mahdollisuuden kohdentaa uudelleen jopa 40 miljardia euroa pk-yritysten, työntekijöiden ja heikossa asemassa olevien kotitalouksien tukemiseen energian hinnannoususta selviytymiseksi. Lisäksi komissio kannustaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään lannoitteiden kohtuuhintaisuuteen ja siten elintarviketurvan parantamiseen.

Nykyisen energiakriisin vuoksi komissio on ehdottanut kohdennettuja muutoksia elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevaan asetukseen, jotta siihen voidaan sisällyttää erityisiä REPowerEU-lukuja, jotka jäsenvaltiot voivat lisätä olemassa oleviin elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa. Komissio on antanut jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten ne voivat muuttaa ja täydentää elpymis- ja palautumissuunnitelmiaan erityisillä REPowerEU-luvuilla, joilla olisi pyrittävä energiansäästöön, energiantarjonnan monipuolistamiseen ja uusiutuvan energian nopeutettuun käyttöönottoon fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi kotitalouksissa, teollisuudessa ja sähköntuotannossa. Jäsenvaltiot voisivat suunnitelmia tarkistaessaan sisällyttää kestävää lannoitteiden tuotantoa koskevan tuen tähän monipuolistamiseen edellyttäen, että ne noudattavat kaikilta osin ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta 13 .

Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa 14 otetaan käyttöön noin 9 miljardin euron verran kohdennettuja investointeja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 aikana. Nämä investoinnit on kohdennettu elintarvikkeisiin, biotalouteen, luonnonvaroihin, maatalouteen ja ympäristöön liittyvän klusterin 6 työohjelmiin, kumppanuuksiin ja missioihin. Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kahtena ensimmäisenä vuonna yli 35 hankkeen, joiden budjetti on noin 180 miljoonaa euroa, arvioidaan liittyvän maatalouden lannoitteisiin. Näihin hankkeisiin sisältyy ravinnebudjetin optimointia, vaihtoehtoisia lannoitevalmisteita sekä luontopohjaisia ja agroekologisia ravinnehuollon ratkaisuja koskevia hankkeita. Rahoitusta myönnetään myös Euroopan maaperäsopimus -missiosta. Yksi sen erityistavoitteista on vähentää maaperän pilaantumista ja kohdentaa toimia lannoitteiden käytön ja ravinnehävikin vähentämiseksi.

Komissio käynnistää vuonna 2023 uuden Euroopan innovaationeuvoston haasteen, joka koskee selviytymiskykyistä maataloutta. Haasteen budjetti on 65 miljoonaa euroa, jolla tuetaan maatalousteknologian startup-yrityksiä syväteknologisten innovaatioiden nopeassa kehittämisessä satojen ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi ympäristöystävällisellä teknologialla, erityisesti lannoituksen alalla.

Myös päästökauppajärjestelmän innovaatiorahastosta rahoitetaan innovatiivisia demonstraatiohankkeita, joilla edistetään jätteestä ja jätevedestä peräisin olevien materiaalien, kuten ravinteiden, talteenottoon liittyviä kiertotalouden tavoitteita.

2.6.Orgaaniset lannoitteet

Kivennäislannoitteiden korvaaminen orgaanisilla lannoitteilla on osa ratkaisua, jolla vähennetään EU:n riippuvuutta kaasusta, ja sitä edistetään myös EU:n luomutavoitteella (25 prosenttia maatalousmaasta vuoteen 2030 mennessä 15 ). Se auttaa pienentämään lannoitteiden hiilijalanjälkeä.

Lannoitevalmisteasetus 16 on heinäkuusta 2022 alkaen avannut sisämarkkinat erityisesti lannoitteille, jotka on valmistettu EU:ssa saatavilla olevista hyödynnetyistä jätteistä ja sivutuotteista. Sillä edistetään vihreitä ja kiertotalouteen perustuvia vaihtoehtoja maakaasulle ja lannoitteiden tuotantoa varten louhituille raaka-aineille. EU-erikoislannoitevalmisteet, kuten inhibiittoreita sisältävät lannoitteet, kontrolloidusti vapautuvat lannoitteet ja kasvibiostimulantit, lisäävät käytön tehokkuutta ja vähentävät siten optimoituihin satoihin tarvittavien lannoitteiden määrää. Valmistusketjun päätepisteiden määritteleminen tulevan eläimistä saatavia sivutuotteita koskevan asetuksen mukaisesti on ennakkoedellytys markkinoille pääsylle lannoitevalmisteasetuksen nojalla ja tuo merkittävää lisäedistystä tässä suhteessa.

Orgaanisen jätteen (esim. karjanlannan, anaerobisen mädätyksen, lietteen ja muiden orgaanisten jätevirtojen) sisältämien ravinteiden tehokasta kierrätystä uusiutuviin biopohjaisiin lannoitevalmisteisiin laajentavien menetelmien kehittäminen edistää Pellolta pöytään -strategian tavoitteita. Biojätteen erottelu ja kerääminen on tärkeä osa tätä kehitystä. Orgaanisen jätteen tehokkaampi paikallinen käyttö tuottaa ympäristöhyötyjä, hyödyttää karjankasvattajia ja peltokasveja tuottavia viljelijöitä ja vähentää Euroopan maatalouden riippuvuutta EU:n ulkopuolelta tulevista kivennäislannoitteista. Komissio hyväksyi 26. lokakuuta 2022 yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevan direktiivin 17 tarkistuksen, johon sisältyy tiukempia jätevesien ravinteiden talteenottoa koskevia velvoitteita. Näitä ravinteita voidaan käyttää uudelleen maataloudessa.

Lannan ja käsitellyn lannan käyttö 18 nitraattidirektiivin mukaisesti voi auttaa viljelijöitä vähentämään altistumistaan kivennäislannoitteiden hintojen volatiliteetille ja sulkemaan ravinnekiertoja 19 . Biojätteen kiertokäyttöä lannoitteena käsitellään komission integroidussa ravinnehuoltosuunnitelmassa, joka hyväksytään vuoden 2023 alussa. Tässä yhteydessä komissio arvioi myös muita sääntelytoimia ja muita kuin sääntelytoimia, joilla mahdollistetaan karjanlannasta talteen otettujen ravinteiden laajempi käyttö.

2.7.Ammoniakin ja urean tuonnin vaihtoehtoiset lähteet ja tuontitullien suspendointi

Tuontilannoitteiden ja tuotujen välituotteiden hankintalähteiden monipuolistaminen lannoitteiden saatavuuden varmistamiseksi on pragmaattinen reaktio tuotannon rajoittamiseen EU:ssa, erityisesti alueilla, joilla on asianmukaiset yhteydet satamiin. Tältä osin EU:n vapaakauppasopimuksilla edistetään lannoitteiden saatavuutta tärkeimmiltä kauppakumppaneilta. Tämä ei heikennä EU:n strategista etua, joka liittyy elinkelpoiseen lannoitteiden tuotantoon EU:ssa.

Komissio on ottanut yhteyttä vaihtoehtoisiin lannoitteiden toimittajiin Venäjän ja Valko-Venäjän tuonnin korvaamiseksi. Oman, Turkmenistan ja Qatar on määritelty vaihtoehtoisiksi typpilannoitteiden toimittajiksi. Näiden EU:n ulkopuolisten maiden taloudet hyötyvät tällaisesta tuonnista kasvun ja työllisyyden lisääntymisen myötä. Tuonti Egyptistä (lähes 20 prosenttia) ja Algeriasta (lähes 40 prosenttia) on kasvanut huomattavasti, ja vuonna 2022 Egyptillä on realistiset mahdollisuudet korvata Venäjä EU:n tärkeimpänä tuontilähteenä.

Typpilannoitteiden tuontiin EU:hun sovelletaan 6,5 prosentin suosituimmuustullia 20 . Komissio on ehdottanut näiden tariffien suspendoimista kahden typpilannoitteiden tuotannon keskeisen välituotteen eli ammoniakin ja urean osalta vuoden 2024 loppuun saakka 21 . Näin puututtaisiin ammoniakin ja urean saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen liittyviin ongelmiin ja edistettäisiin tuonnin monipuolistamista. Neuvosto keskustelee parhaillaan ehdotuksesta. EU:n tuotannonalalle vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä koskevan tutkimuksen jälkeen komissio otti vuonna 2019 käyttöön polkumyyntitullit Venäjältä, Trinidadista ja Tobagosta ja Yhdysvalloista peräisin olevan virtsa-aine-ammoniakkinitraatin (UAN) tuonnissa. Komissio päätti 26. lokakuuta 2022 olla suspendoimatta niitä 22 .

2.8.Toimenpiteet kaasun toimitusvarmuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi

Komissio on kuluneen vuoden aikana ryhtynyt päättäväisiin toimiin kaasun toimitusvarmuuden varmistamiseksi ja kaasumarkkinoiden vakauttamiseksi. Komissio julkaisi 13. lokakuuta 2021 jäsenvaltioille tarkoitetut ohjeet, jäljempänä ’Energian hintavälineistö’, joilla puututaan hinnankorotusten välittömiin vaikutuksiin ja vahvistetaan edelleen kykyä selviytyä tulevista häiriöistä 23 .

Toukokuun 18 päivänä 2022 hyväksytyssä REPowerEU-suunnitelmassa otettiin käyttöön toimenpiteitä kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumiseksi ja uusiutuvan kaasun käytön sekä energiansäästöjen edistämiseksi, energiatoimitusten monipuolistamiseksi ja uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamiseksi, jotta voidaan rajoittaa toimitushäiriöiden vaikutuksia ja pitää energian hinnat kurissa.

Heinäkuussa 2022 antamassaan tiedonannossa ”Kaasua säästöön talven varalle” 24 komissio vahvisti EU:n varautumista tulevaan talveen. Kysynnän vähentämistoimenpiteet sekä kaasun varastointia koskevan asetuksen nojalla toteutetut toimet, joilla pyritään saavuttamaan ja jopa ylittämään unionin kaasun varastointitavoitteet, ovat saavuttaneet tavoitteensa. Vaikka hinnat ovat edelleen historiallisen korkealla, ne ovat laskeneet elokuun 2022 huipputasosta. Komissio antoi jäsenvaltioille ohjeistusta yhteiskunnallisesta näkökulmasta kriittisten tai strategisten teollisuudenalojen priorisoinnista. Elintarvikeala on määritelty kriittiseksi alaksi ja lannoiteala yhteiskunnallisesti kriittisen maatalousalan alihankinta-alaksi koko EU:n alueella. Komissio huomauttaa, että jos kaasun säännöstely otetaan käyttöön, jäsenvaltiot voivat kansallisten hätäsuunnitelmiensa avulla asettaa etusijalle lannoitteiden tuottajien jatkuvan ja keskeytymättömän maakaasun saannin.

Komissio ehdotti 18. lokakuuta 2022 uutta hätäasetusta, jolla puututtaisiin kaasun korkeisiin hintoihin EU:ssa ja varmistettaisiin toimitusvarmuus tulevana talvena 25 . Tämä toteutetaan kaasun yhteishankinnoilla, hintarajamekanismeilla ja infrastruktuurin käytön läpinäkyvyyttä ja jäsenmaiden välistä yhteisvastuuta koskevilla uusilla toimenpiteillä sekä pyrkimällä jatkuvasti vähentämään kaasun kysyntää. Nämä uudet toimenpiteet auttavat myös edelleen lieventämään Euroopan kansalaisiin ja teollisuuteen kohdistuvaa hintapainetta ja varmistavat samalla toimitusvarmuuden ja sisämarkkinoiden toiminnan.

2.9.Vihreän ammoniakin ja biometaanin tuotannon edistäminen

Typpilannoitteiden osalta uusiutuvaa, vähähiilistä ja muuta fossiilitonta vetyä käyttämällä tuotettava ammoniakki on teknologia, jonka avulla voidaan merkittävästi vähentää lannoitteiden tuotantoprosessin kasvihuonekaasupäästöjä. Uusiutuvan vedyn käyttö poistaisi lisäksi EU:n riippuvuuden maakaasusta lannoitteiden tuotannossa. Vaikka käynnissä on monia laajamittaisia hankkeita, ne alkavat tuottaa merkittäviä määriä lannoitteita vasta vuodesta 2025 alkaen.

Uusiutuvaan vetyyn perustuvan ammoniakin tuotannon laajentamiseen liittyy edelleen haasteita, kuten infrastruktuurin puute, lupamenettelyjen nopeuttaminen ja edelleen kehitteillä oleva sääntelykehys. REPowerEU-suunnitelmassa esitetään useita toimia näihin haasteisiin vastaamiseksi. Kaasun hintojen noustessa näistä hankkeista on tulossa kaupallisesti kannattavia verrattuna maakaasuun perustuvaan ammoniakkiin, mikä nopeuttaa niiden käyttöönottoa. EU:n uusiutuvan vedyn talouden laajentamiseksi perustetaan uusi Euroopan vetypankki, joka investoi 3 miljardia euroa vetymarkkinoiden käynnistämiseen EU:ssa muun muassa täsmäyttämällä tarjonnan ja kysynnän.

Valtiontukitoimenpiteitä koskevien tilapäisten kriisipuitteiden lisäksi komissio on hiljattain tarkistanut ja nykyaikaistanut valtiontukivälineistöään 26 , jota jäsenvaltiot voivat asiaankuuluvien edellytysten täyttyessä käyttää yhdessä paikallisten kiertoon perustuvien ravinteiden talteenottohankkeiden kanssa tukeakseen Euroopan typpilannoiteteollisuuden muuntamista uusiutuvaa sähköä tai uusiutuvaa vetyä käyttäväksi teollisuudeksi.

Komissio pyrkii varmistamaan vakaan ja toimivan sääntely-ympäristön uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn tuotannolle. Näin varmistetaan, että uusiutuvien ja vähähiilisten vetypohjaisten lannoitteiden markkinat voivat kehittyä nopeasti. Komissio julkaisee piakkoin kaksi delegoitua säädöstä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita koskevan sääntelykehyksen vahvistamisesta annetun direktiivin (EU) 2018/2001 nojalla.

Biometaanilla on lupaavaa potentiaalia kaasun korvaamisen osalta, erityisesti alueilla, joilla uusiutuva vety olisi vähemmän kilpailukykyistä. Kuten REPowerEU-suunnitelmassa todetaan, kestävän biometaanin tuotannon lisääminen 35 miljardiin kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä on kustannustehokas keino saavuttaa EU:n tavoite vähentää maakaasun tuontia Venäjältä. Se paitsi tuottaa uusiutuvaa energiaa ja lisää viljelijöiden tuloja, myös luo uuden orgaanisten lannoitteiden toimitusvirran. Biometaania koskeva eurooppalainen teollisuuskumppanuus käynnistettiin 28. syyskuuta 2022. Sen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä unionissa tuotetaan ja käytetään 35 miljardia kuutiometriä biometaania vuodessa.

Lisäksi komissio tarkastelee toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa vihreiden lannoitteiden kilpailukykyä markkinoilla siirryttäessä täysin hiilettömään talouteen.

3.Lannoitteiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistaminen maailmassa

3.1.EU:n tuki monen- ja kahdenvälisille aloitteille

Euroopan unioni on reagoinut Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen aiheuttamaan systeemiseen häiriöön nopeasti nelialaisilla Team Europe -toimilla maailmanlaajuisen ruokaturvattomuuden torjumiseksi: 1) solidaarisuus, 2) kestävä tuotanto, 3) kauppa ja 4) monenvälisyys. Euroopan unionin arvioidaan antavan vuoteen 2024 mennessä yhteensä 7,7 miljardia euroa maailmanlaajuisen elintarviketurvan ja kestävien elintarvikejärjestelmien tukemiseen. EU tukee muun muassa toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan maaperän terveyttä sekä lannoitteiden optimaalisempaa ja kestävämpää käyttöä.

Komissio antaa tunnustusta YK:n maailmanlaajuisen kriisinhallintaryhmän työlle sekä muille kansainvälisille aloitteille, kuten G7-maiden globaalille ruokaturva-allianssille, Call to Action -aloitteelle ja FARM-aloitteelle. Näihin aloitteisiin sisältyy toimenpiteitä, joilla vastataan lannoitepulaan erityisesti pitämällä markkinat avoimina ja välttämällä vientirajoituksia, lisäämällä tilapäisesti lannoitetuotantoa puutteiden kompensoimiseksi, tukemalla lannoiteinnovaatioita ja edistämällä menetelmiä lannoitteiden tehokkuuden maksimoimiseksi.

Komissio vahvistaa monenvälistä lähestymistapaa kahdenvälisissä keskusteluissaan strategisten kumppanien kanssa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa marraskuussa 2021 perustetussa maatalouden yhteistyöfoorumissa käsitellään keskeisiä kysymyksiä, kuten luotettavien tietojen puutetta tarjonnasta ja kysynnästä kansainvälisillä markkinoilla, tarvetta parantaa kasvintuotannon tehokkuutta ja ravinteiden käyttöä sekä tuotantokäytäntöjen jalostamista datan ja lannoitteiden tarkan levittämisen avulla. Komissio ja Kanada järjestävät lannoitteiden kestävää käyttöä käsittelevän yhteisen tapahtuman, jossa keskitytään käytön optimointiin ja uusien tuotteiden kehittämiseen.

Komissio liittyy suurimpien kansantalouksien energia- ja ilmastofoorumissa kesäkuussa 2022 käynnistettyyn maailmanlaajuiseen lannoitehaasteeseen (GFC). Aloitteella pyritään vahvistamaan koko maailman elintarviketurvaa ja vähentämään maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä helpottamalla lannoitteiden tarjonnan vajetta erityisesti parantamalla ravinnehuoltoa ja lisäämällä lannoitteiden käytön tehokkuutta sekä vaihtoehtoisilla viljelykäytännöillä ja vaihtoehdoilla kivennäislannoitteille. Aloitteessa määritetään parhaillaan konkreettisia toimia GFC:n tavoitteiden edistämiseksi.

Venäjän hyökkäyksen vaikutusten lisäksi markkinahäiriöt ovat vaikuttaneet voimakkaasti maailmanlaajuisiin lannoitemarkkinoihin. Keskeiset tuottajamaat, kuten Venäjä ja Kiina, ovat asettaneet vientirajoituksia, jotka ovat vaikuttaneet 20 prosenttiin lannoitteiden maailmanlaajuisesta kaupasta ravinteina ilmaistuna 27 . EU pyrkii kaikin tavoin tekemään yhteistyötä kumppaneidensa ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tällaisten kaupan rajoitusten välttämiseksi.

3.2.Tuki kumppanimaille: maaperän viljavuuden kestävä vaalinta ja viljelijöiden tuotantokapasiteetti

Kivennäislannoitteiden kokonaiskulutus viljelymaahehtaaria kohti vaihtelee huomattavasti eri puolilla maailmaa 28 . Monimuotoiset maatalouskäytännöt, veden saatavuus, mukautettu koulutus ja maaseudun neuvontapalvelut, turvatut maaoikeudet, laadukkaiden siementen oikeudenmukainen saatavuus ja luotonsaanti ovat joitakin tärkeimpiä keinoja tukea viljelijöiden tuotantoa ja selviytymiskykyä. Nämä tekijät ovat keskeisiä erityisesti alueilla, joilla maaperän huonontuminen johtaa lannoitteiden heikkoon vaikutukseen.

Tätä taustaa vasten ja Pellolta pöytään -strategiansa ja biodiversiteettistrategiansa mukaisesti komissio on sitoutunut edistämään maailmanlaajuisesti innovatiivisia lähestymistapoja maaperän viljavuuden integroituun vaalimiseen monipuolisilla paikkakohtaisia maaperän viljavuusratkaisuilla, jotka edistävät kestävää tuottoa. Monimuotoiset maatalouden ekosysteemit, orgaanisen aineksen suuremmat pitoisuudet maassa ja parempi ravinnekierron hallinta i) parantavat kykyä sietää ilmastonmuutosta, ii) edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä lisäämällä hiilen varastoitumista maaperään ja iii) edistävät biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä.

Vaikka vaikutukset eivät kohdistu kaikkiin viljelijöihin samalla tavalla ja samassa mittakaavassa kaikissa maissa, EU auttaa kumppaneitaan vähentämään riippuvuutta tuontilannoitteista ja kivennäislannoitteista investoimalla vaihtoehtoihin, kuten orgaanisiin lannoitteisiin, sekä kestävään maatalouteen ja maaperän viljavuuden vaalimiseen. Tämä on keskeinen osa kansallisten elintarvikejärjestelmien maavetoisten muutospolkujen käyttöönottoa vuonna 2021 pidetyn elintarvikejärjestelmiä käsittelevän YK:n huippukokouksen jälkeen. Tätä tarkoitusta varten suunnitellaan useita toimia, jotka rahoitetaan NDICI 29 – Globaali Eurooppa -välineestä, muun muassa uudesta 225 miljoonan euron elintarvike- ja palautumistukivälineestä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maille sekä äskettäin ilmoitetusta, EKR:n varauksista ja elintarvike- ja selviytymiskykyä tukevasta välineestä maksettavasta 600 miljoonan euron tuesta AKT-maille. Erityisesti EU

-edistää vuoropuhelua ja kokemusten vaihtoa sekä tukee tutkimus- ja innovointitoimia erityisesti maissa, joissa lannoitteita käytetään paljon ja/tai joissa ravinteiden käyttö on tehotonta;

-tekee tiivistä yhteistyötä viljelijäjärjestöjen kanssa maatalouden arvoketjuissa ja yhdistää niitä järjestelmällisesti maatalouden tutkimusorganisaatioihin ja yksityiseen sektoriin muun muassa DeSIRA- ja GCCA+-salkkujen pohjalta 30 ;

-edistää agroekologisia lähestymistapoja, myös konkreettisiin arvoketjuihin ja viljelykasveihin liittyen, sekä kestäviä maatalouskäytäntöjä, jotka ovat välttämättömiä maaperän viljavuuden parantamiseksi ja ylläpitämiseksi (palkokasvit ja kasviproteiinit, peitekasvit, peltometsäviljely, seosviljely ja kotieläimet jne.). Tällaisia toimia toteutetaan esimerkiksi Marokossa, Tunisiassa, Egyptissä, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa osana alueellista elintarvike- ja palautumistukivälinettä, jonka arvo on 225 miljoonaa euroa.

-parantaa pienviljelijöiden mahdollisuuksia saada lannoitteita ja käyttää niitä tehokkaasti avoimilla ja hyvin kohdennetuilla välineillä (esim. sähköiset kupongit, omavastuujärjestelmät, mikroannosten käyttö tehokkuuden lisäämiseksi), tehokkailla neuvontapalveluilla (ravinnetaseen laskeminen, ravinteiden eri lähteiden käyttöönotto) ja paremmilla julkisilla tuotantopanosten tukiohjelmilla kivennäislannoitteille ja orgaanisille lannoitteille;

-edistää käynnissä olevia strategisia kumppanuuksia, erityisesti CGIAR:n 31 , kansainvälisen maatalouden kehittämisrahaston (IFAD) ja FAO:n kanssa maaperän viljavuuden kestävän vaalinnan vahvistamiseksi ja agroekologisten lähestymistapojen edistämiseksi.

Samaan aikaan EU pyrkii vahvistamaan edelleen humanitaarista elintarvikeapuaan, joka on jo ylittänyt 900 miljoonan euron summan vuonna 2022. Tämä on noin 55 prosenttia enemmän kuin viime vuonna ja lähes 80 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020. Varoja käytetään haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien elintarviketurvan ja ravitsemustilanteen vahvistamiseen erilaisin järjestelyin, jotka vaihtelisivat maittain ja alueellisesti (suora elintarvikeapu luontoisetuna/rahana, mukaan lukien käteisapu eri tarkoituksiin, ja ravitsemus).

3.3.Markkinoiden avoimuus ja G20-maiden maatalousmarkkinoiden tietojärjestelmä (AMIS)

EU jatkaa markkinoiden avoimuuden edistämistä markkinoiden vakauden varmistamiseksi ja markkinahäiriöiden ja hintapiikkien välttämiseksi. Komissio pitää hyvänä asiana G20-maiden AMIS-järjestelmän laajentamista lannoitemarkkinoille ja on sitoutunut toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot ja tuen AMIS-sihteeristölle. Tältä osin komissio tutkii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuuksia lisätä AMIS-järjestelmän rahoitusta.

3.4.Lannoitteiden maailmanlaajuisen kaupan helpottaminen

EU vastustaa edelleen toimenpiteitä, joilla rajoitetaan lannoitteiden vientiä tai kielletään se, kuten 23. maaliskuuta annetussa komission tiedonannossa todetaan. EU jatkaa tiivistä yhteistyötä muiden maiden kanssa kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti WTO:ssa, G7-ryhmässä ja FAO:ssa) lannoitteiden kaupan rajoitusten tai vientikieltojen vastustamiseksi sekä avoimen, läpinäkyvän ja ennakoitavan kauppaympäristön varmistamiseksi. Tältä osin EU edistää toimia vientirajoitusten, myös lannoitteita koskevien, läpinäkyvyyden lisäämiseksi keinona panna täytäntöön WTO:n viimeisimmässä ministerikokouksessa hyväksytyn ruokaturvattomuudesta annetun julistuksen mukaiset sitoumukset.

EU:n ja Ukrainan solidaarisuuskaistojen luomista uusista ja laajennetuista logistiikkareiteistä on tullut Ukrainan viennin kannalta olennaisia käytäviä sekä maatalousalalla että muilla aloilla. YK:n välittämä Mustanmeren viljasopimus on elokuusta lähtien auttanut käynnistämään uudelleen viljatoimituksia Ukrainan Mustanmeren satamista. Aloitteiden ansiosta touko-lokakuussa on viety yli 22 miljoonaa tonnia ukrainalaista viljaa, öljysiemeniä ja niihin liittyviä tuotteita. Merkittävä osa näistä maataloustuotteista on saapunut apua tarvitseviin kumppanimaihin.

Samaan aikaan EU on käytännössä vapauttanut maatalouselintarvikealan ja lannoitteet Venäjään kohdistetuista pakotteista 32 . Koska pakotteet eivät ole ylikansallisia, niitä ei sovelleta EU:n ulkopuolisiin yrityksiin tai henkilöihin, jotka harjoittavat liiketoimintaa kokonaan EU:n ulkopuolella. Lisäksi niissä sallitaan Venäjältä peräisin olevien tai sieltä vietyjen kaliumlannoitteiden siirtäminen EU:n ulkopuolisiin maihin EU:n toimijoiden toimesta tai EU:n alueen kautta 33 . Tällaisiin siirtoihin liittyvä rahoitus tai rahoitustuki sekä vakuutusten tarjoaminen niille ovat sallittuja. EU:n pakotteisiin sisältyy lisäksi erityismääräyksiä, joilla varmistetaan venäläisiä maataloustuotteita, myös lannoitteita, koskevien liiketoimien sujuvuus. Komissio on antanut tätä varten ohjeita auttaakseen jäsenvaltioita EU:n pakotteiden tehokkaassa ja yhdenmukaisessa täytäntöönpanossa, mikä on ensiarvoisen tärkeää maatalous- ja elintarvikealan kannalta. Lisäksi komissio jatkaa tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa varmistaakseen, että toimivaltaisten viranomaisten ohjeistus- ja täytäntöönpanotoimet ovat läpinäkyviä ja johdonmukaisia, jotta ala voi ylläpitää toimivia toimitusketjuja EU:n pakotteiden mukaisesti ja edistää lannoitteiden saatavuutta viljelijöille. EU:n pakotteilla on selkeä tavoite: Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan vastustaminen ja siihen vastaaminen. Tästä syystä EU:n pakotteet asettavat rajoituksia eräille talouden avainaloille merkittävien Venäjän sotakonetta rahoittavien tulovirtojen estämiseksi ja sotaa tukevien henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämiseksi. Venäjän propagandasta poiketen nämä tavoitteet eivät kuitenkaan ole ristiriidassa elintarviketurvan kanssa.

3.5.Edistetään kohtuuhintaisuutta lisäämällä julkisen talouden liikkumavaraa

Elintarvikkeiden ja lannoitteiden korkeammat tuontihinnat ja elintarvikkeiden tuojien toimitusketjujen häiriöt sekä joidenkin elintarvikkeiden viejien tulonmenetykset kasvattavat tiettyjen EU:n ulkopuolisten maiden kiireellisiä maksutasetarpeita. EU:n 100 miljoonan euron rahoitusosuudella IMF:n köyhyyden vähentämis- ja kasvurahastoon (PRGT) ja sen vipuvaikutuksella tuetaan haavoittuvia maita, joiden tuontilaskut ovat kasvaneet. IMF otti hiljattain käyttöön ruokakriisierityistuen. EU tukee tätä järjestelyä osallistumalla PRGT-ohjelmaan, koska se auttaa AKT-maita (lähinnä alhaisen tulotason maita) saamaan edullisin ehdoin myönnettäviä lainoja elintarvikekriisin seurausten lieventämiseksi. Lisäksi EU tukee uuden 225 miljoonan euron elintarviketurvan ja häiriönsietokyvyn rahoitusvälineen kautta muun muassa maksutaseen vakauttamista eteläisen naapuruston maissa, ja tätä tukea olisi jatkettava edelleen vuonna 2023.

3.6.Vahvistetaan kumppanuuksia kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa

EU pyrkii löytämään keinoja vahvistaa kumppanuuksia ja kehittää innovatiivisia ja kestäviä maatalousalan investointeja tiivistämällä yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa Global Gatewayn puitteissa osana kattavia Team Europe -toimia, muun muassa Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR+) avoimen rakenteen maatalouden investointi-ikkunan kautta. EKKR+ tukee ilmastoälykkäitä maatalousjärjestelmiä ja arvoketjuja. EBRD:n sijoitussalkku kattaa jo merkittävät investoinnit maatalousteollisuuden yksityiseen sektoriin. Euroopan investointipankki myöntää kansainväliselle maatalouden kehittämisrahastolle (IFAD) 500 miljoonan euron etuuskohteluun perustuvan lainan, jolla rahoitetaan kestävää maataloustuotantoa edistäviä ja häiriönsietokykyä parantavia investointeja.

3.7.Strateginen viestintä ja disinformaation torjunta

Komissio tehostaa yhteistä viestintää lannoitetoimistaan monenvälisellä, alueellisella ja maakohtaisella tasolla, myös EU:n edustustojen kautta vastatakseen kumppanimaiden näkemyksiin ja huolenaiheisiin. Samaan aikaan EU seuraa ja torjuu edelleen Venäjän tiedonmanipulointi- ja sekaantumistoimia, joiden tarkoituksena on siirtää vastuu elintarviketurvakriisistä pois Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaa vastaan. Näitä toimia toteutetaan myös EU:n julkisten kanavien, kuten EUvsDisinfon, kautta ja yhdessä samanmielisten kumppaneiden kanssa, kuten G7-ryhmässä ja Natossa.

4.Päätelmät

Lannoitteet ovat tärkeitä elintarvikkeiden ja rehujen jatkuvan tuotannon varmistamiseksi EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Korkeat kaasun hinnat ja Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ovat vaarantaneet lannoitteiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden ja siten myös elintarviketurvan erityisesti maailman haavoittuvimmassa asemassa olevissa maissa. Nämä ongelmat ovat pahentaneet riippuvuutta rajallisesta määrästä toimittajia – joihin myös Venäjä lukeutuu.

Tältä osin tarvitaan lyhyen aikavälin toimia viljelijöiden ja lannoitteiden tuottajien tukemiseksi. Niitä ovat markkinoiden avoimuuden parantaminen, tukitoimenpiteet lannoitteiden tuottajien ja viljelijöiden avustamiseksi valtiontuilla ja EU:n rahoituksella, kuten YMP:n strategiasuunnitelmilla ja maatalousalan varannoilla toteutettavilla markkinatoimenpiteillä, lannoitteiden tuontilähteiden monipuolistaminen sekä kaasun turvaamis- ja hintarajoitustoimenpiteet. Samalla tuetaan kestäviä maatalouskäytäntöjä lannoitteiden paremman käytön edistämiseksi ja lannoiteriippuvuuden vähentämiseksi. Tällaisten toimien olisi oltava yhteneviä EU:n vihreän kehityksen ohjelman ja siihen liittyvien strategioiden pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa.

EU jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden, Euroopan kehityspankkien, kansainvälisten järjestöjen, kumppanimaiden ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa lieventääkseen lannoitteiden kallistumisen vaikutuksia maailmanlaajuiseen elintarviketurvaan ja parantaakseen niiden tehokasta käyttöä. EU on liittynyt uusiin kansainvälisiin aloitteisiin, kuten Global Fertiliser Challenges -aloitteeseen, tiivistää kumppanuuttaan kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa ja edistää edelleen toimenpiteitä, joilla varmistetaan maailmanmarkkinoiden avoimuus ja vältetään vientirajoitukset.

Lannoitteiden kestävään käyttöön siirtymisen tukeminen ja kestävien vaihtoehtojen käyttöönotto kivennäislannoitteille on tärkeä osa lannoitteiden tarjontaan sekä ympäristöön ja ilmastoon liittyvien haasteiden ratkaisemista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jätevirroista peräisin olevien ravinteiden kierrätyksen tukeminen ja vihreän ammoniakin tuotannon lisääminen ovat keskeisiä liitännäistoimia. Ne hyödyttävät viljelijöitä, ympäristöä ja ilmastoa ja vähentävät samalla EU:n riippuvuutta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvista lannoitteista. Näiden toimien olisi kuljettava käsi kädessä niiden toimien jatkamisen kanssa, joilla parannetaan markkinoiden avoimuutta, monipuolistetaan tuontilähteitä, ehkäistään markkinarajoituksia sekä pyritään kohtuuhintaiseen ja varmaan energiahuoltoon.

Tämä lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuksia myös EU:n kumppanimaille. EU auttaa niitä edistämään sellaisia vaihtoehtoja kivennäislannoitteille, jotka perustuvat maaperän viljavuuden kestävään vaalimiseen.

Nykyinen kriisi tarjoaa tilaisuuden nopeuttaa siirtymistä kestävään maatalouteen ja kestävään elintarvikejärjestelmään, luopua kohtuuttomasta riippuvuudesta synteettisistä lannoitteista ja varmistaa samalla riittävä ja kohtuuhintainen lannoitetarjonta viljelijöille EU:ssa ja muualla maailmassa.

(1)    Ks. lyhyt selvitys lannoitteiden toiminnan ja vaikutusten taustalla olevista biologisista ja kemiallisista prosesseista tämän tiedonannon liitteessä 1.

(2)    Ks. 23. maaliskuuta 2022 annettu komission tiedonanto elintarviketurvan varmistamisesta ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistamisesta, COM(2022) 133 final.

(3)    Maantieteelliset aggregaatit perustuvat FAOSTATin aggregaatteihin tai on muodostettu niiden perusteella.

(4)    EU:n ja maailman lannoitemarkkinoiden tilaa ja mekaniikkaa on selostettu lyhyesti tämän tiedonannon liitteessä 2.

(5)    Tärkeimpiä lannoitetuotannossa käytettäviä pääravinteita ovat typpi, fosfori ja kalium.

(6)    Tässä yhteydessä vuonna 2023 annettava ehdotus maaperän terveyttä koskevaksi laiksi tarjoaa kohdennettuja keskipitkän ja pitkän aikavälin vastauksia maaperän hedelmällisyyden EU:n elintarviketurvalle aiheuttamiin ongelmiin.

(7)    Ravinteiden alalla merkitykselliset hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset (GAEC) ja lakisääteiset hoitovaatimukset (SMR) ovat nitraattidirektiivistä (SMR 2) johtuvien velvoitteiden noudattaminen, suojakaistojen perustaminen vesistöjen varrelle (GAEC 4), toimenpiteet eroosion välttämiseksi ja vähimmäiskasvipeitteen varmistamiseksi (GAEC 5 ja 6) sekä viljelykierto (GAEC 7).

(8)    Kerääjäkasvit keräävät edellisen sadon lannoituksesta jäänyttä ylimääräistä typpeä, mikä estää sen häviämisen huuhtoutumisen seurauksena.

(9)    Täsmäviljelyyn liittyvät investoinnit sisältyvät nimenomaisesti 24 suunnitelmaluonnokseen.

(10)    Maatilojen kestävää ravinnehuoltoa koskevan välineen avulla viljelijät voivat optimoida lannoitteiden käytön ajoituksen, määrän ja sijainnin.

(11)    Komission tiedonanto ”Valtiontukitoimenpiteitä koskevat tilapäiset kriisipuitteet talouden tukemiseksi Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen jälkeen”, C(2022) 7945 final.

(12)    Neuvoston asetus (EU) 2022/1854, annettu 6 päivänä lokakuuta 2022, korkeisiin energianhintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä.

(13)    12. helmikuuta 2021, komission tiedonanto, Tekniset ohjeet ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen soveltamiseksi, (2021/C 58/01).

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2021/695, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2021, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta.

(15)    Synteettisten lannoitteiden käyttö ei ole sallittua luonnonmukaisessa maataloudessa.

(16)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1009, annettu 5. kesäkuuta 2019, EU-lannoitevalmisteiden asettamista saataville markkinoilla koskevien sääntöjen vahvistamisesta.

(17)    Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä.

(18)      Yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2020 julkaisemassa RENURE-raportissa (JRC 2020, REcovered Nitrogen from manURE – Technical proposals for the safe use of processed manure above the threshold established for Nitrate Vulnerable Zones by the Nitrates Directive) A 2020 Joint Research Centre report (called ‘RENURE’) todetaan, että käsitellyn lannan huuhtoutumista vähentävien teknologioiden kehittämisessä on edistytty huomattavasti. Käytettävissä olevat teknologiat tuottavat kuitenkin todennäköisesti tuotteita, joiden ammoniakkipäästöt ovat suuremmat kuin tietyillä kivennäislannoitteilla, kuten kalsiumammoniumnitraatilla (CAN) ja ammoniumnitraatilla (AN), vaikkakin lantaa pienemmät ja vastaavat tai pienemmät kuin urealla. Sen vuoksi RENURE-tuotteiden käyttöön olisi sovellettava tiukkoja levittämiskäytäntöjä koskevia vaatimuksia nitraattidirektiivin kriteerien mukaisesti.

(19)    Neuvoston direktiivi, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta. Lisäsaastumisen välttämiseksi lantaa tai käsiteltyä lantaa voidaan käyttää kivennäislannoitteiden korvaamiseen nitraattien aiheuttamalle pilaantumiselle alttiilla vyöhykkeillä ainoastaan nitraattidirektiivissä asetettuihin raja-arvoihin (170 kg/ha/vuosi) asti.

(20)    Useilla lannoitteita vievillä mailla, kuten Marokolla, Egyptillä, Algerialla, Tunisialla ja Trinidad ja Tobagolla, on vapaakauppasopimusten nojalla tulliton pääsy EU:n markkinoille.

(21)    19. heinäkuuta 2022, Ehdotus neuvoston asetukseksi tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta, COM(2022) 359.

(22)    Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2022/2070, annettu 26 päivänä lokakuuta 2022, C/2022/7826.

(23)    13. lokakuuta 2021, Komission tiedonanto ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö”, COM(2021) 660 final.

(24)    17. heinäkuuta 2022, komission tiedonanto ”Kaasua säästöön talven varalle”, COM(2022) 360 final.

(25)    Ehdotus Neuvoston asetukseksi yhteisvastuun lisäämisestä kaasuhankintojen paremman koordinoinnin, rajat ylittävän kaasukaupan ja luotettavien viitehintojen avulla, COM(2022) 549 final.

(26)    18. helmikuuta 2022, ”Suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle”, C/2022/481; 19. lokakuuta 2022, ”Tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevat puitteet”, C(2022) 7388 final.

(27)    Kansainvälisen elintarviketalouden tukimuskeskuksen (IFPRI) elintarvikekauppapolitiikan seurantaväline, https://www.ifpri.org/project/covid-19-food-trade-policy-tracker

(28)    20 kg/ha Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, 77 kg/ha Pohjois-Afrikassa, 125 kg/ha Pohjois-Amerikassa, 155 kg/ha Euroopassa, 171 kg/ha Latinalaisessa Amerikassa ja 294 kg/ha Itä-Aasiassa (2018, Maailmanpankki).

(29)    Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline.

(30)      DeSIRA: Development of Smart Innovation through Research in Agriculture. GCCA+: Maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma +.

(31)    Kansainvälinen maataloustutkimuksen neuvoa-antava ryhmä.

(32)    Ainoa tällä hetkellä voimassa oleva rajoitus koskee tiettyjen kaliumlannoitteiden tuontia EU:hun, mutta niille on kuitenkin asetettu suuri kiintiö, joka perustuu aiempaan kulutukseen. Myös nimetyille henkilöille määrätyt pakotteet ovat merkityksellisiä.

(33)    Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kansallisten turvallisuusetujensa suojaamiseksi.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 9.11.2022

COM(2022) 590 final

LIITTEET

asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Lannoitteiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistaminen

Liite 1

Lannoitteiden merkitys elintarviketurvalle ja liikakäytön riski

Lannoitteilla on tärkeä tehtävä elintarvikkeiden tuotannossa. Jopa 50 prosenttia maailman elintarviketuotannosta on nykyisin riippuvaista kivennäislannoitteiden käytöstä. Lannoitteiden runsaalla käytöllä on myös merkittäviä vaikutuksia terveyteen, ilmastoon ja ympäristöön.

Ravinteiden lisääminen maaperään lannoitteiden avulla lisää – biologisissa rajoissa – biomassan tuotantoa ja viljelykasvien satoja ja auttaa hiilidioksidin talteenotossa. Kasvit ottavat maaperästä ravinteita ja käyttävät niitä kasvuun, mikä heikentää maaperää. Lannoitteet lisäävät ravinteita takaisin maaperään. Ne mahdollistavat suuremman tuotoksen (viljaa, nurmea jne.) pienemmällä alalla, mikä vähentää elintarviketuotantoon maailmanlaajuisesti tarvittavaa maatalousmaata.

Lannoitteet ovat joko epäorgaanisia tai orgaanisia.

Kasvien kasvulle keskeiset kolme ravinnetta ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K) 1 . Fosfori ja kalium ovat louhitun malmin ja kiven sisältämiä ravinteita (kivennäislannoitteita). Typpi on maailman viljakasvien viljelyssä eniten käytetty ravinne. Sitä on levitettävä pelloille säännöllisesti, kun taas fosforin ja kaliumin käytöstä viljelijät voivat pidättäytyä jonkin aikaa ilman, että se heikentää satoja.

Tarkkaa suhdetta on vaikea määrittää, mutta jos esimerkiksi vehnän viljelyssä EU:ssa käytettävien typpilannoitteiden määrää vähennetään suunnittelematta 20 prosenttia, sadon arvioidaan pienenevän 4–5 prosenttia (optimaaliseen lannoitusasteeseen perustuen) 2 .

Synteettisten typpilannoitteiden tuotanto vaatii paljon energiaa. EU:ssa energialähde on yleensä maakaasu, jota käytetään myös synteettisten typpilannoitteiden tarvitseman vedyn (H2) raaka-aineena (välituote on ammoniakki (NH3)). Tässä prosessissa typpeä otetaan ilmasta.

Typpilannoitteiden tuotanto aiheuttaa merkittäviä hiilidioksidipäästöjä. Näin tapahtuu riippumatta päästövähennysteknologian jatkuvasta kehityksestä erityisesti EU:n tuotantolaitoksissa.

Jos lannoitteita ei levitetä asianmukaisesti, ravinnehävikki voi olla jopa 50–60 prosenttia pelloille levitetyistä määristä. EU ylittää maapallon turvallisina sietorajoina pidetyt lannoitemäärät typen osalta yli kolminkertaisesti ja fosforin osalta kaksinkertaisesti. Monissa EU:n osissa käytetään liikaa lannoitteita, vaikka satoa parantavien vaikutusten on havaittu olevan vain vähäisiä. Yli 90 prosenttia EU:n (kaasumaisista) ammoniakkipäästöistä on peräisin maataloudesta. Näistä 80 prosenttia on peräisin lannasta ja 20 prosenttia kivennäislannoitteista. Liiallisesta käytöstä johtuva lannoitteiden huuhtoutuminen ja valuminen ovat keskeisiä syitä maaperän ja veden liiallisiin ravinnepitoisuuksiin, jotka voivat vahingoittaa ekosysteemejä ja veden laatua. Sekä kivennäislannoitteilla että orgaanisilla lannoitteilla voi olla tällaisia vaikutuksia vaihtelevissa määrin (jalostamattomalla lannalla on yleensä huonommat huuhtoutumisominaisuudet kuin kivennäislannoitteilla). Lannoitteiden vuotaminen ympäristöön lisää typpioksiduulin tuotantoa – typpioksiduuli on voimakas kasvihuonekaasu.

Lannoitteiden käytön optimoinnin tavoitteena on kaventaa toteutuneen ja saavutettavissa olevan sadon välistä eroa ja siten vähentää lannoitteiden tuhlausta ja ympäristölle aiheutuvia haittoja.

Kivennäislannoitteiden täydellinen korvaaminen orgaanisilla lannoitteilla, joiden tuotannosta aiheutuu vähemmän tai ei lainkaan päästöjä, ei ole mahdollista lyhyellä aikavälillä nykyiset maankäyttöön ja elintarviketurvaan liittyvät rajoitteet ja nykyiset ravintotottumukset huomioon ottaen. Kivennäislannoitteiden käyttöä ja riippuvuutta tuontilannoitteista voidaan kuitenkin vähentää merkittävästi ottamalla käyttöön ja laajentamalla kiertotalouden menetelmiä, kuten kierrättämällä jätevesistä ja muusta biojätteestä (kuten kotitalouksien kompostoidusta vihreästä jätteestä) peräisin olevia ravinteita tai käyttämällä käsiteltyä lantaa sen parempien valumaominaisuuksien takia. Komissio on esimerkiksi ehdottanut lietteestä peräisin olevan fosforin ja typen uudelleenkäytön ja kierrätyksen vähimmäisasteita koskevia sääntöjä tarkistetussa yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetussa direktiivissä 3 .

Maatilojen typen käytön tehostaminen parantamalla viljelykäytäntöjä, maaperää koskevaa tietämystä ja täsmäviljelyä sekä toteuttamalla saastumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevia toimenpiteitä nitraattitoimintaohjelmissa on olennaisen tärkeää lannoitteiden liiallisen käytön vähentämiseksi ja auttaa vähentämään ympäristöhaittoja ja parantamaan ravinteiden pidätystä. Lisäksi on tärkeä tukea luonnonmukaista maataloutta sellaisten kasvien viljelemiseksi, jotka tarvitsevat vähemmän typpeä tai ravitsevat maaperää sitomalla typpeä ilmasta. Kaikki nämä lähestymistavat voivat tuottaa ympäristöön, ilmastoon ja talouteen liittyviä sivuhyötyjä, ja ne vahvistavat EU:n avointa strategista riippumattomuutta. Näitä lähestymistapoja tukevia politiikkoja ja toimenpiteitä olisi nopeutettava EU:n selviytymiskyvyn ja elintarviketurvan parantamiseksi.

Liite 2

Lannoitemarkkinoiden tilanne EU:ssa ja maailmassa

Euroopan lannoiteteollisuudella on yli 120 tuotantopaikkaa, joita sijaitsee lähes kaikissa jäsenvaltioissa, mikä on osoitus tuotannonalan strategisesta roolista elintarviketurvan kannalta. Vuonna 2017 ala työllisti 61 000 henkilöä, ja vuosina 2017–2019 sen keskimääräinen liikevaihto oli 23,3 miljardia euroa.

EU:n 27 jäsenmaan lannoiteteollisuuden väli- ja lopputuotteiden kokonaistuotanto oli keskimäärin 40,2 miljoonaa tonnia (2019–2021). Tuotannon arvon perusteella suurimmat tuottajat ovat Saksa, Puola, Ranska ja Espanja. Kivennäislannoitetuotteiden valmistuksen lisäksi jäsenmaiden tehtaat tuottivat 12,2 miljoonaa tonnia ammoniakkia, jota käytettiin pääasiassa lannoitteiden valmistukseen ja lisäksi muilla teollisuudenaloilla, kuten kemianteollisuudessa. Ammoniakista valmistettua AdBluea käytetään reagenssina dieselpakokaasujen aiheuttamien ilmansaasteiden vähentämiseen, ja se on ratkaisevan tärkeä tuote toimitusketjuille, koska kuljetuksiin käytetään kuorma-autoja. Hiilidioksidi on ammoniakin tuotannon tärkeä sivutuote 4 .

Taulukko 1: Lannoitteiden välituotteiden ja valmiiden lannoitetuotteiden tuotanto EU:ssa (1 000 tonnia)

Lähde: Eurostat Prodcom

Maatalouden kivennäistyppilannoitteiden kulutuksen arvioidaan vuonna 2018 olleen 27 jäsenvaltion EU:ssa 10,3 miljoonaa tonnia (typpitonneina ilmaistuna). Mineraalifosfaattilannoitteiden kulutus oli 1,2 miljoonaa tonnia vuonna 2018. Synteettisten typpilannoitteiden kulutus pysyi suhteellisen vakaana vuosina 2000–2018, kun taas kivennäisfosforilannoitteiden kulutus väheni vuoden 2000 noin 1,6 miljoonasta tonnista vuoden 2018 1,2 miljoonaan tonniin.

Kuvio 1: Kivennäislannoitteiden käyttö EU:ssa (miljoonaa tonnia ravinteita)

Lähde: Eurostat.

Lannoitteiden kansainvälinen kauppa on erittäin keskittynyttä, ja vuonna 2020 viiden suurimman ravinteiden viejän osuus oli 43 prosenttia typen (N), 76 prosenttia fosfaattien (P) ja 83 prosenttia potaskan (K) maailmankaupasta. Lannoitteiden tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden esiintymät jakautuvat epätasaisesti. Maailmanlaajuiset fosforiesiintymät sijaitsevat Euroopan ulkopuolella: noin kolme neljäsosaa raakafosfaatista louhitaan Kiinassa, Marokossa, Saudi-Arabiassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Tunisiassa. Valko-Venäjän, Kanadan ja Venäjän potaskaesiintymienosuus koko maailman esiintymistä on 68 prosenttia.

Vuonna 2021 EU toi noin 26 miljoonaa tonnia typpeä, fosfaattia ja potaskaa sekä niiden välituotteita, pääasiassa typpipohjaisia tuotteita (10,6 miljoonaa tonnia) eli ammoniakkia, ureaa, virtsa-aine-ammoniakkinitraattia, ammoniumnitraattia jne., potaskaa (3,4 miljoonaa tonnia), fosforia ja sen lähtöaineita (6,4 miljoonaa tonnia) sekä seoslannoitteita, jotka sisältävät kaikkea kolmea ravinnetta eli typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K) (5,6 miljoonaa tonnia). Tuonnin osuus on 30 prosenttia EU:n typen kulutuksesta, 68 prosenttia sen fosfaatin kulutuksesta ja 85 prosenttia sen kaliumravinteiden kulutuksesta. Fosfaattien osalta 28 prosenttia EU:n tuonnista on peräisin Marokosta ja 23 prosenttia Venäjältä. Potaskan tuonnista 5 64 prosenttia oli peräisin Venäjältä ja Valko-Venäjältä 6 .

Vuoden 2022 kahdeksaan ensimmäiseen kuukauteen perustuvat arviot osoittavat, että lannoitteiden tuonti on vähentynyt noin 13 prosenttia lähinnä potaskan, fosfaattien ja seoslannoitteiden osalta, kun taas ammoniakin ja typpilannoitteiden tuonti on lisääntynyt merkittävästi vuonna 2022 (19 prosenttia vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana verrattuna vuoden 2021 samaan ajanjaksoon).

Kuvio 2: Lannoitteiden välituotteiden ja valmiiden lannoitteiden tuonti EU:hun (miljoonaa tonnia tuotteita) – tammi-elokuu

Lähde: Eurostat – Comext

EU:n lannoitevienti oli 12,9 miljoonaa tonnia vuonna 2021, ja se koostui pääasiassa typpilannoitteista (7,8 miljoonaa tonnia) ja seoslannoitteista (3,6 miljoonaa tonnia).

Vuonna 2022 kivennäislannoitteiden vienti oli vähäisempää (vuoteen 2021 verrattuna -13 prosenttia vuoden ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana). 

Kuvio 3: Lannoitteiden välituotteiden ja valmiiden lannoitteiden vienti EU:sta (miljoonaa tonnia tuotteita) – tammi-elokuu

Lähde: Eurostat – Comext

Lannoitteiden korkeat ja epävakaat hinnat ovat haaste EU:n viljelijöille. Lannoitteiden osuus viljelijöiden tuotantopanosten kustannuksista on merkittävä; vuosina 2017–2020 keskimäärin noin 6 prosenttia ja peltokasveihin erikoistuneiden viljelijöiden osalta 12 prosenttia. Maataloushyödykkeiden korkeiden hintojen vuoksi optimaalisten lannoitemäärien käyttö voi olla peltokasvien viljelijöille kannattavaa korkeista hinnoista huolimatta. Viljelijöillä ei kuitenkaan ole varmuutta satojen tulevista hinnoista. Lannoitteiden hintaindeksit ovat viime aikoina nousseet enemmän kuin elintarvikkeiden raaka-aineiden hintaindeksit, mikä viittaa saksivaikutukseen. Viljelijät keräävät yleensä seuraavan satokauden lannoitevarastot kesällä. Vuonna 2022 näitä hankintoja on viivytetty.

Lannoitteiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet asteittain vuoden 2021 alusta lähtien ja olivat korkeimmillaan syyskuun ja marraskuun 2021 välisenä aikana, juuri Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja huhtikuussa 2022. Ne ovat sittemmin laskeneet hieman, erityisesti typpi- ja fosfaattilannoitteiden osalta. Viime syyskuussa joidenkin lannoitteiden – erityisesti urean – hinnat nousivat. Syyskuussa 2022 hinnat olivat edelleen erittäin korkealla tasolla tarkastelujakson 2016–2020 keskiarvoon verrattuna: +128 prosenttia diammoniumfosfaatin osalta, + 200 prosenttia urean osalta ja + 141 prosenttia potaskan osalta.

Kuvio 4: Lannoitetuotteiden maailmanmarkkinahinta (USD/tonni)

Lähde: Maailmanpankin perushyödykkeiden hintatiedot

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut voimakkaasti maailmanlaajuisiin lannoitemarkkinoihin, mikä johtuu erityisesti niiden maakaasuriippuvuudesta sekä markkinahäiriöistä, kuten Venäjän ja Kiinan kaltaisten keskeisten tuottajamaiden asettamista vientirajoituksista. Venäjä on maailman suurin lannoitteiden, erityisesti typen, viejä ja toiseksi suurin fosfaattilannoitteiden viejä. Venäjän kaltaisen tärkeän tuottajan asettamat lannoitteiden vientirajoitukset ovat erityisen vahingollisia maailmanmarkkinoille.

Lannoitteiden kohtuuhintaisuus on kärsinyt, kun lannoitteiden hinnat ovat nousseet maataloushyödykkeiden hintoja nopeammin. Monet maailman maat ovat lannoitteiden tuonnissa vain muutamien kauppakumppaneiden varassa, joten niiden lannoitteiden tuonti on kallistunut ja tuotantokustannukset nousseet, mikä puolestaan vaikuttaa kielteisesti satoihin. Jos lannoitteiden hinnat pysyvät korkeina vielä seuraavina istutuskausina, ongelma todennäköisesti laajenee riisintuotantoon, joka vaikuttaa noin 3 miljardiin ihmiseen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa, sillä heille riisi on tärkein perusruoka.

(1)    Nämä tiedot ovat peräisin erään lannoitevalmistajan viimeisten 15 vuoden aikana tekemistä tieteellisistä kokeista useilla eri typpimäärillä. On huomattava, että joillakin Euroopan alueilla optimaalinen lannoitusaste ylittyy.

(2)    Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä.

(3)    Sitä käytetään eläinten tainnutukseen, lihan pakkaamiseen säilyvyysajan pidentämiseksi ja poreileviin juomiin.

(4)      Euroopan komission tiedonanto (2020), ei-kriittisten raaka-aineiden tietokooste , s. 412.

(5)    EU otti 24. kesäkuuta 2021 käyttöön pakotteita Valko-Venäjältä peräisin olevan potaskan tuonnille vastauksena maassa tapahtuneiden vakavien ihmisoikeusloukkausten kärjistymiselle.